Hurrikaanikausi päättymässä – miksi hurrikaaneja ei esiinny talvella?

Hurrikaanikausi on hyvää vauhtia hiipumassa, se kestää tyypillisesti kesäkuusta marraskuun loppuun. Muuna aikana hurrinkaaneja esiintyy Atlantilla äärimmäisen harvoin. Taifuuneja voi kuitenkin esiintyä ympäri vuoden, mutta useimmin niitäkin on loppukesällä. Eteläisellä pallonpuoliskolla esiintyviä trooppisia sykloneita pyörii useimmiten taas juuri pohjoisen pallonpuoliskon talvisaikaan, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä.

Syy trooppisten pyörremyrskyjen kausiluontoiseen esiintyvyyteen on meriveden lämpötila ja siinä esiintyvät vaihtelut vuodenajan mukaan sekä auringon zeniittiaseman (vyöhyke, jossa aurinko paistaa kohtisuoraan ylhäältä) siirtyminen vuoden mittaan eri paikkaan. Keskikesällä aikaan zeniittiasema on pohjoisella pallonpuoliskolla Kravun kääntöpiirillä, ja keskitalvella aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla Kauriin kääntöpiirillä. Hurrikaanien, taifuunien ja troopisten syklonien esiintymisalueista ja eroista tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessani.

Trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien esiintyvyys Atlantilla eri kuukausina.

Trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien esiintyvyys Atlantilla eri kuukausina vuosina 1851-2013. Eniten myrskyjä esiintyy tilastollisesti syyskuussa.

Trooppisia pyörremyrskyjä voi syntyä vain päiväntasaajan lähettyvillä, jossa vallitsee pysyvä heikohko itävirtaus ja aina sopivan lämmin meri. Merivesi on nimittäin trooppisten pyörremyrskyjen pääasiallinen energian ja voiman lähde.

Voimakkaimmat hirmumyrskyt herkuttelevat kosteutta lämpimimmissä vesissä, ja parhaat kasvuedellytykset pyörremyrskyn voimistumiseen hirmumyrskyksi asti on yli 26 asteen pintalämpötila. Lisäksi tarvitaan sopivan suuruinen virtauskenttä, eli ilmakehässä vallitseva perustuuli, joka ei saa olla liian kovaa, sekä virtaukseen syntyvä häiriö, josta trooppinen myrsky saa alkunsa. Näitä häiriöitä syntyy mm. tuulen puhaltaessa mantereiden yli, jotka lämpiävät auringon vaikutuksesta synnyttäen häiriöiden alkulähteenä tarvittavaa konvergenssia. Esimerkiksi hurrikaanit saavat tavallisimmin alkunsa loppukesällä auringon zeniittiaseman ollessa Saharan yllä, jolloin kuuman aavikon yllä syntyy konvergenssista häiriöitä, jotka ajautuvat itävirtauksen mukana Atlantille.

Kun trooppinen hirmumyrsky on syntynyt, voi se kulkeutua lämpimien merivesien yllä pois päiväntasaajalta kohti pohjoista ja Atlantilla näin voi siis käydä kesällä ja syksyllä, kun merivedet lämpenevät kesän aikana. Kylmän meriveden yllä pyörremyrsky heikkenee ja kulkiessaan tarpeeksi pohjoiseen häviää myös sen tyypillinen spiraalimainen rakenne ilmakehässä vallitsevien voimakkaampien tuulien ja coriolisvoiman takia, tämän vuoksi hurrikaani ei voisi koskaan saapua esimerkiksi Suomeen. Talvisaikaan merivesi on Pohjois-Atlantilla sen verran kylmää, etteivät hurrikaanit selviä sielläkään hengissä. Atlantin eteläosakin on kylmien merivirtojen vuoksi niin viileää, että siellä hurrikaaneja ei esiinny juuri koskaan.

Tyynellämerellä esiintyy taifuuneita myös muina vuodenaikoina kuin kesällä ja syksyllä, joka on kuitenkin niiden huippusesonkia.  Talvella auringon zeniittiasema siirtyy etelämmäs kohti Kauriin kääntöpiiriä ja taifuunien esiintymistiheys pienenee merkittävästi samalla kun merivesi viilenee. Eteläisellä pallonpuoliskolla trooppisten pyörremyrskyjen esiintymishuiput osuvat pohjoisen pallonpuoliskon talvi- tai kevätaikaan, jolloin auringon zeniittiasema sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla.

Trooppisten pyörremyrskyjen ja taifuunien esiintymistiheys Tyynenmeren länsiosassa eri kuukausina. esiintymistiheys

Trooppisten pyörremyrskyjen ja taifuunien esiintymistiheys Tyynenmeren länsiosassa eri kuukausina vuosina 1959-2010. Eniten myrskyjä esiintyy tilastollisesti elo-lokakuussa.

Lukumäärällisesti pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyy kuitenkin jopa kaksinkertainen määrä trooppisia pyörremyrskyjä verrattuna eteläiseen pallonpuoliskoon – luultavasti sen vuoksi, että pallon pinnanmuoto on pohjoisemmilla leveysasteilla mantereisempi kuin eteläisellä puoliskolla, jossa sijaitsee pääasiassa vain vettä ja jossa tuuli puhaltaa liian kovaa pyörremyrskyjen syntymiselle. Manneralueiden vähyyden vuoksi myös konvergenssista syntyviä häiriöitä on vähemmän, joista myrskyt voivat saada alkunsa.

 

Kuvat NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) sivuilta:

http://www.aoml.noaa.gov/hrd/tcfaq/G1.html

 

Kategoria: Huomioita säästä | 5 kommenttia

Syystuulella lauhaan talviaikaan

Kuva: PublicDomainPictures/Pixabay.

…on aikamme kallis, vuotemme virtana…  Valitse oma näkökulmasi syksyyn ja talveen ja havainnoi. Kellonaika muuttuu, entä sinun syksysi? Kuva: PublicDomainPictures/Pixabay.

En ymmärrä, mitä synkkää tai surumielistä joku näkee syksyssä. Ehkä sitten, jos maailma lakkaa sen jälkeen olemasta, mutta vuodenajat ovat kiertokulku. Ei talvikaan ole kuolemista, vaan ainoastaan hetki levätä. Vällyjen alla pakkasta paossa pirtissä pienoisessa on tunnetila. Se helpottaa keskittymistä itseensä ja uusiutumista. Pois maailman kiireistä vaikka kirjojen tai internetin äärelle. Uusia ajatuksia ei välttämättä tule kesäkuumalla, vaan syksyllä ja talvella.

Eilen Malmilla kuului bussipysäkille mennessä kumma kahina. Tuuli, kuten tuulee vielä monta päivää, ja tuulenpyörteet olivat täyttyneet kuivista vaahteranlehdistä. Ne raapivat kuivaa asfalttia kaikilla lehtiruodoillaan, siitä lähti huomattava syystuulen ääni. Ei humina puissa, vaan ihan omansa, uusi ääni. Kuivankäpertyneet lehdet paljastivat tuulenpyörteiden tavat. Havainnoitavaa on kaikkialla ja joka aistille. Kuivat lehdet eivät edes tuoksu kuten märät ja jo vähän lahot.

Vaan pohjoisessapa on jo lunta, Kainuun ja Koillismaan korvilla jo parin vaaksankin verran. Mutta miten lumen käy, kun vettä lorottaa jo nyt päälle ja lämpöasteet hoitavat loput. Syysloma oli jo talviloma, mutta käykö myös toisinpäin, sen näyttää vain aika ja tuleva talvi. Nyt tuulee lauhasti, ja syksyllähän kuuluu tuulla. Ihan tuttu kuva syyspäivästä ja -yöstä. Ilman liikkuessa se sekoittuu itsensä kanssa. Jos on selkeä yö, tienpinta jäähtyy. Jos pakkaselle asti ja jos lämpönsä pitävä ilma on kosteaa, saa tienpinta kuuraisen peitteen. Siinä on autonrenkaille, mitä kiillottaa aina vain jäisemmäksi. Kun ei ole autoa, ei tarvitse päättää, millä renkailla ratsastaa. Ei ole enää kesä.

Mustasta jäästä olen kuullut, että sen nimi tulee asfaltin väristä. Mutta hetkinen – harmaahan se kuiva asfalttinen tienpinta on eikä musta. Mustana se on jo ainakin valmiiksi märkä jäätymään, jos yläpuolelta lähtee lämmittävä pilvipeite sopivissa oloissa pois. Ei ilman tarvitse olla pakkasella, ja silti märkä tie voi äkkiä jäätyä. Katse siis myös ylös, vaikka useimmiten tiehen. Havainnoitavaa on kaikkialla, ja maailma on kokonaisuus. Sen pirstaloivat vain näkökulmat. Jokainen vuodenaika on itsessään näkökulma.

Samoin kellonaika on sopimus, joka ei sinänsä sido, mutta maailmamme, vaihteleva osa itse kunkin elämäämme, on sen varaan rakennettu. Kuinkahan moni havahtuu nyt sunnuntaiaamuna siihen, että on yhtäkkiä ja vasten tapojaan aikaansa edellä. Tulevaisuuteenkin voi unohtua. Varhaisaamun kylmin hetki hyppää tuntia aikaisemmaksi. Näin tekee myös iltapäivän lämpimin tunti – tietysti vain niin kauan kuin auringolla suoraa lämmitystehoa riittää. Niin ovela on maailma.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/en/snow-winter-roof-white-clock-blue-15919/

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 2 kommenttia

Kaunis, petollinen kuura

Lumea haikaileville eteläsuomalaisille odotus käy toisinaan pitkäksi, sillä tyypillisesti maa on mustana vielä marraskuunkin puolella, ja esimerkiksi etelärannikolla pysyvää lumipeitettä saadaan monena vuotena odotella joulukuulle saakka. Syysruskan kirjavat sävyt ovat hiljalleen kadonneet syksyn edetessä, kun puut ovat pudottaneet lehtensä ja nököttävät täysin alastomina luonnon armoilla. Harva se aamu sitä havahtuu kuitenkin valkoisena hohtavaan, jäiseen ja satumaiseen maanpintaan, joka joskus saattaa erehdyttävästi muistuttaa hentoa lumipeitettä. Todellisuudessa kyse on kuurasta, jota muodostuu, kun maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella ja siinä on tarpeeksi vesihöyryä.

Selkeinä syysöinä maanpinta menettää voimakkaasti lämpöä, jota karkaa ilmakehän kautta avaruuteen pitkäaaltosäteilynä. Maanpinta jäähtyy yllä olevaa ilmakerrosta nopeammin –  vaikka lämpötila kahden metrin korkeudella mittauskoijussa olisikin vielä plussan puolella, voi maanpinnassa helposti olla jo pakkasta. Tällöin puhutaan hallasta, ja sopivan kosteissa olosuhteissa myös kuuranmuodostus on mahdollista. Jos maanpinnassa on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee nollan alapuolelle, härmistyy vesihöyry pienen pieniksi jääkiteiksi, kuuraksi. Härmistymisestä puhutaan, kun kaasu (vesihöyry) muuttuu suoraan kiinteäksi (jääkide) olomuodoksi ilman nestemäistä välivaihetta. Mikäli on heikkotuulista tai tyyntä, vesihöyry ei ehdi haihtua eikä sekoittua ilmaan ja se härmistyykin nopeasti jääkiteiksi.

Kuuran syntymistä edesauttaa, jos kylmän maakerroksen alapuolella on jokin lämpöä ja kosteutta emittoiva lähde. Esimerkiksi puisten jalkakäytävien tai laiturien alla on usein muhimassa lämpöä ja vesihöyryä, joka karkaa raoista vähitellen ilmaan ja saa puun pinnalla aikaan voimakasta kuuranmuodostusta. Pinnasta voi tulla petollisen liukas.

Kuura on kaunista mutta myös pirullista keliolosuhteista puhuttaessa. Kuuran ennustaminen ei aina ole kovin yksiselitteistä: täytyy osata ottaa huomioon pilvisyys-, tuuli-, kosteus- ja lämpötilaolosuhteet ja niiden äkkipikaisetkin muutokset. Talvisin kuura yllättää toisinaan kokeneenkin meteorologin: maalaisjärjellä ajateltuna kuuraa ei pitäisi muodostua, kun taivas on pilvessä, sillä lämpöä ei pääse karkaamaan avaruuteen. Mutta pienikin rako pilvipeitteessä voi aikaansaada nopean lämpötilan laskun pakkasen puolelle tienpinnassa ja kuuranmuodostus tapahtuu silmänräpäyksessä. Eipä myöskään heti tulisi ajatelleeksi, että hyvin lauhoina talvipäivinä lämpötilan ollessa vaikkapa +5 asteessa voi kuuraa syntyä. Tähän riittää pilvetön taivas keskellä kirkasta päivää, sillä auringon säteilyteho on olematon ja käytännössä lämpö ehtii nopeasti karata maanpinnalta avaruuteen.

Tulevana viikonloppuna, erityisesti perjantain kuluessa, sää on lauhtumassa voimakkaasti mutta hitaasti. Samalla Suomeen virtaa kosteampaa ilmaa lounaasta kylmän pakkasilman tilalle. Tällaiset muutokset voivat aikaansaada erittäin petollista ja laaja-alaista kuuraliukkautta, joten perjantaina on syytä olla tarkkana liikenteessä – erityisesti, jos on kesärenkaat vielä alla (niin kuin allekirjoittaneella)!

10014301_716494548437915_8345153789590013491_o

Kuuraa Helsingin Arabianrannassa (kuva: Pekka Pouta)

On hyvä tietää, että kuura ei ole sama asia kuin huurre, joka on myös rykelmä pienen pieniä jääkiteitä, mutta sen syntymekanismi poikkeaa kuurasta. Huurteen muodostuminen vaatii sen, että ilman kastepiste on sama kuin sen lämpötila eli ilman suhteellisen kosteuden on oltava 100 %. Ilmassa olevat alijäähtyneet, pikkuruiset pisarat tarttuvat kiinni kylmiin pintoihin muodostaen huurretta.

Katsaus tulevaan säätilanteeseen

Lähipäivinä Siperia opettaa kylmine tuulineen ja pakkanen saattaa öisin kiristyä itäisessä ja pohjoisessa Suomessa jopa yli 20 asteeseen. Kylmin hetki koettaneen torstaiaamuna, jolloin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla pakkanen voi paukkua (yli?) 25 asteen voimin. Kaikkien aikojen lokakuun pakkasennätys on vuodelta 1968, jolloin Sodankylässä lämpötila laski -31,8 asteeseen 25. lokakuuta. Tämä ennätys pysyköön yhä voimassa.

Erittäin mielenkiintoista on myös seurata Suomenlahdella syntyviä lumikuuroja. Tällä hetkellä ilmamassan ja Suomenlahden pintaveden välinen lämpötilaero on huimat parikymmentä astetta ja tuulen kääntyessä puhaltamaan idän ja kaakon välille voi lumi yllättää ensi yönä ja huomenna etelärannikkolaiset.

Tämä kylmä jakso jäänee näillä näkymin lyhyeksi. Viikonlopuksi odotellaan jälleen tutuiksi käyneitä lauhkeita lounaistuulia pilvineen ja sateineen. Lappiin saadaan kunnon lumipyry, etelä voi selvitä täysin sateitta. Ja tässä onkin sitten potentiaalia pidemmällekin lauhalle jaksolle.

Kategoria: Huomioita säästä | 3 kommenttia

Hurrikaani Eurooppaan?

Kuva: Issac Tree on Car 1 / flickr.

Ei sitä ikinä tiedä, jos vaikka tällainen uhkaa…  Kuva: Issac Tree on Car 1 / flickr.

Toisinaan suursäätilaa tulee katsoneeksi tavallista tarkemmin. Tähän voi olla erilaisia syitä. Tänään eräs italialainen sääsivusto esitti ihan pokkana karttapohjaisen kuvan, missä nyt Bermudan tienoilla olevaa hurrikaani Gonzaloa kuljetettiin ennustettua reittiä Englannin yli keskiviikoksi keskelle Italiaa – siis hurrikaanina ihan kansainvälisen hurrikaania merkitsevän sääkarttasymbolin kanssa. Lisäksi teksti oli, että tuo hurrikaani saapuu Italiaan. Tosin ennen sitä Italian ja Espanjan väliin vahvistuu laaja korkeapaine, jonka reunalla etenkin Etelä-Espanjaan virtaa hyvin lämmintä ilmaa. Mutta johan nyt hurrikaanista pitää päästä varoittamaan. No, tuosta julkaisusta ei sen enempää, mutta ennakoituja sääkatastrofijuttuja ei siis tehdä ainoastaan Suomessa iltapäivälehtien lööpeissä.

Gonzalo on toki olemassa, ja sen energiaa on mahdollisesti tulossa lauhkean vyöhykkeen matalapaineena, joksi se tietysti muuttuu. Tällainen ei liene mitenkään tavatonta, ja tällä kertaa ECMWF-ilmakehämalli kuljettaa tuota ilmakehän ilmapyörrettä aika systemaattisesti. Maanantain-tiistain kuluessa se vaikuttaa Brittein saarilla. Sen jälkeiseen aikaan en ihan vielä ilmakehämallissa uskoisi, sillä ainakin jonkinlainen osa tuosta matalapaineenalueesta olisi irtoamassa kohti Pohjois-Eurooppaa – meitä. Kohti Italiaa lähtevä osa syvenisi uudelleen.

Tänne tuleva osa törmää Pohjois-Venäjällä alkuviikolla vahvistuvaan kylmään korkeapaineeseen, ja torstain maissa lännestä leviääkin Suomeen jopa lumisade, sade kuitenkin, ja ilmeisesti etelänpuoleinen tuuli voimistuu selvästi. Niin, hyppäsinpä tässä minäkin lähipäivien yli ensi viikkoon, jonka ennusteet ilmakehän rakenteesta ehtivät vielä muuttua. Ja voisi tässä vielä senkin sanoa, että ensi viikonlopun kuluessa Suomessa voisi vaikuttaa voimakas matalapaine syysmyrskyineen. Myrskyt merellä yleistyvät tähän aikaan vuodesta myös tilastoissa.

Ennen kuin Pohjois-Venäjän kylmä korkeapaine näyttää täälläkin kyntensä, liikkuu Suomen eteläpuolitse sunnuntain-maanantain kuluessa itään tarkkaan ottaen parikin matalapainetta. Sunnuntaina kunnon vesisateet leviävät lounaasta myös itään ja maan keskivaiheille, missä sataa myös räntää ja lunta. Maanantain matalapaine on vähäisempi ja kulkee hieman etelämpää, varmimmin satanee vettä lounaassa. Alkuviikko on yhtä kylmenemistä, tiistaina itäviima on lämpimään syksyyn tottuneille jo hyytävä. Jos haluaa pyydystää lomalentoäkkilähtöjä ja himoaa hellettä, kannattaa mennä Etelä-Espanjaan. Muut voivat jännittää, mitä Gonzalo tekee.

Foreca on myös naamakirjassa (facebook) ja twiittaa!

 

Seuraa hurrikaaneja: http://www.nhc.noaa.gov/  , klikkaa hurrikaania!

Lähempänä Eurooppaa muista Forecan uutuussivu: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/pres_rain   Siellä se Gonzalon jäännekin jo näkyy maanantain kartoissa.

Virallisen säävaroitustilanteen kehittyminen saattaa antaa hyviä vinkkejä: http://www.meteoalarm.eu/su_FI/0/0/EU-Europe.html

LISÄYS: Jännitys tiivistyy: http://www.telegraph.co.uk/topics/weather/11167250/Britain-on-alert-for-flooding-and-high-winds-from-Hurricane-Gonzalo.html

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Hurricane_Isaac_%282012%29#mediaviewer/File:Issac_Tree_on_Car_1.jpg

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 1 kommentti

Lähin suurtulva nyt Genovassa?

Kuva on Genovasta mutta vuoden 2010 lokakuun tulvan tekosista. Kuva: Alessio Sbarbaro / Googlen tarkennetttu kuvahaku.

Kuva on Genovasta mutta vuoden 2010 lokakuun tulvan tekosista. Kuva: Alessio Sbarbaro / Googlen tarkennetttu kuvahaku.

Suomiko säämaa? Loppuvuoden sään jo tultua julistetuksi paitsi lauhaksi, myös synkäksi – sellaistahan se syksy joillekuille on, toiset taas vääntelehtivät toisina aikoina – siinä ei kai sitten muuta kertomista enää olekaan. Mihinkäkö viittaan? Unohda.

Ulkomailla sitä sentään tapahtuu: ovella on parikin paikallista sääkatastrofia. Ja kuinkas muuten, asialla ovat trooppiset hirmumyrskyt. Japani on saamassa viikon sisällä jo toisen taifuuninsa Vongfongin, mutta nyt myös Intian itärannikolle on rantautumassa Bengalinlahdelta sykloni Hudhud. Mikä lie luonnon tarkoitus, ehkä nämä paikat tarvitsevat tuuletusta ja tulvapesua. Ihan omalla ilmastovyöhykkeellään kumoikin on. Siitä voisi sitten tilastoväki kiistellä, onko trooppinen hirmumyrsky ilmiönä harvinainen vai ei. Taitaa riippua tilastoista, mutta nykyisin on tapana saada näyttämään kaikki siltä, että kaiken takana on ilmastonmuutos. Ennen se oli nainen.

Genovassa tulvii tänään ”vedenpaisumusmaisten sateiden” jäljiltä. Sääasemalla Genova/Sestri kerrotaan tulleen vuorokauden aikana vettä 165 litraa neliömetrille, eivätkä sateet ymmärtääkseni rajoittuneet yhteen vuorokauteen. Ylempänä vuoristossa arvioidaan sataneen kaikkiaan jopa 600 litraa. Jokia pitkin se vesi tietysti rannikkokaupunkiin tulee, ellei sitten meri tulvi. Näillä siis mennään osassa Liguriaa, Pohjois-Italiassa.

Näitä juttuja löytäisi lisää, jos vain etsisi. Tässä kerrotut ovat osastoa ”käden käänteessä” tai ”KVG”. Kas, nyt alkoi pilvipeite rakoilla. Viimeistään siihen karisi tämän syyspäivän synkkyys. Jatkossa on kylmempää: ensi viikon loppupuolella näistä päivälämpötilaoista on viitisen astetta pois, ja puhun nyt eteläisestä Suomesta. Lapissa kylmeneminen voi olla selvempää. Sateet jäävät tässä kylmenemisessä vähäisiksi, joten ainakaan yleisellä tasolla lumipeite ei kasvane. Toisaalta, ainahan voi kaikenlaista pienempää ryppyä säähän tulla.

Tässä syksyn ajassa kannattaa jo vähän varoa keliä, vaikkei varoituksia ja muita tuutin täydeltä tulisikaan. Vara on viisautta, puhumattakaan  oikeista tilannenopeuksista ja turvallisuusväleistä edellä ajavaan. Ja jos tulee liukasta, eivät siltä jalankulkijatkaan välty. Kannattaa luottaa omiin silmiinsä, ja tässä on hyvä ottaa avuksi myös kättä pidempää. Ainakin liikenneviraston kelikamerat voivat antaa paljon tietoa tien päältä. Kameroiden toimiessa nettikäyttäjälle asti niistä näkee usein ainakin lumitilanteen sekä sen, onko tienpinta vaikka märkä. Lumitilannetta on hyvä seurata vaikka Forecan nettisivujen kautta.

Niin, kohti kylmempiä aikoja kuljemme ensi viikolla, mutta ensi viikonvaihteen ennustekartatpa kertovat selvästi päinvastaisesta kehityksestä lännestä alkaen. Mutta nyt menen kaksinkertaisesti kipeän jalkani kanssa vähän ulkoilemaan. Enkä synkistele.

 

Trooppiset hirmumyrskyt:  http://tropic.ssec.wisc.edu/#

Genovan tilanne:  http://www.corriere.it/cronache/14_ottobre_11/genova-un-altra-notte-paura-nuovi-temporali-allagano-citta-2c0b5b22-5105-11e4-8503-0b64997709c2.shtml

Genovan säätilanteen selitys:  http://www.corriere.it/scienze/14_ottobre_11/piogge-violente-caldo-mare-ecco-perche-piove-dodici-ore-f45a6b52-5125-11e4-8503-0b64997709c2.shtml

LISÄYS 1-2:

1. Squall-line:  http://www.meteoweb.eu/2014/10/maltempo-pericolosa-squall-line-temporalesca-in-toscana-nubifragi-grandinate-live/334856/

2. Genovan kaupunginjohtajan mukaan voimassa ei ollut varoituksia: http://www.meteoweb.eu/2014/10/alluvione-a-genova-il-sindaco-nessuno-ci-aveva-avvertito-sui-possibili-rischi/334021/

Corriere della Sera:  http://www.corriere.it/  (oma uutissitaattini ei ole näistä)

Liikenneviraston ajokeli:  http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/index.html?x=2829572.101390335&y=9447015.668455496&z=6&view=drivingConditionView&l1=true&l2=false&l3=false&l4=false

 

Kuvan linkki:  http://it.wikipedia.org/wiki/Alluvione_di_Genova_del_4_ottobre_2010#mediaviewer/File:Alluvione_sestri_ponente_ottobre_2010_-_05.jpg

 

 

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | Kommentoi

Tuulia ja hiustenkuivaajia

Mistral, nimi tuulen mukaan vai tuulen nimi runoilijan mukaan? Ranskalainen runoilija Frédéric Mistral (1830-1914) , Paul Saïn (1853-1908)

Edellisessä blogipostauksessani kirjoitin myrskyjen nimistä. Viime viikolla amerikkalainen sääpalveluyritys The Weather Channel julkaisi epävirallisen nimilistan tulevan talven myrskyille Yhdysvalloissa. Virallisia talvimyrskynimilistoja valtiollinen USA:n sääpalvelu ei vielä tee. Weather Channelin listalle on päässyt myös suomalainen nimi, Kari. Kari-nimi juontaa juurensa kreikankielistä nimestä Makarios, joka tarkoittaa onnelllista tai siunattua. Sitä ei ole kerrottu, miten Kari on päässyt jenkkisääfirman talvimyrskylistalle.

Olen joka tapauksessa viime aikoina tutkiskellut erilaisten tuuli-ilmiöiden nimeämistä. Pimenevät illat vievät meidät usein kirjallisuuden tai elokuvien pariin. Niissä kuvataan eksoottisen kuuloisia tuulia, jotka yleensä tekevät ihmiset hulluiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä Mistral-tuuli Ranskan Provencessa tai Sirocco Pohjois-Afrikassa.

Mistralista sanotaan, että se tekee ihmiset ärtyisiksi ja ahdistuneiksi. Kova ja kuiva tuuli puhaltaa pohjoisesta tai luoteesta pitkin Rhônen laaksoa Välimerelle asti. Yleisimmin tuuli puhaltaa keväisin ja syksyisin. Mistral-tuulen takia Provence on muuta Ranskaa aurinkoisempi.

Nimensä Mistral-tuuli on saanut provencelaisesta kielestä tai murteesta (Occitanin kielestä) mistrau, jota tarkoittaa suomeksi suunnilleen mestarillinen. Provencesta oli myös kotoisin runoilija Frédéric Mistral (18301914), joka sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon 1904. Onko tuulen nimi tullut runoilijasta vai ottiko runoilija tuulen nimen? Vai onko kaikki vain sattumaa?

Elokuvan Sirocco juliste vuodelta 1951, lähde: www.imdb.com

Elokuvan Sirocco juliste vuodelta 1951, lähde: www.imdb.com

Entäpä Sirocco? Monet ovat varmaan katsoneet tai lukeneet seikkailutarinoita Pohjois-Afrikasta, jossa kuiva ja kuuma tuuli nostaa hiekkamyrskyjä, ja kamelikaravaanit eksyvät. Sirocco-tuulen voimakkuus saattaa olla hurrikaanien luokkaa.

Sirocco-nimen (italiaksi scirocco) saattaa tulla arabialaisesta sanasta sharqi, itäinen tuuli. Sirocco tuulee yleensä keväisin ja syksyisin, jolloin kuuma tuuli nostaa kuivaa aavikkoilmaan Saharasta Pohjois-Afrikan ja Välimeren ylle. Pöly ja kuumuus aiheuttavat usein terveydellisiä ongelmia. Myös rakennukset ja elektroniset laitteet saattavat kärsiä tuulesta.

Sirocco-tuuli vaikuttaa hiukan eri tavoin eri paikoissa. Tuulen nimityskin vaihtelee. Afrikan mantereen puolella tuuli tuo kuivaa ja pölyistä ilmamassaa, jopa hiekkamyrskyjä. Välimerellä tuuli kerää kosteutta ja tuo eteläiseen Eurooppaan hiekan ja pölyn lisäksi runsaita sateita.

Ainakin yksi elokuva on nimetty Sirocco-tuulen mukaan. Vuonna 1951 valmistuneen film noirin pääosassa näyttelee iki-ihana Humbrey Bogart.

 Meille suomalaisille tutumpi on ehkä Föhn-ilmiö. Föhn on lämmin ja kuiva tuuli, joka syntyy kostean ilmavirtauksen ylitettyä vuoriston ja menetettyä kosteutensa. Föhn on hyvin yleinen Alppien pohjoispuolella. Suomessa Föhn on talven ja etenkin kevään sääilmiö, jossa lämmin ja kuiva tuuli puhaltaa Norjan vuoriston yli. Föhn-tuuli saattaa lämmittää ilmaa etenkin läntisessä Suomessa.

Eteeni ei ole osunut elokuvaa tai romaania, jossa Föhn-tuulella olisi ollut suuri vaikutus tarinaan tai ihmisiin, mutta hiustenlaittoon Föhn-tuulella on välillistä vaikutusta. AEG-yhtiö keksi hiustenkuivaajan vuonna 1900. Vuonna 1908 yhtiö rekisteröi tavaramerkin n juuri tämän Föhn-ilmiön mukaan. Lämmin tuuli molemmissa. Vuonna 1941 AEG rekisteröi vielä sanan Foen. Tästä tavaramerkistä on useissa kielissä syntynyt kädessä pidettävän hiustenkuivaajan yleisnimi, Suomessa fööni.

Lisää maailman tuulia ja muita lähteitä:

http://www.weatheronline.co.uk/reports/wind/The-Sirocco.htm

http://ggweather.com/winds.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/F%C3%B6hntuuli

 http://www.aeg-ie.com/download/web_aeg_history_e.pdf

Kategoria: Huomioita säästä, Kulttuuria, Yleistä säästä | Tagit: , , , , , | 4 kommenttia

Nauti pitkästä syksystä

Syksystä voi nauttia myös ihan tyylikkäästi. Näinkin voi syksyisen huviretken tehdä. Kuva: zottelpueppi / fotocommunity /googlen tarkennettu kuvahaku.

Syksystä voi nauttia myös ihan tyylikkäästi. Näinkin voi syksyisen huviretken tehdä. Kuva: zottelpueppi / fotocommunity /googlen tarkennettu kuvahaku.

Saa nähdä, miten paljon saamme tämänkertaisesta korkeapaineestamme myös kuivaa ja aurinkoista säätä. Tänään siitä nauttivat itäiset maakunnat ja lounaisin rannikko saaristoineen. Vaikka parhaiten tuossa korkeapaineessa olemmekin vasta sunnuntaista tiistaihin. Pilveä, myös sumua, voi silti olla, mutta josko sentään sateista pääsisimme. Tänään on sadetutkan mukaan sateisinta suunnilleen Itä-Uudellamaalla, mutta hyvinpä ropisevat sadepisarat ikkunaan myös Helsingissä. Ennen kuin alkoi sataa, maisemasta kilpailivat sumu ja jo värittyneet lehtipuut. Sumu oli ottavinaan ylivallan, mutta vähäinenkin valo sai syksyn värit eloon.

Jos lähipäivinä on tarvetta vaikka sukuloida tai jos haluaa muuten vain vaihtaa vapaapäivän maisemaa, voi hyötyä suuresti satelliittikuvista. Aurinkoinen sää voi nimittäin oleilla aika lähelläkin, kunhan sitä vain etsii oikeasta suunnasta. Äkkiäkös matka jollain menopelillä taittuu, ja vielä kaukana edessä ovat liukkaat kelit. Vasta keskiviikon-torstain maissa ilma Suomessa on – aiempaa epävakaisemman sään ryydittämänä – edes vähän kylmempää, ja sitäkin vain tilapäisesti. Tuskin edes mainitsisin tässä vaiheessa rännän tai lumen mahdollisuudesta muualla kuin Pohjois-Suomen itäosassa, mutta jos jotain tuolle ajankohdalle suunnittelee, kannattaa edes pieni kasvava mahdollisuus jollain tavalla jo pistää korvan taakse. Ei kuitenkaan ole enää kesä.

Ihan ulkoilukelpoista sää siis lähipäivinä on, joten raitista ilmaa on tarjolla niillekin, jotka eivät halua ihan hikeen asti rehkiä. Syksy tuoksuu ulkona, ei sisällä. Pieni pukeutumisongelma voi seurata aamujen ja iltapäivien lämpötilaeroista. Suomi ja jopa melko lähiympäristö on pullollaan myös syysnähtävää, ei se kaikki kesään jää. Oma aktiivisuus ja jopa hullu luovuus siinä varmasti palkitaan. Retkenkin voi tehdä vaikka tylsimpään mieleen juolahtavaan paikkaan, ja huomata sen jälkeen, ettei se nyt ihan niin tylsä ollutkaan, ainakaan syysväreissä ja hyvässä seurassa.

 

Kuvan linkki: http://www.fotocommunity.de/pc/pc/display/28986153

 

Kategoria: Huomioita säästä | 5 kommenttia

Millainen ruska etelään tänä vuonna?

Näinä päivinä ruska pääsee vauhtiin täällä etelässäkin. Muualla maassa ainakin koivut ovat METInfo Fenologia -palvelun mukaan jo keltaisia. Yöpakkaset yleistyvät, mikä saa puut korjaamaan klorofyllin eli lehtivihreän parempaan talteen. Jäljelle jäävät lehden muut väriaineet: antosyaani, ksantofylli ja karotiini, joita me puolestamme ihastelemme syksyn kauniina väreinä. Viime syksynä ruska oli etelässäkin poikkeuksellisen hieno, mikä johtui säätyypistä, jossa päivät olivat melko lämpimiä ja öisin oli vähän pakkasta.

IMG_9709

Ruskaa Vantaalla 1.10.2014

Ilmeisesti myös lämmin kesä edesauttaa komean ruskan muodostumista. Tänä vuonna ei etelään kuitenkaan ole Metlan mukaan odotettavissa yhtä hehkuvia värejä, sillä etenkin koivuja vaivaavat sienitaudit.

IMG_9718

Punaista väriä, antosyaania, muodostuu lehtiin vasta syksyllä. Sen arvellaan parantavan pakkasenkestävyyttä.

IMG_9729

Viime vuonna takapihan haavikko oli kirkkaankeltainen, mutta tänä vuonna sienitaudit riivaavat lehtiä.

IMG_9731

Kaikki puut eivät muodosta ruskaa. Esimerkiksi leppä kykenee sitomaan typpeä suoraan ilmasta juurinystyröidensä avulla, joten sen ei tarvitse korjata typpipitoista lehtivihreää talteen.

IMG_9725

Ksantofylli ja karotiini synnyttävät oranssit ja keltaiset sävyt.

IMG_9723

Ensi kesänä meidänkin pihaan istutetaan vaahtera, jotta päästään haravoimaan tätä kauneutta.

Twitter: @liisarintaniemi

Kategoria: Huomioita säästä | 1 kommentti

Varo kauheaa syksyä

Syksy voi olla vaarallista aikaa, joten luonnonvoimien edessä kannattaa käpertyä vaikka komeroon. Kuva: Hans / pixabay.

Syksy voi olla vaarallista aikaa, joten luonnonvoimien edessä kannattaa käpertyä vaikka komeroon tai vällyjen alle lämpimään. Kuva: Hans / pixabay.

Tämä Sään takaa -blogi se aina haastaa selvittämään, josko ilmassa olisi jotain uutta, tärkeää tai muuten tässä sanomisen arvoista. Vähitellen yleistyvät myrskytuulet ovat minun maailmankuvassani tuikitavallista syksyä. Viime yöhön, joka oli voimakkaan etelätuulinen jopa myrskyisine puuskineen, varmaan sopi sanonta: oli synkkä ja syksyinen yö. Vaikka synkkä tuo yö oli vain, jos otti massiivisen säävaroituskoneiston todesta ja meni kellariin odottamaan ”poikkeuksellisen” sääilmiön ohilentoa. No, ehkä myrskypuuskissa on oma taikansa.

Mutta tuo loistava ”oli synkkä ja syksyinen yö” pani hakemaan lähdettään. Mistä se on peräisin, mistä korvaan kolahtanut? Sanat soljuvat kuin ”oli juhla ja juhannusilta”. Kaunista. Ja selvisi, että asialla on ollut ainakin suomentaja Kersti Juvan kynä vuonna 1978. Alkuteos on Uncle Abner, Master of Mysteries.

Alkuperäinen kirjailija on länsivirginialainen Melville Davisson Post (1869-1930), jonka käsialaa ovat peräti 22 tarinaa, joissa Uncle Abner, oikeudenmukaisuutta annosteleva takametsien mies (tämä piti minun kääntää), esiintyy henkilöhahmona. Näistä tarinoista tietää Wikipedia, että ne ovat ”the finest mysteries ever written”. Huomaan Yleisradion julkaisseen tämän tarinan myös kuunnelmana. Alan ajatella, että tässäpä on oiva syysiltojen ilo. Jännäri, satiiri ja jopa murheellinen komedia, tarinasta sanotaan. Luomisvoimansa menettänyt kirjailija ja syrjäinen englantilainen linna. Voittaa kliseisen säästä puhumisen ja varsinkin viranomaisvaroitukset. Ihan eri genre. Onneksi ulottuvillani on kirjasto ja netti.

Vai uskallatko sittenkin kohdata syksyn silmästä silmään ja voittaa sen kuin arkkienkeli Mikael lohikäärmeen? Kuva:

Vai uskallatko sittenkin kohdata syksyn silmästä silmään ja voittaa sen kuin arkkienkeli Mikael lohikäärmeen? Syksyhän suorastaan haastaa selättämään itsensä. Kuva: Hochgeladen von Eugene a / Wikimedia Commons.

Mutta vielä syksyyn, sen sisimpään ytimeen. Mikkelinpäivä lähestyy. Etenkin se alkuperäinen, joka näkyy vielä almanakassa arkkienkeli Mikaelin nimipäivänä ja on aina 29.9., kun taas nykyinen almanakan mikkelinpäivä on vasta seuraavana viikonloppuna, eikä ennen kolmipäiväisestä sato- ja laidunkauden päätepisteen juhlasta ja palvelijoiden vuosipäivästä, jota seurasi vapaaviikko, ole paljoa jäljellä.

Päivän siirto seuraavaan viikonloppuun ajoittuu Ruotsissa vuoteen 1772. Mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto Kustaa Vilkuna höystää tekstiään osuvilla sananparsilla ”mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan” ja ”mikkelistä akat tupaan, perunat kellariin”. Naisten oli aika siirtyä tupatöihin. Vilkuna kertoo päivän olleen myös tavallinen köyhemmän kansan hääpäivä.

Säätä tietysti myös ennustettiin: ”Mitä ilma mikkelinä, sitä sitten köyriin”, joskus myös pyhiinmiehiin. ”Kun mikkelille lehti lähtee, niin Jyrkille (23.4.) kesä tulee” (Itä-Suomi). Vilkuna muotoilee, että mitä aikaisemmin ja reippaammin lehti putoaa, sitä varhemmin jäät murtuvat ja kesä tulee. Onneksi jotain löytyy myös tähän syksyyn: ”Kesää mikkeliin, syystä jouluun”. Ainakin yksi lööppi jo julisti ”syksyn lämmön jatkuvan jouluun”.

 

Melville Davisson Post  http://en.wikipedia.org/wiki/Melville_Davisson_Post#Uncle_Abner

Uncle Abner, Master of Mysteries  http://gutenberg.net.au/ebooks02/0200911.txt

Mikkelinpäivä  http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikkelinp%C3%A4iv%C3%A4

 

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/kuu-moonlight-kalpea-y%C3%B6-pimeys-8189/

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Un%C3%BCberwindlich_starker_Held,_Sankt_Michael#mediaviewer/File:Titelbild_Engel,_D%C3%A4monen_und_phantastische_Wesen.jpg

 

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Rajut sääilmiöt, Sää ja luonto, Vuodenajat | 5 kommenttia

Syksy saapui rytinällä – ensilumi Itä- ja Pohjois-Suomeen!

Heräsin hetki sitten päiväuniltani sateen ropinaan. Ääni tuntui jo vieraalta – niin kauan meitä oltiinkin hemmoteltu lempeällä korkeapainesäällä. Kesä lienee kuitenkin nyt sinetöity, ja onkin aika toivottaa uusi vuodenaika tervetulleeksi. Ja millä rytinällä se saapuikin!

Maanantain aikana lämpötila on suorastaan romahtanut useilla paikkakunnilla. Sunnuntaina vuorokauden ylimmät lukemat olivat esimerkiksi Turussa lähes +19 ja Tampereellakin +17 astetta, mutta parhaillaan lämpötila on ko. paikkakunnilla vain +6,3 ja +4,8 astetta. Voimakas sadealue on huuhtomassa kesää mennessään ja sen jälkipuolella koillisesta virtaa hyistä ilmaa.

Bongasin Liikenneviraston kelikamerakuvista sunnuntaiaamuna ensimmäiset lumiset maisemat. Lunta ja räntää satoi tiettävästi ainakin Länsi- ja Pohjois-Lapissa, mutta ensilumen määritelmä ei täyttynyt. Ensilumeksi voidaan Ilmatieteen laitoksen mukaan rekisteröidä aamulla kesäaikana klo 9 (talviaikana klo 8) mitattu, vähintään yhden senttimetrin paksuinen lumikerros. Täten jos vaikka paikkakunnalla X sataisi tänään illalla 10 cm lunta, mutta se sulaisi yön aikana, ei ensilumimääritelmä päde.

Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)

Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)

Maanantaina saderintaman pohjoisreunaan on jo ehtinyt virrata sen verran kylmää ilmaa, että osa sateista on mm. Pohjois-Karjalassa muuttunut rännäksi. Liikenneviraston sivulta löytyi todistekuvaa maanantai-iltapäivältä Lieksan lähettyviltä, Hatunkylästä.

Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä

Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä (kuva: Liikennevirasto)

Maanantai-illan aikana saderintama liikkuu hitaasti kohti itää ja yhä kylmempää ja kuivempaa ilmaa virtaa sen pohjoispuolitse kohti etelää. Sadealueen pohjoisosassa sateen olomuoto muuttuu Pohjois-Karjalasta alkaen kiinteämmäksi. Jo maanantai-iltana joukossa on varmasti lisää räntää, mutta tiistaiyön aikana sateet muuttunevat yhä lumisempaan suuntaan, kun alailmakehään saapuu koillisesta kuivempaa ja kylmempää ilmaa. Eiliset mallit eivät vielä ennakoineet kovinkaan suuria lumikertymiä itäiseen Suomeen – kyse oli enemmänkin räntäsateen mahdollisuudesta.

Osa uusimmista malleista saa itäisen Suomen tilanteen näyttämään varsin keljulta tiistaiaamun kannalta: lunta voi kertyä pahimmillaan kymmenisen senttiä, ja autoilijoista vain murto-osalla lienee vielä talvirenkaat allansa. Räntäsateen mahdollisuus on kasvanut myös lännempänä ja etelämpänä: jotain lumensekaista voi tulla alas tiistaiyönä ja -aamuna myös mm. Jyväskylässä, Lahdessa ja jopa Hämeenlinnassa saakka.

Tiistaipäivänä sadealue näyttäisi kiepsauttavan itsensä kohti Kainuuta saapuen illalla myös itäiseen Lappiin. Ikävimmillään koko tiistain ajan se voi antaa itäiseen Suomeen keljua räntäsadetta kovan pohjoisviiman kera.

Ensilumimääritelmä on tiistaiaamuna toteutunut osassa itäistä Suomea: aamuyhdeksältä lunta on ollut maassa mm. Joensuussa, Leivonmäellä, Lieksassa ja Ilomantsissa, missä aamun lumensyvyys oli suurin, kokonaiset 7 cm. Lumikertymien ennustamisesta tekee haastavan se, että lumi on satamassa vielä lämpimän maakerroksen päälle ja onkin vaikea arvioida, kuinka paljon se ehtii sulattaa päällensä kertyvää lunta. Jos vastaava ensilumitilanne tapahtuisi vasta myöhemmällä syksyllä, jäisi maahan todennäköisesti enemmän lunta.

Joka tapauksessa ensilumi on satamassa nyt osaan maata harvinaisen aikaisin. Pohjoisessa Suomessa se sataa tyypillisesti vasta lokakuun alkupuolella, mutta maan keskivaiheilla vasta lokakuun viimeisillä viikoilla. Itäisen Suomen ensilumi on näin ollen saapunut kuukauden etuajassa. Eteläisessä Suomessa nyt maahan jäävä lumi olisi jo ennätyksellisen varhaista, sillä aikaisimmillaan näin on tapahtunut 29.9.1928.

Viikon puolivälin jälkeen sää on kuitenkin lämpenemessä sen verran, ettei lumipeite ole jäämässä pysyväksi. Loppuviikolla etelässä mitataan jälleen 15 asteen lukemia, idässä ja pohjoisessakin lämpenee sen verran, ettei hiihtoladuille ole vielä menemistä. Sen jälkeen syksy näyttäisi etenevän tavanomaista lämpimimmissä merkeissä.

Onkohan itäiseen Suomeen tiedossa tällaisia maisemia ensi yönä? (kuva: Markus Mäntykannas)

Maan pohjoisosassa lumi- ja räntäsade voivat vaikeuttaa keskiviikkona (kuva: Markus Mäntykannas)

Twitter: @markusmanty

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Sää ja luonto, Vuodenajat | 7 kommenttia