Month: maaliskuu 2015

Viime päivinä olemme saaneet hyvää esimakua siitä, mitä lähitulevaisuuden sää Suomessa tulee olemaan. Taivaalta voi sataa alas ihan mitä vaan ja missä vaan. Autoilijoiden kannattaa ehdottomasti pitää vielä talvirenkaat alla.

Euroopan yllä kulkee nyt yläilmakehässä voimakas suihkuvirtaus (tuulen nopeus jopa yli 100 m/s) Pohjois-Atlantilta kohti Välimerta ja toisaalta Välimereltä kohti koillista. Pohjois-Eurooppa ja Suomi mukaan luettuna jäävät nyt suihkuvirtauksen ”kuoppaan”, mikä näin keväästä tietää usein epävakaista ja koleaakin säätä. Massiivisesta matalapaineen alueesta irtaantuu päivittäin osakeskuksia, joista yksi jää pyörimään Suomen eteläpuolelle kokonaisen viikon ajaksi! Tämä osakeskus sinetöi myös pääsiäissäämme: enimmäkseen pilvistä, epävakaista ja ajoittain lumisateita eteläistä Suomea myöden. Täysi kontrasti siis viime vuoden pääsiäissäälle, jolloin itse loikoilin paidattomana Naantalin auringossa. Mutta toisaalta onhan pääsiäisen ajankohtakin pari viikkoa aikaisempi tänä vuonna.

Huhtikuun aikana keskilämpötila kohoaa voimakkaasti, ja lämpötilan kohoaminen on voimakkainta juuri tähän aikaan keväästä: esimerkiksi Helsingissä ja Jyväskylässä keskimääräinen päivälämpötila kohoaa 30 päivässä seitsemällä asteella. Muistan useammankin huhtikuun, kun vielä kuun alkupuolella on ollut lumista ja yöpakkasiakin, mutta loppukuusta on paistateltu jo kesäsäässä. Muutos voi olla toisinaan varsin suurikin.

Pääsiäisenä sataa kaikkea mahdollista

Tämän viikon maanantaina etelärannikolla sadekertymät olivat yleisesti 15-20 mm ja maisema muuttui iltapäivän aikana hetkessä keväisestä talviseksi. Lumipeite saatiin koko pääkaupunkiseudulle: suurimmillaan lumensyvyys oli maanantai-iltana mm. Helsinki-Vantaalla 13 cm ja Espoon Nuuksiossa 27 cm. Jatkossakin maa voi muuttua uudestaan valkeaksi etelässä, tosin loppuviikon sateissa on sentään hieman enemmän taukoja kuin maanantaisessa – kellon ympäri jatkuvaa lumi- ja räntäsadetulitusta ei välttämättä uudelleen koeta.

Keskiviikkoaamu- ja iltapäiväksi näyttäisi osuvan viikon vähäsateisin hetki: laajalti maan keskivaiheilla on poutaista, ehkä aurinkokin pilkahtaa. Lapissa ajoittaisia sateita saadaan ja toisaalta etelärannikolle nousee viimeistään illaksi uusi maanantai-illan kaltainen sademöykky, mutta tällä kertaa sateet näyttäisivät tulevan vähän vetisempinä.

Tämän jälkeen koko pääsiäisviikonlopun sää toistaa itseään: kuurottaisia, ajoittain jatkuvampia sateita koko maassa ja olomuodoltaan ihan mitä vain. Pääosin pilvistä, ehkä sumuistakin, mutta viime päiviä paremmat todennäköisyydet auringon pilkahduksille kautta maan. Erityisesti öisin ja aamuisin maa saattaa käväistä etelässäkin valkeana, mutta päiväsaikana aurinko lämmittää jo pilvienkin läpi sen verran, että lumi sulaa nopeasti pois varsinkin teiden pinnoilta. Pohjoisessa pysytään monin paikoin pääsiäisen ajan pakkasen puolella yötä päivää ja uutta luntakin saattaa sinne jokunen sentti kertyä. Pääsiäishiihdot?

Aikaisintaan ensi viikon puolivälissä suursäätilassa saattaa tapahtua muutos lämpimämpään ja kuivempaan suuntaan. Tähän aikaan vuodesta muutos talvisesta lumi- ja räntäsateesta kesäisiin lämpötiloihin ja auringonpaisteeseen saattaa tapahtua muutamassakin päivässä. Huhtikuu pitää sisällään kaikki vuodenajat.

Ilmanlaatua ja siitepölyä

HSY:n mittausten ja Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu on tällä hetkellä lähes jokaisessa mittauspisteessä hyvä. Ero on huima verrattuna viime viikkoon, jolloin ilmanlaatu oli vielä monin paikoin joko tyydyttävä tai huono, muutamassa mittauspisteessä jopa erittäin huono. Onpahan lumi- ja räntäsateista ollut siis jotain hyötyäkin – ulkona liikkuessa ei tarvitse enää hieroa kirveleviä silmiä eikä köhiä.

Sähköpostiini kilahti juuri myös Turun yliopiston Aerobiologian yksikön laatima siitepölytiedote. Sen valossa leppä jatkaa kukintaansa vielä maan etelä- ja keskiosassa, mutta epävakainen sää pitää pitoisuudet melko vähäisinä. Pähkinäpensas kukkii myös etelässä, mutta siitepölypitoisuudet ovat vähäisiä. Katso tarkempi siitepölyennuste täältä!

Kärsitkö sinä siitepölystä ja oletko jo oireillut?

Lumettominta on nyt etelä- ja länsirannikolla, tietävät säähavainnot, ja sisämaan suunnalla ei sitten aina tiedä, josko lunta on tai ei ole ainoastaan mittatikkujen maastoissa. Linja-auton ikkunasta näin päivällä pari vielä kokonaan sulamatonta likaista lumiläjää vesisateessa. Mutta tiedän, että valtaosassa maata lunta on riittämiin, kuten asian tässä vaiheessa kevättalvea kuuluukin olla.

Juuri alkaneesta palmusunnuntaista tietää pääsiäisen olevan jo ihan kohta. Ovikello soi, ja pian olet karkkeja köyhempi pikku pääsiäisnoidille, alun perin trulleille. Nämä olivat, kuten Kustaa Vilkuna (Vuotuinen ajantieto) asian muotoilee, ”elämässään syrjäpuolille sortuneita lyhytjärkisiä vanhoja naisia, joiden toiminnan pontimena on pohjaton kateus parempiosaisia naapureita kohtaan. Pimeällä toiminnallaan he yrittävät vahingoittaa naapurinsa karjaonnea ja parantaa omaa huonosti menestyvää lehmä- ja lammaslyyliään”. Niinpä nämä sitten vaikkapa leikkelivät kotieläimistä nahanpaloja tai karvoja laskiaisesta pääsiäiseen.

Niin, missähän lentosäässä nämä pääsiäisyönä luutailevat. Täysikuu voi vilahtaa. Ainakin nyt tämä virpominen sujuu juuri ja juuri sateiden välissä, tosin jo yöllä sataa – ja tuulee. Maanantaina tuulee vielä lisää, kaakosta, kun  matalapaine liikkuu Itämerellä kohti pohjoista. Sateita, sateita tämä myös tietää, ehkä vielä etelässä vetisiä. Tiistaina matalapaine roikkuu Itä- ja Länsipohjan välimailla, tai merihän siinä on nykyisten maiden välissä. Lunta, räntää, tuulta, miksei lounaassa myös vettä, siinä on tikkutiistaille tekemistä ja päähineestä pitelemistä. Ilmat pysyvät pitelemättäkin.

Tuon hiljaisen, niin kovin hiljaisen viikon hiljaisin sääpäivä sattunee keskiviikoksi, mutta jos sen päivän nimi on kellokeskiviikko, on siinäkin sinniteltävää. Kesäaikaan kellot sentään piti siirtää jo palmusunnuntaiksi, jotta virpojat ja karkinkerääjät nukkuisivat pommiin. Seuraavaksi tulee kellosta mieleen se lapsuuden seinäkello, joka sanoi aina viimeistään puolen tunnin välein jotain. Silloin kun se vielä toimi.

Pääsiäiseksi tänne näyttää kehkeytyvän seuraava matalapaine, edellistä kylmempi. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta voi sitä lunta sinnekin tulla, missä sitä ei nyt ole. Toivottavasti ei sentään tupaan. Ja sinne, missä lunta jo ennestäänkin on, sitä tulee lisää. Se niistä kevään alkamisen julistuksista, vai mitä niiden oli tarkoitus esittää. Eikä Suomi ole kylmähkön matalapaineenalueensa kanssa pääsiäisenä yksin: samaan vivahtava sää on suuressa osassa Eurooppaa. Jos pitäisi helpoin ja selvin poikkeus tästä löytää, menisin Espanjaan.  Vaan enpä mene. Mietin, josko tänä vuonna Matteus-passio. Siitä olisi tarjolla täällä Helsingissä jo 87. Suomen Laulun esitys. Olen kuullut sen kerran aiemmin, Johanneksen kirkossa, olisiko kolmisenkymmentä vuotta sitten. Oma tyyny kannattaa varata selän taakse, tai sitten ei.

Matteus-passio ja Suomen Laulu

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Romania?useformat=mobile#/media/Tiedosto:Bukovina_eggs.JPG

Kevät saa meidät helposti pettymään. Joka ikinen vuosi kevätaurinko lupaa ensin paljon, mutta juuri, kun kesän verho vähän raottuu, tulee räntää niskaan. Kevät on herkkää aikaa, talven taakka yhä painaa, järvet ovat jäässä ja maa roudassa. Iso Atlanttikin on talven jäljiltä miltei kylmimmillään, mutta aurinko alkaa lämmittää jo lähes kesäisellä teholla. Aurinko kipuaa päivä päivältä korkeammalle ja huhtikuun kymmenennen päivän tienoilla se on jo yhtä korkealla kuin elokuun lopussa. Niinpä pelkällä tuulen suunnan muutoksella voidaan huhtikuussa kokea mikä tahansa vuodenaika.

Keväällä ilma on tyypillisesti hyvin kuivaa

Kastepistelämpötila on talven jäljiltä alhainen, eikä ilma sisällä juurikaan näkymätöntä vesihöyryä. Ilmaan ei siten ole ladattu latenttia lämpöä. Mitä kuivempaa ilma on, sitä nopeammin se kylmenee öisin. Päivisin aurinko lämmittää jo tuntuvasti ja ilma kuivuu entisestään. Näin kevät alkuvaiheessa kylmentää usein itse öitään. Kuivan ilman ansiosta kesäisiä kumpupilviä ei vielä kunnolla pääse syntymään ja niin aurinko antaa helposti myös vähän ”katteettomia” lupauksia kesän saapumisesta. Kevätauringolla on kyllä voimaa ja päiväsaikaan se saa jopa matalapaineiden sateet jäämään vähäisiksi. Kuurosateet se usein kuivattaa jo ennen kuin pisarat tai hiutaleet ennättävät maan pintaan. Kun sateet sitten lopulta voittavat, ovat ne alhaisen kastepistelämpötilan takia usein vielä lunta tai räntää. Vähemmästäkin sitä kevätihmisen mieli järkkyy.

Takatalvi kuuluu Suomen kevääseen

Varmimmin takatalvi koetaan, jos kevät on julistettu alkaneeksi jo talvikuukausina. Talven aikana erityisesti kaamosalueet jäähtyvät tuntuvasti ja napa-alueen ylle syntyy kylmä napapyörre. Normaalisti tämä kylmä pyörre pysyttelee talvella melko symmetrisesti napa-alueen yllä yltäen suunnilleen 60. leveyspiirille asti. Toisinaan pyörre voi jakautua useammaksi pyörteeksi, jolloin sääjärjestelmät ja niitä ohjaavat suihkuvirtaukset saattavat lukkiutua pitkiksi ajoiksi lähes paikalleen. Tällöin maapallon toisessa kolkassa vallitsee sinnikäs, normaalia selvästi kylmempi talvisää ja toisaalla puolestaan lukkiutuu päälle huomattavan lauha harmaa sääjakso. Onpa talvi millainen tahansa, viimeistään keväällä kylmä napapyörre alkaa auringon vaikutuksesta heiketä ja jakautua muodoltaan epämääräisemmäksi. Tällöin pienempiä kylmemmän ilman annoksia alkaa helposti läikkyä etelämmäksi. Tämä kevääseen liittyvä napapyörteen hajoaminen onkin usein osasyynä talvisempiin takapakkeihin.

Kevään määritteleminen on haasteellista

Toisille kevät alkaa, kun auringon lämmön voi aistia iholla, toisille riittää tietty kalenteripäivä. Meteorologisesti vuodenajat määritellään termisin perustein. Termiseen kevääseen vaaditaan, että vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi yli nollan asteen. Tällaisen vuodenajan ennustaminen aiheuttaa meteorologeille harmaita hiuksia, eikä sitä ehkä pitäisi edes yrittääkään tehdä, sillä asteen kymmenykset yöpakkasissa saattavat siirtää termisen kevään alkua toisilla paikkakunnilla viikoillakin eteenpäin. Niin hassulta kuin kuulostaakin, toisinaan jopa jälkikäteen määritetty tarkka kevään alkamispäivä saadaan selville vasta, kun lyhin vuodenaikamme, kevät, on jo vaihtunut kesäksi.

Lauha talvisää vai kevätsää?

Meteorologisen määritelmän kinkkisyyttä lisää myös se, että termisen kevään ehto voi varsin helposti toteutua myös pitkään jatkuvassa harmaan lauhassa talvisäässä. Näinhän etelässä on käynyt jo parina helmikuuna peräkkäin. Sateisessa ja sumuisessa talvisäässä on pysytty yötä päivää asteen pari plussan puolella. Vasta kevätauringon ilmaantuminen on tuonut mukanaan yöpakkasia ja takatalven tuliaisia. Ja tuntuupa takatalvi vaanivan vielä lähipäivinäkin ja odottavan vain sopivaa tuulen suuntaa näyttäytyäkseen eteläistä Suomea myöden.

Tilastollisia määritelmiä

Termiset vuodenajat on alun perin kehitetty vuosien välistä tilastollista vertailua varten, eivätkä ne siksi välttämättä käy aina yksiin tosielämän kevättuntemusten kanssa. On myös ehdotettu, pitäisikö talven lauhaa jaksoa kutsua vain etukevääksi ja jättää helmi- tai maaliskuussa tapahtuva takatalvi omaan arvoonsa. Toisaalta, kun kevään ja syksyn termiset määritelmät ovat identtiset (vuorokauden keskilämpötila on nollan ja +10 asteen välillä), voisi perustellusti väittää lauhaa talvisäätä myös takasyksyksi. Syksyltähän se harmaa lauha talvisää enemmän tuntuu kuin keväältä. Näin kevään määrittäminen muuttuisi kuitenkin vielä entistä hankalammaksi ja hitaammaksi. On kai helpompi jättää termiset vuodenajat omaan tilastolliseen rauhaansa ja luottaa vain omiin aistimuksiin.

Mikä on sinun määritelmäsi keväälle?

Keskellä talvista kevättä olikin päivällä ykskaks luihin ja ytimiin tunkeutuva pohjoistuuli, joka puuskissansa ryöpytti silmiin ja nenään talven hiekkaa ja ties mitä lumen jäljiltä paljastunutta. Kurkkuun ja silmiin käyvää kevätkatupölyä, johon jo viikko sitten viittasin. Kuten myös ilmanlaatuun vähän isompanakin ilmiönä. Meidän ilmamme on silti laatuluokkaa näinkin asutussa maailman osassa, kun laskemme asiaa pidemmän aikajakson yli. Ei se muutama yksittäinen hengenveto vielä ratkaise, ellei sitten ihan vääriä aineita sisäänsä vedä. Mutta joskus on puhtaasta ilmasta pula.

Koska Foreca somettaa, siinä missä muutkin, tulee entistäkin innokkaammin etsittyä, mitä tähdellistä ja säätä sivuavaa sosiaalisessa mediassa voisi seuraajiemme iloksi jakaa, kuten englannin verbin suomennos kuuluu. Emme siis esimerkiksi shareta – vielä, mutta kyllä meitä kannattaa seurata.

Ja ilmanlaatuhan se iski silmään Pariisin ongelmana ja jopa riitana. Pariisin taivaan alla pysyy jo viidettä päivää liikaa pienhiukkasia, typen oksideja, otsonia, ties mitä muuta. Eikä vain taivaan alla, vaan siellä, missä hengitetään. Viime keskiviikkona Pariisi käväisi hetkellisesti jopa ”maailman ilmansaastuneimpana kaupunkina” mistä ainakin sometettiin paljon ja rumasti, ymmärsin. Myös poliittinen riita hengitysilmasta jatkui päiväkausia, kunnes vastuuministeri päätti perjantai-iltana toimenpiteistä: liikenteen säännöstelystä ja vaikkapa ilmaisesta joukkoliikenteestä.

Perinteisen median mielestä suomalaisia kiinnostavat käytännössä vain kotimaan asiat, elleivät ne sitten ole jotain tarpeeksi ”suurta” – ainakin jonkun mielestä. Mutta niin twitter kuin naamakirjakin ovat osaltaan sitä, mikä ennen oli vaikkapa tietotoimistojen tonttia. Muistan hyvin ajan, jolloin tiedon maailmasta sai määräkellonlyömällä kuuntelemalla juhlallisesti luettuja ”Suomen tietotoimiston uutisia”. Tai hiljentymällä iltauutisten ajaksi kuin iltakirkossa ikään. Siinä minulla oli ilo ja kunnia jopa esiintyä vielä verrattain monokulttuurisesti.

Nyt on aika erilaista. Tietoa on vaikeampi pantata tai seuloa, toisaalta ”tietoverkkoon” voi edelleen syöttää vaikka mitä oikeasti perustelematonta, joko tarkoituksella tai tietämättään. Medialukutaito ja ylipäätään ns. funktionaalinen lukutaito on entistä tärkeämpää valtisan informaatiotulvan edessä. Mutta on hauskaa olla mukana jakamassa omasta mielestä kiintoisia asioita, vaikkeivät ne nyt sodan tai nälänhädän kokoisia olisikaan. Toisaalta ihan jo pelkässä säässäkin riittää välillä jakamista myös isoiksi katastrofeiksi asti. Tällöin voi ottaa näkökulmia, jotka valottavat lisää jo sinänsä muutenkin perusuutisoitua.

Pariisin saasteiden lisäksi bongasin tänään Englannin kanaalin seudulla, tänään Suomessa televisiosta kuultuna Pohjanmerellä odotettavasta jopa 14 metrin korkuisesta vuorovesi-ilmiöstä. Törmäsin asiaan noiden alueiden sanomalehdissä jo kuukausi tai pari sitten, koska jo ilman perjantaista auringonpimennystäkin nyt eletään vaihetta, jonka aikana taivaankappaleet sijaitsevat toisiinsa nähden niin, että vuorovesi-ilmiö voimistuu. Tällainen vastaava toistuu 18 vuoden välein, ja niinpä vuorovesiaaltoja sananmukaisesti myös odotetaan: alueelle on  ehtinyt syntyä turismia ihmettelemään tätä luonnonilmiötä.

Internetin kautta voi elää omaa aikaansa historiallisesti aivan uusin ulottuvuuksin.

Forecan meteorologit twiittaavat: @forecasuomi , ja poimintoja sääasioista voi bongata myös Facebookissa: Foreca Suomi.

Oheistan pari linkkiä liittyen tuohon Pariisin ilmanlaatuun:

http://www.lemonde.fr/pollution/article/2015/03/19/pourquoi-paris-n-est-pas-la-ville-la-plus-polluee-du-monde_4597492_1652666.html

http://www.plumelabs.com/

Ja korkeaan vuoroveteen:

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/france/11487205/English-Channel-braced-for-tide-of-the-century.html

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Exhaust.jpg

Kevättalvisiin korkeapainesäihin sisältyy pikku riesoja, vaikka jopa pilvetöntä auringonpaistetta riittää aina häikäisyksi asti. Tuo talven jälkeen yltäkylläisen kirkas auringonpaiste voi siis tietty olla myös riesa joillekuille, mutta sitä en nyt tarkoita. Enkä edes sitä tosiseikkaa, että öisin muodostuu lämmön ulossäteilyn vaikutuksesta maanpinnan läheinen lämpötilainversio eli ilmakerros, missä lämpötila kohoaa ylöspäin mentäessä.

Tuollainen ilmakerros estää esimerkiksi maanpinnan läheistä ilmaa ”vaihtumasta” ylempien ilmojen kanssa, jolloin esimerkiksi liikenteen ilmansaastepäästöt kasautuvat juuri siihen ilmaan, jota hengitämme. Auringonpaiste rikko tuon inversiokerroksen, mutta ei aina, jos on lunta ja rannikolla meri jäässä. Nyt menee näillä päivälämpötiloilla inversio rikki, muutenhan näitä lämpötiloja ei saavutettaisi.

Perusfysiikkaa siis riittää vaikka vuoden jokaiselle päivälle, kuten vielä yöllekin. Pitkälti luonnontieteeseen perustuva maailmankuva arkipäiväistää kaiken niin, ettei ympärillä tapahtuvia asioita enää edes erikseen ajattele. Mutta yksi todellinen kevättalvisen aurinkoisen ja kuivan sään terveysriski kanattaa tiedostaa.

Katupöly kaupungeissa on juuri nyt tärkeä asia, etenkin jo maan eteläosassa. Teitä, katuja ja muita käytäviä on pitkin tarvea hiekoitettu, lisäksi teitä on kulutettu, tehokkaimmin nastarenkain. Kun auringonpaiste kuivattaa sulaneen tienoon, ja varsinkin jos vielä tuulee, kadun pölyä on myös ilmassa, jota hengitämme. Pölypitoisuudet voivat nousta suuriksi ja oireita aiheuttaviksi. Ja vaikkei varsinaisia oireita erikseen olisikaan, niin keuhkoihin se pöly hengityksen mukana menee.

Olen jo pitkään pitänyt tärkeänä, että etenkin kaupunkien ilmanlaadun olisi ainakin nyt ensiksi Euroopan osalta oltava reaaliaikaisesti helposti saatavilla esimerkiksi matkailun käyttöön. Kaupunginvaltuutettuna Helsingissä yritin lobata tätä vuosituhannen vaihteen paikkeilla eurooppalaisen kaupunkiverkoston kautta, mutta silloin kulttuurierot eri maiden välillä katsottiin käytännön esteeksi. Tarkoittanee, ettei ilmanlaadusta pahemmin haluta hiiskua, ainakaan joissain maissa. En ole seurannut, onko millaista kehitystä tapahtunut, mutta ainakin meillä Suomessa ollaan näissä asioissa avoimia. Ilmanlaatua varten on internetissäkin oma ilmanlaatuportaalinsa, jonka oheistan tähän. Sen avulla pääsee ilmanlaatuasioissa alkuun.

ILMANLAATUPORTAALI:  http://www.ilmanlaatu.fi/ilmanyt/nyt/ilmanyt.php

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sanden_ICE3.jpg