Massiivisten matalapaineiden viikko ja pääsiäinen

Julkaistu

Viime päivinä olemme saaneet hyvää esimakua siitä, mitä lähitulevaisuuden sää Suomessa tulee olemaan. Taivaalta voi sataa alas ihan mitä vaan ja missä vaan. Autoilijoiden kannattaa ehdottomasti pitää vielä talvirenkaat alla.

Euroopan yllä kulkee nyt yläilmakehässä voimakas suihkuvirtaus (tuulen nopeus jopa yli 100 m/s) Pohjois-Atlantilta kohti Välimerta ja toisaalta Välimereltä kohti koillista. Pohjois-Eurooppa ja Suomi mukaan luettuna jäävät nyt suihkuvirtauksen ”kuoppaan”, mikä näin keväästä tietää usein epävakaista ja koleaakin säätä. Massiivisesta matalapaineen alueesta irtaantuu päivittäin osakeskuksia, joista yksi jää pyörimään Suomen eteläpuolelle kokonaisen viikon ajaksi! Tämä osakeskus sinetöi myös pääsiäissäämme: enimmäkseen pilvistä, epävakaista ja ajoittain lumisateita eteläistä Suomea myöden. Täysi kontrasti siis viime vuoden pääsiäissäälle, jolloin itse loikoilin paidattomana Naantalin auringossa. Mutta toisaalta onhan pääsiäisen ajankohtakin pari viikkoa aikaisempi tänä vuonna.

Kuva 1: Suomi jää pääsiäisen ajaksi "suihkuvirtauskuoppaan" - sää on koleaa ja epävakaista.
Kuva 1: Suomi jää pääsiäisen ajaksi ”suihkuvirtauskuoppaan” – sää on koleaa ja epävakaista.

Huhtikuun aikana keskilämpötila kohoaa voimakkaasti, ja lämpötilan kohoaminen on voimakkainta juuri tähän aikaan keväästä: esimerkiksi Helsingissä ja Jyväskylässä keskimääräinen päivälämpötila kohoaa 30 päivässä seitsemällä asteella. Muistan useammankin huhtikuun, kun vielä kuun alkupuolella on ollut lumista ja yöpakkasiakin, mutta loppukuusta on paistateltu jo kesäsäässä. Muutos voi olla toisinaan varsin suurikin.

Kuva 2: Pääsiäissunnuntai v. 2014 oli jo paikoin jo kesäisen tuntuinen.
Kuva 2: Pääsiäissunnuntai v. 2014 oli paikoin jo kesäisen tuntuinen.

Pääsiäisenä sataa kaikkea mahdollista

Tämän viikon maanantaina etelärannikolla sadekertymät olivat yleisesti 15-20 mm ja maisema muuttui iltapäivän aikana hetkessä keväisestä talviseksi. Lumipeite saatiin koko pääkaupunkiseudulle: suurimmillaan lumensyvyys oli maanantai-iltana mm. Helsinki-Vantaalla 13 cm ja Espoon Nuuksiossa 27 cm. Jatkossakin maa voi muuttua uudestaan valkeaksi etelässä, tosin loppuviikon sateissa on sentään hieman enemmän taukoja kuin maanantaisessa – kellon ympäri jatkuvaa lumi- ja räntäsadetulitusta ei välttämättä uudelleen koeta.

Kuva 3: Maanantai-illan (30.3.) maisemaa Vantaan Hakunilassa / kuva: Markus M
Kuva 3: Maanantai-illan (30.3.) maisemaa Vantaan Hakunilassa / kuva: Markus M

Keskiviikkoaamu- ja iltapäiväksi näyttäisi osuvan viikon vähäsateisin hetki: laajalti maan keskivaiheilla on poutaista, ehkä aurinkokin pilkahtaa. Lapissa ajoittaisia sateita saadaan ja toisaalta etelärannikolle nousee viimeistään illaksi uusi maanantai-illan kaltainen sademöykky, mutta tällä kertaa sateet näyttäisivät tulevan vähän vetisempinä.

Tämän jälkeen koko pääsiäisviikonlopun sää toistaa itseään: kuurottaisia, ajoittain jatkuvampia sateita koko maassa ja olomuodoltaan ihan mitä vain. Pääosin pilvistä, ehkä sumuistakin, mutta viime päiviä paremmat todennäköisyydet auringon pilkahduksille kautta maan. Erityisesti öisin ja aamuisin maa saattaa käväistä etelässäkin valkeana, mutta päiväsaikana aurinko lämmittää jo pilvienkin läpi sen verran, että lumi sulaa nopeasti pois varsinkin teiden pinnoilta. Pohjoisessa pysytään monin paikoin pääsiäisen ajan pakkasen puolella yötä päivää ja uutta luntakin saattaa sinne jokunen sentti kertyä. Pääsiäishiihdot?

Aikaisintaan ensi viikon puolivälissä suursäätilassa saattaa tapahtua muutos lämpimämpään ja kuivempaan suuntaan. Tähän aikaan vuodesta muutos talvisesta lumi- ja räntäsateesta kesäisiin lämpötiloihin ja auringonpaisteeseen saattaa tapahtua muutamassakin päivässä. Huhtikuu pitää sisällään kaikki vuodenajat.

Ilmanlaatua ja siitepölyä

HSY:n mittausten ja Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu on tällä hetkellä lähes jokaisessa mittauspisteessä hyvä. Ero on huima verrattuna viime viikkoon, jolloin ilmanlaatu oli vielä monin paikoin joko tyydyttävä tai huono, muutamassa mittauspisteessä jopa erittäin huono. Onpahan lumi- ja räntäsateista ollut siis jotain hyötyäkin – ulkona liikkuessa ei tarvitse enää hieroa kirveleviä silmiä eikä köhiä.

Sähköpostiini kilahti juuri myös Turun yliopiston Aerobiologian yksikön laatima siitepölytiedote. Sen valossa leppä jatkaa kukintaansa vielä maan etelä- ja keskiosassa, mutta epävakainen sää pitää pitoisuudet melko vähäisinä. Pähkinäpensas kukkii myös etelässä, mutta siitepölypitoisuudet ovat vähäisiä. Katso tarkempi siitepölyennuste täältä!

Kärsitkö sinä siitepölystä ja oletko jo oireillut?

Päivän ja yön välinen lämpötilavaihtelu nyt suurimmillaan

Julkaistu

Keväinen korkeapaine vahvistuu meille loppuviikoksi, ja näin maaliskuussa se tietää yleensä myös lämpötilan suurta vuorokausivaihtelua. Viime viikkoina runsas pilvisyys ja tuulet pitivät hyvin huolen siitä, että lämpötila pysyi melko vakiona yötä päivää, mutta selkeässä ja heikkotuulisessa säässä vaihtelu tulee lähipäivinä kasvamaan tuntuvasti.

Vuorokausivaihtelu maaliskuussa suurimmillaan

Auringon lämmittävä vaikutus alkaa jo näkyä lämpötiloissa helmikuun alkupuolella, mutta kevään mittaan vaikutus kasvaa ja itse asiassa juuri maalis-huhtikuussa päivän nopeasti pidetessä myös keskilämpötilan kohoaminen on voimakkainta. Tällä hetkellä auringon teho on samaa luokkaa kuin syys-lokakuun vaihteessa, mutta ilmakehä ja maaperä ovat vielä talven jäljiltä kylmiä, ja niinpä lämpötilatkaan eivät yllä samoihin lukemiin. Syys-lokakuun vaihteessahan meillä on välillä nähty miltei 20 asteen lämpötiloja, mutta kevätpuolella vastaavat lukemat ovat mahdollisia vasta huhtikuun puolella.

Aurinko lämmittää iltapäivisin jo tuntuvasti, mutta selkeinä öinä säteilyjäähtyminen on voimakasta. Tällöin lämpöä poistuu tehokkaasti pitkäaaltosäteilynä takaisin avaruuteen ja maanpinta jäähtyy voimakkaasti. Selkeässä ja heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa varhaisen aamiaisesi ja myöhäisen lounaasi välinen lämpötilaero voi olla parhaimmillaan jopa yli 20 astetta. Suurimmat vuorokausivaihtelut koetaan maan pohjoisosassa, missä lumihangesta heijastuva säteily lisää lämmityksen vaikutusta maanpinnan läheisyydessä. Etelämpänä ero on hieman pienempi (n. 10-12 astetta), ja tänä(kin) vuonna rannikkoalueilla sula meri pitää huolen siitä, ettei pakkanen pääse enää yöaikana paljoakaan kiristymään.

Kuva 1: Lämpötilan vuorokausivaihtelu kuukausittain selkeässä ja pilvisessä säässä Helsinki-Kaisaniemessä ja Sodankylässä (lähde: Ilmatieteen laitos; kuva: Markus Mäntykannas)
Kuva 1: Lämpötilan vuorokausivaihtelu kuukausittain selkeässä ja pilvisessä säässä Helsinki-Kaisaniemessä ja Sodankylässä (lähde: Ilmatieteen laitos; kuva: Markus Mäntykannas)

Pilvisessä säässä lämpötilavaihtelu huomattavasti pienempää

Pilvisyys estää lämpösäteilyn karkaamisen heijastamalla sen takaisin kohti maanpintaa, jolloin säteily jää ikään kuin poukkoilemaan maanpinnan ja pilvipeitteen välille. Keväisin lämpötilan vuorokausivaihtelu pilvisessä säässä on pienimmillään vain muutaman asteen luokkaa, talvisin tätäkin vähäisempää. Kesäisin ero kuitenkin kasvaa hajasäteilyn lisääntyessä. Näin meteorologin näkökulmasta pilvisyys ja sen ennustaminen erityisesti talviaikana tuottavat harmaita hiuksia: yksittäinen pilvilautta voi läsnä- tai poissaolollaan nimittäin aiheuttaa useamman kymmenen asteen ennustusvirheen. Onneksi se aika vuodesta alkaa olla jo ohi – kevätsään ennustaminen on huomattavasti mielekkäämpää. Kesä tuo puolestaan omat haasteensa kuurosateiden osalta.

Loppuviikon ennuste: melko lämpöisiä päiviä, kylmiä öitä

Korkeapaineen alue pysyttelee Suomen yllä sitkeästi koko loppuviikon ja pitää huolen siitä, että tiedossa on upeita, keväisen aurinkoisia ja melko lämpimiä päiviä, mutta kylmiä öitä. Lämpötila kohoaa päivisin valtaosassa maata plussan puolelle, etelässä maksimilämpötilat huitelevat päivittäin n. +5…+8 asteessa. Öisin kuitenkin mennään pakkaselle: etelärannikolla pysytään kuitenkin lähellä nollaa, mutta heti sisämaassa pakkasta on useita asteita, ja kylmimmät yöt näyttäisivät osuvan maan keskivaiheille, jossa pakkanen voi paikoin kiristyä 10-15 asteeseen. Pohjoisempana ajoittain voimakas länsituuli pitää pakkaset maltillisimpana.

Kuva 2: Kevätaurinkoa on tarjolla koko loppuviikolle - nauttikaa! (kuva: Markus Mäntykannas, Mustikkamaa/Helsinki, 8.3.2015)
Kuva 2: Kevätaurinkoa on tarjolla koko loppuviikolle – nauttikaa! (kuva: Markus Mäntykannas, Mustikkamaa/Helsinki, 8.3.2015)

Markus Twitterissä: @markusmanty

Tuhnuiset sadepäivät päättyvät – tervetuloa keväinen korkeapaine!

Julkaistu

Maaliskuun alku on muistuttanut meillä kovasti sitä samaa, mitä oli viikkotolkulla tyrkyllä marras-joulukuussa. Minulla alkaa jo kiintiö täyttyä tuhnuisen harmaista ja tuulisista tihkusadepäivistä – nyt kaivataan vaihtelua, ja sitähän onkin tulossa! Jo huomenna luoteistuuli taivaan luutii ja aurinkoa on luvassa pitkästä aikaa koko maahan. Lämpimintä on etelärannikon tuntumassa, missä 10 asteen lukemat ovat mahdollisia. Tiistain tienoilla on tilapäisesti vähän epävakaisempaa ja tuulisempaa, mutta tämän jälkeen laaja-alainen, mahdollisesti pitkäkestoinenkin korkeapaine parkkeeraa Fennoskandian päälle aloittaen keväisen aurinkoisen ajanjakson. Tosin yöt kylmenevät pakkasen puolelle lähes koko maassa, mutta päivälämpötilat tulevat olemaan tyypillisissä huhtikuun alun lukemissa. Parhaimmillaan lämpötila kohoaa loppuviikosta päivittäin jossain päin Etelä- ja Länsi-Suomea lähelle 10 astetta.

Kesäinen ilmamassa käväisi Suomessa

Sunnuntaina Ahvenanmaalla mitatut lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita: Jomalassa lämpötila kohosi jopa 13,5 asteeseen, mikä on tiettävästi korkein maaliskuun alun (1. – 10.3.) lukema ainakin 55 vuoteen. Aikaisemmin lämpötila kohosi ylimmillään 11,5 asteeseen maaliskuun 10. päivänä vuonna 1997 Helsingin Kaisaniemessä. Ruotsissa päästiin vielä tätäkin korkeampiin lukemiin: Tukholman eteläpuolella itärannikolla lämpötila kohosi laajalti yli 15 asteeseen.

Skandinavian ja eteläisen Suomen yllä käväisi sunnuntaina vuodenaikaan nähden varsin lämmintä ilmamassaa, n. +10…+13-asteista. Ilmamassalla tarkoitetaan lämpötilaa n. 1,5 km:n korkeudella. Kesäisessä auringonpaisteessa lämpötila olisi voinut tässä tapauksessa heikkotuulisessa säässä kohota jopa 30 asteeseen. Harmi, että valtaosassa maata lämpimän ilmamassan sektorissa sitkeä pilvikatto esti lämpötilan kohoamisen, vaikka edellytyksiä olisi auringonpaisteessa ollut yli 10 asteen lukemille laajemminkin etelässä ja lännessä. Manner-Suomessa sunnuntain ylimmäksi lukemaksi jäikin Kokemäen 9,9 astetta.

Ensi viikolla ilmamassa on kylmenemässä, mutta toisaalta aurinko lämmittää tähän aikaan vuodesta jo samalla teholla kuin syys-lokakuun vaihteessa, joten heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä voidaan jo kokea lämpöisiäkin hetkiä.

Sunnuntain maksimilämpötilat Suomessa:

1. Jomala, Jomalaby: +13,5 C / 2. Lumparland Långnäs satama: +12,1 C / 3. Märket: +11,5 C / 4. Maarianhamina-Lentoasema: +10,9 C / 5. Kokemäki, Tulkkila: +9,9 C

Och samma i Sverige:

1. Oskarshamn: +18,7 C / 2. Gladhammar: +17,3 C / 3. Harstena: +16,5 C / 4. Svanberga: +16,5 C / 5. Tukholma/Bromma: +16,3 C

Kuva 1: Kateutta sunnuntaina: Helsinki +5 C ja tihkusadetta, Tukholma +17 C ja aurinkoa. (kuvat: Port of Helsinki / webbkameror.se)
Kuva 1: Kateutta sunnuntaina: Helsinki +5 C ja tihkusadetta, Tukholma +16 C ja aurinkoista. (kuvat: Port of Helsinki / webbkameror.se)

Onko terminen kevät jo alkanut?

Maaliskuu on Suomessa viimeinen talvikuukausi ja kuun viimeisellä viikolla terminen kevät alkaa tilastojen valossa etelä- ja lounaisrannikolla, huhtikuun aikana myös pohjoisempana. Terminen kevät lienee keskilämpötilojen perusteella jo alkanut ainakin etelässä ja lounaassa helmikuun puolella, mutta tiedon vahvistaa aikanaan Ilmatieteen laitos. Ruotsin Haaparannassa terminen kevät alkoi tänä vuonna SMHI:n (Ruotsin Ilmatieteen laitos) mukaan ennätysaikaisin: jo 24. helmikuuta, mikä on aikaisin ajankohta ainakin 152 vuoteen.

Voiko talvi vielä palata?

Maaliskuun alussa päivälämpötila kohoaa keskimäärin etelässä jo vähän plussan puolelle, mutta pohjoisessa ollaan yötä päivää pakkasella. Joinakin vuosina lupaavan keväinen ja aurinkoinen maaliskuun alku on saattanut dramaattisesti kääntyä vielä täydeksi talveksi. Idästä ja koillisesta tulevat ilmamassat tuovat tähän aikaan vuodesta herkästi pakkasilmaa ja sopivassa (lue: epäsopivassa) kulmassa Suomen ylittävät matalapaineet voivat tuoda yllättävänkin suuria lumikertymiä. Etelässä suurimmat maaliskuiset lumikertymät ovat mm. 20.3.1970 Hämeenlinnassa 58 cm ja 22.3.1941 Helsinki-Kaisaniemessä 35 cm. Tämän lumimyräkän jälkeen Kaisaniemen lumensyvyys oli seuraavana päivänä huimat 109 cm!

Ensi viikolla pohjoisen Euroopan ylle parkkeerava korkeapaine ei anna lähitulevaisuudessa mitään viitteitä siitä, että talvinen sää olisi palaamassa. Kevät on pikemminkin etenemässä, mutta kesärenkaita ei kannata vielä vaihtaa alle.

Kokosin teille tähän ihmeteltäväksi maaliskuun 15. päivän lumensyvyyksiä 2000-luvulla Helsinki-Kaisaniemestä ja Jyväskylästä. Helsinkiin mahtuu (ennakoiden, että 15.3.2015 lumensyvyys 0 cm) jo kolme lumetonta maaliskuun puoliväliä ja Jyväskyläänkin yksi.

Kuva: Lumensyvyys Helsinki-Kaisaniemessä ja Jyväskylässä v. 2000-2015. (kuva: Markus Mäntykannas / data: Ilmatieteen laitos)
Kuva: Lumensyvyys Helsinki-Kaisaniemessä ja Jyväskylässä v. 2000-2015. (kuva: Markus Mäntykannas / data: Ilmatieteen laitos)

Markus Twitterissä: @markusmanty

Talvilomille lomps – mutta missä säässä?

Julkaistu

Koululaisten loma-aika on jälleen koittanut. Hiihtolomia vietetään tulevan kolmen viikon kuluessa portaittain: ensin huilaa etelä, viimeisimpänä itä ja pohjoinen. Googletinpa vähän hiihtolomakäytännön historiaa, joka sai alkunsa muuan kouvolaisen voimistelunopettajan ehdotuksesta vuonna 1926 Kasvatus ja koulu -lehdessä, missä hän ehdotti ”koululaisille sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista lomaa, jotta lapset pääsisivät hiihtämään keväthangille ja saisivat raitista ilmaa ja jaksaisivat puurtaa loppulukuvuoden.” Ensimmäisenä käytäntö otettiin käyttöön Grankullassa vuonna 1927 ja viisi vuotta myöhemmin talviloma tuli pakolliseksi kaikissa Suomen kansa- ja oppikouluissa.

Lapsuudestani muistan, kuinka hiihtolomien aikoihin ensimmäiset tulevan kevään merkit olivat jo havaittavissa: lämpötilan vuorokausivaihtelu selkeässä säässä voimistuu, valoisa aika pitenee ripeästi ja auringon teho riittää jo sulattamaan lunta räystäiltä ja tien pientareilta. Aurinkolaseillakin alkaa olla käyttöä.

Hiihtoloma alkaa talvisena

Tänä vuonna eteläsuomalaisten hiihtolomat käynnistyvät hieman viime päiviä talvisemmassa säässä, mutta tämä vaihe on jäämässä hyvin lyhyeksi. Viikonlopun aikana korkeapaineen keskus vaeltaa Suomen yli kohti kaakkoa tuoden mukanaan kirkkaat, talviset ja vuodenajalle tyypilliset pakkassäät. Lauantaina on vielä etelässä suojasäätä, mutta sunnuntaiksi pakastuu: pikkupakkasta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Pohjoisessa pakkanen voi yön ja aamun aikana kiristyä 20-30 asteeseen, mutta päivän kuluessa viriävä lounaistuuli alkaa lauhduttaa.

Lähitulevaisuuden kylmin hetki ajoittuu etelässä maanantaiyöhön ja -aamuun, jolloin pakkasta voi olla 15 astetta, mutta iltapäivällä lounaistuuli viriää ja lämpötila kohoaa lounaasta alkaen jo lähelle nollaa. Sunnuntai ja maanantai ovatkin hiihtämisen kannalta upeita päiviä kautta maan – kuivaa, aurinkoista pakkassäätä.

Tiistaiksi lounaistuuli tuo kosteampaa ilmaa koko maahan, eikä aurinkoa voi enää mennä takaamaan. Pakkanen on koko maassa tässä vaiheessa heikkoa, länsirannikolla voi olla jo lämpöasteita.

Uusi keväinen jakso

Keskiviikon ja loppuviikon aikana erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa näyttäisivät voimistuvan hyvin lauhat lännen puoleiset ilmavirtaukset ja ilmassa saattaa olla useanakin päivänä kevään tuntua. Mikäli föhntuuli pääsee valloilleen, edessä voi olla varsin keväisiä päiviä. Aika ajoin maamme yli itään liikkuu sateita, jotka tulevat etelässä pääosin vetenä, mutta itään ja pohjoiseen uutta lunta voi kertyä useitakin senttejä.

Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.
Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä hiihtolomaviikolla suursäätila Euroopassa on hyvin tämän viikon kaltainen: Skandinavian molemmin puolin etelässä on korkeapaineiden alueita, joiden pohjoispuolitse ilma virtaa meille lännestä. Voimakas länsivirtaus kuljettaa Atlantin kosteaa ja lauhkeaa ilmaa kohti Norjan rannikkoa, joten klassiselle föhnilmiölle on ensi viikon puolivälin jälkeen hyvät edellytykset. Ruotsin puolella lämpötila voi kohota jopa 10 ja 12 asteen välille.

Mitä ensi viikon jälkeen?

ECMWF:n kuukausiennuste enteilee jonkin sortin säätyypin muutosta toisen hiihtolomaviikon käynnistyessä. Tähän täytyy suhtautua varauksella, suurella sellaisella. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että helmikuun loppu voisi tuoda talvisemman ja lumisemman sään, jos matalapaineet kulkisivat ennusteen mukaan Fennoskandian halki kohti kaakkoa. Toisaalta jenkkimallit ennakoivat lauhan ja keväisen sään jatkumista hamaan tulevaan, joten vielä onkin iso kysymysmerkki, miten todellisuudessa käy.

ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi, toisella viikolla poikkeama heikkenee. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas
ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko on Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi ja matalapaineiden reitti suntautuu Skandinavian pohoispuolitse kohti itää. Toisella viikolla lämpötilapoikkeama heikkenee ja matalapaineiden reitti saattaa muuttua. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas

Etelän maillakin tarkenee

Osalle suomalaisista on tullut perinteeksi viettää hiihtolomansa etelän mailla. Kanariansaarilla koillisen puoleiset pasaatituulet pitävät huolen siitä, ettei suurempia sateita ole lähiaikoina tulossa, mutta saarten pohjoisosat voivat ajoittain olla tuulisia ja epävakaisempia sadekuuroineen. Suosituissa lomakohteissa (mm. Playa de las Americas, Playa del Ingles), jotka sijaitsevat saarten suojapuolella etelässä, sää on suomalaisittain yleensä varsin kesäistä jo helmikuun loppupuoliskolla. Päivälämpötilat alkavat kohota säännöllisesti reilusti yli 20 asteen, mutta yöt ovat vielä vilpoisia. Ensi viikon loppua kohden Saharalta näyttäisi tulevan annos lämpimämpää ilmaa Kanarialle – suomalaisittain hellelukemiakin varmasti mitataan. UV-säteily on helmikuun loppupuolella luokkaa 4-5 eli saman verran kuin Etelä- ja Keski-Suomessa touko-kesäkuun tai heinä-elokuun vaihteessa. Merivesi on tähän aikaan vuodesta kylmimmillään, noin 18-asteista.

Egyptin ja Etelä-Israeliin suuntaaville on tiedossa takuuvarmaa aurinkoa ja parinkymmenen asteen päivälämpötiloja ensi viikolla. Punainenmeri on ihan uimakelpoinen: pintalämpötila reilussa 20 asteessa.

Kaakkois-Aasiassa lähestytään vuoden kuumimpaa ajankohtaa ennen monsuunikauden alkamista. Päivät ovat pilvisyydeltään vaihtelevia, hiostavan kuumia ja yksittäisten sade- ja ukkoskuurojen todennäköisyys kasvaa maaliskuulle mentäessä. Esimerkiksi Phuketin päivälämpötila voi ajoittain yltää jopa 35 asteeseen ja kyllä yölläkin tarkenee.

Välimerellä puolestaan lähitulevaisuus on varsin epävakainen ja ajoittain runsaitakin sateita on tiedossa. Aurinko- ja rantalomaa ei sieltä suunnilta kannata vielä siis hakea, mutta aurinkoisina hetkinä aurinko lämmittää jo esimerkiksi Malagan tai Etelä-Turkin suunnilla samalla teholla kuin eteläisessä Suomessa huhtikuun puolivälissä tai syyskuun alussa.

Virkistäviä talvilomaviikkoja! :)

Suihkuvirtaukset voivat hidastuttaa lentoaikaasi tunneilla

Julkaistu

Suomen seesteinen talvisää jatkaa kulkuaan, mutta yläilmoissa meininki
on rajumpaa. Olin viime viikon nauttimassa Kaakkois-Aasian lämmöstä ja
paluumatkallani sain kipinän tutustua lähemmin yläilmakehän
virtauksiin – tässä tapauksessa suihkuvirtaukseen, joka hidasti
paluumatkaamme selvästi. Suihkuvirtaus osui reitillemme vastatuulena,
jonka voimakkuus oli parhaimmillaan 190 km/h eli yli 50 m/s
(hirmumyrskyn raja 32 m/s). Yläilmakehän vastatuulet voivat näin ollen
siis hidastuttaa lentomatkaasi merkittävästi. Minun tapauksessa
lentoaika piteni noin 15 % menomatkaani nähden.

Onko lukijoidenkin kohdalle osunut vastaavaa?

Kuva 1: Lentomonitorista selviää vastatuulen voimakkuus.
Kuva 1: Lentomonitorista selviää vastatuulen voimakkuus.

Mikä on suihkuvirtaus?

Maapallon pyöriminen ja talviaikanamme syntyvät tropiikin
ja napa-alueiden väliset suuret lämpötilaerot synnyttävät
yläilmakehään, n. 10 kilometrin korkeudelle, voimakkaita,
putkilomaisia länsi-itä-suuntaisia virtauksia, missä tuulen nopeus on
ympäristöään selvästi voimakkaampi, tyypillisesti yli 30 m/s.

Pohjoiselle pallonpuoliskolle muodostuu kaksi tärkeää
suihkuvirtausvyöhykettä: polaarinen ja subtrooppinen suihkuvirtaus.
Polaarinen suihkuvirtaus mutkittelee yleensä leveysasteiden 40-60 ’N
välillä vaikuttaen olennaisesti myös Suomen säähän. Tämä suihkuvirtaus
erottaa keskileveysasteiden leudon ja kostean sekä pohjoisempien
leveysasteiden kylmän ja kuivan ilmamassan toisistaan. Polaarinen
jetti (suihkuvirtaus) mutkittelee välillä hurjasti siten, että
polaarista, välillä jopa arktisen kylmää ilmamassaa pääsee valahtamaan
niinkin etelään kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen Teksasiin tai Euroopan
Välimerelle saakka. Yhdysvaltojen viime vuosina koetut kylmät ja
lumiset sekä Länsi ja Pohjois-Euroopan lauhat ja sateiset talvet
selittyvät ainakin osittain polaarisen suihkuvirtauksen mutkittelulla.
Matala- ja korkeapaineiden reitit nimittäin mukailevat suihkuvirtauksia.

Subtrooppinen suihkuvirtaus sijaitsee talvisin leveysasteen 25-30 ’N
ympäristössä ja voi yltää jopa 12 kilometrin korkeuteen.
Voimakkaimmillaan subtrooppinen jetti on Lähi-idästä Intian niemimaan
kautta kohti eteläistä Japania yltävällä alueella ja täällä
länsituulen nopeus on toisinaan jopa yli 60 m/s. Kaukoitään tai
Kaakkos-Aasiaan matkanneet saattavatkin yllättyä paluumatkansa
hitaudesta, joka on suurelta osin selitettävissä subtropiikin lännestä
kohti itää puhkuvalla suihkuvirtauksella. Se nimittäin hidastaa
lentonopeutta paikoitellen yli 200 km/h.

Kuva 2: Polaarinen ja subtrooppinen suihkuvirtaus (kuva: NOOA)
Kuva 2: Polaarinen ja subtrooppinen suihkuvirtaus (kuva: NOOA)

Toisaalta lentäjät pyrkivät myös ottamaan ilon irti
suihkuvirtauksista: 9. tammikuuta Pohjois-Atlantilla havaittiin
harvinaisen voimakas lännen ja luoteen välinen suihkuvirtaus, joka oli
voimakkuudeltaan jopa yli 120 m/s. Ilmeisesti ainakin eräs New
York-Helsinki -lento laskeutui Suomen kamaralle ennätysajassa ja
polttoainetta säästyi roimasti.

Pohjoisella pallonpuoliskolla itään päin matkaavien lennot saattavat
sujua yllättävänkin jouhevasti, mutta länteen suuntautuvien lentojen
kestot voivat välillä yllättää.

Suihkuvirtauksia voit seurata mm. täältä:
http://www.netweather.tv/index.cgi?action=jetstream;sess=

Tässä ennusteessa näkyy muutaman päivän päässä mielenkiintoinen ilmiö:
polaarisen sekä subtrooppisen suihkuvirtauksen yhteensulautuminen
pohjoisen Afrikan ja Välimeren yllä.

Yläilmakehän virtauksiin ja lentomatkustamiseen liittyy usein myös
turbulenssi, josta Liisa Rintaniemi kirjoitti kattavasti täällä.
Kannattaa käydä lukaisemassa!

Suihkuvirtauksen vaikutus säähän

Kuten jo yllä todettu: suihkuvirtaukset vaikuttavat erityisesti
talvisäähämme, sillä matala- ja korkeapaineiden reitti kulkee niitä
myötäillen. Viime talvina suihkuvirtaukseen on usein muodostunut ”kuoppa”
Yhdysvaltojen ylle, jolloin arktista ilmamassaa on päässyt
purkautumaan hyvin eteläisille leveysasteille. Vastaavasti Euroopan
puolella suihkuvirtaus suuntautui useamman viikon ajan Brittein
saarten yli kohti koillista aiheuttaen alueella hyvin vilkasta
matalapainetoimintaa, poikkeuksellisen runsaita sateita ja talvitulvia.

Talvi 2013-2014 oli Suomessa varsin lauha, ja jos muistellaan
polaarisen suihkuvirtauksen käyttäytymistä silloin, suuntautui se
useimmiten Brittein saarilta kohti Skandinavian pohjoisosaa päästäen
eteläpuolitseen Atlantin lauhaa ja kosteaa ilmaa meille. Vastaavasti
talvella 2009-2010 suihkuvirtaus oli melko heikko ja
suuntautui Pohjois-Atlantilta jyrkästi kohti Välimerta. Näin ollen
Suomi jäi jatkuvasti matalapaineiden reitin kylmemmälle puolelle ja
talvi olikin paikoin melko ankara.

Markus Twitterissä ja Instagramissa: markusmanty

Kuva 2: http://www.srh.noaa.gov/jetstream/global/jet.htm (NOOA)

Tuuli ja aallonkorkeus

Julkaistu

Viime syksynä ja kuluneena talvena myrskyt ovat olleet melko vähissä, mutta muutamana päivänä tuuli on käväissyt myrskylukemissa ja nostattanut Suomenkin merialueilla melko kovaa aallokkoa. Suuremmat aallot häiritsevät laivaliikennettä, mutta myrskypuuskissa pauhaavaa merta on turvalliselta etäisyydeltä rauhoittavaa katsella. Minä pidän myrskyistä ja kovasta merenkäynnistä, mutta vain silloin, kun olen turvallisesti kuivalla maalla. Muutaman vuoden takainen myrskyisä Silja Line -risteily keikuttaa vieläkin alitajunnassa.

Miten aallokko kehittyy?

Ilmapaineen vaihtelu vedenpinnan yläpuolella käynnistää aaltoliikkeen. Aallokko kehittyy tiettyyn kyllästymistilaan saakka tuulen mekaanisen energian avulla. Aaltojen kyllästystila riippuu sekä tuulen nopeudesta että sen pyyhkäisymatkasta. Tuulen pyyhkäisymatkalla tarkoitan tuulta vedenpinnan yllä kahden tarkasteltavan pisteen välillä. Otetaan käytännön esimerkki (katso kuvaajasta lisää): jos tuuli puhaltaa etelästä kohti pohjoista ja pyyhkäisymatkaa tarkastellaan esim. Viron rannikon ja Kotkan välillä (n. 100 km) tuulen nopeuden ollessa 10 m/s, merkitseväksi aallonkorkeudeksi tulee 1,8 m, kun pyyhkäisyaika on ollut 9 tuntia. Vastaavasti jos pyyhkäisymatka ja -aika tuplaantuvat, tulee aallonkorkeudeksi jo 2,8 m.

Aallokon kehittyminen kuta kuinkin vakiolla tuulen nopeudella 9 tunnissa.
Aallokon kehittyminen kuta kuinkin vakiolla tuulen nopeudella 9 tunnissa. Kuvaaja ei ota kantaa aallon korkeuden muutokseen pyyhkäisyajan kasvaessa, mutta vaikutuksen voidaan olettaa olevan verrattaen pieni yli 9 tunnin pyyhkäisyajoilla.

Merkitsevä ja maksimiaallonkorkeus

Moni onkin törmännyt termiin merkitsevä aallonkorkeus. Kyseessä on aallonkorkeuden todennäköisyysjakauman korkeimman kolmanneksen keskiarvo ja se vastaa kohtalaisen hyvin havaitsijan käsitystä tyypillisestä aallonkorkeudesta. Usein puhutaan korkeimmista yksittäisistä aalloista: ”Onnettomuuspaikalla korkeimmat yksittäiset aallot olivat jopa yli 10-metrisiä.”

Maksimiaallonkorkeus voi olla jopa 1.8-kertainen merkitsevään aallonkorkeuteen nähden. Esimerkiksi Estonia-turman aikana (28.9.1994) merkitsevä aallonkorkeus oli lounaistuulen vallitessa turmapaikalla n. 3-4 metriä, jolloin yksittäiset aallot ovat voineet olla yli 7-metrisiä. Tiedetään muutamia tapauksia, jolloin yksittäiset aallot ovat olleet jopa yli kaksinkertaisia merkitsevään aallonkorkeuteen nähden, mutta vastaavaa tapahtuu ani harvoin.

Tuulen ajamien aaltojen rakenne muuttuu rannikon tuntumassa ja niiden nopeus hidastuu merkittävästi. Kun aallonkorkeuden suhde syvyyteen (aallonkorkeus/syvyys) on yli 0,78, aalto murtuu. On tyypillistä, että ennen murtumista aallonkorkeus ensin hieman pienenee ja kasvaa, kunnes suhdeluku 0,78 täyttyy ja aalto murtuu.

Aaltoennätyksiä

Korkeimmat yksittäiset aallot ovat Itämeren altaassa olleet jopa 14-metrisiä. Näin kävi viimeksi Rafael-myrskyn aikana 22.12.2004. Suomenlahdella havaittiin voimakkaalla lounaistuulella 15.11.2011 Helsingin edustalla yksittäinen 9-metrinen aalto, jolloin merkitsevä aallonkorkeus oli 5,2 metriä. Myös vuoden 2012 Antti-myrskyssä havaittiin yhtä korkeita aaltoja. Suomenlahden aaltojen kasvu on kuitenkin hyvin rajattua sen kapean muodon ja tuulen lyhyehkön pyyhkäisymatkan vuoksi, joten yksittäiset, yli 10-metriset aallot, tuskin tulevat kyseeseen.

Isoilla valtamerillä puhutaan vieläkin suuremmista aallonkorkeuksista. Sekä Atlantilla että Tyynellä valtamerellä kovat myrskyt voivat nostattaa merkitsevän aallonkorkeuden yli 15 metriin, ja yksittäiset aallot ovat korkeimmillaan olleet jopa 34-metrisiä pohjoisella Tyynellämerellä. Tiettävästi megatsunamit voivat nostattaa tätäkin korkeampia aaltoja. Wikipedian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Megatsunami) Norjan rannikolla on saattanut joskus esiintyä 300-metrinen megatsunami.

Wikipedia: ”Esimerkiksi putoava laaja lohkare tulivuoren hajoaminen veteen voi synnyttää megatsunamin. Korkein megatsunami historiassa oli n. 700 metriä korkea. Mutta tällaisia esiintyy arviolta vain 200 000 vuoden välein”.

Aallokkovaroitus

Ilmatieteen laitos varoittaa aallokosta (merkitsevä aallonkorkeus) kolmiportaisella asteikolla: 2,5 metriä, 4 metriä ja 7 metriä. 2,5 metrin merkitsevä aallonkorkeus saattaa aiheuttaa Helsingin ja Tallinnan väliselle pikalaivaliikenteelle ongelmia, kun taas neljämetristä aallokkoa esiintyy Suomenlahdella keskimäärin vain puolen vuorokauden ajan vuodessa. 7 metrin aallonkorkeuksia tavataan hyvin harvoin vain pohjoisella Itämerellä ja Selkämerellä. Täytyy kuitenkin muistaa, että 2,5 metrin merkittävässä aallonkorkeudessa yksittäiset aallot voivat olla viisimetrisiä ja 4 metrin merkittävässä aallonkorkeudessa jopa yli 7-metrisiä.

Forecan sivuilta löytyy mainio aallonkorkeusennuste Suomen merialueille, kannattaa tutustua!

Lähteet: ymparisto.fi, Wikipedia (megatsunami), Ilmatieteen laitos, Meritieteiden perusteet (MTV Grafiikka)