Blogitiimi vahvistuu!

Julkaistu

Aurinko heräilemässä hienoon päivään
Aurinko heräilemässä hienoon päivään Forecan toimiston ikkunasta katsottuna.
On tullut jälleen aika availla sanaista arkkuani Forecan tekniikan puolelta, täältä verkkokaapeleiden kuristuksesta ja palvelinräkkien puristuksesta. Tällä kellonlyömällä Sään takaa -blogitiimimme on saanut kadonneen lampaansa takaisin! Yleisömeren kohinan laannuttua kerrottakoon, että 2,5 vuoden taukoon on ollut maailman paras syy: 2,5-vuotias poika!

Varsin erinomaista tässä kaikessa on se, että jatkossa kaikkien teknisten vimpaimien hankintaa ja autotalliprojektien tärkeyttä voi perustella lapsen kehityksen ja kasvun tukemisella.

Aina tietenkään kaikki ei ole mennyt niin kuin Strömsössä, missä lapset syövät kiltisti lautaset tyhjäksi ja tuhisevat aina täydet yöunet. Kaurapuuroa on pyyhitty silmälaseista monet kerrat. Silmänalusten RGB-väriarvo on saattanut joskus lähennellä #000000:aa, ollen siellä keskimääräistä tummemmissa värisävyissä.

Hyvä mieli koostuukin pienistä onnistumisen kokemuksista. Käydä kaupassa melko onnistuneesti siten, ettei jälkikasvu makaa X:nä kaupan lattialla ainakaan kovin pitkiä aikoja. Nähdä mikä riemu voikaan syntyä vesilätäköissä saapastelusta, elämän ensimmäisestä lumisateesta ja sittemmin takapihalle lapioidusta lumikasasta.

Tästä hivenen huterasta aasinsillasta päästäänkin säähän, joka erityisesti tänään tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet ulkoiluun, joskin varovaisuutta noudattaen ainakin täällä etelässä. Aamuisella työmatkalla olisin kovasti kaivannut nastakenkiä jalkakäytävien liukkauden vuoksi. Nopeisiin reflekseihin ei ole loputon luottaminen.

Kuukausiennusteen mukaan maatamme tullaan hellimään keskimääräistä lämpimämmällä säällä. Liukkauden ainakin lapsiperheeet ottavat vastaan ilolla, sillä tapaturmaherkkyydestä huolimatta se mukavasti liukastaa pulkkamäet huimiin nopeuksiin!

Valokuva: Mika Toivonen

Säätä ja saippuaa

Julkaistu

Laadukkaan oliiviöljy-suolasaippuan valmistus kotioloissa on toki varovaisuutta vaativaa toimintaa, mutta hieno ja opettavainen kokemus!
Laadukkaan oliiviöljy-suolasaippuan valmistus kotioloissa on toki varovaisuutta vaativaa toimintaa, mutta hieno ja opettavainen kokemus!
Forecan 15 vuorokauden parviennusteet ovat jo muutaman päivän ajan antaneet laskelmia siitä, että missä haarukassa juhannusaaton sää lienee. Aivan vielä en silti sanoisi, että missä pisteessä ja millä kellonlyömällä sadekuuro juhannuskokon sammuttaa. Näin tarkka ennuste ei tietenkään voi olla parviennusteen tarkoitus, kun ajatuksena on antaa käsitys eri sääparametrien vaihteluvälistä useilla eri ennusteen lähtöarvoilla.

Ennusteet tarkentuvat päivä päivältä. Ensi viikolla olemme jo huomattavasti paremmassa asemassa tarkkuuden suhteen. Luvassa siis on vielä useampikin juhannuksen säätä syväluotaava blogikirjoitus, mutta vielä ei ole sen aika.

Olipa sää mikä tahansa, niin yöttömänä yönä kannattaa pelata varman päälle. Saunassa on varmasti mukava mikroilmasto ja oikea tunnelma.

Ahtainkin löylykoppi grillivastuksineen muuntuu oikealla asenteella tilavaksi savusaunaksi rantakoivujen katveeseen. Kaupunkiympäristössä voi mökkisaunan puutteessa löytää vaikkapa Kallion ryhmäsaunassa oikeanlaisen juhannustunnelman.

Saunakulttuuriin kuuluu oleellisena osana saippua. Nykypäivän saippuaa ei harmillisesti enää ajatella arvokkaana peseytymisinstrumenttina, vaan erinäiset suihkusaippuat ja shampoot ovat valitettavan usein tuotteistettu niin pitkälle, että mieleen jää käyttäjälle pelkkä tuotemerkki. Käytännössä kehoon siis hierotaan päivittäin aivan tuntematonta värjättyä hajustelientä, minkä koostumuksesta ja vaikutuksesta meillä ei ole harmainta aavistustakaan.

Suomessa on aina osattu valmistaa saippuaa ylpeydellä. Vanhoina hyvinä aikoina, kun vielä kirput, luteet ja täit kalvoivat kurjaa kansaa, sauna tarjosi sen ainoan mahdollisuuden hygienian ylläpitoon. Karjan teurastamisen yhteydessä saatuja rasvaisia luita ja läskiä keitettiin lipeäliemessä. Vaikka iljettävältä kuulostaa, niin näin saatiin aikaan aivan ensiluokkaista saippuaa.

Saippua on kemiallisesti tarkastellen suola. Saippua on rasvahappojen ja emäksen muodostama suola, joka tunkeutuu vesimolekyylien väliin parantaen veden kastelevuutta ja ollen samalla kykenevä ympäröimään ja huuhtelemaan pois vesi-öljyseoksen rasvapisarat. Vaikka nykypäivän synteettiset tensidit ovat käytännössä syrjäyttäneet perinteisen saippuan, ei varmaankaan tee pahaa tutustua tarkemmin saippuan valmistusprosessiin nykypäivän malliin:

Ensin puetaan päälle suojakäsineet ja -lasit. Siirretään lapset ja kotieläimet turvaan. Kerrataan vielä mielessä ne kemianopettajan viisaat sanat, mitkä jo lastentarhassa opittiin: ”Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko.” Tämän jälkeen mitataan 116 grammaa natriumhydroksidia (lipeä, NaOH), mikä liuotetaan hitaasti(!) 300 ml:aan kylläistä suolavettä. Reaktio tuottaa huomattavan määrän lämpöä, minkä tähden sekoitus on tehtävä erityisellä maltilla pitämällä suolavesiastiaa koko prosessin ajan sekoittaen kylmävesihauteessa. Ei kannata kiirehtiä. Lipeän liuotukseen voi antaa kulua rauhassa aikaa kymmenenkin minuuttia. Jos seos alkaa kiehua, kannattaa heti keskeyttää lipeärouheen lisäys ja sekoittaa nestettä nopeammin.

Lipeäliuoksen jäähdyttyä kaadetaan se varovasti litraan (900 grammaa) oliiviöljyä. Sauvasekoittimella, kun pitää sekoittimen teräosaa aivan kiinni astian pohjassa, saa seoksen saippuoitumaan varsin nopeasti. Sinappimaisen sitkeän seoksen muodostuttua tuote valmista kaadettavaksi saippuamuotteihin. Mikäli sekaan laitetaan lisäksi hiukan vahvaa etyylialkoholia, nopeuttaa se saippuoitumisreaktiota niin paljon, että mitään muottiin valamista ei enää ehdi edes harkitsemaan. Tällöin saippuakakku on parasta kääntää suosiolla ylösalaisin uuninpellille ja leikata kakku veitsellä seoksen jo kovettuessa sopiviksi saippuapaloiksi.

Tuloksena saadaan oliiviöljysaippuan ja glyseriinin kiinteä seos. Saippua pesee ja glyseriini hoitaa ihoa. Aivan täydellistä! Saippuan pitää antaa kypsyä kuudesta kahdeksaan viikkoa – mielellään pidempäänkin, puoli vuotta tai vuosikin. Varoituksen sana on kuitenkin tarpeen: Tuloksena on niin laadukas saippua, että tältä tieltä ei ole enää koskaan paluuta kaupan epämääräisiin käärmeliemiin!

Sähköautoilua talvisäässä

Julkaistu

Jos sähköauton matkanteko hyytyy, niin alumiinin hapettumiseen perustuvia paristoja voi valmistaa myös matkan varrella!
Jos sähköauton matkanteko hyytyy, niin alumiinin hapettumiseen perustuvia paristoja voi valmistaa myös matkan varrella!

Paukkupakkasia tuntuu riittävän koko maassa. Ainakin lumi narskuu kengissä aivan kuin perunajauhopakettia puristelisi. Valitettavasti talvi tarkoittaa myös sitä, että autoa saa marinoida lämmitystolpassa pitkään. Silti ei ole takeita jäätyneen oven aukeamisesta, eikä varsinkaan oven kiinni pysymisessä. ”Ei-ei-ei pysty!”, laulaa starttimoottori, mutta lopulta, lyijyakun tiristäessä ulos ne viimeisetkin varaukset, saa auton hörähtämään henkiin! Vielä kun kynnellä kovertaa kaksi silmänreikää tuulilasiin, niin matka voi alkaa!

Tämän bensiinisyöpön Italian ihmeen lähestyessä uhkaavasti jo elinkaarensa loppua, haaveilee sitä näkevänsä auton puristettuna kompaktiksi punaiseksi metallikuutioksi. Sähköautot tekevät tuloaan ja latauspisteitä syntyy kuin sieniä sateella, mutta uskaltaako sähköautoon investoida?

Autokuume on inhottava tauti. Todellinen ympäristöteko on tietenkin saattohoitaa vanha bensiinikäyttöinen autonraato ensin niin loppuun, että sen kestävyyden puolesta saa ensin toivoa, sitten rukoilla polvillaan ja lopuksi työntää autovanhus viimeiset metrit romuttamolle pääsemään tuskistaan. Kuluttaahan uuden auton valmistus niin paljon arvokkaita metalleja ja kallista energiaa, ettei sähköautomyyjän kynittäväksi pidä suin päin ryhtyä.

Sähköautolla olisi kiistattomia etuja. Sähkömoottorin hyötysuhde on erinomainen. Auto olisi hiljainen. Vain tuulen suhina kuuluisi matkalla lähikauppaan ja takaisin latauspisteelle. No, ehkä jo hiukan pidemmälle. Autossa olisi vähemmän mekaaniselle kulutukselle alttiita osia. Ja olisihan se nyt herranjumala äärettömän makea vehje! Kiihtyisi kuin ampiainen!

Sähköautojen kohdalla valitettavasti tulee mieleen joitain aiheellisia kysymysmerkkejä: akuston energiatiheys ja auton lämmitys. Kun pakkanen paukkuu, niin pitääkö konsoliin upottaa koppa puupilkkeitä ja kamina, että ikkunat pysyvät sulana? Suomen sää voi kesällä olla kohtalaisen suotuisa sähköautoilun suhteen, mutta silloinkin kuumimpina heinäkuun helteillä olisi pieni vieno toive saada autoon ilmastointi, edes sellainen tuulivoimalla toimiva…

Bensiinin ja kaasun energiatiheys on armottoman suuri, jos sitä vertaa vastaavan tilavuuden ja massaisen sähköakuston energiatiheyteen. Lataus pitäisi hoitua nopeasti. Jos huoltoasemien akkujenvaihtorumbaan ei halua ryhtyä, niin tämä jo melkeinpä pudottaa pelistä kaikki sähkökemialliset parit. Suuren varauskapasiteetin omaavat kondensaattorit toki latautuisivat nopeasti suurellakin virralla, mutta haasteena tässäkin on akuston koko ja paino.

Jotain tarttis keksiä. Kokonaan toinen kysymys tietysti on, että voiko energiaa siirtää autoon tien varrella notkuvista sähköpylväistä? Voisiko energian tuottaa peräti autossa itsessään?

Ainakin toistaiseksi annan vielä lumen sataa työkalupakkiin ja jatkaa vanhan auton tekohengittämistä. Huomenna on toki uusi päivä ja uudet kujeet!

Valokuva: kloriittiparisto, Mika Toivonen
Lähde: Aluminum-Chlorine Battery, 1972. Approved for public release. Frank J. Seiler Research Laboratory, US Army.
Aluminum-Chlorine Battery PDF

Mustaa vai valkoista joulua?

Julkaistu

Ja vuoden 2014 joulun sää on.. rouskis rouskis: 42.
Ja vuoden 2014 joulun sää on.. rouskis rouskis: 42.

”Analyyttinen kone ei pysty tekemään mitään omaperäistä. Se voi tehdä vain mitä me käskemme sen tehdä.”
— Ada Lovelace

Joulukuun 10. päivä, eli aatonaatonaatonaatonaaton-aatonaatonaatonaatonaatonaatonaatonaatonaatonaatto, on yhtä malttamatonta joulun odotusta! Joulukalenterin jokainen luukku on jo tässä vaiheessa joulukuuta takuuvarmasti auki, mutta tuskissaan vielä järsitty ja revitty koko kalenteri aivan riekaleiksi! Voi tätä kihinää ja kutkuttavaa joulun odotusta! On keitelty puurot, kaulittu huolella piparia ja leivottu torttua moneenkin otteeseen. Lahjatoiveista on kirjoitettu joulupukille jo useampikin harakanvarpaiden täyttämä kirje, mutta pukki tuskin istahtaa tänäkään vuonna porovaljakon rekeen kassit täynnä pehmeitä paketteja. Ehei. Ei kelpaa villasukat ja käpylehmät. Käpylehmiä on mukavampi juoksuttaa tablettitietokoneen ruudulla.

Ei tiennyt maailman ensimmäiseksi nörtiksi tituleerattu englantilainen matemaatikko, kreivitär Ada Lovelace (s. 10. joulukuuta 1815 – k. 27. marraskuuta 1852), että millaisen Pandoran lippaan meni avaamaan, kun kirjoitti ensimmäisen algoritminsa Charles Babbagen visioimalle differenssikoneelle. Nyt nämä tietokoneiksi nimetyt differenssikoneen jälkeläiset hurisevat ja kaatuilevat aina ja kaikkialla.

No ei. Kyllä ne koneet suhteellisen hyvin pysyvät pystyssä. Pitää vaan tietää, että mitä tekee. On edes turha kuvitella, että säähavaintoja kyettäisiin mittaamaan, välittämään ja prosessoimaan nykyisellä nopeudella ilman tietokoneita. Lukuisat sääennustemallit olisivat myös melko nihkeää laskettavaa kynällä ja paperilla.

Mihin tässä siis enää tarvitaan ihmisiä? Eikö konesalin uumenissa majailevalle keskusaivolle voisi jo 365 päivää ennen joulua esittää kainon kysymyksen, että tuleeko musta vai valkoinen joulu?

Voe tokkiinsa! Muutaman millisekunnin jälkeen kone toteasi savoa murtaen: ”Suottaapi tuo olla, vuon suottaapi olla olemattakin!”, tai sitten vastauksena tulisi kylmä lukuarvo: 42. Vastauksen tulkinta olisi kuuntelijan vastuulla, mutta niinhän sen pitääkin olla.

Tässä tuloksien järkevyystarkastelussa tarvitaaan meteorologia ja joskus jopa täysin ilman luonnonvaloa elävää ja loisteputkien sirinästä elinvoimansa keräävää tekniikan henkilöä tarkkailemaan ennusteita sillä silmällä.

Säässä siis riittää haastetta, kuten sadealueiden tarkka liike ja määrä tiettynä ajanhetkenä tietyssä paikassa. Pullonkaula ei ehkä nykypäivänä ole niinkään sään fysiikassa, mutta ongelma on saada tarkkaresoluutioinen käsitys niin ilmakehän, maan kuin merien nykytilasta ennusteen alkuarvoiksi. Kun lähtötiedot tarkentuvat, tarkentuu myös tieto siitä, että minne olemme menossa.

Niin tai näin. Lunta tai ei. Visiitti kauppakeskukseen kertoo kyllä takuuvarmasti joulun tulleen. On kirkkaita värejä, pyörryttäviä parfyymejä, on sukkaa, on sukkanauhaa sekä pilteille mitä ihmeellisempiä hilavitkutin-ikiliikkuja -houkutuksia, jotka hakkaavat käpylehmät 10-0. Vielä kun ratiritiralla ja talvihalla raikaa taukoamatta radiosta, niin kyllä siinä vähemmästäkin saa pään pehmenemään mielen jouluisaksi ja kukkaronnyörin löystymään!

Onneksi valkoinen joulu on myös mielentila – ja piparia!

Valokuva:
A photo of the Difference Engine constructed by the Science Museum based on the plans for Charles Babbage’s Difference Engine No. 2 , Creative Commons -lisenssi, User: Geni commons.wikimedia.org/wiki/File:Babbage_Difference_Engine.jpg

Lisätietoja:
http://en.wikipedia.org/wiki/Ada_Lovelace

Kylmyyttä pakoon

Julkaistu

Konvektio toimii ilman ja palokaasujen kuljettajana, mahdollistaen kuvan mukaisen retkikeittimen toiminnan.
Konvektio toimii ilman ja palokaasujen kuljettajana, mahdollistaen kuvan mukaisen retkikeittimen toiminnan.
Syksy vielä rimpuilee viimeisillä voimillaan, mutta lähestyvä marraskuu ei voi enää jäädä huomaamatta täällä etelässäkään. On jokavuotista lihaskuntotestiä talvirenkaiden vaihdon kanssa. On saanut huhuilla talvitakkia pimeän komeron kätköistä kaiken aamukiireen keskellä. Ei aikaakaan, kun alkaa se ”missä on pipo ja käsineet?” -tuska. Saako tavaratalo taas jokavuotisen asiakkaan penkomaan laareistaan mystisistä nanothermokuiduista punottuja sormikkaita, joissa lämmönjohtavuuskin on kiiltäväkantisen brosyyrin mukaan puhdas nolla, ellei peräti negatiivinen! Aika näyttää.

Kylmyys tuntuu myös torpassa. Asukkaan ei ole pakko heti ensilumien tultua heittäytyä hankeen ja luovuttaa. Selvästi jotain tämä kansa on tehnyt oikein, kun kerran antrooppisen periaatteen mukaisesti kaiken tämän kylmyyden ja pakkasen keskellä olemme selviytyneet – ja olen tästä hyytävyydestä teille vielä kertomassa! Pitää tuntea vihollinen ja tietää, että kuinka sitä vastaan taistellaan. Ei saa jäädä hankeen makaamaan!

Lämpöenergia siirtyy kolmella päämekanismilla: johtumalla, säteilynä ja konvektion (kuljetuksen) avulla. Kuumaan teekuppiin asetettu metallilusikka alkaa melko pian lämmittämään sormia, joten materiaalien lämmönjohtavuuteen ja rakennuksien kylmäsiltojen katkaisuun kiinnitetään täällä huomiota. Vaikka ikkunamarkkinoilla ei nyt aivan ole Maxwellin demonin asuttamaa ikkunalasia, kyykkimässä siellä lasien välissä hiljaa ja lajittelemassa kylmiä sekä kuumia ilmamolekyylejä tarkasti oikealle puolelle lasia, on nykyaikainen ikkunalasi kohtalaisen hyvä menetelmä lämmön karkaamisen pysäyttämiseen. Lämpösäteily imeytyy lasiin, toki se myös säteilee sitä, mutta lienee kohtalainen kompromissi, jos näkyvän valon aallonpituuksia pitäisi saada sisään ja ulos. Lisäksi lasien välinen ilmakerros toimii lämmön johtumisen eristeenä. Aivan täydellinen ratkaisu ei ole, sillä termospullon kaltaista rakennetta ikkunasta on vaikea tehdä.

Lämpöenergian siirtoa kuljetuksella on kahdenlaista. Konvektio on läheisesti nosteeseen liittyvä lämpöenergian siirtomekanismi, missä lämmin ilma pyrkii aina kohoamaan ylöspäin. Advektio on väliaineen kuljettamana tapahtuvaa energian siirtoa, siis periaatteessa edellisen kaltaista, mutta tapahtuu aktiivisesti merivirtojen tai tuulen kuljettamana. Näitä kahta mekanismia on joskus vaikea erottaa toisistaan, mutta tärkeää on huomata, että konvektion vuoksi kissat viihtyvät korkeiden hyllyjen päällä. Alhaalla lattianrajassa ilma on aina kylmempää.

Konvektio mahdollistaa myös torppia lämmittävien takkojen ja savuhormien toimivuuden, mutta jostain se korvausilmakin on saatava. Pitäisi niin säästää, tilkitä ja tukita, mutta on se termospullossakin epäterveellistä asua.

Kalevalan 30. runo tietää kertoa Pakkasen, Puhurin pojan synnystä seuraavaa:

”Kukas Pakkasen imetti, kovan ilman kostutteli,
kun oli maammo maiotoinna, emonen utaretoinna?

”Kyyhyt Pakkasen imetti, kyy imetti, käärme syötti
nännillä nenättömillä, utarella uuttomalla;
pohjaistuuli tuuitteli, vilu ilma viihytteli
pahoilla pajupuroilla, here’illä hettehillä.

”Sai poika pahantapainen, tuli turmion-alainen.
Ei ollut nimeä vielä pojalla epäpäöllä.
Pantihin nimi pahalle: pantihinpa Pakkaseksi.
(Lähde: Kalevala)

Valokuva: Poikkileikkaus konvektioon perustuvasta retkikeittimestä. Lähde: commons.wikimedia.org Hobo_stove_convection_2.jpg , Julkaistu GNU Free Documentation -lisenssin alla. Käyttäjä Dontpanic, ”Cutaway illustration of a hobo stove including air convection. Done in Cinema 4D.”

Energiakriisi

Julkaistu

Auringon säteilyspektri yläilmakehässä ja merenpinnan tasolla. Näkyvä valo kattaa vain osan auringonvalon sisältämästä energiasta.
Auringon säteilyspektri yläilmakehässä ja merenpinnan tasolla. Näkyvä valo kattaa vain osan auringonvalon sisältämästä säteilyenergiasta.
Syksyn ruska tarjoilee nyt mitä parhainta silmänruokaa. Puiden, varpujen ja ruohikon lehdistä talvea karkuun pakenevaa lehtivihreää ei ole enää prosessoimassa punaisia ja sinisiä valon aallonpituuksia hapeksi ja sokereiksi. Heijastuneen vihreän valon sijaan saamme taas hetken nauttia luonnon keltaisesta ja oranssinpunaisesta väriloistosta!

Syksy on kuolevien lehtien lisäksi myös sateen ja tuulen aikakautta, mutta toistaiseksi varsinaiset kunnon syysmyrskyt ovat vielä näkemättä. Siinä missä myrskybongari suorastaan huutaa tuuleen, vaatien peltikattojen irtoamisia ja puiden murskaamia autoja, metsänomistaja on puolestaan huolissaan syksyn sateiden pehmittämästä maasta, joka ei välttämättä ole enää kykenevä pitämään puiden juuria paikoillaan, tässä lannoitetun ja latvoiltaan tuuheentuneen talousmetsän kätköissä.

Syksy on aikaa, jolloin sähköyhtiöiden bensiinikäyttöiset moottorisahat surisevat voimalinjojen liepeillä. Energian siirtoa ja sen muuntumista työksi ei saa häiritä mikään. Takavuosien myrskyjen innoittamana on kaivettu ojaa ja laskettu kaapelia eräskin metri, mutta miten pitkälle yksittäisen ihmisen kohdalla huoltovarmuutta voi ja kannattaa ulkoistaa? Entä jos palvelutasoksi kelpaisi vaatimattomat 99 %? Auttaako asiassa joka kodin tuulivoimala ja aurinkopaneeli?

Tuulessa kieltämättä on valtavasti voimaa. Kullat ja sahramit ovat kulkeneet tuulen voimin purjelaivoissa (menolipulla) mantereelta toiselle, mutta haasteena on silti liikkuvan ilman energiasisältö. Voimaloita pitäisi olla lukumäärällisesti paljon. Todella paljon. Voimaloita pitäisi olla yläilmakehään saakka, vieläpä jotenkin kustannustehokkaasti rakennettuna ja ylläpidettynä. Tiedä sitten. Saattaisi aurinko pimentyä lopullisesti näiden taivaankatiskojen taa.

Aurinko syöksee avaruuteen aivan julmetusti energiaa. Aurinko toimii myös energialähteenä tuulelle. Auringon energiasta vain mitättömän pieni osa osuu maapallolle, edelleen pienempi osa pääsee maan pintaan, mutta Suomessakin kesällä pilvettömältä taivaalta keskipäivällä säteilyteho on noin 800 wattia jokaiselle neliömetrille. Sähkökentän voimakkuus lienee useita satoja voltteja metrin matkalla (optimiolosuhteissa päiväntasaajalla lukema lienee 870 v/m). Jos tuo kaikki energiamäärä muuttuisi rannalla maatessa kehossamme suoraan lämmöksi, niin siinä olisi liha sisuskaluja myöten varsin rapeaa – tai kokkitermein ”well done”. Onneksi näin ei käy, mutta miksi ei? Ongelma on vanha tuttu: sähkömagneettista säteilyenergiaa infrapunan, näkyvän valon ja ultravioletin korkeilla taajuuksilla ei ole aivan yksinkertaista muuntaa suoraan sähköenergiaksi – tai edes lämmöksi, kun lämmitettävä kohde itsekin alkaa säteillä energiaa pois hieman pidemmillä aallonpituuksilla. Ainakin tällä hetkellä lämmön talteenotto lämmönkeräimillä on sähkön tuottamista aurinkopaneeleilla parempaa hyötysuhteeltaan. Tilanteen odotetaan muuttuvan lähitulevaisuudessa. Onhan tässä vasta 40 vuotta haudottu ns. uuden sukupolven aurinkopaneeleja, jotka toimisivat pikkuriikkisten nanoantennien tapaan viritettynä auringonvalon taajuuksille.

Energian varastointi on edelleen ongelma. Yöt ovat pitkiä ja talvet kylmiä, usein myös pilvi peittää auringon. Tässä valossa asiaa tarkasteltuna ei hölmöläisten ideoima säkki auringonvalon talteenottoon olisi enää lainkaan huono ajatus.

Kehitys kehittyy, mutta sitä odotellessa voi kysyä, että millä tämän odotusajan torppansa lämmittäisi? Millä saisi hehkulamppuun energiansäästölamppuun valon? Öljyä ja kivihiiltä ei ole, eikä turvetta ei saa polttaa, koska hiilidioksidi ja maailmanloppu. Ei tämä helppoa ole.

Lähteet:

Coolcad electronics, Infrared rectennas

http://en.wikipedia.org/wiki/Nantenna

Valokuva:
Wikipedia, Radiation Spectrum, Wikimedia Commons (User:Nantennagroup)