Kevät leikkii keinussa

Julkaistu
Kuva:
Kuoriutuneena kiito kevääseen. Kuva: Nemo / pixabay.

Pääsiäismatala jäi meistä etelään, mutta ulottuu sieltä vielä tänne, Länsi-Suomeen matalan solana, joka jo nyt pääsiäissunnuntain kunniaksi heilahtaa länteen kuin keinulauta. Idässä sää on jo selkeämpi, ainakin pilvipeite ohuempi, pohjoisessa myös. Yöstä tulee pakkasyö, ja pääsiäisemme toinen pyhäpäivä, maanantai, on etelän matalapaineen pilvistä jo suuresti kuoriutunut.

Vaan maamme pohjoisosa on saamassa uutta pilveä lännestä, myös vähän sateita. Ja jos oikein äityy yläpilveilemään, maalautuu siitä myös etelän taivas. Missään kovassa korkeapaineessa ei siis lokostella. Eikä sitä pidäkään tehdä, sillä jo vanhastaan, hyvin vanhastaan, pääsiäinen on kutsunut ulkoilmaiseen ilonpitoon kiikkulautoineen ja keinuineen. Nyt kannattaa tekemisiään pääsiäismaanantaina ajatella tältä pohjalta uudelleen, sillä lämpötilakin huidellee iltapäivällä etelässä jopa vähän yli 10 asteessa.

Ennen iloa pidettiin erityisesti myös uusien havujen päällä. Vanhojen yllä oli ollut jotain ihan muuta. Pääsiäiseksi hakotarhat oli tyhjennetty. Tässä siis pieni kurkistus menneeseen maailmaan, mutta ei se ulkona liikkuminen näin kevään edetessä nytkään kiellettyä ole. Pitää vain unohtaa ne järjettömät pelit ja vehkeet siellä sisällä.

Arjen koittaessa käyntiin lähtee läntinen ilmavirtaus, Norjan vuoriston yli tänne. Keskiviikkona se on voimakas ja kuiva. Päivälämpötila on etelässä ja lännessä ainakin noin kahdeksan astetta. Torstain ja etenkin perjantaina jää vain nähtäväksi, miten lämpimät voivat päivät etelässä jo olla, kunnes lauantaina sataa, tällä tietoa tosin vain lauantaina. Joten ”ei huono”, voisin lausahtaa muuatta tunnettua henkilöä mukaillen.

Säätä voi sihdata vaikka kymmenisen päivän päähän. On viitteitä siitä, että korkepaineen, joka meille pohjoiskauttansa kevätilmaa lännestä liidättää, selkä voisi silloin vähän notkahtaa.  Noilla main, 14.4., oli vanhassa almanakassa ”Suwi-Päiwä”, Tiburtiuksen päivä ja kansan suussa suviyöt hyvin tärkeine sääenteineen. Mielenkiintoisia kilometripylväitä on keväässä, joka osaa olla myös pellontuoksuinen. Aivan ylivoimaisen kevättuoksun olen kokenut Saksan Baijerissa, missä ainakaan junanikkuna ei maaseudulla auttanut yhtään. Mutta mistäs muusta se uusi kasvu lähtee. Luonnon kiertokulku on myös keväässä läsnä.

 

http://www.vohdensaari.fi/historiikki/pm_paasiaiskeinu.html

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/lannoitus.htm#vuoden

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/tipu-kuori-sisustaminen-p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen-47630/

 

Sääelokuvat

Julkaistu

Sää kiinnostaa aina, sillä se vaikuttaa elämäämme pakostikin jollain tavalla, vähintään siten, että joudumme miettimään mitä laitamme päälle kun astumme ovesta ulos. Pahimmassa tapauksessa sää voi olla tappava, kuten trooppisilla merillä riehuvat hirmumyrskyt.

Sää näkyy myös mediassa entistä enemmän, on huomattu että sillä voi tehdä rahaa. Rajut myrskyt ovat klikkihitti ja varmaa viihdettä – oli se sitten faktaa tai fiktiota. Sää näyttelee pääosaa siis myös lukemattomissa elokuvissa, jo elokuvien alkuajoista lähtien. Sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat katastrofit kiinnostavat, koska ne ovat arkipäivää myös tosielämässä. Ai näinkin meille voi käydä? Monissa sääkatastrofielokuvissa on kuitenkin melko epärealistisia, jopa huvittavia piirteitä. Monet tapahtumat olisivat käytännössä tieteellisesti mahdottomia tai äärimmäisen epätodennäköisiä, mutta pitäähän sitä viihdettä repiä jostakin vaikka väkisin. Ehkä paras combo syntyykin siitä, kun faktaan heitetään sisään myös vähän fiktiota.

Listaan tässä omia suosikkejani ja sääaiheisia elokuvia joita muistan vuosien varrelta.

 

tdat

The Day After Tomorrow (2004)

Ehkä mieleen painunein näkemäni säähän liittyvä elokuva kertoo koko maapallon sääjärjestelmän sekoittavista valtavista mannerten kokoisista matalapaineista. Matalapaineet muodostuvat merivirojen pysähtyessä ja tuovat jääkauden maanpinnalle imaistessaan jäätävän kylmän ilman hetkessä avaruudesta maan pinnalle. Kovinkaan todennäköiseltä ja tieteellisesti mahdolliselta tällainen skenaario ei kuitenkaan vaikuta, joka on miinusta.

2012 (2009)

Mayojen ennustamaan maailmanloppuun pureutuvassa elokuvassa intialainen fyysikko huomaa auringon roihupurkausten aiheuttavan mikroaaltosäteilyn kaltaista säteilyä maapallon keskuksessa. Säteily kuumentaa maapallon sisusta ja aiheuttaa maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, tsunameja, ukkosmyrskyjä, kuivuutta, tulvia sekä nälänhätää. Elokuvassa on vaikuttavat erikoistehosteet, mutta se on lytätty epätieteellisyyden vuoksi – ajatus auringonpurkausten mikrosäteilyn vaikutuksesta maapallon ytimeen ja sitä kautta mannerlaattojen liikkeeseen on tieteellisesti mahdoton tapahtumaketju.

In To The Storm (2014)

Vaikuttava elokuva myrskynmetsästäjistä, jotka jahtaavat tornadoja Yhdysvaltain keskilännessä ja saavat hieman enemmän mitä toivoivat.  Sääilmiöt ja efektit ovat positiivisena yllätyksenä meteorologisesti varsin todenmukaisia ja aidontuntuisia. Aluksi olin huvittunut tulitornadosta, mutta ilmeisesti sellaisetkin ovat mahdollisia. Vaikkakin kyse on tosielämässä lähinnä pölypyörteen kaltaisesta tapahtumasta, jossa pyörre syntyy tulipalon keskellä selkeällä säällä eikä pyörre yhdisty pilveen, kyseessä ei siis tässä tapauksessa ole tornado.

The Colony (2013)

Kauhuelokuva, jossa ilmaston lämpenemistä hillitsevien laitteet menevät epäkuntoon ja aiheuttavat jääkauden, jolta selvinneet ihmisjoukot yrittävät selvitä bunkkereissa, melko huonolla menestyksellä.

Säämies – The Weatherman (2005)

Draama-komedia kuuluisasta mutta arvostuksen puutteessa elävästä TV-meteorologista, joka kamppailee perheongelmien kanssa ja yrittää saada pirstaleiseen elämäänsä järjestystä.

Päiväni murmelina (1993)

Komedia meteorologista, joka jää jumiin Yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin lumimyrskyn aikana herätessään samaan päivään yhä uudestaan ja uudestaan.

Meren raivo – The Perfect Storm (2000)

Tositapahtumiin perustuva elokuva hurrikaanin kouriin joutuneesta kalastusaluksesta ja sen miehistöstä.

To Die For (1995)

Musta komedia häikäilemättömästä Nicole Kidmanin tähdittämästä syöjättärestä, joka keinoja kaihtamatta raivaa itselleen uraa TV-meteorologina.

Twister (1996)

Klassikkopätkä, jonka tehosteet ovat kuitenkin omaa aikaansa.

 

Tuleeko sinulla mieleen muita mieleen painuneita sääelokuvia ja mikä on oma suosikkisi?

Talvenselän taittuminen vasta aloittaa talvisimman talven

Julkaistu
Lumikuormaa on isoa ja pientä, ja eri tavoin sitä voi kannatella. Kuva: smerlkal/flickr.
Lumikuormaa on isoa ja pientä, ja eri tavoin sitä voi kannatella. Kuva: smerlkal/flickr.

Lipsahti Paavalin päivän puolelle tämä blogi, joten talvennavalla taivallamme. Ken keksii noudattaa vanhaa lounaissuomalaista Paavalin päivän ruokavaliota, keittää kunnon papusopan eli minkäs muun kuin hernekeiton – ja laittaa höysteeksi sekaan siansorkkia. Kulttuurikonfliktin uhalla. Sitä paitsi keittäminen aloitetaan oikeaoppisesti  jo aamukolmelta. Ei sovi useimpien sunnuntaiaamun askareeksi. Paavalin pyry ei tiedä hyvää, mutta sitä nyt on juuri ja juuri aamulla Lapissa. Sitten kaikki lumisateet vain vähenevät. Toisaalta hyvän vuoden merkiksi tarvittaisiin jopa ihan aurinkoa, jota on lähes olemattomasti saatavilla. On toki mahdollista, että ainakin lännessä jo illaksi pilvipeite rakoilee, kuten yksi juonikkaista sääilmauksista kuuluu. Ja päivähän on jo pikkuisen pidempi kuin jouluvalojen aikaan.

Vaan kaiken sää- ja ilmastotiedon mukaan, ellei siis tosi outoja tapahdu, tuhdein talvi on tässä vaiheessa vielä edessä. Tilastoille ovat tietokonesäämallit tukena. Tosin alkava viikko on lauha, ja kaikkein lauhinta on torstain maissa. Silloin nollakelin on määrä käväistä jopa entisen Oulun läänin puolella asti, mutta vain käväistä. Lumisateita liikkuu alkuviikolla ylitsemme itään – tai miten niin ylitsemme? Mehän olemme silloin siinä sateessa sisällä! Onko se sää siellä pilvissä vai täällä maassa? No, kyse on siitä, että sataa lunta, mutta se taas kuulostaa helposti siltä, että koko alkuviikon sataa. Liikkeen ja ajoituksen rooli olisi vielä enemmän piilossa. Mutta kun monimutkainen asia pitää sanoa hyvin lyhyesti, niin tällaista se sitten on.

Torstain tienoon sää on etelätuulista, kuinkas muuten. Lumipeite vahvistunee eniten Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa, mutta kyllä lumisateita myös muualle riittää, ainakin vähän. Suojasää kylläkin syö lumipeitettä ainakin lounaassa. Lauantaiksi tänne Fennoskandiaan (vähän sanahirviö, mutta miten muuten esitetään, että Skandinaviaan ja Suomeen, nehän ovat eri asioita) saadaan etelästä kunnon matalapaine. Älköön vielä kukaan uskoko, mihin kohtaan täsmälleen, mutta häijy lumipyry sieltä on hyvinkin tulossa. Ja näyttäisi kestävän, ennen kuin sen rippeistä päästään.

Vähän suuremmassa mittakaavassa käy ensi viikon mittaan niin, että ilmamassa etenkin tuolla vähän ylempänä loppuviikolla kylmenee, ja itse asiassa kylmää ilmaa on melkein koko Euroopassa, joten pakkasen kiristymiseen tarvitaan vain pilvistä ja lumisateista eroon pääsemistä. Suursäätila on helmikuun alkaessa vuodenajan mukaisesti selvästi talvinen.

 

Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/smerikal/8260508685/

Hyvin tehty, Aristoteles!

Julkaistu
Kuvitusta astronomi Camille Flammarionin kirjasta L'Atmosphère, 1888.
Kuvitusta astronomi Camille Flammarionin kirjasta L’Atmosphère, 1888.

Historian opettajani Pongo sanoi aikoinaan, että se, joka ei tunne historiaa, ei voi ymmärtää nykyisyyttä. Kun on töissä sääpalveluyrityksessä, niin on hyvä joskus pysähtyä ja aprikoida, mistä tämäkin oikein alkoi. Tämä sään ennustaminen siis.

Ihmiset ovat aina olleet kiinnostuneita tulevan ennustamisesta. Kerrotaan että muinaiset babylonialaiset yrittivät ennustaa sään muutoksia pilvien tai optisten sääilmiöiden avulla. Tämä tapahtui noin 650 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Eli varsin vanhasta tieteestä tässä on kyse.

Kiinalaiset jakoivat noin 300 eaa kalenterissaan vuoden 24 jaksoon, joista jokaiselle oli omanlaisensa sää.

Tärkein henkilö sään ennustamisen alkuajoilta on kreikkalainen filosofi Aristoteles, joka julkaisi noin vuonna 340 eaa teoksen Meteorologica. Aristoteles esitti ensimmäisenä teorioita siitä miten pilvet, sateet, tuulet, raekuurot, ukonilmat ja rajumyrskyt muodostuvat.

Osa teorioista – kuten esitys veden kiertokulusta – oli yllättävän päteviä. Osa meni täysin metsään: esimerkiksi maanjäristykset olivat Aristoteleen mukaan maanalaisten tuulien tekosia.

Joka tapauksessa Meteorologicaa pidettiin säätieteen teoria-auktoriteettina melkein 2000 vuotta. Vasta 1600-luvulla Aristoteleen teorioita sään ennustamisesta alettiin kyseenalaistaa.

Renessanssin myötä noin 1500-luvulla huomattiin, että perimätieto ja henkilökohtaiset havainnot eivät riitä sään ennustamisessa. Tarvittiin ymmärrystä ja mittauksia ilmakehästä. Tästä jännittävästä käänteestä sään ennustamisessa ennustan kirjoittavani lisää tänä keväänä.

Lähteitä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Weather_forecasting

http://earthobservatory.nasa.gov/Features/WxForecasting/wx2.php

ucmp.berkeley.edu/history/aristotle.html

http://classics.mit.edu/Aristotle/meteorology.1.i.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4n_ennustaminen#Historia

http://historianet.fi/palle-vibe/1643-1738-meteorologian-alkuvaiheet-0

http://fi.wikipedia.org/wiki/Meteorologia_%28Aristoteles%29

Vettä oli jo ennen ilmaa, joten se osaa myös lämmetä, jos ilmakin osaa

Julkaistu
Kuva: Michelangelo Buonarroti, fresco, Sikstiiniläiskappeli / Wikimedia Commons.
Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumalan henki liikkui vetten yllä jo silloin, kun Hän ei vielä ollut erottanut taivaankannen ala- ja yläpuolisia vesiä toisistaan. Ilmaa ei tässä kohtaa edes mainita. Meri on siis tärkeämpi ja alkuperäisempi. Kuva puolestaan esittää maan ja veden erottamista toisistaan, mikä tapahtui vasta kolmantena päivänä, kun vesiä oli olemassa jo ensimmäisenä päivänä, ja taivaankannen ala- ja yläpuoliset vedet erotettiin siinä välissä toisena päivänä. Vesiä oli toisin sanoen jo ennen nykyisiä valtameriä, muttei ilmeisesti vielä ilmaa. Kuva: Michelangelo Buonarroti, fresko, Sikstiiniläiskappeli, Vatikaani / Wikimedia Commons.

Johan valkeni – ainakin maa Suomen eteläosassa. Vaikka voi siitä monenlaista inspiraatiota itselleen ottaa. Suursäätila täällä kylmenee, mutta maltillisesti.  Ei siis kireitä pakkasia, mutta sateet alkavat viimeistään ensi viikolla olla lunta, joko sitten kuivaa tai märkää. Märkä satava lumi ei ole sama asia kuin räntäsade; rännästä saisi periaatteessa puhua, kun sataa selvästi yhtaikaa lunta ja vettä. Siis samalla kertaa. Maanantaina ainakin lounaassa satanee vielä vettä.

On sitten eri asia, että tuo räntä-sana, josta on yritetty tehdä termiä eli ihan tietynlaista merkitykseltään tarkasti määriteltyä suomen kielen sanaa, oikeasti eksyy myös sääennusteissa tarkoittamaan tilannetta, missä voi sataa kumpaa tahansa, lunta tai vettä. Mutta ei se silti lyhennä tai napakoi ilmaisuja, vaan johtaa vielä tämänkin sateen olomuotovaihtoehdon lisäämiseen siihen luetteloon, mitä taivaalta voi tulla. Varmuuden vuoksi, onpahan sitten ainakin ennustettu.

”Oikea” räntä on oikeasti suhteellisen harvinainen sääilmiö siihen nähden, miten paljon siitä puhutaan. Vai voiko koko sanaan ”harvinainen” enää luottaa, kun sääkieltä on manipuloitu niin, että ilmiö on ”harvinainen” jo silloin, kun se aiemmin oli vasta ”selvästi lämpimämpää tai kylmempää” kuin tavallisesti eli verrattuna tilastollisen jakauman normaaliluokkaan. Tuohon temppuun minulta meni maku, mutta sepä ei olekaan, yllätys yllätys,  tämän ajatelmani aihe.

Ilmastonmuutosteorian vasta-argumentiksi on löydetty se mitattu tosiseikka, ettei ilmakehä mittausten mukaan ykskaks enää olekaan lämmennyt viimeisten viidentoista-parinkymmenen vuoden aikana. Mutta millä logiikalla vain ilma tällä planeetalla lämpenee, jos säteilytaseen pitkäaaltoista ns. ulossäteilyä ei entisessä määrin ei poistu systeemistä. Käytin sanaa ”systeemi” tietoisesti tarkoittamaan etenkin ilmakehän ja (valta)merien kokonaisuutta. Ilmakehä ja meri vuorovaikuttavat.

Voihan sitä pohtia, kumpi ”määrää” eli on vaikka se lady domina, mutta jos haluaa tuloksia, on syytä aloittaa siitä, mitä ”vuorovaikutus” tarkoittaa. Se ei menekään enää niin, että toinen vain aiheuttaa toisen ja sillä siisti. Vuorovaikutuksen ymmärtäminen vaatii astetta kehittyneempiä aivoja. Kuten oleminen kiihkoilematta ylipäätään maailmassa, joka ei ole niin yksinkertainen, millaisena korostetun turvallisuushakuiset ihmiset sen haluavat nähdä ja omassa mielessään pakottavatkin olemaan.

Tässä voi aivan hyvin viitata myös luonnontieteellisen tiedon ulkopuolelle, vaikka turhaan minä tätä erikseen sanon, koska teen niin lähtökohtaisesti maailman akateemisen lokeroimisen vastustamisen tarkoituksessa. Järkyttävää, miten paljon siinä haaskataan inhimillistä voimavaraa. Mutta ilman oppituoleja ja niiden rahoitusta ei olisi pyrkyryyttä. Joo, että vain totuuden etsintä missiona…

Ei, en jatka yhtään eteenpäin tätäkään maailman juonnetta, vaan huomautan, kuten jo myös ”tiedeyhteisö” on tehnyt, että vaikka ilmakehä ei viime aikoina olekaan lämminnyt, niin meretpä ovat. Ja merta on maailmassamme paljon. Ilmaan nähden lämmin meri sääjärjestelmien alustana ruokkii kaikenlaista, koska ilman ns. tasapainotila on näin epävakaampi kuin vaikka Suomen matalien altaiden vähän veden ollessa kylmää kuten keväisin. Vaikkapa hurrikaaneista tiedetään, että niitä syntyy vain tarpeeksi lämpimän meren yllä.

Suomenkin matalapaineet saavat suhteellisesti lämpimästä merestä lisäenergiaa. Mutta ei tämäkään vaikutus ole suoraviivainen, joten nyt on turha mennä laskemaan, kuinka monta vaikka hurrikaania juuri menneenä pohjoisen pallonpuoliskon kesänä on ollut.

Jos nyt vielä, rakas nettipäiväkirjani lukija, olet mukana eli luet tätä, niin palkitsen sinut parilla linkillä tutkimukseen siitä, mitä juuri valtamerille on viime aikoina tapahtunut. Internetistä kun kannattaisi aina pyrkiä etsimään mahdollisimman alkuperäisiä aineistoja. Näin pystyy olemaan alttiina enää korkeintaan alkuperäiselle manipulaatiolle ja välttää tiedonsiirtoketjujen olemattoman asiantuntemuksen tuomia viimeistään tahattomia manipulointeja.

Mutta kaikki kynnelle kykenevät aina myös manipuloivat, niin sinäkin teet – vähintään itsellesi. Se on sitä evoluution tuomaa lajin säilymisen kannalta välttämätöntä ja siis lajityypillistä ominaisuutta.

 

Tiedettä netissä:

Valtameret tänä syksynä systemaattisen mittaushistorian lämpimimmät:

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-11/uoh-woe111314.php

Ja vielä kyseinen meritieteen (oseanografia) tutkija:

http://iprc.soest.hawaii.edu/users/axel/Axel_Timmermann_Web_page/Welcome.html

USA:n ilmatieteenlaitoksen netissä julkaisemaa: http://www.ncdc.noaa.gov/cag/time-series/global/globe/land_ocean/ytd/10/1880-2014

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/Sistine_Chapel_ceiling#mediaviewer/File:Dividing_water_from_Heaven.jpg

 

Tuulia ja hiustenkuivaajia

Julkaistu
Mistral, nimi tuulen mukaan vai tuulen nimi runoilijan mukaan? Ranskalainen runoilija Frédéric Mistral (1830-1914) , Paul Saïn (1853-1908)

Edellisessä blogipostauksessani kirjoitin myrskyjen nimistä. Viime viikolla amerikkalainen sääpalveluyritys The Weather Channel julkaisi epävirallisen nimilistan tulevan talven myrskyille Yhdysvalloissa. Virallisia talvimyrskynimilistoja valtiollinen USA:n sääpalvelu ei vielä tee. Weather Channelin listalle on päässyt myös suomalainen nimi, Kari. Kari-nimi juontaa juurensa kreikankielistä nimestä Makarios, joka tarkoittaa onnelllista tai siunattua. Sitä ei ole kerrottu, miten Kari on päässyt jenkkisääfirman talvimyrskylistalle.

Olen joka tapauksessa viime aikoina tutkiskellut erilaisten tuuli-ilmiöiden nimeämistä. Pimenevät illat vievät meidät usein kirjallisuuden tai elokuvien pariin. Niissä kuvataan eksoottisen kuuloisia tuulia, jotka yleensä tekevät ihmiset hulluiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä Mistral-tuuli Ranskan Provencessa tai Sirocco Pohjois-Afrikassa.

Mistralista sanotaan, että se tekee ihmiset ärtyisiksi ja ahdistuneiksi. Kova ja kuiva tuuli puhaltaa pohjoisesta tai luoteesta pitkin Rhônen laaksoa Välimerelle asti. Yleisimmin tuuli puhaltaa keväisin ja syksyisin. Mistral-tuulen takia Provence on muuta Ranskaa aurinkoisempi.

Nimensä Mistral-tuuli on saanut provencelaisesta kielestä tai murteesta (Occitanin kielestä) mistrau, jota tarkoittaa suomeksi suunnilleen mestarillinen. Provencesta oli myös kotoisin runoilija Frédéric Mistral (18301914), joka sai kirjallisuuden Nobelpalkinnon 1904. Onko tuulen nimi tullut runoilijasta vai ottiko runoilija tuulen nimen? Vai onko kaikki vain sattumaa?

Elokuvan Sirocco juliste vuodelta 1951, lähde: www.imdb.com
Elokuvan Sirocco juliste vuodelta 1951, lähde: www.imdb.com

Entäpä Sirocco? Monet ovat varmaan katsoneet tai lukeneet seikkailutarinoita Pohjois-Afrikasta, jossa kuiva ja kuuma tuuli nostaa hiekkamyrskyjä, ja kamelikaravaanit eksyvät. Sirocco-tuulen voimakkuus saattaa olla hurrikaanien luokkaa.

Sirocco-nimen (italiaksi scirocco) saattaa tulla arabialaisesta sanasta sharqi, itäinen tuuli. Sirocco tuulee yleensä keväisin ja syksyisin, jolloin kuuma tuuli nostaa kuivaa aavikkoilmaan Saharasta Pohjois-Afrikan ja Välimeren ylle. Pöly ja kuumuus aiheuttavat usein terveydellisiä ongelmia. Myös rakennukset ja elektroniset laitteet saattavat kärsiä tuulesta.

Sirocco-tuuli vaikuttaa hiukan eri tavoin eri paikoissa. Tuulen nimityskin vaihtelee. Afrikan mantereen puolella tuuli tuo kuivaa ja pölyistä ilmamassaa, jopa hiekkamyrskyjä. Välimerellä tuuli kerää kosteutta ja tuo eteläiseen Eurooppaan hiekan ja pölyn lisäksi runsaita sateita.

Ainakin yksi elokuva on nimetty Sirocco-tuulen mukaan. Vuonna 1951 valmistuneen film noirin pääosassa näyttelee iki-ihana Humbrey Bogart.

 Meille suomalaisille tutumpi on ehkä Föhn-ilmiö. Föhn on lämmin ja kuiva tuuli, joka syntyy kostean ilmavirtauksen ylitettyä vuoriston ja menetettyä kosteutensa. Föhn on hyvin yleinen Alppien pohjoispuolella. Suomessa Föhn on talven ja etenkin kevään sääilmiö, jossa lämmin ja kuiva tuuli puhaltaa Norjan vuoriston yli. Föhn-tuuli saattaa lämmittää ilmaa etenkin läntisessä Suomessa.

Eteeni ei ole osunut elokuvaa tai romaania, jossa Föhn-tuulella olisi ollut suuri vaikutus tarinaan tai ihmisiin, mutta hiustenlaittoon Föhn-tuulella on välillistä vaikutusta. AEG-yhtiö keksi hiustenkuivaajan vuonna 1900. Vuonna 1908 yhtiö rekisteröi tavaramerkin n juuri tämän Föhn-ilmiön mukaan. Lämmin tuuli molemmissa. Vuonna 1941 AEG rekisteröi vielä sanan Foen. Tästä tavaramerkistä on useissa kielissä syntynyt kädessä pidettävän hiustenkuivaajan yleisnimi, Suomessa fööni.

Lisää maailman tuulia ja muita lähteitä:

http://www.weatheronline.co.uk/reports/wind/The-Sirocco.htm

http://ggweather.com/winds.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/F%C3%B6hntuuli

 http://www.aeg-ie.com/download/web_aeg_history_e.pdf