”Ilmasto on ensimmäinen maailmanmahti”?

Julkaistu
Tässäpä mainio, joskin kiistelty, teos. Yhden lauseen erottaminen asiayhteydestään voi olla kohtalokasta. Kuva: Wikimedia Commons
Tässäpä mainio, joskin kiistelty, teos. Yhden lauseen erottaminen asiayhteydestään voi olla kohtalokasta. Kuva: Wikimedia Commons.

(Huom: alinna on sunnuntaina tehty päivitys Suomen säänäkymistä.)

Syksyllä sitä aina innostuu eniten kaikkeen, ja päätin tässä jokin aika sitten selvittää, mitä tämä ilmastoa koskeva usein esitettävä siteeraus mahdollisesti pitää sisällään. Montesquieu (1689-1755, valistusajan kuuluisa ranskalainen filosofi ja kirjailija) kun tuskin sanoi tai kirjoitti tämän erillisenä ja mihinkään liittymättömänä asiana. Tai näin ainakin oletin. Sanonta itsessään kuulostaa tänä ilmastonmuutoksen aikana ajankohtaiselta.

Montesquieun jopa pääteoksena pidetty De l´esprit des lois (suomeksi vakiintunut Lakien henki, joskaan kirjaa ei ole koskaan suomennettu, 1748) kätkee sisäänsä myös tämän lauseen (partie III, livre XIX, chapitre XIV, paragraphe VI). Se kuuluu: L´empire du climat est le premier de tous les empires. Lause esiintyy mielestäni tulkinnanvaraisena ja jotenkin erillisen kuuloisena keskellä selostusta Pietari Suuren Venäjällä tekemistä uudistuksista, Venäjän ”eurooppalaistamisesta” ja erityisesti sen helppoudesta loppujen lopuksi.

Luvun XIV otsikkona on: Mitkä ovat luonnolliset keinot muuttaa kansan tapoja ja käytöstä? (minun prima vista -käännökseni). Montesquieun idea on, että laeilla tulee pyrkiä muuttamaan vain sitä, mikä on laeilla myös luotu. Sen sijaan kansan tapoja voidaan parhaiten ja ilman tyranniaa muuttaa tuomalla sille toisia omaksuttavia tapoja tilalle. Esimerkkeinä tapojen tyrannimaisesta yrityksestä (siis Pietari Suuren) muuttaa laeilla Montesquieu mainitsee parranajopakon ja pitkien hameiden lyhentämisen polvipituisiksi. Rangaistukset ovat rikosten ehkäisemiseksi, sen sijaan haluttaessa muuttaa tapoja tulee käyttää muita, pehmeämpiä menetelmiä.

Lopulta Pietari Suuri sai havaita uudistustensa helppouden, kertoo Montesquieu. Se kävi esim. naisten kautta: naiset olivat tuon ajan Venäjällä sulkeutuneita ja tietyllä tavalla orjia. Hovissa Pietari lähetti heille kankaita ja sai heidät pukeutumaan saksalaisittain. Naiset alkoivat nauttia elämäntavasta, joka hiveli heidän makuaan, turhamaisuuttaan ja intohimojaan ja sai heidät nauttimaan myös miehistä.

Tässä kohtaa saan mielleyhtymän nykyisen kehitysavun suuntaukseen, jossa panostetaan nimenoman naisten kouluttautumiseen, sivuhuomautus sallittaneen. Mutta sitten takaisin siihen ilmastoon tässä Montesquieun selostamassa Pietari Suuren tapauksessa.

Montesquieu selittää Venäjällä tuolloin (siis ennen Pietarin uudistuksia) vallinneiden tapojen olleen ilmastolle vieraita ja olleen peräisin valloituksista ja kansojen sekoituksesta. Pietari Suuri toi eurooppalaisia tapoja eurooppalaiselle kansalle eikä itsekään odottanut uudistustensa sujuvan niin helposti. Sitten tekstissä yhtäkkiä: ”L’empire du climat est le
premier de tous les empires”. Sama kappale jatkuu, ettei Pietari Suuri siis tarvinut lakeja muuttamaan tapoja, vaan hänelle riitti saada ihmiset innostumaan toisista tavoista.

Montesquieu tiivistää vielä, että ihmiset ovat yleensä hyvin kiintyneitä tapoihinsa, joiden väkivaltainen riistäminen heiltä on tuhoisaa. Sen sijaan ihmiset kannattaa inspiroida muuttamaan ne itse. Jokainen lakiin perustuva muutosyritys, joka ei juonnu välttämättömyydestä, on tyrannimainen. Laki ei ole puhdas voimanilmaisu: asiat, jotka ovat luonteeltaan yhdentekeviä, eivät kuulu sen vastuualueeseen.

Vähän huteraksi siis näyttää jäävän otsikon siteerauksen yhteys sen nykykäyttöön. Katsotaanpas asiaa kenties valaisevaa kirjoitusta Céline Spectorilta, Bordeaux´n yliopiston filosofianlehtorilta: Montesquieun puolustaessa kirjaansa teologisessa tiedekunnassa (kirkko kielsi kirjan) hän nimenomaan korosti kirjan olevan moraalin ikuisen voiton ilmastosta tai paremminkin fyysisistä asioista (les causes physiques, parempi asiatarkka suomennos voisi tässä olla luonnonolosuhteet tai luonnontilaisuus).

Kun Montesquieu kirjoittaa ilmaston olevan ensimäisen maailmanmahdin, hän Spectorin mukaan tarkoittaa ”ensimmäistä” ajallisessa mielessä, eikä mitä tulee asioiden tärkeysjärjestykseen. Toisaalla kirjassa (livre XVIII ; voir XIX, 4) Montesquieu esittää, että fyysiset asiat (luonnonolosuhteet) hallitsevat villejä (les peuples sauvages), jotka elävät luonnossa eivätkä niinkään sivistyksessä (dans une culture). Luonnontilaiset ihmiset siis elävät tuossa ensimmäisessä imperiumissa, maailmanmahdissa.

Spectorin Montesquieu-selitystekstistä voi poimia myös tämän, jonka mukaan ihmisen hyveet ja paheet riippuvat ilmastosta: ”La morale n’est plus une entité transcendante, appelant l’obéissance de la volonté libre des hommes et l’acquiescement de leur raison ; les vices et les vertus sont tributaires du climat : « Vous trouverez dans les climats du nord des peuples qui ont peu de vices, assez de vertus, beaucoup de sincérité et de franchise. Approchez des pays du midi, vous croirez vous éloigner de la morale même : des passions plus vives multi­plieront les crimes ; chacun cherchera à prendre sur les autres tous les avantages qui peuvent favoriser ces mêmes passions. Dans les pays tempérés, vous verrez des peuples inconstants dans leurs manières, dans leurs vices même, et dans leurs vertus ; le climat n’y a pas une qualité assez déterminée pour les fixer eux-mêmes » (partie III, livre XIV, chapitre 2).

Kolmannen osan koko luvussa XIV on hyvin paljon tavaraa ilmaston ja ihmisen kulttuurin välisestä suhteesta.

 

Kuvan linkki: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Esprit_Loix_1749.JPG

 

Oheistan linkkivalikoimassa viimeisenä myös yleisemmän linkin siihen, mitä eri aikoina on kirjoitettu ilmaston vaikutuksesta ihmiseen.

http://classiques.uqac.ca/classiques/montesquieu/de_esprit_des_lois/de_esprit_des_lois_tdm.html

http://classiques.uqac.ca/classiques/montesquieu/de_esprit_des_lois/partie_3/de_esprit_des_lois_3.html

http://dictionnaire-montesquieu.ens-lyon.fr/index.php?id=234

http://fr.wikipedia.org/wiki/Th%C3%A9orie_des_climats

Ja tässä kuvaus Suomen lähiajan säästä, kirjoitettu su 1.9. klo 16.30:

Kuva: ECMWF jäsensivut.
Helsingin tilanne edustaa keskipitkässä mielessä laajoja alueita maan etelä- ja keskiosassa. Ylimpänä ilmamassan lämpötilan muutos, keskellä sade ja alinna tieto siitä, että maanantaina vaikuttaa vielä alhaisempi ilmanpaine, mutta jatkoa hallisee korkeamman ilmanpaineen alue. Kuva: ECMWF jäsensivut.

Tätä kirjoittaessani sää on lounaisrannikolla jo poutaantunut ja enimmät sateet ulottuvat maan kaakkoisosasta Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Pohjois-Lapissa tulee kuuroja. Huomenna maanantaina iltapäivällä yhtenäisin sadealue ulottuu suunnilleen Pohjois-Karjalasta Pohjois-Pohjanmaalle, maan lounaisosassa sataa paikoin ja Pohjois-Lappi saa joitain sadekuuroja. Päivälämpötila on etelässä 15…17, maan keskivaiheilla sateessa 12…14, Etelä- ja Keski-Lapissa n. 17 ja Pohjois-Lapissa 11…14 astetta.

Tiistaista alkaen Suomessa on poutaa ja pääosin aurinkoista, aamuisin sumupilvi voi sekoittaa kuvioita tältä osin. Tiistain ja keskiviikon päivälämpötila on etelässä 18…20, maan keskivaiheilla n. 18 ja Lapissa 15…18 astetta, tosin Kilpisjärvellä joitain asteita alempi.

Torstaiksi Pohjois-Lappiin leviää sateita lännestä, mistä lauantain vastaisena yönä leviää runsaampia sateita koko Lappiin sekä Pohjois-Pohjanmaalle, mahdollisesti etelämmäskin. Suuressa osassa maata ää jatkuu poutaisena ja enimmäkseen aurinkoisena päivälämpötilat jopa kohoavat aurinkoisen sään alueella vähän. Lauantain kuluessa sateita tulee paitsi Lapissa, myös maan keski- ja itäosassa. Sunnuntaina on anakin laajoilla alueilla poutaa.

 

 

Vielä yksi kesäinen korkeapaine

Julkaistu
Kuva: mtv/Googlen tarkennettu haku.
Puolukat ovat parhaimmillaan vasta, kun halla on niitä vähän purrut. Hallasta on siis tässä vaiheessa vuotta myös hyötyä. Kuva: mtv3/Googlen tarkennettu haku.

Joidenkuiden mielestä kesä loppuu jo juhannukseen, ainakin jos ihmisten puheita kuuntelee ja uskoo. Sitten on ihmisiä, kuten minä, jotka oikeastaan nauttivatkin vasta loppukesästä ja jopa syksystä. Minulle kaikkein energisintä aikaa on juuri syksy, ja kaikki ällöhikihelteet joutavat todellakin jo mennä. On pian vihdoin syksy, ja taas voi hengittää ja ajatella. Kuumassa ei voi: näkeehän sen jo siitä, missä kehittynein osa mailmaa on – ei ainakaan tropiikissa, ellei sitten ajatella, että ihmisen paikka ja osa on maata palmun alla. Onnellinen voi niinkin olla, sitä ei tarkoitukseni ole kyseenalaistaa. Ihanaa, että on vuodenajat!

Olin juuri vuosilomalla, joskin yksi viikko siitä on vielä jäljellä syyskuuta varten. Viimeisen viikon ajan täällä satoi, mutta hahaa, enpäs ollutkaan näissä maisemissa, vaan auringossa ja parhaimmillaan lähes 30 asteen iltapäivälämmössä. Kuitenkin läntisessä Keski-Euroopassa enkä missään vetelämaassa. Viikontakainen blogi jäi kirjoittamatta, kun en löytänyt pääsyä nettiin sikäläisen ystäväni tietokoneen rikkouduttua. Sääaineistokin on paljolti netissä, siis myös kunnollisena eikä vain saippuaoopperapilviaurinkosymboliversiona. Ihanan pitkä yhdyssana muuten.

Nyt kotona nettiin taas pääsee, ja huomenna pitää olla jo työpaikallakin. Tänään tuli vielä sadekuuroja, eikä säätila huomiseksi perjantaiksi vielä paljoa muutu. Sen sijaan varsinainen viikonloppu lauantain ja sunnuntain osalta on korkeapaineen aurinkoistama ja lämmittämä: päivälämpötilat ovat 20 asteen vaiheilla, Pohjois-Lapissa toki 15…20 astetta. Vielä alkuviikko on suunnilleen tätä samaa, kunnes on jälleen epävakaisemman sään vuoro. Mitään järisyttävää sään kylmenemistä ei suinkaan ole näköpiirissä, mutta suunta on kuitenkin selvä. Ja niinhän sen pitääkin olla, ihan tilastojen mukaan. Hyvässä lykyssä syksy on aika lämminkin, mutta vaikkei olisikaan, on se kuitenkin syksyä, tuota inspiroivaa vuodenaikaa.

 

Kuvan linkki: http://www.google.fi/imgres?imgurl&imgrefurl=http%3A%2F%2Fwww.mtv3.fi%2Fohjelmat%2Fsivusto2008.shtml%2Flifestyle%2Fmita_tanaan_syotaisiin%2Fohjelma__ajankohtaista%3F1367875&h=0&w=0&sz=1&tbnid=Rd-7WPdLzmLGrM&tbnh=179&tbnw=281&prev=%2Fsearch%3Fq%3Dsyksy%26tbm%3Disch%26tbs%3Dsur%3Afc%26tbo%3Du&zoom=1&q=syksy&docid=35I2161dpL7hpM&hl=fi&ei=QWQWUsziBej34QT_1oG4Cw&ved=0CAIQsCU

Milloin syksy tulee?

Julkaistu

Loppukesän merkkejä on jo vääjäämättä ilmassa: iltojen pimeys nakertaa valoisaa aikaa lyhyemmäksi yhä enemmän ja enemmän, syksyisen oloisia matalapaineita sadealueineen saapuu Suomeen ja keskikesän kirkkaanvihreät sävyt luonnossa ovat vaihtuneet suorastaan painostavan tummiksi. Tänään on tasan kuukausi syyspäiväntasaukseen ja siihen mennessä terminen syksy on jo tilastollisesti alkanut eteläisintä Suomea lukuun ottamatta.

Terminen syksy, jolloin vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10°C alapuolelle, starttaa yleensä ensimmäisenä Käsivarresta jo elokuun puolivälin jälkeen. Sieltä syksy etenee viikon sisään Keski-Lapin ylle ja yleensä syyskuun alkupäiviin mennessä se on alkanut koko Lapissa lukuun ottamatta Meri-Lappia ja suurimpien järvien ympäristöä.

Termisen syksyn alkaminen
Termisen syksyn alkaminen

Oulun korkeudella syksy alkaa tyypillisesti syyskuun puoliväliin mennessä ja etenee eteläisimpään Suomeen muutamassa viikossa. Yleensä terminen syksy onkin alkanut koko maassa lokakuuhun mennessä. Suuria vaihtelujakin on: aikaisimmillaan terminen syksy on alkanut esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä jo 4. syyskuuta ja myöhäisimmillään vasta 15. lokakuuta.

Rannikoilla majailevat kansalaiset saavat keskimäärin odotella syksyn alkua sisämaan asukkeja pidempään. Merialueet ja suuret järvialueet ovat varastoineet kesän aikana lämpöä ja luovuttavat sitä nyt hitaasti ilmakehään. Rannikon ja sisämaan väliset lämpötilaerot ovat kääntyneet täysin päinvastaisiksi – huhtikuusta elokuuhun saakka sisämaa on ollut yleensä aurinkoisina päivinä selvästi rannikkoa lämpimämpi, mutta nyt on rannikkolaisten vuoro päästä nauttimaan tästä etuoikeudesta. Eron voi huomata ihan pääkaupunkiseudun ympäristössäkin syksyllä erityisesti ilta- ja yöaikana, jolloin Helsinki-Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan -mittausasemien välinen lämpötilaero voi olla useitakin asteita kaisaniemeläisten eduksi. Suurimmillaan lämpötilaerot rannikkoalueiden ja sisämaan välillä ovat loppusyksytä ja alkutalvesta, jolloin merialueet voivat vielä olla lähes 10-asteisiakin, mutta manner pääsee kylmenemään nopeasti lämmittävän tahon puuttuessa (aurinko ei enää loppuvuodesta juurikaan lämmitä).

Meren lämmittävän vaikutuksen myötä syksy on rannikoilla sateisinta aikaa, kun taas mantereen sademäärät hiipuvat tasaiseen tahtiin syksyn edetessä.

Loppukesään ja alkusyksyyn liittyy myös eräs mielenkiintoinen ilmiö, jota kannattaa rannikoilla asuvien tarkkailla – vesipatsaat (veden yllä oleva trombi)! Itse en ole sellaista koskaan päässyt todistamaan, mutta lähes joka vuosi niistä on Suomenlahdeltakin havaintoja. Otollisimmat olosuhteet ovat nimenomaan elokuun loppupuolella ja alkusyksystä, kun meri on vielä lämmin ja Suomi kuuluu matalapaineen vaikutuspiiriin. Heikko tuuliväänne ja alhaalla roikkuvat pilvet meren yllä lisäävät mahdollisuuksia.

ECMWF (Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus) julkaisi muutama viikko sitten pitkänajan sääennusteen syksylle. Verrattuani sitä vastaavaan yhdysvaltalaiseen NOAA:n ennusteeseen on viitteitä siitä, että syksystä olisi tulossa erityisesti Itä- ja Pohjois-Eurooppaan tavanomaista lämpimämpi. Luoteis-Venäjällä näyttäisi olevan myös tavanomaista korkeampi ilmanpaine, mikä viittaa eteläisiin ilmavirtauksiin. Kenties tavanomaista enemmän lämpimiä ja aurinkoisia päiviä syyskuulle? Loka- ja marraskuussa aurinkoa ei voi enää taata korkeapainetilanteissa, sillä auringon teho hiipuu merkittävästi ja pilvisyyttä pääsee muodostumaan herkemmin.

Tätä kirjoittaessani ei ole vielä merkkejä termisen syksyn alkamisesta oikeastaan missään päin maata, joten voidaan olettaa, että syksy saapuu maan pohjoisosaan tänä vuonna aikataulustaan jäljessä. Tämän viikon loppupuolella ja mahdollisesti myös ensi viikon alussa saamme nauttia melko aurinkoisista poutapäivistä, kun korkeapaine vahvistuu Fennoskandian länsiosaan. Se kierrättää loppuviikoksi pohjoisesta hieman viileämpää ilmaa ja erityisesti yöt kylmenevät. Pohjanmaalla ja Lapissa on hallanvaara, hrrr! Korkeapaineen liikkuessa Suomen itäpuolelle voi ensi viikon alussa päästä etelästä annos lämpimämpää ilmaa.

Millaista syksyä sinä odotat?

Aamuvuorossa Maikkarilla

Julkaistu

Huomenta Suomi palasi maanantaina kesätauolta. Heräsin kello 3.45, iloisena uuteen aamuun. Olikin jo ikävä näitä vuoroja. Aamuvuoro Maikkarilla menee näin:

Työvuoroon valmistautuminen alkaa jo edellisenä iltana. Tutustun päivän säätilaan, katson tietokoneelta sääennustusmalleja ja mietin vähän mistä huomenna kannattaa puhua. Kun säähän tutustuu jo edellisenä päivänä, pääsee aamulla nopeammin kärryille.

Töissä istun neljän tietokoneen ruudun edessä. Katson sadetutkasta, satelliittikuvista ja säähavainnoista millainen keli on. Sitten selailen numeerisia sääennusteita ja vertaan niitä säätilaan. Päätän mikä ennuste on paras ja arvioin voinko parantaa tai tarkentaa numeeristen mallien ennusteita jotenkin.

Kun ennuste alkaa olla suurin piirtein hyppysissä, alan siirtää ajatuksia sääkartoille. Käytän samoja karttoja kuin eilinen iltavuoro, päivitän niitä vaan tarpeen mukaan. Joskus esimerkiksi sadealueen paikka on muuttunut. Tänään nostin Jyväskylän lämpötilan 18 asteesta 20 asteeseen. Ajattelin että aamu on sen verran aurinkoinen, että 20 astetta on pakko ylittyä jossain. Sitten laitan kartat ja animaatiot haluamaani järjestykseen ja mietin mitä minkäkin kartan edessä sanon. Tässäkin vaiheessa edellisen illan ajattelusta on hyötyä.

Tämä kaikki tapahtuu ennen kello 5.30. Silloin mene maskiin. Ensimmäinen suora lähetys tulee kello 6.25. Siihen mennessä suurin osa ennustustyöstä on tehty. Sen jälkeen lähetyksiä tulee puolen tunnin välein. Lähetysten välissä päivitän tutkakuvia ja hion ennustetta. Viimeinen lähetys on 9 uutisten jälkeen. Päivä on pulkassa, huomenna taas uudestaan!

Aamun rennoin työtehtävä. Puolessa tunnissa tulee nätiksi.
Aamun rennoin työtehtävä. Puolessa tunnissa tulee nätiksi.
Minä ja Antti Tuisku Maikkarin työpisteellä.
Minä ja Antti Tuisku Maikkarin työpisteellä.
Kirsi keskittyy uutislähetykseen. Minä odotan vuoroani.
Kirsi keskittyy uutislähetykseen. Minä odotan vuoroani.

Elokuun illat kaikille aisteille

Julkaistu
Viljojen puinti on aikaistunut. Siihen kannattaa tutustua elokuun illan tuoksuilmiönä. Kuva: byrev/pixabay.
Viljojen puinti on aikaistunut. Siihen kannattaa tutustua elokuun illan tuoksuilmiönä. Kuva: byrev/pixabay.

Kävin muutama päivä sitten kotiseutuvillani Varsinais-Suomessa ja muistin heti, miksi olen aina pitänyt elokuusta. Tuleentuneet viljapellot maalaavat hämärtyvät illat aivan käsittämättömillä värisävyillä sumujen hiipiessä pikku hiljaa jokilaaksojen alimmista osista vielä pehmentämään näitä kellanvihreitä pastellimaisemia. Pimeys ja sumu kisaavat, kumpi ehtii ensin. Nyt puuttui vain se täysikuu tähkäpäiden päältä, niin, ja tietysti ruislinnun ääni, sallin tässä itselleni viittauksen Eino Leinoon. Viljaa ei vielä puitu, mikä olisi ihmeellisellä tuoksullaan täyttänyt tyynen illan. Nyt se varmaan on jo koettavissa.

Tänään on Laurin päivä. Lauri heittää Jaakon jälkeen toisen kylmän kiven veteen. Lauri on kansanperinteessä hallahousu. En tiedä, miten asia olisi tänä kesänä, kun kaikki vuodentulo on kypsynyt etuajassa, mutta entisaikaan pelättiin Laurin päivän tienoon hallaöitä.  Ennen muuta kolme Laurin jälkeistä yötä olivat tärkeitä Laurin rautaöitä. Varsinaista syksyä ei Lauri kuitenkaan vielä aloittanut, sen sijaan kahden viikon päässä häämöttävä Pärttyli (nyk. Perttu, 24.8.) oli jo merkittävä syksyn säiden vaarinoton ajankohta.

Nyt hallat jäänevät lähinnä Lapin asiaksi, sen verran lämpöä ilmassa vielä helteiden häivyttyä on jäljellä. Hallaa ruokkivat pitenevät yöt, mutta paitsi ilmamassan lämpötila, erityisesti pilvet estäessään lämpösäteilyä karkaamasta avaruuteen pitävät hallaa loitolla. Samoin kosteus muutenkin, eli myös sumu pitää yöllistä lämpötilan laskua kurissa.

Suursäätila muuttuu lähipäivien kuluessa selvästi matalapaineisemmaksi. Se tarkoittaa sateiden yleistymistä ja runsasta pilvisyyttä, muttei sulje pois ohimenevästi aurinkoisiakaan päiviä. Päivälämpötilat riippuvat pilvisyydestä ja sateista mutta ovat valtaosassa maata 15 ja 20 asteen välillä, nyt viikonvaihteessa etelässä vielä 20 asteen vaiheilla. Lapissa on pikku hiljaa myös viileämpiä päiviä, ja tietysti sateisimmilla paikoilla voi olla viileämpää.

Huomiseksi sunnuntaiksi paikoin jopa runsaita sateita liikkuu Baltian yli maan itäosaan, varmimmin itäisimpään osaan. Lännessä sateet ovat kuuroittaisempia ja paikallisempia. Pohjoisessa on varsin vähäsateista, laajoilla alueilla poutaista, mutta mentäessä kohti maanantain vastaista yötä Kainuussa ja Koillismaalla voi sataa paljonkin. Maanantaina sateet ovat edelleen maan etelä- ja keskiosassa melko yleisiä. Tiistaina aiempaa paikallisempia sateita saadaan etenkin maan keskivaiheilla, myös Pohjois-Lapissa kasvaa sateen mahdollisuus. Keskiviikkona ja torstaina lounaasta tänne loikkaava matalapaine syvenee Suomen yllä. Tämä tietää sään selvää sateistumista suurimmassa osassa maata.

Ken haluaa uskoa vielä tämänkin jälkeistä tietokonesäämallin laskelmaa, niin varautukoon perjantaina ohimenevästi kuivempaan ja aurinkoisempaan säähän mutta heti sen jälkeisiin sateisiin. Ilmamassan merkittävää kylmenemistä ei kuitenkaan ole näköpiirissä, joten kesäsateista tässä on kyse, ei vielä syyssateista.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/maatalous-viljat-kaarinuoli-korvat-87761/

 

 

Mistä tunnistat ukkospilven?

Julkaistu

Helteet päättyvät ukkosiin – tälläkin kertaa. Lännestä saapuva viileä ilma ja etelästä virtaava trooppisen kuuma ilma kohtaavat toisensa ja sytyttävät rajavyöhykkeelleen mutkittelevan ukkosrintaman, varsinaisen ilotulitussarjan, josta saamme monet joko nauttia (tai kärsiä) lähipäivinä etenkin Oulun eteläpuolisessa Suomessa.

Joskus ukkosia syntyy ihan vain itsestään tarpeeksi kuumassa ja kosteassa paikallaan pysyvässä ilmamassassa kunhan vain aurinko pääsee lämmittämään tarpeeksi maanpintaa,  jotta kohoava ilma saa ukkospilven syntymään.

Ukkospilvi Helsingistä pohjoiseen n. 80 km päässä.
Ukkospilvi Helsingistä pohjoiseen n. 80 km päässä kesäkuussa 2013.

Tällaisella selkeällä säällä syntyvän ukkospilven tunnistaa helposti tyypillisestä alasimen tai sienen muotoisesta pilvestä, joka syntyy kun tavallinen kumpupilvi alkaa kohota kukkakaalimaisesti kohti yläilmoja auringon lämmityksen vaikutuksesta. Pilvi paisuu niin kauan kuin se kohtaa lopullisen esteensä inversiokerroksen, eli tropopaussin. Tropopaussin kohdatessaan pilvi samalla jäähtyy ja jäätyy yläosastaan ja alkaa leviämään sivusuunnassa kun ylöspäin ei enää pääse. Näin muodostuu ukkospilvelle tyypillinen alasimen muoto ja harsomainen yläosa. Helpoimmin tällaisen alasimen voi bongata järven tai meren rannalta taikka peltoaukealta, josta on esteetön näkyvyys horisonttiin.

Kehittyvä ukkospilvi Pyhäjoella 29.7.2013
Kehittyvä ukkospilvi Pyhäjoella 29.7.2013

Aina ukkospilveä ei kuitenkaan erota paljain silmin, varsinkaan silloin kun ukkospilvi liittyy säärintamaan jossa pilvet estävät näkyvyyden horisonttiin, kuten todennäköisesti nyt lähipäivien aikana. Siinä tapauksessa voi ottaa lisäksi korvat käyttöön. Ukkosen läheisyyden voi nimittäin laskea äänennopeuden avulla, joka kulkeutuu n. 340 m/s. Kolmessa sekunnissä ääni on kulkeutunut kilometrin. Mikäli salaman iskusta on kulunut vaikkapa 30 sekuntia – tarkoittaa se sitä, että ukkosalue on noin 10 kilometrin päässä. Mikäli salamaniskun ja siitä kantautuvan äänen välinen aika koko ajan lyhenee, voi päätellä että ukkosalue on tulossa kohti ja rynnistää ulos ihailemaan tulitusta, tai vetää pois töpselit seinästä ja painua kellariin. Itse ryntäisin ulos!

Ukkosen syntymisen pystyy itsekin ennustamaan. Mikäli näet taivaalla seuraavanlaista palleromaista pilviharsoa, voi ukkonen riehua päällä muutaman tunnin, tai viimeistään 12 tunnin kuluttua.

Taivas ennen 3 tuntia ennen ukonilmaa Helsingissä 7.8.2013
Taivas ennen 3 tuntia ennen ukonilmaa Helsingissä 7.8.2013

Onko ukkonen osunut jo omalle kohdallesi tänä kesänä? Ihaliletko vai inhoatko ukkosta? Minä rakastan!

Kuvat: Aleksi Jokela

päivitetty klo 22.13 7.8.2013