Kuukaudet väreinä

Jos kuukausilla olisi omat värinä, olisiko toukokuu keltainen, kuten Aikakoneen biisissä, vai kenties vaaleanvihreä? Synesteetikon olisi helppo vastata tähän, sillä synesteetikko näkee vaikkapa viikonpäivät eri väreinä.

Pohdiskelimme taannoin työkaverini Liisa Rintaniemen kanssa tuota keltaista toukokuuta, tai lähinnä sitä, onko se keltainen vai jonkin muun värinen. Samalla rupesin miettimään millaisia voisivat olla muiden kuukausien värit. Värit alkoivat muodostumaan päässäni kuukauden tyypillisen sään tai lämpötilan, toisaalta luonnossa kyseisenä kuuna esiintyvien värien tai tunnelman kautta.

Joidenkin kuukausien väri muodostui päässäni helposti, mutta osaa piti hetken miettiä. Tässä oman mieleni tuotos eri kuukausista väreinä ja pohdinnat värin ja kuukauden yhteydestä:

 

Oma näkemykseni kuukausista eri väreinä.

Oma näkemykseni kuukausista eri väreinä.

Tammikuu - sininen

Tammikuu on pimeä ja kylmä kuukausi.

Helmikuu – vaaleansininen

Helmikuu on kylmä kuukausi, mutta alkaa olla valoisampaa ja aurinkoisempaa, lunta maassa ja taivas vaaleansininen.

Maaliskuu – turkoosi

Maaliskuussa lumi alkaa sulaa ja lämpötila kohota, sen vuoksi sinisessä hieman lämpimämpää sävyä mukana.

Huhtikuu – keltainen

Lumi alkaa olla monin paikoin sulanut ja kellertävä nurmikko paljastuu, sää on kuivaa ja usein aurinkoista.

Toukokuu – vaaleanvihreä

Kasvukausi alkaa ja luonto alkaa vehreytymään.

Kesäkuu – vihreä

Puiden lehdet ja muu kasvillisuus muuttuvat kypsän vihreäksi , kesäkuussa usein vielä viileää.

Heinäkuu – oranssi

Kesän lämpimin kuukausi, loma, ilo ja valo.

Elokuu – tummanvihreä

Luonto alkaa valmistautumaan syksyn tuloon, illat pimenevät ja viilenevät.

Syyskuu  – ruoste

Ruska alkaa tehdä tuloaan, mutta vielä on melko lämpimiä päiviä, vuoden värikkäin aika.

Lokakuu  – ruskeanharmaa

Lokakuussa lehdet putoavat maahan ruskeina ja vehreys katoaa hiljalleen, pakkasyöt lisääntyvät.

Marraskuu – musta

Vuoden synkin kuukausi. Lunta ei vielä välttämättä ole maassa, ei lehtiä puissa ja usein pilvistä sekä vähän auringonvaloa.

Joulukuu – vaaleanharmaa tai valkoinen

Joulukuussa ei ole vielä kovin kylmä, mutta lunta alkaa olla jo maassa.

 

Minkä värisinä sinä näet eri kuukaudet? Olisi mielenkiintoista kuulla synesteetikon näkemät värit!

Kuva: Aleksi Jokela

Kategoria: Sää ja luonto, Vuodenajat | Tagit: , , , | 3 kommenttia

Höyryä syksyyn!

Tämän nyt syyskokemuksen voi suunnitella itselleen ensi kaudeksi. Hyvä sää vaikuttaa hyvään tuuleen. Kuva: Matkaseurani.

Tämän nyt syyskokemuksen voi suunnitella itselleen ensi kaudeksi. Hyvä sää vaikuttaa hyvään tuuleen. Kuva: Matkaseurani.

Lounaishämäläinen auringon kyllästämä syyskuun päivä. Yö vielä edessä. Vähän maisema on jo kesästä karissut. On lämmintä. Mutta valo, jossa kaikki kylpee, ei ole enää kesänväristä. Iltapäivän taivaankaari sai alleen jonkun harvan,  olevinaan kumpupilven, oikeasti melkein taivaanvärisen tahran. Yhden hetken sellainen minua varjosti. Vihreä mattatummuu ja vähitellen varisee. On yhä keltaisempaa. Lehti lehdeltä.  Viljavan seudun pellot ovat pidemmällä. Sänkipellot ovat omalla tavallaan keltaisia, muuttumassa ties miksi väriksi ilman väriä. Yhtäkkinen jo kynnetty maa on kiiltävässä mustuudessaan silti vastakohta. Ruma ei ole sekään, mutta muistuttaa kierrosta elämässä. Verkkokalvolle tarttuu myös kellanruskeaa kauraa. Kohta näissäkin maiseman kohdissa on sänki, jos kaikki menee oikein. Ja sitten ehkä musta kynnös. Mutta nyt on juuri tämä aika. Toki kesän väriä osaa vielä ilmestyä: auringonkukkia. Kokonaisina peltoina.

Ja miten minä tähän liityn? Kokijana ja näkijänä. Lämpimät aurinkoiset päivät panevat keksimään, miten ne parhaiten käyttää. Tuskin sään armoilla, mutta sen vaikutuksessa ovat kaikki ulkoilman puuhat. Ei Suomessa tapahdu vain kesällä. Olin valinnut täksi viikonlopuksi jotain uutta ja vastapainoa sisällä istumiselle. Samalla kulttuuruhistoriallisen kurkistuksen kokemalla aitoa menneisyyttä itse.

Junan ääntä, liikkumista eri suuntiin ja virkistystä. Kuva: ks. edellinen.

Junan ääntä, liikkumista eri suuntiin ja virkistystä. Kuva: ks. edellinen.

Kapearaiteinen! Jokioisten museorautatien syysajot jatkuvat illalla pimeäntuloon asti, jolloin toivon näkeväni paitsi ilotulituksen, myös revontulia selkeänä yönä. Valosaastetta täytyy olla Minkiöllä murto-osa Helsingin taivaan yömössöstä. Höyryveturi ikään kuin savuttaa, mutta se savu haihtuu pois, ja sen tuoksu kuuluu tähän junatunnelmaan. Tällainen matkailu käy kulttuurisen ulottuvuuden lisäksi kaikille aisteille. Jätin kertomatta, miltä maisema tuoksui suunnilleen siinä, missä oli jo kynnetty maa mustaksi. Joku vieressäni oli juuri ehtinyt sanoa jotain karjakon ammatista, ikään kuin siitä jotain tietäisi. Sai ansionsa mukaan, syysluonto tuli ikkunattomasta ikkunasta sisään ja kosti. Sopivista näkökulmista ja tuulenkin suunnasta riippuen maisema sai veturista paksun sumunnäköisen peitteen, näkymä oli ihan omansa.

Tätä lämmintä syksyä kannattaa, kuulkaa, hyödyntää. On se muutakin kuin korkeapainetta.

 

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jokioisten_Museorautatie

www.jokioistenmuseorautatie.fi/

www.youtube.com/watch?v=JgysOwXBG64

 

 

Kategoria: Huomioita säästä, Kulttuuria, Sää ja luonto, Vuodenajat | 1 kommentti

Tyyntä myrskyn edellä

Vuosi 2014 on jo vierähtänyt pitkälle ja hiljalleen kolme neljäsosaa vuodesta alkaa olla takanapäin. Edelleen voimme nauttia kesän jälkilämmöstä, vaikka vääjäämättä yö pitenee ja pian on syksyn aika näyttää selvemmät merkkinsä. Syyspäiväntasaus on tänä vuonna 23. syyskuuta. Tuolloin aurinko laskee pohjoisnavalla horisontin alapuolelle ja nousee takaisin taivaalle seuraavan kerran maaliskuussa kevätpäiväntasauksen aikaan. Tästä alkaa siellä siis puolen vuoden mittainen yö. Niinpä pohjoiset alueet alkavat vauhdilla kylmentyä ja lämpötilaerot pohjoisnavan ja päiväntasaajan välillä kasvavat tuntuvasti. Tämä puolestaan on luomassa otollisemmat olosuhteet voimakkaiden myrskymatalapaineiden synnylle.

Matalapainetoiminta on vielä melko vaisua pohjoisella pallopuoliskolla. Eteläiselläpallonpuoliskolla eletään vielä talvipuolta ja myrskyjä on liikkeellä enemmän

Kuva 1. Matalapainetoiminta on vielä melko vaisua pohjoisella pallopuoliskolla. Eteläisellä pallonpuoliskolla eletään vielä talvipuolta ja myrskyjä on liikkeellä enemmän

Myrskyn määritelmä

Myrsky-sanaa käytetään nykyään eri yhteyksissä varsin vaihtelevasti. Meteorologisesti sana tarkoittaa tuulta, joka puhaltaa yli 21 m/s. Tarkemmin tällöin puhutaan kymmenen minuutin tuulen keskiarvosta. Merellä 21 m/s keskituulessa puuskat ovat tyypillisesti 23-25 m/s luokkaa. Mantereella myrskytuulta ei mitata juuri koskaan, sillä tuuli on aina hyvin puuskaista ja voimakkaiden puuskien lisäksi esiintyy aina myös lyhyitä lähes tyyniä hetkiä. Niinpä sisämaan keskituulen saa usein kertoa kahdella, jotta saa selville puuskien nopeuden. Sisämaassa yli 10 m/s keskituulilla esiintyy siis jo yleisesti myrskypuuskia, jotka aiheuttavat metsätuhoja ja sähkökatkoja. Keskituuleen perustuva myrskyn määritelmä ei välttämättä ole sisämaassa se kaikkein parhain, mutta näin on yhteisesti maailmalla sovittu SI-järjestelmää luodessa.

Myrskyjä luvassa loppuvuodesta

Keskimäärin  merialueillamme esiintyy myrskyjä reiluna 20 päivänä vuodessa (vuodesta 1990 lähtien). Tällaisten tuulten rantauduttua maihin syntyy myrskytuhoja, vaikka keskituulet eivät enää sisämaassa ylläkään myrskylukemiin. Tänä vuonna merillämme on tähän mennessä esiintynyt vasta 4 myrskyä eli tilastojen valossa voimme vielä viimeisille kuukausille odottaa useampaakin myrskyä. Vähiten myrskyjä on meillä esiintynyt vuosina 2002 ja 2011, jolloin kumpanakin vuonna myrskyjä esiintyi 11. Mikäli tästä ei tule vähämyrskyisin vuosi, on siis vielä luvassa vähintään 7 myrskyä! Tämä tarkoittaisi suunnilleen myrskyä joka toiselle viikolle tästä hetkestä vuoden loppuun asti. Harvoin kuitenkaan myrskyt jakaantuvat tasaisesti ja siitä viime vuosi on hyvä esimerkki. Viime vuonna tähän päivään mennessä myrskyjä oli ollut vain 2, mutta marras-joulukuussa myrskyjä riittikin sitten 10 päivälle.

Myrskyjä esiintyy meillä eniten talviaikaan. Mikäli tilasto jaetaan keskeltä kahtia, voidaan todeta myrskyjen viime vuosina harventuneen

Kuva 2. Myrskyjä esiintyy meillä eniten talviaikaan. Mikäli tilasto jaetaan keskeltä kahtia, aikaan ennen vuotta 2002 ja sen jälkeen, voidaan todeta myrskyjen viime vuosikymmenen aikana harventuneen.

Ovatko myrskyt lisääntymässä?

Ilmastonmuutoksen mainitaan usein lisäävän myrskyjä ja yleinen mielipidekin tuntuu tukevan tätä. Tilastot kuitenkin kertovat  päinvastaista. Tuulitietoja mittaavat merisääasemat ovat ajan saatossa vähän muuttuneet ja niiden määrä on myös lisääntynyt ja siksi vuosien väliset vertailut eivät ole täysin luotettavia. Mittausten määrän lisääntymisen pitäisi  mieluumminkin lisätä myrskyjen määrää viimeisten vuosien osalta. Tilastojen valossa voidaan kuitenkin todeta myrskyjen meillä selvästi vähentyneen 90-luvun alusta. Osuiko sitten 80-90- luvuille normaalia enemmän myrskyjä, vai onko kyseessä ilmastonmuutokseen liittyvä myrskyjen väheneminen?  Kuvassa 3 näkyy, miten myrskyjen määrä on vähentynyt systemaattisesti lähes kaikkina kuukausina. Poikkeuksena on ollut joulukuu, jolloin myrskyjen määrä näyttäisi tilastollisesti lisääntyneen.

Myrskyjen määrän vertailu jaksojen 1990-2001 ja 2002-2013 välillä. Myrskyt ovat vähentyneet erityisesti keskitalvella. ainoa kuukausi, jolloin myrskyt ovat lisääntyneet on ollut joulukuu. Kerääntyvätköhän kaikki myrskyt jatkossa yhä selvemmin joulukuulle?

Kuva 3. Myrskyjen määrän vertailu jaksojen 1990-2001 ja 2002-2013 välillä. Myrskyt ovat vähentyneet erityisesti keskitalvella. Ainoa kuukausi, jolloin myrskyt ovat lisääntyneet, on ollut joulukuu. Kerääntyvätköhän kaikki myrskyt jatkossa yhä selvemmin joulukuulle?

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa myrskyihin?

Ilmastonmuutoksen vaikutus myrskyjen esiintymiseen on epäselvä. Tilastojen mukaan ilmastonmuutos näyttäisi meillä mieluumminkin vähentävän kuin lisäävän myrskyjen määrää. Kaksikymmentä vuotta on ilmaston historiassa mitättömän lyhyt aika, eikä siitä voi tehdä lopullisia päätelmiä. Silmiinpistävää kuitenkin on myrskyjen vähentyminen juuri aikana, jolle osuu maapallon lähihistorian parikymmentä lämpimintä vuotta.

Olisiko sitten myrskyjen väheneminen fysikaalisessa mielessä mahdollista? Yksinkertaistetulla ajatteluketjulla tämä olisi hyvinkin mahdollista. Myrskyjä esiintyy meillä eniten talviaikaan, jolloin päiväntasaajan ja pohjoisnavan välinen lämpötilaero on voimakkaimmillaan. Matalapaineiden tehtävä on sekoittaa suuria lämpötilaeroja. Suurimmillaan lämpötilaerot ovat talvisin ja niin matalapaineet yltyvät yleisemmin myrskyiksi asti juuri talviaikaan. Ilmastomuutoksen myötä lämpötilaero päiväntasaajan ja pohjoisnavan välillä tulee kuitenkin heikkenemään, jolloin matalapaineille on jatkossa vähemmän tehtävää. Näin voisi maalaisjärjellä päätyä juuri tämän hetken tilastojen kaltaiseen tulokseen eli myrskyjen harvenemiseen. Ihan näin yksinkertaista asia ei välttämättä tietenkään ole, mutta välillä on hyvä vähän yksinkertaistaa.

Myrskyennuste

Mikäli lähivuosien myrskyjä ennustettaisiin pelkästään tilastoihin perustuen, olisivat myrskymatalapaineet meillä edelleen jonkin verran harvenemassa. Toisaalta näyttäisi myös siltä, että joulukuussa myrskyt voisivatkin edelleen vähän lisääntyä. Tämä johtaisi myrskytuhojen osalta aiempaa huonompaan tilanteeseen. Mikäli pahimmat myrskyt myllertävät ennen kuin maa on ehtinyt routia, on puiden helpompi kaatua juurineen ja näin puita kaatuisi aiempaa enemmän. Vaikka myrskyt kokonaisuutena harvenisivat, voisivat puustotuhot samoin kuin sähkönjakelun ongelmat tulevaisuudessa kasvaa.

Nyt pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on jäämässä päivä päivältä taivaanrannalla yhä  alemmaksi ja niin loppuvuoden ajan lämpötilaero päiväntasaajaan on hyvää vauhtia kasvamassa. Myrskyjen todennäköisyys siis hiljalleen kasvaa ja vielä on monta myrskyä luvassa ennen kuin uusi vuosi vaihtuu!

Pohjois-Atlantilla läntinen suihkuvirtaus on jo vähän voimistunut, mutta se ohjaa matalapaineet vielä selvemmin Jäämerelle. Meillä korkeapaineen väliin on Itämereltä pienoinen matalapaine, mutt se joutuu palaamaan takisin etelään, kun korkeapaine alkaa hiljalleen vahvistua uudelleen. Brittein saarilla oleva korkeapaine on virtauskentästä katsottuna Omegan-muotoinen. Se enteilee, että korkeapaine vaikuttaa ainakin osittain säähämme vielä usean päivän ajan. Eikä varsinaista myrskykautta ole vielä näköpiirissäkään.

Kuva 4. Pohjois-Atlantilla läntinen suihkuvirtaus on jo vähän voimistunut, mutta se ohjaa matalapaineet vielä selvemmin Jäämerelle. Meillä korkeapaineen väliin on kiilannut Itämereltä pienoinen matalapaine, mutta se joutuu palaamaan takaisin etelään, kun korkeapaine alkaa hiljalleen vahvistua uudelleen. Brittein saarilla oleva korkeapaine on virtauskentästä katsottuna Omegan muotoinen. Se enteilee, että korkeapaine vaikuttaa ainakin osittain säähämme vielä usean päivän ajan, eikä varsinaista myrskykautta ole vielä näköpiirissäkään.

Kategoria: Huomioita säästä | 9 kommenttia

Tartu syksyyn

Kuva: Jean-Pol Grandmont / Wikimedia Commons.

Herkkutattien aika on juuri nyt. Poimi omasi. Kuva: Jean-Pol Grandmont / Wikimedia Commons.

Raikkaan kesäisiä päiviä riittää vielä. Alkusyksyn yöt vain ovat jo pitkiä, joten ne kylmenevät. Öinen maan ja ilman jäähtyminen puristaa ilman kosteudesta aamuksi sumuisia tai sumupilvisiä seutuja. Sumu nousee usein maasta irti, sumupilveksi, ennen kuin ilmiö kokonaan poistuu auringon edestä. Aina ei poistu ollenkaan, joskus taas viipyilee, kuin kiusatakseen. Vuodenaikojen vaihtelu kertautuu yön ja päivän erona. Aurinko säteilee tänne, me taas lämpöä jonnekin pois.

Päivällä tulee lyhyttä, yöllä ainoastaan lähtee pitkää aallonpituutta. Lämpösäteilyä on se pitkä, infrapunaksi ristitty. Tässä voi koetella maailmankuvaansa: eikös sen auringon juuri pitänyt lämmittää? No mutta, yöllä ulos lähtevä lämpö ei jää edes harakoille, vaan pakenee taivaan läpi avaruuteen. Pilvinen yö on lämpimämpi mutta tähtitaivasta tummempi. Iltaisin ja alkuöisin voi mainiosti kävellä ulkona ja tuntea, miten hitaasti ilma sentään vielä viilenee. Auringon ensi säteet valkean sumun läpi ovat aikaisen ylösnousun arvoiset. Katso myös varjoasi kastetta vasten.

Vuodentulo jatkuu, satoa tulee vielä. Sittenkin ilmeisen hyvästä sienisadosta voi vain tulla lyhyt, arvellaan uutisoinneissa. Tattien sanotaan kasvavan tänä syksynä tavallista kosteammissa paikoissa. Herkkutattimme kelpaavat ainakin Italiaan, meillä niitä on  lähes mahdotonta löytää tuoreina. Paitsi metsästä, tietty, muttei sinne niin vain mennä keskeltä kaupunkipuuhia. Äskeisen lauantain olin Kaisa-talossa, siis Helsingin yliopiston kirjastossa. Kaisaniemessä ei kannata sienestää edes puistossa. Enkä söisi edes kotipihan ukonsieniä, joita huomasin olevan taas nousemassa.

Sienistä olen aina ollut kiinnostunut, kannoin niitä nuorena metsästä ämpärin toisensa jälkeen. Naapureillekin meni toisinaan osa. Sienimetsä tuoksuineen on alkusyksyn hyötynautinto. Syksyn edetessä tulee vielä ainakin puolukoiden ja karpaloiden vuoro. Ne ovat parhaita vasta pienen pakkasen puremina, eivät puoliraakoina. Joidenkin sienten satokausi kestää vieläkin pidemmälle.

Jos kuitenkin on mielekkäintä poimia päivä, niin kyllä ajankohtaisinta on – herkkutattien lisäksi – jopa pitkästä jälkikesästä nauttiminen. Kukin tavallaan. Sää sallii nyt monenlaista. Olisikohan tällaisella säällä vähän kehottavakin vaikutus?

 

Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4b/Boletus_edulis_JPG9.jpg

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Pilvet, Sää ja luonto, Vuodenajat | Kommentoi

Vielä on kesää jäljellä: 20 asteen lukemia ensi viikollakin

Vaikka kalenterikuukausi vaihtuikin jo syyskuun puolelle, on suuressa osassa maata vielä meteorologisessa mielessä kesä. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 asteen alapuolelle, voidaan terminen syksy julistaa alkaneeksi, ja näin on tähän mennessä alustavasti käynyt ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Suuressa osassa Lappia terminen syksy alkaakin keskimäärin jo elokuun puolella; tällä viikolla sen kuuluisi alkaa Oulun korkeudella, ensi viikolla keskisessä Suomessa, mutta etelä- ja lounaisrannikolla vasta syyskuun loppupuolella. Myöhäisimmillään kesä on päättynyt esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä vasta 15. lokakuuta!

Suomen yltä kohti etelää lurahtaneen korkeapaineen pohjoispuolella lännen ja lounaan puoleiset tuulet voimistuvat lähipäivinä,  samalla pilvipeite antaa periksi. Torstaista on tulossa viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä valtaosaan maata: pitkästä aikaa mitataan laajalti 20 asteen lukemia, päivän maksimit kipuavat ehkä aina 23 asteeseen saakka.

Keskiviikosta perjantaihin Etelä- ja Keski-Suomessa majailee helleilmamassaa. Keskikesällä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä lämpötila voisi kohota ylimmillään lähelle 30 astetta, mutta syyskuussa auringon säteilyenergia on enää alle puolet heinäkuisesta, ja päivälämpötilatkin jäävät jo viitisen astetta keskikesän lukemia alhaisemmiksi.

Päivitetty 4.9.2014: Tavanomaista lämpimämpi syyssää näyttäisi jatkuvan vielä pitkälle ensi viikkoakin, sillä ilmavirtaukset käyvät lämpimältä kantilta lounaasta tai etelästä. Tämä tarkoittaa Etelä- ja Keski-Suomeen 20 asteen päivälämpötiloja, pohjoiseenkin ajoittain selvästi yli 15 asteen lukemia. Lapissa tosin on hieman epävakaisempaa.

Rannikoilla kesä jatkuu pidempään

Rannikkoasukkaana sain pitkin kesää tottua siihen, että päivät alkoivat heikkotuulisina ja aurinkoisina, mutta iltapäivisin virisi viilentävä merituuli, joka laski rannikkoedustan lämpötilaa useilla asteilla. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä meri alkaa jo olla mannerta lämpimämpi. Itämeri on kauttaaltaan vielä 15-18 -asteinen, ja sen ympäristöään lämmittävä vaikutus jatkuu aina meriveden jäätymiseen saakka. Viime viikkoina lämpimähkö merivesi on voimistanut rannikon edustalla kuurosateita ja otolliset olosuhteet ovat poikineet myös vesipatsaita eli vesistön yllä olevia trombeja.

Lämmin merivesi voi voimistaa syyssateita ja viivästyttää termisen syksyn alkamista rannikkoseuduilla yli viikolla. Suuret vesistöt ovat varastoineet lämpöä kesän aikana ja luovuttavat sitä hitaasti ilmakehään ja ympäristöönsä syksyn edetessä. Syyssateet puolestaan voivat merialueiden yllä voimistua seuraavan mekanismin seurauksena: suuri vedenpinnan ja ilmakehän välinen lämpötilaero voimistaa nousuliikkeitä ja siirtää vedenpinnasta tehokkaasti lämpöä ja kosteutta ylöspäin ilmakehään, missä se lopulta tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sisämaassa puolestaan sateiden voimakkuus pienenee kesäisten kuurosateiden jäljiltä, samoin myös salamointi. Merellä ja rannikoilla salamoinnille on edellytyksiä vielä lokakuussakin.

Lähiaikoina kunnon syyssateista tai -matalapaineista ei ole pelkoa – korkeapainevoittoinen sää jatkuu vielä pitkälle ensi viikkoon.

Tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti voi vaikuttaa syys- ja talvisäähämme

Grönlannin ja Islannin edustalta ja varsinkin Islannin pohjoispuolelta löytyy tällä hetkellä tavanomaista lämpimämpää merivettä. Tällä saattaa olla myös vaikutusta Suomen syys- ja talvisäähän. Erään tutkimuksen mukaan (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-04/iop-wna040114.php) lämmin Pohjois-Atlantti saattaa aiheuttaa suursäätilan jämähtämistä paikoilleen, jolloin tietty säätyyppi jää vallitsevaksi pidemmäksi aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti näyttäisi aiheuttavan negatiivisen NAO-indeksin, mikä tarkoittaa tavanomaista matalampaa ilmanpainetta Azoreilla ja tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta Islannin edustalla, jolloin Manner-Euroopassa on varsin kylmät oltavat ja Välimerellä kaatosateita.

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Syksyisin ja talvisin voimakkaiden matalapaineiden ja länsivirtausten syntymistä ruokkii pohjoisen arktisen alueen ja päiväntasaajan välinen suuri lämpötilaero. Mikäli jääpeite hupenee ja merivesi Atlantin pohjoisosassa lämpenee entisestään, voi matalapainetoiminta hiipua. Kauhuskenaarioni: lyhyemmät syksyt, aikaisin alkavat kylmät ja mantereiset paukkupakkastalvet.

Kollegani Petri Takala käsittelee aihetta kattavammin täällä.

Twitter: @markusmanty

 

Päivitetty 4.9.2014: Lämmin sää jatkuu ennakoitua pidempään.

Kategoria: Huomioita säästä | 11 kommenttia

Aerosolit haltuun

Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen "aerosoli" sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.

Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen ”aerosoli” sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuvassa on aerosolipakkaus eli suihkepullo tai spray. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.

Bárðarbunga-tulivuori uhittelee edelleen, eikä sen mahdollisesta tuhkapilvestä ja sen leviämisestä ilmakehässä voida vielä sanoa mitään varmaa. Mutta tuhkapilveen johtavan purkauksen mahdollisuus ei ole myöskään pienentynyt, joten tarkkana saa olla. Muistissa on vielä, miten Euroopan lentoliikenteen kävi keväällä 2010. Tästä kerroin jo edellisessä blogissani, eikä asian ajankohtaisuus ole tämänkertaisen tulivuoren osalta mitenkään väistynyt. Itse asiassa Islannin ilmatieteenlaitos on tänään päättänyt varoittaa tulevista tapahtumista. Tällainen on toki hallintoa, mutta kertoo jostain. Tulivuoret eivät ole ilmatiedettä, mutta mahdollisen tuhkapilven liikkeet sitäkin enemmän. Eri maiden ilmatieteenlaitoksille voi kuulua hallinnollisesti toisistaan poikkeavia vastuualueita.

Suomalainen sääviranomainen Ilmatieteen laitos puolestaan uutisoi nettisivuillaan pari päivää sitten ihmisperäisten aerosolipäästöjen vähentyneen viime vuosikymmeninä Euroopassa ja USA:ssa lainsäädännön ansiosta sekä Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Kuitenkin, kuten arvata on maallikompikin saattanut, Kiinan ja Intian vastaavat päästöt ovat vastaavasti lisääntyneet lähes yhtä paljon. Tästä sittenkin aika monimutkaisesta asiasta seurausvaikutuksineen voi siis lukea mainitusta paikasta ja ihan etusivulta (www.fmi.fi, ajankohtaista-osio ja tiedotearkisto).

Nimenomaan aerosolit, pienhiukkaset, ovat osoittautuneet hyvin keskeisiksi arvioitaessa ilmastonmuutoksen suuntaa. Ne toimivat vesihöyryn tiivistymisytiminä, mikä tarkoittaa, että likaisemman ilman pilvissä on enemmän ja sitä myöten pienempiä pilvipisaroita. Tällainen pilvi on isopisaraista tiheämpi ja heijastaa tehokkaammin auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Vaikutus on tässä siis ilmastoa viilentävä, mutta näin yksinkertainen ei asia kokonaisuutena suinkaan ole. Aerosoleista kannattaa kiinnostua laajemminkin.

Nykyaikainen sääpalvelu puolestaan on oikeastaan teollisuutta, jonka tuotteita myydään kilpailuilla (ainakin periaatteessa) markkinoilla. Myös sääpalveluun liittyy tutkimusta, eli ei sitä tule kuin manulle illallista siitäkään huolimatta, että se saattaa näyttäytyä yksinkertaisena. Se tekee niin, koska sen on alun alkaen pitänyt huomioida kohderyhmä. Nykyisessä informaatiotulvassa ei ole tässä mielessä mitään hyvää, koska entistä pienempi osa informaatiosta muuttunee kohinasta tiedoksi. Mutta pysykää kanavalla www.foreca.fi. Sääpalvelusta saa suurimman ilon irti se, joka käyttää palvelua hyväkseen säännöllisesti eikä vain silloin tällöin.

Hieman erilaisia käsitteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aerosoli  (lähteineen!)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pienhiukkanen

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Aerosol_spray#mediaviewer/File:Aerosol.png

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Pilvet, Sää ja luonto, Yleistä säästä | Kommentoi

Myrsky vai mylväys? Vai Helena? Mikä myrskylle nimeksi?

Hurrikaanit Marie ja Cristopal

Hurrikaanit Marie ja Cristopal

Viime viikolla kova tuuli ei yltynyt myrskyksi asti täällä Suomessa, mutta aiemmin kesällä Helenan päivänä mantereella oli rajuja ukkoskuuroja, joten tämä rajuilma nimettiin Helenaksi.

Koska rajuilma sattui Helenan päivänä (31.7.), niin se loogisesti nimettiin Helenaksi. Näin Suomessa on helppoa nimetä rajuilmat ja myrskyt niiden alkamispäivän nimipäivän mukaan. Kalenterista vain napataan ensimmäinen nimi, jota ei aikaisemmin ole annettu näille luonnonilmiöille.

Tällä hetkellä Atlantilla pyörii ykkösluokan hurrikaani Cristobal, joka on tämän kauden kolmas hurrikaani (A, B, C…). Tyynellä Valtamerellä riehuu kakkosluokkaan laimentunut Marie. Mistäs nämä nimet ovat sitten repäisty? Yhdysvalloissa ei kalenterissa ole nimipäiviä, joilla myrskyjä nimetä.

Jotta myrskyt (hurrikaanit, taifuunit tai syklonit – sama asia eri maantieteellisillä alueilla) pystyttäisiin erottamaan toisistaan, niin World Meteorological Organisation (WMO) on kehittänyt alueellisia myrskyjen nimilistoja. Listoissa on aakkosjärjestyksessä 21 nimeä. Nimilistoja on kuudeksi kaudeksi. Jos hurrikaanikauden (kesäkuusta marraskuuhun) aikana tulisi enemmän kuin 21 myrskyä, niin ”jatko”myrskyt nimettäisiin kreikkalaisten aakkosten mukaan. Alpha, Beta, Gamma…

Jos myrsky on tuottanut paljon vahinkoa, se poistetaan nimilistalta. Esimerkiksi Katrina (Yhdysvallat 2005) on poistettu listalta. Nimiä ei noin vain lisätä tai poisteta. WMO pitää aiheesta tärkeitä kokouksia kahdesti vuodessa.

Läntisen ja pohjoisen Tyynenmeren sekä Etelä-Kiinan meren alueilla neljätoista alueen maata (WMO:n taifuunikomitea) ovat saaneet laittaa jokaiselle viidelle listalle kaksi nimeä. Listoja ei aloiteta alusta vuoden vaihtuessa. Tällä listalla kaikki nimet eivät ole ihmisten nimiä, vaan listalla saattaa olla paikkoja, astrologisia nimiä tai vaikkapa mytologosia hahmoja. Voin vain kuvitella, kuinka tiukkoja keskusteluja listalle ehdotetuista nimistä käydään.

Läntisen ja pohjoisen Tyynenmeren sekä Etelä-Kiinan meren alueen taifuunien nimilistat

Läntisen ja pohjoisen Tyynenmeren sekä Etelä-Kiinan meren alueen taifuunien nimilistat. Lähde WMO

Ja jotta myrskyjen nimeäminen ei kävisi liian helpoksi Aasiassakaan, niin Japanilla on käytössä kaksoiskäytäntö: sekä nimet yhteiseltä listalta että numerointi (nelinumeroinen luku: kauden taifuunin järjestysnumero ja vuosi).

Ja nyt historiaa. Mistä tämä myrskyjen nimeäminen oikein alkoi? Tarinat kertovat, että ensin myrskyjä nimettiin mielivaltaisesti. WMO:n mukaan esimerkiksi vuonna 1842 Atlannilla riehunut hurrikaani Antje sai nimensä myrskyssä mastonsa menettäneen aluksen mukaan. Etenkin roomalaiskatollisissa maissa myrskyjä saatettiin nimetä pyhimysten mukaan. Toisen maailmansodan aikaan amerikkalaiset meteorologit nimesivät myrskyjä vaimojensa tai tyttöystäviensä mukaan. Enpä tiedä, olisiko tuollainen kunnia tehnyt minut onnelliseksi?

Koska naisten nimet vaikuttivat hyvältä tavalta nimetä myrskyjä, niin vuonna 1953 WMO julkaisi nimilistan Atlannin hurrikaaneille. Ensin listalla oli vain naisten nimiä. Miesten nimet lisättiin tasa-arvon nimissä vuonna 1979.

Ja nyt loppuhuipennus. Illinoiksen yliopistossa julkaistiin tutkimus kesäkuussa, jonka mukaan hurrikaanit, joilla on feminiininen lempeä nimi kuten Dolly, Fay tai Hanna aiheuttavat enemmän kuolemantapauksia kuin miehisemmät nimet. Ihmiset eivät kuulemma välttämättä ota lempeitä ”naismyrskyjä” yhtä tosissaan kuin möreitä ”miesmyrskyjä”. Mitäs tähän sanotte?

Lähteitä:

http://www.wmo.int/pages/prog/www/tcp/Storm-naming.html

http://www.hurricanezone.net/

http://www.news.illinois.edu/news/14/0602genderedhurricanes_SharonShavitt.html

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 6 kommenttia

Tuleeko Bardarbungasta uusi eyjafjallajökull?

Kuva: David Karnå / Wikimedia Commons.

Nyt saadaan jännittää Bardarbungaa. Tämä kuva on Eyjafjallajökull´sta keväältä 2010. Tulivuorien tuhka on luonnollinen ”epäpuhtaus” ilmakehässä. Sen leviämistietoudelle on kysyntää. Kuva: David Karnå / Wikimedia Commons.

Ilmakehässä ei liiku vain ilmaa, sääjärjestelmiä, pilviä ja sateita, vaan yhtä lailla kaikkea, mikä sinne on joutunut. Joko ihmisen toiminnan seurauksena tai ihan ilman ihmistä. Ns. kasvihuonekaasut ovat maapallon ilmastoon vaikuttaessaan oleelinen asia, mutta merkitystä on myös hyvin erityylisillä, paikallisilla ja jopa välittömästi vaarallisten aineiden päästöillä. Ja erityisesti niiden leviämisellä ja odotettavissa olevilla pitoisuuksilla eri paikoissa. Ilman ilmakehän yhä tarkemppaa mallintamista ei tässä pärjätä. Onnistunut mallinnus ja ylipäätään mittauksiin perustuva tieto puolestaan edellyttävät vankkaa perustutkimusta.

Koneisto tutkia, kehittää malleja ja haaste kertoa vaarallisten aineiden käyttäytymisestä ilmakehässä ovat melkoisia. Päästöt jo yksinään ovat hyvin erilaisia. Jos vaikka ydinvoimala ainoastaan vuotaa, se tuottaa aivan erilaisen saastelaskeuman kuin jos on samaan aikaan myös tulipalo. Tulipalon myötä osa epäpuhtauksista kohoaa korkeuksiin ja jatkaa sieltä kunkin ilmakerroksen olosuhteiden mukaisesti.

Kloorivaunun kaatuminen ja rikkoutuminen ratapihalla tai kesken  kuljetuksen on maanpinnan läheisen ilmakerroksen ääripäätä, koska kloori raskaana pysyy maanpinnan lähellä, kunnes hajoaa. Sade muuttaa laskeumaolosuhteita: puhutaan erikseen kuiva- ja märkädepositiosta. Ilman epäpuhtauksien leviäminen ei ole niin yksinkertainen asia selvittää kuin mitä äkkipäätä voisi ajatella.

Myös tiedottaminen on vaarallisten aineiden leviämisen tapauksessa haasteellista. Muistan aina elävästi sen kerran, vielä Ilmatieteen laitoksen ajaltani, kun läheisessä Sosnovyj Borin ydinvoimalassa oli tapahtunut radioaktiivisten aineiden päästö. Kun tieto asiasta tuli, istuimme juuri Säteilyturvakeskuksen ihmisten antamassa koulutuksessa. Mikä sattuma.

No, tämä tietenkin vain auttaa tapauksen muistamista. Tärkeintä koko jupakassa oli tämän kirjoituksen kannalta se, että jokin iltapäivä- tai muu lehti oli (todennäköisesti) soittanut päivystävälle meteorologille (mistäpä muualtakaan tieto olisi ollut peräisin) ja muotoillut ilmeisesti kysymyksensä niin, että mikä oli tuulen suunta siellä silloisen Leningradin alueella.

Ja kun vastauksesta saattoi päätellä, että siellä tuuli Suomeen päin, niin totta kai se uutisoitiin niin, että ilmavirtaus käy sieltä Suomeen. Meteorologi tuskin vielä tiesi kyseisestä päästöstä mitään. Todellisuudessa päästö ei tullut lähellekään Suomea, koska välissä oli mm. kokonainen säärintama. Kouluttautumismielessä tässä tuli paljon käytännön oppia tiedotuksen vaikeudesta ja löyhin perustein tapahtuvan uutisoinnin seurauksista (paniikinomaisuus, aletaan esim. noutaa lapsia päiväkodista jne.).

Mutta syy sille, että ajatukseni ovat kääntyneet näihin leviämisasioihin, ei ole se, että tulevista tiivistyvistä ja ravakoista kuurosateista on jo kylliksi jauhettu. Ei, vaan se, että Islannissa on taas alkanut purkautua merkittävä tulivuori Bardarbunga. Tosin vielä satoja metrejä paksun jääkuoren alla, mutta jäähän sulaa, jos lämpöä riittää. Tuoreessa muistissa on vielä runsaan neljän vuoden takainen ilmasirkus, jonka Eyjafjallajökullin purkaus aiheutti. Hauskoja muuten nuo islanninkieliset paikannimet.

Tein ripauksen ennakkotutkivaa nettijournalismia. Sen tuloksena laitan tähän perään alkuperäisaineistojen ystäville jokusen linkin mm. järjestelmästä vahtia näitä ilmakehän tuhka-asioita lentoliikenteen näkökulmasta. Maailma on mm. jaettu VAAC-alueisiin, ja Islanti on näissä osa ”Lontoota”, eli ainakin alkupään leviämislaskelmat ovat Englannin kansallisen sääpalvelulaitoksen vastuulla. Suurin osa Manner-Eurooppaa on puolestaan ”Toulouse”´ia.

Hyviä loppukesän sateita.

 

Lontoo:  http://www.metoffice.gov.uk/aviation/vaac

Toulouse:  http://www.meteo.fr/vaac/

Leviämismalleista: http://www.metoffice.gov.uk/research/modelling-systems/dispersion-model

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eyjafjallaj%C3%B6kullin_tulivuorenpurkaus_2010

http://en.wikipedia.org/wiki/Volcanic_Ash_Advisory_Center

Islannin ilmatieteenlaitos: http://www.vedur.is/   (kielen saa myös englanniksi)

 

Kuvan linkki: http://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%89ruption_de_l%27Eyjafj%C3%B6ll_en_2010#mediaviewer/Fichier:Eyjafjallaj%C3%B6kull_major_eruption_20100510.jpg

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 1 kommentti

Sosiaalinen säätyyppi

Sosiaalinen media... onko se sosiaalinen ja onko se media?

Sosiaalinen media… onko se sosiaalinen ja onko se media?

Kun asiaa miettii, työni on käynyt läpi valtavan muutoksen viime vuosina. Vielä kolme vuotta sitten teimme MTV:llä kahta erilaista työvuoroa: aamun Huomenta Suomi -vuoroa ja illan uutisvuoroa. Koska vuoroissa työskenneltiin yksin ja aamuvuorolainen lähti kotiin monta tuntia ennen kuin iltavuorolainen saapui paikalle, saattoi kulua useita viikkoja ilman, että näin yhtäkään kolleegaani. Vuoro oli pyhitetty televisiolähetysten valmisteluun, mutta silloin tällöin merkittävien säätapahtumien kohdalla saatettiin antaa haastatteluja radioon tai tehdä jopa sääaiheinen juttu verkkosivuille yhdessä sähketoimittajan kanssa.

Sitten kävi niin, että sään huomattiin kiinnostavan ihmisiä.

No, tietenkään se ei tapahtunut yhdessä yössä. Sääuutisointi lisääntyi vähitellen koko 2000-luvun ajan*. 2010-luvulla sääviihteen määrä tuntuu kohonneen uusiin sfääreihin. Jossain vaiheessa MTV:lläkin huomattiin nurkassa aiemmin kaikessa rauhassa nököttäneet meteorologit.

Nykyään työpäiväni sisältää suuren määrän sosiaalisia kontakteja. Meteorologit työskentelevät nyt kolmessa vuorossa, joten kollegoita tapaa päivittäin ja vaihdamme näkemyksiä ja kokemuksia säätilanteesta. Tällä on ollut mm. se positiivinen vaikutus, että olen viime vuosina oppinut enemmän kuin aiemmalla meteorologin urallani yhteensä. Yhteydet uutistoimitukseen ovat aiempaa tiiviimmät ja teemme paljon yhteistyötä toimittajien kanssa. Radiossa on viikoittain sovitut vakiovierailut, mutta usein pääsee antamaan ääninäytteen muissakin yhteyksissä. Osa sosiaalisista kontakteista on virtuaalisia. On twiittailua, fecettämistä, Instagramia ja tietysti myös tämän blogin kirjoittamista. Esimerkiksi Twitteriä ryhdyin käyttämään aktiivisemmin vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta myönnän olevani koukussa. Se on oiva tapa saada kontakti muihinkin kuin vain Forecassa työskenteleviin meteorologeihin. Toisekseen se on kontakti katsojiin ja lukijoihin. Palaute meille meteorologeille tulee yhä useammin sosiaalisen median kautta. Kolmannekseen se on kontakti joukkoon säästä kiinnostuneita ja varsin valistuneita henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan ole ammatiltaan meteorologeja. Heistä löytyy esimerkiksi ukkosbongareita, retkeilijöitä ja purjehtijoita – samaa väkeä on varmaan myös tämän blogin aktiivisimmissa lukijoissa.

Pyöritteleekö siellä joku silmiään ruudun toisella puolen? Onko intoilu sosiaalisesta mediasta poikamaista hätäilyä? Vai onko sittenkin niin, että some-kelkasta pois jättäytyminen on vihoviimeinen virhe? Älkää minulta kysykö, en minä tiedä. Tällä hetkellä Päivän sää -lähetyksellä on n. 500 000 katsojaa ja MTV Sään facebook-ryhmällä 6 700 tykkääjää – noiden lukujen äärellä tuntuu itsestäänselvältä, mihin työpanos kannattaa kohdistaa. Mutta maailma muuttuu ja pian punnukset ovat kenties toisin päin. (Tai ilmaantuu jotain aivan uutta, jonka perään lähdemme silmät kiiluen.) Yhä harvempi lukee säätietonsa sanomalehdestä mutta jo yli 55 000 ruotsalaista katsoo säälähetyksensä Instagramista.

Twitter: @liisarintaniemi

*) Täysin lonkalta heitetty väite, ei tieteellistä pohjaa. Mutta tässä olisi hyvä lopputyön aihe viestinnän opiskelijalle.

Kategoria: Huomioita säästä | 5 kommenttia

Voi, kuinka pieninä palasina onkaan myös sää

Onko sää sittenkään kansainvälistä tai ylikansallista bisnestä, vaan kokoelma kansallisaarteita? Kuva: Joebloggsy / Roman Poulvas / Wikimedia Commons.

Onko sää sittenkään kansainvälistä tai ylikansallista bisnestä, vaan kokoelma kansallisaarteita? Kuva: Joebloggsy / Roman Poulvas / Wikimedia Commons.

Kuvitteellista (tai kuviteltua) yhteisöä (Benedict Anderson, Imagined Communities: Reflections on the origin and spread of nationalism, 1983, teos on myös suomennettu nimellä Kuvitellut yhteisöt, Vastapaino 2007) luodaan ja ylläpidetään niin, että esim. historia kirjoitetaan kansalliseksi ja kirjallisuus niin ikään luokitellaan samasta näkökulmasta. Ja kuinka ollakaan, säätilastot näyttäytyvät perinteisesti ensisijaisesti kansallisina.

Sama pirstottu maailma, ja vain oma kiinnostaa. On me ja muut. Media on voimakkaasti kansallista, mikä tekee vaikeaksi vaikkapa vain eurooppalaisen näkökulman ottamisen eurooppalaisiin asioihin. Jos niitä sitten sen koommin on olemassa; toisaalta sää ja ilmasto ovat lähtökohtaisesti globaalisia luonnonilmiöitä. Näitä karkuun emme pääse, eikä sää tiedä meidän rajoistamme mitään. Tai ei ainakaan välitä niistä. Ydinvoimalaonnettomuudenkin saastepäästöt menevät ihan tuulten mukana. Toki tällöin ainakin tiedetään, kuka saastutti.

No tietysti maapallon ilmaston tutkijat elävät globaalilla tasolla ihan ajantasaisesti, mutta kun tarkastelee, mitä reaktioita vaikkapa pitkä ja komea helleaalto aiheuttaa – ja etenkin, miten media sen ottaa käsittelyynsä, tulee mieleen kaikenlaista. Toki kansallisen sään uutisointi alkaa kansallisesta sääpalvelulaitoksesta, joka vastaa kansallisista säähavainnoista. Siitä, mitä asioita tilastoidaan ja mistä on ollut tapana kiinnostua, ainakin median.

Hellepäiväksi kirjautuu päivä, jonka kuluessa päivän ylin lämpötila kohoaa vähintään 25,1 asteeseen. Ihan sama, kuinka paljon vielä sen yli. Mutta erikoiseksi asian saattaa tehdä se, että pohjois-etelä -suunnassa näin pitkässä maassa ja mantereisuus-merellisyys – eli itä-länsi -jakaumassa näinkin leveällä kaistaleella saattaa hellettä olla pitkään vain jossain osassa ja jossain toisessa osassa ihan muuta. Näin ei pahasti ollut tänä kesänä, mutta kaikki menee hellepäivien määräksi. Ääritilanteessa hellettä on juuri ja juuri vain yhdellä virallisella mittausasemalla, ja hellepäivien listaan se menee siinä missä koko maan kattava kova hellekin.

Ja sitten on kiva näperrellä vaikka juuri näiden hellepäivien lukumäärän kanssa, ja edelleen tietoisena siitä, ettei asialla ole juuri kenellekään tuossa muodossa esitettynä mitään merkitystä. Uskallan sanoa. Jos nyt olemme hellepäivien lukumäärässä perättäisinä päivinä yhteen menoon tasoissa kesän 1973 kanssa, niin riittääkö se vertaamaan näitä tapahtumasarjoja oikeasti? Onko yhdentekevää, olivatko ne aikaisemat putkihellepäivät nipin napin hellettä vai myös näitä ökyhelteitä?

Kiinnostun silloin tällöin kurkistamaan, miten vaikka koko maapallo makaa yhden maan asemesta. Kunkin maan ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta löytyy tai ei löydy ajankohtaista ilmastotietoa erittäin vaihtelevasti. Koska EU-integraation pääroolissa ovat vanhastaan Saksa ja Ranska, vertasin näiden kahden valtion ilmatieteenlaitosten nettisivujen tarjontaa keskenään. Ranskassa (Météo-France) kaikki ajankohtaisilmastotieto on heti kättelyssä maksullista, sen sijaan puhtaita menneen ajan tilastoja on tarjolla aina keskiylängön (Le Massif central) korkeimpia vuorenhuippuja myöten. Opin samalla, miten korkeita ne ovatkaan ja kuinka paljon niillä sataa.

Saksan Deutscher Wetterdienst esittää aina erikseen kuluneen kuukauden sanallisen katsauksen, samaan tapaan kuin täällä meillä Suomessakin on tapana, mutta varsinaista jatkuvaa systemaattista seurantaa (siis sään senhetkisestä kiinnostavuudesta riippumatonta) en ainakaan nopealla vilkaisulla havainnut. Toisaalta vastaan tuli taulukko, joka esitää sääennätykset sääasemittain aakkosjärjestyksessä. Siitä voisi meillä ottaa mallia. Kyse ei siis ole ajankohtaisilmastotiedosta, vaan puhtaista menneen ajan tapahtumista. Jos uusi ennätys tulee juuri tänään, en tiedä, miten nopeasti se tässä taulukosssa näkyy.

Etsivä löytää netistä näköjään myös globaalisia kuluneen kuukauden alueittaisia (ei kansallisia) kommentteja lähinnä epätavallisuuksista. Tällaista toimittaa ainakin USA:n ilmatieteenlaitos. Tätä kirjoitettaessa viimeisin kommentoitu kuukausi on kesäkuu. Oheistan linkin tähän melko mainioon koosteeseen. Netissä kannattaa (ehkä) tehdä muutakin kuin istua ja juoruta facebookissa.

Loppukesä näyttää ja toivottavasti myös tuntuu ihan suomalaiselta normielokuulta, toki jo sen loppupuolelta. Heti sunnuntain jälkeen saamme muistutuksen siitä, miltä elokuinen sateinen matalapainesäätyyppi tuntuu. Jos matalapaine pysyy länsipuolellamme, ovat sateet etelänpuoleisessa ilmavirtauksessa kuitenkin lämpimiä, vaikka päivälämpötilat tietysti ovat sateessa alemmat kuin paisteessa. Vuosilomalaisena otan joka pisaran taivaan mannana tämän ”kesän” jälkeen. Yksi ystäväni sen keksi: Suomessa on nykyään viisi vuodenaikaa. Syksy, talvi, kevät, sahara ja kesä. Kesä on tervetullut.

 

Linkkejä tiedonhaluisille:

http://www.meteofrance.com/climat/france/mont-aigoual/30339001/normales  avautuu näyttämään yhden vuorenhuipun kuukausittaisia keskimääräisasioita. Klikkaamalla ”Relevés” saa kuluvan kuun asioita. Jos haluaa lämpötilojen jälkeen sademäärät, kannattaa klikata vielä kolmatta vaihtoehtoa, jolloin näyttö nähtävästi vasta toimii. Paikkakunta vaihdetaan ylemmän osan harmaasta palkista ”Ville, code postal…”. Ja ihan ylhäältä pääsee ihan eri asioihin kiinnostuksen mukaan.

http://www.wetterdienst.de/Klima/Wetterrekorde/Deutschland/Temperatur/ avautuu paikkakuntakohtaiseen ennätystaulukkoon. Kuukausikatsauksen voi lukea vasemman reunan ”Klima aktuell” -kohdasta. Ja niin edelleen.

http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014  Global analysis. Tutustumisen arvoinen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitteellinen_yhteis%C3%B6

 

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Europa#mediaviewer/Datei:Europe_with_flags.png

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 9 kommenttia