Mistä luukusta lunta?

Julkaistu
tttt
Oikein viritetystä joulukalenterista saa vaikka lumisen joulun. Käännä vanha tapa hyödyksi. Kuva: yto /flickr.

Joulukuu ja adventin taika kolkuttavat ovelle. Huomenna sunnuntaina paitsi raikuu Hoosianna, kuuluu avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Etelässä päästään pakkasesta päiväksi, mutta vain päiväksi, sillä jo illalla on pakkasta. Eikä vain pakkasta: vaikka päiväkin olisi jo tuulinen, on ilta joka tapauksessa vielä tuulisempi ja pakkasen myötä viimainen. Vielä koko maanantain vastaisen yön tuulee pohjoisluoteesta, joten myös kyöpelit lämmintä ylle.

 Ensimmäisen adventin aikana Suomi saa myös lisää lunta, sillä mitenkäs taas onnistuukaan matalapaine, sanana minua suuresti kyllästyttävä, ylittämään Suomen. Nehän tuovat mukanaan monen monta paikallista säänvaihtelua, ja sitten pitäisi muka tietää, olla ainakin tietävinään, montako senttiä lunta sataa, milloin täsmälleen ja missä. Onneksi melkein jokainen voi tänä nykyisenä aikana turvautua loppupeleissä sadetutkan apuun, meidänlaisessamme korkean teknologian tietodemokratiassa.

 Mutta se joulukalenteri. Sen voi ottaa niinkin, että avaa heti kunakin aamuna, tai sitten kun herää, makuuhuoneen ikkunan mustat sälekaihtimet (suositus vuorotyöntekijöille!) tai ihan muuten vain katsoo tarkoituksella ikkunan läpi ulos. Lunta ei vielä kaikissa maan osissa ole, mutta jonain aamunapa sitten ehkä onkin. Ja näkyy sieltä ulkoa aina jotain erilaista kuin eilen, kunhan on tarkkana. Toisinpäin, siis ulkoa ikkunan läpi sisään, tätä ei tietenkään sovi tehdä, ainakaan toisten ikkunoilla. Mutta näin kotioloissa ja ulospäin, niin voi saada arkiympäristöönsä uuden näkökulman. Lintulaudallakin saattaa käväistä vaikka minkälainen talvilintu. Ikkunankarmeja koputtelevat tiaiset ovat vanha pakkasen merkki. Jos ruokit lintuja, muista tehdä niin koko talven yli. Ilman pitkiä lomia.

 Itsenäisyyspäivän säätä toimittaja jo tivasi. Sain ehkä perille, että vielä eilen se näytti ihan erilaiselta kuin tänään, ja huomenna luultavasti taas erilaiselta. Vielä viisi erilaista versiota ehtii tulla, jos joka päivä soittaa ja kysyy. Ja jos soittaa kahdesti vuorokaudessa, on luvassa jopa kymmenisen hyvässä tai huonossa lykyssä enemmän tai vähemmän erilaista laskelmaa ja ajatelmaa tuonkin tärkeän päivän säästä. Ja yhtä monta lööppiä, jos niikseen tulee. No jaa, toki ne perättäiset ennusteet siellä lähempänä jossain vaihessa alkavat toisiaan muistuttaa. Silloin niihin kannattaa jo uskoa. Tätä voi jokainen harjoittaa: monia sääennusteita päivitetään esimerkiksi aina uuden tietokonelaskelman valmistuttua. Ei se ole riesa, että ennusteet muuttuilevat, vaan se on tietoa jostain sekin.

 Maanantai on ainakin aamupuoleltaan kylmä päivä, mutta jo illaksi saa Länsi-Suomi lämpötilaakin kohottavia lumisateita, jotka tiistain vastaisena yönä ovat idässä ja pohjoisessa. Tiistai on viikon lauhin päivä, silloin lämpötila käväisee Lapin lounaisosaa myöten ainakin lähellä nollaa. Sateet jäänevät vähäisiksi ja voivat tulla pohjoisessakin vetenä. Jo seuraavaksi yöksi sää selkenee, jolloin pakkaselle painutaan. Keskiviikkona ja etenkin jo torstaina pilvisyys alkaa lisääntyä, vähän lunta voi paikoin tulla. Sää jatkuu länsituulisena, mikä pitää pakkasen enempi heikkona. Torstaina, ken tuohon vielä haluaa uskoa, tuuli heikkenee Lapissa, jolloin pakkanen kiristyy siellä. Lounaassa päin vastoin lauhtuu vähän.

Kuva: Safeplast
Kuudes luukku aukeaa itsenäisyyspäivään. Kuva: Safeplast

Itsenäisyyspäiväksi Suomen länsipuolelle lasketaan matalapaine, joka toisi meille voimakkaan etelänpuoleisen ilmavirtauksen ja ainakin pilvisen sään, suurella todennäköisyydellä myös sateisen, ainakin ajoittain. Sateen olomuoto on etelässä siinä ja siinä, mutta jos ei lunta ilmesty vielä kuudennesta luukusta, niin heti seuraavista aiempaa suuremmalla todennäköisyydellä. Mutta tämä on ennustamista.

Kuvien linkit:

Advent Calendar - 無印良品の直角くつ下のアドベントカレンダー

http://www.snt-group.fi/safeplast/files/2013/11/lippu-ja-kynttil%C3%A4t.jpg

Myrskyääkö sisämaassa loppuviikosta?

Julkaistu

Talven ja syksyn tiukan kamppailun seurauksena  Atlantilla on jälleen kehittynyt komea matalapaine.   Se on lähipäivinä pyyhkäisemässä kokonaisuudessaan Suomen yli tuoden mukanaan sateita ja tilapäisesti lauhempaa ilmaa.  Kunnon matalapaineeseen liittyy aina myös reippaita tuulia ja niin nytkin. Matalapaineen jälkipuolella tuulet yltyvät Pohjanlahdella jopa myrskyksi asti.  Eino-myrskyn kaltaisia puhureita ei kuitenkaan ole luvassa.

 

matalapaineeseen liityy useampi saderintama. Ensimmäinen vie kireimmät pakkaset pois, toinen tuo kaikkein lauhimman ilman ja kolmanen jälkeen puhaltaakin taas jo kylmä tuuli.
Tiistai-ilta 26.11.2013: Matalapaineeseen liittyy useampi saderintama. Ensimmäinen vie kireimmät pakkaset pois, toinen tuo kaikkein lauhimman ilman ja kolmannen jälkeen puhaltaakin taas jo kylmä tuuli.

Tuulisinta on torstai-iltana ja perjantain vastaisena yönä

Tuuli on voimistumassa selvästi jo lauhtumisen yhteydessä, mutta monin paikoin voimakkaimmat tuulet mittaillaan, kun tuuli torstain kuluessa alkaa kääntyä pohjoisen puolelle ja sää alkaa uudelleen kylmentyä.  Läntisillä merialueilla voimakkaimmat tuulet mitataan todennäköisesti torstain puolella, kun taas Itä-Suomessa voimakkaimmat puuskat ovat luvassa vasta perjantaina aamuyöstä.  Näillä näkymin tuulenpuuskat eivät sisämaassa yllä yleisesti yli 20 m/s.  Reippaita puuskia on kuitenkin luvassa ja viime myrskyssä vaurioituneet puut voivat vielä kaatuilla sähkölinjoille vähän heikommassakin tuulessa.  Forecan sivuilla  voi helposti tehdä omat tuuliennusteensa myös sisämaahan, kunhan muistaa yhden tärkeän asian: Tuuli on sisämaassa aina puuskittaista eikä keskituuli kuvaa sisämaan tuulioloja!

Sisämaassa kannattaa seurata vaan puuskatuuliennusteita

Ennen vanhaan tuulen voimaa kuvattiin ns. boforiasteikolla. Se kuvasikin paremmin tuulen luonnetta sisämaassa kuin nykyinen tuulen nopeuteen perustuva tuulen mittaus. Virallinen tuulen mittaus ilmoitetaan aina tuulen 10 minuutin keskiarvona. Merellä tämä keskituuli kuvaakin hyvin tuulen luonnetta. Sisämaassa tuuli on kuitenkin aina puuskaista. Maaston muodot, rakennukset, kasvit ja puut aiheuttavat tuulelle paljon esteitä, joita sen pitää väistellä ja kierrellä. Tuuli muuttuu suuren kitkan ansiosta hyvin pyörteiseksi ja voimakkaimmissakin myrskyissä sisämaassa on hetkittäin täysin tyyntä. Näin varsinkin tuulisissa tilanteissa 10 minuutin keskiarvo vähättelee huomattavasti tuulen tuntua. Ihminen nimittäin kokee sisämaan tuulisuuden juuri puuskien voiman mukaan ja puuskat ne sisämaassa tuhoa tekevätkin eikä  keskituuli. Keskituuli on kuitenkin yleismaailmallisesti valittu tuulen viralliseksi yksiköksi (SI-järjestelmä).

Puuskatuuliennusteita löytyy Foreca.fi – sivustoltamme

Kehitimme puuskatuuliennusteen uudistettuun veneilysääosioomme ja siitä saadun palautteen perusteella olemme tulevaisuudessa tuomassa puuskaennusteet myös yleisten ennusteiden lisätiedoksi. Toistaiseksi puuskatuulet löytyvät veneilysään yhteydestä:

www.foreca.fi/veneilysaa/tuuliennuste/itameri

”Puuskat”-nappula pitää ensin painaa aktiiviseksi ja valita merten sijasta joko ”Maa”- tai ”Kaikki”. Veneilysäästä löytyy paljon muitakin nappuloita, joita voi ihan rohkeasti painella.  Nappuloista on esimerkiksi mahdollista vaihtaa ennustusaluetta tarkemmaksi tai vaikkapa tarkastella tuulia koko Fennoskandian alueella. Veneilysäästä on myös mahdollista seurata tuulihavaintoja merialueilla.

Valitse ensin haluatko tarkastella  tuulia pelkästään merillä tai maallla tai molempia yhtäiakaan. Kuvissa näkyy, miten eri nappulat vaikuttavat. Ensimmäisessä on painettu "aktiiviseksi "Meri", toisessa "Maa" ja kolmannessa "Kaikki"
Valitse ensin haluatko tarkastella tuulia pelkästään merillä, maalla vai molempia yhtä aikaa. Kuvissa näkyy, miten eri nappulat vaikuttavat.  Ensimmäisessä on painettu aktiiviseksi ”Meri”, toisessa ”Maa” ja kolmannessa ”Kaikki”

 

Valitse sitten haluatko tarkastella  keskituulta vai puuskia. Ensimmäisessä kuvassa on valittu "Keskituuli". Toisessa on valittu "Puuskat". Puuskien on takoitus kuvat tuulen puuskia, joita koetaan yleisesti kyseisessä tilanteessa.  Painamalla "Riskirajat"- nappulan aktiiviseksi, piirtyy karttaan varjostetut alueet, joissa voimakkaimmat puuskat voivat yltää yli 14 m/s (harva varjostus) ja yli 21 m/s (tiheä varjostus).
Valitse seuraavaksi haluatko tarkastella keskituulta vai puuskia. Ensimmäisessä kuvassa on valittu ”Keskituuli”. Toisessa on valittu ”Puuskat”. Puuskien on tarkoitus kuvata tuulen puuskia, joita koetaan yleisesti kyseisessä tilanteessa. Painamalla ”Riskirajat”- nappulan aktiiviseksi, piirtyy karttaan varjostetut alueet, joissa voimakkaimmat puuskat voivat yltää yli 14 m/s (harva varjostus) ja yli 21 m/s (tiheä varjostus). Veneilysäästä löytyy myös nappulaa, jonka alta voit tarkastella tuulihavaintoja. Sisämaan tuulihavaintoja on mahdollista tarkastella Täsmätutkasta valitsemalla sieltä lämpötilojen tilalle tuulet. Toistaiseksi sisämaan tuulihavainnot ovat kuitenkin keskituulia, mutta tarkoitus on tulevaisuudessa lisätä Täsmätutkaan myös tuulenpuuskatiedot.

 

Enemmän veneilysään eri palveluista voit lukea täältä:

http://blogi.foreca.fi/2012/05/veneilysaa-on-uudistunut/

 

 

 

Se vähän laajempi, ei kylmästi sotaisa, talveen katsova marraskuinen mietelmä

Julkaistu
Jopa Sputnik-koira Laika saadaan helposti kurkistamaan myös sään takaa. Kuva:
Jopa Sputnik-koira Laika saadaan helposti kurkistamaan myös sään takaa. Kuva: historybyzim.com

Tässä vaiheessa marraskuuta, maanantaina jo Kaisan eli Katariinan nimipäivänä, vanhana Katariina Alexandrialaisen muistopäivänä, on jo lupa tähyillä tulevaa talvea. Siis tulevina maanantaina ja jouluna tulisi olla samanlainen sää. Ja koska näin ei aina käy, on jo ammoin tajuttu, että näille pikku enteille on hyvä kehittää vastapari, ihan toinen tieto tulevasta: Kun Kattina kapsaa, niin jouluna napsaa (vesisade), on kansanperinnettä tallessa Jämsästä. Kaisan päiväksi on yleisesti odotettu lauhaa, oikeastaan suojasäätä. Koska näin ei tällä kertaa käy, lienevät taas maailmankirjat nurinniskoin. Alamäki taisi alkaa siitä tunnetusta Sputnikista, joka sotki säät, mutta toi lopulta internetin: sen verran Amerikka tuosta idän ilotulituksesta säikähti. Kannatti laukaista, vaikka tähtien sota toi vararikon. Ja missä hangessa tarpoisi sääpalvelu ilman satelliittikuvia ja kehittyneitä tietokoneyhteyksiä? Mitä, etteikö säätä muka saa sotkettua mihin tahansa ja etteikö kilpavarustelukin voi saada jotain aikaiseksi…

Rakas lukijani, toivottavasti et pysynyt kärryillä, sillä silloin loputtomat matalapaineet, vaihtelevat pilvisyydet ja poudat ovat juuri kuin sinulle tehtyjä. Teen tietoisen irtioton arjesta ja olen monimutkaisempi. Eikä näytä talven tulokaan olevan niitä yksioikoisimpia asioita – ainakaan tänä vuonna ja tietysti tänne vetelään etelään, missä asun. Minäkin olen vetelä ennen kuin paukkupakkasessa vasta kangistun. Kylmiä ilmoja on hivuttautunut vähän niin  kuin Suomelta salaa vielä paljon etelämmäksi kuin missä Suomen etelä on. Keskisen Välimeren alueella on jo jonkin aikaa ollut matalapaine eli kuurosateisen sään alue. Ilma ei siellä ole ollut suomalaisittain kylmää, tietenkään, mutta ylemmässä ilmakehässä suhteellisen kylmää vastakohtanaan lämmin Välimeri. Vielä tämän viikonlopun yli tilanne on samankaltainen. Tähän mennessä Sardiniassa on tulvinut, Kreikkaa ovat riepotelleet ukonilmat (kuinkas muuten), Ranskan kaakkoisosan vuoristoisilla alueilla on koettu lumikaaos ja Italiassa lunta on satanut marraskuulle harvinaisesti Toskanaa myöten, pohjoisen alppilaaksoista puhumattakaan.

Myös meille virtaa pian luoteesta ihan oikeasti kylmää ilmaa, jonka tuuli kuitenkin pitää liikkeessä eli sekoittaa eri ilmakerroksia. Sunnuntaista alkaen etelässäkin on pakkasta, mutta ensin varovasti aste tai pari kolme. Aurinkoisinta (jos marraskuun säästä nyt kannattaa moista määrettä käyttää, mutta selkeintä ainakin) on maanantaina, idässä vielä tiistainkin puolella. Maanantaina luoteistuuli hidastaa pakkasen kiristymistä mutta tekee siitä sitäkin purevamman, etenkin kun ilmiöön ei ole vielä tänä syksynä kunnolla totuttu. Päällepantavansa kannattaa miettiä kahdesti. Ilmavirtauksen heikettyä pakkanen voisi olla kireintä tiistaiaamua kohden, kunnes lännestä lähestyvät sateet nostattavat edellänsä lauhemman lounaistuulen.

Keskiviikko ja torstai ovat etelässä paluuta suojasäähän, ja sitten on taas uuden talvisemman yrityksen vuoro. Sateita on keskiviikon ja torstain maissa liikkeellä useitakin, ja saa nähdä, onko lopputulema niistä jo valkoinen maa myös etelässä vai ei. Pakkasen merkkejä voi itse kukin tarkkailla vaikka näin: ”Jos pikku lintuja, talwen tullessa, kokoontuu parwittaisin mettistöön, puihin ja pensaisiin, niin aawistetaan pakkasta” (Talon-pojan sää- eli ilma-kirja, taikka Tarpeellisia tietoja maanwiljeliöille ilman-muutteista. [Turku]: [Frenckell], 1848, sivu 12. Teos on suomenkielinen versio alunperin Saksassa vuonna 1508 ilmestyneestä sääkirjasta Die Bauernpraktik. Suomenkielisenä se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1773 Tukholmassa.)

Lähteitä:

Kustaa Vilkuna. Vuotuinen ajantieto.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Katariina_Aleksandrialainen

http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/index.php?pagename=teokset-nimio&set=1416

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sputnik-ohjelma

http://fi.wikipedia.org/wiki/ARPANET

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ronald_Reagan#T.C3.A4htien_sota

http://fi.wikipedia.org/wiki/Internet

 

Kuvan linkki: http://www.historybyzim.com/2011/08/laika-space-dog/

 

Syysmyrskyt hellittävät – talvi saapuu viikonloppuna

Julkaistu

Elämme tällä hetkellä myrskyjen kulta-aikaa: keskimäärin myrskyjen esiintyvyystiheys on suurimillaan juuri tähän aikaan vuodesta. Onhan tässä jo muutamana päivänä tuuli aiheuttanutkin tuhoja erityisesti läntisessä ja keskisessä Suomessa, mutta yhä ollaan selvästi jäljessä myrskytilastoista. Meillä pitäisi keskimäärin olla 20 myrskypäivää vuodessa, mutta tähän mennessä olemme saaneet tyytyä vain seitsemään. Jos luontoäiti päättää ottaa tilastoja kiinni, niin varautukaa siihen, että joulukuussa myrskyää joka toinen päivä!

Miksi loppusyksystä myrskyää?

Me meteorologit käytämme toisinaan termiä ”barokliininen ilmakehä” puhuessamme keskileveysasteiden, myös Suomen, matalapainetoiminnasta ja säähäiriöistä. Barokliininen vyöhyke kattaa valtaosan pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeasta vyöhykkeestä, johon pääosa Euroopastakin kuuluu. Tällä vyöhykkeellä matalapaineiden syntyminen, erityisesti Yhdysvaltojen itärannikolla, on talvisin aktiivisinta. Barokliiniseen vyöhykkeeseen syntyy siis helposti säähäiriöitä, joita arkikielessä kutsutaan matala- ja korkeapaineiksi.

Merillä on valtava ominaislämpökapasiteetti, ts. ne lämpenevät ja kylmenevät selvästi hitaammin kuin mantereet. Loppusyksystä pohjoisen pallonpuoliskon manneralueet kylmenevät nopeasti, kun taas meret ovat suhteessa lämpimämpiä. Matalapainetoiminta vilkastuu Atlantilla selvästi loka-marraskuun aikana, jolloin eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot alkavat kasvaa suuriksi. Kuvitelkaapa, että pakkasta voi helposti Siperiassa tai Pohjois-Kanadassa olla 40 astetta, kun taas samaan aikaan Pohjois-Atlantti on vielä samalla leveysasteella yli +10-asteinen!

Matalapaineet saavat energiansa lämpimistä merialueista, ja matalapaineiden tehtävänä on tasoittaa lämpötilaeroja pohjoisten ja eteläisten leveysasteiden välillä. Ne kuljettavat vuoroin lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja vuoroin kylmää kohti etelää. Ilman matala- ja korkeapaineita osa pohjolasta pääsisi kylmenemään talvisin huomattavasti nykyistä kylmemmäksi (aurinko ei lämmitä 60°N pohjoispuolella juuri lainkaan!), kun taas samalla tropiikki paahtuisi huonosti lämmitetyksi saunaksi. Mainittakoon kuitenkin, että päiväntasaajan tropiikissa barokliinisiä säähäiriöitä ei esiinny Coriolis-ilmiön (fi.wikipedia.org/wiki/Coriolis-ilmiö) ollessa olemattoman pieni.

Matalapaineiden tyypillinen reitti
Matalapaineiden tyypillinen reitti

Myrskypäiviä on keskimäärin Suomessa eniten marras- ja joulukuussa, molempina kuukausina kolmesta neljään. Tällöin Atlantilla syntyvät matalapaineet pääsevät lämpimän meren yllä voimistumaan usein myrskyiksi saakka ja säilyttävät vielä osan voimastaan iskeydyttyään Suomeenkin. Kovimmat hirmumyrskytuulet kuitenkin usein jäävät esimerkiksi Länsi-Norjan, Tanskan tai Etelä-Ruotsin asiaksi. Kun matalapaine liikkuu lämpimän alustan (merialueet, esimerkiksi Atlantti tai Pohjanmeri) yltä kohti itää kylmemmän alustan eli mantereen päälle, menettää se nopeasti tehonsa. Vaikka Itämeri onkin yleensä alkutalvesta selvästi mannerta lämpimämpi, on se liian pieni ja matala energianlähde ylläpitääkseen voimakkaita myrskyjä.

Hirmumyrskyä Suomessa?

Viime viikolla supertaifuuni, Haiyan, oli vielä kovasti pinnalla. Todennäköisesti kyseessä oli kaikkien aikojen voimakkain myrsky, mitä tulee tuulennopeuksiin. Mutta miten on Suomen kohtalo – voisiko meillä tuuli koskaan yltyä hirmumyrskylukemiin?

Luotettavan havaintoajanjakson, 1900-luvun puolivälin jälkeen, Suomessa ei tiettävästi ole esiintynyt yhtäkään hirmumyrskyä. Mainittakoot, että myrsky on hirmumyrsky, jos sen 10 minuutin keskituulennopeus on yli 32,7 m/s. Lähelle tätä on kuitenkin muutamaan otteeseen päästy: Valassaarilla 25.2.1971, Korsnäsillä 15.12.1975 ja 23.12.1975 sekä Hangon Tulliniemellä 23.1.1999. Kullakin asemalla keskituulen nopeudeksi mitattiin 31 m/s.

On olemassa kuitenkin eräs mysteeritapaus, ja nyt täytyykin kurkottaa aina 1800-luvun loppupuolelle: mitä oikein tapahtui Etelä-Suomessa 28. elokuuta vuonna 1890? Vastausta ei kukaan taida tietää tarkkaan, mutta on viitteitä siitä, että hirmumyrskylukemia olisi voitu tällöin mitata Suomen merialueilla ja hirmumyrskypuuskia mm. silloisessa Helsingissä. Tällöin eteläisessä Suomessa kaatui kymmeniä tuhansia puita ja rakennuksiakin vauroitui. Harmi, ettei havaintoverkostoa ollut 123 vuotta sitten juuri lainkaan, eikä (hirmu?)myrskyä voi vahvistaa.

Uskon kuitenkin, että vielä meikäläisen elinaikana Suomessa tullaan mittaamaan yli 32,7 m/s puhaltavia keskituulia, jolloin ensimmäinen hirmumyrsky voitaisiin rekisteröidä. Ennätyksethän on tehty rikottaviksi!

Myrskyisä vai lempeä loppuvuosi?

Vaikeaa antaa suoraa vastausta tähän, mutta ainakin selvästi viimeaikaista kylmempi marraskuun loppu. Matalapaineiden jatkuva marssi Atlantilta tulee päätökseensä, ja jatkossa niiden reitti tulee muuttumaan. Torstaina etelästä nouseva matalapaine tuo mukanansa kymmenisen senttiä lunta maan keskivaiheille, ja loppuviikko näyttää etelässäkin jo talvisemmalta. Lähinnä etelä- ja länsirannikko pysyttelee vielä niukasti plussan puolella. Lapissa rikottaneen helposti keskiviikon ja perjantain välillä kuluneen syksyn pakkasennätykset, kun selkeillä alueilla lämpötila voi öisin painua -30 asteen tuntumaan.

Kun tässä viime aikoina ovat myrskyt olleet kovasti pinnalla, niin haluaisin esittää teille kysymyksen: onko jokin syys- tai talvimyrsky jäänyt erityisesti sinun mieleesi?

kuva: Wetterzentrale.de

Eino iski

Julkaistu
Kuva;
Satelliittikuva tänään puoliltapäivin. Maamme etelä- ja länsiosaan on virrannut hyvin kuivaa ilmaa. Se tietää tuulien heikettyä eteläänkin pakkasta yöllä. Kuva: DLR

Pohjois-Suomen yli itään liikkunut matalapaine toi perässänsä myrskypuuskaisia tuulia. Tuulimittareita on vain siellä täällä, mutta äsken, olisiko tunti sitten, bongasin kotikonstein (olen siis vapaalla) Kuopion lentoaseman metar-sääsähkeestä puuskalukeman 39 solmua. Siis ihan vain hetkittäisen mittauksen, se tuskin edustaa koko päivänä mitattua suurinta puuskaa edes juuri siellä. Tuo 39 solmua on siinä pikkuisen alle 20 m/s, ja Ilmatieteen laitoksen tiedotteista bongasin Rukkasluodon järviaseman (Rantasalmella) mitanneen jopa puuskan 29 m/s. Lehtien uutiskuvista (jotka tietysti edustavat yksittäisiä valikoituja kohteita) näkee, että ainakin puita on kaatunut ja teksteistä, että talouksia on taas kymmentuhatmäärin ollut ilman sähköä.

Puuskatuulten klimatologia, siisesim. se, miten kovia puuskia tietyissä tilanteissa edes keskimäärin on lupa odottaa, ei ole samalla tavalla tunnettua kuin tuulennopeuden kymmenen minuutin keskiarvon. Puuskien systemaattiseen mittaamiseen ja tilastointiinkin on päästy panostamaan sääpalvelun historiamielessä vasta varsin äskettäin. Mutta ”aina” on täytynyt niin olla, että puita kaatuu voimakkaiden matalapaineiden tuulten ja erityisesti tuulenpuuskien vuoksi.

Säävaroitusjärjestelmä (josta vastaa sääviranomainen) on kehittynyt ja mielestäni hyvä, mutta keskimäärin ylireagoiva (seuraa ehkä asian luonteesta ja traditiosta, esim. merisääpalvelussa kovan tuulen varoitus annetaan jo silloin kun ennustusjakson suurimman kymmenminuuttisen kovan  keskituulen arvioidaan toteutuvan kymmenen prosentin todennäköisyydellä), ja varsinkin median tarttuessa varoitustilanteisiin hyvinkin ärhäkkäästi, varoitukset helposti inflatoituvat. Ei enää reagoida, vaikka joskus varautumismielessä omakohtaisestikin pitäisi, kun varoituksia ikään kuin tulee jatkuvasti, eikä sitten mitään järisyttävää tapahdukaan – paitsi joillekuille jossain muualla, jolloin se ei kosketa samalla tavalla kuin itseen kohdistuvat sään hyökkäykset.

Sitten ihan oma perspektiivinsä on siinä, mitä lopulta voidaan tehdä myrskytuhojen ehkäisemiseksi ja mitä ei. Etukäteen ei voi tietää, aikooko juuri se oma pihapuu kaatua oman talon päälle vai ehkä naapurin puu hänen talonsa päälle. Tai sitten ristiin. En yritä vääntää vakavaa asiaa leikiksi, mutta ihan totta: ei niitä metsän puita voi erikseen pystyssä pitää, ne kaatuvat, jos ovat kaatuakseen. Jos sähkölinjoja ei saada kaivettua suurilla kustannuksilla maahan, pitäisi ne linjat säävarautumismielessä avohakata selvästi nykyistä leveämmältä. Ja siitäkös myös vasta riemu nousisi.

Ehkä rakentamismääräyksissä pitäisi olla, että omakotitaloissa pitää olla myös puulämmitteinen leivinuuni ja puuhella, sitä puuta kun sentään vielä on, jopa myrskyn kaadettavaksi. Onko aivan välttämätöntä olla niin riippuvainen sähköstä, voisiko sitä riippuvuutta mitenkään omakohtaisesti pienentää? Tämäntyyppisiä olisivat mielestäni oikeat ja vaikuttavat varautumiskysymykset. Myrskypuuskat kun kuuluvat ilmastoomme.

 

 

Kuvan linkki: http://pegasus.eoc.dlr.de/op_services/fires/modis/t1.131117.0956_143_1KM.jpg

Sumupilvi yllätti positiivisesti – olemalla poissa

Julkaistu
Marraskuun puoliväli on aurinkoisena oma maailmansa. Kuva: karindalziel / flickr.
Marraskuun puoliväli on aurinkoisena oma maailmansa. Kuva: karindalziel / flickr.

En uskonut, että tästä päivästä voisi tulla vielä marraskuun puolivälissä näin aurinkoinen.  Ennustamani sumupilvi myös etelässä ja lännessä jäi aamuun. Auringon siis täytyy vaikuttaa vielä juuri ja juuri. Omituista ääneenlausuntaako? Lämpimissä ilmamassoissa liian lähellä talvea on se ongelma, että tahtoo tulla päivän kestävää sumupilveä lähelle maanpintaa ainakin ohueksi kerrokseksi. Se olisi sitä myöhäissyksyn harmaata sävyä säässä. Ja kun oikein pukkaa lämmintä, sumupilvikerros voi kasvaa paksuutta, jolloin siitä alkaa tulla tihkusadetta. Sellaista hyvin, hyvin pienipisaraista. Vain sellainen sade syntyy pilvessä niin, että pilvipisarat kasvavat toisiinsa törmäämällä, toinen toisensa sieppaamalla. Ja tämä kaikki tapahtuu lähellä maanpintaa, vain alimpien satojen metrien sisällä. Isopisarainen sade tulee selvästi ylempää ja vaatii syntyäkseen jääkiteitä.

Mutta nyt panee parastaan marraskuun aurinko. Valon tulokulma on erikoinen; aurinko on jo alkuiltapäivästäkin alhaalla ja valaisee talot vain puoliksi. Avarammalla maalla ja vaikka lehdettömässä lehtimetsässä se on parhaimmillaan. Sinne siis heti, kun tämä päiväkirjamerkintäni vain on valmis. Lämpötila on kohonnut täällä etelärannikolla kymmeneen asteeseen, Tampereellakin kahdeksaan ja Mikkelissä seitsemään.

Tässä täytyy käydä niin, että kun ilta lähestyy, sumupilvi tulee taas. Yöllä ja huomisaamuna Lapin yli loikkaa matalapaine. Varmasti siellä jossain myös pyryttää, ja miksei aamulla myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa tulisi lumikuuroja. Joka tapauksessa melkoisia tuulenpuuskia matalapaineen jälkipuolella voi odottaa. Täällä etelässä voimistuu jo yöllä länsituuli, joka ainakin vielä iltayöllä ajaa meille aina vain lämpimämpää ilmaa. Saa nähdä, tuleeko sumupilven jatkeena myös tihkua tuulessa.

Huomenna sunnuntaina on aurinkoista. Tuulen heikettyä on Etelä-Suomea myöten illalla, viimeistään maanantain vastaisena yönä, pakkasta. Maanantai muuten on kuin tämä päivä uusiksi: lämmintä virtaa meille taas lounaasta. Jokohan nyt ottaisi sumupilvi lujemmin mittaa auringosta?

Tuo aurinko ja vielä selkeältä taivaalta on tähän aikaan vuodesta aikamoista pikkujoulujen ajan herkkua – niin pilviset ovat marraskuun tilastot. Eipä ole synkkämielisilläkään nyt syksy synkkä paitsi tietysti, jos vielä päänsä vaikka pensaaseen pistävät, jotteivät tätä luonnon alastonta kauneutta näe. Olen iloinen, että auringon ja sumupilven mittelö on tänään näin päin ja ulkoilen pian, vaikka sitten polvi kipeänä klenkkaamalla. Majakkaseuran pikkujoulua odotellessa, se on kohta tuossa parinsadan metrin päässä. Kerrankin  joku tuo jotain lähelle.

Kuvan linkki; http://www.flickr.com/photos/nirak/8195147440/sizes/z/in/photostream/