Ääriolosuhteiden talvi 2013-2014 – mistä kyse?

Julkaistu

Briteissä tulvia, Yhdysvalloissa lumimyrskyjä – mikä yhdistävä tekijä?

Kulunut talvi tuntuu olleen jälleen kaikkea muuta kuin tavanomainen maailmalla. Ääriolosuhteita on koettu mm. Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa. Ikään kuin Yhdysvaltojen itäosan päälle olisi langetettu kirous: lumipyryjä toinen toisensa perään ja niiden perästä kovia pakkasia. Lunta ja pakkasta on koettu aina Etelä-Teksasissa, Louisianassa ja Floridassa saakka.

Keskimääräinen yksittäinen lumipyry sylkäisi 20-30 senttimetrin nietokset useisiin osavaltioihin maan koillisosassa, ja parhaimmillaan pakkanen on paukkunut New Yorkissa 25 ja Chicagossakin yli 30 asteen voimin. Niin, no eihän lumi ja pakkanen sisukasta suomalaista hetkauta, mutta näin talviset olosuhteet ovat Yhdysvaltojen eteläisimmissä osavaltioissa yhtä harvinaisia kuin vaikkapa lumi Egyptissä tai pakkanen Espanjan aurinkorannikoilla.

Briteissä talvi on ollut sateisin liki 250 vuoteen. Tammikuussa satoi keskimäärin 100-150 mm ja nämä sademäärät ovat kolminkertaisia tyypillisiin tammikuun arvoihin verrattuina. Sademääränä 150 mm ei ole mitenkään mullistava kuukausitasolla, mutta keskitalvella se aiheuttaa pohjoisilla leveysasteilla helposti ongelmia huonon haihtuvuuden ja kostean maaperän vuoksi. Kun vesi ei pääse kunnolla imeytymään eikä haihtumaan, seuraa helposti tulvia.

Voimakas ja mutkitteleva suihkuvirtaus

Ääriolosuhteista voimme syyttää yläilmakehässä liki 100 m/s puhkuvaa suihkuvirtausta, joka on kuluvana talvena ollut normaalia voimakkaampi ja mutkittelevampi. Se onkin suosinut ärhäköiden matalapaineiden ajautumista Yhdysvaltojen itärannikolta suoraan kohti Brittein saaria.

Yhdysvaltojen itäosassa on ollut suihkuvirtauksen ”kuoppa” ja sen pohjoispuoli on kuulunut kylmemmän polaarisen ilmamassan piiriin, kun taas suihkuvirtauksen eteläpuolella on ollut lämpimämpää keskileveysasteiden ilmamassaa. Ilmamassojen rajavyöhykkeellä Yhdysvaltojen itäosien päällä on päässyt kehittymään voimakkaita matalapaineita, kun Kanadan arktinen ja Golf-virran ympäristössä oleva kosteanlämmin ilmamassa ovat joutuneet törmäyskurssille. Voimakkaamman suihkuvirtauksen vuoksi matalapaineet eivät ole juurikaan ehtineet heiketä saapuessaan kohti Eurooppaa ja täten ne ovatkin iskeytyneet Brittein saarille lähes täydellä tehollaan. Suihkuvirtauksen mutkittelevuuden on kuitenkin arveltu tietyillä alueilla hidastavan matalapaineiden liikettä. Toisaalta Manner-Euroopassa oli pitkin talvea vastassa sitkeä korkeapaine, joka pysäytti matalapaineet Brittein saarten ylle.

Kuva1: Mutkikas suihkuvirtaus talvella 2013-2014 on erottanut keskileveysasteiden lämpimämmän ja pohjoisen kylmemmän ilmamassan toisistaan. Selvästi tavanomaista kylmempää on ollut laajoilla alueilla Yhdysvalloissa, kun taas Eurooppa on ollut hyvin lauha ja paikoin ennätyssateinen.
Kuva1: Mutkikas suihkuvirtaus talvella 2013-2014 on erottanut keskileveysasteiden lämpimämmän ja pohjoisen kylmemmän ilmamassan toisistaan. Selvästi tavanomaista kylmempää on ollut laajoilla alueilla Yhdysvalloissa, kun taas Eurooppa on ollut hyvin lauha ja paikoin ennätyssateinen.

Polaaripyörre 

Toinen syypää outoon talvisäähän lienee yläilmakehässä 30 km:n korkeudesta löytyvä polaaripyörre, joka on osoittanut särkymisen merkkejä nimenomaan Kanadan kohdalla ja päästänyt arktista ilmamassaa vyörymään kohti etelää. Lauhoina talvina polaaripyörre on tiivis, lähes ympyrän muotoinen pallomainen alue, joka pysyy kasassa pohjoisten napa-alueiden yllä ja pitää arktisen ilmamassan sisällään. Joinakin talvina stratosfäärin ja napa-alueiden yllättävä lämpeneminen saattaa kuitenkin aiheuttaa epäsymmetrisyyttä pyörteeseen, jolloin keskileveysasteillekin muodostuu polaaripyörteen kuoppia ja hyvin kylmää, arktista ilmamassaa pääsee valumaan etelämmäs.

Muistatteko vielä esimerkiksi hyisen pakkastalven 2009-2010? Silloin Euroopan päällä oli vastaava polaaripyörteen ”vajoama” ja kyllä muuten hytistiin!

Kuva2: Polaaripyörteen hajoaminen Yhdysvaltojen  ja Kanadan päällä selittää osittain alueen hyiset ja talviste olosuhteet. (kuva: NOAA)
Kuva2: Polaaripyörteen hajoaminen Yhdysvaltojen ja Kanadan päällä selittää osittain alueen hyiset ja talviste olosuhteet. (kuva: NOAA)

Niin ja tietysti se kolmas tekijä: ilmastonmuutos. Siihen en tällä erää ota enempää kantaa, mutta onhan ilmastonmuutoksen arveltu lisäävän sään ääriolosuhteita planeetallamme. Kuluvan talven voimistunut myrskyjen intensiteetti ja sitä kautta Britannian ennätystulvat voisivat toimia yhtenä varoittavana esimerkkinä.

Lauhaa hamaan tulevaisuuteen?

Euroopan keskuksen (ECMWF) tammikuun lopulla luotsaama kuukausiennuste helmikuulle meni nappiin: kuusta on tulossa selvästi tavanomaista lauhempi ja jonkin verran sateisempi.

Suursäätilassa ei edelleenkään näy suuria muutoksia suuntaan tai toiseen edes maaliskuulle siirryttäessä. Väliaikaiset muutaman päivän kylmenemiset ovat mahdollisia, mutta eteläisessä Suomessa muutamaa pakkasastetta kylmemmät lukemat enää tuskin tulevat kyseeseen.

Kun hiihtolomat alkavat viikonloppuna keskisessä Suomessa, on lumitilanne paikoin jopa poikkeuksellisen kehno, eikä se ainakaan parempaan päin lähiaikoina ole menossa. Etelä- ja länsirannikko lienevät lumettomia tämän viikon jälkeen, ja suojasäiden jatkuessa pidempään lumiraja alkaa hivuttautua selvemmin kohti sisämaata. Läntisessä Suomessa, mm. Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla, on jo paikoin täysin lumetonta – lumipeite on siis hävinnyt paikasta riippuen 6-8 viikkoa tavanomaista aikaisemmin!

Kovasti on myös ollut spekulointia aikaisesta keväästä. Meillä on kuitenkin vielä koko maaliskuu edessä, ja mitä vain voi tapahtua. Maaliskuuhan on tyypillisesti vielä talvikuukausi Suomessa. Tosin aikaisen kevään kannattajille ilouutisia: vähäinen lumipeite ja huono jäätalvi Itämerellä tulevat tänä vuonna helpottamaan kevään ja lämpöisien ilmavirtausten rantautumista Suomeen.

Kuva3: Jäästä eikä lumesta ollut enää tietoakaan Latvian rannikkolla Riianlahdella 17.2.
Kuva3: Jäästä eikä lumesta ollut enää tietoakaan  Riianlahdella Latviassa 17.2.

 

Kuva 1: MTV/Markus Mäntykannas

Kuva 2: NOAA: http://en.wikipedia.org/wiki/File:November2013_polar_vortex_geopotentialheight_mean_Large.jpg

Kuva3: Markus Mäntykannas

Talven selkä taittuu pian

Julkaistu

Jos kalenteriin on uskomista, on talvi jo yli puolivälissä – näin voisi todeta myös optimisti. Pessimistit sanovat talven vasta alkaneen, mutta realistina minun on vilkaistava tilastoja ja todettava, että talvi on suunnilleen puolivälissä. Ensi viikko on tilastollisesti talven kylmin ja tämän jälkeen suunta on väistämättä kohti kevättä.

Tammikuun sää on ollut kahtiajakoinen: alkukuu oli synkkä, harmaa ja leuto, kun taas loppukuu on näyttäytynyt upeana kontrastina alkukuun pimeydelle. Tekin lienette jo huomanneet päivän pidentymisen; esimerkiksi eteläisessä Suomessa päivä on jo puolitoista tuntia ja Lapissa peräti viitisen tuntia pidempi kuin joulukuun pimeimpinä hetkinä. Ja tästähän se tahti vain kiihtyy!

Vaikka aurinko alkaakin jo tammi-helmikuun vaihteessa hieman lämmittää, eivät lämpötilat puhu suoraviivaisesti tämän puolesta. Talven kylmin hetki ajoittuu tilastollisesti helmikuun ensimmäiselle viikolle, mikä johtuu ilmakehämme viiveestä seurata muutoksia luonnossa. Ajoittuuhan kesänkin lämpimin hetki keskimäärin reilun kuukauden päähän siitä, kun aurinko on korkeimmillaan ja sen lämmitysteho suurimmillaan. Talven kylmimmän viikon keskilämpötilat vaihtelevat lounaisrannikon -5 Pohjois-Lapin reilun -15 asteen välillä.

Selkeinä päivinä aurinko nostattaa lämpötiloja maan etelä- ja keskiosassa päivisin jo liki 10 asteella.

Vähäluminen tammikuu

Tammikuun alku oli siitä harvinainen, että lumiraja huiteli Pohjois-Karjala – Oulu -linjalla, kun tyypillisesti lunta olisi pitänyt olla koko maassa. Näin tammikuun lopullakin lunta on vuodenaikaan nähden hyvin vähän erityisesti maan keskivaiheilla. Jyväskylän mittausasemalla lunta on tänään 7 cm, ja tämä lukema on vain noin viidesosa tilastollisista normaalilukemista. Löytyypä Pohjanmaalta pari mittausasemaa, jossa lunta on niukin naukin vain muutama senttimetri. Laajalti etelärannikollakin lunta on alle puolet normaalilukemista. Ainoastaan maan pohjoisosassa lumitilastoissa ollaan lähempänä keskiarvoja. Käsivarren Lappi muodostaa poikkeuksen sääntöön: siellä lunta on tavanomaista enemmän.

Kuva 1: Lumitilanne 27.1. Huomaa etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon raju ero!
Kuva 1: Lumitilanne 27.1. Huomaa etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon ero.  Seuraa tuoreinta lumitilannetta Forecan sivuilta: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/snowdepth

Loppukuun kylmänpurkauksessa olisivat olleet erinomaiset olosuhteet suoranaiselle lumikaaokselle eteläisessä Suomessa, mikäli ilmavirtaus olisi koillisen sijasta hivuttautunut hieman kohti itää. Näinhän kävi mm. talvina 2009-2010 ja osittain myös seuraavana talvena. Nyrkkisääntönä olemme pitäneet, että yli 15 asteen ero Suomenlahden pintaveden ja ilmamassan lämpötilan välillä on selvä hälytyssignaali konvektiivisille (kuurottaisille) lumisateille. Viime viikolla ero oli parhaimmillaan yli 20 asteen luokkaa. Suomen etelärannikon kohdatessaan nämä lumikuurot tuppaavat vielä voimistumaan hieman, kun tapahtuu nk. rannikkokonvergenssi. Tämä ilmiö aiheutuu, kun kitka alkaa hidastaa mereltä päin saapuvaa ilmavirtausta rannikon edustalla ja kääntää sitä vastapäivään rantaviivan suuntaiseksi (esimerkiksi Suomenlahdella puhaltava kaakkoistuuli kääntyy mantereella itään päin). Prosessi aiheuttaa sen, että tietyssä aikayksikössä kapealle rantaviivalle saapuu enemmän ilmaa kuin mitä sitä ehtii siirtyä pois. Ylimääräinen ilma joutuu pakotettuun nousuliikkeeseen ja tämä lisää osaltaan lumisateiden intensiteettiä. Etelärannikko on toistaiseksi säästynyt lumikuurojonoilta, sillä ne ovat koillistuulessa ajautuneet Viron rannikolle ja siellä lunta onkin kertynyt 10-25 cm.

Kuva2: Rannikkokonvergenssin perusajaatus
Kuva2: Rannikkokonvergenssin perusajatus
Kuva3: Pienestä oli kiinni, ettei 15.-16.1. saatu etelärannikolle 10-30 cm lunta.
Kuva3: Pienestä oli kiinni, ettei 15.-16.1. saatu etelärannikolle 10-20 cm lunta.

Kohti säätyypin muutosta – lumipyry viikonlopuksi?

Tammikuun lumitilanteeseen ei ehdi enää tulla radikaalia muutosta, mutta jospa helmikuu toisikin muutoksen tullessaan. Suomi on pitkään kuulunut idän kylmän ja mantereisen korkeapaineen vaikutuspiiriin; lännen lauhemmat matalapaineet sateineen ovat liikkuneet Pohjois-Atlantilta Brittein saarten yli kohti Välimerta. Viikonloppuna korkeapaine saattaa antaa sen verran periksi, että ainakin maan etelä- ja länsiosaan saadaan ihan kunnon lumipyry. Lumikertymät ovat vielä vähän kysymysmerkin alla, mutta mallit ennakoivat selvää tuulten voimistumista ja lauhtumista kylmän viikon päätteeksi.

Mikäli lumipyry pääsee raivaamaan tiensä kylmän korkeapaineen päälle, ennakoisi tämä uutta ajanjaksoa Euroopan suursäätilanteeseen. Meillä kylmät ja selkeät päivät vaihtuisivat lähitulevaisuudessa pilvisiin, lauhoihin ja lounaistuulivoittoisiin päiviin ja lämpötilat alkaisivat hilautua jo lähelle nollaa.

Suurimpana epävarmuustekijänä säätyypin muuttumisessa näkisin yhä meidän sitkeän korkeapaineen. Se suurimmilta osin on dominoinut koko pohjoisen ja itäisen Euroopan säätä jo viimeiset pari viikkoa, enkä yhtään yllättyisi, jos tämä korkea päättäisikin lössähtää päällemme vielä pidemmäksikin aikaa. Paukkupakkaset käyvät kuitenkin perjantain jälkeen epätodennäköisiksi – pilvisyys alkaa lisääntyä ja tuulet voimistuvat, joten kylmimmät päivät lienevät ohi tiistai-perjantai -akselin jälkeen.

Ps. Jos nyt olisi kesä, olisimme jo parin viikon ajan nauttineet kunnon hellejaksosta.

Kuva1&2: Foreca/Markus Mäntykannas
Kuva3: ECMWF/Foreca

Säävuosi 2013 pähkinänkuoressa

Julkaistu

Säävuosi 2013 tarjosi jälleen dramaattisia käänteitä ja ääri-ilmiöitä. Kokosin niistä tähän parhaimmat (ja pahimmat).

Tammikuu:

Suomen alkuvuoden säässä ei tapahtunut mitään ikimuistoista, mutta sen sijaan eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa, hikoiltiin ennätyshelteissä. Ylin mitattu lämpötila oli 49.6 °C, mikä jäi vain muutaman desimaalin päähän Aussien kaikkien aikojen lämpötilaennätyksestä. Sen sijaan vuorokauden keskilämpötilaennätys meni uusiksi ja korkeimmillaan se oli 40.33 °C. Australian helleaallosta teki poikkeuksellisen sen laajuus, pitkä kesto ja ennätyksellisen korkeat lämpötilat. Tiettävästi ilmastonmuutos tulee lisäämään kuumia ääriolosuhteita, kun taas uusia kylmyysennätyksiä tuskin enää kovin montaa tehdään.

Helmikuu:

Helmikuusta minulle jäivät parhaiten mieleen etelärannikon sakeat lumisateet, aurausautojen kolinat sekä harvinaisen paksut nietokset. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen talvi, kun esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman lumensyvyydeksi mitattiin metriä lähenteleviä lukemia, parhaimmillaan noin 80 cm. Normaalisti etelärannikon lumensyvyys on helmikuussa vain neljäsosa näistä lukemista. Helmikuussa moni meteorologi joutui jo hetken pohtimaan, tulivatko runsaslumiset talvet jäädäkseen.

Kuva1: Helmikuu oli harvainaisen luminen etelärannikolla
Kuva1: Helmikuu oli harvainaisen luminen etelärannikolla

Maaliskuu:

Vilunväristykset iskevät, kun muistelen maaliskuun aamujen paukkupakkasia ja kevään poissaoloa. Maaliskuu oli harvainisen kylmä kuukausi, keskimäärin harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa koetaan yhtä kylmiä maaliskuita. Koko talvikauden alin lämpötilakin mitattiin vasta maaliskuun puolivälissä. Kuun lopussa hanget olivat monin paikoin vielä yli puolimetrisiä, eikä lämpenemistä ollut näköpiirissä. Kevättulvien vaara kasvoi päivä päivältä, sillä sään äkkinäinen lämpeneminen olisi sulattanut lumet salamannopeasti. Termisen talven jatkuessa vielä pitkälle huhtikuunkin puolelle terminen kevät uhkasi jäädä hyvin, hyvin lyhyeksi.

Huhtikuu:

Kevät saapui Suomeen 2-3 viikkoa myöhässä, mutta kevään tuloa saatiin odotella harvinaisen pitkään myös mm. Yhdysvalloissa. Huhtikuussa pakkaset ja lumisateet piinasivat vielä varsin eteläisiäkin osavaltioita, ja huhtikuu oli kylmin vuosikymmeniin. Huhtikuun viimeisinä päivinä lämpötilat kohosivat yllättäen helteisiin lukemiin rankkasateiden sävyttäminä, ja kevättulvat olivat keskisissä osavaltioissa hurjat. Myös Suomessa koettiin paikoin runsaitakin kevättulvia.

Toukokuu:

Kesä saapui varkain – toukokuu oli hyvin lämmin kuukausi, paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Aloitin ennustusurani Forecalla ja MTV:lla toukokuun alussa ja viikosta toiseen muistan sanoneeni ja kirjoittaneeni sään jatkuvan tavanomaista lämpimämpänä. Utsjoki Kevo -asema oli siitä mielenkiintoinen, että siellä mitattiin kuun sekä matalin että korkein lämpötilalukema. Utsjoella lämpötila vaihteli -9,7 °C ja +30,5 °C välillä. Päivää myöhemmin, kesäkuun ensimmäisenä päivänä, Utsjoella mitattiin vieläkin korkeampi lämpötila: 31,7 astetta. Mikäli se olisi vielä mitattu toukokuun puolella, olisi siitä tullut Suomen kaikkien aikojen korkein toukokuussa mitattu lämpötila. Utsjoki Kevon asemalla, suojaisessa laaksopaikassa, on ennenkin kesäisin mitattu hyvin korkeita lämpötiloja. Ja talvisin puolestaan matalia. Mantereinen aseman sijainti suosii äärilämpötiloja.

F5-luokan tornado koetteli Moorea Yhdysvalloissa aiheuttaen 23 ihmisen kuoleman ja yli 2 miljardin dollarin taloudelliset vahingot. Tornado oli halkaisijaltaan harvinaisen laaja ja pyyhkäisi suoraan tiheään asutun alueen läpi.

Samaan aikaan, kun Suomessa kylvettiin ennätyshelteissä, kärsi osa Keski-Eurooppaa rajuimmista tulvista miesmuistiin. Pahimmillaan kolmen vuorokauden sadekertymät olivat puolen metrin luokkaa.

Kesäkuu:

Myrskybongareiden ja helteiden ystävien kannalta kesäkuu tarjosi jännitystä ja nautintoa. Kesäkuussa salamoi pitkästä aikaa selvästi tavanomaista enemmän, paikoin jopa ennätyksellisen paljon. Pelkästään 27. päivän aikana paikannettiin yhteensä 28 500 maasalamaa. Minulle parhaiten jäivät mieleen kosteannihkeät päivät ja taivaallisen lämpimät uimavedet. Useana päivänä lämpötila kohosi 27-30 asteeseen ja ilmankosteus oli luokkaa 60-70 % ja nämä olosuhteet vastasivat Thaimaan talvilomakauden oltavia. Kostea ja lämmin ilmamassa tarjosivat otolliset olosuhteet voimakkaille ukkosille.

Kuva2: Kesäkuun ensimmäisinä päivinä uimavedet olivat paikoin jopa poikkeuksellisen lämpimiä.
Kuva2: Kesäkuun ensimmäisinä päivinä uimavedet olivat paikoin jopa poikkeuksellisen lämpimiä.

Heinäkuu:

Tällä erää ennätyshelteet koettelivat Yhdysvaltojen länsiosia – Kuolemanlaaksossa lähenneltiin kaikkien aikojen maailman lämpötilaennätystä, kun eräs heinäkuinen iltapäivä lämpötila kipusi 53,9 asteeseen. Texasissa ja Arizonassa vuorokauden keskilämpötilat olivat paikoin yli 40 asteessa, sillä yölläkin lämpömittari pysytteli yli 35 asteessa.

Elokuu:

Elokuun 8. päivänä odoteltiin kesän rajuimpia ukkosia saapuvaksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Potentiaalia oli jopa vuoden 2010 kaltaiselle Asta-myrskylle, kun loppukesän kunniaksi erittäin kosteaa ja kuumaa ilmamassaa levisi Etelä-Euroopasta Baltian kautta kohti Suomea. Ukkosia edeltävä päivä oli monin paikoin kesän nihkein – etelässä lämpötila- ja kosteusyhdistelmä vastasi jopa yli 35 asteen lukemia. Loppujen lopuksi rajuimmat ukkoset ja sateet jäivät Suomenlahden ja Baltian puolelle.

Kuva3: Ukkosrintama Helsingin päällä elokuun alussa
Kuva3: Ukkosrintama Helsingin päällä elokuun alussa

Syyskuu:

Lapin kesä ei ollutkaan nimikkokappaleensa mukaisesti lyhyt – kesästä muodostuikin harvinaisen pitkä sen jatkuessa vielä syyskuun puolivälin ylikin. Kaiken kaikkiaan syyskuu olikin Lapissa lämpimin sitten 1960-luvun alkupuolen.

Kuva4: Syyskuu oli lämmin ja aurinkoinen.
Kuva4: Syyskuu oli lämmin ja aurinkoinen.

Usagi-taifuuni koetteli Kaakkois-Aasiaa rankkasateineen ja hirmumyrkytuulineen. Ilmanpaine laski alimmillaan 910 hPa:han ja tuulet puhalsivat pahimmillaan 72 m/s.

Lokakuu:

Länsi- ja Pohjois-Euroopassa riehunut hirmumyrsky vaati yli 10 ihmisen hengen mm. Tanskassa, Puolassa, Saksassa ja Ruotsissa. Suomeenkin odoteltiin syksyn ensimmäistä kunnon myrskyä, mutta ennen Suomeen saapumista myräkkä laantui selvästi. Näin käy usein, kun myrsky siirtyy lämpimän Atlantin päältä mantereelle, jossa se nopeasti kylmän alustan yllä heikkenee.

Marraskuu:

Supertaifuuni Haiyan. Siinä tämän vuoden järkyttävin säätapahtuma. Kyseessä oli tiettävästi yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista hirmumyrskyistä, jossa mitattiin pahimmillaan 87,5 m/s raivoavia tuulennopeuksia. Ilmanpaine myrskyn silmässä oli vain 890 hPa! Taifuuni aiheutti jopa 6000 filippiiniläisen kuoleman ja satoja tuhansia jäi vaille kotejansa. Erityisen tuhoisan Haiyanista teki sen laajuus, poikkeuksellisen rajut tuulennopeudet ja sen reitti suoraan tiheään asutun saarivaltion yli.

Suomessakin havaittiin yksi 2000-luvun voimakkaimmista syysmyrkyistä. Eino-myrsky oli varsin voimakas erityisesti sisämaassa, missä oli laajoilla alueilla myrskypuuskia. Kovin yksittäinen sisämaan puuska oli Savonlinnan 27,3 m/s. Pahimmillaan toistasataa tuhatta taloutta oli sähköittä. Mallit eivät olleet yksimielisiä Einon voimakkuudesta, ja lopulta myrsky osoittautuikin ennakoitua rajummaksi.

Kuva5: Vuoden 2013 myrskyt painottuivat marras- ja joulukuuhun. Kaiken kaikkiaan myrskyjä oli selvästi tavanomaista vähemmän.
Kuva5: Vuoden 2013 myrskyt painottuivat marras- ja joulukuuhun. Kaiken kaikkiaan myrskyjä oli selvästi tavanomaista vähemmän.

Joulukuu:

Itsenäisyyspäivää edeltävä raju myrsky Länsi-Euroopassa vaati 10 ihmisen hengen ja toi hirmumyrskyn voimalla puhaltavia tuulia Skotlantiin, Tanskaan, Pohjois-Saksaan, Etelä-Ruotsiin ja Pohjois-Puolaan. Pahimmat puuskat havaittiin Skotlannissa: noin 60 m/s. Itsenäisyyspäiväksi Suomi sai myrskyn jäänteet – ensilumi satoi vihdoin eteläänkin, mutta tuulet eivät voimistuneet edes myrskylukemiin.

Perjantai 13. päivä: Seija-myrsky oli miltei yhtä voimakas kuin Eino – puita kaatui sähkölinjojen ja junaratojen päälle, yli 100 000 taloutta menetti sähköt.

Kaiken kaikkiaan säävuosi 2013 on ollut Suomessa mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Peräti kolme lämpimintä vuotta on mitattu 2000-luvun puolella, mitähän tästä voimme päätellä?

Mikä sääilmiö jäi sinulle parhaiten mieleen vuodelta 2013? Olitko itse tyytyväinen kuluneen vuoden sääantiin? Mitä olisit kaivannut enemmän, mitä vähemmän?

Parempaa vuotta 2014!

Kuva1, Kuva2, Kuva4, Kuva5: Markus Mäntykannas

Kuva3: Aleksi Jokela

lähteet: https://theconversation.com/whats-causing-australias-heat-wave-11628
http://en.wikipedia.org/wiki/Typhoon_Haiyan
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Central_Europe_72h_rain_fall_at_2.6.2013_en.png
http://www.weather.com/news/april-ncdc-report-20130515
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vuosi-oli-mittaushistorian-kuudenneksi-lampimin-suomessa/2471458

 

 

Perjantai 13. päivä ja Seija-myrsky

Julkaistu

Harvinasen vaisusti alkanut myrskyvuosi 2013 sai huimasti lisäpotkua loppuvuodesta, kun myrskyjen esiintymistiheys moninkertaistui kertaheitolla. Eino ja Oskari ovat näyttäneet jo mahtinsa, huomenna on Seijan vuoro.

Tätä kirjoittaessani myrskykeskus on torstai-iltapäivänä vielä Norjan luoteisrannikolla. Norjan Ilmatieteen laitos on antanut korkeimman luokan Extreme Weather –säävaroituksen mm. yli 30 m/s puhaltavista keskituulista, 40-45 m/s raivoavista puuskatuulista ja puolen metrin lumikertymistä. Ruotsin Ilmatieteen laitoksen sivuilla on myös korkeimman tason varoitus, Varning klass 3, maan keskivaiheille. Enpä muista hetkeen nähneeni korkeimman luokan varoituksia naapurivaltiomme sisämaa-alueille.

Myrskyn olemus ja reitti muistuttaa kovasti Eino- ja Oskari-myrskyjä. Itse myrskymatalapaineen halkaisija on pieni, mutta nimenomaan pienet myrskyt pääsevät voimistumaan yllättävänkin nopeasti ja ovat nopealiikkeisiä. Senpä takia mallitkaan eivät aina osaa ennakoida myrskyn todellista voimaa ja reittiä, kun taas suurten matalapaineiden käyttäytyminen on paremmin ennakoitavissa.

Tuuli yltyy myrskylukemiin läntisillä merialueilla jo torstai-illan aikana, mutta kaikista voimakkaimmat tuulet ajoittuvat perjantaiyölle ja -aamulle.

Puuskatuulet ovat sisämaassa pahimmillaan perjantaina aamuyöllä
Kuva1: Puuskatuulet ovat sisämaassa pahimmillaan perjantaina aamuyöllä

Forecan nettisivuiltakin löytyvän mainion puuskaennusteen perusteella vaarallisimmat tuulet ajoittuvat Etelä- ja Länsi-Suomen sisämaahan perjantaiaamuyölle, jolloin sisämaassakin yksittäiset tuulenpuuskat voivat yltyä myrskylukemiin – paikoin voidaan mitata jopa 25 m/s raivoavia puuskia. Näin raju puhuri kaataa helposti puita, sillä maa on jälleen sulanut monin paikoin lumettomaksi  ja routa on olematonta. Sähkökatkot uhkaavat kymmeniä tuhansia talouksia erityisesti Uudeltamaalta kohti Pohjanmaata ulottuvalla alueella.

Myrskytuulet tulevat myös nostattamaan korkeita aaltoja erityisesti Selkämerelle, pohjoiselle Itämerelle ja paikoin myös Suomenlahdelle.

Kuva2: Merkittävät aallonkorkeudet perjantaina aamuyöstä ovat paikoin yli 4 metriä.
Kuva2: Merkitsevät aallonkorkeudet perjantaina aamuyöstä ovat paikoin yli 4 metriä.

Kuvastä näät merkittävät aallonkorkeudet, jotka tulevat olemaan suosituilla risteilyreiteilläkin luokkaa 3-4 metriä, mutta yksittäiset aallot voivat kasvaa kuusimetrisiksi (yksittäinen aalto = ~1.8 * merkitsevä aallonkorkeus).

Todennäköisesti Seijaksi ristitty 13. päivän myrsky etenee kuitenkin hyvin nopeasti Suomen itäpuolelle, ja perjantai-iltapäivällä vaarallisimmat puuskat ovat jo ohi. Myrsky tuo maan keskivaiheille runsaita vesi- ja räntäsateita, tosin Etelä-Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla lunta voi pyryttää päivän mittaan 20 senttimetriä.

Harvinaisen korkeita lämpötiloja keskiviikkona

Eilen mitattiin maan keski- ja pohjoisosassa vuodenaikaan nähden paikoin jopa harvinaisen korkeita lämpötiloja. Koko maan länsipuoliskolla lämpötila kohosi viiden asteen tuntumaan ja korkein lämpötila mitattiin Oulunsalossa: 8,4 astetta!

 

Suomen korkeimmat lämpötilat 11.12.2013
Kuva3: Suomen korkeimmat lämpötilat 11.12.2013

Suomeen kiertyi erittäin lauhaa ilmamassaa; keskitroposfäärissä voimakas ilmavirtaus kävi suoraan Kanariansaarilta kohti Skandinavian pohjoisosaa.

 

Luotausesimerkki Jokioisista (Etelä-Suomi) keskiviikolta.
Kuva4: Luotausesimerkki Jokioisista (Etelä-Suomi) keskiviikolta.

Ylläolevassa kuvassa näkyy Jokioisten luotauskäyrä eiliseltä päivältä. Luotauskäyrä kuvaa lämpötilaa eri korkeuksissa. Maanpintatasolla lämpötila jäi vain +1 asteeseen, mutta noin kilometrin korkeudella lämpötila oli eilen jopa yli +10 asteessa, joten ilmamassa oli varsin lämmintä vuodeaikaan nähden. Normaalisti ilmakehä kylmenee maanpinnan yläpuolella troposfääriin saakka, mutta talvisin nähdään usein tilanteita, jolloin ilma on esimerkiksi kilometrin-kahden korkeudella selvästi lämpimämpää. Voimakas tuuli pääsee sekoittamaan lämmintä ilmamassaa maanpintatasollekin, joten usein talven korkeimmat lukemat mitataankin tuulisissa olosuhteissa. Inversiotilanteiksikin näitä kutsutaan.

On kuitenkin mahdollista, että kuluneen joulukuun korkein lämpötila mitataan myöhään tänä iltana tai ensi yönä uusiksi, nimittäin etelä- ja lounaisrannikolla käväistään parhaimmillaan +7…+8 asteessa.

Kuva1 & Kuva2: http://www.foreca.fi/

Kuva3 & Kuva4: Markus Mäntykannas

Itsenäisyyspäiväksi lumimyräkkä – säilyykö lumi jouluun saakka?

Julkaistu

Vuosi lähestyy vääjäämättä loppuaan, kun joulukuu pääsi alkamaan. Myös tärkeät juhlapyhät, kuten itsenäisyyspäivä, joulu ja uusi vuosi saapuvat. Vaikka en lumesta liiemmin välitäkään, niin jotenkin sitä toivoisi näin pimeimpänä vuodenaikana, että eteläisinkin Suomi saisi jo lumipeitteensä ja päivät kirkastuisivat. Lumi nimittäin heijastaa tehokkaasti valon ja jopa kaksinkertaistaa sen määrän.

Lunta haikaileville onkin tiedossa kiva yllätys itsenäisyyspäivän kunniaksi, sillä Suomen eteläpuolitse kulkeva ärhäkkä matalapaine saattaa tuoda ihan kunnon lumipyryn maan etelä- ja keskiosaan, ja myös ensilumen alueille, joilla sitä ei olla vielä rekisteröity. Mutta jääkö tämä lumi jo pysyväksi?

Ennen loppuviikon kylmenemistä lämpötilat sahaavat vielä Etelä- ja Keski-Suomessa nollan molemmin puolin. Tiistai on viikon lauhin päivä, mutta keskiviikkoa luode taivaan putsaa. Suomen etelärannikkoa viistää lumi- ja räntäsateita, mutta todennäköisesti ne jäävät baltialaisten riesaksi. Oikein mukava ja talvinen, selkeänkin oloinen pakkaspäivä on keskiviikosta kehkeytymässä.

Torstaina maa voi jo jossain kohtaa etelää saada enemmänkin valkoista väriä, kun kapeahko sadenauha liikkuu kohti koillista. Mutta ei tuo ole vielä mitään verrattuna perjantaihin. Lähinnä pientä esileikkiä.

Itsenäisyyspäivänä voimakas matalapaineen keskus liikkuu Itämeren yli kohti keskistä Baltiaa ja pyöräyttää maan etelä- ja keskiosaan sadealueen. Läntisillä merialueilla tuulet voimistunevat myrskylukemiin ja tuuli on melko puuskaista muuallakin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Samainen matalapaine saattaa voimistaa torstaina tuulet hirmumyrskylukemiin Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa, joten ikäviä sääuutisia odotellessa. Itsenäisyyspäivän liikenne näyttää tuoreimman ennusteen valossa aika kurjalta erityisesti Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa – näillä alueilla lumikertymätkin tulevat olemaan suurimmat, luokkaa 10-20 cm.

Itsenäisyyspäivän lumipyry tuo lunta Suomeen, Baltiaan ja Puolaankin.
Kuva 1: Itsenäisyyspäivän lumipyry tuo lunta Suomeen, Baltiaan ja Puolaankin.

Etelärannikko on vieläkin melko epävarma sateiden olomuodon suhteen. Aluksi sateet näyttäisivät tulevat miltei silkkana vetenä tai räntänä, kunnes iltapäivän kuluessa tuulet kääntyvät puhaltamaan etelän sijasta kylmältä mantereelta itä-koillisesta (kts. kuva1). Viimeistään lauantaiyön aikana maan pitäisi muuttua valkoiseksi myös pääkaupunkiseudulla. Jyväskylästä pohjoiseen päin itsenäisyyspäivää vietetään selvästi rauhallisemmissa ja poutaisemmissa merkeissä. Pakkasta on kuitenkin useampikin aste. Itsenäisyyspäivän jälkeen selvästi talvisempi moodi valtaa koko Suomen – ainakin muutamaksi päiväksi. Talven pakkasennätykset tulevat paukkumaan ja etelässäkin pakkanen voi öisin käväistä 20 asteessa.

Onko toivoa valkeasta joulusta?
Vilkaisin aamulla tuoreimman ECMWF:n kuukausiennusteen joulukuulle. Ennuste on hieman kylmentynyt edellisestä ennusteesta eli valkean joulun todennäköisyys on kasvanut. NAO-indeksikin on vähitellen painumassa negatiiviseksi. Säätyyppi tulee jatkumaan melko samantapaisena kuin tähänkin asti – lauhemmat ja kylmemmät jaksot vuorottelevat, mutta trendi on kylmenevä ja ehkä hieman vähäsateisempi. Pohjoisessa pakkanen voi ajoittain paukkua yli 30 asteessa, mutta toisaalta erityisesti maan länsi- ja pohjoisosaan voisi aika ajoin kiertyä lauhempaakin ilmaa.

Valkean joulun todennäköisyydet ovat pääkaupunkiseudulla ja Turussa keskimäärin luokkaa 65-70 %, keskisessä Suomessa 90 %, Itä- ja Pohjois-Suomessa joulut ovat takuuvarmasti valkeita. Näitä keskiarvoja voisi hyvin soveltaa myös tämän vuoden alustavaan jouluennusteeseen (tai jouluarvaukseen). Etelä- ja lounaisrannikon kohtalon määrää se, saapuuko joulua edeltävälle ajalle tai jouluksi lauhempi jakso, joka voisi sulattaa lumen, mutta todennäköisempänä skenaariona pitäisin valkoista kuin mustaa joulua.

Kuva2: Valkea joulu on sisämaassa todennäköinen.
Kuva2: Valkea joulu on sisämaassa todennäköinen.

Kuukausiennusteet puskevat Brittein saarten korkeapaineen joulukuun kuluessa kohti pohjoista, jolloin lännestä saapuvien lauhduttavien tuulten ja matalapaineiden saapuminen Suomeen vaikeutuisi. Sen sijaan enemmänkin olisi tarjolla kuivaa pakkassäätä.

Joko paikkakunnallasi on maa valkoisena?

 

Kuva 1: MTV Sää

Kuva 2: Markus Mäntykannas

Syysmyrskyt hellittävät – talvi saapuu viikonloppuna

Julkaistu

Elämme tällä hetkellä myrskyjen kulta-aikaa: keskimäärin myrskyjen esiintyvyystiheys on suurimillaan juuri tähän aikaan vuodesta. Onhan tässä jo muutamana päivänä tuuli aiheuttanutkin tuhoja erityisesti läntisessä ja keskisessä Suomessa, mutta yhä ollaan selvästi jäljessä myrskytilastoista. Meillä pitäisi keskimäärin olla 20 myrskypäivää vuodessa, mutta tähän mennessä olemme saaneet tyytyä vain seitsemään. Jos luontoäiti päättää ottaa tilastoja kiinni, niin varautukaa siihen, että joulukuussa myrskyää joka toinen päivä!

Miksi loppusyksystä myrskyää?

Me meteorologit käytämme toisinaan termiä ”barokliininen ilmakehä” puhuessamme keskileveysasteiden, myös Suomen, matalapainetoiminnasta ja säähäiriöistä. Barokliininen vyöhyke kattaa valtaosan pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeasta vyöhykkeestä, johon pääosa Euroopastakin kuuluu. Tällä vyöhykkeellä matalapaineiden syntyminen, erityisesti Yhdysvaltojen itärannikolla, on talvisin aktiivisinta. Barokliiniseen vyöhykkeeseen syntyy siis helposti säähäiriöitä, joita arkikielessä kutsutaan matala- ja korkeapaineiksi.

Merillä on valtava ominaislämpökapasiteetti, ts. ne lämpenevät ja kylmenevät selvästi hitaammin kuin mantereet. Loppusyksystä pohjoisen pallonpuoliskon manneralueet kylmenevät nopeasti, kun taas meret ovat suhteessa lämpimämpiä. Matalapainetoiminta vilkastuu Atlantilla selvästi loka-marraskuun aikana, jolloin eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot alkavat kasvaa suuriksi. Kuvitelkaapa, että pakkasta voi helposti Siperiassa tai Pohjois-Kanadassa olla 40 astetta, kun taas samaan aikaan Pohjois-Atlantti on vielä samalla leveysasteella yli +10-asteinen!

Matalapaineet saavat energiansa lämpimistä merialueista, ja matalapaineiden tehtävänä on tasoittaa lämpötilaeroja pohjoisten ja eteläisten leveysasteiden välillä. Ne kuljettavat vuoroin lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja vuoroin kylmää kohti etelää. Ilman matala- ja korkeapaineita osa pohjolasta pääsisi kylmenemään talvisin huomattavasti nykyistä kylmemmäksi (aurinko ei lämmitä 60°N pohjoispuolella juuri lainkaan!), kun taas samalla tropiikki paahtuisi huonosti lämmitetyksi saunaksi. Mainittakoon kuitenkin, että päiväntasaajan tropiikissa barokliinisiä säähäiriöitä ei esiinny Coriolis-ilmiön (fi.wikipedia.org/wiki/Coriolis-ilmiö) ollessa olemattoman pieni.

Matalapaineiden tyypillinen reitti
Matalapaineiden tyypillinen reitti

Myrskypäiviä on keskimäärin Suomessa eniten marras- ja joulukuussa, molempina kuukausina kolmesta neljään. Tällöin Atlantilla syntyvät matalapaineet pääsevät lämpimän meren yllä voimistumaan usein myrskyiksi saakka ja säilyttävät vielä osan voimastaan iskeydyttyään Suomeenkin. Kovimmat hirmumyrskytuulet kuitenkin usein jäävät esimerkiksi Länsi-Norjan, Tanskan tai Etelä-Ruotsin asiaksi. Kun matalapaine liikkuu lämpimän alustan (merialueet, esimerkiksi Atlantti tai Pohjanmeri) yltä kohti itää kylmemmän alustan eli mantereen päälle, menettää se nopeasti tehonsa. Vaikka Itämeri onkin yleensä alkutalvesta selvästi mannerta lämpimämpi, on se liian pieni ja matala energianlähde ylläpitääkseen voimakkaita myrskyjä.

Hirmumyrskyä Suomessa?

Viime viikolla supertaifuuni, Haiyan, oli vielä kovasti pinnalla. Todennäköisesti kyseessä oli kaikkien aikojen voimakkain myrsky, mitä tulee tuulennopeuksiin. Mutta miten on Suomen kohtalo – voisiko meillä tuuli koskaan yltyä hirmumyrskylukemiin?

Luotettavan havaintoajanjakson, 1900-luvun puolivälin jälkeen, Suomessa ei tiettävästi ole esiintynyt yhtäkään hirmumyrskyä. Mainittakoot, että myrsky on hirmumyrsky, jos sen 10 minuutin keskituulennopeus on yli 32,7 m/s. Lähelle tätä on kuitenkin muutamaan otteeseen päästy: Valassaarilla 25.2.1971, Korsnäsillä 15.12.1975 ja 23.12.1975 sekä Hangon Tulliniemellä 23.1.1999. Kullakin asemalla keskituulen nopeudeksi mitattiin 31 m/s.

On olemassa kuitenkin eräs mysteeritapaus, ja nyt täytyykin kurkottaa aina 1800-luvun loppupuolelle: mitä oikein tapahtui Etelä-Suomessa 28. elokuuta vuonna 1890? Vastausta ei kukaan taida tietää tarkkaan, mutta on viitteitä siitä, että hirmumyrskylukemia olisi voitu tällöin mitata Suomen merialueilla ja hirmumyrskypuuskia mm. silloisessa Helsingissä. Tällöin eteläisessä Suomessa kaatui kymmeniä tuhansia puita ja rakennuksiakin vauroitui. Harmi, ettei havaintoverkostoa ollut 123 vuotta sitten juuri lainkaan, eikä (hirmu?)myrskyä voi vahvistaa.

Uskon kuitenkin, että vielä meikäläisen elinaikana Suomessa tullaan mittaamaan yli 32,7 m/s puhaltavia keskituulia, jolloin ensimmäinen hirmumyrsky voitaisiin rekisteröidä. Ennätyksethän on tehty rikottaviksi!

Myrskyisä vai lempeä loppuvuosi?

Vaikeaa antaa suoraa vastausta tähän, mutta ainakin selvästi viimeaikaista kylmempi marraskuun loppu. Matalapaineiden jatkuva marssi Atlantilta tulee päätökseensä, ja jatkossa niiden reitti tulee muuttumaan. Torstaina etelästä nouseva matalapaine tuo mukanansa kymmenisen senttiä lunta maan keskivaiheille, ja loppuviikko näyttää etelässäkin jo talvisemmalta. Lähinnä etelä- ja länsirannikko pysyttelee vielä niukasti plussan puolella. Lapissa rikottaneen helposti keskiviikon ja perjantain välillä kuluneen syksyn pakkasennätykset, kun selkeillä alueilla lämpötila voi öisin painua -30 asteen tuntumaan.

Kun tässä viime aikoina ovat myrskyt olleet kovasti pinnalla, niin haluaisin esittää teille kysymyksen: onko jokin syys- tai talvimyrsky jäänyt erityisesti sinun mieleesi?

kuva: Wetterzentrale.de