Kylmää vai lämmintä – mihin verrattuna?

Julkaistu
Kevättalvi on ulkoilun sesonkia! Kuva: adventurejay.com
Kevättalvi on ainakin ulkoilun sesonkia! Kuva: adventurejay.com

Pääsiäispyhien jälkeen selviää, miten kylmänä kulunut maaliskuu lopulta merkitään aikakirjoihin, joita säätilastot osaltaan toki ovat. Selvästi kylmää kevättä ihan lumineen päivineen on ollut pitkin Keski-Eurooppaa aina Brittein saarille asti. Vähän lunta on vielä pääsiäispyhinä sadellut esim. Berliinissä. Keskiviikkona Keski-Eurooppaan leviää kaakosta sateita, joiden täytyy olla vielä melko lumisia. Meillä ne vaikuttavat – lumisateina – ensi viikonloppuna eli leviävät etelästä tällä tietoa etenkin maamme etelä- ja itäosaan. Sitä ennen aurinko on sään näkyvin ja tuntuvin elementti, ellei kaakosta sitten pullahda lumisateita. Ei se iso virhe olisi meteorologisesti, sen verran lähelle ne kuitenkin tulevat. Paikallissäiden kannalta sen sijaan virhe olisi iso, ellei niitä olisi ennustettu. Aika näyttää.

Auringon säteilymäärät ovat huhtikuussa jo niin suuria, että mahtaakohan minkäänlainen kylmä ilmamassa enää pystyä pitämään päivälämpötilatkin pakkasella, ellei sitten ole samalla vaikka kova pohjoistuuli ja pilvistä. Näin ei nyt ole, vaan vaikka maan keski- ja pohjoisosassa yli 10 asteen varhaisaamupakkaset ovat vielä yleisiä, auringon voi kuvitella lämmittävän ainakin Etelä-Lappia myöten iltapäivät niin, että plussalla ollaan, jolloin myös lumen sulaminen vähän vauhdittuu. Menee vähän näppituntumapähkäilyn puolelle, koska kirjoitan tätä talvilomalta enkä ihan kaikkien työpaikan tietojen avulla.

Mutta sitten tuo kylmyys ja lämpimyys. Ennen oli tarkkaa, että jos meteorologi (varsinkin siis meteorologi) hehkutti vaikkapa televisiossa (tarkoittaen jopa yli nollan lämpötiloja maaliskuun lopussa), että iltapäivisin on lämmintä, niin sen olisi täytynyt tarkoittaa, että päivälämpötilat olisivat silloin myös vuodenaikaan nähden lämpimiä, eikä ainoastaan varhaisaamujen lämpötiloihin verrattuina. Nyt olen nähnyt esityksiä, joissa maaliskuun melko lopulla juuri ja juuri yli nollan lämpötiloista on sanottu, että tuolloin olisi iltapäivällä ”hyvin lämmintä”, vaikka olisi oikeampaa ollut sanoa vaikka, että iltapäivälämpötilatkin kohoavat kylmästä ilmamassasta johtuen muutamaksi tunniksi hädin tuskin vähän yli nollan. Johonkin on kadonnut viimeistään tilastoihin kirjattu tieto siitä, millaista meillä mihinkin aikaan vuodesta ”kuuluu olla” ja mikä puolestaan on lämmintä tai kylmää, puhumattakaan hyvin lämpimästä tai hyvin kylmästä. Nykytavalla menee sääpupuksi, ellei asiaan kiinnitetä huomiota.

Kuvan linkki: http://adventurejay.com/blog/images/IMG_5136.JPG

 

Pääsiäinen 2013 ja kaakon hankalat sadealueet

Julkaistu

Minulle näkyy tässä blogissa aina osuvan tehtävä kirjoittaa pääsiäisen säästä. Pitkän ennusteen laatiminen on ollut epäkiitollinen tehtävä siinä mielessä, että pyhien aikana Suomea lähestyy kaakosta kaksikin lumisadealuetta, jotka saattavat ulottua tai olla ulottumatta maamme kamaralle. Meteorologien puheita pitempään seuranneille on varmasti tuttua valittelu, että kaakon sadealueet ovat usein huonosti ennustettavissa. Tarkkaa syytä ilmiölle en osaa antaa. Poliittisesti epäkorrekti selitys on, että havaintoverkosto Itä-Euroopan puolella on heikkolaatuinen, mutta tämä on todennäköisesti länsimielistä puppua. Suomesta katsottuna länteen, jossa suuret merialueet sijaitsevat, se vasta harva havaintoverkko onkin. Sitäpaitsi nykyiset satelliittihavainnot ja muut kaukokartoitusmenetelmät antavat hyvää tietoa sekä Suomen itä- että länsipuolelta.

Jos ja kun jokin kanta on pakko ottaa, sanon, että pääsiäisestä tulee poutainen ja suuressa osassa maata aurinkoinenkin. Etenkin pohjoiseen on tiedossa mainiota ulkoilusäätä, vaikka muutama nopealiikkeinen ja hankalasti ajoitettava lumikuuroalue paineleekin Lapin yli pyhien aikana. Pohjoisessa päivälämpötilat ovat heikosti pakkasella, mikä lienee rinteessä ja laduilla viihtyvien kannalta mukava asia. Oulun eteläpuolisessa Suomessa päivälämpötila käy yleisesti nollassa tai vähän plussan puolella, mutta yöt ovat tuttuun tapaan reilusti kylmempiä.

Pitkäperjantai on aurinkoinen päivä, mutta lauantain aikana pilvisyys lisääntyy maan etelä- ja kaakkoisosassa. Lumisadealue näyttäisi viistävän läheltä kaakkoisrajaa, ja on mahdollista, että sateita ulottuu myös etelärannikolle. Sunnuntaiksi eli pääsiäispäiväksi sitten selkenee ainakin maan länsiosassa, kunnes sade- ja pilvialue nro 2 viistää jälleen kaakkoisrajaa maanantaina. Tämä jälkimmäinen sadealue saattaa jonkin verran sotkea toisen pääsiäispäivän paluuliikennettä, joten kannattaa tarkistaa tuoreet säätiedot ja tutkakuva ennen kotimatkalle lähtöä.

Hyvää pääsiäistä jälleen, arvon lukijat!

Kolme kylmää kevätkuuta

Julkaistu
Carlo braccesco, trittico dell´annunciazione. Tekstistä selviää, mikä on kuvan ja kylmän kevään välinen yhteys. Kuva: Wikimedia Commons.
Carlo braccesco, trittico dell´annunciazione. Tekstistä selviää, mikä on kuvan ja kylmän kevään välinen yhteys. Kuva: Wikimedia Commons.

Sääkartat lakkasivat innostamasta ikuisine kylmine ilmamassoineen. Teenpä siis toisenlaisen säänennustuskokeen olettamatta mitään säähän oikeasti vaikuttavista asioista. Hyllyn kulmalla lojuu Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto. Olisikohan siellä sitä tietoa…? Tulee mieleen sarjakuvista tuttu ja vähän kansankielisempi versio: ”Onks’ tietoo?”. Vieläköhän nuorempi väki edes tietää, mistä silloin on kyse. Mutta takaisin tähän umpikylmään säähän. Otetaanpa nyt asiaan oikea vanhan kansan näkökulma. Mennään jopa kuunkiertoon perustuvaan kalenteriin asti, onhan se kuitenkin kansatiedettä ja ties mitä, tietoa entisistä ajoista.

Vilkunan mukaan koko kevään säästä on kansa ottanut vaarin maalis- eli marjankuun syntyessä. Siis ”sen taivaallisen kuun syntymähetkellä, jona on Marian päivä”. Tarkemmin Marian ilmestyspäivä, joka muistuttaa arkkienkeli Gabrielin ilmestymisestä Neitsyt Marialle ilmoittamaan Kristuksen tulevasta syntymästä. Kuinka ollakaan, tämä tapahtui täsmälleen yhdeksän kuukautta ennen joulua, ts. päivän vanhin paikka kalenterissa on 25.3. – Suomessa aina vuoteen 1954 asti. Kuitenkin niin, että jos päivä sattui pääsiäistä edeltävälle viikolle, kuten tänä vuonna olisi käymässä, sitä vietettiin palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina – tänään!

Mutta se sään merkkipäivä ei siis ole itse Marian ilmestyspäivä, vaan sen kuun syntymä, jona tuo päivä on. Vilkaisu almanakkaan, ja siinä se on – tai oli: maanantaina 11.3. Vuotuinen ajantieto kertoo väitetyn, että jos marjankuu syntyy kylmällä pohjoistuulella eli ylhäisellä tuulella tai perjantaipäivänä, tulee kolme kylmää kevätkuuta ja pitkä hidas kevät. ”Kyll on pitkee kevättä, moni Ynnikki ynnähtää ennen kuin on kesässä”, on sanottu Joroisilla.

Äkkiä sääkartta-arkisto kehiin, miten se menikään… Juuri niin, juuri silloin ilmavirtaus aivan erityisesti kääntyi pohjoisenpuoleiseksi ja kylmää ilmaa riitti! Jos tuuli olisi kääntynyt edes kolmena seuraavana päivänä etelään eli alhaalle, niin sen olisi voitu katsoa parantavan uhkaavaa tilannetta. Mutta nyt siis sekä vanha kansa että nykyajan säämallit panevat hanttiin, joten uskottava se on. Kylmä jatkuu.

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Carlo_braccesco,_trittico_dell%27annunciazione.jpg

Masentaako sää? Saatat olla meteopaatti

Julkaistu
Aurinkoinen kevätpäivä Helsingin Kaivopuistossa huhtikuussa 2011.
Aurinkoinen kevätpäivä Helsingin Kaivopuistossa huhtikuussa 2011.

Kuulin kyseisen sanan ensi kertaa kun eräs ulkomaalainen ystäväni kysyi minulta taannoin:”Are you meteopathic?” (Oletko meteopaatti?) En ensin ymmärtänyt kysymystä mutta hetken pohdittuani tajusin että hän halusi tietää vaikuttaako sää herkästi mielialaani. Hätkähdin myös siihen että sanalle ei ole suomenkielistä vastinetta. Pimeän vuodenajan kaamosmasennus kyllä on tuttu varmaankin meille kaikille, mutta vieraampi asia on tämä meteopaatti, johon sää voi vaikuttaa joko negatiivisesti tai positiivisesti.

Harmaa ja sateinen sää saa meistä useat alakuloisiksi ja aurinkoinen taas iloisiksi. Vaikuttaahan auringonvalo meihin fysiologisesti ihan suoraankin ja saa hyvänolon välittäjäaineet aivoissamme hyppimään volttia ja monella myös hormonit hyrräämään. Viime aikojen hyytävän kylmä sää on voinut masentaa monia nyt kun kevään pitäisi jo olla ovella. Mutta veikkaanpa ettei monikaan ole pannut pahakseen maaliskuun alun upean aurinkoisia päiviä. Paistetunteja onkin jo kertynyt suurin piirtein tuplasti siihen verrattuna mitä niitä tavallisesti maaliskuun aikana kertyy.

Sää siis joko piristää tai masentaa meteopaattia. Maaliskuun 20. päivällä onkin tästä syystä suuri merkitys meille kaikille meteopaateille ja kaamosmasentuneille. Se on nimittäin kevätpäiväntasaus! Eli auringonpaistetunnit lisääntyvät ja päivät pitenevät – kevätpäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla ja siitä eteenpäin valoinen aika on meillä vuorokaudessa jo pidempi kuin pimeä aika. Joka päivä valoisen ajan pituus myös kasvaa, kevätpäiväntasauksen aikaan etelässä noin viidellä minuutilla ja Pohjoisessa jopa kahdeksalla minuutilla vuorokaudessa.

Kevät on myös sään puolesta aurinkoisinta aikaa vuodesta. Ilma on tyypillisesti kuivaa ja auringonpaistetunteja riittää. Esimerkiksi huhtikuussa paistetunteja on tilastollisesti jo kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi helmikuussa.

Luonnon valohoitoa siis tiedossa kaikille meteopaateille – mikä olisi sinun mielestäsi hyvä termi? Ehdota suomalaiseen suuhun sopivaa vastinetta!

Tulleet ehdotukset:

sääherkkä

sääpää

sääskitso

sääkkö

kelikuloinen

sääpaatti

säänmukainen mielialahäiriö

säänmukainen mieliala

sääriippuvainen

Kuva: Aleksi Jokela

Suursäätila on edelleen kylmä

Julkaistu
Auringon kanssa kannattaa tulla taas tutuksi vähävaloisen vuodenajan jälkeen. Kuva: Simon/Pixabay
Auringon kanssa kannattaa tulla taas tutuksi vähävaloisen vuodenajan jälkeen. Kuva: Simon/Pixabay

Kylvin viikonlopun kevättalven auringossa, vaikkakin osaksi hotellihuoneen ikkunan lasin takana. Aamuisin tunsin vilunväreitä vain ajatellessanikin, että pitäisi mennä ulos aamupakkaseen. Siitä sai esimakua jo öisin. Siis ei muuta kuin kääntämään kylkeä vielä aamiaisen jälkeen, ulkoiluun käyttökelpoinen päivänosa koittaisi vähän myöhemmin. Turussa lumityöt oli tehty paljon paremmin kuin Helsingissä, ja ainakin ydinkeskusta vaikutti lumettomalta ja kuivalta, kevättä jo odottavammalta. Viikonlopun aamuina kadut olivat auringonpaisteen kylläisyydestä huolimatta lähes tyhjiä, näki siis ikkunasta, ja vasta kun aurinko oli hitanut lämpötilat siedettäviksi, kaupunki herösi eloon. Näin siis myös lauantaina, vaikka kaupatkin olivat jo avanneet ovensa. Kevättalven pitkällistä tuntemusta siis.

Kotiintulo merkitsi muun askareen muassa tämän blogin kirjoittamista. Katse Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) uusimpiin laskelmiin suursäätilamme osalta merkitsi minulle täystyrmäystä yhdellä silmäyksellä. Hyytävän kylmää, sitten tuulisen viimakylmää, ja jopa vielä viikon päästä alkavalla viikolla 15…20 pakkasasteen öitä maan eteläosassa. Alkuviikon tapahtuma on itätuulen voimistuminen maan etelä- ja keskiosassa, pilvisyys siinä lisääntyilee myös. Yöt eivät ole yhtä kylmiä kuin vielä maanantaita edeltävä, mutta eivätpä sitten kohoa päivälämpötilatkaan viikonlopun malliin edes nollan luokkaan, puhumattakaan suojasta. Siis iltapäivisinkin on todennäköisesti pakkasta, ties vaikka kuinka pitkään vielä.

No, korkeapaine tässä onneksi hyppii Pohjois-Europassa, joten pyryvonkkia ei sentään olisi odotettavissa ja aurinko jaksanee enimmäkseen ainakin näyttäytyä. Sen säteily alkaa jo olla sillä tavalla voimakasta, että sää helposti näyttää kauniin kevättalviselta, vaikka pilviä vähän olisikin. Selkeinä alkuöinä kannattaa bongailla vaikka revontulia, juuri äsken niitä oli.

 

Onko kahta samanlaista lumihiutaletta?

Julkaistu

lumihiutale
Kenties lumihiutaleelle ei annettu mitään muuta mahdollisuutta kuin kasvaa juuri tuollaiseksi.

Lumihiutaleen yksilöllinen rakenne on kiehtonut ihmismieltä kautta historian. Ainakin 1600-luvulle asti käytiin kiivasta keskustelua siitä, että voiko lumihiutaleella olla oma sielu. Hiutaleita on saanut kuluneen talven ajan lapioida ja työntää lumikolalla miehenkorkuisiksi kasoiksi siihen malliin, että henkilökohtaisesti olen tullut siihen johtopäätökseen, että lumihiutaleen sielun on pakko olla läpeensä sysimusta. Jo vilkaisu Forecan toimiston ikkunasta kertoo, että vapaa-ajan ongelmia ei ole tiedossa tänäkään iltana.

Johannes Kepler julkaisussaan ”On the Six-Cornered Snowflake” (1611) kiinnitti huomiota lumihiutaleen säännölliseen kuusikulmaiseen rakenteeseen. Mikroskoopin keksimisen jälkeen lumihiutaleen sielunelämään perehtyi englantilainen fyysikko Robert Hooke, joka julkaisi käsin piirrettyjä mikroskooppikuvia kaikesta, mitä sai mikroskoopin alle mahdutettua – aina kirpusta lumihiutaleeseen – vuonna 1665 julkaistussa teoksessa Micrographia. Ensimmäisen systemaattisen tutkimuksen lumihiutaleista teki vuonna 1954 japanilainen ydinfyysikko Ukichiro Nakaya, joka ydinfysiikan tutkimuslaitteiston puuttuessa alkoi luetteloimaan lumihiutaletyyppejä sekä jääkiteen kasvuun vaikuttavia tekijöitä, lopuksi luoden kontrolloiduissa olosuhteissa keinotekoisia lumihiutaleita.

Onko sitten kahta samanlaista lumihiutaletta? Helppo vastaus olisi sanoa, että ei ole. Toisaalta tähän visaiseen kysymykseen ei ole olemassa varmaa vastausta. Se, että sinä et ole löytänyt kahta samanlaista hiutaletta ei kerro mitään siitä mahdollisuudesta, etteikö niitä kuitenkin jossain saattaisi olla olemassa. Käytännössä kenenkään aika ei riitä analysoimaan miljardien hiutaleiden kidemorfologiaa. Lisäksi meinaavat nuo vielä sulaakin, kun taas västäräkki laulaa puussa.

Jokaisen lumihiutaleen syntyä ohjaavat samat fysiikan ja kemian lait. Ilmassa leijuva pieni partikkeli, vaikkapa pölyhiukkanen voi toimia alkuna kokonaisen tapahtumaketjun vyörylle, missä pienikin muutos ympäristön olosuhteissa tuottaa taas hiukan erilaisen lumihiutaleen.

Aitoa sattumaa vai vahvan deterministisen syy-seurausketjun tulos? Kenties villalapasen päälle tippuneelle lumihiutaleelle ei annettu mitään muuta mahdollisuutta kuin kasvaa juuri tuollaiseksi.

Lähteet:
snowflake.com Kenneth G. Libbrecht, Caltech
http://www.its.caltech.edu/~atomic/snowcrystals/earlyobs/earlyobs.htm

Lumikiteiden visualisointi soluautomaateilla – Juha Laakko
https://arkki.ramk.fi/RAMK/julkaisutoiminta/Julkaisut/Lumikiteiden%20visualisointi.pdf

Valokuva:
flickr, Snowflake – David Wayne’s photostream