Suomen vaarallinen sää

Julkaistu

”Kovan tuulen varoitus: Suomenlahden itäosa, Selkämeren pohjoisosa, Merenkurkku ja Perämeri: Lännen ja lounaan välistä tuulta 17 m/s. Suomenlahden länsiosa ja Selkämeren eteläosa: Lännen ja lounaan välistä tuulta 15 m/s…”

Olette varmaan huomanneet, että Forecan sivuilta ei löydy säävaroituksia. Tämä ei johdu siitä, etteivätkö meteorologimme pitäisi säätilannetta ajoittain vahinkoa aiheuttavana, vaan siitä, että velvollisuus varoittaa vaaraa aiheuttavista säätilan muutoksista on liikenne- ja viestintäministeriön alaisena toimivalla Ilmatieteen laitoksella. Voimassa olevat varoitukset voitte tarkastaa tältä sivulta.

Keli-, tuuli- ja metsäpalovaroitukset ovat kaikille tuttuja suosikkeja jo vuosien takaa,  Käsitys siitä, mitkä kaikki säätilan muutokset voivat aiheuttaa varaa, on kuitenkin selvästi laajentunut 2000-luvulla. Runsaista sateista alettiin varoittaa toukokuussa 2009. Samalla otettiin käyttöön kolmiportainen ukkosvaroitusjärjestelmä aiemman yksiportaisen varoituksen sijaan. Huhtikuussa 2011 valikoima kasvoi varoituksilla meriveden korkeudesta ja aalloista, hellejaksoista ja pakkasesta – kaikki kolmeportaisilla asteikoilla varustettuna. Myös UV-säteilystä varoitetaan, mikäli UV-indeksi saavuttaa vähintään arvon 6.

image_gallery
Kuva: Ilmatieteen laitos

Näiden lisäksi Ilmatieteen laitos ennustaa viisiportaisella asteikolla lumivyöryjen todennäköisyyttä tietyillä Pohjois-Suomen tunturialueilla, seuraa alailmakehän ilmanlaatua ja otsonipitoisuutta sekä varoittaa liukkaasta jalankulkusäästä ja jäätämisestä merenkulun yhteydessä. En kai vain unohtanut mitään?

Monipuolistuneen varoitusvalikoiman tarkoitus on palvella liikenteen ja yhteiskunnan lisäksi erityisryhmiä, esimerkiksi vanhuksia, pikkulapsiperheitä ja pitkäaikaissairaita. Osaltaan kehtys johtuunee sääennusteiden parantumisesta: kun esimerkiksi ukkosia pystytään seuraamaan ja ennustamaan aiempaa tarkemmin, niistä voidaan myös antaa tarkempia varoituksia. Välillä kuitenkin tuntuu, että runsas varoitusmaailma hämmentää sääennusteiden käyttäjiä puhumattakaan siitä, millainen jättipotti helle- tai pakkasvaroitus on raflaavia sääotsikkoja janoavalle medialle. Onko Suomen sää todella näin vaarallista? Millainen rooli säävaroituksilla on sinun arjessasi? Seuraatko niitä säännöllisesti?

Mielipiteeni ilmastonmuutoksesta

Julkaistu

Kun blogikirjoituksen aiheena on ilmastonmuutos, tiedän osan painavan välittömästi takaisin-nappulaa. Epämiellyttävistä totuuksista kun ei ole mukava lukea, kirjoittakaa enemmän sellaisia leppoisia juttuja hellesäistä ja lumisista talvista ja hirmumyrskyistä jossain muualla. IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointiraportin yhteenveto ilmestyi viime sunnuntaina, joten koen velvollisuudekseni tuoda asian myös Sään takaa -blogin valistuneiden lukijoiden tietoon. Meteorologisesta näkökulmasta kiinnostavin eli ilmiön fysikaalista taustaa valottava jättiraportti ja alan viimeinen sana ilmestyi jo viime vuonna ja osoitti jälleen kiistattomasti sen, minkä aiemmatkin arviointiraportit: ilmasto lämpenee nopeasti ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Nyt ilmestyneen, päättäjille osoitetun yhteenvedon sanoma on huolestuttava: taistelu ollaan häviämässä ja seuraukset ovat peruuttamattomia.

ipcc5_kuva1

Kun minulta on aiheesta kysytty, olen yrittänyt pitää yllä varovaista optimismia siitä, että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan ongelman teknologian avulla. Ilmastosopimuksissa kun ei tunnu tapahtuneen merkittäviä edistysaskelia kuluneen vuosikymmenen aikana.ipcc5_kuva10Silti turhauttaa se että tämän ajan suurimpaan ongelmaan ei suhtauduta vakavasti ja ydinvoimaloidenkin rakentaminen on työn ja tuskan takana.

ipcc5_kuva12

Eniten tätä meteorologia ärsyttää, että vielä vuonna 2014 niin sanotut ilmastoskeptiset tahot saavat puheenvuoron mediassa. Kommenttiosastoissa ja somessa toivorikkaan huutelun ilmastonmuutoksen pysähtymisestä vielä kestää ammatillisella viileydellä, mutta ei valtamediassa, jota seuraavat ja uskovat sadattuhannet ihmiset. Minustakin olisi ihan älyttömän hauska saada tietää, että ilmastomuutos olikin vain satua, mutta ”uskotko ilmastonmuutokseen” -gallupien aika on ohi.ipcc5_kuva15

Siteeraan vielä Leo Straniusta, joka on lausunut haastattelussa: ”Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu tätä tahtia, maapallo pystyy elättämään vain 1–2 miljardia ihmistä. Se tarkoittaa, että nykylapsista vain joka kymmenes selviää.”

Tekstin mainiot infografiikat ovat peräisin ilmasto-opas.fi -sivustolta, jota ylläpitävät Ilmatieteen laitos ja Ympäristöministeriö. Tuli silti mieleen, että olisiko niissä pitänyt olla ne kymmenen lasta, jäätiköt ja sen sellaiset kun ovat niin kovin kaukaisia.

Millainen ruska etelään tänä vuonna?

Julkaistu

Näinä päivinä ruska pääsee vauhtiin täällä etelässäkin. Muualla maassa ainakin koivut ovat METInfo Fenologia -palvelun mukaan jo keltaisia. Yöpakkaset yleistyvät, mikä saa puut korjaamaan klorofyllin eli lehtivihreän parempaan talteen. Jäljelle jäävät lehden muut väriaineet: antosyaani, ksantofylli ja karotiini, joita me puolestamme ihastelemme syksyn kauniina väreinä. Viime syksynä ruska oli etelässäkin poikkeuksellisen hieno, mikä johtui säätyypistä, jossa päivät olivat melko lämpimiä ja öisin oli vähän pakkasta.

IMG_9709
Ruskaa Vantaalla 1.10.2014

Ilmeisesti myös lämmin kesä edesauttaa komean ruskan muodostumista. Tänä vuonna ei etelään kuitenkaan ole Metlan mukaan odotettavissa yhtä hehkuvia värejä, sillä etenkin koivuja vaivaavat sienitaudit.

IMG_9718
Punaista väriä, antosyaania, muodostuu lehtiin vasta syksyllä. Sen arvellaan parantavan pakkasenkestävyyttä.
IMG_9729
Viime vuonna takapihan haavikko oli kirkkaankeltainen, mutta tänä vuonna sienitaudit riivaavat lehtiä.
IMG_9731
Kaikki puut eivät muodosta ruskaa. Esimerkiksi leppä kykenee sitomaan typpeä suoraan ilmasta juurinystyröidensä avulla, joten sen ei tarvitse korjata typpipitoista lehtivihreää talteen.
IMG_9725
Ksantofylli ja karotiini synnyttävät oranssit ja keltaiset sävyt.
IMG_9723
Ensi kesänä meidänkin pihaan istutetaan vaahtera, jotta päästään haravoimaan tätä kauneutta.

Twitter: @liisarintaniemi

Sosiaalinen säätyyppi

Julkaistu
Sosiaalinen media... onko se sosiaalinen ja onko se media?
Sosiaalinen media… onko se sosiaalinen ja onko se media?

Kun asiaa miettii, työni on käynyt läpi valtavan muutoksen viime vuosina. Vielä kolme vuotta sitten teimme MTV:llä kahta erilaista työvuoroa: aamun Huomenta Suomi -vuoroa ja illan uutisvuoroa. Koska vuoroissa työskenneltiin yksin ja aamuvuorolainen lähti kotiin monta tuntia ennen kuin iltavuorolainen saapui paikalle, saattoi kulua useita viikkoja ilman, että näin yhtäkään kolleegaani. Vuoro oli pyhitetty televisiolähetysten valmisteluun, mutta silloin tällöin merkittävien säätapahtumien kohdalla saatettiin antaa haastatteluja radioon tai tehdä jopa sääaiheinen juttu verkkosivuille yhdessä sähketoimittajan kanssa.

Sitten kävi niin, että sään huomattiin kiinnostavan ihmisiä.

No, tietenkään se ei tapahtunut yhdessä yössä. Sääuutisointi lisääntyi vähitellen koko 2000-luvun ajan*. 2010-luvulla sääviihteen määrä tuntuu kohonneen uusiin sfääreihin. Jossain vaiheessa MTV:lläkin huomattiin nurkassa aiemmin kaikessa rauhassa nököttäneet meteorologit.

Nykyään työpäiväni sisältää suuren määrän sosiaalisia kontakteja. Meteorologit työskentelevät nyt kolmessa vuorossa, joten kollegoita tapaa päivittäin ja vaihdamme näkemyksiä ja kokemuksia säätilanteesta. Tällä on ollut mm. se positiivinen vaikutus, että olen viime vuosina oppinut enemmän kuin aiemmalla meteorologin urallani yhteensä. Yhteydet uutistoimitukseen ovat aiempaa tiiviimmät ja teemme paljon yhteistyötä toimittajien kanssa. Radiossa on viikoittain sovitut vakiovierailut, mutta usein pääsee antamaan ääninäytteen muissakin yhteyksissä. Osa sosiaalisista kontakteista on virtuaalisia. On twiittailua, facettämistä, Instagramia ja tietysti myös tämän blogin kirjoittamista. Esimerkiksi Twitteriä ryhdyin käyttämään aktiivisemmin vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta myönnän olevani koukussa. Se on oiva tapa saada kontakti muihinkin kuin vain Forecassa työskenteleviin meteorologeihin. Toisekseen se on kontakti katsojiin ja lukijoihin. Palaute meille meteorologeille tulee yhä useammin sosiaalisen median kautta. Kolmannekseen se on kontakti joukkoon säästä kiinnostuneita ja varsin valistuneita henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan ole ammatiltaan meteorologeja. Heistä löytyy esimerkiksi ukkosbongareita, retkeilijöitä ja purjehtijoita – samaa väkeä on varmaan myös tämän blogin aktiivisimmissa lukijoissa.

Pyöritteleekö siellä joku silmiään ruudun toisella puolen? Onko intoilu sosiaalisesta mediasta poikamaista hätäilyä? Vai onko sittenkin niin, että some-kelkasta pois jättäytyminen on vihoviimeinen virhe? Älkää minulta kysykö, en minä tiedä. Tällä hetkellä Päivän sää -lähetyksellä on n. 500 000 katsojaa ja MTV Sään facebook-ryhmällä 6 700 tykkääjää – noiden lukujen äärellä tuntuu itsestäänselvältä, mihin työpanos kannattaa kohdistaa. Mutta maailma muuttuu ja pian punnukset ovat kenties toisin päin. (Tai ilmaantuu jotain aivan uutta, jonka perään lähdemme silmät kiiluen.) Yhä harvempi lukee säätietonsa sanomalehdestä mutta jo yli 55 000 ruotsalaista katsoo säälähetyksensä Instagramista.

Twitter: @liisarintaniemi

*) Täysin lonkalta heitetty väite, ei tieteellistä pohjaa. Mutta tässä olisi hyvä lopputyön aihe viestinnän opiskelijalle.

Torstaina rytisee ja meteorologia hermostuttaa

Julkaistu
Lightning3
kuva: U.S. Air Force photo/Edward Aspera Jr., Wikimedia Commons

Olen hermostunut, sillä huomenna torstaina ukkostaa, rajusti. Ei, en pelkää ukkosta, vaikka ymmärrän kyllä, ettei se ole kaikkien mieleen. Suhtaudun ukkoseen tieteellisellä mielenkiinnolla ja kaivattuna helpotuksena helteeseen. En kuitenkaan jaa sitä innostusta, jolla monet kollegani suhtautuvat rajuilmoihin – esimerkiksi tähän blogiin oivallisia tekstejä myrsykybongauksesta kirjoittanut Markus. Kiinnostukseni on aina liikkunut enemmän synoptisella tasolla: rintamissa, matalapaineissa ja suihkuvirtauksissa.

Koen olevani heikoilla jäillä ukkosta ennustaessani. Talvisiin sadealueisiin verrattuna kesäinen rajuilma on kovin paikallinen, äkkinäinen ja huonosti ennustettava ilmiö. Tiedän suunnilleen alueen, jossa rajuimmat ukkoset huomenna kehittyvät – Tampereen seudulta kohti Kainuuta ulottuvalla alueella – vaikka mahdollisuus ukkoskuuroihin on kyllä päivän kuluessa koko maassa. Ukkoset liittyvät kylmään säärintamaan, joka kulkee päivän aikana Suomen yli lännestä itään.

Tuntuu, että ennustamisen lisäksi pitäisi osata kertoa myös, mitä tapahtuu. Pitäisi tietää, lakoaako metsää neliökilometreittäin vai uutisoidaanko tällä kertaa rankkasateen aiheuttamasta kaupunkitulvasta. Mieluiten kaupungin tarkkuudella, kiitos! Kerran jos toisenkin on säämalli johtanut harhaan, ja voimakkain ukkossolu on ollut liikkeellä aivan toisella suunnalla, kuin minne katse on kiinnittynyt. Parhaimmillaan rajuilmoista varoittaminen onkin sääseurantaa tutkalla, jolla voidaan tunnistaa mahdollisesti vahingolliset ukkoset ja varoittaa niiden kulkureitille jääviä alueita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tällainen järjestelmä on hyvin pitkälle kehittynyt, vaikka ovat toki rajuilmatkin siellä aivan toista luokkaa.

Torstain saderintama myös viilentää sään hetkeksi. ”Viileä” on tässä yhteydessä suhteellinen käsite, sillä se merkitsee sitä, että perjantaina lämpötilat ovat etelässä 25 asteen paikkeilla ja muuallakin enimmäkseen 20 asteen yläpuolella. Melkein samoin tein alkaa lämmetä uudelleen, ja maanantaina maan länsiosaa kolkutteleekin jo iltapäivälehtien superhelteeksi ristimä ilmiö. Siinä saatetaan mitata todennäköisesti kuluvan kesän korkein lämpötila, ehkä jopa 33-35 astetta.

Joko siellä rytisee?

Juhannuksessa parasta ovat poutaiset yöt

Julkaistu

Sää oli tiistaina puheenaihe koko maassa. Lunta saatiin niin Kemijärvellä kuin Helsingissä. Suomalaiset osasivat repiä tilanteesta myös mustaa huumoria – mutta ymmärrän kyllä, että jos on koko talven odottanut mökkilomaansa, lumisade kesäkuun kolmannella viikolla saattaa ottaa pannuun eivätkä edes vitsit auta.

Sää on huomiseksi lämpenemässä hitusen tämänpäiväisistä alle kymmenen asteen lukemista, mutta vain hitusen. Yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja ei juhannusviikonloppuna nähdä. Juhannussään ennustamista on tyypilliseen tapaan hankaloittanut sateiden kuuroluonteisuus – mitään suurta sadealuetta ei siis juhannuksenakaan ole liikkeellä, mutta Suomi kuuluu koko viikonlopun laajaan matalapaineen alueeseen, jossa syntyy ja kuolee useita osakeskuksia. Juuri nuo osakeskukset ovat tietokonemallien heikkous. Koska emme tiedä niiden sijaintia, emme tiedä sateidenkaan sijaintia.

Mutta yritetään ainakin juhannusaaton osalta:

Perjantaina sateen mahdollisuus on suurin maan keskivaiheilla ja Pohjois-Lapissa. Enimmäkseen kyse on hajanaisista sateen riekaleista, mutta ylimmän Lapin yllä on laajempi sadealue, jossa todennäköisesti sataa myös lunta. Maan eteläosa on vaihdellut ennusteissa vuoroin poutaisena, vuoroin sateisena, tällä hetkellä sateelle on jonkinlainen mahdollisuus. Lämpötila on etelässä ylimmillään 15-17 astetta ja vähenee siitä pohjoisemmaksi mentäessä niin, että Ylä-Lapissa on vain muutama aste lämmintä.

Juhannusyön edessä sateet joka tapauksessa hiipuvat, tuuli heikkenee ja ilma muuttuu kuulaampaan ja viileämpään suuntaan.

Myös lauantai on viileä ja epävakainen. Lämpötila on koko maassa alle 15 asteen ja kuurosateisiin kannattaa varautua. Lapissa kuurot tulevat paikoin jopa lumena.

Yöksi kuitenkin näyttäisi sää taas selkenevän. Tästä juhannuksesta taitaakin nauttia parhaiten untuvatakki päällä kotimaan valoisan yön ääniä kuulostellen ja ihastellen. Mukavaa keskikesän juhlaa!