Kevät on kulunut kuin siivillä. Työväen ja ylioppilaiden juhla, vappu, kruunaa kevään ja aloittaa uuden aikakauden. Olemme enää reilun puolentoista kuukauden päässä kesäpäivänseisauksesta – ajasta, jolloin aurinko lankeaa korkeimmillaan pohjoiselle pallonpuoliskolle. Toukokuu on luonnossa suurta muutosten aikaa, kun talven näännyttämä kasvillisuus herää henkiin silmissä. Suuria muutoksia on odotettavissa jo ensi viikolla.
Suomi on kuulunut huhtikuun viimeisinä päivinä kahden ilmamassan väliselle rajavyöhykkeelle, johon muotoutuikin nk. stationäärinen rintama. Ne voivat kasvaa pituudeltaan jopa useiden tuhansien kilometrien mittaisiksi ja usein ovatkin nimensä mukaisesti hidasliikkeisiä tai jopa paikallaanpysyviä eli stationäärisiä. Osittain tämän rintamatyypin johdosta osassa eteläistä Suomea, itäisellä Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, onkin viimeisen viikon aikana satanut enemmän kuin koko huhtikuussa keskimäärin. Samaan aikaan itäisessä Suomessa on hätyytelty jo useaan otteeseen 20 asteen rajaa, ja Rovaniemellä mitattiin Ilmatieteen laitoksen mukaan Lapin kaikkien aikojen huhtikuun toisiksi korkein lukema, 19.5 astetta.
Kesäinen korkeapaine Eurooppaan?
Suursäätilan muutos saattaa tuoda Suomeen ensi viikolla esimakua kesästä. Malleissa on tällä hetkellä viitteitä siitä, että Suomen itäpuolella oleva korkeapaineen keskus heikkenee, mutta antaa samalla ”siemenen” maamme eteläpuolelle muotoutuvalle uudelle korkeapaineelle ensi viikon alkupuolella. Eurooppalainen malli synnyttää korkeapaineen jo viikon puoliväliin mennessä, yhdysvaltalaisessa mallissa se näkyy selvemmin viikon loppupuolella. Mallit näyttäisivät kuitenkin olevan yksimielisiä korkeapaineen sijainnista.
Suomen eteläpuolelle syntyvä korkeapaine saattaa ensi viikolla pyöräyttää maahamme kesäistä ilmamassaa asteittain. Mitä pidemmälle kohti loppuviikkoa mennään, sitä lämpimämmäksi säätila näyttäisi kehittyvän. Heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä lämpötila voi alkuviikon jälkeen kohota päivittäin jossain päin maan etelä- ja keskiosaa 20 asteen tuntumaan, loppuviikolla tätäkin korkeammalle. Kaiketi lämpötilaerot tasoittuvat ja palaavat ”ruotuun”, eli pohjoinen ja itä viilenevät, mutta etelä ja länsi lämpenevät.
Huomauttaisin kuitenkin, että lämpenemisestä ja mahdollisesta kesäisestä säästä huolimatta kesää ei vielä tässä vaiheessa kannata julistaa alkavaksi. Ensi viikolla elämme vasta toukokuun alkua, ja termisen kesän alkaminen vaatii verrattain pitkän ajanjakson, jonka aikana vuorokauden keskilämpötilan tulisi keskimäärin pysytellä 10 asteen yläpuolella. Kylmät ilmamassat väijyvät vielä tähän aikaan vuodesta Suomea, ja lupaavasti alkanut lämmin jakso voi hetkessä vaihtua täysin päinvastaiseksi. Eletään siis päivä tai korkeintaan viikko kerrallaan Suomen säästä puhuttaessa.
Toukokuun alussa korkeapaine saattaa parkkeerata Suomen eteläpuolelle ja tuoda meille maistiaisen kesäisestä säästä. Tässä eurooppalaisen säämallin näkemys Euroopan suursäätilasta ensi viikon puolivälissä / kuva: MTV Uutiset
Keväisen lämmön ja auringonpaisteen myötä luontomme heräilee asteittain. Kevään etenemisen kääntöpuolena on kuitenkin siitepöly, joka saattaa aiheuttaa herkimmille oireita jo helmi-maaliskuun vaihteessa.
Suomen siitepölykausi alkaa toisinaan jo helmikuun loppupuolella, jolloin suotuisissa olosuhteissa maahamme ajelehtii kaukokulkeutumina lepän siitepölyä etelämpää Euroopasta. Leppä aloittaa yleensä kukintansa Etelä-Suomessa maaliskuun puolella, pohjoisempana huhtikuun aikana. Tänä vuonna lepän siitepölyhuippu näyttäisi maan etelä- ja keskiosassa ajoittuvan huhtikuun alkuun. Akuutein lepän siitepölykausi kestää muutaman viikon. Yleensä lepän kukintojen aikoihin ilmassa alkaa olla pähkinäpensaankin siitepölyä, mutta tiettävästi se aiheuttaa oireita harvemmille.
Siitepölyoireiden kannalta toukokuu on Suomessa tyypillisesti hankalin kuukausi. Tällöin kukkii koivu. Sen kukinta saattaa alkaa jo huhtikuun puolella, mutta on yleensä huipussaan maan etelä- ja keskiosassa toukokuun alku- ja keskipuolella, pohjoisempana vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Koivun siitepölyn aiheuttamia oireita ovat mm. nuha, tukkoisuus, kutina, aivastelu, yskä ja silmien punoitus. Koivuallergia saattaa aiheuttaa myös mm. ihottumaa tai väsymystä.
Koivun kukintojen jälkeen koittaa yleensä muutaman viikon ”helpompi” ajanjakso, kunnes taas kesäkuun puolella alkaa heinien kukinta. Se on huipussaan maan etelä- ja keskiosassa kesä-heinäkuun vaihteessa, pohjoisempana siitepölymäärät ovat yleensä vähäisempiä ja keskittyvät enemmän heinäkuun puolelle.
Siitepölykausi jatkuu vielä elokuulle, jolloin kukkii pujo. Tämän kasvin siitepölykausi on usein lyhyt ja ajoittuu heinä-elokuun vaihteeseen. Pohjoisimmassa Suomessa pujoa ei juurikaan kasva, joten esimerkiksi Keski- ja Pohjois-Lapin osalta siitepölykausi päättyy jo heinäkuun aikana.
Siitepölypitoisuudet nousevat suurimmiksi aurinkoisella ja lämpimällä säällä, jolloin kukinnat voimistuvat. Mikäli aurinkoiseen säätilaan liittyy tuuli, levittää tämä yhdistelmä tehokkaasti siitepölyä ja pitoisuudet voivat nousta huipputasolle. Siitepölypitoisuuksien piikki ajoittuu tyypillisesti iltapäivälle, kun taas öisin ja aamuisin siitepölyä on vähemmän ilmassa. Kostea ja sateinen sää sitoo itseensä ilman epäpuhtauksia ja siitepölyä, jolloin siitepölyallergikoilla oireetkin tilapäisesti helpottuvat.
Siitepölytilannetta ja -ennustetta kannattaa seurata Forecan sivuilta!
Siitepölytiedot: Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö
Huhtikuussa elämme suurta muutosten aikaa ja kevät ottaa suuria harppauksia. Aurinko lämmittää kuun puolivälin jälkeen jo samalla teholla kuin elokuussa. Kevään etenemistä saattavat kuitenkin vielä hidastuttaa pohjoiset kylmänpurkaukset, kylmä Itämeri ja hitaasti lämpenevä ilmakehä. Keskiviikkona eteläisin Suomi saa maistiaisia Etelä- ja Keski-Euroopan lämpöaallosta.
Lämpöä Etelä-Euroopasta
Tänään Välimereltä lähtöisin oleva lämmin pulssi ylsi jo Etelä-Baltiaan ja -Ruotsiin saakka nostaen lämpötilan mm. Etelä-Ruotsissa ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli 20 asteen. Myös Latviassa käväistiin 20 asteessa.
Ti 5.4.2016 Keski-Euroopassa mitattiin jo kesäisiä lukemia. Ruotsissa rikottiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna 20 asteen rajapyykki. /kuva Markus M. & MTV Uutiset
Polaarisen ja keskileveysasteiden ilmamassojen väliselle rajavyöhykkeelle on suihkuvirtausvyöhykkeelle syntymässä keskiviikon aikana vuodenaikaan nähden melko syvä pintamatala, joka puskee hyvin lämpimän ja kostean ilmamassan kielekkeen osittain Suomenkin ylle. Lämpimin ilmamassa saapuu eteläiseen ja kaakkoiseen Suomeen keskiviikkoiltapäiväksi. Suotuisissa olosuhteissa tähän aikaan vuodesta olisi edellytyksiä sisämaassa mitata jo 17-18 asteen lukemia, mutta huomenna lämpötilan kohoamista rajoittaa merkittävästi melko voimakas, kylmän Suomenlahden yli puhaltava tuuli ja runsas pilvisyys. Aurinkoisemmilla alueilla ylletään kuitenkin parhaimmillaan 12-14 asteeseen. Suomenlahden eteläpuolella aurinko saattaa ehtiä lämmittämään paremmin ja lämpötila kohonnee parhaimmillaan Virossa jopa lähelle 20 astetta.
Suomi on kuitenkin pitkä maa – siinä, missä eteläinen Suomi saa tuulahduksen Etelä-Euroopan lämmöstä, saa Lappi vielä myöhemmin keskiviikkona ja torstaiyönä kunnon lumi- ja räntäsateita.
Keskiviikkona lämmin syöttyövirtaus saapuu Suomeen Välimereltä saakka. Itäisessä Euroopassa ja Balkanilla mitataan monin paikoin kesäisiä lukemia. / kuva Markus M. & MTV Uutiset
Ukkoskausi käynnistyy vähitellen
Kevään eteneminen tietää vähitellen ukkoskauden alkamista. Torstaina Etelä-Ruotsin ylle parkkeeraava ylämatala ja sen myötä kylmenevä yläilmakehä luovat tarpeeksi epästabiilin tilanteen, jolloin useampiakin ukkoskuurosoluja voi syntyä Ruotsin ylle. Osa kuuroista voi lounaisvirtauksen mukana ajautua Suomeen, mutta ukkoset taitavat hiipua pois. Yksittäiset ukkoset yleistyvät huhtikuun aikana mantereen puolella vähitellen auringon lämmittävän vaikutuksen kasvaessa. Tämän myötä epästabiilissa tilanteessa pilvet jaksavat kasvaa korkeutta ja taivaalla alkaakin näkyä kevään edetessä yhä enemmän kukkakaalimaisia kuuropilviä.
Lämpö kärkkyy Suomen eteläpuolella jatkossakin
Suursäätilassa trendi näyttäisi lähitulevaisuudessa olevan se, että lämpimän ilman pulsseja suuntautuu useampiakin Suomen eteläpuolitse kohti itäkoillista. Eteläinen Suomi on hyvin lähellä kesäisiä ilmamassoja ja lämpötiloja, mutta todennäköisempää on se, että lämpimin ilma jää eteläpuolellemme ja kevät etenee maltillisesti. Maan etelä- ja keskiosassa loppuviikko on kuitenkin useita asteita tavanomaista lämpimämpi, ja sunnuntaina tai viikonvaihteessa voidaan yltää laajemminkin 10-15 asteen lukemiin. Pidemmän ajan ennusteissa ei ole viitteitä takatalvesta, joten kevät kyllä etenee huhtikuussa.
Kuva 3: Lähitulevaisuuden suursäätila Euroopassa. Kesäinen lämpö suuntautuu Välimereltä kohti koillista juuri ja juuri Suomen rajojen eteläpuolelta. Keväisellä puolella sää on vaihtelevaa ja ajoittain sateista. Takatalvi ei näyttäisi uhkaavan Suomea. / kuva Markus M. & MTV Uutiset
Pilvisen ja harmaan viikon jälkeen perjantaiset auringonpilkahdukset hivelivät lämpimästi ihoa ja piristivät mieltä. Lisää kevätaurinkoa on luvassa viikonloppuna ja ensi viikolla. Oletteko muuten huomanneet, kuinka vauhdikkaasti valoisa aika pitenee? Tällä hetkellä päivän kesto on koko maassa jo yli 11 tuntia – Utsjoen ja Helsingin välinen ero on kaventunut vain 30 minuuttiin. Reilun viikon päästä olevan kevätpäiväntasauksen jälkeen valoa riittää meillä jo yli 12 tunnin verran.
Viikonloppuna päivät lämpenevät, yöt kylmenevät
Viikonlopun kuluessa ilmamassa hiljalleen lämpenee maamme yllä, mutta kaikista lämpimin tuulahdus saapuu todennäköisesti ensi viikon puolivälissä. Lauantai on pitkästä aikaa aurinkoinen päivä laajalti maan etelä- ja keskiosassa. Lämpötila voi useammalla paikkakunnalla jo ylittää +5 asteen, todennäköisimmin Pohjanmaan suunnalla. Itä- ja Pohjois-Suomessa pilvilauttaa on liikkeellä, ja toisaalta mereltä voi tiivistyä länsirannikon tuntumaan sumupilveä erityisesti lauantaiaamuksi. Aurinko jaksaa jo jonkin verran sumua hälventää. Sunnuntai on kuta kuinkin lauantain toisinto, mutta ehkä aurinkoa näkyy jo vähän laajemmilla alueilla. Sumupilven riski on yhä olemassa lounais- ja länsirannikon kaupungeissa ja tällöin päivälämpötila jää matalammaksi.
Lämpöhuippu tiistaina tai keskiviikkona
Läntisen Norjan ylle syntyvä laaja korkeapaineen alue näyttäisi tiistain ja keskiviikon korvilla käynnistävän kunnon föhnilmiön. Tällöin Norjan länsi- ja luoteisrannikko saa runsaita sateita, mutta vuoriston itäpuolella ilma kuivuu ja lämpenee. Lämpimimmillään ilmamassa voi tiistaina tai keskiviikkona olla jopa kesäisen lämmintä, mikä tarkoittaisi kesällä heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä yli 20 asteen lukemia. Nyt luoteen puoleinen tuuli on kuitenkin kohtalaista, joten ilma sekoittuu, eikä pääse lämpenemään aivan yhtä voimakkaasti maanpintatasolla kuin heikkotuulisessa säässä. Mallit ennakoivat ensi viikon puoliväliin 5-8 asteen päivälämpötiloja, mutta rohkenen lisätä näihin vielä muutaman asteen.
Tiistaina korkeimmat lukemat näyttäisivät painottuvan läntisen Lapin ylle, jossa voidaan jo päästä lähelle 10 astetta. Keskiviikkona 10 asteen raja näyttäisi menevän rikki laajalti ainakin Ruotsin itärannikolla, ja pidän täysin mahdollisena sen rikkoutumista myös Suomen puolella. Todennäköisimmin näin käy Ahvenanmaalla ja maan etelä- tai lounaisosassa.
Lämpö jäänee tilapäiseksi
Föönaus on jäämässä kuitenkin tilapäiseksi ilmiöksi. Ensi viikon loppupuoli saattaa tuoda Pohjoisnavalta arktisen kylmää ilmamassaa. Yhtä kylmää ilmamassaa meillä majaili viimeksi ainakin tammikuun paukkupakkasten aikoihin. Keväisin arktinen ilmamassa saattaa tuoda kunnon yöpakkaset, mutta päivisin aurinko lämmittää jo sen verran, että pakkanen heikkenee. Voi kuitenkin olla, että viikon päästä jäädään yötä päivää pakkasen puolelle koko maassa, jolloin mahdolliset pohjoisen ilmavirtauksen laukaisemat kuurosateetkin tulevat lumena.
Kuva: Föhnilmiö tuo ensi viikon alkupuolella keväistä auringonpaistetta ja mahdollisesti 10 asteen päivälämpötiloja osaan maata. / kuva: MTV Uutiset, Markus M.
Jos katsominen käy kalenteriin, on meillä ensimmäinen kevätkuukausi jo hyvässä vauhdissa. Meteorologisessa mielessä terminen kevät alkaa tyypillisesti Etelä-Suomessa maaliskuun lopulla ja muualla maassa huhtikuun aikana.
Useilla työpaikoilla kevään saapuminen tarkoittaa kesälomaviikkojen suunnittelua ja lukkoonlyömistä. Suomalaisten suosituimmaksi lomakuukaudeksi on vakiintunut heinäkuu, kun taas eteläisempi Eurooppa lomailee elokuussa. Säiden puolesta täydellisten lomaviikkojen suunnittelu on leveyspiirillämme melkoista hakuammuntaa ja tuuripeliä. Eipä ollut meteorologeillakaan sisäpiirin tietoa idyllisistä lomasäistä, jos muistellaan viime kesää, jolloin aurinko ja lämpö antoivat odotuttaa itseään aina elokuulle saakka.
Paras lomailuajankohta tai -kuukausi on täysin makuasia, mutta tilastojen valossa sää muuttuu kesäkuukausien aikana melkoisesti. Auringon teho on suurimmillaan juhannuksen aikoihin, jolloin myös päivä on pisimmillään. Lämpimin aika ajoittuu kuitenkin vasta kuukauden päähän juhannuksesta, mutta toisaalta kesän edetessä aurinkotuntien määrä vähenee ja sademäärät kasvavat. Mitä siis on tarjolla milloinkin?
Kesäkuu – kuivin ja aurinkoisin
Kesää lähestyttäessä pohjoisen napa-alueen ja tropiikin välinen lämpötilaero pienenee ja pohjoisen pallonpuoliskon säähäiriöt, kuten matalapaineet, heikkenevät. Ilmakehä lämpenee kuitenkin viiveellä: vaikka aurinko on korkeimmillaan juhannuksen aikoihin, ajoittuu kesän lämpimin hetki Suomessa heinäkuun loppupuolelle. Kesäkuu on kesäkuukausista kuivin, aurinkoisin ja viilein. Erityisesti kesäkuun alkupuolisko voi vielä yllättää viileydellään, mutta vähitellen keskilämpötila nousee juhannusta kohden kohisten. Juhannuksen jälkeen jatkuvat sateet matalapaineineen käyvät harvinaisemmiksi, ja suurin sateestamme alkaakin olla ns. konvektiivista eli kuurottaista sadetta. Rannikkoalueilla merituuli näkyy ja tuntuu kesäkuussa: päivälämpötila jää sisämaata alhaisemmaksi, mutta toisaalta sää on verrattain aurinkoista ja vähäsateista. Merituulen johdosta kuurottaiset sateet ja niihin liittyvät ukkoset ovat rannikkoalueilla harvinaisempia kesäkuussa ja keskittyvät sisämaahan.
Juhannuksen aikoihin päivän ylin lämpötila on maan etelä- ja keskiosassa jo 20 asteen vaiheilla ja pohjoisessakin yli 15 asteessa. Hellepäiviä on tyypillisesti kesäkuussa maan etelä- ja keskiosassa n. 4-5 kpl, pohjoisempana muutama. Erityisesti kuun alkupuolella hallanvaaraa on vielä olemassa alavilla mailla, mutta loppukuuta kohden ilma lämpenee ja sen suhteellinen kosteus kasvaa, jolloin hallan todennäköisyys pienenee.
Kesäkuu on kesän aurinkoisin kuukausi, ja erityisesti rannikoilla auringonpaistetunteja kertyy verrattain paljon. Sademäärät jäävät heinä- ja elokuuta alhaisemmiksi ja juhannuksen aikoihin auringon lämmittävä vaikutus on suurimmillaan. Toisaalta kesäkuussa on heinä- ja elokuuta suurempi todennäköisyys kolealle säälle, erityisesti alkukuusta. Kesäkuu on siis tilastojen valossa kesän kuivin ja aurinkoisin kuukausi, mutta kannattaa pitää mielessään, että koleiden jaksojen riski on vielä kohtalainen. Mielenkiintoista on myös se, että kesäkuut ovat usealla paikkakunnalla Suomessa viilenneet viimeisen 50 vuoden aikana, kun taas heinä- ja elokuut ovat lämmenneet. Lisää aiheesta täällä.
Kuva 1: Kesäkuu on yleensä kesäkuukausista poutaisin ja aurinkoisin. Erityisesti rannikoilla merituuli viriää herkästi ja vilvoittaa kesäpäiviä. (kuva: Markus M / Hankoniemi)
Heinäkuu – lämpimin ja ukkosherkin
Keskimääräinen lämpötila jatkaa kohoamistaan heinäkuun puoliväliin saakka ja kesän lämpimimmät päivät koetaan tyypillisesti heinäkuun puolivälin jälkeen sisämaassa, rannikoilla vasta aivan heinäkuun loppupuolella. Ilmakehän lämpeneminen mahdollistaa suuremman ilmankosteuden ja tämän johdosta heinäkuun sademäärät ovat sisämaassa vuoden suurimmat. Suurin osa sateesta on kuurotyyppistä eli väliin mahtuu myös aurinkoisia hetkiä. Juhannuksen jälkeen kokonaispilvisyys alkaa kuitenkin lisääntyä ja auringonpaistetunnit vähenevät heinäkuun aikana. Heinäkuu on vuoden ukkosherkin kuukausi: jopa puolet vuoden salamoista havaitaan heinäkuussa. Keskimäärin eniten on salamoinut vuosina 1998-2012 Uudellamaalla, Kanta- ja Päijät-Hämeessä, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Salamointi on kuitenkin heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla rannikoilla vielä harvinaisempaa, mutta kuun loppupuolella sateen ja ukkosen todennäköisyys kasvaa myös rannikoilla, kun meri vähitellen lämpenee.
Kesän lämpimin hetki ajoittuu sisämaassa heti heinäkuun puolivälin jälkeiseen aikaan ja rannikoilla heinäkuun loppupäiviin. Päivän ylin keskilämpötila on maan etelä- ja kaakkoisosan sisämaassa 22 asteen vaiheilla, ja suuressa osassa maata 20 asteen vaiheilla. Kesäkuuta lämpimämmät ja kosteammat yöt nostavat myös vuorokauden keskilämpötilaa korkeammaksi. Heinäkuu on vuoden helteisin kuukausi: keskimäärin hellettä on etelässä 7-8, pohjoisessa 2-5 päivänä. Tilastollisesti keskikesän lämpimimmät paikkakunnat ovat Vantaa, Lahti ja Kouvola, kun taas keskimäärin kaikkien kesäkuukausien lämpimimmän paikan titteliä pitää Helsinki-Kaisaniemen mittauspiste.
Aurinkoisella säällä UV-indeksi on keskikesällä ylimmillään 6-7 eli säteily on voimakasta. UV-säteilyltä suojautuminen on tarpeellista UV-indeksin ylittäessä kolmen.
Kuva 2: Heinäkuu on rankkojen sade- ja ukkoskuurojen aikaa sisämaassa. Valtaosa keskikesän sateesta on kuurottaista eli konvektiivista sadetta. (Kuva: Markus M / Luopioinen)
Elokuu – kostein, rannikoilla sateisin mutta verrattain lämmin
Elokuussa päivän ylin keskilämpötila laskee nopeasti loppukuuta kohden mentäessä erityisesti sisämaassa. Rannikoilla kesän aikana lämmennyt meri hillitsee lämpötilan laskemista ja useana vuotena vuorokauden korkeimmat keskilämpötilat on mitattu vasta elokuun alkupuolella merellisillä paikkakunnilla. Elokuun aikana auringonpaistetunnit vähenevät sekä lyhenevän valoisan ajan että runsaamman ilmankosteuden (pilvisyyden) seurauksena. Loppukuuta kohden mentäessä Atlantin matalapaineet heräävät jälleen vähitellen henkiin ja kuurottaiset sateet vaihtuvat yhtenäisempiin. Kaiken kaikkiaan elokuun sademäärä on sisämaassa heinäkuuta pienempi, mutta rannikoilla elokuu on kesäkuukausista sateisin. Ilman viiletessä merellä syntyy herkemmin kuurosateita ja ukkosia. Merialueilla ja etelärannikolla salamoi keskimäärin eniten elokuussa.
Päivän lyheneminen ja runsaampi ilmankosteus saavat herkemmin aikaan sumuja, joiden todennäköisyys kasvaa loppukuuta kohden erityisesti sisämaassa. Selkeinä ja heikkotuulisina öinä säteilysumut yleistyvät. Päivän ylin lämpötila laskee sisämaassa jopa viidellä asteella kuukauden aikana, rannikoilla hieman vähemmän. Keskimäärin elokuu on kesäkuuta lämpimämpi kuukausi – suurelta osin korkeampien yölämpötilojen johdosta. Pohjoisessa hellepäiviä on kesäkuuta epätodennäköisemmin, n. 1-2 kpl, mutta etelässä hellettä on tyypillisesti hieman kesäkuuta enemmän, n. 3-5 päivänä.
Järvivedet viilenevät nopeasti elokuun edetessä, mutta merivesi on lämpimimmillään vasta elokuun alkupuolella. Lämmin merivesi voimistaa sateita rannikoiden tuntumassa loppukesästä ja syksyllä.
Kuva 3: Elokuussa sateet vähenevät sisämaassa, mutta kasvavat rannikoilla ja merialueilla. Merellä syntyy herkemmin sade- ja ukkoskuuroja – tässä kuvassa vyörypilvi tekee tuloaan. (Kuva: Tiina Asula)
Kesä-, heinä- vai elokuu – minkä lomakuukauden sinä valitset?
Sääkarttojen ääressä meteorologi puhuu usein joko jatkuvasta, ajoittaisesta tai kuurottaisesta sateesta. Sateen tyypit jaetaan meteorologiassa karkeasti kolmeen eri kategoriaan niiden syntymekanismin perusteella: konvektiivinen sade, rintamasade ja orografinen sade.
Miltä sinun korvaan kuulostaisi, jos meteorologi puhuisikin säälähetyksessä sade- ja ukkoskuurojen sijasta konvektiivisesta sateesta tai Norjan rannikon suurista orografisen sateen kertymistä? ;)
Pilvien ja sateiden syntyminen vaatii aina ilman nousuliikkeitä, jolloin ilman lämpötilan laskiessa vesihöyry tiivistyy pilviksi ja suotuisissa olosuhteissa sateeksi. Käydään läpi sateen eri syntymekanismit:
1. Konvektiivinen sade
Konvektiivista eli kuurottaista sadetta esiintyy Suomessa lähinnä kesäaikana. Kun aurinko lämmittää voimakkaasti maanpintaa ja saa sen lämpötilan kohoamaan, laajenee ilma maanpinnan päällä ja fysiikan lakien mukaan ympäristöään lämpimämpi ilma lähtee nousemaan ylöspäin. Ylöspäin noustessaan ”ilmapaketin” paine alenee ja se jäähtyy. Nouseminen loppuu siinä vaiheessa, kun ilmapaketti on saavuttanut ympäristönsä lämpötilan. Tietyllä korkeudella suotuissa olosuhteissa alkaa myös tiivistyminen, jolloin syntyy pilviä ja sateita. Konvektiivisen sateen syntymisen ehtona on epävakaa ilmakehä eli tällöin lämpötilan täytyy voimakkaasti laskea korkeuden mukana, vähintään 10 astetta/km. Yleisimmin tälläinen tilanne vallitsee lämpimänä ja aurinkoisena kesäpäivänä. Konvektiiviset sateet ovat hyvin paikallisia, joskus vaikeasti ennustettavissa ja kesäisin niihin liittyy myös ukkosia. Valtaosa tropiikin sateista on konvektiivista sadetta.
Kuva 1: Kesäisin valtaosa sateistamme on kuurottaista eli konvektiivista sadetta. Tällöin myös rintamien sekä matalapaineiden kohdalla sade on harvoin yhtä jatkuvaa ja tasaista kuin kylminä vuodenaikoina. Tässä kuvassa konvektiivista sadetta esiintyy erityisesti matalapaineen keskuksen ympäristössä sekä Baltiassa. (kuva: MTV Uutiset)
2. Rintamasade
Säärintamiin liittyvä sade, rintamasade, liittyy tyypillisesti keskileveysasteiden matalapaineisiin ja on jaettavissa lämpimän, kylmän ja okluusiorintamaan liittyviin sateisiin. Rintamiin liittyvä sade on yleensä laaja-alaista, pitkäkestoista ja jatkuvaa – erityisesti lämpimässä rintamassa ja okluusiorintamassa. Myös rintamien alueella ilma on nousevassa liikkeessä ja ilmanpaine hieman ympäristöä alempi. Rintamien alueella kylmä ja painava ilma tunkeutuu lämpimän ilman alle ja saa sen nousemaan ylöspäin. Suomessa valtaosa sateesta liittyy rintamasateisiin, erityisesti kylminä vuodenaikoina.
Kuva 2: Kylminä vuodenaikoina suurin osa Suomeen saapuvista sateista liittyy säärintamiin. (kuva: MTV Uutiset)
3. Orografinen sade
Orografinen sade, tyypillisesti vuoristoisilla seuduilla esiintyvä sade, liittyy ilman pakotettuun nousuun. Kun ilmavirtaus kohtaa esteen, joutuu se kohoamaan pakotetusti. Korkeuden mukana ilma kylmenee ja siinä oleva vesihöyry tiivistyy. Tämän ilmiön seurauksena länsivirtausvyöhykkeillä vuoriston länsirinteillä sademäärät voivat kasvaa hyvinkin suuriksi. Suomea lähinnä oleva alue, jossa orografista sadetta esiintyy usein, on Norjan rannikkoseutu. Föhnilmiön vallitessa Norjan rannikkoseudulla orografinen sade on runsasta, kun taas vuorten itäpuolella on kuivaa ja verrattain lämmintä.
Suomessakin pienimuotoiset korkeusvaihtelut vaikuttavat sateen alueelliseen jakaumaan siten, että eniten sataa eteläisen Salpausselän eteläosassa sekä toisaalta itäisen Suomen vaara-alueilla.
Kuva 3: Atlantilta saapuvat kosteat lounais- ja länsivirtaukset laukaisevat Norjan vuoristolla usein rankkojakin orografisia sateita, kun taas vuoriston itäpuolella sää voi olla täysin poutaista ja aurinkoista. (kuva: MTV Uutiset)
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
