Month: heinäkuu 2018

Huiman helteinen heinäkuu alkaa olla ohi – heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin heinäkuu!

Mitä heinäkuun säässä tapahtui – miksi on ollut niin kuuma ja miltä kuu näytti tilastoihin verrattuna? Tässä blogissa käydään läpi kuluneen kuukauden säätä.

Suursäätila: Sulkukorkeapaineen hallintaa

Suuren osan kuukautta Suomen säätä hallitsi ns. sulkukorkeapaine, oikeastaan useita peräkkäisiä sellaisia. Suuren osan vuotta Suomen sää on hyvin vaihteleva, sillä Atlantilta tulevat matalapaineet kulkevat Suomen yli tai läheltä suurin piirtein itää kohti ja tuovat ajoittaisia sateita. Samalla vaihtelee se, onko ilmamassa yllämme viileämpää polaarista tai arktista vai lämpimämpää keskileveysasteiden ilmamassaa.

Kuluneen heinäkuun aikana sulkukorkeapainetilanteet aiheuttivat sen, että vaihtelevan sään tuovat matalapaineen keskukset eivät päässeet korkeapaineen läpi meille, vaan luiskahtivat pohjoisen puolelta ohi. Korkeapaine oli ikään kuin virtaan asetettu este, jonka ympäri virran on kierrettävä.

Lämmin ilmamassa tuli meille niin vaivihkaa, että on vaikea sanoa, mistä ilmansuunnasta se oikeastaan tuli. Osin lämmin ilma virtasi meille kaakosta eli Venäjän puolelta, mutta osin Etelä-Euroopan suunnalta. Lämmin ilmamassa kattoi suurimman osan Eurooppaa lähes koko kuun ajan ja kullekin maalle tukalia lämpötiloja on mitattu monin paikoin ympäri mannerta.

Lämpötila: Yli 30 asteen helteitä

Poikkeukselliselta näin pitkään jatkuneet helteet varmasti tuntuivat kaikille, mutta aivan suomenennätyslukemiin ei lämpötiloissa ylletty. Korkein heinäkuun aikana mitattu lämpötila oli Vaasan Klemettilän aseman 33,7ºC, johon elohopea kipusi 18. heinäkuuta. Voimassa oleva Suomen mittaushistorian korkein lukema on 2010 Joensuun lentoasemalla Liperissä mitattu 37,2ºC.

Vaikka ykkössijaa lämpöennätyksissä ei (onneksi) tullut, tämän heinäkuun korkein lämpötila saavutti kakkossijan vuosien 1961-2018 heinäkuun lämpötilastoissa, eli vain vuonna 2010 on mitattu korkeampi lämpötila Suomessa kuin tänä vuonna 2018.

Pakkasen puolella poikettiin kuun ensimmäisen päivän ensimmäisten tuntien aikana kolmella eri mittausasemalla, kuun kylmimmäksi lämpötilaksi tuli siis Salla-Naruskan 1. heinäkuuta aamulla kello 3.30 mitattu -1,3ºC. Heinäkuun pakkaset eivät ole harvinaisia, lämpötila poikkeaa pakkasella heinäkuun aikana useimpina vuosina. Alin heinäkuun lämpötilahavainto vuoden 1961 jälkeen on vuoden 1986 -3,6ºC eli pakkaspoikkeamat jäävät heinäkuussa hyvin lähelle nollaa.

 

Lämpötilakeskiarvo: Mittaushistorian lämpimin heinäkuu

Koko Suomen keskilämpötila oli tässä heinäkuussa Suomen mittaushistorian korkein. Keskilämpötilaksi tuli 19,6ºC. Melkoinen lukema, ottaen huomioon, että se sisältää sekä päivä- että yölämpötilat! Suomen kesässä 19,6ºC tuntuisi ihan normaalilta iltapäivälämpötilalukemalta.

Alla Helsinki Kaisaniemen, Jyväskylän ja Sodankylän mittausasemien lämpötilojen keskiarvo heinäkuussa 2018. Perässä suluissa lukee vuosien 1981-2010 keskilämpötilojen keskiarvo sekä Helsingin ja Sodankylän osalta myös mittaushistorian keskiarvoennätys (ennen tätä kuuta).

• Kaisaniemi 21,1ºC (Ennätys vuodelta 2010 21,7ºC, keskiarvo 17,8ºC)
• Jyväskylä 20,1ºC (keskiarvo 16,5ºC)
• Sodankylä 20,1ºC (Ennätys vuodelta 1925 18,5ºC, keskiarvo 14,5ºC)

Kaikilla kolmella paikkakunnalla kuun keskilämpötila oli 3-4,5ºC korkeampi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo. Kaisaniemessä ennätys ei näiden tietojen mukaan rikkoutunut, mutta Sodankylässä kuu oli keskilämpötilaltaan korkeampi kuin mittaushistoriassa yksikään heinäkuu.

Hellepäiviä huimat 27 kappaletta

Vuoden 2018 heinäkuun hellepäivien lukumääräksi kertyi huimat 27 kappaletta. Siis päivien, jolloin jossakin päin Suomea mitattiin hellelukemia. Aivan koko kuun settiä ei päässyt syntymään, sillä 1. heinäkuuta sekä 4.-6. heinäkuuta lämpötila jäi koko maassa hellerajan alle.

Vaikka erittäin lämmin heinäkuu olikin, tässä asiassa ei ennätyksiä rikkoutunut ainakaan koko maan osalta; heinäkuissa 1973 ja 2010 hellepäiviä mitattiin peräti 30 kappaletta eli vain yhtenä päivänä lämpötila pysyi hellerajan alapuolella.

Hellettä on ollut 31. heinäkuuta mennessä yhteensä 25 peräkkäistä päivää ainakin jossakin päin Suomea. Ilmatieteen laitoksen mukaan hellejaksoa voidaan kutsua poikkeukselliseksi, jos hellettä on kestänyt samalla paikkakunnalla vähintään kolme viikkoa.

Sademäärä: Kuivuus vaivasi luontoa

Kuukauden sateisimmaksi paikaksi (tai ainakin sadetta mittaavaksi havaintoasemaksi) nousi Kouvolan Anjala 121,5 mm sademäärällään. Yleisesti sademäärien keskiarvot heiluvat heinäkuussa vuosien 1981-2010 mittauksissa karkeasti välillä 63-85 mm Ilmatieteen laitoksen listaamien kymmenen paikkakunnan tietojen mukaan. Ennätykselliset lukemat ovat kolminumeroisia, jopa yli 200 millimetrin.

Helsingin Kaisaniemessä, Jyväskylässä ja Sodankylässä sademäärä jäi alle keskiarvon. Alla tämän vuoden havaitut sademäärät ja suluissa vuosien 1981-2010 keskiarvo:

• Kaisaniemi 44,1 mm (keskiarvo 63 mm)
• Jyväskylä 27,4 mm (keskiarvo 84 mm)
• Sodankylä 47,9 mm (keskiarvo 74 mm)

 

Kaikkiaan tilastot kertovat sitä, mitä myös useimpien meistä mutu-tuntuma: heinäkuu oli kuuma ja suuressa osassa Suomea vähäsateinen. Itse yritin viime viikon alussa käydä sienessä, mutta surkealla menestyksellä – sieniä ei näkynyt yhtä ainutta, ei edes minulle tuntemattomien lajien edustajia. Tulevan viikonlopun aikana korkeapaine hellittää ja lämpötila laskee vuodenajan keskiarvon tuntumaan, samalla sateet lisääntyvät. Luonto kiittää.

Itse palelen ulkona ilman paksuja vaatteita alle 25 asteessa, joten minulle tämä lämpö on ulkona taivaallista, mutta kodin kolmenkympin sisälämpötila alkaa jo puuduttaa. Toisille näin korkeat lämpötilat ovat tuskaisia, jopa hengenvaarallisia. Miten olet itse kokenut tämän heinäkuun, onko tämä säätila ollut sinulle taivas, helvetti vai jotakin siltä väliltä?

Tilastot: Foreca ja Ilmatieteen laitos

Helteinen heinäkuun viikko edessä!

Säätiedot ovat tarpeen ympäri vuoden – näin kesällä esimerkiksi lomasäitä tarkastaessa. Kannattaako lähteä mökille vai saako pilvellisen vettä niskaan?

Forecan sivuilta löytyy paljon säätietoa useasta aiheesta, minkä takia ajattelin kirjoittaa tämän blogitekstin: kun meteorologi haluaa tietää tulevien päivien säätiedot, mitä hän sivuilta katsoo?

Meteorologille on ihan ammattialan puolesta kertynyt tietoa siitä, miten sääilmiöt toimivat ja myös siitä, missä asioissa säämallit toimivat hyvin ja missä asioissa on vielä parantamisen varaa. Siksi esimerkiksi itse saatan tarkistaa säästä eri asioita kuin joku toinen käyttäjä.

 

Fiktiivinen tilanne: en ole käynyt töissä pariin viikkoon, olen ollut vaikkapa ulkomailla ja minulla ei ole hajuakaan, mitä Suomen säässä on meneillään. Haluan tietää, mikä on muutaman seuraavan päivän ennuste Helsinkiin, jossa itse asun. Miten  lähden liikkeelle?

 

1) Täsmäsää

Hyvät yleistiedot saa täsmäsäästä. Löydän sen joko kirjoittamalla paikan nimen sivujemme yläreunan hakukenttään tai etsimällä sivun vasemman reunan palkin ylälaidan pudotusvalikosta. Tänään ennuste näyttää tältä:

Ei hassumpaa, ainakaan minulle, joka pidän lämpimästä ja aurinkoisesta säästä!

Tämä katsaus antaa hyvät perustiedot: sääsymbolit näyttävät pilvisyys- ja sadetilanteen, lämpötilat sekä päivisin että öisin, tuulitiedot. Alempaa löytyvät vielä tämän hetken havaintotiedot sekä esim. auringon nousu- ja laskuajat.

Tässä täsmäsääkuvassa ei näy lainkaan sadetta, joten valottaakseni sadepalkkien toimintaa nappaan kuvan Ivalon täsmäsäägraafista:

Alhaalla näkyy nyt muutama (matala) sadepylväs. Milloin oikein sataa? Ja paljonko sadetta tulee, kun mukana on sekä kiinteää että pilkullista väriä?

Sadepalkki esim. klo 21 kohdalla näyttää paljonko sadetta on tullut tuohon ajanhetkeen mennessä. Eli paljonko sadetta on tullut välillä 15-21. Meiltä kysytään välillä, miten sadepalkissa voi olla korkeutta, mutta symbolissa ei ole sadetta? Vastaus: symboli näyttää sään klo 21 (tosin huomioiden jonkin verran myös aiempaa säätä), mutta sadepalkki näyttää sateen koko kellonaikavälillä. Jos sade tulee klo 15-16 ja klo 21 on jo aurinkoista, symboli ja sadepalkki näyttävät riitelevän keskenään, vaikka molemmat ovat oikeassa.

Sadekuurot ovat liian pienikokoisia ja lyhytikäisiä tietokonemallien ennustettaviksi, mutta mallit osaavat kyllä hyvin tunnistaa alueet, joilla kuuroja tulee. Palkkien pilkutettu alue kertoo, paljonko sadetta on enimmillään ennustettu tulevan, jos yli kulkee useita kuuroja, pilkutetun alueen alaraja puolestaan paljonko on vähimmillään ennustettu satavan.

Kiinteä sininen kertoo siis, paljonko sadetta ennusteen mukaan tulee melko varmasti, pilkutettu kertoo, paljonko sitä saattaa tulla. Jos kiinteää sinistä ei ole, ennusteen mukaan voi olla, että ei sada lainkaan, mutta mahdolliseen kuuroon kannattaa silti varautua.

 

2) Ilmanpaine ja sade

Tästähän saa jo paljon tietoa. Miksi katselen myös muita karttoja?

Täsmäsää kertoo sokeasti sen, mitä tietokonemalli sanoo. Meteorologi on (välillä karvaasti) oppinut, että tietokonemallin ennuste ei ole aina täydellinen, vaikka ne nykyään todella hyviä ovatkin. Seuraavaksi haluan tietää, mistä sääilmiöt johtuvat? Ollaanko helpommin ennustettavassa korkeapainesäässä vai huonommin ennustuvassa matalapainesäässä?

Pikavilkaisuna kurkkaan karttaa ”Ilmanpaine ja sade” (kuvan punainen rinkula näyttää, mistä se löytyy). Tästä näen, mikä on suursäätilanne: onko korkea- vai matalapaine? Ovatko sateet kuuroja vai rintamasateita? Se kertoo jo vähän, minkälaisia muutoksia ennusteeseen voi tulla: rintamasateissa muuttuvat lähinnä sateen ajoitus ja paikka, kuurotilanteissa puolestaan sadetta tulee vain paikoitellen.

 

3) Sateet

Sateet kannattaa aina katsoa kartalta juuri tuon mahdollisen ennuste-epävarmuuden takia. Hyödyllisiä sadekarttoja löytyy vasemmasta palkista ilmanpaine ja sade -karttalinkin ylä- ja alapuolelta. Jos olen lähdössä vaikkapa mökille parin päivän päästä, valitsen kartan ”Sade 3 vrk” ja näen, mikä on ennustettu sadetilanne silloin. Varaudun, että esim. rintamasateet (kiinteä, laaja sadeläntti) voivat olla 2-5 tuntia etuajassa tai kulkea hieman eri reittiä. Kuurotilanteessa (sinisiä palluroita) ulkona voi hyvin olla, mutta sisään voi joutua juoksemaan – tai sitten ei.

Jos haluan tietää, milloin saman päivän lähestyvä sade alkaa, Katson karttaa ”sadetutka ja -ennuste”, joka löytyy samasta palkista.

Kartta muistuttaa edellistä, mutta niiden välillä on olennainen ero: Tämä kartta näyttää ensin 9 tunnin ajan tutkakuvaa, eli jo oikeasti ja ihan varmasti havaittua sadetta. E-kirjaimella varustettu ajanhetki oikean laidan aikahaitarilla näyttää ensimmäisen kuvan, joka on ennustetta eikä jo havaittua sadetta. Siitä parin tunnin ajan tutkan havaitsemat sateet liikkuvat eteenpäin, sen jälkeen siirrytään ennusteen sateisiin.

Pari mainintaa tutkasta – tutka havaitsee jo alkaneet sateet, mutta ei pian alkavia. Se saattaa näyttää täysin vihreää alueella, jossa oleva pilvi vasta kohta häviää taistelun painovoimaa vastaan ja lossauttaa sisältönsä alas eli sade alkaa. Siksi esimerkiksi aamulla tutkakuva on täysin kirkas, mutta iltapäiväkuurojen alettua muuttuu täysin toisennäköiseksi. Kuuroalueet näkyvät kyllä ennusteosiossa.

Lisäksi – tämä kuva on loistoesimerkki siitä, että kaikki tutkan kaiut eivät aina ole oikeita sateita. Tämä kuva on tilanteesta, jossa maan eteläosassa on täysin pilvetöntä, mutta rannikon tuntumassa sinistä väriä on runsaasti. Etelässä ei sada, vaan tutka bongaa ötököitä! Säätutkien kalibrointi on ikuinen taistelu sen välillä, että sateet tulevat huomatuksi, mutta muu taivaalla oleva tavara ei. Ötökät ovat samaa kokoluokkaa kuin sadepisarat, ja sadetutkan takana oleva ohjelmisto ei aina tajua, näkeekö se sadepisaroita vai ilmailevaa pientä elämää.

 

Tämä alkaa mennä jo blogiromaanin puolelle, mutta vielä yksi kartta: Täsmätutka. Se vastaa parhaiten kysymykseen ”o-ou, tummia pilviä taivaanrannassa – sataako täällä kohta?”

Täsmätutkaan pääsee taas samasta paikasta eli vasemman reunan palkin tutulta alueelta, mutta nyt pääsee valitsemaan pudotusvalikosta lähimmän paikkakunnan, joka sijoittuu kartan keskelle. Tätä kirjoittaessani Helsingin alueella ei satanut lainkaan, joten esimerkkinä Oulu.

Täsmätutka näyttää jo havaitut sateet, ei lainkaan ennustetta. Sade näkyy sinisestä violettiin, oranssiin ja mustaan -värityksellä ja havaitut maahan iskeneet salamat keltaisina plussina. Kuvassa onkin terhakasti salamoiva kuuro kuvan oikeassa yläosassa.

Tätä tulee usein seurattua ulkona liikkuessa, kun ei halua kastua tai varsinkaan jäädä salamoivan pilven alle taivasalla.

 

Lisää katsottavaa sivuilla olisi pilvin pimein, mutta tekstistä tulisi niin pitkä, että sitä ei lukisi Erkkikään (pahoittelut, tätä lukeva Erkki, jos olin väärässä). Mikäli teitä blogin lukijoita kiinnostaa, voisin välillä kirjoittaa näitä lisääkin toivomistanne aiheista. Onko teillä toiveita tai ajatuksia? Esimerkiksi

Mitä meteorologi tarkistaa, kun lähtee laivareissulle / mökille / hiihtämään / tms.

Oikein hyvää kesäistä viikkoa kaikille! Toivotan teille joko ulkoilunautintoa tai mahdollisuutta päästä kuumuutta pakoon, kumpi onkin omalla kohdalla sopivampi.