Säävuosi 2015: Mittaushistoriamme lämpimin?

Julkaistu

Kulunut vuosi lähestyy loppuaan antaen pian tilaa uudelle tulokkaalle. Vuosi 2015 on alustavien arvioiden mukaan sijoittumassa keskilämpötilaltaan mittaushistoriamme (v. 1900 alkaen) lämpimimmäksi vuodeksi keskilämpötilan ollessa tällä hetkellä n. 4,5 astetta. Perässä seuraavat vuodet 1938 (4,0 astetta), 2014 (3,8 astetta), 1989 (3,8 astetta) ja 2011 (3,7 astetta). Maan keskivaiheilla ja Lapin koillisosassa kuluneesta vuodesta on myös tulossa poikkeuksellisen, paikoin jopa ennätyksellisen sateinen (havaintojakso 1961-2015). Varmistus lopullisista sijoituksista ja tilastoista saataneen viralliselta säätaholtamme tuota pikaa.

Säävuosi 2015 oli läntisten ja lounaisten ilmavirtausten dominoima: kuuluimme valtaosan vuodesta Atlantin merelliseen säätyyppiin, idän mantereiset ilmamassat pysyivät pääosin maamme itäpuolella. Matalapainetoiminta oli vilkasta lähes läpi vuoden ja kesäaikanakin syklonit kurittivat Suomea sateine ja tuulineen. Talvi ja kevät olivat lounaisvirtausten myötä tavanomaista leudompia, pohjoisessa kevät oli jopa poikkeuksellisen leuto. Toukokuun aikana tavanomaista lämpimämmässä säässä koettiin taitekohta, jolloin merellisen kostea ja tuulinen säätyyppi painoi lämpötilat keskiarvojen alapuolelle kesä- ja heinäkuun ajaksi. Ensimmäistä hellepäivää odoteltiin vuonna 2015 harvinaisen kauan aina kesäkuun 29. päivään saakka. Elokuu toi suursäätilaan muutoksen pitkäkestoisella korkeapaineella ja hellepäiviäkin kertyi 15 kappaletta. Syksy toi mukanaan tyypillisen, nopeasti vaihtelevan säätyypin, ja loppuvuodesta Suomi päätyi myrskymatalapaineiden reitille.

Tammikuu

Tammikuusta muotoitui lämpöoloiltaan kahtiajakoinen kuukausi: maan etelä- ja keskiosassa oli tavanomaista leudompaa, pohjoisessa sen sijaan monin paikoin keskimääräistä kylmempää. Talvikauden alin lämpötila, -39,6 °C, mitattiin Utsjoella 11. päivänä. Lämpimintä oli Kristiinankaupungissa 1. tammikuuta, +7,5 astetta. Vilkas matalapainetoiminta toi tammikuussa Suomeen runsaita sateita: paikoin länsirannikolla, Kainuussa ja Lapin lounaisosassa sadekertymät olivat poikkeuksellisen suuria. Läntisessä Suomessa useilla mittauspisteillä satoi jopa ennätyksellisen paljon (v. 1961 alkaen). Eniten sanoi Tornion Torpissa, jossa sadetta kertyi 129 mm.

Itämeren jäätalvesta muotoutui hyvin leuto. Jäätalven huippu, 51 000 km², saavutettiin jo 23. tammikuuta.

Kuva 1: Itämeren jäätalvesta muototui hyvin leuto. Suomenlahti lainehti jäättömänä tammikuun loppupuolellakin (kuva: Markus Mäntykannas / Helsinki, Eiranranta)
Kuva 1: Itämeren jäätalvesta muototui hyvin leuto. Suomenlahti lainehti jäättömänä tammikuun loppupuolellakin (kuva: Markus Mäntykannas / Helsinki, Eiranranta)

Helmikuu

Suursäätilan pysyessä samanlaisena lauha matalapaineputki jatkui vielä helmikuunkin puolella. Kuukausi oli harvinaisen leuto, maan keski- ja itäosassa paikoin yli seitsemän astetta tavanomaista leudompi. Terminen kevät alkoi monin paikoin maan etelä- ja keskiosassa Oulun korkeudella saakka jopa 1-2 kuukautta etuajassa 18.-19. helmikuuta. Myös lumitilanne oli kuukauden edetessä erikoinen: etelä- ja lounaisrannikolla lunta oli laajalti alle 10 cm, mutta Kainuun Ristijärvellä ja Kilpisjärvellä lumen syvyys oli parhaimmillaan yli 1,1 metriä.

Kaiken kaikkiaan talvesta 2014-2015 muotoutui maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen leuto, myös talvisademäärät olivat tavanomaista suurempia. Meteorologin näkökulmasta katsottuna talvi 2014-2015 oli esimakua siitä, mihin suuntaan talvemme ovat kuluvan vuosisadan aikana menossa: maan etelä- ja lounaisosasta pysyvä lumipeite saattaa kadota kokonaan, kun taas talvisateiden lisääntyessä lumen syvyys voi sydäntalvella kasvaa niillä alueilla, joilla lämpötila pysyy pääosin pakkasen puolella. Näin ollen etelän lumettomien talvien kontrastina esimerkiksi Kainuun ja Lapin sydäntalvet voivat tulevaisuudessa olla nykyistä lumisempiakin.

Runsaiden talvisateiden johdosta Ruotsissa oli helmikuussa paikoin ennätyksellisen lumista: itärannikolla Luulajassa mitattiin paikkakuntakohtainen kaikkien aikojen uusi lumensyvyysennätys, 111 cm. Toisaalla Ruotsin Skånessa annettiin kevätkauden ensimmäinen ruohikkopalovaroitus jo 9. helmikuuta.

Yhdysvaltojen itäisissä osavaltioissa erittäin suuret lumikertymät aiheuttivat ongelmia helmikuun aikana. Bostonin alueella lumensyvyys kasvoi parhaimmillaan 140 senttimetriin. Lisää aiheesta täällä.

Kuva 2: Helmikuun lumitilanteessa oli suuria eroja etelän ja pohjoisen välillä (kuvat: Markus M. / Tuomas T. / Helsinki ja Pudasjärvi)
Kuva 2: Helmikuun lumitilanteessa oli suuria eroja etelän ja pohjoisen välillä (kuvat: Markus M. / Tuomas T. / Helsinki ja Pudasjärvi)

Maaliskuu

Maaliskuussa tavanomaista lauhempi sää jatkui. Länsirannikolla ja pohjoisessa kuukaudesta muotoitui paikoin poikkeuksellisen lauha, muuallakin kuukausi oli harvinaisen lauha. Ahvenanmaan Jomalassa lämpötila kohosi 8. päivänä 13,5 asteeseen ja tämä olikin koko maaliskuun korkein lukema. Sallassa pakkanen kiristyi vielä kuun loppupuolella 28,5 asteeseen 22. päivänä. Maaliskuun sademäärä oli suuressa osassa maata tavanomaista suurempi. Takatalvi toi paikoin eteläisimpään Suomeen ja pääkaupunkiseudulle kuun viimeisenä päivänä vielä 20 cm:n lumikerroksen. Runsaat lumisateet yllättivät maaliskuun loppupuolella myös Norjassa Oslon seutuvilla, missä lunta kertyi enimmillään 60 cm vuorokauden aikana.

Kuva 3: NASA:n satelliittikuva paljastaa maan etelä- ja lounaisosan lumettomat alueet maaliskuun alussa. Merijäätä esiintyi lähinnä Perämeren pohjukassa ja Suomenlahden itäosassa (kuva: NASA)
Kuva 3: NASA:n satelliittikuva paljastaa maan etelä- ja lounaisosan lumettomat alueet maaliskuun alussa. Merijäätä esiintyi lähinnä Perämeren pohjukassa ja Suomenlahden itäosassa (kuva: NASA)

Huhtikuu

Huhtikuu ei tuonut muutosta alkuvuoden suursäätilaan: Suomi kuului yhä matalapaineiden reitille ja sää jatkui tavanomaista lämpimämpänä, Länsi- ja Pohjois-Lapissa huhtikuu oli harvinaisen leuto. Huhtikuun korkein lämpötila mitattiin 12. päivä Kauhavalla: 17,1 astetta. Paikoin Pohjanmaalla ja maan itäosassa huhtikuun sadekertymä oli harvinaisen suuri. Huhtikuu toi mukanaan myös kovia tuulia ja esimerkiksi 8. päivänä maa-alueilla myrskypuuskat aiheuttivat tuhoja.

Huhtikuun loppupuolella starttasi kuta kuinkin elokuulle jatkunut ”vitsaus”, jonka aikana matalapaineet kuljettivat juuri ja juuri Suomen etelä- ja kaakkoispuolelle kesäisen lämmintä, helteistäkin ilmaa, kun taas Suomi jäi toistuvasti kylmempään polaari-ilmamassaan, ja osa sateista tuli huhti- ja toukokuun puolella lumena. Kuun viimeisinä päivinä esimerkiksi Sotkamossa lunta kertyi vielä 28 cm.

Kuva 4: Huhtikuun loppupuolella kesäiset ilmat käväisivät hyvin lähellä, mutta Suomi jäi toistuvasti kylmemmälle ja sateisemmalle puolelle (kuva: Markus M./MTV)
Kuva 4: Huhtikuun loppupuolella kesäiset ilmat käväisivät hyvin lähellä, mutta Suomi jäi toistuvasti kylmemmälle ja sateisemmalle puolelle (kuva: Markus M./MTV)
Kuva 5: Huhtikuun loppu oli vielä luminen osassa maata (kuva: Liikennevirasto)
Kuva 5: Huhtikuun lopulla lumipeite palasi osaan maata (kuva: Liikennevirasto)

Toukokuu

Toukokuussa kevät eteni maltillisesti, ja kuukaudesta muotoutuikin maan etelä- ja länsiosassa tavanomaista kylmempi. Suursäätila suosi yhä Suomeen lännestä saapuvia matalapaineita sateineen ja tuulineen, kesäiset korkeapaineet jäivät Etelä-Euroopan ja Venäjän asiaksi. Toukokuussa ei ollut yhtään hellepäivää, ja viimeksi näin on käynyt vuonna 1998. Toukokuun ylimmäksi lukemaksi jäi Mikkelissä 26. päivänä mitattu 21,7 astetta. Melko viileästä ja epävakaisesta säätyypistä huolimatta terminen kesä alkoi kuta kuinkin ajallaan eteläisessä ja keskisessä Suomessa.

Pohjanmaan rannikoilla ja paikoin Lapissa toukokuu oli poikkeuksellisen sateinen; tyypillisesti toukokuun sademäärä on alle 50 mm, mutta esimerkiksi Kittilän Kenttärovalla vettä kertyi 116 mm. Toukokuun aikana paikanettujen maasalamoiden määrä oli mittaushistoriamme kolmanneksi alhaisin (v. 1960 alkaen).

Tavanomaista selvästi lämpimämpää oli useaan otteeseen mm. läntisellä Välimerellä ja Kanariansaarilla. Lanzarotella mitattiinkin toukokuun kaikkien aikojen uusi lämpöennätys, 42,4 astetta (aikaisempi 36,6 °C, v. 1986 toukokuussa). Myös Espanjassa mitattiin uusia paikkakuntakohtaisia ennätyksiä ja esimerkiksi maan itäosassa, Carcaixentissa, lämpötila kohosi 44,4 asteeseen kuun loppupuolella.

Kuva 6: Pohjois-Eurooppa jäi toukokuussa lähes poikkeuksetta suihkuvirtauksen "kylmään kuoppaan" (kuva: Foreca).
Kuva 6: Pohjois-Eurooppa jäi toukokuussa suihkuvirtauksen ”kylmään kuoppaan” (kuva: Foreca).

Kesäkuu

Suomi jämähti kesäkuun ajaksi polaarisen suihkuvirtauksen kylmemmälle puolelle matalapaineen solan alueelle. Suuressa osassa maata kuukausi oli tavanomaista viileämpi, paikoin harvinaisen viileä. Vielä kesäkuun viimeisellä viikolla sisämaasta löytyi useita havaintoasemia, joilla 20 astetta ei oltu ylitetty. Kesän ensimmäinen hellepäivä koitti vasta 29. kesäkuuta, jolloin Mikkelissä päästiin 25,4 asteeseen. Tämä olikin toisiksi myöhäisin ensimmäinen hellepäivä (ed. 6.7.1987) viimeisen 50 vuoden aikana. Kesäkuu oli jälleen laajalti tavanomaista sateisempi kuukausi, ja eniten satoi Pyhäjärvellä, 173 mm.

Etelä-Eurooppa ja ajoittain keskinenkin Eurooppa kylpivät paahtavassa helleaallossa, lämpötila kohosi kuun loppupuolella Länsi-Euroopassa laajalti 30-40 asteen lukemiin. Aika ajoin voimakkaat ukkoset ja jättirakeet moukaroivat erityisesti Benelux-maita ja Saksaa.

Kuva 7: Sade ja paiste vuorottelivat kesäkuussa (kuva: Markus M. / Onkiniemi)
Kuva 7: Sade ja paiste vuorottelivat kesäkuussa (kuva: Markus M. / Onkiniemi)
Kuva 8: Länsi-Eurooppa helleaallon kourissa (kuva: Markus M. / MTV)
Kuva 8: Länsi-Eurooppa helleaallon kourissa (kuva: Markus M. / MTV)

Heinäkuu

Viileä ja epävakainen kesäsää jatkui heinäkuussakin. Kuukausi oli koko maassa tavanomaista viileämpi, Kainuussa ja Itä-Lapissa jopa poikkeuksellisen viileä. Matalapaineen kylmä sola piti yhä Suomea otteessaan ja kuukausi oli jälleen tavanomaista sateisempi yleispiirteeltään. Eniten vettä kertyi Suomussalmella: 161 mm. Heinäkuun alkupuolella Suomi sai ohimenevästi maistiaisia Etelä- ja Keski-Euroopan helleaallosta, ja 3. heinäkuuta Kouvolan Utissa mitattiinkin kuukauden korkein lämpötila, 31,4 astetta. Heinäkuisia hellepäiviä kertyi vain kolme kappaletta ja heinäkuusta muodostui toiseksi vähähelteisin sitten vuoden 1959. Viileästä heinäkuusta kielivät myös salamatilastot: heinäkuussa maasalamoita mitattiin ennätyksellisen vähän. Lisätietoa täältä.

Etelä- ja ajoittain Keski-Euroopassakin tukala helleaalto jatkui lähes taukoamattomana. Esimerkiksi Lontoon Heathrow’lla mitattiin 1. heinäkuuta Iso-Britannian uusi lämpöennätys, 36,7 astetta, ja monilla paikkakunnilla läntisessä Euroopassa rikottiin paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä. Rajuilmat trombeineen ja rakeineen moukaroivat heinäkuussakin.

Kuva 9: Uimarannat olivat heinäkuussa autioita (kuva: Markus M, Hankoniemi)
Kuva 9: Uimarannat olivat heinäkuussa autioita (kuva: Markus M/ Hankoniemi)

Elokuu

Auringonpalvojien ja helteiden ystävien odotus palkittiin vasta elokuussa, jolloin pitkäkestoinen korkeapaine vahvistui Suomen eteläpuolelle ja toi mukanaan peräti 15 hellepäivää. Elokuusta muodostui kesän lämpimin kuukausi ja se oli Länsi- ja Pohjois-Lapissa paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Elokuun korkein lämpötila, 27,8 °C, mitattiin Turun Artukaisissa 25. päivänä. Elokuu oli vuoden ensimmäinen kuukausi, jolloin satoi yleispiirteittäin tavanomaista vähemmän. Tornion Aapajärvellä sadetta kertyi kuitenkin 97 mm. Kesä-elokuun salamointi jäi ennätyksellisen vaisuksi.

Kuva 10: Elokuinen korkeapaine jämähti Suomen ylle tuoden lämpimät ja aurinkoiset säät (kuva: Markus M / MTV)
Kuva 10: Elokuinen korkeapaine jämähti Suomen ylle tuoden lämpimät ja aurinkoiset säät (kuva: Markus M / MTV)

Syyskuu

Syyskuu oli lämpöoloiltaan tavanomaista lämpimämpi, Lapissa paikoin jopa poikkeuksellisen tai ennätyksellisen lämmin. Lapissa syyskuun toisella viikolla mitatut yli 20 asteen lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden hyvin korkeita, ja kuukauden korkeimmaksi lukemaksi jäi sekä Inarin Angelin 11. päivänä että Lappeenrannan Konnunsuolla 1. päivänä mitatut 22,0 astetta. Syyskuu oli tavanomaista sateisempi kuukausi erityisesti valtaosassa maan länsiosaa – eniten satoi Pudasjärven Sarakylässä, 163 mm.

Kuva 11: Syysiltojen kauneutta: kuoleva ukkospilvi ja säteilysumun muodostumista (kuva: Markus M / Kerava)
Kuva 11: Syysiltojen kauneutta: kuoleva ukkospilvi ja säteilysumun muodostumista (kuva: Markus M / Kerava)

Lokakuu

Lokakuussa korkeapaineen alue parkkeerasi Suomen ylle ja kuukaudesta muotoitui vähäsateinen, ennätyksellisen aurinkoinen ja lämpöoloiltaan melko tavanomainen. Etelä- ja Länsi-Suomessa lokakuu oli jopa poikkeuksellisen aurinkoinen ja aurinkotunteja kertyi enemmän kuin keskimäärin syyskuussa. Lokakuun alkupuolella hyvin lämmintä ilmaa virtasi maahamme ja kuun korkein lämpötila mitattiin 2. päivänä, jolloin Maarianhaminan lentoasemalla päästiin tasan 18 asteeseen. Lokakuun kaikkien aikojen lämpöennätys on 19,4 astetta (Helsinki, Malmi, mit. 2.10.1985). Ensilumi satoi monin paikoin pohjoiseen vasta lokakuun viimeisellä viikolla.

Lokakuun 24. päivänä tiettävästi kaikkien voimakkain hurrikaani, Patrcia, iskeytyi Meksikon länsirannikolle. Satelliittihavaintojen mukaan keskituulen nopeus hurrikaanissa oli jopa yli 90 m/s. Tarkemmin Particiasta kirjoitin täällä.

Kuva 12: Lokakuun selkeänä iltana Helsingin Mustikkamaalla (kuva: Markus M.)
Kuva 12: Lokakuun selkeänä iltana Helsingin Mustikkamaalla (kuva: Markus M.)

Marraskuu

Lokakuisen korkeapaineen jälkeen matalapaineet ottivat vallan marraskuussa ja sää muuttui tuuliseksi, hyvin leudoksi ja sateiseksi. Marraskuu oli monin paikoin harvinaisen lämmin – joillain mittausasemilla maan etelä- ja länsiosassa poikkeuksellisen lämmin. Kuun ensimmäisinä päivinä Suomeen virtasi hyvin lämmintä ilmaa etelämpää Euroopasta ja samalla muodostui voimakas föhntilanne, jonka myötä 3. päivänä Kemiönsaaressa mitattiin kaikkien aikojen uusi marraskuun lämpöennätys, 14,3 astetta. Tarkemmin aiheesta täällä. Kuun puolivälin jälkeen sää kuitenkin kylmeni ja Enontekiön Näkkälässä mitattiin marraskuun alin lukema, -27,5 °C, 23. päivänä. Marraskuun sadekertymät olivat lähellä keskiarvoja, mutta paikoin Lapissa satoi poikkeuksellisen paljon. Eniten satoi Tornion Torpiossa, 132 mm.

Marraskuun loppupuolella, 23.-24. päivinä voimakas lumentulo aiheutti laaja-alaisia sähkökatkoksia erityisesti maan länsi- ja keskiosassa. Lunta pyrytti parin päivän aikana esimerkiksi Juupajoen Hyytiälässä 44 cm. Kuun loppuun mennessä lumet olivat jo sulaneet ja lumiraja kohonnut Kainuusta kohti Meri-Lappia yltävälle vyöhykkeelle.

Marraskuu oli tavanomaista lämpimämpi valtaosassa Eurooppaa ja esimerkiksi Iso-Britannian Trawscoedissa (22,4 °C) ja Saksan Garmisch-Partenkirchenissä (22,7 °C) mitattiin uudet marraskuun lämpöennätykset.

Marraskuun loppupuolen kylmänpurkaus aiheutti runsaita lumisateita myös etelämpänä Euroopassa. Esimerkiksi Tanskan Roskildessa lunta tuprutti 60 cm ja Ranskassakin paikoin jopa metrin verran.

Kuva 13: Marraskuun mittaushistorian lämpimämpänä päivänä Helsingin Kaivopuistossa (kuva: Markus M.)
Kuva 13: Marraskuun mittaushistorian lämpimämpänä päivänä Helsingin Kaivopuistossa (kuva: Markus M.)
Kuva 14: Juupajoen Hyytiälään satoi marraskuun loppupuolella muutamassa vuorokaudessa 44 cm lunta. Sähkökatkoja esiintyi monin paikoin erityisesti keskisessä Suomessa tykkylumen vuoksi (kuva: Markus M / Valkeakoski)
Kuva 14: Juupajoen Hyytiälään satoi marraskuun loppupuolella muutamassa vuorokaudessa 44 cm lunta. Sähkökatkoja esiintyi monin paikoin erityisesti keskisessä Suomessa tykkylumen vuoksi (kuva: Markus M / Valkeakoski)
Kuva 14: Eteläinen Ruotsi ja Tanska saivat paikoin paksunkin lumipeitteen marraskuun lopun kylmänpurkauksen yhteydessä (kuva: NASA)
Kuva 15: Eteläinen Ruotsi ja Tanska saivat paikoin paksunkin lumipeitteen marraskuun lopun kylmänpurkauksen yhteydessä (kuva: NASA)

Joulukuu

Joulukuussa voimakkaiden matalapaineiden taukoamaton vyöry jatkui ja kuukaudesta onkin alustavien arvioiden mukaan muotoutumassa maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen tai poikkeuksellisen lämmin, pohjoisessakin useita asteita tavanomaista lämpimämpi. Maan keskivaiheilla joulukuun sadekertymät ovat paikoin ennätyksellisen suuria. Suomen uusi joulukuun lämpöennätys mitattiin kahteen otteeseen uusiksi: ensin itsenäisyyspäivänä Maarianhaminassa, 11,1 astetta ja seuraavan kerran 20. päivänä Kokemäellä, 11,3 astetta. Useita paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä rikottiin joulukuun aikana myös muilla havaintoasemilla.

Voimakkaiden ja pitkäkestoisten lounaistuulien ja matalan ilmanpaineen vuoksi merenpinta nousi hyvin korkealle erityisesti Suomenlahdella 4.-5. joulukuuta aiheuttaen paikallista tulvimista etelärannikon tuntumassa. Lisää aiheesta täällä.

20. päivänä Ruotsissakin sivuttiin kaikkien aikojen lämpötilaennätystä – Gotlannissa lämpötila kipusi 13,7 asteeseen ja yhtä korkea lukema mitattiin viimeksi jouluaattona 1977. Itä-Ruotsissa mitattiin paikoin uusia paikkakuntakohtaisia joulukuun lämpöennätyksiä.

Suomen ja Ruotsin lisäksi joulukuun uusia paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä hätyteltiin myös Uudessa-Seelannissa 21. päivänä: esimerkiksi Christchurchissa mitattiin 35,5 astetta.

Joulukuussa myös mm. Ranskassa mitattiin poikkeuksellisen korkeita lämpötiloja, kun lämpötila vielä kuun puolivälissä kohosi ylimmillään 24 asteeseen. Yhdysvaltojen itäosassa joulunpyhät olivat ennätyslämpimiä: New Yorkissa lämpötila kohosi jouluaattona 22 asteeseen (aikaisempi ennätys 17 astetta).

Norjassa joulukuu oli hyvin sateinen – alkukuun voimakkaat sateet (yli 100 mm/vrk) aiheuttivat länsirannikon tuntumassa ennennäkemättömiä tulvia. Lisää aiheesta täällä.

Kuva 16: Merivesi nousi katutasolle Helsingin Eiranrannassa joulukuun 4. päivänä (kuva: Markus M.)
Kuva 16: Merivesi nousi katutasolle Helsingin Eiranrannassa joulukuun 4. päivänä (kuva: Markus M.)

 

Mitä sinulle jäi mieleen kuluneesta säävuodesta ja mitä odotat tulevalta vuodelta?

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2016 KOKO FORECAN PUOLESTA JA KIITOS MIELENKIINNOSTA SIVUSTOAMME JA BLOGIAMME KOHTAAN!

Markus Twitterissä: @markusmanty

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

tilastotiedot: Ilmatieteen laitos

 

Loppuvuoden talvisen sään tarjoaa omegakorkeapaine

Julkaistu

Matalapainevyöry on toistaiseksi tullut päätökseensä. Joulumyrskyn aiheuttanut matalapaine väistyy, tuulet heikkenevät ja tästä alkaakin nyt kestoltaan määrittelemättömän pitkä ja pääasiassa poutainen pakkasjakso koko maassa.

Luoteisvirtauksessa Tapaninpäivänä kulkeutuneet lumikuurot toivat vihdoin vähän valkeutta maisemaan eteläisessä Suomessa ja pääkaupunkiseudullakin. Ehkä tämä lumipeite riittää täyttämään ensilumimääritelmänkin joillain asemilla, eikä tämä lumi hetkeen sula pois.

Omegakorkeapaine tuo talvisemman loppuvuoden

Edellisestä mainittavan arvoisesta korkeapaineesta Suomen yllä taitaa nyt olla kulunut jo reilu pari kuukautta. Alkuviikon aikana ylemmän ilmakehän suihkuvirtaus on pohjoisen Euroopan alueella muodostamassa kreikkalaisen Ω -kirjaimen muotoisen kentän ja sallii laajemman korkeapaineen alueen muodostumisen Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Suursäätilan muutoksesta oli operatiivissa säämalleissa viitteitä jo edellisenä viikonloppuna – nyt sen uskaltaa jo äänenkin sanoa. Muutama epävarmuus toki liittyy vielä korkeapaineen lopulliseen sijaintiin ja kestoon, mutta kaiketi loppuvuodesta on tulossa viime aikoja talvisempi.

Sunnuntaista lähtien lämpötila näyttäisi pysyvän pakkasen puolella suuressa osassa maassa yötä päivää. Terminen talvi päässee alkamaan rytinällä maan etelä- ja keskiosassa yli kuukauden aikataulusta jäljessä. Suurimpana epävarmuutena ennusteissa on kuitenkin korkeapaineen lopullinen sijainti ja laajuus: heti Suomen länsipuolella on nimittäin lauhempaa ilmaa ja matalapaineita. Voikin olla, että lämpötila niiden myötä kohoaa ajoittain lännessä ja etelässä nollan yläpuolelle, mutta toisaalta korkeapaine näyttää melko sinnikkäältä.

Korkeapaineen asettuessa Suomen itä- tai kaakkoispuolelle se pyöräyttää meille annoksen Venäjän mantereista ja kylmää ilmaa. Alkuviikko näyttää vielä sen verran kuivalta, ettei sateita juurikaan ole tiedossa, mutta mahdollisesti myöhemmin ensi viikolla lämpimän merialueen, Suomenlahden, yli kaakosta tai idästä tulevat kylmät ilmavirtaukset voivat laukaista sakeitakin lumikuuroja meren yllä. Mikäli ennuste toteutuu, voi lunta vuodenvaihteen jälkeen tulla tupaan enemmänkin erityisesti etelä- ja lounaisrannikolla. Epävarmuustekijöitä on kuitenkin vielä useita, joten laitetaan ennuste seurantaan.

Millä mielin sinä otat vastaan uuden aikakauden alun sään osalta?

Suihkuvirtaus on muodostamassa loppuvuoden viimeisinä päivinä Ω -muotoisen virtauskentän sallien laajan korkeapaineen syntymisen Suomen lähettyville. (Kuva: Markus M / MTV)
Suihkuvirtaus on muodostamassa loppuvuoden viimeisinä päivinä Ω -muotoisen virtauskentän sallien laajan korkeapaineen muodostumisen Suomen lähettyville. (Kuva: Markus M / MTV)

 

Onko hanget korkeat, nietokset?

Julkaistu

Joulu on jo ovella! Forecan blogissa joulun säätä on pohdittu useassa tekstissä, tässä tuorein päivitys tilanteesta. Pitemmittä puheitta itse asiaan:

Keskiviikko 23.12. (kuva: Foreca)
Aatonaatto, keskiviikko 23.12. (kuva: Foreca)

Aatonaatto ke 23.12.

Maan etelä- ja keskiosan yli liikkuu aamulla ja aamupäivällä sadealue, kuvan iltapäivään mennessä se on edennyt jo varsin pitkälle pohjoiseen. Sade tulee ainakin osin lumena Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, pohjoisempana pelkkänä lumena. Maan etelä- ja keskiosassa sade tulee nyt jo tutuksi käyneessä olomuodossa, vetenä.
Iltaa kohden Lapin osuus sateista kuivahtaa ja Pohjois-Pohjanmaan sateet väistyvät illan ja yön aikana itään.

Etelässä aurinko paistaa paikoin, muualla on enimmäkseen pilvistä; iltaa kohden etelänkin taivas pilvistyy jälleen.

Lämpötilat ovat iltapäivällä kuvan mukaiset, yöllä pari astetta viileämmät.

 

 

 

 

 

Jouluaatto, torstai 24.12. (kuva: Foreca)
Jouluaatto, torstai 24.12. (kuva: Foreca)

Jouluaatto, torstai 24.12.

Jouluaattona sää on koko maassa poutainen, etelässä, lännessä ja Länsi-Lapissa myös selkeä. Idässä pilvisyys vaihtelee, iltaa kohden myös maan länsiosaan kulkeutuu ainakin paikallisia pilviä lännestä. Ulkoilusää siis näyttää hyvältä, vaikka ei lunta maasta löytyisikään! (Olen kuullut viime päivinä metsistä löytyneen suppilovahveroita, ehkäpä joulusienestyksestä tulee uusi hittilaji?)

Päivälämpötilan nollaraja kulkee maan keskivaiheiden yil, korkeimmat lämpötilat maan lounaisosassa ovat +5 asteen paikkeilla; Kainuussa, Koillismaalla sekä Lapissa on muutama pakkasaste.

Jouluyönä sää pilvistyy, lounaistuuli voimistuu ja lämpötilan nollaraja siirtyy pohjoisemmaksi.

 

 

 

Ensimmäinen joulupäivä, perjantai 25.12. (kuva: Foreca)
Joulupäivä, perjantai 25.12. (kuva: Foreca)

Joulupäivä, perjantai 25.12.

Joulupäivänä Perämeren pohjoispuolitse liikkuu matalapaineen keskus kohti koillista. Siihen liittyvä sadealue pyyhkäisee koko maan yli, runsaimmat sateet tulevat tämän hetken tiedon mukaan maan pohjoisosassa. Maan etelä- ja keskiosan sateet tulevat vetenä, pohjoisen sateet enimmäkseen lumena.

Matalapaineen keskukseen liittyy voimakas lounaistuuli. Tämän hetken ennusteen mukaan myräkkä on pahimmillaan Merenkurkun ja Perämeren tienoilla, mutta koko maassa kannattaa varautua tuulen voimistumiseen.

Päivälämpötilat ovat koko maassa nollassa tai plussan puolella, lauhtuminen tulee heikentämään ajokeliä ainakin Lapissa.

 

 

 

 

 

Tapaninpäivä, lauantai 22.12. (kuva: Foreca)
Tapaninpäivä, lauantai 26.12. (kuva: Foreca)

Tapaninpäivä, lauantai 26.12.

Lauantain ennuste näyttää ennustemalleissa vielä varsin erikoiselta. Saman vuorokauden sisään mahtuu voimakas matalapaineen keskus sateineen ja tuulineen, sään äkillinen selkeneminen ja pakastuminen koko maassa. On täysin mahdollista, että ennusteen sää toteutuu sellaisenaan, mutta kokemuksen perusteella tuonnäköiseen ennusteeseen ei kannata suhtautua vielä täysin kirjaimellisena tietona.

Silti, tuleva pakastuminen näyttää tällä hetkellä todennäköiseltä, yksityiskohtia voidaan jäädä odottelemaan.

 

 

 

 

 

Kaikkiaan Suomen tämän joulun säähän mahtuu kaikenlaista: aurinkoa ja tyyntä, pilviä, tuulta ja sateita kaikissa olomuodoissa. Sää edustaa siis ainakin Suomen sään vaihtelevuutta, vaikka ei olisikaan keskiarvoinen joulusää.

 

Tämän blogitekstin myötä toivotan sekä omasta puolestani että Forecan puolesta kaikille oikein hyvää, lämmintä, rauhallista ja onnellista joulua! Tästä tietokoneen ääreltä livahdan itsekin joulupuuhiin, viimeistelemään joululeivonnaisia. Nam.

Sekä Forecan että tämän blogin puolesta hyvää joulua kaikille! (kuva: Joanna Rinne)
Sekä Forecan että tämän blogin puolesta hyvää joulua kaikille! (kuva: Joanna Rinne)

Tiivis polaaripyörre pitää talven loitolla

Julkaistu

Vesisade on ropissut ikkunan räystäspeltejä vastaan pääkaupunkiseudulla taukoamatta jo lähes kahden vuorokauden ajan, eikä talvesta ole tietoakaan. Mutta Suomi on pitkä maa, kontrasti etelän ja pohjoisen välillä on suuri: samaan aikaan kun Stadi ja etelärannikko kastuivat vesisateessa, mitattiin Lapissa kuluneen talvikauden kovimmat pakkaslukemat. Pakkanen kiristyi Sallan Naruskassa eilen 31,1 asteeseen.

Lämpimiä terveisiä Azoreilta sunnuntaiksi

Perjantain sateiden ja harmauden jälkeen lauantai näyttäytyy huomattavasti kirkkaampana päivänä maan etelä- ja länsiosassa, aurinkoakin nähdään. Sunnuntaiyönä lämpimälle ilmavirtaukselle avautuu pitkä, suora väylä aina Azoreilta saakka ja sieltä meille virtaakin vuodenaikaan nähden erittäin lämmintä ilmamassaa. Kaikista lämpimin ilma jää hieman Suomen eteläpuolelle, mutta siitä huolimatta eteläisen Suomen kohdalla ilmamassa täyttää nk. ”helleilmamassan” kriteerit eli keskikesällä vastaavassa tilanteessa aurinkoisessa säässä mitattaisiin todennäköisesti hellelukemia.

Etelässä ja lounaassa lämpötila voi kohota sunnuntaina poikkeuksellisen, ehkä jopa ennätyksellisen korkeisiin lukemiin. Pari viikkoa sitten itsenäisyyspäivänä mitattu uusi joulukuun lämpöennätys, 11,1 astetta, voi jälleen olla uhattuna. Korkeimmillaan lämpötila kohonnee lounaisrannikolla hieman yli 10 ja Ahvenanmaalla n. 11 asteeseen. Vielä maanantainakin lämpötilat huitelevat etelässä lähellä 10 astetta. Viikonvaihteen ”lämpöaalto” sulattaa lumia tehokkaasti erityisesti maan keskivaiheilta.

Kuva 1: Vuodenaikaan nähden hyvin lämmin ilmamassa leviää Etelä- ja Keski-Suomeen sunnuntaiyönä.
Kuva 1: Vuodenaikaan nähden hyvin lämmin ilmamassa leviää Etelä- ja Keski-Suomeen sunnuntaiyönä.

Musta joulu Etelä- ja Keski-Suomeen

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lämpötila pysyy nollan yläpuolella maan etelä- ja keskiosassa jouluun saakka. Pohjoisessa pakkanen kiristyy alkuviikolla ehkä yli 20 asteeseen, kun sää selkenee.

Useakin sadealue liikkuu maan etelä- ja keskiosan yli kohti itää alkuviikolla ja todennäköisesti joulun aikoihinkin, ja sateiden olomuoto taitaa Jyväskylän eteläpuolella olla silkkaa vettä. Tämän hetkisen ennusteen mukaan musta joulu on tulossa valtaosaan maan etelä- ja keskiosaa. Jos jokin yksittäinen matalapaine eksyy hieman eteläisemmälle reitille alkuviikon jälkeen, voisi lunta sataa eteläänkin, mutta tämä skenaario näyttää epätodennäköiseltä.

Kuva 2: Perjantaisten ennusteiden perusteella näyttää siltä, että mustan joulun raja kulkee kuta kuinkin maan keskivaiheilla. Pohjoisimmillaan lumet saattavat sulaa pois Pohjois-Karjala - Oulu -linjalta ennen joulua.
Kuva 2: Perjantaisten ennusteiden perusteella näyttää siltä, että mustan joulun raja kulkee kuta kuinkin maan keskivaiheilla.

Tiivis polaaripyörre pitää arktisen ilman sisällään

Napa-alueen ympärille muodostuu talvisin ylätroposfääriin ja stratosfääriin polaaripyörre, jonka sisäpuolella on arktisen kylmää ilmaa. Polaaripyörre syntyy, kun napa-alue kylmenee voimakkaan säteilyjäähtymisen seurauksena. Tällä hetkellä polaaripyörre on hyvin tiivis, mikä tarkoittaa leveysasteillamme yleensä voimakkaita länsivirtauksia ja vilkasta matalapainetoimintaa. Mitä tiiviimpi polaaripyörre, sitä suurempi lämpötilaero pohjois-etelä -suunnassa ja sitä voimakkaampi länsivirtaus. Polaaripyörteen heiketessä ilmakehän virtauskenttään syntyy aaltomaisuutta, mikä yleensä johtaa länsivirtausten heikkenemiseen, matalapainetoiminnan hiipumiseen ja kylmien korkeapaineiden syntymiseen. Viimeksi polaaripyörre heikkeni ja lopulta hajosi talvella 2009-2010 aiheuttaen Euroopan hyiset olosuhteet. Polaaripyörteen heiketessä voi syntyä hyvin pitkäkestoisia ja paikallaanpysyviä säähäiriöitä (matala- ja korkeapaineita), kun taas tiiviin polaaripyörteen vaiheessa matalapaineet dominoivat ja liikkuvat nopeasti voimakkaan länsivirtauksen mukana. Keväisin, kun aurinko taas lämmittää napa-alueitakin, pohjois-eteläsuuntaiset lämpötilaerot pienenevät ja polaaripyörre katoaa viimeistään kesäksi.

Polaaripyörre näyttäisi pysyvän tiiviinä koko loppuvuoden, eikä suursäätilassa näy muutoksen tuulia. Länsivoittoiset, lauhat ja kosteat ilmavirtaukset voivat jatkua vuodenvaihteen yli, eikä näin ollen termisestä talvesta ole eteläisessä Suomessa tietoakaan. Talven ja pysyvän lumipeitteen saapumista hidastaa erityisesti rannikkoalueilla myös tavanomaista lämpimämpi Itämeri. Paikoin etelärannikolla ei vieläkään ole satanut virallista ensilunta.

Tämänhetkinen voimakas El Nino -ilmiö saattaa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että polaaripyörre pysyy tiukasti kasassa ja lähellä napa-aluetta Kanadan pohjoisosassa, jolloin tavanomaista lämpimämmän ja kosteamman talvisään vaikutus yltää pitkälle pohjoiseen. Euroopan osalta El Ninon vaikutusta ilmakehän laajamittaisiin virtauskuvioihin ei kovin hyvin tunneta.

Kuva 3: NOAA:n ennuste geopotentiaalijakaumasta (10 hPa) joulukuun loppupuolelle. Tiivis polaaripyörre näyttäisi pitävän pintansa stratosfäärissä, jolloin länsivirtaukset ja matalapainetoiminta pysyy vilkkaana. /kuva: NOAA
Kuva 3: NOAA:n ennuste geopotentiaalijakaumasta (10 hPa) joulukuun loppupuolelle. Tiivis polaaripyörre näyttäisi pitävän pintansa stratosfäärissä, jolloin länsivirtaukset ja matalapainetoiminta pysyvät vilkkaina. /kuva: NOAA

 

Foreca Twitterissä: @forecasuomi
Markus Twitterissä: @markusmanty

Lunta vai eikö lunta, siinä pulma

Julkaistu

Tähän aikaan joulukuuta suurinta osaa meistä kiinnostaa säässä erityisesti lumitilanteen kehitys. Tänään jo vain hiukan etelärannikosta pohjoiseen päin, Mäntsälässä, maa oli silminnäkijätietojen mukaan valkoinen, mutta esimerkiksi Helsingin keskustassa maa on lumeton kuin keskikesällä. Myönnettäköön, pari jäätynyttä lätäkköä näin jalkakäytävän reunassa matkan varrella. Tapahtuuko säässä käänteitä parempaan seuraavan viikon aikana?

Ilmamassat tiistaina 15.12. (Kuva: Joanna Rinne/Foreca)
Ilmamassat tiistaina 15.12. (Kuva: Joanna Rinne/Foreca)

Ylläolevassa kuvassa nähdään ilmamassojen tämänhetkinen tilanne: punainen viiva kuvaa erittäin summittaista mahdollisten lumisateiden rajaa. Suomi kuuluu talviseen ilmamassaan, jossa mahdolliset sateet tulevat pääosin lumena. Entä seuraavien päivien kehitys? Kurkistetaanpa perjantain tilannetta:

Ilmamassat perjantaina 18.12. (Kuva: Joanna Rinne/Foreca)
Ilmamassat perjantaina 18.12. (Kuva: Joanna Rinne/Foreca)

Pahalta näyttää, ainakin eteläisen lumentulon kannalta. Lämmin ilmamassa hivuttautuu Suomea kohti ja vesisateiden mahdollisuus kasvaa etelästä alkaen. Näyttäisikö myöhemmin paremmalta?

Ilmamassat maanantaina 21.12. (Kuva: Joanna Rinne/Foreca)
Ilmamassat maanantaina 21.12. (Kuva: Joanna Rinne/Foreca)

Ääk! Tämän hetken ennusteissa maanantain ympäristön sateiden todennäköisen olomuodon tila on vetinen jo suuressa osassa maata.

 

Maanantain ennustetta ei kannata ottaa vielä täysin varmana tietona; ilmamassaennusteet ovat varsin hyvin oikeassa muutaman päivän etukäteen, mutta viikon päässä oleva tilanne saattaa vielä muuttua tulevissa ennusteissa. Tämän hetken oletuksen mukaan ilmamassa Suomen yllä on lämpimillään juuri ensi viikon alkuviikosta, sen jälkeen tapahtuu ainakin jonkinlaista viilenemistä. Mysteeri on vielä, riittääkö viileneminen pakkasilman tuomiseen koko maahan vai kuinka säätilanne kehittyy. Jäämme seuraamaan ennusteiden suunnan kehittymistä jännityksellä.

Itselleni lumisade ei aiheuta lumenluonnin kaltaisia lisätöitä ja lumentulo toisi piristävää valoa tähän etelän tämänhetkiseen pimeyteen, siksi minun puolestani ensi viikon lumitilanne etelässä saisi mielellään näyttää vaikka tältä:

Tarpeeksi lunta? (Kuva: Nasa/Flickr)
Tarpeeksi lunta? (Kuva: Nasa/Flickr)

Mukavaa joulukuun puoliväliä ja lumen odotusta (tai lumettomuudesta nauttimista) kaikille!

Valkeaa unelmaa

Julkaistu

Joulusäädebatti käy kiivaana tällä viikolla, kun valkean joulun kohtaloa arvuutellaan. Pisimmillään numeeriset mallit yltävät sääennusteissaan jo joulupyhien yli, mutta on syytä muistaa, että Suomen vaihtelevassa ilmastossa ja tämänhetkisessä säätyypissä yksityiskohtaisten ennusteiden tekeminen yli viiden vuorokauden päähän alkaa olla melkoista hakuammuntaa.

Joulukuun alku oli hyvin sateinen ja lauha

Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa joulukuun ensimmäisenä 10 vuorokautena sadetta on kertynyt suurimpaan osaan maata tavanomaista enemmän, maan etelä- ja keskiosassa sademäärät ovat olleet joillain mittausasemilla jopa poikkeuksellisen tai ennätyksellisen suuria. Joulukuun alku on ollut myös harvinaisen leuto Etelä- ja Keski-Suomessa, yleisesti poikkeama tavanomaista lämpimämpään suuntaan on ollut n. 5-6 astetta, pohjoisempana 3-5 astetta. Lauhaa säätä on ruokkinut vilkas matalapainetoiminta ja Atlantin myrskyradalle kuuluminen. Lisäksi Suomea ympäröivät merialueet ovat reilusti tavanomaista lämpimämpiä, ja ainakin alkavasta jäätalvesta on odotettavissa hyvin leuto. Näin lämmin meri voi viivästyttää talven tulemista rannikkoalueilla tai vaihtoehtoisesti kylmänpurkaustilanteissa tuoda suuriakin lumikertymiä.

Lunta ja kylmenevää

Tulevan viikonlopun aikana Suomeen on valumassa kylmempää, polaarista ilmamassaa. Läntisten matalapaineiden vyöry taukoaa ja jatkossa meille on saapumassa arvaamattomampia, piskuisia matalapaineita luoteen puolelta. Talvisin tarpeeksi kylmässä ilmamassassa nämä säämalleissa viattomilta näyttävät matalapaineet saattavat sulien merialueiden yllä voimistua ja räjähtää ”arktisiksi pommeiksi” eli kokoluokaltaan pieniksi, mutta verrattain voimakkaiksi matalapaineiksi, jotka voivat tuoda mantereenkin puolelle erittäin suuria lumikertymiä. Ehkä tällaisesta ei nyt ole pelkoa, mutta ensi viikon alkupuolella luoteesta Perämeren yli kohti kaakkoa suuntautuva kylmä perusvirtaus näyttäisi synnyttävän useankin pienen matalapaineen Perämeren kosteuden ja lämmön seurauksena. Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja itäiseen Suomeen voi pyryttää enemmänkin lunta ja mikäli muualla maassa jotain sataa, tulee sekin lumena alas. Ensi viikolla pakkanen näyttäisi pohjoisessa kiristyvän kuluneen talvikauden kovimpiin lukemiin, mahdollisesti yli 30 asteeseen saakka.

Entä joulu?

Tämän jälkeen malleissa alkaa olla hajontaa ja ennustaminen muuttuu hankalaksi. Näyttäisi kuitenkin, ettei ennen joulua ole tulossa pitkäkestoista korkeapainetta, vaan kuulumme yhä liikkuvien matalapaineiden reitille. Ennusteissa on viitteitä siitä, että matalapaineiden reitti saattaa painua hieman eteläisemmäksi, jolloin sää kylmenisi. Toisaalta vastaavia viitteitä kylmenemisestä on ollut ennusteissa jo pidemmän aikaa ja sen takia suhtaudun pitkäkestoiseen kylmenemiseen varauksella – tauko lauhoista matalapaineista saattaa jäädä tilapäiseksi. Joka tapauksessa toivoa valkoisesta joulusta on yhä maan etelä- ja keskiosassa, kaikki on kiinni ajoituksesta. Vuosi sitten näihin aikoihin näytti siltä, ettei valkeasta joulusta ole toivoakaan etelässä, mutta lumi satoi kuin satoikin maahan juuri ennen joulua. Pohjoisemmas valkean joulun voi tänä vuonna melkein jo luvata.

Kuva 1: Valkean joulun todennäköisyys Suomessa
Kuva 1: Valkean joulun todennäköisyys Suomessa

Tilastoja: joulun ajan lumipeite vähenemään päin

Keskimäärin sisämaassa suurin osa jouluista on valkeita: takuuvarmasti joulu on valkea aivan itärajalla ja pohjoisessa Meri-Lappia lukuun ottamatta, kun taas lounaissaaristossa vain joka toinen joulu on valkea. Pienehkön otannan perusteella 2000-luvulla valkean jouluaaton todennäköisyys on kuitenkin jonkin verran pienentynyt maan etelä- ja keskiosassa, pohjoisempana sen sijaan pysynyt lähes ennallaan. Sen sijaan jouluaaton keskimääräinen lumipeitteen määrä näyttäisi laskeneen tuntuvasti osassa maan etelä- ja keskiosaa.

Kuva 2: Keskimääräinen lumensyvyys jouluaattona v. 1959-1977, 1978-1996 ja 1997-2014 Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä.
Kuva 2: Keskimääräinen lumen syvyys jouluaattona v. 1959-1977, 1978-1996 ja 1997-2014 Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä (Turun lumensyvyyshavainnot on v. 2005 alkaen tehty Artukaisissa, ennen tätä Lentoasemalla).

Esimerkkeinä tässä on Helsingin (Kaisaniemi), Turun (Lentoasema + Artukainen), Jyväskylän (Lentoasema) ja Rovaniemen (Lentoasema) jouluaattolumitilastoja vuodesta 1959 lähtien. Tilastot on pilkottu kahteen 18 vuoden (1959-1977, 1978-1996) ja yhteen 17 vuoden (1997-2014) mittaiseen jaksoon. Helsingissä jouluaaton keskimääräinen lumipeitteen määrä on alentunut tasaiseen tahtiin kyseisen ajanjakson aikana, kun taas Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä lumisimmat jouluaatot ovat olleet ajanjaksolla 1978-1996, mutta 2000-luvulle tultaessa jouluaattojen keskimääräinen lumen syvyys on alentunut kaikissa esimerkkikaupungeissa. Helsingissä ja Turussa lumettomia jouluaattoja on 2000-luvulla ollut kuusi, Jyväskylässä kolme (aikasemmin vain v. 1972) kappaletta. Rovaniemellä kaikkien aikojen vähälumisin jouluaatto koettiin v. 2006, jolloin lumen syvyys oli vain 5 cm.

Kyseisen kaavion trendi näyttäisi nykykäsityksen mukaan jatkuvan tulevaisuudessakin: maan etelä- ja keskiosassa joulunajan lumipeite vähennee ja lumettomien joulujen todennäköisyys kasvaa, kun taas pohjoisempana muutos on pienempi. Osassa Lappia lumipeitteen määrä saattaa jopa kasvaa, mikäli talviajan sateet lisääntyvät keskilämpötilan noustessa.

Oletko sinä huomannut muutoksia joulun ajan lumipeitteessä?

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

Markus Twitterissä: @markusmanty

tilastot: Ilmatieteen laitos