Maata näkyvissä!

Julkaistu
Kuva: pixabay
Viimeistä viedään jo, mutta suuressa osassa Suomea toki vielä hiihdetään.  Kuva: wsucht /pixabay.

Maaliskuu on jo ennen alkamistaan täyttänyt nimensä mukaisen tehtävänsä; näyttänyt maan. Näin ainakin jo siellä, missä minä asun ja oleilen, ja se saa riittää. Tai no, vähän kun vielä maa kuivahtaisi ja nuo loppulumet kanssa, niin mikäs on maaliskuuta maistellessa. Vanhanvihertävä ruohokin on lumipintaa parempi ja edustaa kevään toivoa. Talveen jääminen olisi pahempaa kuin taantumus. Kaikkea vain pitää olla, kutakin vuorollaan, kunhan ei mikään jää päälle. Kaikkea katsoo aikansa.

Tällainen puhkilauha sää on yksi tylsä asia maailmassa. Helmikuun säätilastoja en huomannut vielä julkaistun, mutta niiden sisältö taitaa olla jo etukäteen tiedossa, sen verran yhtä ja samaa on sää ollut. Syntymäkotikuntani Piikkiön 9,6 astetta (muistaakseni) helmikuun kymmenentenä on Suomen talvessa ihan hyvä lämpötila. Soisi moisen yleistyvän.

Sää voi vaikuttaa moneen asiaan. Nyt maaliskuussa Suomessa käydään ainakin jo eduskuntavaalikampanjoita. Pakkanen antaisi tehoa torinkulman soppatykille, koska hernerokka on pakkasen perinneruoka. Jos ei ole oikeaa pakkasta, voi käydä niin, että muut pakkaset jäävät varjoon, jopa unohtuvat.

Politiikka on pullollaan sääkielikuvia. Yöpakkasia ei kukaan halua, siksi soppalusikankin paikka on kauniissa kädessä. Minun nuoruudessani leppoisien länsituulien toivottaminen juhlapuheessa ymmärrettiin heti. Olihan silloin kylmä sota. Nyt suojasää on monin paikoin hiipumassa. Erilaiset barometrit sojottavat sinne tänne. Suursäätila on epävakaa. Toivottavasti ei lopputulos ole Stahlgewitter, enkä tarkoita tässä samannimistä yhtyettä, vaan sitä jo aikaisempaa, jonka sanotaan puhdistavan ilmaa.

No niin, tämä lipsahtaa kohta yhtä kryptiseksi kuin politiikan kieli, jota kuullaan paljon jo maaliskuussa, joskin kaikkein kiihkeintä tämä on vasta huhtikuun puolella. Maalisvaalejahan ei enää säännönmukaisina käydä, ne ovat nyt huhtikuun juttu. Mutta kun oikeassa säässä tuntuu, ettei oikeastaan mitään tapahdu, katse helposti liukuu kiinnostavampaan ja laajempaan maailmaan – silti vielä sääriippuvaiseen. Tiedetään jokseenkin tarkasti, ketkä jättävät äänestämättä, jos sää on huono.

Oli niin tai näin, maalisvaaleista tehtiin huhtivaalit ilmeisesti juuri siinä toivossa, että säät olisivat miellyttävämmät – myös kyyhöttää vaalimökeillä. Toivottavasti tämä ei käänny päälaelleen, koska Suomen säässä voi yksittäisenä päivänä tapahtua vaikka mitä.

 

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kylmaa-pelkaava-eduskunta-siirtaa-maalisvaalit-historiaan/1863956

Lumensyvyys. Huomaa, että lumensyvyydet koskevat vain niitä pisteitä, missä se on mitattu. Viemällä ”hiiren” numeropallon päälle näet, että esim. eteläisimmät mukana olevat mittauspisteet ovat Vantaalla ja Nummi-Pusulassa. Esim. Helsingissä lunta on selvästi vähemmän kuin Helsinki-Vantaan lentoaseman mittauspisteessä. Myöskään tekolumisten laskettelukeskusten tilanteesta tämä ei suoraan kerro välttämättä kaikkea. http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/lumensyvyys

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/lumi-lumen-mies-lumi-sulaa-89580/

 

 

Hiihtolomat jatkuvat lauhassa säässä

Julkaistu

Sama lauha säätyyppi on jämähtänyt päällemme ja ote pitää. Matalapaineet Pohjois-Atlantilla kuljettavat meille lauhaa ilmaa lounaasta samaan aikaan kun Venäjän ja keskisen Euroopan yllä makailee korkeapaine. Tällaiset pitkään jatkuvien säätyyppien yleisyys on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina pohjoisella pallonpuoliskolla.

Tällä viikolla lomiaan viettäville ei siis mitään mullistavia uutisia säärintamalta ole. Eikä näy sellaisia ensi viikollekaan, ainakaan tämän hetkisten ennusteiden mukaan. Pohjois-Atlantin matalapaineet tuovat ajoittain sateita mutta ajoittain Venäjän korkeapaine ulottuu Suomeen ja sää on hieman poutaisempaa.

Loppuviikon ajan maan etelä- ja keskiosassa on yleisesti päivisin plusasteita, yöllä voi kuitenkinhieman pakastaa. Pohjoisessa sen sijaan pysytellään pääasiassa koko ajan pakkasen puolella, mutta melko miedoissa luvuissa, pääosin 0… -5 asteen välimaastossa. Lämpötilat ovat viitisen astetta tavanomaista lämpimämpiä. Laajoja yhtenäisiä sadealueita tai myrskyjä ei maan yli kulje, vaan sateet ovat melko hajanaisia. Sää on myös melko pilvistä, täysin aurinkoisia päiviä ei todennäköisesti nähdä tällä viikolla eikä juuri ensi viikollakaan. Seuraava viikkokin näyttää pitkälle siis sään osalta ennusteissa samankaltaiselta.

Lumenyvyys 24.2.
Lumenyvyys 24.2.

Lumipeite on ehtinyt kadota kokonaan jo paikoin etelä- ja lounaisrannikolta. Pohjoisessa lunta kuitenkin vielä riittää 50-100 cm määrin. Maan keskiosassakin lunta on edelleen kymmeniä senttejä.

 

Nyt alkaa kevättalvi

Julkaistu
Jyväskylä kevättalvella 1957. Valoa on jo, ja ihmisistä huokuu kevättalven ilo. Kuva: Wikimedia Commons.
Jyväskylä kevättalvella 1957. Valoa on jo, ja ihmisistä huokuu kevättalven ilo. Kuva: Kospo75 / Wikimedia Commons.

Sääpalvelu on erityisen kysyttyä sesongeittain. Nyt ei kukaan laita heinää seipäille sen kuivumisen toivossa, koska on helmikuu ja ollaan Suomessa. Hiihtolomien sääkysyntä vaikuttaa sen verran hiljaiselta, että epäily saa vahvistuksen. Koulujen talvilomahan se jo nimeltäänkin on, ja nykyään on monet muut pelit ja vehkeet viihdyttämässä. Peukalot käyvät modernilla pikku viidakkorummulla vaikka lähijunissa siihen tahtiin, että sorminäppäryys siinä varmaan kasvaa ainakin peukaloiden saadessa liikuntaa, mutta samaan aikaan saa lukea mediasta, miten ihmisten kunto on heikentynyt.

Ei esimerkiksi hiihdetä, vaan viihdytään uusien kyseenalaistamattomien tarpeiden parissa. Ja samoista tuuteista se sääkin tulee. Hiihtokeleistä ei taida kukaan enää puhua, paitsi urheiluselostajat. Sää voi olla tärkeä, mutta johonkin ihan muuhun tarkoitukseen – tietääköhän itse kukin edes, mihin. Vai onko se tärkeä lainkaan?

Vaan tänäänpä tuli korkatuksi uusi sesonki, sään kysynnnän aalto. Neljännen (kansaa edustavan?) valtiomahdin edustaja halusi tietää, josko ja milloin voidaan sanoa talven päättyneen! Varmuuden vuoksi sanouduin heti irti ns. termisistä vuodenajoista, mutta ammattisyistä toki muistutin niistä. Sivulauseessa. Muistutin niin ikään siitä, että nyt on vasta helmikuu, joka kyllä lukeutuu yleensä talvikuukaudeksi. No mutta tuo keskustelu oli omansa, sen sijaan töistä kotiin tultuani intouduin jatkamaan samasta teemasta itseni kanssa.

Ja niinpä tietysti! Pimein sydäntalvi on jo reilusti ohi. Pian on almanakassa Matti (24.2.), joka kansamme perinteessäkin aloittaa kevättalven. Vuodenaikoja on enemmän kuin neljä. Päivänvalon lisääntyminen merkitsi jo entisaikoina työnteon siirtymistä pirttien päreenvalon puhdetöistä ulkoilmaan. Myös sääenteitä liittyy matinpäivään pitkä liuta, mutta kuten monet työkiellotkin, ne ovat laskiais- ja paastonaikavaikutteisia. Tänä vuonna laskiainen meni jo, ja hurskaat paastoavat. Elämme pääsiäisjaksoa, ei tämä ole enää samanlaista talvea kuin jokin viikko sitten. Päivän piteneminen kiihtyy. Kevättalven valosta kannattaa nauttia, se voimaannuttaa.

Kevättalvella pakkaset painottuvat yöpuoleen ja aamuun, kun taas päivällä aurinko jo lämmittää vaikkapa lumen pinnalla olevia roskia, jotka tummina lämpiävät ja sulattavat lunta ympäriltään. Sulamisvedet jäätyvät yöksi, ja parhaimmillaan saamme vihdoin ihailla jääpuikkoja ja muita kiinteytyneen veden muodostelmia. Ilmiö on myös osa kevättalvista ajokeliä. Tosin lähiaikoina ei ihan kaikkina öinäkään pakkasta ole – ainakaan etelässä – sen verran lauha ja pilvinen on säämme. Matinpäiväksi – tiistaiksi – osuu myös räntä- ja lumisateita, edelleen lauhassa eteläisessä ilmavirtauksessa.

Lumesta joku saattaa jo haluta kokonaan eroon, ainakin minä. Pitää siis toivoa paitsi lämpimiä, myös mahdollisimman aurinkoisia, kuivia ja tuulisia sääjaksoja. Tällaisten aikana kannattaa myös oleilla valkohangilla, vaikkei hiihtäisikään: rusketusta tulee edes kasvoille kalpean talven jälkeen. Vaihda sohva sivakointiin!

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nystr%C3%B6min_kulma_kev%C3%A4ttalvi_1957.jpg

 

Luistaako suksi?

Julkaistu
Oulun Hiihto vuonna 1893. Talviurheilumaa, suksille siis.  Kuva: Wikimedia Commons.
Oulun Hiihto vuonna 1893. Talviurheilumaa, suksille siis. Kuva: Wikimedia Commons.

Laskiaistiistai meni ihan ilman ajatustakaan laskea – ainakaan mäkeä ja kaikkein vähiten suksilla. En edes muista, milloin minulla viimeksi oli sukset. Vaikka oli se hikilaudoilla umpihankeen puskeminen välillä kivaakin. Ja se tervantuoksuinen voitelu. Kaupunkielämä on moisen lautailun lopettanut. Hyvän ladun vieressä pitää asua, jotta moinen välineurheilu autottomalta kaupungissa onnistuu. Enkä kyllä näe omassa elinympäristössäni kenenkään muunkaan hiihtävän. Sivakoinevat jossain muualla, vaikka kyllä vähän epäilyttää, mitä ”hiihtolomalla” lopulta tehdään. Ulkoiluilmat ovat muuten olleet suotuisia, mutta silmäni vuotavat heti kun on pakkasta ja tuulee – ainakin silloin kun on silmälasit päässä.

Säästä puhumisesta suurin osa on jonninjoutavaa pölpötystä. Luultavasti siksi tämä Forecan Sään takaa -blogi onkin Sään takaa eikä esimerkiksi joku tylsä ja mitätön ”Säästä” saati vielä kauheampi ”Päästä jäästä”. Sää tuntuu suussa kuin [sääkkääkkääksää?], joten kyllä se on hyvä hetimmiten tasapainottaa tanakoilla takavokaaleilla: [takaa]. Vielä tehokkaampi olisi vaikka [taakkaa]. Ääntöväylän metkuja, joilla on yhteys aivoihin. [Sää]n voi sanoa vaikka kieli ulkona kuin lehmällä. Säätä voi syyttää vaikka mistä, on se niin ruma sana. Lammas sanoo melkein niin, ja varmaan pässi kun päätä…(tämä on koko perheen blogi).

Mutta nyt kieli pakkasrautaan. Säätä kuuluu päivitellä. Aihetta antavat helmikuinen föhntuulemme ja sen tuomat jopa monet lämpöasteet, mutta sitten on aiheita, joista pitää erikseen tietää. Ei, rakas lukija, enpäs alakaan päivitellä ilmastonmuutosta, vaan ihan luonnonjärjestyksen mukaisia mutta huikean suuria lämpötilaeroja maailman eri kolkkien välillä. Kylmintä maailmassa on tällä viikolla toisaalta Pohjois-Amerikan mantereen koillisosassa ja Grönlannissa, toisaalta Uralin takaisessa Siperiassa. Media huomaa paremmin ensinmainitun, ja pakkasta on sielläkin ollut tietyllä alueella ainakin nelisenkymmentä astetta.

Pakkasta siis on pohjoisella pallonpuoliskolla mantereiden pohjoisosissa paljon, vain me olemme poikkeus tällä ilmavirtauksellamme, joka käy meille Atlantilta ja kiertää vielä meitä lisää lämmittävän vuoriston yli. Ja kun ilma on vielä kuivaakin, saamme talvista aurinkoa lauhassa säässä. Mutta jossain on suorastaan kuumaa, ja nyt näin on Australian luoteisosassa. Päivälämpötilat ovat siellä kivunneet suunnilleen saman verran nollan yläpuolelle kuin mitä Kanadan itäosassa on pakkasta.

Epäilisin Suomen säiden nyt suosivan ainakin osassa maata kovettuneita hangen pintoja ja kaikkea, mitä siitä seuraa – myös hiihtokelille. Ensi viikolla sää on tätä viikkoa kylmempää ja vitikelisempää: lunta voisi hyvinkin tulla ensin alkuviikolla vähän ja ensi viikon loppupuolella enemmänkin. Siis ihan näin sään takaa tai tiskin alta, ihan miten vaan. Lähipäivien säästä kertoo ihan perussääpalvelu, joten silmät ja korvat auki, suu ei niinkään, niin hyvä tulee.

Jos hiihtointoiset voisivat viitsiä vaivautua, niin tätä blogia saa mielellään kommentoida vaikka eri puolilta Suomea ja kertoa samalla, millainen hiihtokeli siellä omassa maastossa on. Myös voiteluvinkit voisivat kiinnostaa lukijoita. Näin ajankohtainen tieto kulkisi tätäkin kautta. Oheistan voiteluvinkkisivun, jonka asiantuntemus tulee Lapista.

 

http://lapinurheiluopisto.blogspot.fi/2013/10/suksien-voitelu-ohjeet-aloittelijalle.html

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Oulun_Hiihto_1893c.jpg

 

 

 

Talvilomille lomps – mutta missä säässä?

Julkaistu

Koululaisten loma-aika on jälleen koittanut. Hiihtolomia vietetään tulevan kolmen viikon kuluessa portaittain: ensin huilaa etelä, viimeisimpänä itä ja pohjoinen. Googletinpa vähän hiihtolomakäytännön historiaa, joka sai alkunsa muuan kouvolaisen voimistelunopettajan ehdotuksesta vuonna 1926 Kasvatus ja koulu -lehdessä, missä hän ehdotti ”koululaisille sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista lomaa, jotta lapset pääsisivät hiihtämään keväthangille ja saisivat raitista ilmaa ja jaksaisivat puurtaa loppulukuvuoden.” Ensimmäisenä käytäntö otettiin käyttöön Grankullassa vuonna 1927 ja viisi vuotta myöhemmin talviloma tuli pakolliseksi kaikissa Suomen kansa- ja oppikouluissa.

Lapsuudestani muistan, kuinka hiihtolomien aikoihin ensimmäiset tulevan kevään merkit olivat jo havaittavissa: lämpötilan vuorokausivaihtelu selkeässä säässä voimistuu, valoisa aika pitenee ripeästi ja auringon teho riittää jo sulattamaan lunta räystäiltä ja tien pientareilta. Aurinkolaseillakin alkaa olla käyttöä.

Hiihtoloma alkaa talvisena

Tänä vuonna eteläsuomalaisten hiihtolomat käynnistyvät hieman viime päiviä talvisemmassa säässä, mutta tämä vaihe on jäämässä hyvin lyhyeksi. Viikonlopun aikana korkeapaineen keskus vaeltaa Suomen yli kohti kaakkoa tuoden mukanaan kirkkaat, talviset ja vuodenajalle tyypilliset pakkassäät. Lauantaina on vielä etelässä suojasäätä, mutta sunnuntaiksi pakastuu: pikkupakkasta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Pohjoisessa pakkanen voi yön ja aamun aikana kiristyä 20-30 asteeseen, mutta päivän kuluessa viriävä lounaistuuli alkaa lauhduttaa.

Lähitulevaisuuden kylmin hetki ajoittuu etelässä maanantaiyöhön ja -aamuun, jolloin pakkasta voi olla 15 astetta, mutta iltapäivällä lounaistuuli viriää ja lämpötila kohoaa lounaasta alkaen jo lähelle nollaa. Sunnuntai ja maanantai ovatkin hiihtämisen kannalta upeita päiviä kautta maan – kuivaa, aurinkoista pakkassäätä.

Tiistaiksi lounaistuuli tuo kosteampaa ilmaa koko maahan, eikä aurinkoa voi enää mennä takaamaan. Pakkanen on koko maassa tässä vaiheessa heikkoa, länsirannikolla voi olla jo lämpöasteita.

Uusi keväinen jakso

Keskiviikon ja loppuviikon aikana erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa näyttäisivät voimistuvan hyvin lauhat lännen puoleiset ilmavirtaukset ja ilmassa saattaa olla useanakin päivänä kevään tuntua. Mikäli föhntuuli pääsee valloilleen, edessä voi olla varsin keväisiä päiviä. Aika ajoin maamme yli itään liikkuu sateita, jotka tulevat etelässä pääosin vetenä, mutta itään ja pohjoiseen uutta lunta voi kertyä useitakin senttejä.

Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.
Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä hiihtolomaviikolla suursäätila Euroopassa on hyvin tämän viikon kaltainen: Skandinavian molemmin puolin etelässä on korkeapaineiden alueita, joiden pohjoispuolitse ilma virtaa meille lännestä. Voimakas länsivirtaus kuljettaa Atlantin kosteaa ja lauhkeaa ilmaa kohti Norjan rannikkoa, joten klassiselle föhnilmiölle on ensi viikon puolivälin jälkeen hyvät edellytykset. Ruotsin puolella lämpötila voi kohota jopa 10 ja 12 asteen välille.

Mitä ensi viikon jälkeen?

ECMWF:n kuukausiennuste enteilee jonkin sortin säätyypin muutosta toisen hiihtolomaviikon käynnistyessä. Tähän täytyy suhtautua varauksella, suurella sellaisella. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että helmikuun loppu voisi tuoda talvisemman ja lumisemman sään, jos matalapaineet kulkisivat ennusteen mukaan Fennoskandian halki kohti kaakkoa. Toisaalta jenkkimallit ennakoivat lauhan ja keväisen sään jatkumista hamaan tulevaan, joten vielä onkin iso kysymysmerkki, miten todellisuudessa käy.

ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi, toisella viikolla poikkeama heikkenee. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas
ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko on Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi ja matalapaineiden reitti suntautuu Skandinavian pohoispuolitse kohti itää. Toisella viikolla lämpötilapoikkeama heikkenee ja matalapaineiden reitti saattaa muuttua. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas

Etelän maillakin tarkenee

Osalle suomalaisista on tullut perinteeksi viettää hiihtolomansa etelän mailla. Kanariansaarilla koillisen puoleiset pasaatituulet pitävät huolen siitä, ettei suurempia sateita ole lähiaikoina tulossa, mutta saarten pohjoisosat voivat ajoittain olla tuulisia ja epävakaisempia sadekuuroineen. Suosituissa lomakohteissa (mm. Playa de las Americas, Playa del Ingles), jotka sijaitsevat saarten suojapuolella etelässä, sää on suomalaisittain yleensä varsin kesäistä jo helmikuun loppupuoliskolla. Päivälämpötilat alkavat kohota säännöllisesti reilusti yli 20 asteen, mutta yöt ovat vielä vilpoisia. Ensi viikon loppua kohden Saharalta näyttäisi tulevan annos lämpimämpää ilmaa Kanarialle – suomalaisittain hellelukemiakin varmasti mitataan. UV-säteily on helmikuun loppupuolella luokkaa 4-5 eli saman verran kuin Etelä- ja Keski-Suomessa touko-kesäkuun tai heinä-elokuun vaihteessa. Merivesi on tähän aikaan vuodesta kylmimmillään, noin 18-asteista.

Egyptin ja Etelä-Israeliin suuntaaville on tiedossa takuuvarmaa aurinkoa ja parinkymmenen asteen päivälämpötiloja ensi viikolla. Punainenmeri on ihan uimakelpoinen: pintalämpötila reilussa 20 asteessa.

Kaakkois-Aasiassa lähestytään vuoden kuumimpaa ajankohtaa ennen monsuunikauden alkamista. Päivät ovat pilvisyydeltään vaihtelevia, hiostavan kuumia ja yksittäisten sade- ja ukkoskuurojen todennäköisyys kasvaa maaliskuulle mentäessä. Esimerkiksi Phuketin päivälämpötila voi ajoittain yltää jopa 35 asteeseen ja kyllä yölläkin tarkenee.

Välimerellä puolestaan lähitulevaisuus on varsin epävakainen ja ajoittain runsaitakin sateita on tiedossa. Aurinko- ja rantalomaa ei sieltä suunnilta kannata vielä siis hakea, mutta aurinkoisina hetkinä aurinko lämmittää jo esimerkiksi Malagan tai Etelä-Turkin suunnilla samalla teholla kuin eteläisessä Suomessa huhtikuun puolivälissä tai syyskuun alussa.

Virkistäviä talvilomaviikkoja! :)

Föhntuuli – luonnon oma hiustenkuivaaja

Julkaistu

Aurinko paistaa ja lämpötila liehuu keväisissä 5-10 asteen lukemissa, kun pitäisi olla vielä kylmin talvi. Syypäänä tähän on Föhntuuli, josta hiustenkuivaajaa tarkoittava nimitys föönikin saanut alkunsa.

Föhntuuli käyttäytyy siis hieman samoin tavoin kuin hiustenkuivaaja. Kylmä ilma menee sisään, ja lämmin tulee ulos. Luonnossa hiustenkuivaajan tilalla on vain vuori.

Avataanpa hieman. Tuulen pitää puhaltaa melko suoraviivaisesti vuoriston yli, jolloin ilma jäähtyy sekä ilmassa oleva kosteus tiivistyy ilman kohotessa ylöspäin vuoren rinnettä pitkin ja sataa pois (orografia). Vuoren toisella puolella ilma laskeutuu ja samalla kuivuu sekä lämpenee. Ilma voi olla jopa kymmeniä asteita lämpimämpää kuin se oli vuoren toisella puolella samalla korkeudella meren pinnasta.

Föhn-tuulen syntymekanismi
Föhntuulen syntymekanismi

Miksi näin sitten tapahtuu?

Juju piilee vesihöyryssä, joka sitoo energiaa eli lämpöä. Kun ilmassa oleva kosteus tiivistyy vesipisaroiksi ja sateeksi niin samalla ilmaan vapautuu lämpöä. Kun ilma kohoaa ylöspäin se jäähtyy paineen laskiessa (paine laskee ilmakehässä ylöspäin mentäessä), tiivistyminen kuitenkin siis vapauttaa ilmaan samalla lämpöä, joka hidastaa lämpötilan laskua (kostea ilma jäähtyy noin 5 astetta kilometriä kohden). Kostea ilma jäähtyy siis hitaammin kuin kuiva ilma.

Ilmasta poistuu kosteus sateen mukana ennen vuoren ylitystä. Kuiva ilma alkaa laskeutua ylityksen jälkeen ja lämpenee samalla paineen kasvaessa. Kuiva ilma lämpenee jopa kaksi kertaa nopeammin kuin jos se olisi edelleen kostea (noin 10 astetta kilometriä kohden).

Näin Föhn-ilmiö tuo siis vuoren toiselle puolelle huomattavasti lämpöisempää ja selkeämpää ilmaa, kuin mitä se oli vuoren toisella puolella.

Kuva: MTV