Eilen seurasin ikkunasta pienten reppuselkäisten matkaa kohti ensimmäistä koulupäivää. Koulujen alkamisen kunniaksi ajattelin sanoa sanasen meteorologian opiskelusta. Haku yliopistoihin on toki vasta keväällä, mutta jospa joku lukiotietään aloittava saisi tästä kipinän lähteä säätieteilijäksi. (Myös alanvaihtoa harkitseville aikuisille tiedoksi, että varttuneemmat opiskelijat eivät ole meteorologiankaan parissa olleet tavaton ilmestys!) Välillä kun tuntuu, että meteorologian pääaineopinnot ovat yksi opinto-ohjaajien tarkimmin varjeltuja salaisuuksia, niin harva niihin osaa tietoisesti hakeutua.
Suomessa meteorologiaa voi opiskella vain Helsingin yliopistossa Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa Fysiikan laitoksella Ilmakehätieteiden osastolla. Fysikaalisten tieteiden koulutusohjelmaan hyväksytyt voivat vapaasti valita meteorologian suuntautumisvaihtoehdokseen. Yleensä meteorologian valitsee pääaineekseen 10-20 opiskelijaa vuodessa, joten vuosikurssi on varsin pieni ja osaston väki tulee nopeasti tutuksi. Ensimmäinen vuosi kuluu yleensä tiiviisti fysiikan ja matematiikan perusopintojen parissa ja varsinaisiin meteorologian opintoihin päästään kiinni toisesta opiskeluvuodesta alkaen. Nykyisen ideaalin mukaisesti luonnontieteiden kandidaatiksi (LuK) valmistutaan päätoimisesti opiskelemalla kolmessa vuodessa ja tie filosofian maisteriksi (FM) vie vielä kaksi vuotta lisää – käytännössä ajat saattavat venyä muutamalla vuodella. Nimike ”meteorologi” kuvaa henkilön ammattia eikä varsinaisesti ole tutkinnon suorittaneen arvonimi.
Meteorologian opinnoista kiinnostuneen kannattaa valita lukiossa pitkä matematiikka ja fysiikka. Kemian opinnoista saattaa olla hyötyä varsinkin mikrometeorologian puolella mutta ne eivät ole välttämättömiä. Moni ajattelee, että meteorologiaan tarvitaan maantiedon opintoja, mutta itse asiassa niillä ei ole juurikaan tekemistä meteorologian kanssa. Kunnialla suoritetut ylioppilaskirjoitukset ja vähintään magnan arvosana fysiikan ainereaalista takaavat yleensä sisäänpääsyn Fysiikan laitokselle, joten varsinaisissa pääsykokeissa ei tarvitse enää alkukesällä hikoilla. Toisaalta vaikka sisäänpääsy on moniin muihin yliopiston tiedekuntiin verrattuna helppoa, voivat opinnot yllättää rankkuudellaan, jos lukiotiedot pitkästä matematiikasta eivät ole hallussa.
Vaikka meteorologian opinnoissa on useita hyvin fysiikka/matematiikkapainotteisia kursseja, kuten esimerkiksi ilmakehän termo- ja virtausdynamiikkaa käsittelevät kurssit, on meteorologia ehkä vähemmän laskentaintensiivinen kuin moni muu fysiikan suuntautumisvaihtoehto. Toki opiskelijan oma mielenkiinto ohjaa opintojen painopistettä ja näkisin, että meteorologian kursseissa on vielä kohtalaisen paljon valinnanvapautta. Opiskelija voi esimerkiksi suuntautua ilmakehän laajamittaiseen dynamiikkaan tai huomattavasti pienempiä prosesseja käsittelevään mikrometeorologiaan.
Matemaattis-luonnontieteille ominaisesti useimmat meteorologian opiskelijat pääsevät oman alan töihin jo opiskelujen aikana ja gradukin on monesti mahdollista tehdä tilaustyönä. Työnantajien lista kotimaassa on suppea ja keskittynyt pääkaupunkiseudulle – toisaalta tieteenala on kansainvälinen ja työpaikka voi löytyä myös Suomen ulkopuolelta.
Tärkeät linkit:
P.S. Jännittääkö muutto pääkaupunkiin? Uusien opiskelijoiden integroinnista yliopistomaailmaan vastaavat opiskelijatutorit ja meteorologian opiskelijoiden oma ainejärjestö Synop ry.
Toi on totta mitä kerrot.
Mua olisi kiinnostanut hurjasti säätieteilijän ala mutta suomessa se on niin vahvasti fysiikkaan ja matematiikkaan painostuva että hakeuduin helpompaan eli kieliin.
Liian vähän neuvotaan tosiaan ja liian myöhään tietyille aloille. Myös Ranskassa on ollut ihan pulaa meteorologeista.
OPO ei minun kaltaisia juuri neuvonut… tiedetään muka itte paremmin…
Oispas ollut mun alaa.
Totta on, OPOni J. Peltonen Laukaan lukiosta ei puhunut meteorologian opinnoista… :)
Onko meteorologien koulutuksessa jotain mätää Suomessa, kun ennusteet ovat olleet yleisesti aikalailla pielessä, joka on huomattu aivan viime aikoina? Olisi aika turhauttavaa antaa ennusteita rahaa vastaan esimerkiksi sadonkorjuun tiimoilta, jos sää ei vastaisikaan ennusteita. Huonosta palvelusta tulisi tunnolliselle paha morkkis.
Jostain syystä Suomessa ja ehkä Euroopassa ei olla perillä sääsatelliittien antamista havainnoista. Olisiko meteorologien koulutusta siirrettävä NASA:n piiriin?
Wolfgang: Enpä syyttäisi meteorologien koulutusta. Ennusteisiin valitettavasti liittyy se ominaisuus, että ne ovat vain ennusteita, eivät varmoja tulevaisuudenkuvia. Voit kuitenkin olla varma, että tunnolliset meteorologit saavat morkkiksen pieleen menneestä ennusteesta joka tapauksessa.
:)
Hyvä pointti, että muualla maailmassa meteorologiaa voi opiskella myös vähemmän matemaattisella tavalla. Suomalaiset opinnot tähtäävät asiantuntija-tutkijatehtäviin, mutta ihan hyvin meilläkin voisi olla esim. AMK-tasoinen päivystävän meteorologin työhön valmistava koulutus.
Niinpä, ei opo yli 20 v. sittenkään kertonut! Jälkeenpäin ajatellen meteorologia ei olisi ollut ehkä ollenkaan hullumpi juttu. Oma fysiikan opettajani aikoinaan säätieteiden opintoja suositteli ja silloin sanoi, että jos hän tässä vaiheessa miettisi uudelleen, suuntautuisi meteorologiaan varmasti. Enää ei voi muuta kuin suositella lapsille ja nuorille matematiikkaa ja fysiikkaa, jos vaan taipumuksia on. Harmi, kun niiden tuntimääriä on taidettu vaan kouluissa vähentää.
Mielenkiintoista kuulla opettajasi kommentti! Suuntauduitko kuitenkin luonnontieteelliselle alalle vai johonkin ihan muuhun?
Millainen työllisyystilanne vastavalmistuneilla meteorologeilla Suomessa on ja millaiselta tilanne tulevaisuudessa näyttää? Lähteekö moni meteorologi tekemään jatko-opintoja siksi, että muita töitä ei ole tarjolla? Kuinka paljon meteorologin työ vaatii tilastollista osaamista?
Ilmeisesti tällä hetkellä työllisyystilanne ei ole mitenkään suunnattoman hyvä. Meteorologiassa tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vastavalmistuneet joutusivat kortistoon, vaan esimerkiksi sitä, että sääpäivystystyöhön ei välttämättä halutessaan pääsekään (esim. omana opiskeluaikanani päivystystöihin pääsi yleensä jo muutaman vuoden opintojen jälkeen). Monet ovat kuitenkin löytäneet palkattua työtä tutkimuksen ja väitöskirjaan tähtäävien jatko-opintojen parista, kuten mainitsitkin.
Tilastolliset perusoperaatiot kuuluvat opintoihin, se tarvitseeko niitä jatkossa riippuu paljon suuntautumisesta. Olennaisempaa on kenties taito käsitellä suuria tietokantoja Matlabilla ym. laskentaohjelmilla.
Kerta kerran jälkeen on ilo lukea tätä blogia, kirjoitukset ovat toinen toistaan parempia! Ja kaikki täyttä asiaa! Tämäkin blogikirjoitus on täyttä totta, eipä minunkaan oponi maininnut meteorologiaa. Onneksi olin itse aiheesta kiinnostunut ja päädyin opiskelmaan hyvin läheistä tieteenalaa. Ehkäpä sen takia opintoni alkavat kallistua yhä enemmän meteorologian suuntaan!
Kuten AJ mainitsee, niin todella kivoja ja piristäviä blogeja! Tämänkin yhteydessä alkaa fyysikon veri kiertämään ja melkein harmittaa ettei tullut aikoinaan meteorologiaa luettua :) Noh, fysiikan opiinot kuitenkin takataskussa, niin voihan sitä aina vanhoilla päivillä vaikka päättää vaihtaa alaa.
http://notes.helsinki.fi/halvi/tilast11.nsf/5a20fca1969477a2c225648300471356/5437910d527e7bbbc225799900379bbe?OpenDocument
Ymmärränkö näitä tilastoja oikein, eli meteorologiaa olisi viime vuonna aloittanut opiskelemaan vain yksi uusi opiskelija?