Hernerokkasumua ja lauhaa talvisäätä

Viikonloppu toi Suomeen jälleen lauhat lounaiset ilmavirtaukset, jotka nostivat lämpötilan nollan yläpuolelle aina Sodankylän korkeudelle saakka. Sunnuntai-iltapäivän hölkkälenkkini taittui tihkusateessa ja tiukassa sumussa. Iltapäivän aikana maan eteläosaan levisi lämmintä ilmamassaa ja seurauksena oli sakea advektiosumu. Ja mitenkäs sellainen oikein syntyy?

Advektio- eli siirtymäsumu

Advektiosumu on yksi yleisimmistä Suomessa esiintyvistä sumutyypeistä ja sitä esiintyy yleisimmin keväällä. Eilen olosuhteet olivat otolliset tämän sumutyypin syntymiselle. Meille virtasi hyvin lauhaa ja kostea ilmaa etelästä: esimerkiksi heti Suomen eteläpuolella ilmamassa oli noin viisiasteista. Lumisen ja jäisen maanpinnan välittömässä läheisyydessä ilman lämpötila on lähellä nollaa, mutta kylmän maanpinnan vaikutus yltää ylemmäskin. Tällöin ilmakerros kylmenee alhaalta käsin, eikä lämpötila pääse kohoamaan lämpimän ilmamassan edellyttämälle tasolle. Jäähtyvässä ilmakerroksessa kosteus tiivistyy sumuksi ja mikäli maanpinnan aiheuttama jäähtyminen kestää tarpeeksi kauan, voi sumupilvestä tulla eiliseen tapaan paksu, ja tihkusadettakin esiintyy. Advektiosumussa näkyvyys voi laskea alle 50 metriin. Eilen sakeimman sumun vallitessa arvioisin näkyvyyden ollen noin 100 metrin luokkaa.

Advektiosumut ovat yleisimpiä keväällä, kun lämmintä ilmaa virtaa kylmän alustan päälle. Paksu lumi- ja jääpeite sekä toisaalta kylmä merenpinta edistävät sumun syntymistä. Kohtalaisella tuulella sumu pysyy vielä hyvin kasassa ja voi siirtyä eli advektoitua pitkiäkin matkoja.

Kuva 1: Sunnuntaina Etelä- ja Keski-Suomi kuuluivat nk. lämpimään sektoriin, jossa meille virtasi hyvin lauhaa ja kosteaa ilmaa etelästä. Monin paikoin muodostui paksu vettä satava sumukerros. (kuva: Markus M/MTV Uutiset)

Kuva 1: Sunnuntaina Etelä- ja Keski-Suomi kuuluivat nk. lämpimään sektoriin, jossa meille virtasi hyvin lauhaa ja kosteaa ilmaa etelästä. Monin paikoin muodostui paksu vettä satava sumukerros. (kuva: Markus M/MTV Uutiset)

Kuva 2: Sumuinen ja vetinen sää ei haitannut pilkkijöitä. (kuva: Markus M/Helsinki, Mustikkamaa)

Kuva 2: Sumuinen ja vetinen sää ei haitannut laskiaissunnutain pilkkijöitä. (kuva: Markus M/Helsinki, Mustikkamaa)

Lauha sää jatkuu vielä ainakin hetken

Lauha, harmaa ja tuulinen sää jatkuu vielä ainakin lähipäivinä. Suomen yli liikkuu sadealueita keskimäärin yksi päivässä ja olomuodoltaan sateet voivat olla ihan mitä tahansa – etelässä enimmäkseen vettä tai räntää, Keski- ja Pohjois-Lapissa lunta. Etelästä ja lännestä lumet uhkaavat lähipäivinä monin paikoin sulaa kokonaan pois, mutta viikonlopun kohtalo on vielä arvoitus.

Tällä hetkellä ylemmän ilmakehän suihkuvirtaus kulkee melko symmetrisesti Atlantilta kohti koillista ja Pohjois-Eurooppaa puskien meille matalapaineita lounaasta. Viikonloppua kohden suihkuvirtaus näyttäisi venyvän kohti eteläisempää Eurooppaa ja Suomi saattaa joutua lauhemman ja kylmemmän ilman rajamaille. Matalapaineet sadealueineen näyttäisivät saapuvan meille lounaan sijasta etelästä tai jopa kaakosta, jolloin valtaosa sateista muuttuisi lumeksi ja lämpötila saattaa käväistä selvästi pakkasen puolella. Kahden merkittävän numeerisen säämallin välillä on kuitenkin vielä ristiriita perjantain jälkeisissä ennusteissa, joten viikonlopun kylmeneminen ja lumisateiden mahdollisuus on vielä jokseenkin epävarma.

Mediassa aikaisen kevään hehkuttamisvillitys on ollut jo havaittavissa, vaikka toisaaltahan tässä eletään vielä tilastollisesti talven kylmimmän viikon jälkeistä aikaa. Joskus maaliskuu on ollut se kylmin talvikuukausi, joten mikä tahansa on vielä mahdollista. Vuosi sitten terminen kevät alkoi maan etelä- ja keskiosassa jo 17.-19. helmikuuta.

Kummalle puolelle sinä asetut – onko aikainen kevät tervetullut vai vieläkö saisi tulla kunnon pakkasjakso?

 

Kategoria: Huomioita säästä | 73 kommenttia

Sään juhlaa

Happy Weatherperson’s day! (Hyvää säähenkilöpäivää!)

Juhlapäiviä on nykyään joka lähtöön; tiesitkö, että tänään, 5.2, vietetään lähinnä Yhdysvalloissa National Weatherperson´s Day -päivää? Ei ihme jos et, itsellenikin tuo selvisi vasta juuri äsken. Meteorologina arvostan työpanoksemme huomioimista.

Hyvää säähenkilöiden päivää! (Kuva: Kevin Dooley / Flickr)

Hyvää säähenkilöpäivää! (Kuva: Kevin Dooley / Flickr)

”Weatherperson” ei rajoitu pelkästään meteorologeihin, vaan kaikkiin sääalalla työskenteleviin. Sitä vietetään John Jeffriesin syntymäpäivänä. Jeffries oli yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä säännöllisten säähavaintojen tekijöistä; hän kirjasi ylös mittaamansa säätiedot päivittäin vuodesta 1744 alkaen.  Hän myös lensi ensimmäisenä maailmassa vuonna 1784 Lontoon yli ilmapallolla, tarkoituksenaan tutkia ilman käyttäytymistä ylempänä ilmakehässä.

 

Hiljattain Yhdysvalloissa vietettiin toistakin sääliittoista merkkipäivää: 2.2. on ”Groundhog Day” eli ”murmelinpäivä”. Päivän pääjuhlallisuudet pidetään Pennsylvanian Punxsutawneyssä, jossa seurataan, kun murmeli ilmaantuu aamulla ulos kolostaan. Perinnetiedon mukaan ilmaantumishetken pilvisyys määrittää tulevien kuuden viikon sään: jos on aurinkoista eli murmeli näkee varjonsa ilmaantuessaan kolostaan, murmeli palaa pesäänsä ja talvisää jatkuu vielä seuraavan kuuden viikon ajan.

Nykyään Punxsutawneyn murmeli ei ole enää ainoa säätä ennustava köpöttelijä. Tänä vuonna virallisia ennustavia murmeleita on ollut Yhdysvalloissa vähintään 8 kpl, niiden ennusteet näyttävät Wikipedian mukaan seuraavalta:

Murmelien sääennusteita vuodelta 2016 (Lähde: Wikipedia)

Murmelien sääennusteita vuodelta 2016 (Lähde: Wikipedia)

Ennusteiden keskiarvo viittaa siis aikaiseen kevääseen Yhdysvalloissa. Stormfax-sivuston tilaston mukaan vuosien 1969-2010 ennusteiden onnistumisprosentti oli 36%, eli tämän tuloksen perusteella kannattaisi ennusteet kannattaisi tehdä tähänastiseen verrattuna päinvastaisina! Eri nettisivut tarjoavat hieman erilaisia tuloksia murmelin luotettavuudesta, mutta minkään löytämäni mukaan murmeli ei toistaiseksi kykene päihittämään sääennustetietokoneita.

Kuvan murmeli ei liity tapaukseen (Kuva: Robert Bieber / Flickr)

Kuvan murmeli ei liity tapaukseen (Kuva: Robert Bieber / Flickr)

*Muokattu 7.2, murmelin ennusteen tulkinta oli tekstissä livahtanut päinvastaiseksi

Kategoria: Huomioita säästä | 11 kommenttia

Maailman suurimmat lumikertymät

Loskaisten päivien jälkeen lunta tulee taas tupaan eteläisessä Suomessa. Suomen suurin vuorokauden aikana satanut lumikertymä on Merikarvian 73 cm, joka mitattiin tammikuun 8. päivänä. Maapallollamme on kuitenkin useita paikkoja, missä lumikertymät voivat lyhyemmässäkin ajassa kasvaa tätä huomattavasti suuremmiksi. Todennäköisesti suurimman vuorokaudessa mitatun lumikertymän titteliä pitää Italian Capracotta, jossa tuprutti 256 cm lunta 18 tunnissa 5.3.2015.

Suurien lumikertymien resepti

Erittäin suuret lumikertymät ovat ominaisia keskileveysasteiden vuoristoisille seuduille, jotka sijaitsevat lähellä verrattain lämpimiä merialueita. Toisaalta myös suurten ja sulien järvien rannoilla voi syntyä nk. ”lake effect snow” -ilmiö, jolloin kylmän ilman purkaus synnyttää sakeita lumikuuroja. Merikarvian tilanteessa kyse oli juuri vastaavasta ilmiöstä, josta Joanna kirjoitti tarkemmin täällä.

Tiettävästi kaikista suurimmat vuorokautiset lumikertymät ovat kuitenkin osuneet vuoristoisille seuduille, kuten esimerkiksi Keski-Italiaan, Pohjois-Japaniin ja Yhdysvaltojen Coloradoon. Resepti on kaikkialla kuta kuinkin samanlainen – erityisesti muutamat tekijät edesauttavat suurien lumikertymien syntymistä. Ensinnäkin tarvitaan matalapaineen alue, jonka ympäristössä ilma on nousevassa liikkeessä, jotta syntyy pilviä ja sateita. Jos perusvirtaus on hyvin kylmä ja se liikkuu verrattain lämpimän merialueen yli, kuten esimerkiksi Pohjois-Japanissa Siperiasta saapuvat arktiset kylmänpurkaukset, haihtuu merestä runsaasti kosteutta, nousuliikkeet voimistuvat ja lumisade sakenee. Mikäli perusvirtaus vielä tämän lisäksi kohtaa vuoriston, joutuu ilma pakotettuun nousuun, jolloin nouseva liike yhä voimistuu vuoriston merenpuoleisella rinteellä. Matalapaineen alue, lämpimän merialueen yli etenevä erittäin kylmä ilmavirtaus ja  vuoristo antavat hyvät edellytykset erittäin suurille lumikertymille.

Suomea lähinnä oleva paikka, jossa tämä ilmiö tapahtuu toistuvasti talvisin, on Norjan rannikkoseutu. Meren yli puhaltavan ilmavirtauksen ei välttämättä tarvitse olla kovin kylmäkään, mutta mikäli se tempaa mukanaan tarpeeksi kosteutta Atlantin valtamereltä, voimistuvat sateet vuoriston länsirinteellä Norjan rannikolla, kun ilma kohoaa ja kylmenee ja kun kosteus tiivistyy pilviksi ja sateiksi.

Kuva 1: Yhdysvalloissa vuoristo, suuret järvialueet sekä lämpimän Atlantin valtameren läheisyys aiheuttavat monilla alueilla erittäin suuria lumikertymiä. Kalliovuorten alueilla läntiset ja kosteat ilmavirtaukset joutuvat pakotettuun nousuun, jolloin vuoristolla sataa paljonkin lunta. Suuret Järvet aiheuttavat talvisin arktisen ilmamassan purkausten yhteydessä "lake-effect snow" -ilmiön, kun taas itärannikolla voimakkaat sateet saavat enegiansa Golfvirran lämmittämästä Atlantista. (kuva: Markus M/MTV)

Kuva 1: Yhdysvalloissa vuoristo, suuret järvialueet sekä lämpimän Atlantin valtameren välitön läheisyys aiheuttavat paikallisesti erittäin suuria lumikertymiä. Kalliovuorten alueilla läntiset ja kosteat ilmavirtaukset joutuvat pakotettuun nousuun, jolloin vuoristolla sataa paljonkin lunta. Suuret Järvet aiheuttavat talvisin arktisen ilmamassan purkausten yhteydessä ”lake effect snow” -ilmiön, kun taas itärannikolla voimakkaat sateet saavat enegiansa Golfvirran lämmittämästä Atlantista. (kuva: Markus M/MTV)

Kuva 2: Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa talviset lumikertymät voivat kasvaa hyvin suuriksi. (Kuva: Flickr, Creative Commons; käyttäjä: threepinner)

Kuva 2: Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa talviset lumikertymät voivat kasvaa hyvin suuriksi. (Kuva: Flickr, Creative Commons; käyttäjä: threepinner)

Suomessakin pinnanmuodot vaikuttavat sadekertymiin

Suomessa pinnanmuotojen vaikutus sade- ja lumikertymiin on vähäinen, mutta paikoin kuitenkin huomattavissa. Suomessa sataa keskimäärin eniten Uudenmaan länsiosassa ja Varsinais-Suomen itäosassa hieman Suomenlahden rannikon pohjoispuolella. Eteläisin Salpausselkä kohoaa Hangosta kohti Lahtea yltävällä vyöhykkeellä ja vaikuttaa paikallisesti sademääriin. Kostean sekä syksyisin verrattain lämpimän merialueen, Suomenlahden, läheinen sijainti ja maaston pieni kohoaminen voimistavat sateita jonkin verran heti etelärannikon pohjoispuolella. Toisaalta myös Pohjois-Karjalan vaara-alueet lisäävät hieman paikallisesti sademääriä. Lapin tuntureiden vaikutus sademääriin on pieni, sillä täällä ilmasto on selvästi eteläistä Suomea kylmempi, eikä ilmaan mahdu niin paljoa kosteutta.

Kilpisjärven alue muodostaa kuitenkin poikkeuksen, sillä Atlantin valtameri on hyvin lähellä ja Norjan puolella syntyvät ja voimistuvat sateet ajautuvat joskus myös Käsivarren puolelle. Mikäli talvisin tarpeeksi voimakkaat ja kylmät ilmavirtaukset puhaltavat luoteen tai pohjoisen puolelta, voi Norjan rannikolta ajautua Käsivarren Lappiin jatkuvalla syötöllä sakeita lumikuuroja, jotka vuoriston kohdatessaan vielä voimistuvat. Tämän ilmiön myötä lumensyvyys käväisi Kilpisjärvellä lähes ennätyksellisessä (lähellä Suomen joulukuun lumensyvyysennätystä) 110 senttimetrissä joulukuussa 2013.

 

Kategoria: Huomioita säästä, Sää ja luonto, Talvi, Vuodenajat | Tagit: , , , , , | 11 kommenttia

Meri: mitä, jos olisit poissa?

Ajatusleikki tammikuun viimeisen sunnuntain ratoksi:

Oletteko tulleet miettineeksi, minkälaista olisi Suomessa, jos maamme olisi samalla leveyspiirillä, mutta merenrannan sijaan mantereen keskellä?

Ajatusleikkiä on helppo jatkaa ottamalla vertailukohteeksi vaikkapa Siperiasta löytyvä Yakutskin kaupunki (onkohan tuo englanninkielinen translitterointi myös Suomessa käytetty? Menköön tuolla kirjoitusasulla tämän blogitekstin ajan). Yakutskin ilmastosta kerrotaan Googletuksen perusteella seuraavaa:

Yakutskin ilmastotietoja (Lähde: Wikipedia / pogoda.ru.net)

Yakutskin ilmastotietoja (Lähde: Wikipedia / pogoda.ru.net)

Poimitaanpa numeroviidakon keskeltä muutamia kiinnostavia yksityiskohtia:

Keskikesällä, heinäkuussa, keskimääräinen päivän ylin lämpötila on 25,5 Celsiusastetta. Kyse on keskiarvosta, eli kuukauden aikana on pakko olla päiviä, jolloin lämpötila on selvästi enemmän. Korkein mitattu lämpötila heinäkuussa onkin näköjään hulppeat 38,8 Celsiusastetta.

Entä talvi? Talven lukemat ovat varsin pysäyttäviä: Tammikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on -41,5 Celsiusastetta! Kuten edellä, mukana on oltava myös kylmempiä öitä. Hyrr. Kylmin Yakutskissa mitattu lukema löytyy helmikuusta, huimat -64,4 Celsiusastetta. Jäätymisvaarassa lienee putki jos toinenkin.

Nämä luvut eivät kerro paljoa, jos ei ole jotakin, mihin vertailla. Otan tähän vertailukohdaksi suurinpiirtein samalla leveysasteella sijaitsevan Vaasan edustalta löytyvän Valassaarien Mustasaaren. Valinta on sikäli provosoiva, että meren keskellä sijaitseva saari on ilmastoltaan vielä Suomen pääosaa merellisempi. Kyse ei silti ole ajatusleikkiä vakavammasta asiasta, joten Mustasaari toimii tässä kontekstissa hyvin.

Vaasan ilmastotietoja (Lähde: yr.no)

Vaasan ilmastotietoja (Lähde: yr.no)

Kesän korkein keskimääräinen ylin kuukausilämpötila löytyy Mustasaaressakin heinäkuusta, numeroarvoltaan 17,4 astetta. Kuulostaa tutulta, kesäisin löytyy mantereeltakin useimmiten sekä tuota lukemaa lämpimämpiä että viileämpiä päiviä. Mustasaaressa helleraja jää meren viilentävän vaikutuksen takia useimmiten rikkoutumatta silloinkin, kun mantereen puolella lämpötila ylittää 25 Celsiuastetta. Yakutskissa heinäkuun keskimääräinen ylin lämpötila oli 25,5 Celsiusastetta, kesät ovat siis siellä selvästi meikäläisiä lämpimämpiä.

Mustasaaren talven keskimääräinen alin kuukausilämpötila, -8,6 Celsiusastetta, löytyy taulukosta helmikuusta. Yakutskin -41,5 asteen ja Mustasaaren lukeman välillä on melkoinen ero, vielä selvästi suurempi kuin kesällä.

Pikavilkaisulla sadepäiviä on Vaasan edustalla selvästi enemmän kuin Yakutskissa. Järkeenkäypää, että meren vieressä kosteutta on enemmän saatavilla kuin keskellä mannerta.

Mitä tästä vertailusta opimme? Ainakin sen, että meren läheisyys, vieläpä Golfvirran lämmittämän meren, vaikuttaa ilmastoomme runsaasti. Erityisesti, kun ilmavirtaus käy meillä valtaosan ajasta meren  puolelta.

Todellinen tieteellinen tutkimus vaatii, tottakai, aineistoltaan ja metodiikaltaan paljon enemmän; tämä oli silti mukavaa sunnuntaiviihdettä, joka näytti konkreettisia esimerkkejä asiasta, joka oppikirjoissa usein esitetään vain yleisellä tasolla.

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Kategoria: Huomioita säästä | 10 kommenttia

Pääkallokeliä

Silmänräpäys ja muksahdus. Kun löytää itsensä kumollaan keskeltä jalkakäytävää, sitä yleensä ensin säikähtää. Sitten iskee kerrostalon kokoinen nolostuminen. Jos selviää vain mustelmilla ja henkisillä vammoilla, on todellinen onnenpekka. Joka talvi keskimäärin joka kolmas jalankulkija liukastuu ja jopa 50 000 loukkaantuu niin pahasti, että joutuu sairaalahoitoon. Kaatumisista aiheutuukin yhteiskunnalle miljardien eurojen kustannukset.

Talveen mahtuu yleensä kymmenkunta karmivaa kävelykeliä. Kaatumisia edesauttavat kiire, pimeys ja liukkaat jalkineet. Kevyenliikenteenväylien olosuhteet ja kunnossapitotoimet vaihtelevat myös paikallisesti enemmän kuin ajoteillä. Eniten liukastumisonnettomuuksia sattuu lämpötilan huidellessa nollan vaiheilla. Pääkallokelejä syntyy kolmella eri tavalla.

Musta jää

Kun märät väylät, pihat ja tiet jäätyvät, muuttuvat ne luonnollisesti liukkaiksi. Ajoteillä jäätymisvaara on usein ohi muutamassa tunnissa sateen loputtua, sillä liikenne puhdistaa veden teiden pinnalta varsin nopeasti. Päätiet myös tarvittaessa suolataan jäätymisen estämiseksi. Kevyenliikenteenväyliä ei juurikaan suolata ja kosteutta riittää pidempään. Näin hitaampikin pakkaselle painuminen ehtii jäädyttää pinnat mustaan jäähän. Tällaista jäätä syntyy etenkin syksyn ja talven ottaessa mittaa toisistaan.

Musta jää syntyy usein

Musta jää saa alkunsa, kun märkä tai kostea pinta jäätyy. Usein kosteus on peräisin vanhasta vesisateesta tai sulaneesta lumesta, mutta melko usein se on syntyy ilman näkymättömästä vesihöyrystä. Tällaisen kosteuden jäädyttyä tilanne usein vielä jatkuu kuuranmuodostuksena. (Kuva: Flickr/Esteban Cavrico)

Vetinen iljanne

Talven jo kunnolla alettua liukkain keli syntyy usein toisella tavalla. Syy on silloin, yllättävää kyllä, vesisade ja suojasää. Tällainen kohtalokas kaljama saa alkunsa, kun lumisten ja polanteisten kulkuväylien sekä pihojen päälle sataa vettä. Vesi ei kovin nopeasti sulata tiukkaa lunta allaan, sillä jäinen maa jäähdyttää veden nolla-asteiseksi. Lisäliukasteena se kuitenkin toimii erinomaisesti. Vesi jään päällä on jopa liukkaampaa kuin musta jää. Kun sää vähänkin kylmenee saati pakastuu hetkeksi, muodostuu taas uusi entistä sileämpi jäinen pinta. Vesisateiden ja pikkupakkasten vuorotellessa on mahdollista saavuttaa lähes ”täydellinen luisto ja jääpinta”.

Toisinaan tällainen tilanne saa alkunsa normaalin tuntuisesta lumisateesta, jonka myötä sää lauhtuu suojasääksi. Ensin tupruttaa rutkasti lunta ja sen päälle ripsuttelee vähän vettä. Maanteillä suhataan tällöin loskan seassa, mutta kävelyväylät tinttaantuvat kiiltävän valkoiseksi polanteeksi. Jos vettä sataa vielä lisää, hioo vesi polanteen kauttaaltaan jääksi ja näin pääkallokeli on valmis.

Vesi toimii lisä liukuvoiteena jään päällä

Vesikerros jään päällä pienentää jään kitkaa entisestään ja  toimii näin jään lisäliukasteena.  (Kuva: Flickr/Geir Tonnessen)

 

 

Täydellistä liukkautta

Jään kitkan suuruutta on tutkittu erilaisilla kokeilla ja testeillä. Testit kertovat, että liukkaista liukkainta on, kun tavalla tai toisella syntyneen jääkentän päälle sataa ohut kerros kepeää pakkaslunta. Jos näin pääsee yöllä käymään, on aamuhämärässä töihin kiirehtivälle kävelijälle tai pyöräilijälle viritetty se kaikkein salakavalin ansa!

Lähipäivinä maamme yli liikku useampi sadealue, jossa varsinkin etelässä ja lännessä sadaan vesisateita. Kuvassa sadealeet on numeroitu saapumisjärjestyksensä mukaan. Lumi on valkoista ja vesisade sinistä. Ajoitukset varmasti vielä viikon mittaa vähän muutvat ja tarkka reitti, mutta olkoon tämä myös jälkikäteen esimerkki, kuinka hyvin vaihtelevaa matalapainesäätä pystytään nykyään ennustamaan ;)

Lähipäivinä maamme yli liikkuu useampikin sadealue ja varsinkin etelässä ja lännessä saadaan  vesisateita. Kuvassa lumisade on valkoista ja vesisade sinistä. Sadealueet on myös numeroitu saapumisjärjestyksensä mukaan.  Todellisuudessa sateiden ajoitukset ja tarkka reitti muuttuvat vielä vähän viikon mittaan.  Kuvan ennuste perustuu maanantai-illalla laadittuun ennusteanimaatioon.  Kuvat on napattu animaatiosta sattumanvaraisesti ja niiden päälle on piirretty rintamat,  jotta jälkikäteen on helpompi verrata ennusteen hetkellisiä sateita  todellisiin sadealueihin. Toimikoon tämä kuvasarja esimerkkinä siitä, kuinka hyvin vaihtelevaa matalapainesäätä pystytään nykyään ennustamaan ;) (Kuva: P.Takala)

 

Kategoria: Huomioita säästä | 36 kommenttia

Lumihiutaleiden kauneus

Kireimmät pakkaset ovat tältä erää väistyneet ja säätyyppi on aiempaa epävakaisempi, samalla lisääntyvät liikkuviin matalapaineen keskuksiin liittyvät sateet. Lumipyryn yksittäisiä lumihiutaleita tulee katsottua harvemmin tarkasti, mutta kannattaisi; ne voivat olla valtavan kauniita. Sen kunniaksi tämänkertaisessa blogitekstissäni kirjoitan lyhyesti lumihiutaleen synnystä ja niiden moninaisista muodoista.

Lumihiutale (Kuva: Heather Katsoulls / Flickr (alkuperäistä rajattu))

Lumihiutale (Kuva: Heather Katsoulls / Flickr (alkuperäistä rajattu))

Lumihiutale syntyy, kun pilvessä oleva alijäähtynyt vesipisara kohtaa ns. jäätymisytimen eli pienenpienen kiinteän kappaleen, vaikkapa pölyhiukkasen. Vesipisara jäätyy jäätymisytimen ympärille ja alkaa pudotessaan kohti maanpintaa kerätä ympärilleen ilmankosteudesta lisää jäätä. Lumihiutaleen lopullinen muoto riippuu siitä, minkälämpöisten ja kuinka kosteiden ilmakerrosten läpi se kulkee. Tiesitkö, että lumihiutale on perusmuodoltaan veden fysikaalisten ominaisuuksien takia aina kuusisakarainen/-kulmainen?

Taulukoituna ilman lämpötilan, kosteuden ja lumihiutaleen muodon suhde näyttää seuraavalta:

Ilman lämpötilan, kosteuden ja lumihiutaleen muodon suhde (Kuva: Kenneth G. Libbrecht, www.snowcrystals.com )

Ilman lämpötilan, kosteuden ja lumihiutaleen muodon suhde (Kuva: Kenneth G. Libbrecht, www.snowcrystals.com )

 

Lumihiutaleen muoto kertoo siis paljon sen synty- ja matkaolosuhteista. Kuvan lumihiutaletyypit eivät suinkaan ole ainoat mahdolliset, lumihiutaletutkija-fyysikko Kenneth G. Libbrecht näyttää 35 lumihiutalemuototyyppiä seuraavassa kuvassa:

snowtypes4

Lumihiutaleiden 35 muototyyppiä (Kuva: Kenneth G. Libbrecht, www.snowcrystals.com )

Lisää ja tarkempaa tietoa lumihiutaleista kannattaa käydä katsomassa Kenneth G. Libbrechtin ylläpitämällä www.snowcrystals.com -sivulla, sivulta löytyy valtavan hienoja valokuvia ja lumihiutaletietoutta sekä tieteellisemmästä että kevyemmästä näkökulmasta.

Lumihiutale (Kuva: Yellowcloud / Flickr)

Lumihiutale (Kuva: Yellowcloud / Flickr)

Kategoria: Huomioita säästä | 6 kommenttia

Pakkaskielioppia

Nyt kun talvi ja pakkaset ovat vihdoin saapuneet myös etelään, pakkasuutiset ovat median päivittäistä vakioaineistoa. Meteorologina näitä juttuja lukiessa kiinnittää huomioita lähinnä yhteen seikkaan; ei liene kieliopillisesti vaikempaa asiaa kuin pakkasasteista puhuminen. Tässäpä muutamia naamaa kiristäneitä lainauksia lehtien sivuilta:

”Kovin alle 30 miinusasteen pakkanen ei hellittänyt pääkaupunkiseudulla viiteen päivään.”

“Foreca ennusti parhaimmillaan yli kymmenen astetta alhaisempaa pakkasta alkuviikoksi.”

”Vuoden 1961 jälkeen pakkanen on laskenut -30 asteeseen tai sen alapuolelle vain 18 päivänä.”

“Ensi viikon alussa pakkanen lauhtuu Etelä-Suomessa.”

Särähtikö sinun kielikorvassasi?

Mietitäänpä aluksi mitä pakkanen tai pakkasaste tarkoittaa. Sehän tarkoittaa, että lämpötilan edessä on miinusmerkki, pakkasaste on siis yhtä kuin miinusaste. Kuinka paljon on siis miinus kolmekymmentä miinusastetta? Matemaattisesti lahjakkaampi saattaisi vastata plus kolmekymmentä astetta. Toisin sanoen pakkasta ei voi olla -30 astetta, sitä on 30 astetta. Sana “pakkanen” itsessään kertoo että nyt puhutaan miinusasteista.

Tyynellä ilmalla ei pakkanen puraise. (Kuva K.Roine)

Tyynellä ilmalla ei pakkanen puraise. (Kuva K.Roine)

Entä sitten pakkasen laskeminen ja nouseminen? Jos pakkanen laskee niin mihin suuntaan lämpötila muuttuu? Veikkaan että torigallupissa vastaukset jakautuisivat jokseenkin puoliksi. Lämpötila voi kyllä nousta tai laskea, mutta pakkanen ei. Pakkaselle on rikkaassa suomen kielessä kaksi verbiä jotka ilmaisevat yksiselitteisesti pitääkö kaapista hakea lisää villasukkia vai ei. Pakkanen nimittäin kiristyy tai heikkenee. Tai adjektiivina, pakkanen on kireää tai heikkoa. Toki se voi yhtä hyvin myös ankaraa, kovaa tai purevaa. Onpa muuten määritelty jopa asterajat milloin pakkanen on kireää, luonnollisesti maan etelä-, keski- ja pohjoisosalle erikseen. Tässä kohtaa allekirjoittanut saa yleensä byrokratianvastaisen reaktion, kyllä kai 15 asteen pakkanen tuntuu samalta eri päissä Suomea?

Ja niin, pakkanen tai lämpötila ei myöskään lauhdu, vaikka tätäkin yritetään aina välillä väittää. Ainoastaan sää lauhtuu. Lauhtuminen muuten tapahtuu tällä erää länsirannikolla loppuviikolla, saattaapa lämpötilan käväistä nollassa!

Loppuviikon lämpötilaennuste Poriin

Loppuviikon lämpötilaennuste Poriin (www.foreca.fi)

Kategoria: Huomioita säästä | 20 kommenttia

Talvilämpötilojen ennustamisen haasteet

Hei taas kaikille!

Viime päivinä meille on tullut palautteita liian lämpimistä tai kylmistä ennustetuista lämpötiloista. Tämä säätyyppi, vaihteleva pilvisyys ja pakkaset, onkin lämpötilaennusteiden kannalta yksi haasteellisimmista. Kerron tässä lyhyesti siitä, mikä oikeiden pakkaslukemien ennakoimisesta tekee niin hankalaa.

Inversio

Troposfäärissä, eli Suomen leveyspiirillä maan pinnalta keskimäärin n. 10 km korkeuteen ulottuvassa ilmakerroksessa, lämpötila käyttäytyy suuren osan ajasta samalla tavalla: lämpimin ilma on lähellä maanpintaa, maanpinnasta ylöspäin lähdettäessä lämpötila viilenee melko tasaisesti troposfäärin ylärajalle asti. Tämänhetkisen kaltaisessa säätyypissä eli osittain selkeässä, vähätuulisessa pakkassäässä käy toisin: maanpinnalta vähäinenkin lämpö karkaa säteilynä pois ja maa jäähtyy yläpuolista ilmakerrosta kylmemmäksi.

Lämpötilainversio: Yleensä lämpö on maanpinnalla korkeampi kuin ylempänä troposfäärissä - inversiossa päinvastoin (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)

Lämpötilainversio: Yleensä lämpö on maanpinnalla korkeampi kuin ylempänä troposfäärissä – inversiossa päinvastoin (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)

Inversiokerros eli kerros, jossa lämpötila laskee alaspäin mentäessä, on varsin ohut, usein vain joitakin kymmeniä metrejä. Tunturisääasemat havainnollistavat kerroksen ohuutta hyvin, tunturin vieressä oleva havaintoasema saattaa näyttää -30 Celsiusasteen pakkaslukemaa samaan aikaan kun tunturin laella olevan aseman mittari pysyy -10 Celsiusasteessa! Etäisyyttä asemien välillä saattaa olla vain muutama kilometri. Kaikista kylmin ilma valuu laaksoihin, samaan aikaan läheisessä laaksossa pakkasta voisi hyvinkin olla yli 35 astetta.

Pilvisyys

Pinnanmuotojen aiheuttamat lämpötilavaihtelut ovat yksi haaste, mutta toinen, vielä hankalampi sellainen, on pilvisyys. Selkeällä säällä inversiotilanne syntyy nopeasti lämmön ulossäteilyn jäähdyttäessä maanpintaa, mutta pilvisessä säässä käy toisin: pilvet toimivat maanpinnasta ylös lähtevälle lämpösäteilylle kattona, josta säteily kimpoaa takaisin alaspäin. Maanpinnan ja pilvien pingistellessä lämpösäteilyä alin ilmakerros ei jäähdy, vaan lämpö pysyy maan ja pilvien välissä. Pilvet toimivat kuin eristävä vaatekerros ihmisen päällä; lämpö pysyy ihon ja vaatteiden välissä sen sijaan, että se katoaisi välittömästi pakkasilmaan.

Selkeällä säällä maanpinnan lämpö säteilee pois, pilvisellä säällä pilvet vangitsevat sen pitämään maanpinnan lämpimänä (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)

Selkeällä säällä maanpinnan lämpö säteilee pois, pilvisellä säällä pilvet vangitsevat sen pitämään maanpinnan lämpimänä. Lämpötilalukemat Celsiusasteita. (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)

Lämpötilaennuste

Pilvisyyden vaikutus lämpötilaan ei ole pelkästään suuri, vaan myös nopea. Havaintoaseman, jonka kohdalla pilvipeite yllättäen rakoilee, lämpötilalukema saattaa pudota pahimmillaan 10-20 astetta vain tunnissa tai parissa! Jäähtymisen alkaminen näkyy mittarissa jo muutamassa minuutissa.

Jotta olisi mitään toivoa saada lämpötilaennustetta kohdalleen, pilvisyysennusteen pitää osua täysin nappiin. Tässä ennustettavuudeltaan vaikeassa säätyypissä pilvipeite on usein hyvin ohut ja muodoltaan repaleinen ja siksi tietokonemalleille hankala saada kiinni. Osa malleista kategorisesti yliennustaa, toiset taas aliennustavat pilvisyyttä. Meteorologin tehtäväksi jää tehdä valistunut oletus siitä, mikä tietokonemalleista voisi olla pilvisyyden suhteen eniten oikeassa ja, ainakin meillä Forecalla, korjata tietokoneen tarjoamaa ennustetta käsin parempaan suuntaan.

Täysin virheettömäksi talvisen pakkassään lämpöennusteita ei varmasti voi saada ennen sellaisia havainto- ja ennustetekniikoita, joita ei vielä ole edes keksitty, saati käyttöönotettu. Lämpötilaerot ovat niin suuria ja niin paikallisia, että nykytietokonemallit ovat vielä kaukana tarvittavasta ennustetarkkuudesta ja havaintoverkko aivan liian harva paikallisvaihteluiden kiinnisaamiseksi. Silti, tekniikka on ottanut lähivuosikymmeninä valtavia harppauksia tässä ajassa, nykyiset ennusteet ovat laadultaan valovuosien päässä vaikkapa parinkymmenen vuoden takaisista.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Pilvisyys vaihtelee talvipäivänä (kuva: Aleksi Stenberg / Flickr)

Pilvisyys vaihtelee talvipäivänä (kuva: Aleksi Stenberg / Flickr)

Kategoria: Huomioita säästä | 12 kommenttia

Lunta tupaan!

Lumipyry, jihuu!

Lumisade jakaa mielipiteitä, mutta kunnon lumimyräkkä tuulineen ja vaakaviistopystylumisateineen on yksi suosikki-ilmoistani. Lumisade muuttaa normaalisti näkymättömät tuulen hienot pyörteet näkyviksi – vaikea muistaa, että samanlaisia kuvioita liikkuu ympärillämme ilmassa koko ajan! Tietenkään en toivo sään puolesta kenellekään ongelmia; uutiset kolareista, viivästymisistä ja aurausongelmista muistuttavat, että hienolla säällä on aina varjopuolensa.

Tämänpäiväinen lumimyräkkä inspiroi tekemään pienen kokeen aiheesta ”miksi Suomessa ei ikinä käytetä sateenvarjoa lumisateella?”. Otin varjon työmatkalle ja odotin sen vähintään jumittuvan, jäätyvän ja kaatavan päähäni spontaaneja pieniä lumikasoja, mutta yllättäen varjo oli mainio apu tuulesta huolimatta! Näkyvyys parani olennaisesti ja lumisateen ainoa varjopuoli, kasvojen kuorruttuminen sulavalla lumikerroksella, jäi toteutumatta. Tämän kokeilun perusteella suosittelen lämpimästi. (Onko jollakulla teistä huonompia kokemuksia? Yksi testikerta ei vielä ole tieteellisesti järin merkittävä)

 

Asiasta kukkaruukkuun, lumisateiden etenemiseen (erityisesti maan etelä- ja keskiosassa liikkuville suunnattu teksti, pohjoisessa sää on poutainen, monin paikoin selkeäkin):

Lumisadealue on vähitellen painottumassa maan itäosaan, jossa ovat odotettavissa lähivuorokauden voimakkaimmat lumisateet. Ennustekartalla Suomen lumikertymä ensi yöstä huomisiltapäivään näyttää tältä:

Ennuste lumen kertymisestä 13.1. klo 02-14 välisenä aikana

Ennuste lumen kertymisestä 13.1. klo 02-14 välisenä aikana (Kuva: Foreca)

Runsaimmat kertymät on siis odotettavissa Pohjois-Karjalan seudulla. Muuallakin lumisade vaikuttaa ajokeliin merkittävästi. Ennuste huomisaamun työpaikkaliikenneruuhkan eli aamukahdeksan ajokelistä näyttää tältä:

Ajokeli aamulla 13.1.2016 (Kuva: Foreca)

Ajokeli aamulla 13.1.2016 (Kuva: Foreca)

Työpaikalle siirtymiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa ja pitää ajonopeudet kelin mukaisena.

Lopuksi vielä animaatio lumisadealueen etenemisestä ensi yön ja huomispäivän aikana.

Lumisateiden eteneminen lähivuorokauden aikana (Kuva: Forecan Twitter-tili)

Lumisateiden eteneminen lähivuorokauden aikana (Kuva: Forecan Twitter-tili)

Kategoria: Huomioita säästä | 1 kommentti

Lumisade-ennätys rikottu! Miltä näyttää ensi viikko?

Viimeksi blogissa kirjoitin sääilmiöistä, joita sula meri ja pakkanen yhdessä saattavat aiheuttaa. Ennakko-odotukset palkittiin, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla viime päivinä on ollut mahdollista bongata koko kolmen sarja. (*meteorologi tuulettaa*)

Rannikkokonvergenssilumisateiden koko voima koettiin toissapäivänä 8.1. Merikarvialla, jossa olosuhteet olivat suotuisat koko päivän kestäneeseen lumisateeseen. Tuuli kävi meren puolella viistosti rannikkoa kohti eli lounaasta päin, maan puolella puolestaan kaakosta osin meren tuulta vastaan. Sulan meren tuottama kuuronauha jumittui juuri Merikarvian ympäristöön koko päiväksi.

Merikarvian ympäristön tutkakuva ja tuulensuunta iltapäivällä 8.1.2016 (Kuva: Foreca)

Merikarvian ympäristön tutkakuva ja tuulensuunta iltapäivällä 8.1.2016 (Kuva: Foreca)

Suotuisten olosuhteiden seurauksena sadetta riitti – peräti Suomen mittaushistorian ennätykseen asti! Seuraavan aamun virallisissa havainnoissa mitattiin huima 73 sentin lumikertymä edellisen vuorokauden aikana. Mittaus kertoo mittausaseman kohdalla sataneen lumen määrän, mutta erityisesti höttöisen pakkaslumen sataessa paikalliserot ovat suuret, mittauspisteen ulkopuolella lunta on paikoin tullut aivan varmasti enemmänkin. Tutkakuvan perusteella arvioidun vuorokauden sademäärän kartassa Merikarvia erottuu selvästi (vaikka sademäärä olikin todellisuudessa vielä korkeampi):

Suomen 24 tunnin sadekertymä tutkakuvan perusteella alkaen 8.1.2016 klo 08 (kuva: Foreca)

Suomen 24 tunnin sadekertymä tutkakuvan perusteella alkaen 8.1.2016 klo 08 (kuva: Foreca)

Etelärannikolle rannikkokonvergenssisateet parkkeerasivat eilen, tätä kirjoittaessani lunta sataa edelleen. Sademäärästä ei ole vielä tietoa, koska tilanne jatkuu. Tilanne on osapuilleen samannäköinen kuin Merikarvian kohdalla (joskin lunta ei tule yhtä paljoa, auraajien onneksi): pakkasta ja sula meri, tuuli käy merellä kaakosta eli viistosti rannikkoa päin ja maalla koillisesta eli osin meren tuulta vastaan.

Etelärannikon tutkakuva ja tuulihavainnot aamupäivällä 10.1.2016 (Kuvat: foreca.fi)

Etelärannikon tutkakuva ja tuulihavainnot aamupäivällä 10.1.2016 (Kuvat: foreca.fi)

Entä mitä lähipäivät tuovat tullessaan?

Maan etelä- ja keskiosaa lähestyy lumisadealue, joka kahisee meille lisää lunta etenkin tiistain ja keskiviikon aikana. Sateen pohjoispuolella sää jatkuu tämänhetkisen kaltaisena eli pilvisyys vaihtelee, pakkasta on ja sää on enimmäkseen poutainen.

Sama tieto kuvin – ensin koko Suomen lähipäivät:

Sääennustekartat koko Suomeen 10-12.1.2016 (Kuva: foreca.fi)

Sääennustekartat koko Suomeen 10-12.1.2016 (Kuva: foreca.fi)

…ja vielä piste-ennusteita. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Lähipäivien sääennuste Helsinkiin, Tampereelle ja Jyväskylään (Kuva: foreca.fi)

Lähipäivien sääennuste Helsinkiin, Tampereelle ja Jyväskylään (Kuva: foreca.fi)

Lähipäivien sääennuste Ouluun, Rovaniemelle ja Utsjoelle (Kuva: foreca.fi)

Lähipäivien sääennuste Ouluun, Rovaniemelle ja Utsjoelle (Kuva: foreca.fi)

Kuva: Timo Newton-Syms / Flickr

Kuva: Timo Newton-Syms / Flickr

Kategoria: Huomioita säästä | 10 kommenttia