Voimakas El Niño vain ajan kysymys – vaikuttaako Suomenkin säähän?

Suomessa rauhallinen ja viileähkö kevätsää jatkaa kulkuaan, joten ajattelin, josko paneudutaan tällä kertaa hieman laajemman mittakaavan ilmiöön, El Niñoon. Viisaat tutkijat spekuloivat jo viime vuoden puolella, että hyvin voimakas El Niño -ilmiö muotoutuu viimeistään vuoden 2015 alkupuolella, mutta toistaiseksi ilmiö on jäänyt heikoksi. Koko ajan keskustelu käy kuitenkin kuumana voimakkaan El Niñon alkamisajankohdasta – laajamittaisiin inhimillisiin sekä taloudellisiin vaikutuksiin on syytä varautua. Nykytekniikalla El Niñojen syntyminen pystytään jo ennustamaan parinkin vuoden päähän, joskin tarkempaa alkamisajankohtaa on vaikea ennustaa.

Miten El Niño syntyy?

Indonesian puolella matkanneet tietävät, että alueen ilmasto on kostea ja kuuma läpi vuoden, ja meriveden lämpötila 30 asteen tuntumassa. Indonesiassa esiintyy nousevia ilmavirtauksia ja runsaita kuuroluonteisia sateita. Sen sijaan samoilla leveysasteilla Tyynenmeren itäpuoliskolla, Perun rannikon edustalla, merivesi on 10 astetta viileämpää ja alueella esiintyvien laskuvirtauksien myötä sademäärät ovat huomattavasti vähäisemmät. Tyynenmeren länsiosassa on siis voimakasta nousevaa liikettä ja itäosassa laskevaa. Tätä suurimittaista kiertoliikettä kutsutaan myös nimellä Walker-kierto.

Tiettyinä vuosina Tyynenmeren laaja-alainen virtausjärjestelmä häiriintyy ja alueella vallitsevat itävirtaukset heikkenevät. Tämä laskee meriveden lämpötilaa ja heikentää sateita Indonesian puolella. Samalla Tyynenmeren keski- ja itäosassa meriveden lämpötila kohoaa nopeasti ja sateisuus lisääntyy. El Ninon aikoihin esimerkiksi Australia altistuu kuivuusjaksoille, kun taas Etelä-Amerikan länisosassa, keskisellä Tyynellämerellä sekä Yhdysvaltojen eteläosassa voimakkaiden sateiden ja tulvien riski kasvaa. Viimeksi vuonna 1997-1998 esiintynyt voimakas El Nino aiheutti laajoja metsäpaloja mm. Indonesiassa ja Brasiliassa asti, kun taas Perussa ja Chilessä tulvi.

El Ninojen esiintyvyydellä ei ole mitään säännöllisyyttä: niitä syntyy muutaman vuoden välein ja ilmiö kestää tyypillisesti 1-2 vuotta.

Kuva 1: Meriveden lämpötila kohoaa El Ninon aikoihin itäisellä Tyynellämerellä, kun taas Indonesian seudulla se laskee. La Nina on El Nino -ilmiön vastakohta. (kuva: NOOA)

Kuva 1: Meriveden lämpötila kohoaa El Ninon aikoihin itäisellä Tyynellämerellä, kun taas Indonesian seudulla se laskee. La Nina on El Nino -ilmiön vastakohta. (kuva: NOOA)

 

Kuva 2: El Nino -ilmiö vaikuttaa maantieteellisesti laajoille alueille. Siperian ja Euroopan osalta vaikutus on toistaiseksi hieman epävarma; muutamana voimakkaana El Nino -vuotena on kuitenkin havaittu Siperian ja mahdollisesti Pohjois-Euroopan kylmeneminen talviaikana ja Välimeren runsaat sateet. (kuva: Markus Mäntykannas, Google Maps)

Kuva 2: El Nino -ilmiö vaikuttaa maantieteellisesti laajoille alueille. Eurooppaan ja Siperiaan El Ninolla ei ole todettu olevan yleensä vaikutusta – kuvassa esiintyvä esimerkki Euroopan ja Siperian osalta on vuodelta 1942 hyvin voimakkaan El Ninon aikoihin. Muilla alueilla El Ninon vaikutukset on havaittu säännöllisesti toteutiviksi (kuva: Markus Mäntykannas, Google Maps)

Onko El Ninolla vaikutusta Suomen säähän?

Toistaiseksi El Ninon vaikutusta Pohjois-Euroopan ja Suomen säähän on pidetty vähäisenä, mutta on arveltu, että juuri ennen voimakkaan El Ninon puhkeamisvaihetta pohjoisten leveysasteiden troposfäärin lämpötilassa on ollut negatiivinen tendenssi. Yritin hakea korrelaatiota Suomen keskilämpötilojen ja El Ninojen välillä, mutta selkeää keskimääräistä signaalia suuntaan tai toiseen en löytänyt. Muutaman voimakkaan El Nino -ilmiön aikana, mm. vuosina 1940-1942 sekä 1987, ilmanpaine oli kautta Siperian ja Pohjois-Euroopan tavanomaista korkeampi ja Etelä-Euroopassa tavanomaista matalampi. Kyseiset talvet olivat Suomessa erittäin kylmiä. El Ninon ja Suomen kylmien talvien osuminen samaan ajankohtaan on todennäköisesti vain sattumaa, sillä joukosta löytyi myös tavanomaista lauhempia talvia El Ninon aikoina.

Kuva 3: El Niño -pluumiennuste. Ilmiön todennäköisyys kasvaa kesää kohden ja osa malleista saa loppuvuodeksi hyvinkin voimakkaan El Niñon. (kuva: ECMWF)

Kuva 3: El Niño -pluumiennuste meriveden lämpötilan poikkeaman perusteella. Ilmiön todennäköisyys kasvaa kesää kohden ja osa malleista saa loppuvuodeksi hyvinkin voimakkaan El Niñon. (kuva: ECMWF)

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Yleistä säästä | 3 kommenttia

Tor Bergeron ja lumikuurot

Taivaalla seilaavia pilviä tarkkasilmäisemmin katselevat blogin lukijat ovat ehtineet jo kiinnittää huomiota jokakeväiseen tapahtumaan, kumpupilvien saapumiseen. Ensimmäiset kumpupilvipäivät sijoittuvat yleensä maaliskuulle ja huhtikuusta alkaen niitä esiintyy jossain päin maata lähes päivittäin. Syy kumpupilvien talvimuuttoon etelän lämpöön johtuu tietenkin auringosta. Aurinko ei juuri maanpintaa pimeänä vuodenaikana lämmitä, ja kun maanpinta ei lämpene, ei iltapäivisin muodostu lämpimiä nousevia ilmavirtauksia joiden merkkeinä kumpupilvet toimivat. Kumpupilvillä on oma elinkaarensa, ne syntyvät nousevan ilmavirtauksen mukanaan nostaman vesihöyryn alkaessa tiivistyä pilvipisaroiksi, ja haihtuvat hiljalleen pois ilmavirtauksen heikettyä. Pieni pilvenhattara saattaa elää minuutin tai pari, kilometrien korkuiset pilvitornit taas purjehtivat taivaalla tuntikausia.

Varhaiskevään kumpupilviin liittyy eriskummallinen piirre, niillä kun on tapana haihtua lumisateena ilmaan. Tälle näytelmälle on oma nimensä, sitä kutsutaan meteorologiassa latinankielisellä sanalla virga. Tarkkaanottaen virga tarkoittaa vitsaa tai oksaa, mutta suomen kielessä sen synonyymi on sadejuova, siis taivaalla näkyvä sade joka ei yllä maahan asti. Mutta miksi kumpupilvet muuttuvat lumisateeksi vain keväällä?

 

Lumisateeksi muuttuneita kumpupilviä lentokoneesta kuvattuna

Kumpupilvi on muuttunut lumisadejuovaksi taivaalla (panoraamakuva purjelentokoneesta, K. Roine)

Kuten niin moni sääilmiö, tämänkin taustalta löytyy fysiikkaa, olkoon tämä siis varoitus fysiikka-allergiaa poteville. Oleellisin ero kevään ja kesän kumpupilvissä on tietenkin lämpötila. Keväällä ilma pilven sisällä on helposti jopa 10…20 astetta pakkasella. Voisi kuvitella että näin kylmä pilvi koostuu jääkiteistä, vesihän jäätyy nollassa asteessa. Vaan eipäs jäädykään! Nimittäin ilmakehässä kelluva pieni pilvipisara ei tahdo millään jäätyä ellei se ole kosketuksissa juuri sopivaan hiukkaseen, jäätymisytimeen. Jäätymisytimiä taas esiintyy ilmassa erittäin harvakseltaan, niinpä näitä orpoja alijäähtyneitä vesipisaroita leijuu yllin kyllin pilvissä vielä parinkymmenen asteen pakkasissa.

Pakkasen ollessa riittävän kireää alkaa lopulta kumpupilviinkin muodostua jääkiteitä, ja tällöin alkaa jääkideprosessi. Sen keksi ruotsalainen säätieteilijä nimeltä Tor Bergeron (tarkkaanottaen toki asiaa oli teoretisoitu jo aiemmin), ja usein jääkideprosessia nimitetäänkin Bergeronin prosessiksi. Bergeron oivalsi 1900-luvun alkupuolella että jääkiteet pystyvät kaappaamaan pilvestä kosteuden itselleen. Syy tähän prosessiin löytyy siitä, että vesihöyryn kyllästyspaine jää- ja vesipinnan suhteen on erilainen. Kuulostaa monimutkaiselta? Se onkin, mutta koitetaanpas selittää vähän ymmärrettävämmin.

Ajatellaan samassa kosteassa ilmassa leijuvaa vesipisaraa ja jääkidettä. Jos ilma on vesihöyryn kyllästämä, eli sen suhteellinen kosteus on 100%, vesipisara ei haihdu ilmaan, mutta ei toisaalta myöskään kasva isommaksi. Jääkiteen mielestä tämä sama ilma on kuitenkin ylikyllästystilassa, eli ilmasta alkaa härmistyä kaasumaista vesihöyryä jääkiteen pintaan. Mutta mitä tapahtuu vesipisaraa ja jääkidettä ympäröivälle ilmalle? Se alkaa nyt kuivua, sillä ilmasta siirtyy kaasumaista kosteutta jääkiteeseen. Nyt tässä kuivuvassa ilmassa olevan vesipisaran mielestä suhteellinen kosteus laskeekin alle 100%:iin, ja sen seurauksena vesipisara alkaa haihtua. Jääkideprosessin jatkuessa pilvipisarat häviävät taistelun kosteudesta jääkiteille ja lopulta pisarat haihtuvat pilvestä kokonaan, jääkiteet taas kasvavat lumihiutaleiksi.

Kumpupilven alla näkyy selvästi utumaista lumisadetta

Kumpupilven alla näkyy selvästi utumaista lumisadetta (Kuva K. Roine)

Ilmakehässä kasvavat jääkiteet voivat saada erilaisia muotoja. On laattamaisia, pylväsmäisiä ja tähtimäisiä kiteitä. Tietyn tyyppiset jääkiteet saattavat muodostaa vaikkapa komean haloilmiön ohueen yläpilviharsoon. Sattumoisin n. 15 pakkasasteen lämpötilassa kasvavat jääkiteet saavat yleensä monisakaraisen lumikiteen muodon. Lumikiteet takertuvat helposti toisiinsa, ja näin muodostuu suurempia lumihiuteita, jotka painavampina alkavat sataa pilvestä alas. Terävärajainen pilvipisaroista koostunut kumpupilvi muuttuu suureksi lumisadeläikäksi taivaalla.

Pilvi on hävinnyt kokonaan ja jäljelle jäi lumisadeläikkä

Pilvi on hävinnyt kokonaan ja jäljelle jäi lumisadeläikkä (Kuva K. Roine)

 

Tämän saman prosessin syytä on käytännössä kaikki sade meidän pohjoisilla leveysasteillamme. Meillä kun satavat pilvet ovat aina niin korkeita että niissä muodostuu jääkiteitä. Kesäaikaan tuo jääkideprosessi käynnistyy ukkospilven huipulla sen kuitumaisessa alasimessa, tai säärintaman tuoman paksun pilvimaton yläosassa. Toki lumihiutaleet kesäaikaan sulavat sadepisaroiksi hyvissä ajoin ennenkuin osuvat maanpintaan.  Keväällä poikkeuksellista on ainoastaan se että jääkideprosessi käynnistyy kylmyydestä johten jo erittäin pienissä pilvissä ja voimme omin silmin seurata sitä lähietäisyydeltä. Oletko muuten koskaan havainnut talvella kuuraa puissa ja samanaikaisesti sumua? En minäkään, kuuran synnyttämät jääkiteet kun kaappavat samalla tavalla sumun vaatiman kosteuden ilmasta itselleen.

Kylmässä säässä pienetkin pilvet muuttuvat lumisateeksi

Kylmässä säässä jo aivan pienetkin pilvet voivat sataa lunta (Kuva K. Roine)

Mutta mitä sitten tapahtuu pilvien alapuolella, maan pinnalla? Yleensä ei juuri mitään. Kuivassa kevätilmassa kumpupilvet syntyvät muutaman kilometrin korkeudelle ja ilma pilvien alapuolella on rutikuivaa. Kun lumihiutaleet alkavat hitaasti pudota, niissä oleva jää sublimoituu takaisin vesihöyryksi ja alaspäin sataessaan lumihiutaleet häviävät kuin tuhka tuuleen. Joskus kaikista voimakkaimmat lumikuurot saattavat sataa höyhenkevyitä lumihiutaleita maahan asti. Tällöin moni ihmettelee, miten voi sataa lunta vaikka lämpömittari maanpinnalla näyttää jopa +5 astetta? Taas astuu peliin fysiikka. Lumihiutaleen sublimoidessa jäätä vesihöyryksi rutikuivassa ilmassa, vaati se paljon lämpöenergiaa. Tuo sublimoituminen siis jäähdyttää lumihiutaletta ja pitää sen olomuodon lumena vaikka ympäröivä ilma olisikin plussalla.

 

Kategoria: Huomioita säästä | 6 kommenttia

Revontulet ennustavat lauhoja talvia

Tuoreen Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan aurinkotuulella on osavaikutus Suomen lämpimiin talviin, sillä auringon aktiivisuudesta riippuva aurinkotuuli näyttää vaikuttavan Pohjois-Atlantin suursäätilaan ja saa osaltaan keskimääräistä lämpimämpiä talvia pohjoiseen Eurooppaan ja kylmempiä talvia Grönlantiin sekä Pohjois-Amerikan koillisosaan.

Ilmiö syntyy kun stratosfääri kylmenee tuulen vaikutuksesta, joka synnyttää positiivisen NAO-vaiheen, eli kiihdyttää länsituulia pohjoisella pallonpuoliskolla, jolloin meille kulkeutuu talvisin lauhaa ilmaa Atlantilta.

Ilmiö syntyy auringon aktiivisuuden hiipumisvaiheessa kiihtyvästä aurinkotuulesta, tuuli koostuu siis enemmän energiaa sisältävistä hiukkasista. Maan magneettikenttään törmätessään tuuli kiihdyttää magnetosfäärin hiukkasia, jotka pääsevät tunkeutumaan alemmas ilmakehään ainoastaan napa-alueiden lähistöllä. Törmätessään ilmakehän molekyyleihin, hiukkaset synnyttävät typen ja vedyn oksideja, jotka syövät otsonia. Normaalisti auringon säteily hajottaa näitä yhdisteitä, mutta talvisaikaan auringon säteilyä on niin vähän, että yhdisteet säilyvät ilmakehässä pidempään ja tuhoavat stratosfäärin otsonia, jolloin stratosfääri pääsee kylmenemään.

Kun stratosfääri kylmenee, se voimistaa pohjoisnapaa kiertävää napapyörrettä, eli kiihdyttää napa-aluetta normaalistikin kiertävää länsituulta, joka taas estää kylmien ilmamassojen valumisen napa-alueelta kohti etelää, ja tuo meille lauhaa ilmaa ja matalapaineita Atlantilta.

Revontulia 17.3.2015 Kuopion taivaalla.

Revontulia 17.3.2015 Kuopion taivaalla.

Auringon aktiivisuus vaihtelee n. 11 vuoden jaksoissa ja esimerkiksi revontulien määrä on huipussaan silloin, kun aurinko on aktiivisimmillaan. Tutkimuksen mukaan lauhat talvet yleistyvät kun tämä aktiivisuus alkaa jälleen hiipua. Hienot revontulivuodet siis ennustavat lauhoja talvia lähivuosina. Tällä hetkellä auringon aktiivisuus on juuri alkanut vähentyä, joten edessä voi olla lisää lauhoja talvia lähivuosina.

Kun taas auringon aktiivisuus on minimissään, eli n. 11 vuoden kuluttua maksimista, jolloin hiukkasia kulkeutuu maahan vähän ja revontulet loistavat poissaolollaan, ovat talvet meillä todennäköisemmin kylmiä ja lumisia, kuten vuosina 2009-2010. Kylmiä talvia koetaan meillä silloin, kun napapyörre on heikko ja alkaa mutkitella pohjois-eteläsuunnassa, niin että kylmää arktista ilmaa pääsee valumaan tavallista etelämmäs.

Auringon aktiivisuus ei siis suoraan vaikuta lämpötiloihin, vaan ilmakehä reagoi aurinkotuuleen, jolloin lämpö jakautuu maapallon pinnalla eri tavalla auringon aktiivisuuden mukaan. Toisaalla on kylmempää, kun toisaalla on lämpimämpää.

 

Oulun yliopiston tiedote tutkimuksesta

Kuva: Heikki Nurmi

Kategoria: Huomioita säästä, Vuodenajat | Tagit: , , , , , , , | 28 kommenttia

Kevät leikkii keinussa

Kuva:

Kuoriutuneena kiito kevääseen. Kuva: Nemo / pixabay.

Pääsiäismatala jäi meistä etelään, mutta ulottuu sieltä vielä tänne, Länsi-Suomeen matalan solana, joka jo nyt pääsiäissunnuntain kunniaksi heilahtaa länteen kuin keinulauta. Idässä sää on jo selkeämpi, ainakin pilvipeite ohuempi, pohjoisessa myös. Yöstä tulee pakkasyö, ja pääsiäisemme toinen pyhäpäivä, maanantai, on etelän matalapaineen pilvistä jo suuresti kuoriutunut.

Vaan maamme pohjoisosa on saamassa uutta pilveä lännestä, myös vähän sateita. Ja jos oikein äityy yläpilveilemään, maalautuu siitä myös etelän taivas. Missään kovassa korkeapaineessa ei siis lokostella. Eikä sitä pidäkään tehdä, sillä jo vanhastaan, hyvin vanhastaan, pääsiäinen on kutsunut ulkoilmaiseen ilonpitoon kiikkulautoineen ja keinuineen. Nyt kannattaa tekemisiään pääsiäismaanantaina ajatella tältä pohjalta uudelleen, sillä lämpötilakin huidellee iltapäivällä etelässä jopa vähän yli 10 asteessa.

Ennen iloa pidettiin erityisesti myös uusien havujen päällä. Vanhojen yllä oli ollut jotain ihan muuta. Pääsiäiseksi hakotarhat oli tyhjennetty. Tässä siis pieni kurkistus menneeseen maailmaan, mutta ei se ulkona liikkuminen näin kevään edetessä nytkään kiellettyä ole. Pitää vain unohtaa ne järjettömät pelit ja vehkeet siellä sisällä.

Arjen koittaessa käyntiin lähtee läntinen ilmavirtaus, Norjan vuoriston yli tänne. Keskiviikkona se on voimakas ja kuiva. Päivälämpötila on etelässä ja lännessä ainakin noin kahdeksan astetta. Torstain ja etenkin perjantaina jää vain nähtäväksi, miten lämpimät voivat päivät etelässä jo olla, kunnes lauantaina sataa, tällä tietoa tosin vain lauantaina. Joten ”ei huono”, voisin lausahtaa muuatta tunnettua henkilöä mukaillen.

Säätä voi sihdata vaikka kymmenisen päivän päähän. On viitteitä siitä, että korkepaineen, joka meille pohjoiskauttansa kevätilmaa lännestä liidättää, selkä voisi silloin vähän notkahtaa.  Noilla main, 14.4., oli vanhassa almanakassa ”Suwi-Päiwä”, Tiburtiuksen päivä ja kansan suussa suviyöt hyvin tärkeine sääenteineen. Mielenkiintoisia kilometripylväitä on keväässä, joka osaa olla myös pellontuoksuinen. Aivan ylivoimaisen kevättuoksun olen kokenut Saksan Baijerissa, missä ainakaan junanikkuna ei maaseudulla auttanut yhtään. Mutta mistäs muusta se uusi kasvu lähtee. Luonnon kiertokulku on myös keväässä läsnä.

 

http://www.vohdensaari.fi/historiikki/pm_paasiaiskeinu.html

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/lannoitus.htm#vuoden

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/tipu-kuori-sisustaminen-p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen-47630/

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Vuodenajat | 2 kommenttia

Massiivisten matalapaineiden viikko ja pääsiäinen

Viime päivinä olemme saaneet hyvää esimakua siitä, mitä lähitulevaisuuden sää Suomessa tulee olemaan. Taivaalta voi sataa alas ihan mitä vaan ja missä vaan. Autoilijoiden kannattaa ehdottomasti pitää vielä talvirenkaat alla.

Euroopan yllä kulkee nyt yläilmakehässä voimakas suihkuvirtaus (tuulen nopeus jopa yli 100 m/s) Pohjois-Atlantilta kohti Välimerta ja toisaalta Välimereltä kohti koillista. Pohjois-Eurooppa ja Suomi mukaan luettuna jäävät nyt suihkuvirtauksen ”kuoppaan”, mikä näin keväästä tietää usein epävakaista ja koleaakin säätä. Massiivisesta matalapaineen alueesta irtaantuu päivittäin osakeskuksia, joista yksi jää pyörimään Suomen eteläpuolelle kokonaisen viikon ajaksi! Tämä osakeskus sinetöi myös pääsiäissäämme: enimmäkseen pilvistä, epävakaista ja ajoittain lumisateita eteläistä Suomea myöden. Täysi kontrasti siis viime vuoden pääsiäissäälle, jolloin itse loikoilin paidattomana Naantalin auringossa. Mutta toisaalta onhan pääsiäisen ajankohtakin pari viikkoa aikaisempi tänä vuonna.

Kuva 1: Suomi jää pääsiäisen ajaksi "suihkuvirtauskuoppaan" - sää on koleaa ja epävakaista.

Kuva 1: Suomi jää pääsiäisen ajaksi ”suihkuvirtauskuoppaan” – sää on koleaa ja epävakaista.

Huhtikuun aikana keskilämpötila kohoaa voimakkaasti, ja lämpötilan kohoaminen on voimakkainta juuri tähän aikaan keväästä: esimerkiksi Helsingissä ja Jyväskylässä keskimääräinen päivälämpötila kohoaa 30 päivässä seitsemällä asteella. Muistan useammankin huhtikuun, kun vielä kuun alkupuolella on ollut lumista ja yöpakkasiakin, mutta loppukuusta on paistateltu jo kesäsäässä. Muutos voi olla toisinaan varsin suurikin.

Kuva 2: Pääsiäissunnuntai v. 2014 oli jo paikoin jo kesäisen tuntuinen.

Kuva 2: Pääsiäissunnuntai v. 2014 oli paikoin jo kesäisen tuntuinen.

Pääsiäisenä sataa kaikkea mahdollista

Tämän viikon maanantaina etelärannikolla sadekertymät olivat yleisesti 15-20 mm ja maisema muuttui iltapäivän aikana hetkessä keväisestä talviseksi. Lumipeite saatiin koko pääkaupunkiseudulle: suurimmillaan lumensyvyys oli maanantai-iltana mm. Helsinki-Vantaalla 13 cm ja Espoon Nuuksiossa 27 cm. Jatkossakin maa voi muuttua uudestaan valkeaksi etelässä, tosin loppuviikon sateissa on sentään hieman enemmän taukoja kuin maanantaisessa – kellon ympäri jatkuvaa lumi- ja räntäsadetulitusta ei välttämättä uudelleen koeta.

Kuva 3: Maanantai-illan (30.3.) maisemaa Vantaan Hakunilassa / kuva: Markus M

Kuva 3: Maanantai-illan (30.3.) maisemaa Vantaan Hakunilassa / kuva: Markus M

Keskiviikkoaamu- ja iltapäiväksi näyttäisi osuvan viikon vähäsateisin hetki: laajalti maan keskivaiheilla on poutaista, ehkä aurinkokin pilkahtaa. Lapissa ajoittaisia sateita saadaan ja toisaalta etelärannikolle nousee viimeistään illaksi uusi maanantai-illan kaltainen sademöykky, mutta tällä kertaa sateet näyttäisivät tulevan vähän vetisempinä.

Tämän jälkeen koko pääsiäisviikonlopun sää toistaa itseään: kuurottaisia, ajoittain jatkuvampia sateita koko maassa ja olomuodoltaan ihan mitä vain. Pääosin pilvistä, ehkä sumuistakin, mutta viime päiviä paremmat todennäköisyydet auringon pilkahduksille kautta maan. Erityisesti öisin ja aamuisin maa saattaa käväistä etelässäkin valkeana, mutta päiväsaikana aurinko lämmittää jo pilvienkin läpi sen verran, että lumi sulaa nopeasti pois varsinkin teiden pinnoilta. Pohjoisessa pysytään monin paikoin pääsiäisen ajan pakkasen puolella yötä päivää ja uutta luntakin saattaa sinne jokunen sentti kertyä. Pääsiäishiihdot?

Aikaisintaan ensi viikon puolivälissä suursäätilassa saattaa tapahtua muutos lämpimämpään ja kuivempaan suuntaan. Tähän aikaan vuodesta muutos talvisesta lumi- ja räntäsateesta kesäisiin lämpötiloihin ja auringonpaisteeseen saattaa tapahtua muutamassakin päivässä. Huhtikuu pitää sisällään kaikki vuodenajat.

Ilmanlaatua ja siitepölyä

HSY:n mittausten ja Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu on tällä hetkellä lähes jokaisessa mittauspisteessä hyvä. Ero on huima verrattuna viime viikkoon, jolloin ilmanlaatu oli vielä monin paikoin joko tyydyttävä tai huono, muutamassa mittauspisteessä jopa erittäin huono. Onpahan lumi- ja räntäsateista ollut siis jotain hyötyäkin – ulkona liikkuessa ei tarvitse enää hieroa kirveleviä silmiä eikä köhiä.

Sähköpostiini kilahti juuri myös Turun yliopiston Aerobiologian yksikön laatima siitepölytiedote. Sen valossa leppä jatkaa kukintaansa vielä maan etelä- ja keskiosassa, mutta epävakainen sää pitää pitoisuudet melko vähäisinä. Pähkinäpensas kukkii myös etelässä, mutta siitepölypitoisuudet ovat vähäisiä. Katso tarkempi siitepölyennuste täältä!

Kärsitkö sinä siitepölystä ja oletko jo oireillut?

Kategoria: Huomioita säästä | 5 kommenttia

Pääsiäisen säästä pitäisi päästä

Pääsiäinen on itsessään kevään merkki. Sitä päästään viettämään vasta, kun takana on kevätpäiväntasaus ja sen jälkeinen täysikuu. Kuva: TwoWings / Wikimedia Commons.

Pääsiäinen on itsessään kevään merkki. Sitä päästään viettämään vasta, kun takana ovat kevätpäiväntasaus ja sen jälkeinen täysikuu. Kuva: TwoWings / Wikimedia Commons.

Lumettominta on nyt etelä- ja länsirannikolla, tietävät säähavainnot, ja sisämaan suunnalla ei sitten aina tiedä, josko lunta on tai ei ole ainoastaan mittatikkujen maastoissa. Linja-auton ikkunasta näin päivällä pari vielä kokonaan sulamatonta likaista lumiläjää vesisateessa. Mutta tiedän, että valtaosassa maata lunta on riittämiin, kuten asian tässä vaiheessa kevättalvea kuuluukin olla.

Juuri alkaneesta palmusunnuntaista tietää pääsiäisen olevan jo ihan kohta. Ovikello soi, ja pian olet karkkeja köyhempi pikku pääsiäisnoidille, alun perin trulleille. Nämä olivat, kuten Kustaa Vilkuna (Vuotuinen ajantieto) asian muotoilee, ”elämässään syrjäpuolille sortuneita lyhytjärkisiä vanhoja naisia, joiden toiminnan pontimena on pohjaton kateus parempiosaisia naapureita kohtaan. Pimeällä toiminnallaan he yrittävät vahingoittaa naapurinsa karjaonnea ja parantaa omaa huonosti menestyvää lehmä- ja lammaslyyliään”. Niinpä nämä sitten vaikkapa leikkelivät kotieläimistä nahanpaloja tai karvoja laskiaisesta pääsiäiseen.

Niin, missähän lentosäässä nämä pääsiäisyönä luutailevat. Täysikuu voi vilahtaa. Ainakin nyt tämä virpominen sujuu juuri ja juuri sateiden välissä, tosin jo yöllä sataa – ja tuulee. Maanantaina tuulee vielä lisää, kaakosta, kun  matalapaine liikkuu Itämerellä kohti pohjoista. Sateita, sateita tämä myös tietää, ehkä vielä etelässä vetisiä. Tiistaina matalapaine roikkuu Itä- ja Länsipohjan välimailla, tai merihän siinä on nykyisten maiden välissä. Lunta, räntää, tuulta, miksei lounaassa myös vettä, siinä on tikkutiistaille tekemistä ja päähineestä pitelemistä. Ilmat pysyvät pitelemättäkin.

Tuon hiljaisen, niin kovin hiljaisen viikon hiljaisin sääpäivä sattunee keskiviikoksi, mutta jos sen päivän nimi on kellokeskiviikko, on siinäkin sinniteltävää. Kesäaikaan kellot sentään piti siirtää jo palmusunnuntaiksi, jotta virpojat ja karkinkerääjät nukkuisivat pommiin. Seuraavaksi tulee kellosta mieleen se lapsuuden seinäkello, joka sanoi aina viimeistään puolen tunnin välein jotain. Silloin kun se vielä toimi.

Pääsiäiseksi tänne näyttää kehkeytyvän seuraava matalapaine, edellistä kylmempi. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta voi sitä lunta sinnekin tulla, missä sitä ei nyt ole. Toivottavasti ei sentään tupaan. Ja sinne, missä lunta jo ennestäänkin on, sitä tulee lisää. Se niistä kevään alkamisen julistuksista, vai mitä niiden oli tarkoitus esittää. Eikä Suomi ole kylmähkön matalapaineenalueensa kanssa pääsiäisenä yksin: samaan vivahtava sää on suuressa osassa Eurooppaa. Jos pitäisi helpoin ja selvin poikkeus tästä löytää, menisin Espanjaan.  Vaan enpä mene. Mietin, josko tänä vuonna Matteus-passio. Siitä olisi tarjolla täällä Helsingissä jo 87. Suomen Laulun esitys. Olen kuullut sen kerran aiemmin, Johanneksen kirkossa, olisiko kolmisenkymmentä vuotta sitten. Oma tyyny kannattaa varata selän taakse, tai sitten ei.

 

https://matteuspassio.wordpress.com/matteus-passio-ja-suomen-laulu/

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Romania?useformat=mobile#/media/Tiedosto:Bukovina_eggs.JPG

Kategoria: Huomioita säästä | 5 kommenttia

Takasyksy?

Kevät saa meidät helposti pettymään. Joka ikinen vuosi kevätaurinko lupaa ensin paljon, mutta juuri, kun kesän verho vähän raottuu, tulee räntää niskaan. Kevät on herkkää aikaa, talven taakka yhä painaa, järvet ovat jäässä ja maa roudassa. Iso Atlanttikin on talven jäljiltä miltei kylmimmillään, mutta aurinko alkaa lämmittää jo lähes kesäisellä teholla. Aurinko kipuaa päivä päivältä korkeammalle ja huhtikuun kymmenennen päivän tienoilla se on jo yhtä korkealla kuin elokuun lopussa. Niinpä pelkällä tuulen suunnan muutoksella voidaan huhtikuussa kokea mikä tahansa vuodenaika.

Keväällä ilma on tyypillisesti hyvin kuivaa

Kastepistelämpötila on talven jäljiltä alhainen, eikä ilma sisällä juurikaan näkymätöntä vesihöyryä. Ilmaan ei siten ole ladattu latenttia lämpöä. Mitä kuivempaa ilma on, sitä nopeammin se kylmenee öisin. Päivisin aurinko lämmittää jo tuntuvasti ja ilma kuivuu entisestään. Näin kevät alkuvaiheessa kylmentää usein itse öitään. Kuivan ilman ansiosta kesäisiä kumpupilviä ei vielä kunnolla pääse syntymään ja niin aurinko antaa helposti myös vähän ”katteettomia” lupauksia kesän saapumisesta. Kevätauringolla on kyllä voimaa ja päiväsaikaan se saa jopa matalapaineiden sateet jäämään vähäisiksi. Kuurosateet se usein kuivattaa jo ennen kuin pisarat tai hiutaleet ennättävät maan pintaan. Kun sateet sitten lopulta voittavat, ovat ne alhaisen kastepistelämpötilan takia usein vielä lunta tai räntää. Vähemmästäkin sitä kevätihmisen mieli järkkyy.

Takatalvi kuuluu Suomen kevääseen

Varmimmin takatalvi koetaan, jos kevät on julistettu alkaneeksi jo talvikuukausina. Talven aikana erityisesti kaamosalueet jäähtyvät tuntuvasti ja napa-alueen ylle syntyy kylmä napapyörre. Normaalisti tämä kylmä pyörre pysyttelee talvella melko symmetrisesti napa-alueen yllä yltäen suunnilleen 60. leveyspiirille asti. Toisinaan pyörre voi jakautua useammaksi pyörteeksi, jolloin sääjärjestelmät ja niitä ohjaavat suihkuvirtaukset saattavat lukkiutua pitkiksi ajoiksi lähes paikalleen. Tällöin maapallon toisessa kolkassa vallitsee sinnikäs, normaalia selvästi kylmempi talvisää ja toisaalla puolestaan lukkiutuu päälle huomattavan lauha harmaa sääjakso. Onpa talvi millainen tahansa, viimeistään keväällä kylmä napapyörre alkaa auringon vaikutuksesta heiketä ja jakautua muodoltaan epämääräisemmäksi. Tällöin pienempiä kylmemmän ilman annoksia alkaa helposti läikkyä etelämmäksi. Tämä kevääseen liittyvä napapyörteen hajoaminen onkin usein osasyynä talvisempiin takapakkeihin.

Maaliskuisessa korkeapainesäässä yön kylmyys voittaa usein päivän lämpimyyden ja koska vuorokauden keskilämpötila jää pakkasenpuolelle, puhutaan takatalvesta.  Termisen määritelmän mukaan näin käy vielä tälläkin viikolla

Maaliskuisessa korkeapainesäässä yön kylmyys voittaa usein päivän lämpimyyden ja koska vuorokauden keskilämpötila jää pakkasenpuolelle, puhutaan takatalvesta. Termisen määritelmän mukaan näin käy vielä tälläkin viikolla

Kevään määritteleminen on haasteellista

Toisille kevät alkaa, kun auringon lämmön voi aistia iholla, toisille riittää tietty kalenteripäivä. Meteorologisesti vuodenajat määritellään termisin perustein. Termiseen kevääseen vaaditaan, että vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi yli nollan asteen. Tällaisen vuodenajan ennustaminen aiheuttaa meteorologeille harmaita hiuksia, eikä sitä ehkä pitäisi edes yrittääkään tehdä, sillä asteen kymmenykset yöpakkasissa saattavat siirtää termisen kevään alkua toisilla paikkakunnilla viikoillakin eteenpäin. Niin hassulta kuin kuulostaakin, toisinaan jopa jälkikäteen määritetty tarkka kevään alkamispäivä saadaan selville vasta, kun lyhin vuodenaikamme, kevät, on jo vaihtunut kesäksi.

Lauha talvisää vai kevätsää?

Meteorologisen määritelmän kinkkisyyttä lisää myös se, että termisen kevään ehto voi varsin helposti toteutua myös pitkään jatkuvassa harmaan lauhassa talvisäässä. Näinhän etelässä on käynyt jo parina helmikuuna peräkkäin. Sateisessa ja sumuisessa talvisäässä on pysytty yötä päivää asteen pari plussan puolella. Vasta kevätauringon ilmaantuminen on tuonut mukanaan yöpakkasia ja takatalven tuliaisia. Ja tuntuupa takatalvi vaanivan vielä lähipäivinäkin ja odottavan vain sopivaa tuulen suuntaa näyttäytyäkseen eteläistä Suomea myöden.

Viikonlopun takatalvea Liperisssä. Tuntui kuitenkin keväisemmältä kuin helmikuun harmaa kevätsää:)

Viikonlopun takatalvi Liperissä näyttää keväisemmältä kuin helmikuun harmaa kevätsää.

Tilastollisia määritelmiä

Termiset vuodenajat on alun perin kehitetty vuosien välistä tilastollista vertailua varten, eivätkä ne siksi välttämättä käy aina yksiin tosielämän kevättuntemusten kanssa. On myös ehdotettu, pitäisikö talven lauhaa jaksoa kutsua vain etukevääksi ja jättää helmi- tai maaliskuussa tapahtuva takatalvi omaan arvoonsa. Toisaalta, kun kevään ja syksyn termiset määritelmät ovat identtiset (vuorokauden keskilämpötila on nollan ja +10 asteen välillä), voisi perustellusti väittää lauhaa talvisäätä myös takasyksyksi. Syksyltähän se harmaa lauha talvisää enemmän tuntuu kuin keväältä. Näin kevään määrittäminen muuttuisi kuitenkin vielä entistä hankalammaksi ja hitaammaksi. On kai helpompi jättää termiset vuodenajat omaan tilastolliseen rauhaansa ja luottaa vain omiin aistimuksiin.

Mikä on sinun määritelmäsi keväälle?

Kategoria: Huomioita säästä | 15 kommenttia

Kuivat silmät, pölyinen tukka, koskaan niitä huolisi en

Jos pakokaasut eivät sääsyistä haihdukaan taivaan tuuliin, vaan se joudutaan hengittämään heti paikan päällä, voi siitä olla leikki kaukana. Hallituksen vika viimeistään. Kuva: jensbn / Wikimedia Commons.

Jos pakokaasut eivät sääsyistä haihdukaan taivaan tuuliin, vaan ne joudutaan hengittämään heti paikan päällä, voi siitä tulla huuto ja olla leikki kaukana. Hallituksen vika viimeistään. Kuva: jensbn / Wikimedia Commons.

Keskellä talvista kevättä olikin päivällä ykskaks luihin ja ytimiin tunkeutuva pohjoistuuli, joka puuskissansa ryöpytti silmiin ja nenään talven hiekkaa ja ties mitä lumen jäljiltä paljastunutta. Kurkkuun ja silmiin käyvää kevätkatupölyä, johon jo viikko sitten viittasin. Kuten myös ilmanlaatuun vähän isompanakin ilmiönä. Meidän ilmamme on silti laatuluokkaa näinkin asutussa maailman osassa, kun laskemme asiaa pidemmän aikajakson yli. Ei se muutama yksittäinen hengenveto vielä ratkaise, ellei sitten ihan vääriä aineita sisäänsä vedä. Mutta joskus on puhtaasta ilmasta pula.

Koska Foreca somettaa, siinä missä muutkin, tulee entistäkin innokkaammin etsittyä, mitä tähdellistä ja säätä sivuavaa sosiaalisessa mediassa voisi seuraajiemme iloksi jakaa, kuten englannin verbin suomennos kuuluu. Emme siis esimerkiksi shareta – vielä, mutta kyllä meitä kannattaa seurata.

Ja ilmanlaatuhan se iski silmään Pariisin ongelmana ja jopa riitana. Pariisin taivaan alla pysyy jo viidettä päivää liikaa pienhiukkasia, typen oksideja, otsonia, ties mitä muuta. Eikä vain taivaan alla, vaan siellä, missä hengitetään. Viime keskiviikkona Pariisi käväisi hetkellisesti jopa ”maailman ilmansaastuneimpana kaupunkina” mistä ainakin sometettiin paljon ja rumasti, ymmärsin. Myös poliittinen riita hengitysilmasta jatkui päiväkausia, kunnes vastuuministeri päätti perjantai-iltana toimenpiteistä: liikenteen säännöstelystä ja vaikkapa ilmaisesta joukkoliikenteestä.

Perinteisen median mielestä suomalaisia kiinnostavat käytännössä vain kotimaan asiat, elleivät ne sitten ole jotain tarpeeksi ”suurta” – ainakin jonkun mielestä. Mutta niin twitter kuin naamakirjakin ovat osaltaan sitä, mikä ennen oli vaikkapa tietotoimistojen tonttia. Muistan hyvin ajan, jolloin tiedon maailmasta sai määräkellonlyömällä kuuntelemalla juhlallisesti luettuja ”Suomen tietotoimiston uutisia”. Tai hiljentymällä iltauutisten ajaksi kuin iltakirkossa ikään. Siinä minulla oli ilo ja kunnia jopa esiintyä vielä verrattain monokulttuurisesti.

Nyt on aika erilaista. Tietoa on vaikeampi pantata tai seuloa, toisaalta ”tietoverkkoon” voi edelleen syöttää vaikka mitä oikeasti perustelematonta, joko tarkoituksella tai tietämättään. Medialukutaito ja ylipäätään ns. funktionaalinen lukutaito on entistä tärkeämpää valtisan informaatiotulvan edessä. Mutta on hauskaa olla mukana jakamassa omasta mielestä kiintoisia asioita, vaikkeivät ne nyt sodan tai nälänhädän kokoisia olisikaan. Toisaalta ihan jo pelkässä säässäkin riittää välillä jakamista myös isoiksi katastrofeiksi asti. Tällöin voi ottaa näkökulmia, jotka valottavat lisää jo sinänsä muutenkin perusuutisoitua.

Pariisin saasteiden lisäksi bongasin tänään Englannin kanaalin seudulla, tänään Suomessa televisiosta kuultuna Pohjanmerellä odotettavasta jopa 14 metrin korkuisesta vuorovesi-ilmiöstä. Törmäsin asiaan noiden alueiden sanomalehdissä jo kuukausi tai pari sitten, koska jo ilman perjantaista auringonpimennystäkin nyt eletään vaihetta, jonka aikana taivaankappaleet sijaitsevat toisiinsa nähden niin, että vuorovesi-ilmiö voimistuu. Tällainen vastaava toistuu 18 vuoden välein, ja niinpä vuorovesiaaltoja sananmukaisesti myös odotetaan: alueelle on  ehtinyt syntyä turismia ihmettelemään tätä luonnonilmiötä.

Internetin kautta voi elää omaa aikaansa historiallisesti aivan uusin ulottuvuuksin.

Forecan meteorologit twiittaavat: @forecasuomi , ja poimintoja sääasioista voi bongata myös Facebookissa: Foreca Suomi.

Oheistan pari linkkiä liittyen tuohon Pariisin ilmanlaatuun:

http://www.lemonde.fr/pollution/article/2015/03/19/pourquoi-paris-n-est-pas-la-ville-la-plus-polluee-du-monde_4597492_1652666.html

http://www.plumelabs.com/

Ja korkeaan vuoroveteen:

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/france/11487205/English-Channel-braced-for-tide-of-the-century.html

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Exhaust.jpg

 

Kategoria: Huomioita säästä | 6 kommenttia

Sääelokuvat

Sää kiinnostaa aina, sillä se vaikuttaa elämäämme pakostikin jollain tavalla, vähintään siten, että joudumme miettimään mitä laitamme päälle kun astumme ovesta ulos. Pahimmassa tapauksessa sää voi olla tappava, kuten trooppisilla merillä riehuvat hirmumyrskyt.

Sää näkyy myös mediassa entistä enemmän, on huomattu että sillä voi tehdä rahaa. Rajut myrskyt ovat klikkihitti ja varmaa viihdettä – oli se sitten faktaa tai fiktiota. Sää näyttelee pääosaa siis myös lukemattomissa elokuvissa, jo elokuvien alkuajoista lähtien. Sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat katastrofit kiinnostavat, koska ne ovat arkipäivää myös tosielämässä. Ai näinkin meille voi käydä? Monissa sääkatastrofielokuvissa on kuitenkin melko epärealistisia, jopa huvittavia piirteitä. Monet tapahtumat olisivat käytännössä tieteellisesti mahdottomia tai äärimmäisen epätodennäköisiä, mutta pitäähän sitä viihdettä repiä jostakin vaikka väkisin. Ehkä paras combo syntyykin siitä, kun faktaan heitetään sisään myös vähän fiktiota.

Listaan tässä omia suosikkejani ja sääaiheisia elokuvia joita muistan vuosien varrelta.

 

tdat

The Day After Tomorrow (2004)

Ehkä mieleen painunein näkemäni säähän liittyvä elokuva kertoo koko maapallon sääjärjestelmän sekoittavista valtavista mannerten kokoisista matalapaineista. Matalapaineet muodostuvat merivirojen pysähtyessä ja tuovat jääkauden maanpinnalle imaistessaan jäätävän kylmän ilman hetkessä avaruudesta maan pinnalle. Kovinkaan todennäköiseltä ja tieteellisesti mahdolliselta tällainen skenaario ei kuitenkaan vaikuta, joka on miinusta.

2012 (2009)

Mayojen ennustamaan maailmanloppuun pureutuvassa elokuvassa intialainen fyysikko huomaa auringon roihupurkausten aiheuttavan mikroaaltosäteilyn kaltaista säteilyä maapallon keskuksessa. Säteily kuumentaa maapallon sisusta ja aiheuttaa maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, tsunameja, ukkosmyrskyjä, kuivuutta, tulvia sekä nälänhätää. Elokuvassa on vaikuttavat erikoistehosteet, mutta se on lytätty epätieteellisyyden vuoksi – ajatus auringonpurkausten mikrosäteilyn vaikutuksesta maapallon ytimeen ja sitä kautta mannerlaattojen liikkeeseen on tieteellisesti mahdoton tapahtumaketju.

In To The Storm (2014)

Vaikuttava elokuva myrskynmetsästäjistä, jotka jahtaavat tornadoja Yhdysvaltain keskilännessä ja saavat hieman enemmän mitä toivoivat.  Sääilmiöt ja efektit ovat positiivisena yllätyksenä meteorologisesti varsin todenmukaisia ja aidontuntuisia. Aluksi olin huvittunut tulitornadosta, mutta ilmeisesti sellaisetkin ovat mahdollisia. Vaikkakin kyse on tosielämässä lähinnä pölypyörteen kaltaisesta tapahtumasta, jossa pyörre syntyy tulipalon keskellä selkeällä säällä eikä pyörre yhdisty pilveen, kyseessä ei siis tässä tapauksessa ole tornado.

The Colony (2013)

Kauhuelokuva, jossa ilmaston lämpenemistä hillitsevien laitteet menevät epäkuntoon ja aiheuttavat jääkauden, jolta selvinneet ihmisjoukot yrittävät selvitä bunkkereissa, melko huonolla menestyksellä.

Säämies – The Weatherman (2005)

Draama-komedia kuuluisasta mutta arvostuksen puutteessa elävästä TV-meteorologista, joka kamppailee perheongelmien kanssa ja yrittää saada pirstaleiseen elämäänsä järjestystä.

Päiväni murmelina (1993)

Komedia meteorologista, joka jää jumiin Yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin lumimyrskyn aikana herätessään samaan päivään yhä uudestaan ja uudestaan.

Meren raivo – The Perfect Storm (2000)

Tositapahtumiin perustuva elokuva hurrikaanin kouriin joutuneesta kalastusaluksesta ja sen miehistöstä.

To Die For (1995)

Musta komedia häikäilemättömästä Nicole Kidmanin tähdittämästä syöjättärestä, joka keinoja kaihtamatta raivaa itselleen uraa TV-meteorologina.

Twister (1996)

Klassikkopätkä, jonka tehosteet ovat kuitenkin omaa aikaansa.

 

Tuleeko sinulla mieleen muita mieleen painuneita sääelokuvia ja mikä on oma suosikkisi?

Kategoria: Elämä ja sää, Kulttuuria | Tagit: , , , | 4 kommenttia

Kevätpölyä kaupungeissa

Pölyä voi nousta ilmaan, vaikka muuten kuljettaisiin miten puhtaasti. Kuva:

Pölyä voi nousta ilmaan, vaikka muuten kuljettaisiin miten puhtaasti. Kuva:Sebastian Terfloth / Wikimedia Commons.

Kevättalvisiin korkeapainesäihin sisältyy pikku riesoja, vaikka jopa pilvetöntä auringonpaistetta riittää aina häikäisyksi asti. Tuo talven jälkeen yltäkylläisen kirkas auringonpaiste voi siis tietty olla myös riesa joillekuille, mutta sitä en nyt tarkoita. Enkä edes sitä tosiseikkaa, että öisin muodostuu lämmön ulossäteilyn vaikutuksesta maanpinnan läheinen lämpötilainversio eli ilmakerros, missä lämpötila kohoaa ylöspäin mentäessä.

Tuollainen ilmakerros estää esimerkiksi maanpinnan läheistä ilmaa ”vaihtumasta” ylempien ilmojen kanssa, jolloin esimerkiksi liikenteen ilmansaastepäästöt kasautuvat juuri siihen ilmaan, jota hengitämme. Auringonpaiste rikko tuon inversiokerroksen, mutta ei aina, jos on lunta ja rannikolla meri jäässä. Nyt menee näillä päivälämpötiloilla inversio rikki, muutenhan näitä lämpötiloja ei saavutettaisi.

Perusfysiikkaa siis riittää vaikka vuoden jokaiselle päivälle, kuten vielä yöllekin. Pitkälti luonnontieteeseen perustuva maailmankuva arkipäiväistää kaiken niin, ettei ympärillä tapahtuvia asioita enää edes erikseen ajattele. Mutta yksi todellinen kevättalvisen aurinkoisen ja kuivan sään terveysriski kanattaa tiedostaa.

Katupöly kaupungeissa on juuri nyt tärkeä asia, etenkin jo maan eteläosassa. Teitä, katuja ja muita käytäviä on pitkin tarvea hiekoitettu, lisäksi teitä on kulutettu, tehokkaimmin nastarenkain. Kun auringonpaiste kuivattaa sulaneen tienoon, ja varsinkin jos vielä tuulee, kadun pölyä on myös ilmassa, jota hengitämme. Pölypitoisuudet voivat nousta suuriksi ja oireita aiheuttaviksi. Ja vaikkei varsinaisia oireita erikseen olisikaan, niin keuhkoihin se pöly hengityksen mukana menee.

Olen jo pitkään pitänyt tärkeänä, että etenkin kaupunkien ilmanlaadun olisi ainakin nyt ensiksi Euroopan osalta oltava reaaliaikaisesti helposti saatavilla esimerkiksi matkailun käyttöön. Kaupunginvaltuutettuna Helsingissä yritin lobata tätä vuosituhannen vaihteen paikkeilla eurooppalaisen kaupunkiverkoston kautta, mutta silloin kulttuurierot eri maiden välillä katsottiin käytännön esteeksi. Tarkoittanee, ettei ilmanlaadusta pahemmin haluta hiiskua, ainakaan joissain maissa. En ole seurannut, onko millaista kehitystä tapahtunut, mutta ainakin meillä Suomessa ollaan näissä asioissa avoimia. Ilmanlaatua varten on internetissäkin oma ilmanlaatuportaalinsa, jonka oheistan tähän. Sen avulla pääsee ilmanlaatuasioissa alkuun.

ILMANLAATUPORTAALI:  http://www.ilmanlaatu.fi/ilmanyt/nyt/ilmanyt.php

 

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sanden_ICE3.jpg

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 7 kommenttia