Tämän kirjoituksen kuvat ovat viime sunnuntailta. Sateiden päälle tulleet lämpimät säät ovat vieneet kevättä harppauksin eteenpäin.
Valkovuokot ovat varmaan tällä hetkellä tuttu näky monelle suomalaiselle – ainakin Luonto-Liiton kevätseurannan mukaan. Täällä etelässä vuokot kukkivat laajoina mattoina pitkin koivikoita ja valoisia metsänpohjia.
Tätä kevättä fiilistellessäni minulle oikeastaan valkeni eräs asia. Meiltä meteorologeiltahan usein kysytään, miten päädyimme alalle. Moni on valinnut ammattinsa hieman vahingossa muiden matemaattis-luonnontieteellisten opintojen kylkiäisenä. Osa on tiennyt lapsesta saakka haluavansa säätieteilijäksi. Esimerkiksi Aleksi, tuore meteorologimme MTV3:lla kuuluu jälkimmäisten joukkoon.
Itselleni haaveammatti kirkastui yläasteen aikoina. Tässä ”kirkastumisessa” oli ehkä hieman päähänpiston makua, sillä mitä minä tosiasiassa tiesin silloin meteorologiasta tai sen opiskelusta (silloin ei voinut edes katsoa Googlesta)? Olin kuitenkin todella kiinnostunut a) kaikenlaisista kartoista, graafeista ja tilastoista b) vuodenajoista ja siitä, miten niiden vaihtelu luonnossa näkyy. Kevät ja syksy ovat kilpailleet suosikkivuodenaikani asemasta, sillä silloin tapahtuvat muutokset ovat suuria ja nopeita. Henkisesti olen siis oikeastaan lähempänä klimatologia eli ilmastotieteilijää kuin meteorologia.
Tänään oli tuomessakin jo nuput. Tuntuu melkein, että kevät tulee liian nopeasti, en ehdi ottaa kaikkea vastaan! Joko omalla pihallasi on näkynyt västäräkkejä?
