Säävuosi 2014: Poikkeuksellista lämpöä ja suuria vaihteluita

Julkaistu

Kulunut säävuosi on tarjonnut draamaa ja suuria vaihteluita. Pian selviää, kuinka lämmin vuosi 2014 on ollut kokonaisuudessaan, mutta viitteitä on siitä, että se olisi jälleen yksi mittaushistoriamme lämpimimmistä. Tätä lämpimämpää on alustavasti ollut vuosina 1938, 1989, 2011 ja 2000. Euroopan laajuisesti vuodesta 2014 on hyvin todennäköisesti tulossa mittaushistorian lämpimin. NOOA ja WMO ovat arvioineet, että kulunut vuosi olisi ennätyslämmin myös maailmanlaajuisesti.

Mitä tästä vuodesta jäi sitten kokonaisuutena mieleen? Ainakin eteläsuomalaisen näkökulmasta mieleenpainuvaa oli lähes poikkeuksellisen lauha talvi. Terminen kevät (vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi nollan yläpuolelle) alkoi maan etelä- ja lounaisosassa jopa lähes kaksi kuukautta etuajassa jo 7.-8. helmikuuta ja näin ollen kevät olikin tänä vuonna paikoin harvinaisen pitkä, kun taas vastaavasti terminen talvi kesti esimerkiksi Helsingissä vain vajaan kuukauden. Hyvin lauhan alkukevään jälkeen toki koettiin kylmempiäkin päiviä, mutta toukokuun puolivälin jälkeen 30 asteen helteet saapuivat kertajysäyksellä. Toukokuun 19. päivä iskostui allekirjoittaneen mieleen poikkeuksellisine helteineen ja kovine ukkosineen. Ankean alkukesän ja paikoin jopa lumisen juhannusviikon jälkeen helteet saapuivat jäädäkseen. Syksyä puolestaan vietettiin varsin vaihtelevissa ja äärevissä säissä – talvi ja syksy vuorottelivat moneen otteeseen. Myrksyt jäivät vuonna 2014 poikkeukellisen vähäisiksi: tähän päivään mennessä myrskypäiviä on ollut vain seitsemän, mikä on vähiten ainakin 20 vuoteen.

Tammikuu

Vuoden 2014 starttasi selvästi kaksijakoinen tammikuu: kuun alkupuolisko oli varsin lauha ja lumeton, mutta kuun puolivälissä talvinen sää valtasi koko maan ja terminen talvi pääsi alkamaan etelässäkin 11. päivä. Keskisessä Suomessa lumitilanne oli paikoin poikkeuksellinen: lunta oli laajalti alle 10 cm, kun normaalisti hanki on lähes puolimetrinen. Sitä vastoin Käsivarren Lapissa lunta oli runsaasti: ajoittain Kilpisjärvellä lunta oli yli metrin verran.

Kuva 1: Tammikuu alkoi lumettomana ja lauhana Etelä- ja Keski-Suomessa (kuva Jyväskylästä).
Kuva 1: Tammikuu alkoi lumettomana ja lauhana Etelä- ja Keski-Suomessa (kuva Jyväskylästä).

Tammikuun ylin lämpötila oli +6,7 °C (Ahvenanmaa, Långnäs, 8.1.), kun taas kireimmillään pakkasta oli 20. tammikuuta Utsjoen Kevojärvellä -40,7 astetta.

Yhdysvaltojen pohjois- ja itäosissa olosuhteet olivat poikkeuksellisen ankarat: useat lumimyräkät koettelivat itärannikon suuria kaupunkeja ja ajoittain pakkanen paukkui New Yorkissa ja Chicagossa yli 25 asteen voimin. Tammikuu sijoittuikin laajoilla alueilla 10 kylmimmän joukkoon viimeisen sadan vuoden aikana. Uusia päivä- ja paikkakuntakohtaisia kylmyysennätyksiä mitattiin mm. Dallasissa (-9 astetta), Chicagossa (-27 C) ja Babbittissa Minnesotassa (-38 C).

Kuva 1: Tammikuun kylmimpinä päivinä pakkanen paukkui Yhdysvalloissa ja Kanadassa jopa -30...-40 asteen voimin.
Kuva 2: Tammikuun kylmimpinä päivinä pakkanen paukkui Yhdysvalloissa ja Kanadassa jopa -30…-40 asteen voimin.

Helmikuu

Tammikuisen talven visiitti jäi lyhyeen, sillä helmikuusta muodostui maan keski- ja pohjoisosaan jopa poikkeuksellisen leuto; suuressa osassa maata helmikuu oli 6-8 astetta tavanomaista lauhempi. Maan lounaisosassa kuukauden keskilämpötila oli paikoin jopa nollan yläpuolella. Tosin kaikkien aikojen lauhimmasta helmikuusta ei voida puhua, sillä viimeksi lauhempaa on ollut vuonna 2008.

Helmikuun sademäärissä ei ollut suuria poikkeamia, mutta lunta oli laajalti poikkuksellisen vähän. Kun tyypillisesti lumensyvyys kasvaa maan etelä- ja keskiosassa maaliskuulle saakka, alkoi lumen väheneminen tässä tapauksessa jo helmikuun alussa. Kuukauden lopulla maa oli osittain paljas Etelä- ja Länsi-Suomessa, idässäkin lunta oli paikoin vain muutamia senttimetrejä. Mittaushistoriamme aikana useilla havaintoasemilla ei ole koskaan ollut näin vähälumisia helmikuita.

Kuva 3: Helmikuun lumitilanne oli huolestuttava. Etelä- ja lounaisrannikolla maa oli monin paikoin paljaana (kuva: Liikennevirasto).
Kuva 3: Helmikuun lumitilanne oli huolestuttava. Etelä- ja lounaisrannikolla maa oli monin paikoin paljaana (kuva: Liikennevirasto).

Yhdysvaltojen pohjois-, keski- ja itäosan ankara talvi jatkui ja kiristi yhä vain otettaan. NOAA:n mukaan talvi (joulu-helmikuu) oli pohjoisissa osavaltioissa monin paikoin 5.-10. kylmin sitten 1800-luvun lopun. Samaan aikaan kun arktinen ilmamassa kuritti pohjoista ja itää, oli lännessä poikkeuksellisen lämmintä ja kuivaa. Los Angelesissa päivälämpötila kohosi useina päivinä yli 30 asteeseen, ja tammi-helmikuusta muodostui kaupungissa ja myös mm. San Franciscossa, Las Vegasissa, Phoenixissa ja Tucsonissa mittaushistorian lämpimin.

Iso-Britanniassakin rikottiin ennätyksiä: talvi oli sateisin liki 250 vuoteen. Tammikuun sademäärä oli keskimäärin 100-150 mm aiheuttaen poikkeuksellisia talvitulvia huonon haihtuvuuden ja kostean maaperän vuoksi. Kun mietitään tulevaisuuden talvia Suomessa, voi Britannian kohtalo hyvinkin olla edessä, mikäli talvet lämpenevät odotetusti ja vetenä tulevan sateen osuus kasvaa kokonaissademäärän kasvaessa samalla myös.

Maaliskuu

Poikkeuksellinen lauhuus jatkui maassamme myös maaliskuussa, joka olikin 3-4 astetta tavanomaista lämpimämpi valtaosassa maata. Kuun alku- ja puolivälissä maahamme virtasi jatkuvalla syötöllä hyvin lauhaa ilmaa lounaasta. Ahvenanmaalla, Jomalassa, lämpötila kohosi parhaimmillaan 13,5 asteeseen. Ruotsissa mitattiin samaan aikaan jopa 17 asteen lukemia. Kylmintä oli kuun 18. päivä Kilpisjärvellä, jossa lämpötila laski -34,3 asteeseen.

Kuva 4: Helsingin Eiranrannassa näytti jo kuun alkupuoliskolla sangen keväiseltä.
Kuva 4: Helsingin Eiranrannassa näytti jo kuun alkupuoliskolla sangen keväiseltä.

Lumitilanne oli maaliskuussa suorastaan outo – tyypillisesti maaliskuussa mitataan suurimmat lumensyvyydet, mutta tällä kertaa maa olikin paljas laajalti Joensuu-Oulu -linjan eteläpuolella. Keskisessä Suomessa, Jyväskylässä, tuttavani kuvailivat maaliskuuta vähälumisimmaksi miesmuistiin. Sitä se varmasti paikoin olikin. Lumettoman linjan pohjoispuolella lumesta ei ollut pulaa: esimerkiksi Kilpisjärvellä lunta oli koko maaliskuun ajan yli metrin verran ja parhaimmillaan jopa 156 cm. Kilpisjärven lumensyvyys oli lähes ennätyksellinen.

Kuva 6: Poikkeuksellisen vähäluminen Keski-Suomi  10.3. (Jyväskylä, Palokka)
Kuva 5: Poikkeuksellisen vähäluminen Keski-Suomi 10.3. (Jyväskylä, Palokka)

Yhdysvaltojen poikkeuksellisen kylmän talven seurauksena jopa yli 90 % Suurista järvistä oli jääpeitteen alla, mikä on pinta-alaltaan lähes ennätyksellisen paljon.

Huhtikuu

Kevät eteni huhtikuussa, ja kokonaisuudessaan kuukaudesta muodostui tavanomaista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Huhtikuinen lämpöaalto saapui pääsiäisen pyhiksi, kun lämpötila kohosi maan etelä- ja keskiosassa jopa 20 asteeseen ja ylimmillään Kemiönsaaressa 20,4 asteeseen 21. päivänä. Huhtikuun alin lukema mitattiin 4. päivänä Sallan Naruskassa: -24,0 °C. Kuukauden sademäärä jäi suuressa osassa maata tavanomaista pienemmäksi; vähiten satoi Savonlinnan Savonrannalla, jossa sadetta kertyi vain n. 4 mm. Osasta Suomen järvistä jääpeite hävisi ennätyksellisen varhain.

Kuva 6: Pääsiäissunnuntaina, 20.4., ruoho vihersi jo Turun Ruissalossa.
Kuva 6: Pääsiäismaanantaina, 21.4., ruoho vihersi jo Turun Ruissalossa.

Maailmanlaajuisesti vuoden 2014 huhtikuu oli mittaushistorian lämpimin huhtikuun 2010 rinnalla.

Toukokuu

Henkilökohtaisesti minulle toukokuu tarjosi vuoden 2014 mielenkiintoisinta sääantia: säävaihtelut olivat hurjia, mukaan mahtui rankkoja sateita, poikkeuksellisia helteitä, suuria rakeita ja rajuja ukkospuuskia. Kaiken kaikkiaan toukokuu oli lämpöoloiltaan melko tavanomainen, mutta paikoin hyvin sateinen ja salamoinniltaan lähes ennätyksellisen vilkas.

Vappu ja toukokuun alku olivat hyvin koleita: lumi- ja räntäsateita koettiin etelärannikolla saakka, ja kuukauden alin lämpötila mitattiin Kittilässä 5. päivä, jolloin pakkasta oli 16,3 astetta. Vuoden 2014 tapahtumarikkaimpiin sääpäiviin lukeutuu ehdottomasti toukokuun 19. päivä, jolloin vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmintä ja kosteaa ilmamassaa levisi maahamme kaakosta. Etelä- ja Keski-Suomessa lämpötila kohosi jopa 30 asteen tuntumaan ja ylimmillään Heinolassa jopa 30,8 asteeseen, joka jäi vain 0,2 asteen päähän toukokuun kaikkien aikojen lämpöennätyksestä. Kiistatta mittaushistoriamme aikana ei ikinä olla aiemmin mitattu yli 30 asteen lukemia näin varhain, joten jonkin sortin ennätyksiä tässä kuitenkin tehtiin. Helteeseen liittyivät myös erittäin rajut ukonilmat: 19. toukokuuta koettu lämpötila-kosteus -yhdistelmä oli poikkeuksellinen – vastaavia yhdistelmiä ei välttämättä koeta Suomessa joka kesä, mutta nyt kostea helleaalto saapui jo toukokuussa. Sääasetelma poiki rajuja ukkosia: toukokuussa salamoi noin 25 000 kertaa eli yli kolme kertaa keskiarvoon nähden.

Kuva 7: Toukokuun 19. päivä Liesjärvellä satoi melko kookkaita rakeita.
Kuva 7: Toukokuun 19. päivä Liesjärvellä satoi jopa pingispallon kokoisia rakeita.

Helteiden jälkeen sää kylmeni rajusti ja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa lämpötila laski vuorokaudessa parhaimmillaan yli 20 astetta. Itäosassa maata sademäärät olivat paikoin varsin runsaita, esimerkiksi Lappeenrannan Lepolassa satoi 173,5 mm eli yli kolminkertainen määrä normaaliin verrattuna.

Kuva 8: Espoon Myllylampi lämpesi toukokuun lopun lämmön vaikutuksesta yli 20-asteiseksi.
Kuva 8: Espoon Myllylampi lämpesi toukokuun lopun lämmön vaikutuksesta yli 20-asteiseksi.

Kesäkuu

Kesäkuu alkoi helteisenä, mutta päättyi jopa poikkeuksellisen koleana. Kaiken kaikkiaan kuukausi oli asteen, pari tavanomaista kylmempi. Kesäkuun korkein lämpötila mitattiin Liperin Tuiskavanluodolla: 30,5 astetta (6. kesäkuuta). Sää kuitenkin kylmeni ennen juhannusta ja kuun loppupuoliskosta muodostui monin paikoin kylmin kesäkuun loppu 50 vuoteen.

Juhannusta edeltävällä viikolla lumi- ja räntäsateita saatiin aina etelärannikkoa myöden, ja Pohjois-Lapissa juhannus olikin paikoin valkea. Kuukauden suurin sademäärä mitattiin hieman yllättäen Enontekiön Karesuvannossa, missä satoi 111 mm. Vähiten puolestaan satoi Hailuodon Ojakylässä: vain 13 mm. Koleiden ja kosteiden pohjoisvirtausten myötä kesäkuu oli mm. maan eteläosassa harvinaisen pilvinen.

Kuva 9: Hyvää juhannusta - maa valkeana Pohjois-Lapissa! (kuva: Liikennevirasto)
Kuva 9: Hyvää juhannusta – maa valkeana Pohjois-Lapissa juhannuspäivänä! (kuva: Liikennevirasto)

16. kesäkuuta Yhdysvaltojen Nebraskassa, Pilgerissä, koettiin hyvin harvinainen ja vaarallinen sääilmiö, kun voimakkaasta supersolusta irtaantui samanaikaisesti kaksi F4-luokan tornadoa. Tornadot aiheuttivat mittavaa taloudellista vahinkoa ja vaativat kaksi kuolonuhria. Katso video tornadoista Youtubesta!

Heinäkuu

Helteinen heinäkuu saapui kolean kesäkuun jälkeen, ja heinäkuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi, Lapissa jopa poikkeuksellinen lämmin. Etelä- ja Keski-Suomessa vuoden 2010 heinäkuu oli kuitenkin tätäkin hikisempi. Kuun korkein lämpötila 32,5°C mitattiin Kouvolan Utissa 26. päivänä. Heinäkuu oli kolmanneksi helteisin vuodesta 1959 alkaen; Kouvolan Utissa hellepäiviä oli peräti 22.

Kuva 10: Tyypillinen sääennuste heinäkuussa: hellettä ja ukkoskuuroja (kuva: MTV).
Kuva 10: Tyypillinen sääennuste heinäkuussa: hellettä ja ukkoskuuroja (kuva: MTV).

Heinäkuu oli pääosin hieman tavanomaista vähäsateisempi, vähiten satoi Helsingin Kumpulassa: vain 10,6 mm. Heinäkuuta sävyttivät rajut ukkoskuurot, ja salamahavaintoja oli puolet tavanomaista enemmän. Heinäkuu päättyi Helena-rajuilmaan, joka sylki Suomussalmelle ennätyksellisiä, halkaisijaltaan 8-9 -senttisiä pesäpallon kokoisia jättirakeita.

Kuva 11: Helena-rajuilma tekee tuloaan Pirkanmaalle.
Kuva 11: Helena-rajuilma tekee tuloaan Pirkanmaalle.

Heinäkuussa lukuisissa Suomen järvien pintavesilämpötiloissa ylittyi “helleraja” ja pintavedet olivat ennätyksellinen lämpimiä osassa järvistä. Lämpimimmillään pintavesi oli Säviällä (Pielavesi) 26,2-asteista, ja Itämeren pohjoisosastakin löytyi aika ajoin yli 25-asteista pintavettä, mikä oli lämpimämpää kuin samana ajankohtana koko läntisellä Välimerellä.

Kuva 12: Heinäkuun lopulla Itämeri oli paikoin lämpimämpi kuin Välimeri.
Kuva 12: Heinäkuun lopulla Itämeri oli paikoin lämpimämpi kuin Välimeri.

Ennätyksellisiä rakeita saatiin myös Keski-Euroopan ukkosmyräköissä 19. heinäkuuta: Ranskassa suurimmat rakeet olivat halkaisijaltaan 12-senttisiä, lähes puolikiloisia möhkäleitä.

Norjassa heinäkuusta muodostui mittaushistorian lämpimin ja salamoinniltaan poikkuksellinen vilkas. Oslon pohjoispuolella havaittiin myös ennätyksellisen suuria rakeita elokuun alkupäivinä (halkaisija n. 6 cm).

Elokuu

Helteet jatkuivat pitkälle elokuun puolelle, kuun alkupuolisko oli jopa poikkeuksellisen lämmin. Kaiken kaikkiaan elokuu oli koko maassa asteen, pari tavanomaista lämpimämpi. Heinä-elokuun vaihteessa muutamat säämallit ennakoivat ennen kuulumatonta ”superhellettä” Suomeen: lämpötilan ennakoitiin kohoavan ennätykselliseen 35 asteeseen, mutta lopulta helle jäi ennustettua “vaisummaksi” ja kuun korkein lukema oli Porin 32,8 astetta (4. elokuuta).

Kuva 13: Elokuun alussa koettiin useita trooppisia öitä etelärannikolla (kuva: Helsinki, Mustikkamaa)
Kuva 13: Elokuun alussa koettiin useita trooppisia öitä etelärannikolla (kuva: Helsinki, Mustikkamaa)

Poikkuksellinen helle piinasi myös Baltiaa ja itäistä Eurooppaa. Esimerkiksi Latviassa ja Liettuassa mitattiin uusia paikkakuntakohtaisia elokuun lämpöennätyksiä, ja allekirjoittanut sattui olemaan paikan päällä kuumimpina hetkinä, jolloin esimerkiksi Liettuan Klaipedassa päivälämpötila kohosi 36-37 asteeseen ja Riikan yön alimmat lämpötilat olivat 25-26 asteessa.

Syyskuu

Syyskuu oli tavanomaista lämpimämpi ja melko kesäinenkin kuukausi. Ylin lämpötila, 23,1 astetta, mitattiin Kokemäellä 8. päivänä. Terminen syksy alkoi osassa maata tavanomaista myöhemmin. Sademäärät jäivät suuressa osaa maata tavanomaista pienemmiksi. Kuukauden lopulla ensilumi satoi maan itä- ja pohjoisosaan paikoin poikkeuksellinen aikaisin. Syyskuun 25. päivänä lumensyvyys esimerkiksi Posiolla oli 25 cm.

Kuva 14: 23. syyskuuta Joensuussa päästiin jo pulkkamäkeen (kuva: Keimo Lehtiniemi / MTV Uutiset)
Kuva 14: 23. syyskuuta Joensuussa päästiin jo pulkkamäkeen (kuva: Keimo Lehtiniemi / MTV Uutiset)

Lokakuu

Lokakuu oli lämpöoloiltaan lähes tavanomainen, mutta hyvin vaihteleva kuukausi. Kuun loppupuolen vaihtelut olivat varsin ääreviä: yhden viikon sisällä sää ehti olla sekä poikkeuksellisen kylmää että poikkeuksellisen lämmintä. Porin Rautatieasemalla mitattiin 28. lokakuuta ajankohtaan nähden ennätyksellisen korkea lämpötila: +14,6 astetta.

Kuva 15: Lokakuun ruskaa Turun Ruissalossa.
Kuva 15: Lokakuun ruskaa Turun Ruissalossa.

Syys- ja lokakuussa Välimeren seutua piinasivat rankat sateet aiheuttaen kovia tulvia mm. Ranskan Rivieralle, Italiaan ja paikoin Balkanillekin. Pahiten kärsi Ranskan Montpellier, jossa sateen intensiteetti oli pahimmillaan 95 mm/h.

Marraskuu

Marraskuu oli melko yleisesti tavanomaista lämpimämpi ja erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaisen pilvinen kuukausi. Läntisessä Suomessa ja paikoin pohjoisessakin kuukausi oli märkä, jopa harvinaisen sateinen. Marraskuun korkein lämpötila mitattiin 3. päivä Porissa: 11,5 astetta. Kylmintä oli Inarissa 15. päivä: -26,1 astetta. Syys-marraskuusta muodostui koko maassa tavanomaista lämpimämpi, lounaassa jopa selvästi lämpimämpi.

Kuva 16: Marraskuu oli eteläisessä Suomessa harvinaisen harmaa (kuva: Helsinki, Mustikkamaa)
Kuva 16: Marraskuu oli eteläisessä Suomessa harvinaisen harmaa (kuva: Helsinki, Mustikkamaa)

Yhdysvaltoja piinasi kuun puolivälissä poikkeuksellinen kylmyys: marraskuun 18. päivänä maan jokaisessa osavaltiossa alin lämpötila käväisi pakkasen puolella. Samoihin aikoihin arktisen ilmamassan vyöryminen pintavedeltään +3…+7 -asteisten Suurten järvien yli sai aikaan erittäin voimakkaan “lake snow effect” -ilmiön, jossa sulan vesistön yllä muodostui sakeita lumikuuroja. Buffalon lähettyvillä lunta kertyi muutamassa vuorokaudessa parhaimmillaan pari metriä. Vastaava ilmiö koettiin lähes yhtä rajuna mm. Ruotsin Gävlessä v. 1998, jolloin lunta satoi siellä eräs joulukuinen päivä 150 cm.

Ruotsin eteläosassa termisestä kesästä muodostui paikoin ennätyksellisen pitkä: Etelä-Gotänmaan Falsebossa kesä jatkui peräti 203 päivää (25.4.-13.11.2014). Termisen kesän pituusennätyksiä rikottiin muillakin paikkakunnilla. Pisimmillään Suomessa terminen kesä on etelärannikolla jatkunut lokakuun puoliväliin.

Itävallassa ja Sveitsissä marraskuu oli ennätyksellisen lämmin. Esimerkiksi Wienissä lämpötila kipusi vielä kuun alkupuolella 20 asteeseen. Samalla tehtiin myös paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä, kun mm. Kötschach-Mauthenissa sadetta kertyi kahdessa vuorokaudessa 251 mm.

Joulukuu

Joulukuu alkoi ja jatkui jouluviikolle saakka tavanomaista lauhempana ja epävakaisena. Kuun alkupuolella (4.12.) lämpötila kohosi ylimmillään Porissa 8,1 asteeseen, kun taas loppukuun lähes arktisen ilmamassan purkauksen aikana lämpötila laski alimmillaan Inarissa -36,4 asteeseen 29. päivänä. Tiettävästi vuoden 2014 kovimmat tuulennopeudet mitattiin 10. joulukuuta, jolloin Bogskärissa mitattiin sekä voimakkain keskituuli, 26 m/s, että puuska, 30,8 m/s.

Kuva 17: Valkea joulu saatiin tänä vuonna myös etelään (kuva: Helsinki, Kulosaari).
Kuva 17: Valkea joulu saatiin tänä vuonna myös etelään (kuva: Helsinki, Kulosaari).

Mitä sinulle jäi mieleen säävuodesta 2014? Entä mitä odotat tulevalta vuodelta?

Kiitos mielenkiinnostanne ja aktiivisuudestanne blogiamme kohtaan, ja onnellista uutta vuotta 2015! :)

Julkaisun lähteet: Ilmatieteen laitos, MTV, SMHI, weather.com, BBC Channel, NOOA

Suomen alkutalvet nyt ja tulevaisuudessa

Julkaistu

Pian on säävuosi 2014 paketissa, mutta vielä mukaan mahtuu vuoden viimeinen, usein säädramatiikkaa tarjoava joulukuu. Olen kotoisin keskisestä Suomesta, jossa viihdyin liki 20 vuotta ennen muuttoani pääkaupunkiseudulle. Meillä ”kotona” päin joulukuut olivat aina melko tasaisia ennen edellisen vuosikymmenen loppupuolta. Jouluisin oli takuuvarmasti lunta ja yleensä myös melko tavanomainen määrä. Vuodet 2006 ja 2007 toivat kuitenkin poikkeuksen kaavaan: kaksi peräkkäistä lumetonta joulua. Mitä kummaa?

Pääkaupunkiseudulle muuttaessani olen taas joutunut todistamaan rajuja joulukuisia sääkontrasteja: runsasluminen joulu 2010, lumeton joulu 2011, erittäin runsasluminen joulu 2012 (lunta yli puoli metriä) ja viimeisimpänä jälleen lumeton joulu. Kultaista keskitietä ei vuoden 2007 jälkeen olla etelärannikolla nähty. Mitenköhän käy tänä vuonna?

Joulukuut ovat sääolosuhteiltaan Suomen dramaattisimpia kuukausia. Pohjoisen pallonpuoliskon ollessa kallistuneena poispäin auringosta, on auringonsäteilyn määrä meillä vähäisimmillään, mutta toisaalta säähäiriöt rajuimmillaan. Säähäiriöt, esimerkiksi voimakkaat matalapaineet, saavat energiansa napa-alueiden ja tropiikin välisistä lämpötilaeroista, jotka ovat suurimmillaan talviaikanamme.

Erilaisia joulukuita

Meteorologisesti katsottuna joulukuu on jo koko maassa termisen talven aikaa, joka katsotaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi nollan alapuolelle. Ensilumi on joulukuuhun mennessä tilastojen valossa saatu koko maahan, ja tässä vaiheessa tarkennettakoot ensilumimääritelmä: talviaikana vähintään 1 cm lunta maassa aamuyhdeksältä. Pysyvä lumi saadaan maahan yleensä myös joulukuuhun mennessä sisämaassa, mutta esimerkiksi rannikkokaupungeissa, Helsingissä ja Turussa, pysyvää lunta joudutaan odottelemaan usein vuodenvaihteeseen saakka. Sulat merialueet pitävät rannikon sisämaata lämpimämpänä ja viivyttävät talven tuloa. Toisaalta lämpimissä merialueissa piilevät myös lumikaaoksen ainekset: jos kylmät Siperia-tuulet puhkuvat sopivissa olosuhteissa etelärannikkoa kohti sulan Suomenlahden yli, voi lämmin pintavesi synnyttää erittäin sakeita lumikuuroja etelärannikon kaupunkien riesaksi. Tästä hyvinä esimerkkeinä joulukuut 2009 ja 2010, jotka olivat mm. pääkaupunkiseudulla lähes ennätyslumisia. Allekirjoittaneen kotiseudulla autot hautautuivat kirjaimellisesti lumeen niin kuin kuvasta näkyykin.

Tuttu näkymä Helsingissä joulukuussa 2009 ja 2010.
Kuva 1: Tuttu näkymä Helsingissä joulukuussa 2009 ja 2010. /  kuva: Markus Mäntykannas

Tietysti meikäläisten ”lumikaaokset” ovat vain suhteellista siihen verrattuna, mitä rapakon toisella puolella tapahtui viime viikolla. New York -osavaltiossa sijaitsevan Buffalon eteläpuolella lumikertymät olivat jopa 100-170 cm vuorokaudessa. Tällöin on mielestäni ihan oikeutettua puhua lumikaaoksesta, superpyrystä tai rajusta lumimyrskystä. Meillä kynnys vastaavien termien viljelylle tuntuu olevan joissain tapauksissa varsin pieni. Muutaman sentin lumikertymä, heikko tai kohtalainen tuuli ovat toisinaan riittäneet lumi- tai jopa superpyryn hehkuttamiselle. Hassua.

Tulevaisuuden talvet ja joulukuut

Lauhoina alkutalvina lämpötila on huidellut korkeimmillaan mm. Helsingissä +10 asteessa, kun taas kylmimmillään pakkasta on ollut 30 astetta. Kaikkien aikojen Suomen joulukuun pakkasennätys on jo pian lähes 100 vuoden takaa: -47,0 astetta (Pielisjärvi 21.12.1919), minkä rikkoutuminen tulevaisuudessa on käymässä hyvin epätodennäköiseksi. Mikäli ilmasto lämpenee ennakoidulla tavalla, talvisin uusia pakkasennätyksiä tuskin on enää odotettavissa. Sen sijaan keskilämpötila tulee nousemaan selvemmin ja uusia lämpöhuippujakin voi syntyä. Ohessa on lämpenemistä Euroopan alueella jäljittelevä kuva, jonka olen tehnyt A1B-skenaarion perusteella.

Kuva 2: Lämpötilan muutos v. 1971-2000 v. 2070-2099 A1B-skenaario (19 maailmanlaajuinen ilmastonmuutosmalli), lähde ACCLIM-hanke, (lähde: Ilmatieteen laitos)
Kuva 2: Lämpötilan muutos vuosista 1971-2000 vuosiin 2070-2099 A1B-skenaariolla (19 maailmanlaajuista ilmastonmuutosmallia; lähde ACCLIM-hanke, Ilmatieteen laitos) / kuva: Markus Mäntykannas & MTV

Pohjoinen napa-alue lämpenee talvisin skenaarion valossa sadan vuoden aikaskaalassa jopa yli 10 asteella, kun taas Pohjois-Atlantilla lämpeneminen on paikoin hyvin heikkoa. Suomenkin talvet (joulu-helmikuu) lämpenisivät 4-8 asteella, voimakkaimmin Lapissa. Jos skeenario toteutuu, tämän vuosisadan puolessa välissä Jyväskylän talvet ovat yhtä lauhkeita kuin Turun nykyiset, ja vuosisadan loppuun mennessä Turun nykyiset talvet siirtyvät Rovaniemelle saakka.

Täytyy muistaa, että eriäviäkin näkemyksiä ilmaston muuttumisesta ja lämpötiloista löytyy, eikä minun ole millään tapaa tarkoitus ottaa kirjoituksessani kantaa siihen, mikä skenaarioista tai näkemyksistä voisi olla, tai olisi mielestäni, paras – A1B-skenaario on vain yksi esimerkki.

Mikä määrittelee, tuleeko alkutalvesta vetinen vai ankara?

Suomen talvien sääolosuhteisiin vaikuttaa yläilmakehässä puhaltava voimakas suihkuvirtaus, joka ohjaa myös matalapaineiden käyttäytymistä. Usein säälähetyksissä kuuleekin sanat ”Pohjois-Atlantilla oleva matalapaine liikkuu kohti Skandinaviaa ja Suomessa vallitsee lauha lounainen ilmavirtaus”. Matalapaineiden stereotypinen reitti suuntautuu Yhdysvaltojen itärannikolta kohti Pohjois-Skandinaviaa, jolloin Suomessa tuulet puhaltavat Atlantilta ja sää on joulukuiseen tapaan vaihtelevaa ja epävakaista – leudot ja kylmemmät päivät vuorottelevat. Näin kävi esimerkiksi viime vuonna, mutta vieläkö muistatte vuodet 2009 ja 2010 (kuva 1 ja 4)? Silloin yläilmakehässä tapahtuneet muutokset johtivat kylmän korkeapaineen (nk. ”blocking high”) muodostumiseen Pohjois-Atlantille, kun taas matalapaineet joutuivat huomattavan eteläiselle reitille. Tuuli pääsi puhaltamaan etelärannikolle useana päivänä sulan Suomenlahden yli muodostaen erittäin sakeita lumikuuroja, ja lumikertymät olivatkin varsin suuria.

Kuva 3: Vuosi sitten joulukuussa 2013 lumesta ei ollut tietoakaan. / kuva: Markus Mäntykannas
Kuva 3: Vuosi sitten, joulukuussa 2013, lumesta ei ollut tietoakaan eteläisessä Suomessa. / kuva: Markus Mäntykannas

Joulukuiden ja alkutalvien säätyypin määrää siis Euroopan ilmanpainejakauma. Mitä alempi ilmanpaine Islannin edustalla ja mitä korkeampi Azoreilla, sitä lauhempaa ja vetisempää Suomessa on (kuva 3 & 4, joulukuu 2013). Tämä ilmanpainejakauma tunnetaan myös nimellä ”positiivinen NAO-indeksi”.

Kuva 4: Positiivisen NAO-indeksin aikoihin Islannin edustalla on matalan ilmanpaineen alue ja Azoreilla korkean ilmanpaineen alue. Valtaosa Euroopasta on epävakainen ja leuto.
Kuva 4: Positiivisen NAO-indeksin aikoihin Islannin edustalla on matalan ilmanpaineen alue ja Azoreilla korkean ilmanpaineen alue. Valtaosa Euroopasta on epävakainen ja leuto. / kuva: Wetterzentrale

Toisaalta, jos tilanne on täysin päinvastainen, puhutaan ”negatiivisesta NAO-indeksistä”, jolloin olosuhteet meillä ovat melko ankarat ja etelärannikko voi hautautua lumeen (kuva 5). NAO-indeksiennusteita löytyy jokaiselle asiasta kiinnostuneelle täältä.

Kuva 5: Negatiivinen NAO-indeksi tuo Islannin seudulle tavanomaista korkeamman ilmanpaineen ja pakottaa matalapaineet etäisemmälle reitille. Tällöin valtaosa Euroopasta on hyvin kylmä ja luminen, mutta Kreikassa, Turkissa ja Välimeren itäosassa on usein hyvinkin kesäistä.
Kuva 5: Negatiivinen NAO-indeksi tuo Islannin seudulle tavanomaista korkeamman ilmanpaineen ja pakottaa matalapaineet etäisemmälle reitille. Tällöin valtaosa Euroopasta on hyvin kylmä ja luminen, mutta Kreikassa, Turkissa ja Välimeren itäosassa on usein hyvinkin kesäistä. / kuva: Wetterzentrale

Kaunis, petollinen kuura

Julkaistu

Lumea haikaileville eteläsuomalaisille odotus käy toisinaan pitkäksi, sillä tyypillisesti maa on mustana vielä marraskuunkin puolella, ja esimerkiksi etelärannikolla pysyvää lumipeitettä saadaan monena vuotena odotella joulukuulle saakka. Syysruskan kirjavat sävyt ovat hiljalleen kadonneet syksyn edetessä, kun puut ovat pudottaneet lehtensä ja nököttävät täysin alastomina luonnon armoilla. Harva se aamu sitä havahtuu kuitenkin valkoisena hohtavaan, jäiseen ja satumaiseen maanpintaan, joka joskus saattaa erehdyttävästi muistuttaa hentoa lumipeitettä. Todellisuudessa kyse on kuurasta, jota muodostuu, kun maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella ja siinä on tarpeeksi vesihöyryä.

Selkeinä syysöinä maanpinta menettää voimakkaasti lämpöä, jota karkaa ilmakehän kautta avaruuteen pitkäaaltosäteilynä. Maanpinta jäähtyy yllä olevaa ilmakerrosta nopeammin –  vaikka lämpötila kahden metrin korkeudella mittauskoijussa olisikin vielä plussan puolella, voi maanpinnassa helposti olla jo pakkasta. Tällöin puhutaan hallasta, ja sopivan kosteissa olosuhteissa myös kuuranmuodostus on mahdollista. Jos maanpinnassa on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee nollan alapuolelle, härmistyy vesihöyry pienen pieniksi jääkiteiksi, kuuraksi. Härmistymisestä puhutaan, kun kaasu (vesihöyry) muuttuu suoraan kiinteäksi (jääkide) olomuodoksi ilman nestemäistä välivaihetta. Mikäli on heikkotuulista tai tyyntä, vesihöyry ei ehdi haihtua eikä sekoittua ilmaan ja se härmistyykin nopeasti jääkiteiksi.

Kuuran syntymistä edesauttaa, jos kylmän maakerroksen alapuolella on jokin lämpöä ja kosteutta emittoiva lähde. Esimerkiksi puisten jalkakäytävien tai laiturien alla on usein muhimassa lämpöä ja vesihöyryä, joka karkaa raoista vähitellen ilmaan ja saa puun pinnalla aikaan voimakasta kuuranmuodostusta. Pinnasta voi tulla petollisen liukas.

Kuura on kaunista mutta myös pirullista keliolosuhteista puhuttaessa. Kuuran ennustaminen ei aina ole kovin yksiselitteistä: täytyy osata ottaa huomioon pilvisyys-, tuuli-, kosteus- ja lämpötilaolosuhteet ja niiden äkkipikaisetkin muutokset. Talvisin kuura yllättää toisinaan kokeneenkin meteorologin: maalaisjärjellä ajateltuna kuuraa ei pitäisi muodostua, kun taivas on pilvessä, sillä lämpöä ei pääse karkaamaan avaruuteen. Mutta pienikin rako pilvipeitteessä voi aikaansaada nopean lämpötilan laskun pakkasen puolelle tienpinnassa ja kuuranmuodostus tapahtuu silmänräpäyksessä. Eipä myöskään heti tulisi ajatelleeksi, että hyvin lauhoina talvipäivinä lämpötilan ollessa vaikkapa +5 asteessa voi kuuraa syntyä. Tähän riittää pilvetön taivas keskellä kirkasta päivää, sillä auringon säteilyteho on olematon ja käytännössä lämpö ehtii nopeasti karata maanpinnalta avaruuteen.

Tulevana viikonloppuna, erityisesti perjantain kuluessa, sää on lauhtumassa voimakkaasti mutta hitaasti. Samalla Suomeen virtaa kosteampaa ilmaa lounaasta kylmän pakkasilman tilalle. Tällaiset muutokset voivat aikaansaada erittäin petollista ja laaja-alaista kuuraliukkautta, joten perjantaina on syytä olla tarkkana liikenteessä – erityisesti, jos on kesärenkaat vielä alla (niin kuin allekirjoittaneella)!

10014301_716494548437915_8345153789590013491_o
Kuuraa Helsingin Arabianrannassa (kuva: Pekka Pouta)

On hyvä tietää, että kuura ei ole sama asia kuin huurre, joka on myös rykelmä pienen pieniä jääkiteitä, mutta sen syntymekanismi poikkeaa kuurasta. Huurteen muodostuminen vaatii sen, että ilman kastepiste on sama kuin sen lämpötila eli ilman suhteellisen kosteuden on oltava 100 %. Ilmassa olevat alijäähtyneet, pikkuruiset pisarat tarttuvat kiinni kylmiin pintoihin muodostaen huurretta.

Katsaus tulevaan säätilanteeseen

Lähipäivinä Siperia opettaa kylmine tuulineen ja pakkanen saattaa öisin kiristyä itäisessä ja pohjoisessa Suomessa jopa yli 20 asteeseen. Kylmin hetki koettaneen torstaiaamuna, jolloin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla pakkanen voi paukkua (yli?) 25 asteen voimin. Kaikkien aikojen lokakuun pakkasennätys on vuodelta 1968, jolloin Sodankylässä lämpötila laski -31,8 asteeseen 25. lokakuuta. Tämä ennätys pysyköön yhä voimassa.

Erittäin mielenkiintoista on myös seurata Suomenlahdella syntyviä lumikuuroja. Tällä hetkellä ilmamassan ja Suomenlahden pintaveden välinen lämpötilaero on huimat parikymmentä astetta ja tuulen kääntyessä puhaltamaan idän ja kaakon välille voi lumi yllättää ensi yönä ja huomenna etelärannikkolaiset.

Tämä kylmä jakso jäänee näillä näkymin lyhyeksi. Viikonlopuksi odotellaan jälleen tutuiksi käyneitä lauhkeita lounaistuulia pilvineen ja sateineen. Lappiin saadaan kunnon lumipyry, etelä voi selvitä täysin sateitta. Ja tässä onkin sitten potentiaalia pidemmällekin lauhalle jaksolle.

Syksy saapui rytinällä – ensilumi Itä- ja Pohjois-Suomeen!

Julkaistu

Heräsin hetki sitten päiväuniltani sateen ropinaan. Ääni tuntui jo vieraalta – niin kauan meitä oltiinkin hemmoteltu lempeällä korkeapainesäällä. Kesä lienee kuitenkin nyt sinetöity, ja onkin aika toivottaa uusi vuodenaika tervetulleeksi. Ja millä rytinällä se saapuikin!

Maanantain aikana lämpötila on suorastaan romahtanut useilla paikkakunnilla. Sunnuntaina vuorokauden ylimmät lukemat olivat esimerkiksi Turussa lähes +19 ja Tampereellakin +17 astetta, mutta parhaillaan lämpötila on ko. paikkakunnilla vain +6,3 ja +4,8 astetta. Voimakas sadealue on huuhtomassa kesää mennessään ja sen jälkipuolella koillisesta virtaa hyistä ilmaa.

Bongasin Liikenneviraston kelikamerakuvista sunnuntaiaamuna ensimmäiset lumiset maisemat. Lunta ja räntää satoi tiettävästi ainakin Länsi- ja Pohjois-Lapissa, mutta ensilumen määritelmä ei täyttynyt. Ensilumeksi voidaan Ilmatieteen laitoksen mukaan rekisteröidä aamulla kesäaikana klo 9 (talviaikana klo 8) mitattu, vähintään yhden senttimetrin paksuinen lumikerros. Täten jos vaikka paikkakunnalla X sataisi tänään illalla 10 cm lunta, mutta se sulaisi yön aikana, ei ensilumimääritelmä päde.

Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)
Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)

Maanantaina saderintaman pohjoisreunaan on jo ehtinyt virrata sen verran kylmää ilmaa, että osa sateista on mm. Pohjois-Karjalassa muuttunut rännäksi. Liikenneviraston sivulta löytyi todistekuvaa maanantai-iltapäivältä Lieksan lähettyviltä, Hatunkylästä.

Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä
Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä (kuva: Liikennevirasto)

Maanantai-illan aikana saderintama liikkuu hitaasti kohti itää ja yhä kylmempää ja kuivempaa ilmaa virtaa sen pohjoispuolitse kohti etelää. Sadealueen pohjoisosassa sateen olomuoto muuttuu Pohjois-Karjalasta alkaen kiinteämmäksi. Jo maanantai-iltana joukossa on varmasti lisää räntää, mutta tiistaiyön aikana sateet muuttunevat yhä lumisempaan suuntaan, kun alailmakehään saapuu koillisesta kuivempaa ja kylmempää ilmaa. Eiliset mallit eivät vielä ennakoineet kovinkaan suuria lumikertymiä itäiseen Suomeen – kyse oli enemmänkin räntäsateen mahdollisuudesta.

Osa uusimmista malleista saa itäisen Suomen tilanteen näyttämään varsin keljulta tiistaiaamun kannalta: lunta voi kertyä pahimmillaan kymmenisen senttiä, ja autoilijoista vain murto-osalla lienee vielä talvirenkaat allansa. Räntäsateen mahdollisuus on kasvanut myös lännempänä ja etelämpänä: jotain lumensekaista voi tulla alas tiistaiyönä ja -aamuna myös mm. Jyväskylässä, Lahdessa ja jopa Hämeenlinnassa saakka.

Tiistaipäivänä sadealue näyttäisi kiepsauttavan itsensä kohti Kainuuta saapuen illalla myös itäiseen Lappiin. Ikävimmillään koko tiistain ajan se voi antaa itäiseen Suomeen keljua räntäsadetta kovan pohjoisviiman kera.

Ensilumimääritelmä on tiistaiaamuna toteutunut osassa itäistä Suomea: aamuyhdeksältä lunta on ollut maassa mm. Joensuussa, Leivonmäellä, Lieksassa ja Ilomantsissa, missä aamun lumensyvyys oli suurin, kokonaiset 7 cm. Lumikertymien ennustamisesta tekee haastavan se, että lumi on satamassa vielä lämpimän maakerroksen päälle ja onkin vaikea arvioida, kuinka paljon se ehtii sulattaa päällensä kertyvää lunta. Jos vastaava ensilumitilanne tapahtuisi vasta myöhemmällä syksyllä, jäisi maahan todennäköisesti enemmän lunta.

Joka tapauksessa ensilumi on satamassa nyt osaan maata harvinaisen aikaisin. Pohjoisessa Suomessa se sataa tyypillisesti vasta lokakuun alkupuolella, mutta maan keskivaiheilla vasta lokakuun viimeisillä viikoilla. Itäisen Suomen ensilumi on näin ollen saapunut kuukauden etuajassa. Eteläisessä Suomessa nyt maahan jäävä lumi olisi jo ennätyksellisen varhaista, sillä aikaisimmillaan näin on tapahtunut 29.9.1928.

Viikon puolivälin jälkeen sää on kuitenkin lämpenemessä sen verran, ettei lumipeite ole jäämässä pysyväksi. Loppuviikolla etelässä mitataan jälleen 15 asteen lukemia, idässä ja pohjoisessakin lämpenee sen verran, ettei hiihtoladuille ole vielä menemistä. Sen jälkeen syksy näyttäisi etenevän tavanomaista lämpimimmissä merkeissä.

Onkohan itäiseen Suomeen tiedossa tällaisia maisemia ensi yönä? (kuva: Markus Mäntykannas)
Maan pohjoisosassa lumi- ja räntäsade voivat vaikeuttaa keskiviikkona (kuva: Markus Mäntykannas)

Twitter: @markusmanty

Vielä on kesää jäljellä: 20 asteen lukemia ensi viikollakin

Julkaistu

Vaikka kalenterikuukausi vaihtuikin jo syyskuun puolelle, on suuressa osassa maata vielä meteorologisessa mielessä kesä. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 asteen alapuolelle, voidaan terminen syksy julistaa alkaneeksi, ja näin on tähän mennessä alustavasti käynyt ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Suuressa osassa Lappia terminen syksy alkaakin keskimäärin jo elokuun puolella; tällä viikolla sen kuuluisi alkaa Oulun korkeudella, ensi viikolla keskisessä Suomessa, mutta etelä- ja lounaisrannikolla vasta syyskuun loppupuolella. Myöhäisimmillään kesä on päättynyt esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä vasta 15. lokakuuta!

Suomen yltä kohti etelää lurahtaneen korkeapaineen pohjoispuolella lännen ja lounaan puoleiset tuulet voimistuvat lähipäivinä,  samalla pilvipeite antaa periksi. Torstaista on tulossa viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä valtaosaan maata: pitkästä aikaa mitataan laajalti 20 asteen lukemia, päivän maksimit kipuavat ehkä aina 23 asteeseen saakka.

Keskiviikosta perjantaihin Etelä- ja Keski-Suomessa majailee helleilmamassaa. Keskikesällä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä lämpötila voisi kohota ylimmillään lähelle 30 astetta, mutta syyskuussa auringon säteilyenergia on enää alle puolet heinäkuisesta, ja päivälämpötilatkin jäävät jo viitisen astetta keskikesän lukemia alhaisemmiksi.

Päivitetty 4.9.2014: Tavanomaista lämpimämpi syyssää näyttäisi jatkuvan vielä pitkälle ensi viikkoakin, sillä ilmavirtaukset käyvät lämpimältä kantilta lounaasta tai etelästä. Tämä tarkoittaa Etelä- ja Keski-Suomeen 20 asteen päivälämpötiloja, pohjoiseenkin ajoittain selvästi yli 15 asteen lukemia. Lapissa tosin on hieman epävakaisempaa.

Rannikoilla kesä jatkuu pidempään

Rannikkoasukkaana sain pitkin kesää tottua siihen, että päivät alkoivat heikkotuulisina ja aurinkoisina, mutta iltapäivisin virisi viilentävä merituuli, joka laski rannikkoedustan lämpötilaa useilla asteilla. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä meri alkaa jo olla mannerta lämpimämpi. Itämeri on kauttaaltaan vielä 15-18 -asteinen, ja sen ympäristöään lämmittävä vaikutus jatkuu aina meriveden jäätymiseen saakka. Viime viikkoina lämpimähkö merivesi on voimistanut rannikon edustalla kuurosateita ja otolliset olosuhteet ovat poikineet myös vesipatsaita eli vesistön yllä olevia trombeja.

Forecan sivuilta löydät meriveden lämpötilaennusteen.
Forecan sivuilta löydät meriveden lämpötilaennusteen.

Lämmin merivesi voi voimistaa syyssateita ja viivästyttää termisen syksyn alkamista rannikkoseuduilla yli viikolla. Suuret vesistöt ovat varastoineet lämpöä kesän aikana ja luovuttavat sitä hitaasti ilmakehään ja ympäristöönsä syksyn edetessä. Syyssateet puolestaan voivat merialueiden yllä voimistua seuraavan mekanismin seurauksena: suuri vedenpinnan ja ilmakehän välinen lämpötilaero voimistaa nousuliikkeitä ja siirtää vedenpinnasta tehokkaasti lämpöä ja kosteutta ylöspäin ilmakehään, missä se lopulta tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sisämaassa puolestaan sateiden voimakkuus pienenee kesäisten kuurosateiden jäljiltä, samoin myös salamointi. Merellä ja rannikoilla salamoinnille on edellytyksiä vielä lokakuussakin.

Lähiaikoina kunnon syyssateista tai -matalapaineista ei ole pelkoa – korkeapainevoittoinen sää jatkuu vielä pitkälle ensi viikkoon.

Tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti voi vaikuttaa syys- ja talvisäähämme

Grönlannin ja Islannin edustalta ja varsinkin Islannin pohjoispuolelta löytyy tällä hetkellä tavanomaista lämpimämpää merivettä. Tällä saattaa olla myös vaikutusta Suomen syys- ja talvisäähän. Erään tutkimuksen mukaan (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-04/iop-wna040114.php) lämmin Pohjois-Atlantti saattaa aiheuttaa suursäätilan jämähtämistä paikoilleen, jolloin tietty säätyyppi jää vallitsevaksi pidemmäksi aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti näyttäisi aiheuttavan negatiivisen NAO-indeksin, mikä tarkoittaa tavanomaista matalampaa ilmanpainetta Azoreilla ja tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta Islannin edustalla, jolloin Manner-Euroopassa on varsin kylmät oltavat ja Välimerellä kaatosateita.

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)
Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Syksyisin ja talvisin voimakkaiden matalapaineiden ja länsivirtausten syntymistä ruokkii pohjoisen arktisen alueen ja päiväntasaajan välinen suuri lämpötilaero. Mikäli jääpeite hupenee ja merivesi Atlantin pohjoisosassa lämpenee entisestään, voi matalapainetoiminta hiipua. Kauhuskenaarioni: lyhyemmät syksyt, aikaisin alkavat kylmät ja mantereiset paukkupakkastalvet.

Kollegani Petri Takala käsittelee aihetta kattavammin täällä.

Twitter: @markusmanty

 

Päivitetty 4.9.2014: Lämmin sää jatkuu ennakoitua pidempään.

Kun ennustetut ukkoset jäävätkin tulematta – mistä kyse?

Julkaistu

Oletko fanaattinen ukkosten ystävä tai myrskybongari? Kihelmöitkö innostuksesta, kun kuulet säätiedotuksessa sanat ”rajuja ukkosia odotettavissa”? Myönnän itse kuuluvani tähän joukkoon, mutta myönnän myös pettyväni pahasti, kun ennustettuja ukkosia ei tulekaan. Uskoisin, että moni muukin ukkosfanaatikko kokee karvaan pettymyksen tunteen, kun luvattuja ukkosia ei vaan kertakaikkiaan näy eikä kuulu. Ja varsinkin, jos on päättänyt lähteä ukkosbongausretkelle. Tämän vuoden toukokuussa minulla kävi hyvä tuuri retkelläni, mutta viime kesän reissu oli täysi katastrofi. Itse olin vielä edellisenä päivänä tarkkaillut sääennusteita ja minulla oli vahva luotto ukkosiin, mutta toisin kävi: missään ei ukkostanut. 300 kilometrin ajaminen meni hukkaan.

Ukkosten ennustamisessa paljon haasteita

Meteorologit käyttävät ukkosten ennustamisessa lukuisia parametreja: on CAPE-arvoja, CIN-arvoja, kastepistelämpötiloja, LIFTED-indeksejä ja lämpötilavähetteitä. Monien näistä pitäisi olla balanssissa keskenään, jotta ukkosten synty olisi mahdollista. Eniten meteorologit käyttävät ukkosten ennustamiseen CAPE-indeksiä (konvektion käytettävissä oleva energia), joka kuvaa ilmakehän epävakaisuutta ja potentiaalista nousuliikkeiden voimakkuutta. Jo varsin pienilläkin CAPE-arvoilla (100-300 J/kg) ukkosia voidaan havaita, mutta voimakkaimmat ukkoset vaativat tyypillisesti vähintään keskinkertaisia CAPE-arvoja (1000-2000 J/kg). Mitään selkeää korrelaatiota suurien CAPE-arvojen ja voimakkaiden ukkosten välillä ei kuitenkaan ole – toisinaan melko pienilläkin arvoilla havaitaan rajuja ukkosia ja jopa trombeja.

Parhaimmat todennäköisyydet voimakkaille ukkosille, rajuilmoille ja rakeille syntyvät seuraavasta kombinaatiosta: kohtalaiset CAPE-arvot, ylöspäin selvästi kylmenevä ilmakehä (suuri lämpötilavähete), alailmakehän suuri kosteus ja alueelle saapuva rintama. Tyypillisesti helteet päättävä kylmä rintama tuo otolliset olosuhteet ukkosille, mutta myös kaakosta saapuvien lämpimien rintamien yhteydessä olosuhteet voivat olla suotuisat. Toisaalta tarpeeksi kosteassa ja lämpimässä ilmassa yksittäisiä ukkossoluja kehittyy kesäisin myös varsinaisten rintama-alueiden ulkopuolelle.

Mutta mitäs sitten, kun ennustetut ukkoset jäävätkin tulematta, vaikka olosuhteet vaikuttivat suotuisilta? Tyypillisin syy ukkoskehityksen tyssäämiseen kesäisin on ilmakehän ”tulppa” eli inversiokerros, jossa lämpötila ylempänä ilmakehässä nouseekin korkeuden mukana hetkellisesti. Aurinko lämmittää kesäpäivinä maanpintaa voimakkaasti, jolloin lämmennyt, ympäristöään kevyempi ilma, lähtee nousuliikkeeseen. Nousuliike jatkuu niin kauan, kunnes kohdalle osuu ilmakerros, jossa ympäröivä ilma onkin maan pinnalta kohonnutta ilmaa lämpimämpää. Tällöin ukkoskehitys estyy, sillä ukkosen synty vaatii tarpeeksi korkealla tapahtuvaa pilvikehitystä. Tällaisia inversiokerroksia on vaikea ennustaa, mutta niitä voidaan tarkkailla nk. CIN-arvojen tai luotausten avulla. CIN (Convective Inhibition) tarkoittaa nimensä mukaisesti konvektion eli nousuliikkeiden estoa. Yli -50 CIN-arvoilla konvektion esto on jo niin suurta, etteivät edes korkeat CAPE-luvut auta pelastamaan tilannetta. Silloin tarvitaan avuksi joko lämpötilan tai kosteuden kohoamista alailmakehässä tai vaihtoehtoisesti alueelle saapuvaa rintamaa, joka kykenee murtamaan inversiotulpan ja täten käynnistämään ukkoskehityksen.

Kannattaa muistaa myös se, että mikäli aamut jatkuvat pitkälle iltapäivään pilvisinä, on ukkosten kehitys hankalampaa, sillä maanapinta ei pääse lämpenemään tarpeeksi voimakkaan nousuliikkeen aikaansaamiseksi.

Ukkoskuurot ovat usein myös hyvin paikallisia ilmiöitä: samaan aikaan kun voimakas ukkoskuuro rakeineen ja puuskatuulineen piiskaa esimerkiksi Tamperetta, saattaa 15 km:n päässä Pirkkalassa aurinko paistaa taivaan täydeltä. Ukkospilven halkaisija saattaa olla vain muutamia kilometrejä, ja sitten ihmetellään, miksi ennuste meni pieleen, eikä ukkosia omalle pihalle osunutkaan.

”Miksi Helsingissä ei ikinä ukkosta?”

Usein etelärannikolla ihmetellään, miksei touko-heinäkuussa ukkosta juuri lainkaan, vaikka muualla maassa koetaankin kovia ukkosmyräköitä. Kun ukkoset tyypillisesti liittyvät kaakosta saapuviin helleilmamassoihin, kulkevat myös kehittyneet ukkossolut etelä-pohjois-suunnassa ilmavirtausta myötäillen. Ukkospilvet syntyvät tyypillisesti voimakkaasti lämpenevien maa-alueiden yläpuolella, kun lämmin ja kostea ilma lähtee nousuliikkeeseen. Tutkakuvissa näkyykin usein lupaavaa ukkoskuurokehitystä Viron puolella: esimerkiksi Tallinnassa saattaa ukkostaa rajusti, ja hetken ajaksi sitä itsekin innostuu ja erehtyy luulemaan, että ukkoskuurot saapuvat pohjoiseen päin liikkuuessaan pian myös pääkaupunkiseudun ylle. Hetkessä kuurot kuitenkin kuolla kupsahtavat juuri ennen Helsinkiä, ja etelärannikolla Viron voimakkaista ukkosista on muistona vain tylsät kuuropilvien rippeet.

Kun ukkospilvi ajautuu kesän alkupuoliskolla kylmän merialueen ylle, loppuu sen kehittyminen nopeasti. Kylmä alusta ei anna pilvelle tarvittavaa lämmitystä ja kosteutta (energiaa); lopulta pilvessä tapahtuvat laskuliikkeet ja haihtuminen syövät viimeisetkin energian rippeet ja ukkoskuuropilvi heikkenee ensin tavalliseksi kuuropilveksi ja lopulta poutapilveksi. Jos ukkoskuurokehitys kuitenkin venyy myöhälle iltaan tai yöhön, ei kylmä meri enää välttämättä haittaa ukkospilveä, sillä se ammentaa energiansa päivän aikana lämmenneistä korkeammalla sijaitsevista ilmakerroksista – tätä ilmiötä kutsutaan myös nimellä kohokonvektio. Etelärannikolla ukkoset ovat alkukesällä todennäköisempiä ilta- ja yöaikana, harvemmin päiväsaikaan.

Kuva 1: Näin nopeasti yksittäinen ukkoskuuropilvi kuolee pois jouduttuaan kylmälle merialueelle
Kuva 1: Näin nopeasti yksittäinen ukkoskuuropilvi kuolee pois jouduttuaan kylmälle merialueelle (Foreca/Markus Mäntykannas)
Kuva 2: Samainen ukkoskuuro alasinpilvineen Viron puolella. Suomenlahdella kuuro heikkeni nopeasti. (Markus Mäntykannas)
Kuva 2: Samainen ukkoskuuro alasinpilvineen Viron puolella. Suomenlahdella kuuro heikkeni nopeasti. (Markus Mäntykannas)

Myrskybongareiden kannalta etelärannikko, mm. Helsingin edusta, on Suomen vaisuinta aluetta. Vaikka vuotuisat salamamäärät eivät aivan pohjalukemia Suomen mittakaavassa edustakaan, harvemmin pääkaupunkiseudulla koetaan sisämaan kaltaisia myräköitä. Toki loppukesällä ja syksyllä tilanne kääntyy päinvastaiseksi: suhteellisen lämmin meri saattaa suosia sade- ja ukkoskuurojen syntyä ja kehitystä, kun taas sisämaassa ukkoskausi hiipuu vähitellen.

Kesäisten rajuilmojen kannalta antoisinta seutua on Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa: erityisesti Salpausselän alue ja Pohjanmaalta kohti Etelä-Karjalaa yltävä alue. Jos on ylimääräistä aikaa (ja rahaa), myrskybongausta kannattaisi harrastaa Baltian itäosissa, sillä siellä salamoi keskimäärin selvästi Suomea vilkkaammin.

Kuva 3: Raju ukkoskuuro Luopioisilla 14.7.2014 (Markus Mäntykannas)
Kuva 3: Raju ukkoskuuro Luopioisissa 14.7.2014 (Markus Mäntykannas)