Viikonloppu toi Suomeen jälleen lauhat lounaiset ilmavirtaukset, jotka nostivat lämpötilan nollan yläpuolelle aina Sodankylän korkeudelle saakka. Sunnuntai-iltapäivän hölkkälenkkini taittui tihkusateessa ja tiukassa sumussa. Iltapäivän aikana maan eteläosaan levisi lämmintä ilmamassaa ja seurauksena oli sakea advektiosumu. Ja mitenkäs sellainen oikein syntyy?
Advektio- eli siirtymäsumu
Advektiosumu on yksi yleisimmistä Suomessa esiintyvistä sumutyypeistä ja sitä esiintyy yleisimmin keväällä. Eilen olosuhteet olivat otolliset tämän sumutyypin syntymiselle. Meille virtasi hyvin lauhaa ja kostea ilmaa etelästä: esimerkiksi heti Suomen eteläpuolella ilmamassa oli noin viisiasteista. Lumisen ja jäisen maanpinnan välittömässä läheisyydessä ilman lämpötila on lähellä nollaa, mutta kylmän maanpinnan vaikutus yltää ylemmäskin. Tällöin ilmakerros kylmenee alhaalta käsin, eikä lämpötila pääse kohoamaan lämpimän ilmamassan edellyttämälle tasolle. Jäähtyvässä ilmakerroksessa kosteus tiivistyy sumuksi ja mikäli maanpinnan aiheuttama jäähtyminen kestää tarpeeksi kauan, voi sumupilvestä tulla eiliseen tapaan paksu, ja tihkusadettakin esiintyy. Advektiosumussa näkyvyys voi laskea alle 50 metriin. Eilen sakeimman sumun vallitessa arvioisin näkyvyyden ollen noin 100 metrin luokkaa.
Advektiosumut ovat yleisimpiä keväällä, kun lämmintä ilmaa virtaa kylmän alustan päälle. Paksu lumi- ja jääpeite sekä toisaalta kylmä merenpinta edistävät sumun syntymistä. Kohtalaisella tuulella sumu pysyy vielä hyvin kasassa ja voi siirtyä eli advektoitua pitkiäkin matkoja.
Kuva 1: Sunnuntaina Etelä- ja Keski-Suomi kuuluivat nk. lämpimään sektoriin, jossa meille virtasi hyvin lauhaa ja kosteaa ilmaa etelästä. Monin paikoin muodostui paksu vettä satava sumukerros. (kuva: Markus M/MTV Uutiset)Kuva 2: Sumuinen ja vetinen sää ei haitannut laskiaissunnutain pilkkijöitä. (kuva: Markus M/Helsinki, Mustikkamaa)
Lauha sää jatkuu vielä ainakin hetken
Lauha, harmaa ja tuulinen sää jatkuu vielä ainakin lähipäivinä. Suomen yli liikkuu sadealueita keskimäärin yksi päivässä ja olomuodoltaan sateet voivat olla ihan mitä tahansa – etelässä enimmäkseen vettä tai räntää, Keski- ja Pohjois-Lapissa lunta. Etelästä ja lännestä lumet uhkaavat lähipäivinä monin paikoin sulaa kokonaan pois, mutta viikonlopun kohtalo on vielä arvoitus.
Tällä hetkellä ylemmän ilmakehän suihkuvirtaus kulkee melko symmetrisesti Atlantilta kohti koillista ja Pohjois-Eurooppaa puskien meille matalapaineita lounaasta. Viikonloppua kohden suihkuvirtaus näyttäisi venyvän kohti eteläisempää Eurooppaa ja Suomi saattaa joutua lauhemman ja kylmemmän ilman rajamaille. Matalapaineet sadealueineen näyttäisivät saapuvan meille lounaan sijasta etelästä tai jopa kaakosta, jolloin valtaosa sateista muuttuisi lumeksi ja lämpötila saattaa käväistä selvästi pakkasen puolella. Kahden merkittävän numeerisen säämallin välillä on kuitenkin vielä ristiriita perjantain jälkeisissä ennusteissa, joten viikonlopun kylmeneminen ja lumisateiden mahdollisuus on vielä jokseenkin epävarma.
Mediassa aikaisen kevään hehkuttamisvillitys on ollut jo havaittavissa, vaikka toisaaltahan tässä eletään vielä tilastollisesti talven kylmimmän viikon jälkeistä aikaa. Joskus maaliskuu on ollut se kylmin talvikuukausi, joten mikä tahansa on vielä mahdollista. Vuosi sitten terminen kevät alkoi maan etelä- ja keskiosassa jo 17.-19. helmikuuta.
Kummalle puolelle sinä asetut – onko aikainen kevät tervetullut vai vieläkö saisi tulla kunnon pakkasjakso?
Loskaisten päivien jälkeen lunta tulee taas tupaan eteläisessä Suomessa. Suomen suurin vuorokauden aikana satanut lumikertymä on Merikarvian 73 cm, joka mitattiin tammikuun 8. päivänä. Maapallollamme on kuitenkin useita paikkoja, missä lumikertymät voivat lyhyemmässäkin ajassa kasvaa tätä huomattavasti suuremmiksi. Todennäköisesti suurimman vuorokaudessa mitatun lumikertymän titteliä pitää Italian Capracotta, jossa tuprutti 256 cm lunta 18 tunnissa 5.3.2015.
Suurien lumikertymien resepti
Erittäin suuret lumikertymät ovat ominaisia keskileveysasteiden vuoristoisille seuduille, jotka sijaitsevat lähellä verrattain lämpimiä merialueita. Toisaalta myös suurten ja sulien järvien rannoilla voi syntyä nk. ”lake effect snow” -ilmiö, jolloin kylmän ilman purkaus synnyttää sakeita lumikuuroja. Merikarvian tilanteessa kyse oli juuri vastaavasta ilmiöstä, josta Joanna kirjoitti tarkemmin täällä.
Tiettävästi kaikista suurimmat vuorokautiset lumikertymät ovat kuitenkin osuneet vuoristoisille seuduille, kuten esimerkiksi Keski-Italiaan, Pohjois-Japaniin ja Yhdysvaltojen Coloradoon. Resepti on kaikkialla kuta kuinkin samanlainen – erityisesti muutamat tekijät edesauttavat suurien lumikertymien syntymistä. Ensinnäkin tarvitaan matalapaineen alue, jonka ympäristössä ilma on nousevassa liikkeessä, jotta syntyy pilviä ja sateita. Jos perusvirtaus on hyvin kylmä ja se liikkuu verrattain lämpimän merialueen yli, kuten esimerkiksi Pohjois-Japanissa Siperiasta saapuvat arktiset kylmänpurkaukset, haihtuu merestä runsaasti kosteutta, nousuliikkeet voimistuvat ja lumisade sakenee. Mikäli perusvirtaus vielä tämän lisäksi kohtaa vuoriston, joutuu ilma pakotettuun nousuun, jolloin nouseva liike yhä voimistuu vuoriston merenpuoleisella rinteellä. Matalapaineen alue, lämpimän merialueen yli etenevä erittäin kylmä ilmavirtaus ja vuoristo antavat hyvät edellytykset erittäin suurille lumikertymille.
Suomea lähinnä oleva paikka, jossa tämä ilmiö tapahtuu toistuvasti talvisin, on Norjan rannikkoseutu. Meren yli puhaltavan ilmavirtauksen ei välttämättä tarvitse olla kovin kylmäkään, mutta mikäli se tempaa mukanaan tarpeeksi kosteutta Atlantin valtamereltä, voimistuvat sateet vuoriston länsirinteellä Norjan rannikolla, kun ilma kohoaa ja kylmenee ja kun kosteus tiivistyy pilviksi ja sateiksi.
Kuva 1: Yhdysvalloissa vuoristo, suuret järvialueet sekä lämpimän Atlantin valtameren välitön läheisyys aiheuttavat paikallisesti erittäin suuria lumikertymiä. Kalliovuorten alueilla läntiset ja kosteat ilmavirtaukset joutuvat pakotettuun nousuun, jolloin vuoristolla sataa paljonkin lunta. Suuret Järvet aiheuttavat talvisin arktisen ilmamassan purkausten yhteydessä ”lake effect snow” -ilmiön, kun taas itärannikolla voimakkaat sateet saavat enegiansa Golfvirran lämmittämästä Atlantista. (kuva: Markus M/MTV)Kuva 2: Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa talviset lumikertymät voivat kasvaa hyvin suuriksi. (Kuva: Flickr, Creative Commons; käyttäjä: threepinner)
Suomessakin pinnanmuodot vaikuttavat sadekertymiin
Suomessa pinnanmuotojen vaikutus sade- ja lumikertymiin on vähäinen, mutta paikoin kuitenkin huomattavissa. Suomessa sataa keskimäärin eniten Uudenmaan länsiosassa ja Varsinais-Suomen itäosassa hieman Suomenlahden rannikon pohjoispuolella. Eteläisin Salpausselkä kohoaa Hangosta kohti Lahtea yltävällä vyöhykkeellä ja vaikuttaa paikallisesti sademääriin. Kostean sekä syksyisin verrattain lämpimän merialueen, Suomenlahden, läheinen sijainti ja maaston pieni kohoaminen voimistavat sateita jonkin verran heti etelärannikon pohjoispuolella. Toisaalta myös Pohjois-Karjalan vaara-alueet lisäävät hieman paikallisesti sademääriä. Lapin tuntureiden vaikutus sademääriin on pieni, sillä täällä ilmasto on selvästi eteläistä Suomea kylmempi, eikä ilmaan mahdu niin paljoa kosteutta.
Kilpisjärven alue muodostaa kuitenkin poikkeuksen, sillä Atlantin valtameri on hyvin lähellä ja Norjan puolella syntyvät ja voimistuvat sateet ajautuvat joskus myös Käsivarren puolelle. Mikäli talvisin tarpeeksi voimakkaat ja kylmät ilmavirtaukset puhaltavat luoteen tai pohjoisen puolelta, voi Norjan rannikolta ajautua Käsivarren Lappiin jatkuvalla syötöllä sakeita lumikuuroja, jotka vuoriston kohdatessaan vielä voimistuvat. Tämän ilmiön myötä lumensyvyys käväisi Kilpisjärvellä lähes ennätyksellisessä (lähellä Suomen joulukuun lumensyvyysennätystä) 110 senttimetrissä joulukuussa 2013.
Ahtojää koostuu vapaasti ajelevista jäälautoista, jotka ovat kasautuneet päällekäin ”ahtaumiksi”. Ahtojääröykkiöt syntyvät, kun jääpalat tai -lautat puristuvat toisiaan vasten ja ne saattavat muodostaa jopa 20-30 metriä korkeita kasaumia. Erityisesti Perämerellä ahtojää aiheuttaa keväisin ongelmia meriliikenteelle.
Kiintojää
Kiintojäällä tarkoitetaan yhtenäistä ja paikallaan pysyvää jääpeitettä, joka on kiinnittynyt rannikoihin, saariin tai matalikkoihin. Jäätä syntyy alueille, missä veden syvyys on enintään 20 metriä. Itämerellä jääpeite on laajimmillaan helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin arivolta 2/5 merestä jäätyy.
Kohvajää
Jos jää- ja lumipeitteen päälle pääsee railoista vettä ja siitä muodostuva sohjo jäätyvät, muodostuu kohvajäätä. Se sisältää paljon ilmaa ja on melko huokoista. Kantavuus on jopa puolet teräsjäätä heikompi.
Ajojää
Ajojää on yhteisnimitys merijäälle, joka ei ole kiintojäätä. Ajojää liikkuu tuulten ja virtausten mukana ja sen liike saa jääkentän halkeilemaan. Itämeren ulapoilla valtaosa jäästä talvisin on ajojäätä.
Kuva 1: Ajojäätä Helsingin edustalla helmikuussa 2015 (kuva: Markus M.)
LUMI JA SADE
Ensilumi
Ensilumi on satanut maahan, kun kesäaikana klo 9 tai talviaikana klo 8 virallisella havaintoasemalla on ensimmäistä kertaa vähintään 1 cm:n paksuinen lumipeite.
Iljanne
Iljanne on liukas jääkerros maanpinnan tai lumipeitteen yllä. Se voi syntyä esimerkiksi jäätävän tihkun tai sateen seurauksena.
Jäätävä sade tai tihku
Jäätävää sadetta esiintyy talvisin pakkassäällä, kun pisarat ovat alijäähtyneessä tilassa. Veden lämpötila on siis jäätymispistettä alhaisempi, mutta pisarat yhä veden olomuodossa. Jäätävää sadetta voi syntyä, jos jossakin ilmakerroksessa lämpötila on nollan yläpuolella ja lumi sulaa vedeksi, mutta ennen maanpinnalle putoamistaan pisara jäähtyy kylmemmässä ilmakerroksessa. Jäätävä sade aiheuttaa hyvin liukasta keliä maanpinnalle saapuessaan.
Loska
Loskaksi nimitetään osittain sulanutta ja vesipitoista lumikerrosta suojasäällä.
Nietos
Lumi voi nietostua tuulen vaikutuksesta. Käytännössä nietos on tuulen kasaama lumikerros.
Nuoska
Nuoskalumeksi kutsutaan kostean suojasään kostuttamaa ja pehmentämää lumikerrosta.
Räntä
Räntäsateessa on sekä vettä että lunta. Usein räntänä pidetty sade onkin todellisuudessa märkää lunta.
Tykky
Tykkylumi on raskasta, märkää lunta, joka kasaantuu puun oksille ja latvuksiin aiheuttaen lumituhoja ja sähkökatkoja.
Tykkylumella voidaan myös tarkoittaa puihin kerääntyvää huurrekerrosta. Tykkylunta esiintyy Suomen olosuhteissa eniten maan pohjoisosan vaara-alueilla, jossa se voi pysyä kiinni puissa läpi talven, mikäli lämpötila on nollan alapuolella.
Tuisku
Tuisku on maahan satanutta lunta, joka on noussut siitä uudelleen ilmaan tuulen mukana. Lumituiskua syntyy, kun lumi on riittävän kuivaa ja tuuli on tarpeeksi kova (yli 7 m/s). Lumituisku voi olla vaarallista liukkauden, huonon näkyvyyden ja hiihtäjien eksymisvaaran takia. Lentosääpalvelussa erotellaan matala tuisku ja korkea lumituisku, joista edellinen vaikuttaa alle 2 m korkeudella ja jälkimmäinen haittaa näkyvyyttä yli kahden metrin korkeudessa.
Kuva 2: Tykkulunta Valkeakoskella marraskuun lopulla 2015 (kuva: Markus M.)
PAKKANEN
Heikko pakkanen
Pakkanen on heikkoa, kun lämpötila on -0,1 ja -5 asteen välillä.
Kireä pakkanen
Pakkanen on kireää, kun lämpötila on etelässä alle -15, maan keskiosassa alle -20 ja pohjoisessa alle -25 astetta.
Pakkasen purevuus
Pakkasen purevuus kuvaa talvella lämpötilan, tuulen ja ilman suhteellisen kosteuden yhteisvaikutusta.
MUITA
Arktinen ilmamassa
Arktiseksi ilmamassaksi määritellään lämpötilaltaan vähintään -18 -asteinen ilma 1,5 kilometrin korkeudella. Usein talviaikana pohjoisesta saapuva arktinen ilmamassa on hyvin kylmää ja kuivaa.
Föhn-tuuli
Föhn-tuuli syntyy, kun kostea ilmavirtaus joutuu vuoriston kohdatessaan pakotettuun nousuun ja korkeammalla kosteus tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Tiivistyminen vapauttaa paljon lämpöä ja vuoriston ylitettyään laskutuuli on kuiva ja lämmin. Föhn-tuuli tuo meille talvisin aurinkoisen ja hyvin leudon sään.
Inversio
Tyypillisesti ilmakehässä ylöspäin mentäessä lämpötila laskee, mutta inversiotilanteessa se nousee. Inversio pääsee syntymään erityisesti talvisissa, heikkotuulisissa ja selkeissä korkeapainetilanteissa, jolloin maanpinta kylmenee voimakkaasti. Kesäisin halla on merkkinä maanpintainversiosta.
Kuura
Kuuraa syntyy talvisin, kun maanpintatasolla oleva vesihöyry härmistyy suoraan jääksi ilman nestemäistä välivaihetta.
Polanne
Polanne on kovaksi ja tiiviiksi pakkautunut lumikerros, joka syntyy ajo- tai kevyen liikenteen väylille, jos satanutta lunta ei aurata pois.
Routa
Routa tarkoittaa maaperän jäätynyttä pintakerrosta. Jos routa on ympärivuotista, puhutaan ikiroudasta.
Terminen talvi
Termisen talven määritelmä täyttyy, kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvästi nollan alapuolelle.
Kuva 3: Kuuraa Helsingin Arabianrannassa lokakuussa 2014 (kuva: Pekka Pouta)
Kulunut vuosi lähestyy loppuaan antaen pian tilaa uudelle tulokkaalle. Vuosi 2015 on alustavien arvioiden mukaan sijoittumassa keskilämpötilaltaan mittaushistoriamme (v. 1900 alkaen) lämpimimmäksi vuodeksi keskilämpötilan ollessa tällä hetkellä n. 4,5 astetta. Perässä seuraavat vuodet 1938 (4,0 astetta), 2014 (3,8 astetta), 1989 (3,8 astetta) ja 2011 (3,7 astetta). Maan keskivaiheilla ja Lapin koillisosassa kuluneesta vuodesta on myös tulossa poikkeuksellisen, paikoin jopa ennätyksellisen sateinen (havaintojakso 1961-2015). Varmistus lopullisista sijoituksista ja tilastoista saataneen viralliselta säätaholtamme tuota pikaa.
Säävuosi 2015 oli läntisten ja lounaisten ilmavirtausten dominoima: kuuluimme valtaosan vuodesta Atlantin merelliseen säätyyppiin, idän mantereiset ilmamassat pysyivät pääosin maamme itäpuolella. Matalapainetoiminta oli vilkasta lähes läpi vuoden ja kesäaikanakin syklonit kurittivat Suomea sateine ja tuulineen. Talvi ja kevät olivat lounaisvirtausten myötä tavanomaista leudompia, pohjoisessa kevät oli jopa poikkeuksellisen leuto. Toukokuun aikana tavanomaista lämpimämmässä säässä koettiin taitekohta, jolloin merellisen kostea ja tuulinen säätyyppi painoi lämpötilat keskiarvojen alapuolelle kesä- ja heinäkuun ajaksi. Ensimmäistä hellepäivää odoteltiin vuonna 2015 harvinaisen kauan aina kesäkuun 29. päivään saakka. Elokuu toi suursäätilaan muutoksen pitkäkestoisella korkeapaineella ja hellepäiviäkin kertyi 15 kappaletta. Syksy toi mukanaan tyypillisen, nopeasti vaihtelevan säätyypin, ja loppuvuodesta Suomi päätyi myrskymatalapaineiden reitille.
Tammikuu
Tammikuusta muotoitui lämpöoloiltaan kahtiajakoinen kuukausi: maan etelä- ja keskiosassa oli tavanomaista leudompaa, pohjoisessa sen sijaan monin paikoin keskimääräistä kylmempää. Talvikauden alin lämpötila, -39,6 °C, mitattiin Utsjoella 11. päivänä. Lämpimintä oli Kristiinankaupungissa 1. tammikuuta, +7,5 astetta. Vilkas matalapainetoiminta toi tammikuussa Suomeen runsaita sateita: paikoin länsirannikolla, Kainuussa ja Lapin lounaisosassa sadekertymät olivat poikkeuksellisen suuria. Läntisessä Suomessa useilla mittauspisteillä satoi jopa ennätyksellisen paljon (v. 1961 alkaen). Eniten sanoi Tornion Torpissa, jossa sadetta kertyi 129 mm.
Itämeren jäätalvesta muotoutui hyvin leuto. Jäätalven huippu, 51 000 km², saavutettiin jo 23. tammikuuta.
Kuva 1: Itämeren jäätalvesta muototui hyvin leuto. Suomenlahti lainehti jäättömänä tammikuun loppupuolellakin (kuva: Markus Mäntykannas / Helsinki, Eiranranta)
Helmikuu
Suursäätilan pysyessä samanlaisena lauha matalapaineputki jatkui vielä helmikuunkin puolella. Kuukausi oli harvinaisen leuto, maan keski- ja itäosassa paikoin yli seitsemän astetta tavanomaista leudompi. Terminen kevät alkoi monin paikoin maan etelä- ja keskiosassa Oulun korkeudella saakka jopa 1-2 kuukautta etuajassa 18.-19. helmikuuta. Myös lumitilanne oli kuukauden edetessä erikoinen: etelä- ja lounaisrannikolla lunta oli laajalti alle 10 cm, mutta Kainuun Ristijärvellä ja Kilpisjärvellä lumen syvyys oli parhaimmillaan yli 1,1 metriä.
Kaiken kaikkiaan talvesta 2014-2015 muotoutui maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen leuto, myös talvisademäärät olivat tavanomaista suurempia. Meteorologin näkökulmasta katsottuna talvi 2014-2015 oli esimakua siitä, mihin suuntaan talvemme ovat kuluvan vuosisadan aikana menossa: maan etelä- ja lounaisosasta pysyvä lumipeite saattaa kadota kokonaan, kun taas talvisateiden lisääntyessä lumen syvyys voi sydäntalvella kasvaa niillä alueilla, joilla lämpötila pysyy pääosin pakkasen puolella. Näin ollen etelän lumettomien talvien kontrastina esimerkiksi Kainuun ja Lapin sydäntalvet voivat tulevaisuudessa olla nykyistä lumisempiakin.
Runsaiden talvisateiden johdosta Ruotsissa oli helmikuussa paikoin ennätyksellisen lumista: itärannikolla Luulajassa mitattiin paikkakuntakohtainen kaikkien aikojen uusi lumensyvyysennätys, 111 cm. Toisaalla Ruotsin Skånessa annettiin kevätkauden ensimmäinen ruohikkopalovaroitus jo 9. helmikuuta.
Yhdysvaltojen itäisissä osavaltioissa erittäin suuret lumikertymät aiheuttivat ongelmia helmikuun aikana. Bostonin alueella lumensyvyys kasvoi parhaimmillaan 140 senttimetriin. Lisää aiheesta täällä.
Kuva 2: Helmikuun lumitilanteessa oli suuria eroja etelän ja pohjoisen välillä (kuvat: Markus M. / Tuomas T. / Helsinki ja Pudasjärvi)
Maaliskuu
Maaliskuussa tavanomaista lauhempi sää jatkui. Länsirannikolla ja pohjoisessa kuukaudesta muotoitui paikoin poikkeuksellisen lauha, muuallakin kuukausi oli harvinaisen lauha. Ahvenanmaan Jomalassa lämpötila kohosi 8. päivänä 13,5 asteeseen ja tämä olikin koko maaliskuun korkein lukema. Sallassa pakkanen kiristyi vielä kuun loppupuolella 28,5 asteeseen 22. päivänä. Maaliskuun sademäärä oli suuressa osassa maata tavanomaista suurempi. Takatalvi toi paikoin eteläisimpään Suomeen ja pääkaupunkiseudulle kuun viimeisenä päivänä vielä 20 cm:n lumikerroksen. Runsaat lumisateet yllättivät maaliskuun loppupuolella myös Norjassa Oslon seutuvilla, missä lunta kertyi enimmillään 60 cm vuorokauden aikana.
Kuva 3: NASA:n satelliittikuva paljastaa maan etelä- ja lounaisosan lumettomat alueet maaliskuun alussa. Merijäätä esiintyi lähinnä Perämeren pohjukassa ja Suomenlahden itäosassa (kuva: NASA)
Huhtikuu
Huhtikuu ei tuonut muutosta alkuvuoden suursäätilaan: Suomi kuului yhä matalapaineiden reitille ja sää jatkui tavanomaista lämpimämpänä, Länsi- ja Pohjois-Lapissa huhtikuu oli harvinaisen leuto. Huhtikuun korkein lämpötila mitattiin 12. päivä Kauhavalla: 17,1 astetta. Paikoin Pohjanmaalla ja maan itäosassa huhtikuun sadekertymä oli harvinaisen suuri. Huhtikuu toi mukanaan myös kovia tuulia ja esimerkiksi 8. päivänä maa-alueilla myrskypuuskat aiheuttivat tuhoja.
Huhtikuun loppupuolella starttasi kuta kuinkin elokuulle jatkunut ”vitsaus”, jonka aikana matalapaineet kuljettivat juuri ja juuri Suomen etelä- ja kaakkoispuolelle kesäisen lämmintä, helteistäkin ilmaa, kun taas Suomi jäi toistuvasti kylmempään polaari-ilmamassaan, ja osa sateista tuli huhti- ja toukokuun puolella lumena. Kuun viimeisinä päivinä esimerkiksi Sotkamossa lunta kertyi vielä 28 cm.
Kuva 4: Huhtikuun loppupuolella kesäiset ilmat käväisivät hyvin lähellä, mutta Suomi jäi toistuvasti kylmemmälle ja sateisemmalle puolelle (kuva: Markus M./MTV)Kuva 5: Huhtikuun lopulla lumipeite palasi osaan maata (kuva: Liikennevirasto)
Toukokuu
Toukokuussa kevät eteni maltillisesti, ja kuukaudesta muotoutuikin maan etelä- ja länsiosassa tavanomaista kylmempi. Suursäätila suosi yhä Suomeen lännestä saapuvia matalapaineita sateineen ja tuulineen, kesäiset korkeapaineet jäivät Etelä-Euroopan ja Venäjän asiaksi. Toukokuussa ei ollut yhtään hellepäivää, ja viimeksi näin on käynyt vuonna 1998. Toukokuun ylimmäksi lukemaksi jäi Mikkelissä 26. päivänä mitattu 21,7 astetta. Melko viileästä ja epävakaisesta säätyypistä huolimatta terminen kesä alkoi kuta kuinkin ajallaan eteläisessä ja keskisessä Suomessa.
Pohjanmaan rannikoilla ja paikoin Lapissa toukokuu oli poikkeuksellisen sateinen; tyypillisesti toukokuun sademäärä on alle 50 mm, mutta esimerkiksi Kittilän Kenttärovalla vettä kertyi 116 mm. Toukokuun aikana paikanettujen maasalamoiden määrä oli mittaushistoriamme kolmanneksi alhaisin (v. 1960 alkaen).
Tavanomaista selvästi lämpimämpää oli useaan otteeseen mm. läntisellä Välimerellä ja Kanariansaarilla. Lanzarotella mitattiinkin toukokuun kaikkien aikojen uusi lämpöennätys, 42,4 astetta (aikaisempi 36,6 °C, v. 1986 toukokuussa). Myös Espanjassa mitattiin uusia paikkakuntakohtaisia ennätyksiä ja esimerkiksi maan itäosassa, Carcaixentissa, lämpötila kohosi 44,4 asteeseen kuun loppupuolella.
Kuva 6: Pohjois-Eurooppa jäi toukokuussa suihkuvirtauksen ”kylmään kuoppaan” (kuva: Foreca).
Kesäkuu
Suomi jämähti kesäkuun ajaksi polaarisen suihkuvirtauksen kylmemmälle puolelle matalapaineen solan alueelle. Suuressa osassa maata kuukausi oli tavanomaista viileämpi, paikoin harvinaisen viileä. Vielä kesäkuun viimeisellä viikolla sisämaasta löytyi useita havaintoasemia, joilla 20 astetta ei oltu ylitetty. Kesän ensimmäinen hellepäivä koitti vasta 29. kesäkuuta, jolloin Mikkelissä päästiin 25,4 asteeseen. Tämä olikin toisiksi myöhäisin ensimmäinen hellepäivä (ed. 6.7.1987) viimeisen 50 vuoden aikana. Kesäkuu oli jälleen laajalti tavanomaista sateisempi kuukausi, ja eniten satoi Pyhäjärvellä, 173 mm.
Etelä-Eurooppa ja ajoittain keskinenkin Eurooppa kylpivät paahtavassa helleaallossa, lämpötila kohosi kuun loppupuolella Länsi-Euroopassa laajalti 30-40 asteen lukemiin. Aika ajoin voimakkaat ukkoset ja jättirakeet moukaroivat erityisesti Benelux-maita ja Saksaa.
Kuva 7: Sade ja paiste vuorottelivat kesäkuussa (kuva: Markus M. / Onkiniemi)Kuva 8: Länsi-Eurooppa helleaallon kourissa (kuva: Markus M. / MTV)
Heinäkuu
Viileä ja epävakainen kesäsää jatkui heinäkuussakin. Kuukausi oli koko maassa tavanomaista viileämpi, Kainuussa ja Itä-Lapissa jopa poikkeuksellisen viileä. Matalapaineen kylmä sola piti yhä Suomea otteessaan ja kuukausi oli jälleen tavanomaista sateisempi yleispiirteeltään. Eniten vettä kertyi Suomussalmella: 161 mm. Heinäkuun alkupuolella Suomi sai ohimenevästi maistiaisia Etelä- ja Keski-Euroopan helleaallosta, ja 3. heinäkuuta Kouvolan Utissa mitattiinkin kuukauden korkein lämpötila, 31,4 astetta. Heinäkuisia hellepäiviä kertyi vain kolme kappaletta ja heinäkuusta muodostui toiseksi vähähelteisin sitten vuoden 1959. Viileästä heinäkuusta kielivät myös salamatilastot: heinäkuussa maasalamoita mitattiin ennätyksellisen vähän. Lisätietoa täältä.
Etelä- ja ajoittain Keski-Euroopassakin tukala helleaalto jatkui lähes taukoamattomana. Esimerkiksi Lontoon Heathrow’lla mitattiin 1. heinäkuuta Iso-Britannian uusi lämpöennätys, 36,7 astetta, ja monilla paikkakunnilla läntisessä Euroopassa rikottiin paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä. Rajuilmat trombeineen ja rakeineen moukaroivat heinäkuussakin.
Kuva 9: Uimarannat olivat heinäkuussa autioita (kuva: Markus M/ Hankoniemi)
Elokuu
Auringonpalvojien ja helteiden ystävien odotus palkittiin vasta elokuussa, jolloin pitkäkestoinen korkeapaine vahvistui Suomen eteläpuolelle ja toi mukanaan peräti 15 hellepäivää. Elokuusta muodostui kesän lämpimin kuukausi ja se oli Länsi- ja Pohjois-Lapissa paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Elokuun korkein lämpötila, 27,8 °C, mitattiin Turun Artukaisissa 25. päivänä. Elokuu oli vuoden ensimmäinen kuukausi, jolloin satoi yleispiirteittäin tavanomaista vähemmän. Tornion Aapajärvellä sadetta kertyi kuitenkin 97 mm. Kesä-elokuun salamointi jäi ennätyksellisen vaisuksi.
Kuva 10: Elokuinen korkeapaine jämähti Suomen ylle tuoden lämpimät ja aurinkoiset säät (kuva: Markus M / MTV)
Syyskuu
Syyskuu oli lämpöoloiltaan tavanomaista lämpimämpi, Lapissa paikoin jopa poikkeuksellisen tai ennätyksellisen lämmin. Lapissa syyskuun toisella viikolla mitatut yli 20 asteen lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden hyvin korkeita, ja kuukauden korkeimmaksi lukemaksi jäi sekä Inarin Angelin 11. päivänä että Lappeenrannan Konnunsuolla 1. päivänä mitatut 22,0 astetta. Syyskuu oli tavanomaista sateisempi kuukausi erityisesti valtaosassa maan länsiosaa – eniten satoi Pudasjärven Sarakylässä, 163 mm.
Kuva 11: Syysiltojen kauneutta: kuoleva ukkospilvi ja säteilysumun muodostumista (kuva: Markus M / Kerava)
Lokakuu
Lokakuussa korkeapaineen alue parkkeerasi Suomen ylle ja kuukaudesta muotoitui vähäsateinen, ennätyksellisen aurinkoinen ja lämpöoloiltaan melko tavanomainen. Etelä- ja Länsi-Suomessa lokakuu oli jopa poikkeuksellisen aurinkoinen ja aurinkotunteja kertyi enemmän kuin keskimäärin syyskuussa. Lokakuun alkupuolella hyvin lämmintä ilmaa virtasi maahamme ja kuun korkein lämpötila mitattiin 2. päivänä, jolloin Maarianhaminan lentoasemalla päästiin tasan 18 asteeseen. Lokakuun kaikkien aikojen lämpöennätys on 19,4 astetta (Helsinki, Malmi, mit. 2.10.1985). Ensilumi satoi monin paikoin pohjoiseen vasta lokakuun viimeisellä viikolla.
Lokakuun 24. päivänä tiettävästi kaikkien voimakkain hurrikaani, Patrcia, iskeytyi Meksikon länsirannikolle. Satelliittihavaintojen mukaan keskituulen nopeus hurrikaanissa oli jopa yli 90 m/s. Tarkemmin Particiasta kirjoitin täällä.
Kuva 12: Lokakuun selkeänä iltana Helsingin Mustikkamaalla (kuva: Markus M.)
Marraskuu
Lokakuisen korkeapaineen jälkeen matalapaineet ottivat vallan marraskuussa ja sää muuttui tuuliseksi, hyvin leudoksi ja sateiseksi. Marraskuu oli monin paikoin harvinaisen lämmin – joillain mittausasemilla maan etelä- ja länsiosassa poikkeuksellisen lämmin. Kuun ensimmäisinä päivinä Suomeen virtasi hyvin lämmintä ilmaa etelämpää Euroopasta ja samalla muodostui voimakas föhntilanne, jonka myötä 3. päivänä Kemiönsaaressa mitattiin kaikkien aikojen uusi marraskuun lämpöennätys, 14,3 astetta. Tarkemmin aiheesta täällä. Kuun puolivälin jälkeen sää kuitenkin kylmeni ja Enontekiön Näkkälässä mitattiin marraskuun alin lukema, -27,5 °C, 23. päivänä. Marraskuun sadekertymät olivat lähellä keskiarvoja, mutta paikoin Lapissa satoi poikkeuksellisen paljon. Eniten satoi Tornion Torpiossa, 132 mm.
Marraskuun loppupuolella, 23.-24. päivinä voimakas lumentulo aiheutti laaja-alaisia sähkökatkoksia erityisesti maan länsi- ja keskiosassa. Lunta pyrytti parin päivän aikana esimerkiksi Juupajoen Hyytiälässä 44 cm. Kuun loppuun mennessä lumet olivat jo sulaneet ja lumiraja kohonnut Kainuusta kohti Meri-Lappia yltävälle vyöhykkeelle.
Marraskuu oli tavanomaista lämpimämpi valtaosassa Eurooppaa ja esimerkiksi Iso-Britannian Trawscoedissa (22,4 °C) ja Saksan Garmisch-Partenkirchenissä (22,7 °C) mitattiin uudet marraskuun lämpöennätykset.
Marraskuun loppupuolen kylmänpurkaus aiheutti runsaita lumisateita myös etelämpänä Euroopassa. Esimerkiksi Tanskan Roskildessa lunta tuprutti 60 cm ja Ranskassakin paikoin jopa metrin verran.
Kuva 13: Marraskuun mittaushistorian lämpimämpänä päivänä Helsingin Kaivopuistossa (kuva: Markus M.)Kuva 14: Juupajoen Hyytiälään satoi marraskuun loppupuolella muutamassa vuorokaudessa 44 cm lunta. Sähkökatkoja esiintyi monin paikoin erityisesti keskisessä Suomessa tykkylumen vuoksi (kuva: Markus M / Valkeakoski)Kuva 15: Eteläinen Ruotsi ja Tanska saivat paikoin paksunkin lumipeitteen marraskuun lopun kylmänpurkauksen yhteydessä (kuva: NASA)
Joulukuu
Joulukuussa voimakkaiden matalapaineiden taukoamaton vyöry jatkui ja kuukaudesta onkin alustavien arvioiden mukaan muotoutumassa maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen tai poikkeuksellisen lämmin, pohjoisessakin useita asteita tavanomaista lämpimämpi. Maan keskivaiheilla joulukuun sadekertymät ovat paikoin ennätyksellisen suuria. Suomen uusi joulukuun lämpöennätys mitattiin kahteen otteeseen uusiksi: ensin itsenäisyyspäivänä Maarianhaminassa, 11,1 astetta ja seuraavan kerran 20. päivänä Kokemäellä, 11,3 astetta. Useita paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä rikottiin joulukuun aikana myös muilla havaintoasemilla.
Voimakkaiden ja pitkäkestoisten lounaistuulien ja matalan ilmanpaineen vuoksi merenpinta nousi hyvin korkealle erityisesti Suomenlahdella 4.-5. joulukuuta aiheuttaen paikallista tulvimista etelärannikon tuntumassa. Lisää aiheesta täällä.
20. päivänä Ruotsissakin sivuttiin kaikkien aikojen lämpötilaennätystä – Gotlannissa lämpötila kipusi 13,7 asteeseen ja yhtä korkea lukema mitattiin viimeksi jouluaattona 1977. Itä-Ruotsissa mitattiin paikoin uusia paikkakuntakohtaisia joulukuun lämpöennätyksiä.
Suomen ja Ruotsin lisäksi joulukuun uusia paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä hätyteltiin myös Uudessa-Seelannissa 21. päivänä: esimerkiksi Christchurchissa mitattiin 35,5 astetta.
Joulukuussa myös mm. Ranskassa mitattiin poikkeuksellisen korkeita lämpötiloja, kun lämpötila vielä kuun puolivälissä kohosi ylimmillään 24 asteeseen. Yhdysvaltojen itäosassa joulunpyhät olivat ennätyslämpimiä: New Yorkissa lämpötila kohosi jouluaattona 22 asteeseen (aikaisempi ennätys 17 astetta).
Norjassa joulukuu oli hyvin sateinen – alkukuun voimakkaat sateet (yli 100 mm/vrk) aiheuttivat länsirannikon tuntumassa ennennäkemättömiä tulvia. Lisää aiheesta täällä.
Kuva 16: Merivesi nousi katutasolle Helsingin Eiranrannassa joulukuun 4. päivänä (kuva: Markus M.)
Mitä sinulle jäi mieleen kuluneesta säävuodesta ja mitä odotat tulevalta vuodelta?
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2016 KOKO FORECAN PUOLESTA JA KIITOS MIELENKIINNOSTA SIVUSTOAMME JA BLOGIAMME KOHTAAN!
Matalapainevyöry on toistaiseksi tullut päätökseensä. Joulumyrskyn aiheuttanut matalapaine väistyy, tuulet heikkenevät ja tästä alkaakin nyt kestoltaan määrittelemättömän pitkä ja pääasiassa poutainen pakkasjakso koko maassa.
Luoteisvirtauksessa Tapaninpäivänä kulkeutuneet lumikuurot toivat vihdoin vähän valkeutta maisemaan eteläisessä Suomessa ja pääkaupunkiseudullakin. Ehkä tämä lumipeite riittää täyttämään ensilumimääritelmänkin joillain asemilla, eikä tämä lumi hetkeen sula pois.
Omegakorkeapaine tuo talvisemman loppuvuoden
Edellisestä mainittavan arvoisesta korkeapaineesta Suomen yllä taitaa nyt olla kulunut jo reilu pari kuukautta. Alkuviikon aikana ylemmän ilmakehän suihkuvirtaus on pohjoisen Euroopan alueella muodostamassa kreikkalaisen Ω -kirjaimen muotoisen kentän ja sallii laajemman korkeapaineen alueen muodostumisen Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Suursäätilan muutoksesta oli operatiivissa säämalleissa viitteitä jo edellisenä viikonloppuna – nyt sen uskaltaa jo äänenkin sanoa. Muutama epävarmuus toki liittyy vielä korkeapaineen lopulliseen sijaintiin ja kestoon, mutta kaiketi loppuvuodesta on tulossa viime aikoja talvisempi.
Sunnuntaista lähtien lämpötila näyttäisi pysyvän pakkasen puolella suuressa osassa maassa yötä päivää. Terminen talvi päässee alkamaan rytinällä maan etelä- ja keskiosassa yli kuukauden aikataulusta jäljessä. Suurimpana epävarmuutena ennusteissa on kuitenkin korkeapaineen lopullinen sijainti ja laajuus: heti Suomen länsipuolella on nimittäin lauhempaa ilmaa ja matalapaineita. Voikin olla, että lämpötila niiden myötä kohoaa ajoittain lännessä ja etelässä nollan yläpuolelle, mutta toisaalta korkeapaine näyttää melko sinnikkäältä.
Korkeapaineen asettuessa Suomen itä- tai kaakkoispuolelle se pyöräyttää meille annoksen Venäjän mantereista ja kylmää ilmaa. Alkuviikko näyttää vielä sen verran kuivalta, ettei sateita juurikaan ole tiedossa, mutta mahdollisesti myöhemmin ensi viikolla lämpimän merialueen, Suomenlahden, yli kaakosta tai idästä tulevat kylmät ilmavirtaukset voivat laukaista sakeitakin lumikuuroja meren yllä. Mikäli ennuste toteutuu, voi lunta vuodenvaihteen jälkeen tulla tupaan enemmänkin erityisesti etelä- ja lounaisrannikolla. Epävarmuustekijöitä on kuitenkin vielä useita, joten laitetaan ennuste seurantaan.
Millä mielin sinä otat vastaan uuden aikakauden alun sään osalta?
Suihkuvirtaus on muodostamassa loppuvuoden viimeisinä päivinä Ω -muotoisen virtauskentän sallien laajan korkeapaineen muodostumisen Suomen lähettyville. (Kuva: Markus M / MTV)
Vesisade on ropissut ikkunan räystäspeltejä vastaan pääkaupunkiseudulla taukoamatta jo lähes kahden vuorokauden ajan, eikä talvesta ole tietoakaan. Mutta Suomi on pitkä maa, kontrasti etelän ja pohjoisen välillä on suuri: samaan aikaan kun Stadi ja etelärannikko kastuivat vesisateessa, mitattiin Lapissa kuluneen talvikauden kovimmat pakkaslukemat. Pakkanen kiristyi Sallan Naruskassa eilen 31,1 asteeseen.
Lämpimiä terveisiä Azoreilta sunnuntaiksi
Perjantain sateiden ja harmauden jälkeen lauantai näyttäytyy huomattavasti kirkkaampana päivänä maan etelä- ja länsiosassa, aurinkoakin nähdään. Sunnuntaiyönä lämpimälle ilmavirtaukselle avautuu pitkä, suora väylä aina Azoreilta saakka ja sieltä meille virtaakin vuodenaikaan nähden erittäin lämmintä ilmamassaa. Kaikista lämpimin ilma jää hieman Suomen eteläpuolelle, mutta siitä huolimatta eteläisen Suomen kohdalla ilmamassa täyttää nk. ”helleilmamassan” kriteerit eli keskikesällä vastaavassa tilanteessa aurinkoisessa säässä mitattaisiin todennäköisesti hellelukemia.
Etelässä ja lounaassa lämpötila voi kohota sunnuntaina poikkeuksellisen, ehkä jopa ennätyksellisen korkeisiin lukemiin. Pari viikkoa sitten itsenäisyyspäivänä mitattu uusi joulukuun lämpöennätys, 11,1 astetta, voi jälleen olla uhattuna. Korkeimmillaan lämpötila kohonnee lounaisrannikolla hieman yli 10 ja Ahvenanmaalla n. 11 asteeseen. Vielä maanantainakin lämpötilat huitelevat etelässä lähellä 10 astetta. Viikonvaihteen ”lämpöaalto” sulattaa lumia tehokkaasti erityisesti maan keskivaiheilta.
Kuva 1: Vuodenaikaan nähden hyvin lämmin ilmamassa leviää Etelä- ja Keski-Suomeen sunnuntaiyönä.
Musta joulu Etelä- ja Keski-Suomeen
Tällä hetkellä näyttää siltä, että lämpötila pysyy nollan yläpuolella maan etelä- ja keskiosassa jouluun saakka. Pohjoisessa pakkanen kiristyy alkuviikolla ehkä yli 20 asteeseen, kun sää selkenee.
Useakin sadealue liikkuu maan etelä- ja keskiosan yli kohti itää alkuviikolla ja todennäköisesti joulun aikoihinkin, ja sateiden olomuoto taitaa Jyväskylän eteläpuolella olla silkkaa vettä. Tämän hetkisen ennusteen mukaan musta joulu on tulossa valtaosaan maan etelä- ja keskiosaa. Jos jokin yksittäinen matalapaine eksyy hieman eteläisemmälle reitille alkuviikon jälkeen, voisi lunta sataa eteläänkin, mutta tämä skenaario näyttää epätodennäköiseltä.
Kuva 2: Perjantaisten ennusteiden perusteella näyttää siltä, että mustan joulun raja kulkee kuta kuinkin maan keskivaiheilla.
Tiivis polaaripyörre pitää arktisen ilman sisällään
Napa-alueen ympärille muodostuu talvisin ylätroposfääriin ja stratosfääriin polaaripyörre, jonka sisäpuolella on arktisen kylmää ilmaa. Polaaripyörre syntyy, kun napa-alue kylmenee voimakkaan säteilyjäähtymisen seurauksena. Tällä hetkellä polaaripyörre on hyvin tiivis, mikä tarkoittaa leveysasteillamme yleensä voimakkaita länsivirtauksia ja vilkasta matalapainetoimintaa. Mitä tiiviimpi polaaripyörre, sitä suurempi lämpötilaero pohjois-etelä -suunnassa ja sitä voimakkaampi länsivirtaus. Polaaripyörteen heiketessä ilmakehän virtauskenttään syntyy aaltomaisuutta, mikä yleensä johtaa länsivirtausten heikkenemiseen, matalapainetoiminnan hiipumiseen ja kylmien korkeapaineiden syntymiseen. Viimeksi polaaripyörre heikkeni ja lopulta hajosi talvella 2009-2010 aiheuttaen Euroopan hyiset olosuhteet. Polaaripyörteen heiketessä voi syntyä hyvin pitkäkestoisia ja paikallaanpysyviä säähäiriöitä (matala- ja korkeapaineita), kun taas tiiviin polaaripyörteen vaiheessa matalapaineet dominoivat ja liikkuvat nopeasti voimakkaan länsivirtauksen mukana. Keväisin, kun aurinko taas lämmittää napa-alueitakin, pohjois-eteläsuuntaiset lämpötilaerot pienenevät ja polaaripyörre katoaa viimeistään kesäksi.
Polaaripyörre näyttäisi pysyvän tiiviinä koko loppuvuoden, eikä suursäätilassa näy muutoksen tuulia. Länsivoittoiset, lauhat ja kosteat ilmavirtaukset voivat jatkua vuodenvaihteen yli, eikä näin ollen termisestä talvesta ole eteläisessä Suomessa tietoakaan. Talven ja pysyvän lumipeitteen saapumista hidastaa erityisesti rannikkoalueilla myös tavanomaista lämpimämpi Itämeri. Paikoin etelärannikolla ei vieläkään ole satanut virallista ensilunta.
Tämänhetkinen voimakas El Nino -ilmiö saattaa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että polaaripyörre pysyy tiukasti kasassa ja lähellä napa-aluetta Kanadan pohjoisosassa, jolloin tavanomaista lämpimämmän ja kosteamman talvisään vaikutus yltää pitkälle pohjoiseen. Euroopan osalta El Ninon vaikutusta ilmakehän laajamittaisiin virtauskuvioihin ei kovin hyvin tunneta.
Kuva 3: NOAA:n ennuste geopotentiaalijakaumasta (10 hPa) joulukuun loppupuolelle. Tiivis polaaripyörre näyttäisi pitävän pintansa stratosfäärissä, jolloin länsivirtaukset ja matalapainetoiminta pysyvät vilkkaina. /kuva: NOAA
Foreca Twitterissä: @forecasuomi
Markus Twitterissä: @markusmanty
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
