Säätietoa tuulessa huojuvista puista

Julkaistu
Kuva:
Tuulen vaikutuksia kuvaavalle boforiasteikolle voisi olla käyttöä edelleen. Kuva: HoremWeb / Wikimedia Commons.

Keskikesän viikko vaihtuu toiseksi. Viileän ja epävakaisen kesän, vaikka eilisen lauantain saattoi jo vähän vaativampikin kesänkuluttaja ihan kesäpäiväksi laskea. Nyt sataa, ja kirjoitan tätä Helsingissä. Illaksi tosin hieman poutaantuu, mutta tuulinen pilvisyys on läsnä, sateet ovat vähitellen idässä ja maan keskivaiheilla. Yöllä etelästä ulottuu tänne jo sade. Niin makaa pääkaupunki tänään, muuten säästä Suomessa voi lähinnä sanoa, että matalapaineeksi se menee. Ihan kuin ei tämänpäiväisessä sateessa jo olisi tarpeeksi.

Jos yrittäisi jotenkin karkeasti kertoa, missä suurimmat sateet jatkossa luuhaavat, niin alkuviikolla niitä ensin työntyy etelästä Itä-Suomeen, ja sitten viikon puolivälistä alkaen sataa eniten ja jatkuvimmin Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla. Kuuroja toki tulee myös etelässä, mutta saattaa siellä torstain maissa häämöttää poutaisempikin päivä. Ilma lämpenee sateiden mukaan poukkoillen niin, että ensin ei juuri ollenkaan, mutta ensi viikonlopun kuluessa on ainakin jonkin aikaa jo ihan oikea kesä. Sen viikonlopun varaan laskisin jotain, ja voipi olla, että ilma myös jää aiempaa lämpimämmäksi. Sateista tosin ei päästäne. Kesän on ehkä käymässä kuin viinin: paranee vanhetessaan, toki vain oikein säilöttynä.

Jos mielii kaikkein vähimpiin sateisiin hakeutua, on suuntana Lounais-Suomi, mieluiten vielä rannikko ellei peräti saaristo. Näin se menisi tämänpäiväisen säätiedon satona. Kun itse suursäätila on epävakainen, voi jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna tulla uudet vinkit. Ei voi kuin korostaa, että ihan itse kannattaa selvittää, mistä päin kenties kohta alkava sade on tulossa tai mihin menossa, jos poutaa tekee mieli. Sadetutkan kanssa voi suunnitella vaikka kauppareissunsa niin, ettei kastu tai kastuu vain vähän. Toinen on tietysti tilanne mansikanviljelijällä, jonka sadon voi luonto paitsi antaa, myös ottaa. Avomaa kun on avomaa. Ihminen pääsee suojaan, useimmat eläimetkin, mutta vain harvat kasvit.

No mutta, ainakin suunta on kohti lämpimämpiä aikoja; voisi se olla päin vastoinkin. Matalapaineet, jotka näitä ilmamassojamme ahkerasti pyörittävät, korkeapaineiden ohella, ovat kuitenkin aina hieman arvaamattomia. Yksikin meidän puolilomalaisten kannalta virheliike, ja hupsista, tulikin kylmä ilma pohjoisesta eikä se toinen sieltä toisesta suunnasta. Osanotto kaikille, jotka uskovat liian pitkiä ennusteita. Aikanaan se naula jo lyötiin sääpalvelun arkkuun, kun ihan vaan hallinnollisesti piti alkaa tehdä viiden vuorokauden ennusteita, siis niitä keskipitkiä.

Nyt oikeasti tietokoneaikana tiedämme, että se oli silloin huuhaata, mutta nyt kun sen mittaiset ennusteetkin alkavat olla keskimäärin aika osuvia – alueellisesti, piste-ennusteet ovat oma lukunsa – niin eikös vain panna vanhasta tottumuksesta kuin käärmettä pyssyyn ja esitetään aina vain pidempiä ennusteita. Ihminen osaa pyöristää ilmaisujaan ja ylipäätään puhua ja kirjoittaa ihmisille haluamallaan tavalla, mutta nyt sellainen on monesta sääennusteesta kokonaan poissa.

Näyttää vaan yhtä tarkalta vaikka hamaan maailman tappiin asti, ellei joku vedä tietokoneesta pistoketta irti ajoissa. Kai näinkin voidaan säätä ennustaa, mutta on se leipää ja sirkushuvia. Ja sitten kirotaan, kun ”meni pieleen”. Pieleen voi mennä jo lyhyempikin ennuste, mutta niinpä ei pidä elää pelkkien ennusteiden varassa, kuten ei sääpalvelussakaan tehdä. Kukaan järkevä ja kykenevä ei niin tee, jos sää on oikeasti tärkeä. Säätä seurataan koko ajan, ja nykyisin esimerkiksi kenelle tahansa sadetutkassa näkyy sellainenkin sade, jota ei vielä hetki sitten ollut edes olemassa.

Uuden näkökulman elämäänsä voi saada vaikka tarkkailemalla, mitä tuulessa todella tapahtuu. Erikseen puuskissa ja sitten tuossa jopa kymmenen minuutin keskituulessa, joka on perinteisesti sääpalvelun ennustettu tuuli. Tässä auttaa vaikka boforiasteikko. Heiluvatko vain pienet oksat vai jopa kokonaiset puut?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Boforiasteikko

Mitattu tuuli puuskineen Länsi-Vantaalla: http://www.vaisala.com/vantaaweather/history.htm

Sadetutka: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/radext2?zoom=sfi2

 

Kuvan linkki: http://hu.wikipedia.org/wiki/Sz%C3%A9l#mediaviewer/F%C3%A1jl:Blowing_wind.jpg

 

 

Mitä tapahtui kesälle?

Julkaistu

Vilkkain kesälomakausi alkoi juhannuksen jälkeen, mutta lämpötiloissa laahataan tyypillisissä toukokuun tai syyskuun puolivälin lukemissa. Juhannus on mitä ilmeisemmin ollut kolein moneen vuosikymmeneen: Sodankylässä juhannuspäivä oli mittaushistorian kylmin ja Helsingissäkin toiseksi kylmin. Erityisen kylmä oli juhannusyö, sillä alimmat lukemat käväisivät esimerkiksi Helsingissä +6, Jyväskylässä +3, Seinäjoella +1 ja Alajärvellä vain -2 asteessa. Juhannusyönä pakkasta mitattiin useilla havaintoasemilla:

-2.6 Kilpisjärvi Saana
-2.1 Alajärvi, Möksy
-1.6 Muonio Laukukero
-1.5 Ähtäri
-1.3 Pyhäjärvi Ol., Ojakylä
-1.0 Halsua, Kanala
-1.0 Rautavaara Ylä-Luosto
-0.3 Vesanto Kk
-0.3 Kauhajoki Kuja-Kokko
-0.3 Inari, Saariselkä
-0.3 Muonio Sammaltunturi
-0.3 Multia Karhila

Pohjois-Eurooppa loukussa kylmässä ilmamassassa

Yläilmakehän voimakkaat suihkuvirtaukset vaikuttavat suursäätilaan Euroopan ja koko pohjoisen pallonpuoliskon alueella: suihkuvirtauksen eteläpuolella on keskileveysasteiden lämmintä ilmamassaa, kun taas pohjoispuolella kylmempää, polaarista ilmamassaa. Tällä hetkellä suihkuvirtausakseli kulkee Atlantilta Keski-Euroopan kautta kaartaen kohti koillista Suomen itäpuolella, ja Skandinavia kuuluu pohjoisen polaariseen ilmamassaan. Kesäisin kylmälle ilmamassalle ovat ominaisia runsas pilvisyys, sadekuurot ja ennen kaikkea tavanomaista matalammat lämpötilat.

Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan
Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan

Jos katsotte alla olevasta kuvasta pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloja Suomen korkeudella, huomaatte maamme olevan yksi kylmimmistä paikoista leveyspiirillänsä (n. 60°-70°). Skandinavian kohdalla on kylmä monttu, kun taas helteiset kesäilmat ovat kiertäneet etelästä kauas Siperiaan. Siellä on koko kuluvalle viikolle tarjolla yli 30 asteen lukemia. Myös Alaskasta ja Pohjois-Kanadasta löytyy kesäisiä yli 20 asteen lukemia, ja hieman yllättäen myös Grönlannin lounaisosassa paistatellaan lähipäivinä kesäisissä lukemissa.

Eli vastaus otsikon kysymykseen: kesä livisti Siperiaan.

Kuva 1: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja
Kuva 2: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja alkuviikolla

Kesäisiä raekuuroja

Vietin ensimmäistä kertaa eläessäni kaupunkijuhannusta töiden vuoksi, ja yllätyin pääkaupunkiseudulle rantautuneista raekuuroista. Rakeet rannikkoseuduilla ovat melko harvinaisia, mutta nyt kun perusvirtaukset ovat käyneet pohjoisen puolelta ja ilmakehässä on ollut tarpeeksi voimakkaita pystysuuntaisia ilmavirtauksia, ovat rakeet päässeet muodostumaan. Vielä tiistain aikana paikalliset raesateet etelässä ovat mahdollisia.

Suomessa havaittavat rakeet tosin ovat tyypillisesti melko pienikokoisia hernerakeita eli halkaisijaltaan senttimetrin tai muutaman luokkaa. Mainittakoot kuitenkin, että Suomessakin on havaittu jättirakeita – viimeksi neljä vuotta sitten elokuussa Sastamalaan tipahti halkaisijaltaan 7,5-senttinen möhkäle. Yhdysvaltojen suurimmat rakeet ovat kuitenkin olleet lähes puolta suurempia: halkaisijaltaan 13-14-senttisiä mangon kokoisia möhkäleitä. Auts.

Milloin lämpenee?

Kuluva viikko on paikasta riippuen 5-10 astetta keskimääräistä viileämpi. Laskin esimerkkejä muutamalle paikkakunnalle: Vantaalla tämän viikon päivälämpötilojen keskiarvo on n. 14,5 astetta, kun tyypillisesti keskiarvo on ollut 20,8 astetta. Jyväskylässä vastaavat lukemat ovat puolestaan 12,8 ja 20,5 astetta. Keskiarvoihin nähden koleinta on Lapissa, jossa ero on paikoin yli 10 astetta. Otetaan esimerkkinä Ivalo, jossa keskimäärin tähän aikaan vuodesta lämpötila on 17,9 asteessa päivisin, mutta tämän viikon keskilämpötila on vain tylyt 7,6 astetta. Lähipäivinä Lapissa ovat jälleen mahdollisia lumi- ja räntäkuurotkin, vaikka heinäkuu kolkuttelee jo ovella. Eräs Vesa-Matti Loirin tulkinta hiipii väistämättä mieleeni:

On vastaus vain yksi: Lapin suvi
sit’ aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu

Kunnon lämpenemistä saadaan kyllä vielä tovi odotella. Euroopan yllä vallitseva suursäätila ei osoita murtumisen merkkejä, mutta viikonlopun kuluessa alkava varovainen lämpeneminen voi nostattaa lämpötilat jo lähelle keskiarvoja ensi viikon aikana. Varmaa on kuitenkin se, ettei hellettä ennen heinäkuuta.

 

Kuvat: MTV / Markus Mäntykannas

Kun on valkea suvinen yö

Julkaistu
Kuka tietää, vaikka sananjalka kukkisi vasta sunnuntaita vasten yöllä, koska kesäpäivänseisaus on lauantaina klo 13.51 tai vasta 24.6. vasten yöllä, jolloin juhannus aiemmin oli. Kuva: Hugo.arg /Wikimedia Commons.
Kuka tietää, vaikka sananjalka kukkisikin vasta sunnuntaita vasten yöllä, koska kesäpäivänseisaus on lauantaina klo 13.51 tai vasta 24.6. vasten yöllä, jolloin juhannus aiemmin oli. Asia kannattanee vielä varmistaa, pelin ei tarvitse olla menetetty. Kuva: Hugo.arg /Wikimedia Commons.

Jopa sananjalka kukkii, ja jos alastomana kurkistaa lähteeseen, näkee tulevan kumppanin. Taiat ovat runsaat, kesäyönä saa myös mielikuvitus temmeltää valtoimenaan. Juhannus on päässä, ei säässä. Valoisaa on myös viileässä. Juuri nyt on lyhin yö ja pisin päivä. Kesäpäivänseisaus, koivuntuoksuinen juhannus. Lauttasaaressa vilahti yksi kokko, johonkin se savuineen jo hävisi; katsoin sitä työpaikan ikkunasta kiikarilla. Täällä sisällä on lämmintä.

Loppuu pian tuo juhannussäästä jauhaminen iltojen pimetessä jouluun. Onneksi siinä on vielä kesää ja syksy välissä. Alkuverryttelyähän tämä nyt vasta on. Kylmänkankeaa. Ainakaan meriveteen ei kannata kännissä kaatua. Vaikka kyllä se siitä vielä, joskin tiukkaa näyttää tekevän. Siis sen kunnon kesän saaminen.

Pyörähtyipä juuri silmien eteen uusin tieto koneelta: vielä kymmenen päivää on enemmän matala- kuin ainakaan selvää korkeapainetta. Satelu vähenee pikku hiljaa, mutta ilma ei juurikaan lämpene, ellei nyt sitten tiistaina päästäisi etelässä jopa 15 asteeseen. Ensi viikon lopulla koillisesta olisi tulossa jälleen kylmempää ilmaa. Niin juuri: koillisesta. Se on epäilyttävin tuulensuunta, mitä pilvisyyteen tulee.  Siinä olisi edelleen näistä juhannuksen lämpötiloista kyse. Onneksi ei vieläkään ala loma. Tosin, jos olisi niin tyhmä, että uskoisi kymmenennen päivän säälaskelmaa, niin Lounais-Suomessa voisi olla jo 20 astetta jossain liki. Sinne asti on tarjolla jotain ihan muuta. Heinäkuu sen kunnollisemman kesän toki voisi tuoda.

Kuulin hiljan oivan viileiden lomailmojen vinkin: joskushan ne kirjatkin on luettava! Ja jos niitä kirjoja ei ole, nyt arjen koittaessa pikapikaa kirjastoon tai miksei myös kirjakauppaan. Kun lukee kirjoja, on niissä. Tämä huomio sisältyy Rilken Malte Laurids Briggen muistiinpanoihin. Jos kesäyö kiehtoo, kannattaa muistaa itsensä Shakespearen Kesäyön unelma, josta näyttää olevan myös Juhannusyön uni -niminen suomennos tehtynä. Klassikoissa on monia ulottuvuuksia.

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sananjalka#mediaviewer/Tiedosto:DidzialapisSakys.JPG

 

Juhannuksessa parasta ovat poutaiset yöt

Julkaistu

Sää oli tiistaina puheenaihe koko maassa. Lunta saatiin niin Kemijärvellä kuin Helsingissä. Suomalaiset osasivat repiä tilanteesta myös mustaa huumoria – mutta ymmärrän kyllä, että jos on koko talven odottanut mökkilomaansa, lumisade kesäkuun kolmannella viikolla saattaa ottaa pannuun eivätkä edes vitsit auta.

Sää on huomiseksi lämpenemässä hitusen tämänpäiväisistä alle kymmenen asteen lukemista, mutta vain hitusen. Yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja ei juhannusviikonloppuna nähdä. Juhannussään ennustamista on tyypilliseen tapaan hankaloittanut sateiden kuuroluonteisuus – mitään suurta sadealuetta ei siis juhannuksenakaan ole liikkeellä, mutta Suomi kuuluu koko viikonlopun laajaan matalapaineen alueeseen, jossa syntyy ja kuolee useita osakeskuksia. Juuri nuo osakeskukset ovat tietokonemallien heikkous. Koska emme tiedä niiden sijaintia, emme tiedä sateidenkaan sijaintia.

Mutta yritetään ainakin juhannusaaton osalta:

Perjantaina sateen mahdollisuus on suurin maan keskivaiheilla ja Pohjois-Lapissa. Enimmäkseen kyse on hajanaisista sateen riekaleista, mutta ylimmän Lapin yllä on laajempi sadealue, jossa todennäköisesti sataa myös lunta. Maan eteläosa on vaihdellut ennusteissa vuoroin poutaisena, vuoroin sateisena, tällä hetkellä sateelle on jonkinlainen mahdollisuus. Lämpötila on etelässä ylimmillään 15-17 astetta ja vähenee siitä pohjoisemmaksi mentäessä niin, että Ylä-Lapissa on vain muutama aste lämmintä.

Juhannusyön edessä sateet joka tapauksessa hiipuvat, tuuli heikkenee ja ilma muuttuu kuulaampaan ja viileämpään suuntaan.

Myös lauantai on viileä ja epävakainen. Lämpötila on koko maassa alle 15 asteen ja kuurosateisiin kannattaa varautua. Lapissa kuurot tulevat paikoin jopa lumena.

Yöksi kuitenkin näyttäisi sää taas selkenevän. Tästä juhannuksesta taitaakin nauttia parhaiten untuvatakki päällä kotimaan valoisan yön ääniä kuulostellen ja ihastellen. Mukavaa keskikesän juhlaa!

Keskikesä lähestyy, ja sää kylmenee

Julkaistu
Pökköä pesään, niin kyllä ulkosallakin tarkenee. Liekki lämmittää. Kuva: SeppVei / Public Domain.
Pökköä pesään, niin kyllä ulkosallakin tarkenee. Liekki lämmittää. Kuva: SeppVei / Public Domain.

Tässä säässä muistan taas, miksen suosi alkukesää lomakautena. Mieleeni on syöpynyt kuva kylmistä ja usein kuurosadesäistä – siitäkin huolimatta, että tiedän kesäkuun, jopa sen alkupuolen, olleen joinakin vuosina tosi lämpimän. Mutta yleensä ei, ja tämä heti kohta voimistuva pohjoiskoillinen tuuli vahvistaa tätä käsitystä.

Pohjoisen kantilta tulee aiempaa viileämpää ilmaa jo nyt lauantaina, ja voipi olla, että se maanpinnan lähelle jäätyään lisää pilvisyyttä vielä sunnuntaina. Tuollaisen tilanteen pilvisyyttä tietokoneet eivät välttämättä osaa. Siksi epäilen, että erinäisistä ennusteista tulee helposti liian aurinkoisen näköisiä. Joka tapauksessa alkuviikolla suorastaan kylmää ilmaa tulee uusi annos. Pohjoistuulella höystettynä se ei ihan kaikkein kesäisintä säätä tiedä. Pilvisyydestä ja sadekuuroista riippuen myös etelän päivälämpötila voi jäädä paikoin lähelle 10 astetta. Se olisi riemua se.

Loppuviikolla, juhannuksen lähestyessä, ilma kyllä muuttuu lämpimämmäksi, muttei silti tuo välttämättä edes ihan keskimääräisiä juhannuksen lämpötiloja eli sellaista parikymppiä etelään ja vähän vajaata esimerkiksi Ouluun. Vähän alakanttiin jäänee lämpötila jopa aurinkoisessa säässä, ja pilvet ja sateet ovat toki vielä asia erikseen. Ja sateet ovatkin sitten vähän konstikkaampi juttu.

Suuren mittakaavan lasketuksi juhannussäätilaksi näyttää vakiintuneen laaja matalapaineenalue koko Euroopan pohjoisosan yllä. Mutta ei se vielä monillekaan riitä; sitten pitäisi tietää tai arvata, missä täsmälleen ja minkä muotoisina yksittäiset matalapaineet sadealueineen ovat ja tietysti vielä erikseen kunakin päivänä. Ja taitaa siellä ainakin yksi merkittävä yökin olla, siis myös sään näkökulmasta.

Vähintään voidaan lähteä iltapäiväkuuro-olettamasta, joka ei vielä kovin surkealta kuulosta, mutta toteutuisipa juuri äsken tullut tieteen viimeinen sana. Sen mukaan esimerkiksi juhannusyö olisi poutainen, aika selkeäkin, lämpötilalla etelän jopa kymmenisestä asteesta Lapin noin neljään. Juhannuspäivä olisi koko lailla poutainen ja aurinkoinen, sillä iso matalapaine olisi siirtynyt Norjanmereltä Etelä-Itämerelle eikä suoraan tänne. Sieltä se hivuttautuisi kohti koillista niin, että sunnuntaina viimeistään illaksi sen jopa runsaat sateet leviäisivät maan etelä- ja itäosaan.

Suurin ongelma tässä on kuitenkin se, että matalapaineiden käyttäytyminen on tällaisessa suursäätilassa epävarma ennustettava ja sitä paitsi pienestä kiinni. Mutta sateisimmalta mahdolliselta ei juhannussää juuri nyt todellakaan näytä, eli toivoa on, vaikka tuskin sentään helteestä.

JUHANNUKSEN SÄÄN TILANNEPÄIVITYS LA 14.6. heti seuraavan tietokoneajon valmistuttua (laskettu vain 12 tuntia uudemmista lähtötiedoista):

Ihan havainnollistaakseni, miten tietokonelaskelmat usean päivän päähän helposti heittelehtivät epävakaisessa suursäätilassa, kerronkin nyt, että sadealue leviää etelästä maan eteläosaan juhannusyön kuluessa. Juhannuspäivänä sataa jatkuvimmin maan keskiosassa, kun taas etelän sade on muuttunut kuuroittaiseksi. Sunnuntaina kuurosateet ovat yleisiä Etelä-Lappia myöten. Paikallisia sadekuuroja etenkin iltapäivisin on joka tapauksessa tämän selvän matalapaineen lisäksi.

Tässä blogikirjoituksessa en enää palaa juhannuksen säähän, mutta viisas ainakin varautuu märkään juhannusjuhlaan. Vesi vanhin voitehista.

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Grilli#mediaviewer/Tiedosto:Burning_barbecue.JPG

 

Säätä ja saippuaa

Julkaistu

Laadukkaan oliiviöljy-suolasaippuan valmistus kotioloissa on toki varovaisuutta vaativaa toimintaa, mutta hieno ja opettavainen kokemus!
Laadukkaan oliiviöljy-suolasaippuan valmistus kotioloissa on toki varovaisuutta vaativaa toimintaa, mutta hieno ja opettavainen kokemus!
Forecan 15 vuorokauden parviennusteet ovat jo muutaman päivän ajan antaneet laskelmia siitä, että missä haarukassa juhannusaaton sää lienee. Aivan vielä en silti sanoisi, että missä pisteessä ja millä kellonlyömällä sadekuuro juhannuskokon sammuttaa. Näin tarkka ennuste ei tietenkään voi olla parviennusteen tarkoitus, kun ajatuksena on antaa käsitys eri sääparametrien vaihteluvälistä useilla eri ennusteen lähtöarvoilla.

Ennusteet tarkentuvat päivä päivältä. Ensi viikolla olemme jo huomattavasti paremmassa asemassa tarkkuuden suhteen. Luvassa siis on vielä useampikin juhannuksen säätä syväluotaava blogikirjoitus, mutta vielä ei ole sen aika.

Olipa sää mikä tahansa, niin yöttömänä yönä kannattaa pelata varman päälle. Saunassa on varmasti mukava mikroilmasto ja oikea tunnelma.

Ahtainkin löylykoppi grillivastuksineen muuntuu oikealla asenteella tilavaksi savusaunaksi rantakoivujen katveeseen. Kaupunkiympäristössä voi mökkisaunan puutteessa löytää vaikkapa Kallion ryhmäsaunassa oikeanlaisen juhannustunnelman.

Saunakulttuuriin kuuluu oleellisena osana saippua. Nykypäivän saippuaa ei harmillisesti enää ajatella arvokkaana peseytymisinstrumenttina, vaan erinäiset suihkusaippuat ja shampoot ovat valitettavan usein tuotteistettu niin pitkälle, että mieleen jää käyttäjälle pelkkä tuotemerkki. Käytännössä kehoon siis hierotaan päivittäin aivan tuntematonta värjättyä hajustelientä, minkä koostumuksesta ja vaikutuksesta meillä ei ole harmainta aavistustakaan.

Suomessa on aina osattu valmistaa saippuaa ylpeydellä. Vanhoina hyvinä aikoina, kun vielä kirput, luteet ja täit kalvoivat kurjaa kansaa, sauna tarjosi sen ainoan mahdollisuuden hygienian ylläpitoon. Karjan teurastamisen yhteydessä saatuja rasvaisia luita ja läskiä keitettiin lipeäliemessä. Vaikka iljettävältä kuulostaa, niin näin saatiin aikaan aivan ensiluokkaista saippuaa.

Saippua on kemiallisesti tarkastellen suola. Saippua on rasvahappojen ja emäksen muodostama suola, joka tunkeutuu vesimolekyylien väliin parantaen veden kastelevuutta ja ollen samalla kykenevä ympäröimään ja huuhtelemaan pois vesi-öljyseoksen rasvapisarat. Vaikka nykypäivän synteettiset tensidit ovat käytännössä syrjäyttäneet perinteisen saippuan, ei varmaankaan tee pahaa tutustua tarkemmin saippuan valmistusprosessiin nykypäivän malliin:

Ensin puetaan päälle suojakäsineet ja -lasit. Siirretään lapset ja kotieläimet turvaan. Kerrataan vielä mielessä ne kemianopettajan viisaat sanat, mitkä jo lastentarhassa opittiin: ”Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko.” Tämän jälkeen mitataan 116 grammaa natriumhydroksidia (lipeä, NaOH), mikä liuotetaan hitaasti(!) 300 ml:aan kylläistä suolavettä. Reaktio tuottaa huomattavan määrän lämpöä, minkä tähden sekoitus on tehtävä erityisellä maltilla pitämällä suolavesiastiaa koko prosessin ajan sekoittaen kylmävesihauteessa. Ei kannata kiirehtiä. Lipeän liuotukseen voi antaa kulua rauhassa aikaa kymmenenkin minuuttia. Jos seos alkaa kiehua, kannattaa heti keskeyttää lipeärouheen lisäys ja sekoittaa nestettä nopeammin.

Lipeäliuoksen jäähdyttyä kaadetaan se varovasti litraan (900 grammaa) oliiviöljyä. Sauvasekoittimella, kun pitää sekoittimen teräosaa aivan kiinni astian pohjassa, saa seoksen saippuoitumaan varsin nopeasti. Sinappimaisen sitkeän seoksen muodostuttua tuote valmista kaadettavaksi saippuamuotteihin. Mikäli sekaan laitetaan lisäksi hiukan vahvaa etyylialkoholia, nopeuttaa se saippuoitumisreaktiota niin paljon, että mitään muottiin valamista ei enää ehdi edes harkitsemaan. Tällöin saippuakakku on parasta kääntää suosiolla ylösalaisin uuninpellille ja leikata kakku veitsellä seoksen jo kovettuessa sopiviksi saippuapaloiksi.

Tuloksena saadaan oliiviöljysaippuan ja glyseriinin kiinteä seos. Saippua pesee ja glyseriini hoitaa ihoa. Aivan täydellistä! Saippuan pitää antaa kypsyä kuudesta kahdeksaan viikkoa – mielellään pidempäänkin, puoli vuotta tai vuosikin. Varoituksen sana on kuitenkin tarpeen: Tuloksena on niin laadukas saippua, että tältä tieltä ei ole enää koskaan paluuta kaupan epämääräisiin käärmeliemiin!