Märkä asfaltti, jäinen silta

Julkaistu
Mustaa jäätä. Kuva Forecan Instagram-tililtä: #forecaweather.
Mustaa jäätä. Kuva Forecan Instagram-tililtä: #forecaweather.

Olen näin marraskuussa törmännyt usein sellaiseen sääilmiöön, että pyörätie tai jalkakäytävä on märkä, mutta edessä oleva silta onkin jäässä. Jää on yllättänyt minut täysin jo muutamaan kertaan. Lämpötila on ollut vielä mukavasti pikkuisen plussan puolella ja kuivaa pyörätietä on ollut mukava kiitää vauhdilla. Sitten on vastassa silta. Niitä on muutamia Helsingistä Espooseenkin polkiessa. Ja ne sillat ovat olleet jäässä. Mitä ihmettä!

Sitä ei auta kuin pitää vauhtia ja polkea sillan yli pysähtymättä ja kääntymättä. Ihmettelin tätä asiaa ääneen täällä Forecassa.

Tässä on lyhyt selitys ilmiölle. Sillat jäähtyvät nopeammin kuin ilma. Vesistöistä nousee kosteutta. Jos sillan lämpötila on pakkasen puolella, niin se jäätyy. Selkeällä säällä lämpötilan ollessa vähän nollan yläpuolella tällaistä ilmiötä kannattaa pitää silmällä.

Kollegani Juha Föhr on kirjoittanut aiemmin mustasta jäästä ja muistakin olomuodoista hiukan pidemmän selvityksen: http://blogi.foreca.fi/2011/09/huurre-kuura-musta-jaa-ja-vahan-olomuotojen-muutoslammoista/

Ja loppuun tiedoksi teille blogin seuraajille. Forecan meteorologeja voi seurata myös Twitterissä @forecasuomi. Ja forecalaisten sääkuvia Instagramissa #forecaweather.

Martin matalaa odotellessa

Julkaistu
Myrsky- ja tyrskybongarit ehtivät vielä kytikselle maan eteläisimmän osan rannikolle. Kuva: aviking / panoramio Google maps
Myrsky- ja tyrskybongarit ehtivät vielä kytikselle maan eteläisimmän osan rannikolle. Kuva: aviking / panoramio Google maps.

Hämärtyvä Martin päivän aattoilta. Yövuorojen välinen ihmettelypäivä. Illalla myöhään, viimeistään yöllä, sataa – Martinpäivän ja samalla isänpäivän aamuna jo maan keskiosaa myöten. Minun mielessäni vuosi on ympyrä, jonka kaarelle taas sijoittelen itseäni ja tätä elettävää päivää. Myös tulevia aikoja. Marraskuun väri on hyvin tumma, mutta lähes pimeydestä kuultaa punaruskeita sävyjä. Ehkä tämä on tapaa muistaa asioita. Eihän kuukausilla pitäisi oikeasti värejä olla, mutta niiden tuomilla mielikuvillapa on.

Isänpäivää pidän varsin uutena kauppiaiden keksintönä pidentää joulumyyntisesonkia alkupäästä, en siis edes tasa-arvokysymyksenä eli äitienpäivän vastineena. Pyhän Martin muistopäivällä sen sijaan on pitkä ainakin länsieurooppalainen kulttuurihistoria. Missäköhän vaiheessa on mahdollisesti myös Martin hanhen syömisen vakiintuminen meillä tänä kyseisenä loppusyksyn juhlapäivänä? Voisiko se mennä niin, onhan taannoinen halloweenkin tulollaan omalla tavallaan.

Kulttuurilainoja, vähän niin kuin sanat ja ilmaisut kielessä. Kun nälkä kasvaa syödessä, täytyy supertaifuuneista kai tulla ilmastonmuutoksen myötä ensin hypertaifuuneita ja hyperhurrikaaneja. Superhellekin jo koettiin kesällä. Ensi kesänä sen pitää olla jo hyperhelle, jos se menee markettien logiikalla. Mutta kun nälkä yhä vain kasvaa, menettävät aiemmat prefiksit joka tapauksessa lopulta tehonsa. Sitä varten ovat olemassa etuliitteet mega-, giga-, tera- ja niin edelleen. Minä söisin ennemmin vaikka sitä hanhea Martin päivän pöydässä.

Tänä vuonna Martti tuo tullessaan matalapaineen. Ei lajissaan ensimmäistä eikä viimeistä, mutta tähän aikaan vuodesta näihin helposti liittyy myös myrskyä merellä ja puuskatuulia syvälläkin sisämaassa. Jos matalapaineen keskus liikkuu maan keskiosan yli koilliseen, ovat kovimmat tuulet sen kulkusuunnassa oikealla reunalla. Maan eteläosassa sää siis menee lounaistuulisimmaksi. Toinen yleinen paikka tuulla vähän enemmän on matalapaineen jälkipuoli: länsirannikko saa voimistuvan luoteis- tai pohjoistuulen. Sadetta tämä ilmapyörre tuo myös, ja saa nähdä, sataako etenkin matalan jälkipuolella myös lunta ja räntää ja kuinka etelässä.

Maanantain maissa on ohimenevästi kuivempaa ja selkeämpää. Maanantaiaamua kohden maan länsi- ja pohjoisosassa ollaan pakkasella, Länsi-Lapissa kymmenisenkin astetta. Maanantai-illasta alkaen viimeistään on Itä-Suomen vuoro mennä hieman pakkaselle. Lännestä puolestaan lähestyy jo seuraavia sateita, ja ennen niitä voimistuu taas lauha etelätuuli. Ajokeli siis saattaa sunnuntain-maanantain maissa mennä maan keskivaiheilla huonoksikin, mutta talven tulosta ei vielä ole kyse.

 

Kuvan linkki: http://www.panoramio.com/photo/7254636

 

 

Kalijamikko, uveavanto ja iljanne – oletko kuullut näistä säätermeistä?

Julkaistu

Työstimme työkaverini kanssa Maikkarilla sääaiheista nettiuutista lähestyvästä myräkästä ja pohdiskelimme, että olisi mukava käyttää välillä jotain toisenlaista nimitystä – on tylsää aina käyttää samaa myräkkä-sanaa. Toinen työkaverini ehdotti, että käyttäisimme nimitystä myteri, joka tulee ilmeisesti jostain Karjalan suunnalta.

Tutkiessani netistä myterin alkuperää, törmäsin vieläkin erikoisempiin ja hauskempiin, eri puolella Suomea käytettäviin säätermeihin, joista suurimmasta osasta en ollut kuunaan edes kuullut. Päätin koota tähän löytämiäni hauskimpia ja erikoisimpia säätermejä. Oletko itse kuullut näistä termeistä?  Ilmiantakaa arvon lukijat ihmeessä muitakin jos tulee mieleen!

 

Kalijamikko – Liukas jäinen tie (sanonta peräisin Oulusta)

Kaljamo/kaljama – Liukas jäinen keli

Iljanne – Liukas jääkerros

 

Mukulakivien päällä oli iljannetta Tallinnassa 3.2.2008.
Mukulakivien päällä oli iljannetta Tallinnassa 3.2.2008.

 

Uveavanto –  Vaarallinen paikka jäällä, jossa vesi on syövyttänyt jäähän avannon, jonka päälle on satanut lunta.

Kirsi – Tarkoittaa samaa kuin routa

Tiera/tilsa – Hevosen kenkään muodostuva lumi/jääpaakku

Holotna – Kylmän kalsea sää (sanonta tulee venäjän kielestä)

 

Kaivopuistossa oli holotna sää 2.3.2013.
Kaivopuistossa oli holotna 2.3.2013.

Suppo – Supolla tarkoitetaan virtaavassa alijäähtyneessä vedessä muodostuvia jääkiteitä. Jääkiteet voivat tarttua uoman pohjaan pohjajääksi tai vesirakenteisiin haitaten veden kulkua.

Lumihome – Luonnossa esiintyvä yleinen homesieni.

Vitilumen synonyymeja: hiere, höyty, nattura, sarvijauho,kropo, ryöppy, hyhmä, ypyli, höttö, kitkalumi, pakkasensiemen, siukale ja puuterilumi

Olisiko mukava kuulla esimerkiksi TV-meteorologin suusta perinteisien säätermien sijaan tällaisia erikoisempia nimityksiä? Voisin kertoa liukkaalla säällä esimerkiksi näin: ”Kaljamat voivat aiheuttaa kaatumisia erityisesti lauantain vastaisena yönä!”

 

Kuvat: Aleksi Jokela

Lähteet:

http://peda.net/veraja/jyvaskyla/palokankoulu/ymparistokasvatus/globe/saa-lumi-jajaasanastoajasanontoja

http://urbaanisanakirja.com/

Sää on myös osa juhlaa

Julkaistu
Kuva:
Kurpitsa-aurinkoja? Kovin poikkeavia ovat yleistymässä olevat tämän vuodenajan juhlatavat pyhäinpäivän kristillisisestä hautakynttiläperinteestä. Mutta pohjalla on taas kerran kristinuskoakin vanhempi kulttuurikerrostuma. Myös säiden vaarinoton suhteen ajanjakso on merkittävä. Kuva: Jennifer Chait / flickr.

Marraskuun alku on vanhaa esi-isiemme juhla-aikaa, jolloin on pitänyt olla hiljaa ja liikkua äänettömästi. Kustaa Vilkuna (Vuotuinen ajantieto) ilmaisee juhlan perusteet näin: ”Muinaisten suomalaisten vuosi siis päättyi syksyllä sadonkorjuun loputtua mikkelin tienoissa ja uusi alkoi vähän myöhemmin. Tähän väliin tarvittiin jakoaika, sillä aurinkovuosi ja kuuvuosi oli tasattava…”. Jotta nämä saatiin tasattua, oli Vilkunan mukaan ”vietettävä jakoaika, noin 12 vuorokautta, jolloin siitä jo päivä saatettiin laskea uuteen vuoteen”. Saman ajanjakson paikkeille sijoittuu myös vanha suomalainen juhla: kekri. Vuotuinen ajantieto (1. painos, nyt myynnissä on 27. painos) ilmestyi vuonna 1950, ja Vilkunan mukaan kekri ”taistelee paikastaan arvokkaiden juhlapäivien joukossa. Se on kiintynyt marraskuun ensimmäiseen lauantaihin” .

Saamme tietää edelleen, että kekri merkittiin almanakkaan juhla- ja vapaapäiväksi vuonna 1955 samana vuonna menetetyn marianpäivän (Marian ilmestyspäivä siirrettiin sunnuntaille) korvaukseksi. Pyhäinpäivä puolestaan oli alun perin 1. marraskuuta, mutta se on siirretty lauantaille – kekrin paikalle (lähteenä tässä Wikipedia). Ja sitten tarvitsee mennä vaikkapa kelttien vanhaan talven alkamisen päivään (Wikipedia), johon anglosaksisen maailman halloween, pyhäinpäivän aatto, johtaa myös juurensa.

Vuotuinen ajantieto tietää kertoa, että näihin aikoihin yksi aurinkoinen päivä merkitsee yhdeksää poutapäivää kesällä. Pienikin auringonpilkistys tietää kaunista kesää. Jos pyhäinpäivänä on vielä poikkeuksellisesti lehtiä puussa, odottaa vanha kansa myös toista poikkeusta; takatalvea keväällä. Yövuorosta kotiin tullessani huomasin miltei kaikkien lehtien jo pudonneen. Aurinko paistoi, pilvipeitteessä oli juuri silloin iso repeämä.

Kun luonnonvalo on jo vähissä, alkaa tunnelmointi muissa valaistuksissa, joita varsinkin adventin ja joulunajan lähestyminen inspiroi ihmisiä laittamaan näkyville. Pimeydessä ja hiljaisuudessa voivat silmä ja mieli levätä. Lauhuus ja märkyys tarkoittavat nyt kosteutta, joka tekee hengitysilmasta miellyttävän ja raikkaan. Ulkona ei haittaa laisinkaan, jos tuulenpuuskat vihmovat vähän vesipisaroita poskipäihin. On sentään säätä, jonka koko tunnelman voi kokea ja jonka suojaksi saa pukeutua ilman limaista hikoilua. Mikä ihmeen autuus olisi ikuinen kesäkuuma ja helteen karrelle polttama pihamaa ja puisto? Syksy on vielä loppupäästäänkin yhtä isoa innoitusta.

Kurkistan vielä viimeisimpään laskelmaan säätyypistämme. Myös huomenna sunnuntaina voi aurinko hyvinkin pilkahdella siellä täällä, mutta alkuviikko ottaa sen takaisin ihan kaksin käsin, kahden matalapaineen voimalla. Viikon puoliväli tuo hetkiseksi taas kuivemmat olot, mutta viikon loppua kohti saamme yhä vain voimakkaamman matalapaineen niin sateineen kuin tuulineenkin. Seuraavaan varsinaiseen viikonloppuun voisi hyvinkin osua vuorostaan kuivempaa, jopa auringonpilkahduksia. Ei siis ihan huono ajoitus näillä ainakaan suurimmilla sateilla. Lauhaa riittää etenkin etelässä. Kukin sade aikanaan näyttää, mihin lumisateen raja asettuu, muttei ainakaan etelään, ei lähellekään.

Pyhäinpäivään ja jakoaikaan liittyy suuri joukko myös säätä koskevia enteitä, eikä mitenkään ainoastaan Suomessa. Bongasin netistä ranskalaisia vanhoja kansan sääenteitä ja säätä koskevia sanontoja sisältävän sivuston. Laitan sen loppuun linkiksi. Meteorologiaa nämä tällaiset eivät tietenkään ole, mutta kulttuurihistoriaa ja näkökulma, joka voi saada meidät havainnoimaan ympäristöämme ja esim. luontoa entistä tarkemmin. ”Kiireeltään” kannattaa huomata muutakin kuin oma täyteen kirjoitettu almanakkansa. Ei sää ole kokonaisuutena ja kaikkine vaikutuksineen pelkkiä iänikuisia matalapaineita. Puhumattakaan syksyn surkuttelusta automatisoituneena kielenkäytön muotona, jonka joku kumma joissakuissa laukaisee. Maata viistävät pilvet pimeässä ovat kauniita.

 

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/9174828@N04/6821031097/

 

Ranskalaisia vanhoja sääenteitä: http://www.agate-france.com/meteo/amateur/dictons.php?mois=11

Muina lähteinä olen käyttänyt Wikipedia-artikkeleita, joista kannattaa vaihtaa kieli, jolloin sisältö vaihtelee ja helposti syvenee ja laajenee. Omaa pohjatietoa on toki käytettävä lähdekritiikkimielessä.