Jo liian märkää?

Julkaistu
Seuraus runsaista sateista voi olla vaikka, että puimattomat viljapellot jäävät veden alle. Kuva: Alan Murray-Rust / geograph, Googlen tarkennettu kuvahaku

Kohta kuluneesta syyskuusta on ilmastotilastotilastojen mielessä tulossa monin paikoin yksi kaikkein sateisimmista syyskuista. Siis niistä syyskuista, jotka sisältyvät mittaushistoriaan. Kun mennään tarpeeksi ajassa taaksepäin, niin ei siinä elämänmenossa mitään mittaämpäreitä kanneltu, mutta sadevesiämpäreitä senkin edestä räystään alta sauna- ja pyykkivedeksi.

Tänä vuonna sateita tuli rutkasti jo ennen syyskuuta, ja luonto näyttää päättäneen, että kerättäköön vettä vielä – pohjavedeksi, järviin, jokiin ja mereeen. Saa nähdä, jatkuuko tämä vedentulo aina lumi- ja jääpeitteen tuloon asti – vai tuleeko loppu vielä lumena. Kohta alkaa lokakuu. Muistan lapsuudestani oikeastaan harvoja melko tarkkoja sääasioita, mutta yksi sellainen on, että ensilumi satoi joinakin vuosina siinä aika lähellä Aleksis Kiven päivää (10.10.) – ja se lapsuuden paikka oli lounaisrannikolla. Toisaalta oli myös lumettomia talvia, eli vaihtelut voivat tässäkin olla eri vuosien välillä hyvin suuria.

Syysflunssaa keuhkoputkentulehduksineen potiessa ei ole välttämättä helppoa päättää, onko jonain päivänä lämmintä, viileää vai raa´an kylmää; tuntemukset kun vaihtelevat. Niin ja sitten olisi muistettava liittää lämpötila jollain järkevällä tavalla ajankohdan keskiarvoon. Lokakuun ensimmäinen päivä on maanantaina. Silloin ajankohdan keskimääräinen päivän ylin lämpötila on Vantaalla 12, Jyväskylässä ja Oulussa 9 ja Sodankylässä 6 astetta. Vastaavasti keskimääräinen yön alin lämpötila on Vantaalla 4, Jyväskylässä ja Oulussa 3 ja Sodankylässä nolla astetta. Mutta tilastoitu on sellaisiakin vuosia, jolloin päivälämpötila on ollut etelässä 17…20 (20 astetta Lappeenrannassa) ja Sodankylässä lähellä 14 astetta.

Suomen suursäätilassa säilyy edelleen määräävimpänä kaksi tekijää: ajoittain voimakkaan ilmavirtauksen etelän-lounaanpuoleisuus ja länsipuoleisen matalapaineenalueen läheisyys. Emme ole korkeapaineessa, vaan ylitsemme liikkuu monenkokoisia sadealueita, joiden sopivissa väleissä osaa toki olla verrattain aurinkoistakin. Myrskymatalankin todennäköisyys näyttäisi kasvavan loppuviikolla, mutta eivät syksyn tuulet siihen jää. Sään jonkinasteisen viilenemisen, edes lyhytaikaisen, vuoro näyttäisi olevan alustavasti vasta viikon päästä. Ainakin siihen asti syksymme näyttäisi olevan lämpimähköä, vaikkei se tietenkään kesän jälkeen helposti siltä tunnu.

 

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/502645

 

Kaikkien aikojen sateisin syyskuu

Julkaistu
Kuva: Patu Manninen

Syyskuu ei ainoastaan tunnu tavallista sateisemmalta, vaan se myös on sitä.  Ilmatieteenlaitoksen mukaan vertailukaudella 1971-2000 syyskuun sademäärät ovat olleet etelässä vajaat 70 mm, pohjoisessa 40-50 mm. Tänä vuonna keskiarvot ovat ylittyneet paikka paikoin rajusti jo nyt. Ja syyskuuta on vielä viikko jäljellä!

Eniten on satanut Helsingin Kumpulassa, 147 mm. Se on tuplat pitkän ajan keskiarvoon verrattuna. Helsingissä syyskuusta voi tulla jopa kaikkien aikojen sateisin. Vuonna 1994 syyskuussa Helsinki-Vantaalla mitattiin 148 mm ja vuonna 1918 Kaisaniemessä 159 mm sadetta. Torstai-iltana voimakas sadealue kulkee Helsingin yli itään ja viikonloppuna sataa vielä vähän lisää.  Voisi kuvitella, että loppuviikon sateista kertyy uuteen ennätykseen vaadittavat reilut 10 mm. Lukeekohan maanantain lööpeissä ”Ennätyssateinen syksy!”?

Torstaina sataa muuallakin Suomessa kuin vain Helsingissä. Luvassa on ihan kunnon myräkkä. Suomen länsipuolelle voimistuu matalapaine, johon liittyy runsaita sateita ja kovaa tuulta.  Sateet alkavat Länsi-Suomessa jo keskiviikkoiltana. Torstaina kaatosateita on luvassa koko maahan, kun sadealue vaeltaa Suomen yli itään. Jo entisestään runsaisiin syyskuun sadesummin voinee paikoin lisätä ainakin 50 mm.

Mutta pitää muistaa, että sademäärät voivat vaihdella paljonkin aivan pienellä alueella. Vaikka mittauksien mukaan Helsingissa on satanut eniten,  se ei ehkä sittenkään ole Suomen sateisin paikka. Jollakin kohdalla, missä mittauspistettä ei satu olemaan, on voinut sataa vielä enemmän.

Keskipitkää säätä

Julkaistu
Suurimman hyödyn sääpalvelusta saa se, joka jaksaa seurata säätä ja käyttää sääpalvelua säännöllisesti. Kuva: Tomi Tapio / flickr / Googlen tarkennettu kuvahaku.

Sääennusteiden laatiminen on vuorotyötä, ja nyt lauantaina on aamuvuoroni ohi. Rakoileva pilvipeite jo houkutteleekin nauttimaan vapaasta viikonlopun lopusta, mutta ei, vielä hetkiseksi ”sorvin ääreen” ja ei kun blogia ilmoille eli nettipäiväkirja kehiin.

Nykyjournalismin termein aion nyt ”avautua” viiden vuorokauden sään laatimisesta. Ehkä vähän ”tilitänkin” sitä. Tai miten olisi viiden päivän huuma? No, yksi tunnetuimmista sääpalvelutuotteista on jo vanhastaan viiden vuorokauden sää. Miksi juuri viiden, on kaiken järjen mukaan hallinnollinen päätös, jonka lie kuka tehnyt. Ilmatieteellisessä sääpalvelussa tuon pituinen ennuste kuuluu kategoriaan ”keskipitkä sääennuste”.

Tällaisten laskemiseksi erityisesti eurooppalaisia tarpeita ajatellen mutta maailmanlaajuisen säämallin kehittäjäksi ja ylläpitäjäksi on perustettu 1975 Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus, tuttavallisemmin ECMWF eli ”Euroopan keskus” tai ”sentteri”, jos sattuu kuulemaan meteorologien välistä keskustelua. Wikipedian tietojen mukaan ( http://fi.wikipedia.org/wiki/ECMWF ) se aloitti varsinaisen toimintansa 1979 aluksi 17 maan yhteisprojektina, nykyisiä jäsenmaita on 25. Supertietokone sijaitsee Englannin Readingissa. Kiinnostuneet saavat parhaiten lisätietoja ECMWF:n omilta nettisivuilta ( http://www.ecmwf.int/ ). Vastaavanlaisia globaalisia säämalleja on tietojeni mukaan myös USA:lla, Japanilla ja Australialla. Näiden laskentatulokset ovat myös pohjana erilaisille muille, alueellisesti rajatummille säämalleille.

Perinteisesti viiden vuorokauden ennuste esitetään myös sanallisesti sen lisäksi, että mm. internet on nykyään täynnä jos minkälaista sääkäyrää. Näin tekee myös Foreca, ja työ kuuluu meillä aamuvuoroon. Jos tämän ennustetekstin haluaa nähdä, niin sen löytää ainakin MTV3:n teksti-TV:n sivuilta ihan sellaisenaan.  Kuten muissakin sääteksteissä, lyhyyden vaatimus asettaa monenlaisia rajoituksia sille, mitä asioita tuohon tekstiin lopulta valitsee; viidessä vuorokaudessa Suomen kokoisessa maassa tapahtuu säässä usein aika paljon. Ainakin tietyn ”punaisen langan” tulisi välittyä, jos teksti on hyvin laadittu. Kirjallisuudenkin alalaji tämä voisi siis olla: sääennuste on etukäteen kerrottu tarina.

Sää jatkuu meillä matalapainevoittoisena, minkä pitäisi tulla esille myös tekstistä, jonka pari tuntia sitten kirjoitin. Julkaisen sen myös tässä näytteenä viiden vuorokauden sanallisesta ennusteesta. Näin se menee:

”Sunnuntaina maan etelä- ja keskiosassa tuulee koillisesta ja on pilvistä, kuuroittaista sadetta tulee yleisesti. Pohjanmaalla sää vähitellen poutaantuu ja pilvipeite rakoilee. Lapin sää on pääosin heikkotuulinen, enimmäkseen poutainen ja vaihtelevapilvinen, aurinkoisinta on Etelä-Lapissa. Päivälämpötila on etelässä 8…10, maan keskivaiheilla 8…12, Lapissa 6…10 astetta. Yölämpötila on Lapissa enimmäkseen vähän pakkasen puolella.

Maanantaina kolea pohjoiskoillinen ilmavirtaus vallitsee etelästä aina Etelä-Lappiin asti. Varsinkin idässä sadekuurot ovat edelleen yleisiä, kun taas lännessä ja pohjoisessa sää muuttuu poutaiseksi ja selkeämmäksi. Lähinnä Käsivarren Lapissa pilvisyys lisääntyy ja voi sadella vettä. Päivälämpötila jää idässä 5…10 asteeseen mutta on lännessä 10…13 ja Lapissa 6…10 astetta. Yöllä Lapissa on heikkoa pakkasta, mutta myös Pohjanmaalla lämpötila voi laskea nollaan.

Tiistaina ja keskiviikkona Pohjois-Karjalassa voi vielä tulla sadekuuroja, muuten sää muuttuu selkeämmäksi. Keskiviikkona maan etelä- ja länsiosaan leviää kuitenkin lounaasta pilviä ja paikallisia sateita. Päivälämpötilat ovat etelässä ja lännessä n. 10, idässä ja pohjoisessa 6…10, Lapissa enimmäkseen +2…+6 astetta. Yölämpötila riippuu pilvisyydestä ja voi selkeässä säässä laskea etelässäkin lähelle nollaa. Loppuviikolla sää muuttuu Suomessa sateisemmaksi.”

Tässä on tekstin valittuna rakenteena, että sää esitetään kronologisesti yleensä päivä kerrallaan. Toinen tapa olisi esim. puhua vain ennustusjaksosta ja siitä, miten se suhtautuu ajankohdan keskimäärään, kokonaissademääristä ja pitäytyä mainitsemaan vaikka vain jakson sateisin kohta. Tapoja ja tyylejä voi siis olla monia. Joka tapauksessa jonkinlainen keskipitkä sääennuste kannattaa olla hallussa –  jos ei muuta, niin pohjaksi päiväkohtaisille säästä puhumisille tai internet-sääpalvelutuotteille. Sään jatkuvan seurannan merkitystä ei voi yliarvioida. Mutta nyt on kirmaistava jopa aurinkoiseen Helsinkiin. Maan eteläosassa sateistuu vasta yön kuluessa.

 

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/tomitapio/6103164599/sizes/z/in/photostream/

 

 

Missä tunnelmissa sinä odotat talvea?

Julkaistu
Syyspilviä meren yllä. Kuva Tiina Asula

Vietin huippuviikonlopun, kun ranskalaiset ystäväni olivat tulleet vierailemaan Helsingissä. Sää suosi ulkoilua Suomenlinnassa ja vaeltelua kaduilla, puistoissa ja rannoilla.

Ystäväni kommentoivat yhteisestä suusta, että Helsinki on aivan upea paikka asua. Puhdas ilma, ei liikaa ihmisiä ja hyvä ruoka. Kahdenkeskisissä keskusteluissa nousi kuitenkin ihmetys ja epäily. Entä se talvi? Kestäisikö kaikkea sitä kylmyyttä ja pimeyttä?

Kävin tätä asiaa miettimään. Monissa maissa sää on vuodet läpeensä lämmin ja aurinkoinen. Ihmiset hymyilevät.

Suomessa eläminen on erilaista. Henkinen hyvinvointimme on hyvin riippuvainen säästä. Kun aurinko hymyilee ja lempeä tuuli hellii, niin hymyilemme. Mutta kun on se marraskuun loska ja vettä ja räntää tulee vaakasuoraan, niin vedämme hartiat kyyryyn ja suupielet alas.

Yritin vakuuttaa ranskalaisille ystävilleni, että Suomessa on elämää myös talvella. Ihan kivaa elämää. Meillä on talvellakin puhdas ilma, ei liikaa ihmisiä ja hyvä ruoka. Talveen, pimeyteen, räntään, lumeen – siis säähän – vain pitää osata varautua ja suhtautua.

Missä tunnelmissa sinä odotat talvea?

Syksy etenee maltillisesti

Julkaistu
Syksyn etenemistä voi seurata pala palalta siinä missä kokonaiskuvallisestikin. Kuva:John Bennett/geograph.

Syksy on etelässä hyvässä lähtökiidossa, pohjoisessa ruskineen oikeastaan jo täydessä menossa. Lähiajan lämpimin päivä on huomenna sunnuntaina, jolloin myös aurinko paistaa laajalti. Verrattain lämmintä ulkoilusäätä arvostavan siis kannattaa ottaa sununtaista kaikki irti. Iltapäivälämpötilaksi lasketaan etelässä ainakin 3-4, Lapissakin enimmäkseen asteen pari vuodenajan keskiarvon yli olevia lämpötiloja. Mielestäni jopa lähelle 20 astetta saatetaan päästä jossain etelän-lounaan suunnalla. Etelästä meille ulottuvan korkeapaineenselänteen myötä myös tuuli on heikkoa.

Jo heti alkuviikolla sää on sekä sateista että tuulista, ja pitkin viikkoa matalapaineet sateineen peuhaavat Suomessa niin, että jos laskelmia uskoo, torstaina voisi olla etenkin etelässä ja idässä laajemmillakin alueilla ohimenevästi poutaisempaa. Päivälämpötilat laskevat varsinkin etelässä usealla asteella sunnuntaisista. Vasta ensi sunnuntaina (23.9.) alkaisi lämmin eteläinen ilmavirtaus voimistua, näin siis tieteen viimeinen sana tänään. Matalapainevoittoisessa säätyypissä on kuitenkin se hyvä puoli, etteivät yölämpötilat laske niin alas kuin tähän vuodenaikaan korkeapaineissa, joten erilaisista metsänantimista saataneen nauttia vielä pitkään. Hyvät kumisaappaat vain jalkaan märkään maastoon.

Puut alkavat saada näköjään jo etelässäkin syysväritystä – ainakin suurten vaahteroiden ylimmät oksat. Pihlajat muistaakseni punertuvat lähes ensimmäisinä, ja tämäkin näkyy jo joissain kasviyksilöissä. Kuitenkin päällisin puolin, kunhan vain on aurinkoinen ja lämpimähkö päivä, kaikki näyttä vielä jokseenkin kesäiseltä. Katson ikkunasta ulos Etelä-Suomessa. Istuttamassani pirkkalankoivussa on vasta jokunen mutta täysin kellastunut oksa.

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/622215

 

 

Pihlajanmarjat ja tulevan talven sää

Julkaistu
Pihlajanmarjoja Haminassa, kuva Tiina Asula.

Silloin tällöin tartun Kustaa Vilkunan oivaan opukseen Vuotuiseen ajantietoon ja luen, mitä enteitä luonto antaa tulevasta säästä. Nyt kiinnostaa tietenkin ensi talven sää.

”Jos teeri kukertaa jo elokuun loppupuolella tai syyskuun alussa, tulee varhainen talvi. Samaa tietää kurkien varhainen muuttomatka”, kirjoittaa Kustaa Vilkuna.

”Päinvastainen enne on syysmyöhäinen ukonilma, joka tietää pitkää ja leutoa syksyä ja siis myöhäistä talven tuloa. Samoin lyhyt äkkikylmä: Jos pajun juuret jäätyvät syyskuussa, ne ovat marraskuussa sulat.”

Etsin tietoa myös pihlajanmarjoista, koska tänä vuonna pihlajat ovat olleet marjoja pullollaan. Vilkuna ei kerro niistä mitään, mutta olen kuullut muualla sanonnan: ”Pihlaja ei kanna kahta taakkaa.”

Pihlajanmarjojen määrästä on korviini kantautunut kahta tulkintaa. Yleisin on se, että kun pihlajassa on paljon marjoja, niin tulee vähäluminen talvi. Toinen tulkinta viittaa päinvastaiseen: pihlajanmarjoja on paljon, jotta linnuilla olisi syötävää vielä silloinkin, kun maassa on paljon lunta.

Harvinaisempi muoto sanonnasta on, että ”pihlaja ei kahta kanna: vettä ja marjoja.” Siis mitä enemmän marjoja, sitä poutaisempi syksy.

Mutta millaisia sanontoja sinä olet tulevan talven säästä kuullut?