Hurrikaanikausi on hyvää vauhtia hiipumassa, se kestää tyypillisesti kesäkuusta marraskuun loppuun. Muuna aikana hurrinkaaneja esiintyy Atlantilla äärimmäisen harvoin. Taifuuneja voi kuitenkin esiintyä ympäri vuoden, mutta useimmin niitäkin on loppukesällä. Eteläisellä pallonpuoliskolla esiintyviä trooppisia sykloneita pyörii useimmiten taas juuri pohjoisen pallonpuoliskon talvisaikaan, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä.
Syy trooppisten pyörremyrskyjen kausiluontoiseen esiintyvyyteen on meriveden lämpötila ja siinä esiintyvät vaihtelut vuodenajan mukaan sekä auringon zeniittiaseman (vyöhyke, jossa aurinko paistaa kohtisuoraan ylhäältä) siirtyminen vuoden mittaan eri paikkaan. Keskikesällä aikaan zeniittiasema on pohjoisella pallonpuoliskolla Kravun kääntöpiirillä, ja keskitalvella aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla Kauriin kääntöpiirillä. Hurrikaanien, taifuunien ja troopisten syklonien esiintymisalueista ja eroista tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessani.
Trooppisia pyörremyrskyjä voi syntyä vain päiväntasaajan lähettyvillä, jossa vallitsee pysyvä heikohko itävirtaus ja aina sopivan lämmin meri. Merivesi on nimittäin trooppisten pyörremyrskyjen pääasiallinen energian ja voiman lähde.
Voimakkaimmat hirmumyrskyt herkuttelevat kosteutta lämpimimmissä vesissä, ja parhaat kasvuedellytykset pyörremyrskyn voimistumiseen hirmumyrskyksi asti on yli 26 asteen pintalämpötila. Lisäksi tarvitaan sopivan suuruinen virtauskenttä, eli ilmakehässä vallitseva perustuuli, joka ei saa olla liian kovaa, sekä virtaukseen syntyvä häiriö, josta trooppinen myrsky saa alkunsa. Näitä häiriöitä syntyy mm. tuulen puhaltaessa mantereiden yli, jotka lämpiävät auringon vaikutuksesta synnyttäen häiriöiden alkulähteenä tarvittavaa konvergenssia. Esimerkiksi hurrikaanit saavat tavallisimmin alkunsa loppukesällä auringon zeniittiaseman ollessa Saharan yllä, jolloin kuuman aavikon yllä syntyy konvergenssista häiriöitä, jotka ajautuvat itävirtauksen mukana Atlantille.
Kun trooppinen hirmumyrsky on syntynyt, voi se kulkeutua lämpimien merivesien yllä pois päiväntasaajalta kohti pohjoista ja Atlantilla näin voi siis käydä kesällä ja syksyllä, kun merivedet lämpenevät kesän aikana. Kylmän meriveden yllä pyörremyrsky heikkenee ja kulkiessaan tarpeeksi pohjoiseen häviää myös sen tyypillinen spiraalimainen rakenne ilmakehässä vallitsevien voimakkaampien tuulien ja coriolisvoiman takia, tämän vuoksi hurrikaani ei voisi koskaan saapua esimerkiksi Suomeen. Talvisaikaan merivesi on Pohjois-Atlantilla sen verran kylmää, etteivät hurrikaanit selviä sielläkään hengissä. Atlantin eteläosakin on kylmien merivirtojen vuoksi niin viileää, että siellä hurrikaaneja ei esiinny juuri koskaan.
Tyynellämerellä esiintyy taifuuneita myös muina vuodenaikoina kuin kesällä ja syksyllä, joka on kuitenkin niiden huippusesonkia. Talvella auringon zeniittiasema siirtyy etelämmäs kohti Kauriin kääntöpiiriä ja taifuunien esiintymistiheys pienenee merkittävästi samalla kun merivesi viilenee. Eteläisellä pallonpuoliskolla trooppisten pyörremyrskyjen esiintymishuiput osuvat pohjoisen pallonpuoliskon talvi- tai kevätaikaan, jolloin auringon zeniittiasema sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla.
Lukumäärällisesti pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyy kuitenkin jopa kaksinkertainen määrä trooppisia pyörremyrskyjä verrattuna eteläiseen pallonpuoliskoon – luultavasti sen vuoksi, että pallon pinnanmuoto on pohjoisemmilla leveysasteilla mantereisempi kuin eteläisellä puoliskolla, jossa sijaitsee pääasiassa vain vettä ja jossa tuuli puhaltaa liian kovaa pyörremyrskyjen syntymiselle. Manneralueiden vähyyden vuoksi myös konvergenssista syntyviä häiriöitä on vähemmän, joista myrskyt voivat saada alkunsa.
Kuvat NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) sivuilta:
http://www.aoml.noaa.gov/hrd/tcfaq/G1.html