Näin syntyy sääennuste

Julkaistu

Meteorologeille sääennusteiden syntymisen vaiheet ovat opintojen jälkeen ja työn kautta niin itsestäänselviä, että on usein helppo unohtaa, että suurimmalle osalle ennusteiden käyttäjistä niiden syntymekanismi on hämärän peitossa. Tässä blogitekstissä on lyhyt kuvaus siitä, kuinka sivuillemme päätynyt ennuste oikein syntyy – ja miksi ennusteiden luotettavuus väistämättä heikkenee kaikilla sääennusteiden tuottajilla ennusteiden loppupäätä kohden.

Nykyaikana pääosan sääennusteesta luo aina tietokoneiden sääennustemalli. Malleja on maailmalla useita erilaisia, jotka käyttävät hieman toisistaan poikkeavia laskutapoja ja fysikaalisia kaavoja ilmakehän mallintamiseen. Kaikkien pyrkimys on kuitenkin sama: kuvata ilmakehän sääilmiöiden liikkeitä ja tapahtumia mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Tämä on tehtävä mahdollisimman yksinkertaisia laskutoimituksia ja -kaavoja käyttäen, jotta ennuste ehtii valmistua järjellisessä ajassa.

Keskimäärinen säätä ennustava tietokonemalli toimii (yksinkertaistetusti) seuraavasti:

Maapallo jaetaan säämalleissa ruudukoksi (kuva: NOAA)
Maapallo jaetaan säämalleissa ruudukoksi (kuva: NOAA)

Mallinnusta varten koko maapallo jaetaan ruudukoksi, jossa ruutujen sivun pituus on 13-20 kilometrin luokkaa. Koska sääilmiöt tapahtuvat ja liikkuvat maanpinnalta 10-20 km korkeuteen ulottuvassa ilmakerroksessa, ruutuja tarvitaan useassa kerroksessa myös pystysuunnassa.

Ruudukon ruutujen jokaiselle leikkauspisteelle annetaan arvot meteorologiselle perussuureille, esim. lämpötilalle, tuulen suunnalle ja nopeudelle, ilmanpaineelle ja -kosteudelle. Kun nämä arvot eli lähtötilanne on tiedossa, malliajo voidaan ”käynnistää”.

Kun malli käynnistetään, se laskee maapalloruudukon jokaisessa pisteessä ennalta määritellyn listan ilmakehän käyttäytymistä kuvaavia fysikaalisia laskutoimituksia. Kun koko maapallon kaikki laskutoimitukset on suoritettu, tuloksena on uudennäköinen säätilanne – se, minkälainen sää tulee ennustemallin mukaan olemaan kolmen tunnin, meteorologien kielenkäytössä yhden aika-askeleen, päässä ennusteen aloitushetkestä. Jokainen maapalloruudukon piste on siis laskutoimitusten tuloksena saanut uudet arvot lämpötilalle, tuulelle jne.

Seuraavaksi suoritetaan uudelleen samat fysikaaliset laskutehtävät kussakin pisteessä käyttäen näitä uusia arvoja alkutilanteena, tuloksena on aika-askel 2: säätilanne kuuden tunnin päästä alkuhetkestä. Laskut lasketaan yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes malliajo, ennuste 10 vuorokauden päähän, on valmis.

Havaintoasemat – alkuarvauksen ongelma

Ennustemallin ajon periaate on yksinkertainen ja tehokas. Kussakin tietokonemallissa (malleja tekee ja ajaa maailmassa useampi eri organisaatio) käytetyt laskut ovat lähes samanlaisia, mutta hienosäädössä on eroja; sen takia kullakin mallilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kaikilla malleilla on kuitenkin sama ongelma: alkuarvojen luotettavuus.

Voidakseen kuvata säätilanteen etenemistä, sääennustemalli tarvitsee jokaiselle maapalloruudukon pisteelle paikkansapitävät tiedot pisteessä sillä hetkellä vallitsevasta säätilanteesta. Nämä tiedot tulevat pääosin havaintoasemilta: ympäri maapalloa asennetuista mittareista, joita hallinnoi kunkin maan oma meteorologinen viranomainen.

Sääennustemallin kaikkia pisteitä varten ei ole havaintotietoja (kuva: Joanna Rinne)
Sääennustemallin kaikkia pisteitä varten ei ole havaintotietoja (kuva: Joanna Rinne)

Sääennustemallin maapalloruudukon pisteet ovat tasaisten välimatkojen päässä toisistaan ja kattavat koko maapallon. Samaa ei voi sanoa havaintoverkostosta: havaintoasemat ovat parhaimmilla alueilla muutaman kilometrin päässä toisistaan, mutta etenkin maapallon harvaan asutuilla alueilla sekä merialueilla välimatkat havaintoasemien välillä voi olla satoja kilometrejä. Kun kunkin havaintoaseman lähettämät säätiedot sijoitetaan ennustemallin ruudukkoon, ruudukkoon jää valtava määrä tyhjiä pisteitä, joiden säätilasta ei yksinkertaisesti ole tietoa. Näiden pisteiden säätila on pakko arvata ympäristön arvoja hyväksi käyttäen. Pinnan yläpuolisesta ilmakerroksesta tietoja saadaan vielä huomattavasti vähemmän – esim. Suomessa pystysuunnan mittauksia tekeviä sääluotauksia tehdään kolmessa paikassa, kussakin vain kahdesti vuorokaudessa! Suuri osa ilman liikkeistä ja tapahtumista jää siis mittausten ulkopuolelle. Arvauksilla on suuri rooli sääennusteiden syntymisessä.

Kun sääennustemallia aletaan ajaa, liikutetaan jokaisella aika-askeleella eteenpäin sään tiedettyjen, havaintoasemalla mitattujen arvojen lisäksi niiden välille tehtyjä arvauksia. Jokaisella aika-askeleella arvausten vaikutus liikkuu pidemmälle ja sekoittuu tiedettyjen arvojen liikkeisiin. Siksi sääennusteissa väistämättä ennusteen luotettavuus heikkenee ennusteen edetessä. Tätä ongelmaa ei voida tieteen ja tekniikan tämänhetkisillä keinoilla ratkaista: ei ole olemassa havaintomenetelmiä, jotka antaisivat kaikki tarvittavat säätiedot myös mittausasemien ja -hetkien välillä.

Ennusteiden tarkkuus silti jo hyvä

Vappuinen meteorologiapulainen Forecan toimistolla (kuva: ForecaWeather-Instagram)
Vappuinen meteorologiapulainen Forecan toimistolla (kuva: ForecaWeather-Instagram)

Valopilkkuna pimeydessä: tilanne ei onneksi ole niin toivoton kuin miltä näin esitettynä kuulostaa. Ongelmista huolimatta muutaman päivän ennusteet toteutuvat jo suhteellisen hyvällä tarkkuudella, pidemmälle ulottuvien ennusteiden kannattaa ajatella kertovan pikemmin säätyypeistä (vakaa korkeapainesää/epävakainen, ajoittain sateinen sää) kuin sateiden tulevista tarkoista paikoista ja ajoista.

Meillä Forecalla ennusteita tehdessä tietokoneiden osaamiseen yhdistetään meteorologien tietotaito: meteorologit muokkaavat tietokonemallien ennusteita muutaman päivän osalta käsin hioakseen kuluttajille näkyvät ennusteet mahdollisimman onnistuneiksi.

 

 

Tilastomysteeri: viilenevätkö kesäkuut?

Julkaistu

Ensimmäinen kesäkuukausi on pian paketissa, ja vaikka monien mielestä alkukesä onkin tuntunut suorastaan kylmältä, ei voida kuitenkaan puhua erityisen koleasta kesän aloituksesta. Mielikuvaa hyvin vilpoisasta alkukesästä on kieltämättä omallakin kohdallani ruokkinut se tosiasia, että aurinkoiset poutapäivät ja lämpöaallot ovat loistaneet poissaoloillaan. Useampana aamuna ja iltapäivänäkin on tarvittu pitkähihaista lämpötilan pysytellessä kaukana kesäisistä lukemista. Hellelukemiakaan ei ole vielä mitattu, kesän toistaiseksi korkein lämpötila on Kouvolan Utin +24,9 °C (mit. 13.6.). Ensimmäisen hellepäivän venyminen kesäkuun lopulle alkaa pian olla jo poikkeuksellinen ilmiö: viimeisen 55 vuoden aikana hellettä on vain kerran (v. 1987) odotettu näin pitkään.

Mistään poikkeuksellisesta kesäviileydestä ei kuitenkaan voida puhua. Ilmamassa Suomen yllä on tällä viikolla ollut kesäisen lämmintä: aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä edellytyksiä olisi koko maassa ollut laajalti 20-25 asteen lämpötiloille, mutta runsas pilvisyys, sadealueet ja -kuurot ovat rajoittaneet lämpötilan nousemista. Suomen länsipuolella ilmamassa on aika ajoin ollut huomattavastikin Suomea viileämpää, joten kesäsäämme on itse asiassa ollut melko luksusta verrattuna esimerkiksi Norjan tai Islannin säähän. Tai no, riippuu tietysti siitä, mistä kukakin pitää. Siinä missä Pohjois-Euroopassa kesäkuu on ollut vilpoisa, on heti maamme itäpuolella Venäjällä Pohjois-Siperiassa asti sekä toisaalta Alaskassa mitattu yli 30 asteen lämpötiloja.

Kulunut kesäkuu on ollut alustavasti suuressa osassa maan länsiosaa asteen, pari tavanomaista viileämpi, kun taas Pohjois-Lapissa keskilämpötila on ollut lähempänä tavanomaista. Viimeksi vastaavia poikkeamia kylmempään suuntaan on ollut kesäkuussa 2010, mutta kyseisenä kesänä heinäkuussa mitattiinkin jo lämpöennätyksiä.

Tilastoissa mielenkiintoinen yksityiskohta: kesäkuut viilenneet viimeisen 50 vuoden aikana

Kun vertaillaan Ilmatieteen laitoksen tilastoja keskilämpötilojen osalta viimeisen 50 vuoden ajalta (havaintojaksot 1961-1990 ja 1981-2010), voidaan todeta eräs mielenkiintoinen yksityiskohta (kiitokset Jarin blogille kimmokkeesta kirjoittaa aiheesta). Esimerkkeinä käytettäköön Helsinki-Kaisaniemen ja Jyväskylän lentoaseman keskilämpötiloja. Havaintojaksojen välillä talvikuukaudet ovat lämmenneet selvästi, noin reilulla asteella viimeisen 50 vuoden aikana. Talvikuukausien selvä lämpeneminen on havaittavissa muillakin mittausasemilla. Myös muissa kuukausissa näkyy keskilämpötilan osalta lämpenevä trendi, mutta kesäkuun kohtalo on mysteeri. Utsjoen mittausasemaa lukuun ottamatta kesäkuu näyttäisi viilenneen viimeisen 50 vuoden aikana suuressa osassa Suomea, vaikkakin viileneminen on keskimäärin vain 0,1-0,4 asteen luokkaa. Ilmiö on mielenkiintoinen, eikä sille ole oikein mitään selitystäkään tarjolla. Ikään kuin kesät olisivat viilenneet alkupäästään, mutta lämmenneet keski- ja loppupäästään.

Kuva 1: Helsinki-Kaisaniemen ja Jyväskylän (Lentoasema) keskilämpötilavertailua kahtena eri havaintokautena. Kesäkuuta lukuun ottamatta kaikki kuukaudet ovat lämmenneet.
Kuva 1: Helsinki-Kaisaniemen ja Jyväskylän (Lentoasema) keskilämpötilavertailua kahtena eri havaintokautena. Kesäkuuta lukuun ottamatta kaikki kuukaudet ovat lämmenneet.

Jos vertaillaan termisen kesän kestoa (vuosien 1960-1989 ja 1985-2014 välillä) Helsinki-Kaisaniemen ja Jyväskylän mittauspisteillä, alkamis- ja päättymisajankohdissa ei ole silmämääräisesti reilun 50 vuoden aikana tapahtunut dramaattisia muutoksia, mutta jos pyöritellään vähän numeroita ja laskeskellaan, voidaan havaita termisen kesän pidentyneen Helsinki-Kaisaniemessä noin kuudella ja Jyväskylässä noin 2,5 vuorokaudella. Kesä näyttäisi ainakin etelärannikolla venyneen 2000-luvulla useampaan otteeseen lokakuun puolelle. Toisaalta termisen kesän piteneminen ja viilenneet kesäkuut ovat keskenään ristiriidassa.

Helleaalto Länsi-Eurooppaan

Tuleva viikonloppu on jälleen vuodenaikaan nähden viileähkö, melko epävakainenkin. Lauantaina mielenkiinto kohdistuu maan keski- ja itäosan sade- ja ukkoskuuroihin. Perusvirtauksen ollessa heikko kuurosateetkin liikkuvat hitaasti, joten paikallisesti sadekertymät voivat kasvaa suuriksi.

Viikonvaihteessa sää kuitenkin poutaantuu ja alkuviikolla aurinko näyttäytyy yleisemmin. Samalla ilmamassa lämpenee siten, että Etelä- ja Keski-Suomessa päästään yleisesti jo 20-24 asteen lukemiin ja mahdollisesti kolkutellaan sitä maagista hellerajaakin.

Jatko näyttää erittäin mielenkiintoiselta: eteläiseen Eurooppaan näyttäisi mallien perusteella vahvistuvan nk. Omega-korkeapaine* (sulkukorkeapaine), jonka myötä kesän toistaiseksi kuumimmat päivät saapuvat Länsi- ja Keski-Eurooppaan. Lämpötila saattaa kohota ylimmillään Ranskassa saakka 40 asteeseen; Britteinsaarilla ja Benelux-maissakin mitatataan yli 30 asteen lukemia alkuviikolla. Fennoskandian ja Suomen kohtalo on vielä epävarma. Tilanne elää koko ajan ja helteiden saapuminen meille riippuu tulevan korkeapaineen laajuudesta – riittääkö se sysäämään viileän ja epävakaisen sään kohti Jäämerta vai jääkö helleaalto eteläisen ja keskisen Euroopan asiaksi?

Kuva 2: Yhdysvaltaisen GFS-mallin näkemys ensi viikon torstain maksimilämpötiloista Länsi- ja Keski-Euroopassa. Jää nähtäväksi, yltääkö helleaalto Suomeen (kuva: Wetterzentrale)
Kuva 2: Yhdysvaltaisen GFS-mallin näkemys ensi viikon torstain maksimilämpötiloista Länsi- ja Keski-Euroopassa. Jää nähtäväksi, yltääkö helleaalto Suomeen (kuva: Wetterzentrale)

* kreikkalaisen Ω-kirjaimen muotoinen korkeapaine

Foreca Twitterissä: forecasuomi

Markus Twitterissä: markusmanty

Lisää sateita luvassa

Julkaistu

Tiistaina 23.6, maan keskiosien yli kulki voimakas sadealue koilliseen. Eniten vettä tuli Pohjois-Savossa. Kuopiossa satoi päivän aikana 63,9 mm vettä, mikä vastaa kesäkuun keskimääräistä sademäärää. Suurin yhden tunnin sadekertymä, 19,8 mm, mitattiin Punkaharjulla. Koko päivän aikana sinnekin satoi lähes 50 mm vettä.

Hei Itä-Suomi, miten te pärjäätte? Tulviko siellä?

Iltapäivällä 23.6.2015 eniten satoi Kuopiossa.
Iltapäivällä 23.6.2015 eniten satoi Kuopiossa.
Vasemmalla suurimmat tunnin sadekertymät, oikealla koko päivän yhteenlasketut sadekertymät 23.6.2015.
Vasemmalla suurimmat tunnin sadekertymät, oikealla koko päivän yhteenlasketut sadekertymät 23.6.2015.

Keskiviikkokin on sateinen päivä suuressa osassa maata. Seuraava sadealue on jo saapunut Etelä-Suomeen. Yön aikana se levittäytyy maan etelä- ja keskiosiin, ja liikkuu keskiviikkona hiljalleen kohti pohjoista. Sadekertymien ei pitäisi olla ihan tiistain luokkaa, mutta joitakin kymmeniä millimetrejä tästäkin kertynee. Yhtenäisen sadealueen lisäksi luvassa on myös voimakkaita sade- ja ukkoskuuroja. Niitä esiintyy todennäköisimmin Länsi- ja Etelä-Suomessa, mutta ne ovat mahdollisia kaikkialla maan etelä- ja keskiosissa. Ukkonen ja sen yhteydessä esiintyvät ukkospuuskat voivat olla vaarallisen voimakkaita.

Tiistai ja keskiviikko ovat lähipäivistä sateisimmat, mutta Suomi kuuluu epävakaisen sään alueeseen koko loppuviikon. Sadekuuroja esiintyy jossakin päin maata päivittäin.

Kesäisten sadekuurojen tarkkaa paikkaa on lähes mahdoton ennustaa kovinkaan paljoa etukäteen. Tiedätkö miksi? Pekka Pouta vastaa kysymyksen tämän linkin takaa löytyvässä MTV:n sääkoulu -videossa.

Sumu nielaisi Helsingin

Julkaistu

Lentokoneeni laskeutui sunnuntaiyönä mystiseltä näyttävälle Helsinki-Vantaan lentokentälle, jonka hohde kantautui vienona sumipilven yläpuolelle. Vuoden lyhyin ja valoisin yö näyttäytyi upeana sekä sumun ylä- että alapuolella. Viileä ja kostea juhannussää tarjosi paikoin loistavat edellytykset sumujen syntymiselle.

Advektiosumun syntyminen

Juhannusviikonloppuna olosuhteet ovat olleet otolliset esimerkiksi meren päällä muodostuvalle sumulle. Tässä tapauksessa on ollut kyseessä advektio- tai siirtymäsumuksi nimetty sumutyyppi, jota muodostuu keväisin ja alkukesäisin kylmän meren ylle, kun ilma on selvästi vedenpintaa lämpimämpää. Kylmä vesi viilentää nopeasti ylläolevan ilmakerroksen, jossa vesihöyry tiivistyy pieniksi pisaroiksi, jos veden ja ilman välinen lämpötilaero on tarpeeksi suuri (vesi kylmempää kuin ilma). Tiivistyessään pienet pisarat muodostavat merisumun.

Sekä juhannuslauantaina että sunnuntaina merialueilla, mm. Suomelahdella, on ollut useita täysin tyyniä hetkiä ja toisaalta maa-alueilta on päässyt valahtamaan meren ylle kosteaa ja lämpimämpää ilmaa. Pintaveden lämpötila on tällä hetkellä viileän alkukesän johdosta Suomenlahdella avomerellä vaivaiset 9-12 astetta, kun taas mantereen yllä tämänhetkinen ilmamassa antaa edellytykset reilustikin yli 20 asteen lämpötiloille selkeässä ja heikkotuulisessa säässä. Auringon teho on nyt voimakkaimmillaan ja se lämmittää ilmaa myös merenpinnan yläpuolella. Mantereelta saapunut kosteampi ilma, auringon voimakas lämmitys, suuri ilman ja meriveden välinen lämpötilaero sekä heikkotuulinen säätilanne ovat kaikki yhdessä antaneet erinomaiset edellytykset sakeiden merisumujen syntymiselle. Iltapäivän ensitunteina virinnyt merituuli on ajanut sumuja myös etelärannikon tuntumaan, ja mm. Etelä-Helsingin edustalla laivojen sumutorvet ovat soineet poikkeuksellisen ahkerasti sunnuntain aikana. Ajoittain näkyvyys on ollut silmämääräisesti vain sadan metrin luokkaa, jolloin voidaan puhua jo sankasta sumusta.

Merisumun vyöryminen ylle tuntuu kostealta ja hyiseltä iskulta vasten kasvoja. Esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemen mittausasemalla lämpötila tipahti sumun vyöryessä ylle ja merituulen viritessä vain 12 asteeseen (Helsinki-Vuosaaressa alle 10 asteeseen), kun taas samaan aikaan aurinkoisella Helsinki-Vantaan lentokentällä päästiin 20 asteeseen.

Kuva 1: Merisumu vyöryy kohti Helsinkiä (kuva: Pekka Pouta, Arabianranta)
Kuva 1: Merisumu vyöryy kohti Helsinkiä sunnuntaina (kuva: Pekka Pouta, Helsinki / Arabianranta)
Kuva 2: Sumu kohosi lämpimän mantereen yllä sumupilveksi (kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki / Kalasatama)
Kuva 2: Sumu kohosi lämpimän mantereen yllä sumupilveksi (kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki / Kalasatama)
Kuva 3: Merellä sumu oli ajoittain sakeaa. Laivojen sumutorvet soivat vähää väliä Helsingin edustalla (kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki / Tervasaari)
Kuva 3: Merellä sumu oli ajoittain sakeaa. Laivojen sumutorvet soivat vähää väliä Helsingin edustalla (kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki / Tervasaari)
Kuva 4: Sumu saapuu Merihakaan (kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki / Kalasatama)
Kuva 4: Sumu saapuu Merihakaan (kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki / Kalasatama)
Kuva 5: EUMETSAT:in satelliittikuvasta nähdään hyvin Suomenlahden sumulautta. Sisämaassa kehittyi kumpupilvisyyttä (kuva: EUMETSAT)
Kuva 5: EUMETSAT:in satelliittikuvasta nähdään hyvin Suomenlahden sumulautta. Sisämaassa kehittyi kumpupilvisyyttä (kuva: EUMETSAT)

Kylminä kesäöinä sumuja myös mantereella

Juhannusviikonlopun yöt ovat olleet vilpoisia koko maassa. Kylminä ja selkeinä kesäöinä myös mantereen yllä pääsee muodostumaan sumuja. Mantereella selkeänä yönä, tyynessä tai heikkotuulisessa tilanteessa, maanpinnan lämpö karkaa nopeasti ulossäteilynä avaruuteen, jolloin maanpinnan yläpuolinen ilmakerros kylmenee. Siinä oleva kosteus tiivistyy vesipisaroiksi ja lopulta sumuksi, jota kutsutaan tässä tapauksessa säteilysumuksi. Viime öiden kosteus ja viileys ovat muodostaneet säteilysumuja paikoin myös sisämaan puolella, ja eteläisen rannikkokaistaleen näyttävät juhannusillan sekä sunnuntaiyön sumut ovat hyvinkin saattaneet olla sekoitus merellä muodostunutta advektiosumua sekä mantereen yllä muodostunutta säteilysumua. Tyyni ja heikkotuulinen sää ovat pitäneet sumut sitkeinä ja pitkäkestoisina.

Maanantaiyönä ilmankosteus on jo hieman juhannusviikonlopun öitä alhaisempaa, mutta sakeita sumuja saattaa yhä siellä täällä muodostua. Myöhemmin ensi viikolla tuulet vähitellen viriävät, joten sumujen muodostus ja pysyvyys hankaloittuvat.

Sujuiko sinunkin juhannusviikonloppusi sumussa?

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

Markus Twitterissä: @markusmanty

Juhannusviikonlopun sääennuste

Julkaistu

Sää lämpenee usealla asteella loppuviikon aikana, mutta juhannussäästä on tulossa melko vaihteleva. Välillä paistaa aurinko, välillä voi niskaan tulla taas reipaskin sade- tai ukkoskuuro, rakeetkin ovat mahdollisia. Ukkoskuurot painottuvat viikonloppuna maan etelä- ja keskiosaan.

Suomen lounaispuolelle on jäämässä juhannuksen ajaksi matalapaine joka heikkenee hitaasti viikonlopun aikana. Kovia tuulia tämä matalapaine ei aiheuttane, mutta sadekuuroja sekä ukkosia sen sijaan esiintyy melko yleisesti. Kuurot elävät päivällä, mutta yöaikaan on poutaisempaa.

Juhannusaatto

Perjantai alkaa maan etelä- ja keskiosassa melko pilvisenä ja paikoin sateisena, iltapäivällä pilvisyys hieman vähenee eli auringostakin voidaan nauttia ainakin hetkittäin, mutta sadekuuroja tulee silti monin paikoin ukkosineen. Pohjoisessakin kuurottelee paikoin, mutta ukkoset eivät ole niin todennäköisiä. Lämpötila kohoaa päivällä 13-18 asteen välille, Kainuun seudulla sekä Pohjois-Lapissa voi olla hieman viileämpää. Illan aikana sadekuurot hiipuvat ja lämpötila laskee maan etelä- ja keskiosassa 10 asteen vaiheille ja paikoin voi esiintyä sumua. Pohjoisessa yö on kylmempi, Lapissa lämpötila voi tipahtaa paikoin nollaan.

 

Juhannusaatto oli epävakainen myös vuonna 2014.
Juhannusaatto oli epävakainen myös vuonna 2014. Kuva Helsingin Marjaniemen siirtolapuutarhasta. Kuva: Aleksi Jokela

Juhannuspäivä

Lauantainakin pilvisyys on vaihtelevaa, mutta aamu on vielä melko poutainen. Päivän aikana sade- ja ukkoskuurot jälleen yleistyvät etenkin Etelä-Suomessa sekä Pohjanmaalla, sadekuuroja ei esiinny niin yleisesti koko maan osalta kuin perjantaina. Etelä-Suomessa sateisinta lienee lounaassa. Lapissa on pääosin poutaa. Lauantaina on myös ehkä aavistuksen verran lämpimämpää – auringon paistaessa lämpötila voi kohota 20 asteeseen. Päivän ylimmät lämpötilat ovat koko maassa pääosin 16 ja 21 asteen välillä. Paras mahdollisuus yli 20 asteen lämpötiloille lienee maan etelä- ja keskiosassa kaakkoispainotteisesti. Pohjois-Lapissa päivälämpötila voi jäädä alle 15 asteeseen. Illalla kuurot menevät jälleen nukkumaan ja lämpötila tipahtaa yöllä suurimmassa osassa maata noin 10 asteeseen.

 

2. Juhannuspäivä

Sunnuntaista on tulossa juhannusviikonlopun lämpimin päivä. Maan etelä- ja keskiosassa päivän ylin lämpötila kohoaa monin paikoin 20 asteen vaiheille tai sen yläpuolelle – idässä jopa 23 asteen lukemat ovat mahdollisia. Pohjoisessakin on 15-20 astetta. Täysin aurinkoista tuskin on sunnuntainakaan missään ja sateitakin tulee paikoin, suurimman riskin ollessa lännessä, myös maan keskiosassa ja Lapissa tulee kuuroja paikoin.

Viikonlopun sateet ja ukkosriski ovat viime päivinä hakeneet paikkaansa sekä voimakkuuttansa ja etenkin sunnuntain sade-ennuste voi vielä muuttua.

Epävakaisesta ennusteesta huolimatta iloista juhannusta kaikille!

 

Ennustetta päivitetty 18.6. klo 17

 

 

Ohikiitävää on lämpö tää – mitä siitä juhannukseksi jää?

Julkaistu

Tätä kirjoittaessani puoleltapäivin lämpötila on ehtinyt jo kohota mm. Nurmijärvellä yli 23 asteeseen. Voi olla, että hellerajaakin kolkutellaan jossain päin maan etelä- ja kaakkoisosaa iltapäivällä. Jos helleraja ylittyy lauantaina, kyseessä on 2000-luvun tähän mennessä myöhäisin ensimmäinen hellepäivä ja 8. myöhäisin sitten vuoden 1959. Mikäli helleraja ei ylity vielä, seuraavaa kertaa joudutaan odottamaan todennäköisesti juhannuksen jälkipuolelle, ja tällöin tämän kesän ensimmäinen tuleva hellepäivä kilpaileekin mittaushistoriamme myöhäisimmän ensimmäisen hellepäivän tittelistä. Jo huomenna matalapaine sateineen huuhtoo kesäisen lämmön etelästäkin pois ja säätyyppi palaa totuttuun vilpoiseen ja epävakaiseen. Lyhyeksi ja ainoastaan eteläisen Suomen asiaksi jääkin kesälämpö tällä kertaa.

Viileän kesäsään tarjoaa Britteinsaarten korkeapaine

Alkuviikolla Britteinsaarten ylle on muodostumassa pitkäkestoisen oloinen korkeapaine, jolloin Skandinavia ja Suomi ovat jäämässä jälleen matalapaineiden reitille. Helleilma väistyy viikonvaihteessa totuttuun tapaan Pohjois-Venäjälle ja meillä vallitsevana tuulensuuntana on pitkälle ensi viikkoon luode, joka pitää huolen siitä, että kesäisistä lukemista on turha haaveillakaan. Useana päivänä 15 astettakin on tiukassa alkuviikolla etelässä, pohjoisessa matalapaineen jälkipuolella jäädään sateessa alimmillaan 5 asteen vaiheille. Lohdutettakoon sillä, että viime vuoden tapaan lumi- ja räntäsateita ei kuitenkaan ole juhannusviikolla odotettavissa.

Kuva 1: Brittein saarille muodostuva korkeapaine tiputtaa Suomen kylmään kuoppaan. Suomi on useana päivänä ensi viikolla Euroopan kylmin kolkka - jopa Islannissa on ajoittain lämpimämpää.
Kuva 1: Brittein saarille muodostuva korkeapaine tiputtaa Suomen kylmään kuoppaan. Suomi on useana päivänä ensi viikolla Euroopan kylmin kolkka – jopa Islannissa on ajoittain lämpimämpää.

Erilaisia juhannuksia

Myös muiden juhlapyhien tapaan juhannuksen sää on Suomessa vaihteleva. Juhannuksia on vietetty 30 asteen helteissä ja ainakin viime vuonna Lapissa koettiin toinen ääripää, kun maa oli paikoin juhannusaamuna valkeana.

Kuva 2: Juhannusaamu 2014 valkeni paikoin Enontekiöllä ja Utsjoella valkeana (kuva: Liikennevirasto)
Kuva 2: Juhannusaamu 2014 valkeni paikoin Enontekiöllä ja Utsjoella valkeana (kuva: Liikennevirasto)

Tyypillisesti juhannuksena päivälämpötila kohoaa Etelä- ja Keski-Suomessa 20 asteen vaiheille, kaakossa ja etelän sisämaassa hieman sen yläpuolellekin. Pohjoisessakin juhannuksena mitataan 16-19 asteen lukemia. Juhannuksen sateet alkavat olla jo kesäiseen tapaan enemmänkin kuurotyyppisiä; tilastollinen todennäköisyys täysin poutaiseen ja aurinkoiseen juhannukseen on noin 30-40 %. Todennäköisemmin siis ainakin kuurottelee.

Viimeisin erittäin lämmin juhannus koettiin vuonna 1999, jolloin lämpötila kohosi eteläisessä Suomessa jopa yli 30 asteeseen. Merialueita ja pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta hellettä oli koko maassa. Juhannusviikonloppuna esiintyi samaisena vuonna myös rajuja ukkoskuuroja ja esimerkiksi Kokemäellä satoi ukkoskuuron yhteydessä peräti 71,5 mm.

Kuva 3: Juhannusta 1999 sävyttivät poikkeuksellinen helle ja voimakkaat ukkoset.
Kuva 3: Juhannusta 1999 sävyttivät poikkeuksellinen helle ja voimakkaat ukkoset.

Juhannuksen ajankohta on meteorologisessa mielessä mielenkiintoinen, sillä vuosien välinen sään vaihtelu voi olla suurtakin. Ilmakehä on lämpimimmillään vasta heinäkuun loppupuolella, joten jos haluttaisiin pelata varman päälle ja saada maksimaalinen hyöty kesälämmöstä, pitäsi juhannuksen ajankohtaa siirtää kuukaudella eteenpäin. Toisaalta silloinhan keskikesän juhla menettäisi merkityksensä. Onhan juhannus jo vakiintunut kesäpäivänseisaukseen liittyvänä juhlana.

Vastakohtana vuoden 1999 juhannukselle oli vuosi 2014, jolloin juhannuspäivän ylin lämpötila jäi vaivaiseen 14,6 asteeseen. Yöllä hallaa oli eteläisintä Suomea myöden ja yöpakkasiakin esiintyi paikoin.

Kuva 4: Juhannuspäivän maksimi- ja minimilämpötiloja v. 2014.
Kuva 4: Juhannuspäivän maksimi- ja minimilämpötiloja v. 2014.

Miltä näyttää juhannus 2015?

Tuoreimpien ennusteiden valossa olen rajannut kaksi ääripäätä tulevan juhannuksen säästä pois: keskikesän juhlasta ei ole tulossa yhtä koleaa kuin viime vuonna, mutta toisaalta helteetkin näyttävät epätodennäköisiltä. Ensi viikon kolein hetki ajoittunee viikon alkuun ja puoliväliin, mutta juhannusta kohden ilmamassa ehkä aavistuksen verran lämpenee. Toisaalta Suomi kuuluu koko ensi viikon ajan matalapaineiden reitille, joten juhannuksen lämpötilat määräytyvät sen mukaan, sataako vai paistaako.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että matalapaine jää pyörimään juhannusviikonlopuksi Suomen eteläpuolelle, jolloin juhannuksesta muotoutuu epävakainen ja hieman tavanomaista viileämpi. Sateet kuitenkin olisivat enemmänkin kuurotyyppisiä, joten aurinkoakin varmasti mahtuu joukkoon. Toisaalta kuurosateet voivat olla runsaita ja mukana on kesäiseen tapaan myös ukkosia; maan eteläosassa on suurin riski jatkuville sateille. Siinä missä viime juhannuksen maksimilämpötilat jäivät vain 15 asteeseen, on tänä juhannuksena mahdollisuus yltää aurinkoisessa säässä kesäisempiin, 20 asteen lukemiin. Toisaalta sateiden alla on tuntuvasti viileämpää.

Kerro meille ikimuistoisimmasta juhannussäästäsi!

Foreca Twitterissä: forecasuomi

Markus Twitterissä: markusmanty