Marraskuun lämpöennätys uhattuna alkuviikolla?

Julkaistu

Tekstiä päivitetty 1.11.2015.

Jälleen on yksi vuoden 2015 kuukausista paketissa, kiitos lokakuu. Vuosi lähestyy loppuaan ja edessä on marraskuu. Vaikka Miljoonasateen nimikkokappaleen, Marraskuun, kuuleminen radiosta toikin tänään hyvänmielenpuuskan, en koskaan ole ollut liiemmin innostunut itse kuukaudesta. Marraskuun alkaminen ja talviaikaan siirtyminen päättävät tietyllä tapaa jonkin määrittelemättömän vuodenajan, jonka jälkeen pimeys ja harmaus iskevät toden teolla päin tajuntaa. Elättelen joka syksy ja kevät toiveita siitä, että kellojen siirtelystä jossain vaiheessa luovuttaisiin. Ei tee hyvää.

Tänä vuonna lokakuu yllätti kuitenkin valoisuudellaan – MTV:n mukaan kulunut lokakuu on ollut paikoin jopa ennätyksellisen aurinkoinen. Tilastotkin puhuvat puolestaan: esimerkiksi Kruunupyyssä, Kiikalassa ja Kauhavalla lokakuun keskimääräinen pilvisyys on ollut vain 25-35 %.

Länsituulet hallitsevat marraskuun alkua

Marraskuulle ominaista on matalapainetoiminnan vilkastuminen pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteilla, kun tropiikin ja pohjoisen napa-alueen välinen lämpötilaero kasvaa. Samalla myös syysmyrskyjen todennäköisyys suurenee, ja marraskuu onkin joulukuun ohella tuulisinta aikaa Suomen merialueilla.

Tänäkin vuonna marraskuun alku on tuomassa meille tuulisemman ja epävakaisemman säätyypin, mutta ei tyypillistä marraskuun harmautta. Vallitseva tuulensuunta näyttäisi olevan koko ensi viikon ajan lännen ja luoteen välinen – tavanomaista lauhempaa on, mutta länsi ja luode eivät ole niitä kosteimpia ilmansuuntia, joten marraskuista auringonpaistettakin mahtuu joukkoon. Se on kyllä ihan toivottu ilmiö, sillä marraskuun keskimääräinen pilvisyys on 80 % luokkaa.

Kuva 1: Voimakas läntinen suihkuvirtaus asettuu Suomen ylle viikonvaihteessa ja kuulumme keskileveysasteiden lämpimän ilmamassan piiriin. Useatkin föhntuulipäivät ovat mahdollisia (kuva: Foreca).
Kuva 1: Voimakas läntinen suihkuvirtaus asettuu Suomen ylle viikonvaihteessa ja kuulumme keskileveysasteiden lämpimän ilmamassan piiriin. Useatkin föhntuulipäivät ovat mahdollisia (kuva: Foreca).

Viikonloppuna Etelä- ja Keski-Suomeen työntyy eteläisestä Euroopasta ”helleilmamassaa”. Vastaavassa tilanteessa lämpötila kohoaisi auringonpaisteessa keskikesällä yli 25 asteen, mutta nyt lämmin ilmamassa näyttäytyy lähinnä runsaana pilvisyytenä lauantaina. Siellä, missä auringon teho läntisessä Euroopassa riittää vielä murtamaan pilvisyyteen aukkoja, kohoaa lämpötila lähelle 20 astetta, Ranskassa suomalaisittain jopa lähelle hellelukemia. Sunnuntaina kylmän rintaman ylityksen jälkeen on tiedossa mahdollisesti föönausta: tuuli käy Skandien yli ja tuo meille laskeutuessaan lämpimän ja aurinkoisen syyspäivän. Lännessä päästäneen yli 10 asteeseen.

Marraskuun lämpöennätys uhattuna alkuviikolla (Päivitetty 1.11.2015)

Marraskuun alun lämpimin hetki näyttäisi ajoittuvan Etelä- ja Keski-Suomessa maanantaihin ja tiistaihin. Jo sunnuntaina lämpötila ennätti kohota Vaasan Klemettilässä 11,6 asteeseen – alkuviikolla päästään todennäköisesti vielä korkeampiin lukemiin.

Syynä marraskuun lämpöön on alkuviikon voimakas föhn-ilmiö. Skandeille, erityisesti Norjan rannikolle, on alkuviikolla odotettavissa hyvin suuria sadekertymiä: jopa 100-150 mm muutamassa vuorokaudessa. Vuorten itärinteillä ilma lähtee laskevaan liikkeeseen ja samalla kuivuu ja lämpenee. Nyt lämpöä jaksaa advektoitua kunnolla myös Suomeen saakka, sillä perusvirtaus on tarpeeksi voimakas ja tulee täydellisestä suunnasta kunnon föhn-ilmiön kannalta.

Sekä maanantaina että tiistaina lämpötila kohoaa ylimmillään maan etelä- ja länsiosassa 10-12 asteeseen, eikä ole täysin poissuljettua, että jossain mitattaisiin jopa 13 astetta. Mikäli 13 astetta ylittyy, rikotaan alkuviikolla Suomen kaikkien aikojen marraskuun lämpöennätys, joka on peräisin vuodelta 1999 (Jomala, +13,0 astetta, 12.11.1999). Ja vaikka marraskuun lämpöennätys ei menisikään uusiksi, saattaa useallakin havaintoasemalla syntyä uusia marraskuun paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä. Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa esimerkiksi Helsinki-Vantaan ja Lahden nykyiset marraskuun lämpöennätykset ovat 11,3 astetta (v. 2011), ja nämäkin ennätykset ovat pian vaarassa rikkoutua.

Kuva 1: Marraskuulle tyypillinen harmaus ja tihkusateet jäävät toistaiseksi tulematta (kuva: Markus Mäntykannas).
Kuva 2: Marraskuu alkaa tänä vuonna poikkeuksellisen leutona. Föhn-ilmiö lämmittää ja kuivattaa Suomea. Tyypillistä marraskuun harmautta ja tihkusateita saadaan vielä odotella (kuva: Markus Mäntykannas; Helsinki, Mustikkamaa 11/2014).

 

Ps. Seuraa Forecaa Twitterissä @forecasuomi ja Instagramissa @forecaweather

Patricia – miten syntyy maailman voimakkain hurrikaani?

Julkaistu

Tiettävästi kaikkien aikojen voimakkain läntisellä pallonpuoliskolla syntynyt trooppinen hirmumyrsky, Patricia, iskeytyi lauantaiyönä Suomen aikaa Meksikon länsirannikolle. Patricia voimistui torstain ja perjantain aikana trooppisesta myrskystä 5. luokan hurrikaaniksi, mutta toisaalta myös heikkeni nopeasti rannikolle iskeydyttyään.

Satelliittihavaintojen mukaan tuulen nopeus on ollut jopa yli 90 m/s (325 km/h), ja viisiportaisella hurrikaanien voimakkuutta mittaavalla Saffir-Simpson -asteikolla Patricia täyttää kirkkaasti 5. luokan hurrikaanin määritelmän. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä mitattu tuulen nopeus on vain yhden minuutin keskituulen nopeus, joten se ei suoraan ole verrannollinen paremmin tuntemaamme ja käyttämäämme 10 minuutin keskituulen nopeuteen.

Tällä hetkellä käytetty Saffir Simpson -asteikko on viisiportainen, mutta herää kysymys, olisiko Patricia oikeutettu jopa 6. luokan hurrikaanin titteliin. 5. luokan hurrikaanin rajatuulennopeus (1 min) on 252 km/h – Patricia ylittää sen 1,3-kertaisesti.

Patricia jatkaa matkaansa subtrooppisen suihkuvirtauksen ohjaamana kohti Yhdysvaltojen Teksasin etelärannikkoa. Meksikonlahti tulee tarjoamaan heikentyneelle Patricialle suuren lämmön- ja kosteudenlähteen, joten rankkasateet ovat pian ongelmana myös Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden sisämaassa saakka.

Kuva 1: Patricia-hurrikaani oli voimakkaimmillaan pe 23.10.2015 (kuva: NASA).
Kuva 1: Patricia-hurrikaani oli voimakkaimmillaan pe 23.10.2015 (kuva: NASA).

Itäisen Tyynenmeren hurrikaanien ja Patrician syntymekanismi

Trooppisista hirmumyrskyistä puhuttaessa monelle tulevat ensimmäisenä mieleen Meksikonlahden tai Atlantin hurrikaanit ja Filippiinien taifuunit. Itäinen Tyynimeri on unohdettu alue, vaikka siellä keskimäärin trooppisten myrskyjen ja hirmumyrskyjen esiintyvyystiheys on suurin heti läntisen Tyynenmeren jälkeen. Useimmiten hurrikaanit ajautuvat Väli-Amerikan länsipuolella syntyessään virtausten mukana kohti luodetta, missä on avomerta, eikä siis välitöntä uhkaa asutukselle. Sen sijaan Patricia-hurrikaanin reitti suuntautuikin suoraan kohti Meksikon rannikkoa, ja yllättävää oli myös Patrician poikkeuksellisen nopea voimistuminen.

Tässä viisi tekijää, jotka vaikuttavat itäisen Tyynenmeren hurrikaanien syntyyn:

1) Itäinen aalto, Afrikan ”siemen”

Poikkeamat Pohjois-Afrikan yllä vaeltavassa suihkuvirtauksessa voivat laukaista nk. itäisen aallon, joka toimii ”siemenenä” useille Atlantin hurrikaaneille. Tämä itäinen aalto etenee troposfäärissä usein Meksikonlahdelle ja on arveltu, että sen vaikutus yltää myös itäisen Tyynenmeren alueelle, jossa se toimii provokaattorina trooppisille myrskyille. Itäinen aalto syntyy pohjoisen Afrikan länsiosan voimakkaan lämpötilaeron seurauksena (rannikko vs. Sahara).

2) Mesoskaalan konvektiiviset järjestelmät, MCS:t

Valtavat, usean sadan kilometrin halkaisijan omaavat mesoskaalan konvektiiviset järjestelmät, ns. monisolu-ukkoskuurot, voivat myös toimia alkulähteenä hurrikaanin syntymiselle. Pitkäikäisiin MCS:hin voi kehittyä pyörteisyyttä ja ikään kuin keskus, jota tuulet alkavat kiertämään matalapaineen tavoin. Hyvin lämpimän merialueen ylle ajauduttuaan pitkäikäinen ja voimakas systeemi voi voimistua trooppiseksi hirmumyrskyksi saakka.

3) Lämmin merivesi

Nykyilmastossa trooppiset myrskyt vaativat syntyäkseen vähintään 27-asteista merivettä tarpeeksi paksussa kerroksessa. Merenpinnasta tapahtuu voimakasta vesihöyryn haihtumista ja kosteudensiirtoa ylemmäs ilmakehään, jossa tiivistymislämmöllä on merkittävä rooli hurrikaanin voimistumisessa. Patricia-hurrikaanin nopean voimistumisen saattoi mahdollistaa El Nino -ilmiön myötä tavanomaista lämpimämmäksi lämmennyt merivesi paksuhkossa pintakerroksessa Meksikon länsipuolella. Satelliittihavaintojen mukaan merivesi alueella on yli 30-asteista.

4) Heikentynyt tuuliväänne

Hurrikaanin synty vaatii myös heikon tuuliväänteen, sillä muutoin lämpö ja kosteus ”tuulettuvat pois” matalapainealueelta. El Nino -vuosina tuuliväänne pienenee itäisellä Tyynellämerellä ja voimistuu keskisellä Atlantilla.

5) El Nino

El Ninolla on todettu olevan suuri merkitys hurrikaanien esiintyvyyteen: voimakkaina El Nino -vuosina Atlantin puolella hurrikaanien määrä vähenee, kun taas itäisellä Tyynellämerellä hurrikaaneja syntyy herkemmin ja osa hurrikaaneista on myös hyvin voimakkaita. Syksyn edetessä hurrikaanikausi kuitenkin hiipuu Väli-Amerikan molemmilla puolilla.

Kuva 2: Afrikan itäaalto voi matkata aina itäiselle Tyynellemerelle saakka, jossa se voi joko itsessään tai MCS:n avustamana lämpimän merialueen yllä toimia provokaattorina hurrikaanille. Patrician syntyseutuvilla meren pintaveden lämpötila oli jopa yli 30-asteista (kuva: Markus M/Foreca)
Kuva 2: Afrikan itäaalto voi matkata aina itäiselle Tyynellemerelle saakka, jossa se voi joko itsessään tai MCS:n avustamana lämpimän merialueen yllä toimia provokaattorina hurrikaanille. Patrician syntyseutuvilla meren pintaveden lämpötila oli jopa yli 30-asteista (kuva: Markus M/Foreca)

 

Revontulet – tuliketun hännän vilahdus?

Julkaistu

Syksyn pimenevät illat ovat otollista aikaa revontulten seuraamiselle, niitä on tänäkin syksynä nähty eteläisintä Suomea myöten. Mikä loimuavat taivaan värit oikein aiheuttaa?

Revontulet syntyvät aurinkotuulen eli auringosta virtaavien korkeaenergiaisten hiukkasten vuorovaikuttaessa maan yläilmakehän atomien kanssa. Revontulet eivät ole ainoastaan maapallolla tapahtuva ilmiö, vaan niitä on nähtävissä kaikilla aurinkokuntamme planeetoilla, joilla on tarpeeksi tiheä kaasukehä. Allaolevassa kuvassa Saturnuksen revontulia:

Myös Saturnuksella esiintyy revontulia (kuva: NASA / Flickr)
Myös Saturnuksella esiintyy revontulia (kuva: NASA / Flickr)

Kuten kuvassa Saturnuksella, myös Maassa revontulet näkyvät magneettisten napojen ympärille muodostuvilla osapuilleen pyöreillä vyöhykkeillä. Vyöhykkeiden leveys ja tarkka sijainti vaihtelee, ns. aurinkomyrskyjen aikana revontulia näkyy normaalia etäämpänä navoista. Voimakkain mitattu aurinkomyrsky, vuoden 1859 ”Carringtonin tapahtuma”, vei revontulet peräti Havajille ja Karibianmeren saarille asti! Nykyiselle teknologiasta riippuvaiselle yhteiskunnalle vastaava maahan osuva aurinkomyrsky olisi tuhoisa: merkittävä osa maailman satelliiteista, sähköverkoista  ja -laitteista rikkoutuisi riittämättömän suojauksen takia.

Onneksi valtaosa revontulista ei merkitse haittaa, vaan tuottaa silmäniloa. Revontulia esiintyy useissa väreissä, joista vihreä on yleisin, mutta lisäksi mahdollisia ovat esim. punainen, vihreä, keltainen, pinkki ja sininen sekä ihmissilmälle näkymättämät ultravioletti ja infrapunainen. Väri riippuu auringosta lähteneen hiukkasen energiasta sekä siitä, mihin ilmakehän atomiin tai hiukkaseen se törmää.

Oletko sinä päässyt ihailemaan revontulia tänä syksynä?

 

 

Vihreä on revontulten yleisin väri (Kuva: Steve-K / Flickr)
Vihreä on revontulten yleisin väri (Kuva: Steve-K / Flickr)
(Kuva NASA/Flickr, kuvateksti mukana) NASA image captured September 26, 2011 Many aurora appear green, but sometimes — as in this image from the International Space Station — other colors such as red can appear. The colors depend on which atoms are causing the splash of light seen in the aurora. In most cases, the light comes when a charged particle sweeps in from the solar wind and collides with an oxygen atom in Earth’s atmosphere. This produces a green photon, so most aurora appear green. However, lower-energy oxygen collisions as well as collisions with nitrogen atoms can produce red photons -- so sometimes aurora also show a red band as seen here. Karen Fox NASA's Goddard Space Flight Center Credit: NASA
(Kuva NASA/Flickr, kuvateksti mukana)
NASA image captured September 26, 2011
Many aurora appear green, but sometimes — as in this image from the International Space Station — other colors such as red can appear. The colors depend on which atoms are causing the splash of light seen in the aurora. In most cases, the light comes when a charged particle sweeps in from the solar wind and collides with an oxygen atom in Earth’s atmosphere. This produces a green photon, so most aurora appear green. However, lower-energy oxygen collisions as well as collisions with nitrogen atoms can produce red photons — so sometimes aurora also show a red band as seen here.
Karen Fox
NASA’s Goddard Space Flight Center
Credit: NASA

Myrskyrata aktivoituu

Julkaistu

Korkeapaineviikko on ollut meteorologin ja kuulemma monen muunkin mieleen. Etelässä ruska on nyt parhaimmillaan, ja viikonloppuna allekirjoittaneellakin on tarkoitus sukeltaa syksyisen luonnon syleilyyn. Ei tätä autuutta kauaa kestä.

Kuluneella työviikolla minulta on kyselty, josko ne kesäkumit olisi jo syytä vaihtaa talvirenkaisiin ja milloin etelään saadaan ensilumi. Vaikka itse ajelen ja moni muukin ajelee vielä kesärenkailla, suosittelen olemaan tarkkaavainen erityisesti aamuliikenteessä ja käyttämään omaa harkintakykyä. Lämpötila laskee tähän aikaan vuodesta selkeinä öinä herkästi pakkasen puolelle ja mikäli ilmassa on tarpeeksi vesihöyryä, voi se härmistyä tien pinnoille kuuraksi. Näin voi itse asiassa käydä, vaikka ilman lämpötila olisikin plussan puolella, sillä tien pinnat kylmenevät nopeammin ja voivat olla pakkasella. Ei kannata antaa lämpömittarin hämätä: lokakuun edetessä ja myöhemmin syksyllä on syytä olla tarkkaavainen aina, kun taivas on selkeä, vaikka ulkolämpömittari näyttäisikin lämpöasteita.

Atlantin matalapaineet heräävät henkiin

Korkeapaine ohjailee Suomen säätä vielä viikonloppuna: päivät ovat enimmäkseen poutaisia ja varsinkin lännessä ja etelässä myös melko aurinkoisia. Viikonlopun mittaan pilvisyys on kuitenkin lisääntymässä idässä ja pohjoisessa ja sunnuntaina runsaampaa pilvisyyttä voi valahtaa jo etelämmäs. Vuodenaikaan nähden lähipäiviä vietetään 2-5 astetta tavanomaista lämpimämmässä säässä.

Alkuviikon jälkeen korkeapaineemme näyttäisi sanovan sopimuksensa irti. Pohjois-Atlantin yllä ylemmän ilmakehän suihkuvirtausten lasketaan viikonvaihteen jälkeen voimistuvan selvästi, jolloin voimakkaitakin säähäiriöitä on muodostumassa itä-länsi -suunnassa. Atlantin matalapainekausi on aktivoitumassa, ja tämän myötä kunnon syysmyrskyt uhkaavat alkuviikon jälkeen ainakin Skandinavian länsiosaa ja Brittein saaria.

Ensi viikolla Pohjois-Atlantilta suuntautuu voimakas suihkuvirtaus kohti Fennoskandiaa. Atlantilla on kehittymässä useampia myrskymatalapaineita, jotka uhkaavat ainakin Brittein saaria, läntistä Skandinaviaa ja Pohjois-Saksaa (kuva: Markus Mäntykannas / MTV)
Ensi viikolla Pohjois-Atlantilta suuntautuu voimakas suihkuvirtaus kohti Fennoskandiaa. Atlantilla on kehittymässä useampia myrskymatalapaineita, jotka uhkaavat ainakin Brittein saaria, läntistä Skandinaviaa ja Pohjois-Saksaa (kuva: Markus Mäntykannas / MTV)

Suurempi muutos Suomen säätilassa saattaa olla edessä ensi viikon puolivälissä, jolloin olemme siirtymässä Atlantin matalapaineiden ohjailemana tuuliseen, epävakaiseen ja sateiseen syysmoodiin. Syysmyrskytkään eivät ole poissuljettuja. Siirtyminen epävakaisempaan säätyyppiin tähän aikaan vuodesta tietää myös lämpeneviä öitä. Mikäli pysymme liikkuvien matalapaineiden reitin etelä- tai itäpuolella, vallitsevat meillä myöhemmin ensi viikolla pääsääntöisesti hyvin leudot lounaisvirtaukset. Matalapaineiden välissä lyhyet kylmänpurkaukset ovat kuitenkin mahdollisia.

Näin ollen etelä- ja keskisuomalaisten ensilumihaaveiden toteutuminen siirtyy tuonnemmas.

Syyssateiden ja -myräköiden saapuminen: kannatatko vai vastustatko?

Korkeapaine – jännitystä elämään

Julkaistu

Suomi on viime päivät kuulunut laajaan korkeapaineen alueeseen. Lähipäivinä säätyyppi jatkuu (ainakin maan etelä- ja keskiosassa, Lapin yli liikkuu ajoittaisia sateita).

Keskikesällä korkeapaine tarkoittaa useimmiten kauniita, aurinkoisia kesäpäiviä; syksyllä, talvella ja keväällä asia ei ole niin yksinkertainen. Tässä lyhyesti kolme asiaa, joiden ennustaminen tämän säätyypin vallitessa syksyllä tuo meteorologeille uusia (virtuaalisia) harmaita hiuksia.

Sumut -> pilvisyys

Syksyisin tienvarsille ja aukeille alueille iltaisin ilmaantuvat paikalliset sumut ovat kaikille tuttuja. Sumut syntyvät maanpinnan jäähdyttyä selkeällä säällä auringon laskettua. Lämmin ilma kykenee sitomaan itseensä enemmän kosteutta kuin viileä, joten viilenevän maanpinnan yllä viilenevä ilma menettää kykyään pitää kosteus näkymättömissä. Kun ilman lämpötila laskee kastepisteen tasolle, ilmankosteus alkaa tiivistyä näkyviksi pisaroiksi eli muodostuu sumua.

Kuten selkeinä syysiltoina maastoa ihaileva katselija tietää, sumun muodostuminen on epätasaista: yhdessä paikassa se voi olla sankkaa, toisessa ilma on täysin kirkasta. Lähempänä kesää sumut jäävät usein vähäisiksi, mutta viileämpinä vuodenaikoina kosteassa ilmassa ne saattavat ehtiä yön aikana peittää laajoja alueita. Tästä alkaa meteorologin haaste: aamulla aurinko alkaa noustuaan hälventää sumua, mutta milloin ja missä sumu hälvenee kokonaan ja missä se jää pysyväksi, jos ei maanpintaan, ainakin sen yläpuolelle sumupilveksi? Meteorologi ennustaa tietotaitonsa pohjalta, mutta onnistuneeseen ennusteeseen tarvitaan taidon lisäksi myös annos onnea.

Sumu hälvenee usein päivän mittaan (kuva: Joanna Rinne)
Sumu hälvenee usein päivän mittaan (kuva: Joanna Rinne)

Pilvisyys -> lämpötila

Epäonnistunut pilvisyysennuste ei harmita ainoastaan kaunista päivää kaipaavia, se vaikuttaa myös lämpötilaennusteeseen. Meteorologille suurimman jännityksen tuottaa tilanne, jossa korkeapainesäällä öinen ohuehko sumupilvikerros peittää suuren osan Suomea, mutta rakoilee paikallisesti. Pilvisillä paikoilla lämpötilaennuste onnistuu useimmiten hyvin, mutta pienikin pilvipeitteen rakoilu sekoittaa pakan. Ääriesimerkit aiheesta löytyvät sydäntalvisesta Pohjois-Suomesta: kahden toisistaan muutaman kilometrin päässä sijaitsevan paikan, joista toisessa taivas on selkeä ja toisessa pilvinen, lämpötilaero voi olla jopa 20-30 astetta! Selkeällä säällä lämpö karkaa niinsanotusti (avaruuden) harakoille, pilvipeite puolestaan toimii villapaidan tavoin; lämpö jää maanpinnan ja pilven väliin.

Tämänhetkisessäkin säätilanteessa pilvipeitteen rakoilu saa öisin lämpötilan putoamaan nopeasti usean asteen verran. Jotta meteorologi saisi lämpötilaennusteen onnistumaan, on myös pilvisyysennusteen mentävä täysin nappiin.

Pilvipeitteen rakoilu aiheuttaa haasteita meteorologille (Kuva: Timo Newton-Syms/Flickr)
Pilvipeitteen rakoilu aiheuttaa haasteita meteorologille (Kuva: Timo Newton-Syms/Flickr)

 

Tienpintojen jäätyminen

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: kostea ilma ja paikallisesti pakkaselle laskevat tielämpötilat ovat vaarallinen yhdistelmä. Viime päivinä sen tulokset ovat päätyneet uutisotsikoihin asti aamuruuhkassa ajavien autojen kolaroitua jäätyneillä teillä.

Jäätä muodostuu tienpinnoille, kun tienpintojen lämpötila jäähtyy pakkaselle niiden yläpuolisen ilman ollessa kosteaa. Ilman lämpötilan ei tarvitse laskea pakkaselle asti; riittää, että tienpinnat ovat asteen tai pari pakkasella ja niiden yläpuolinen ilma hieman nollan yläpuolella. Kosteus tiivistyy ilmasta tienpinnoille kuuraksi. Valmiiksi märille tienpinnoille voi syntyä myös mustaa jäätä: tien pintalämpötilan laskiessa pakkaselle kosteus muuttuu autoilijoille petolliseksi jääksi.

Jäätyneillä tienpinnoilla kannattaa ajaa maltillisesti (Kuva: Anna B, Flickr)
Jäätyneillä tienpinnoilla kannattaa ajaa maltillisesti (Kuva: Anna B, Flickr)

Korkeapainesää asettaa meteorologille työhön haasteita, mutta mielenkiintoisia sellaisia. Onnistuneen ennusteen jälkeen voi hyvillä mielin nauttia vähätuulisesta ja ajoittain aurinkoisesta säätyypistä.

Meteorologin painajainen

Julkaistu

Jokaisella ammattiryhmällä on omat painajaisensa ja liuta asioita, joita ei toivoisi kohtaavan työuransa aikana. Ammattiurheilija voi loukata jalkansa, parturi-kampaaja tulla allergiseksi kemikaaleille ja artisti menettää äänensä kesken tärkeän esityksen. Meteorologeillakin on omat painajaisensa – minulla eräs, joka hiipii alitajunnasta uniini säännöllisin väliajoin lähes muuttumattomana.

MTV:n aamuennustusvuorot alkavat meteorologeilla jo ennen aamuviittä, ja ensimmäinen Huomenta Suomen suora säälähetys on n. klo 6:35. Herätyskello soi, tai ainakin sen pitäisi soida minulla aamuvuoropäivinä klo 3:40.

Painajaisunessani kellot eivät soi: ei pihaustakaan Samsungin tai Philipsin iki-ihanista melodioista. Nukun kuin tukki, kunnes saan puhelun: ”Missä sä oikein olet, sulla on nyt lähetys menossa!

Avaan unessani television. Sääkartta taustalla, tyhjä studio, ei meteorologia.

Meteorologi istuu kauhusta kankeana kotisohvalla katsoen studiota, jossa hänen pitäisi juuri tällä sekunnilla olla:

Kuva 1: Painajaisunessani avaan television, jossa työmaani näyttää tältä. Missä meteorologi? (kuva: Markus Mäntykannas)
Kuva 1: Painajaisunessani avaan television, jossa työmaani näyttää tältä. Mutta missä meteorologi? (kuva: Markus Mäntykannas)

Uni päättyy nopeasti ja herään todellisuuteen. Painajaisuneni ei ole koskaan toteutunut, kiitos kahden luotettavan herätyskellon.

Sää tulee siis välillä uniin, mutta ei aina negatiivisessa mielessä. Eräänä yönä pääsin ennustamaan unessani niin absurdia jouluaattosäätä, että kyllä pisti hymyksi herättyänikin. Vai mitä sinä tykkäisit tällaisesta jouluaatosta:

Kuva 2: Alitajuntani tarjoaa tällaista jouluaattosäätä - kelpaako? (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)
Kuva 2: Alitajuntani tarjoama jouluaattosää – kelpaako? (kuva: MTV/Markus Mäntykannas)