Vielä on kesää jäljellä

Vaikka kalenterikuukausi vaihtuikin jo syyskuun puolelle, on suuressa osassa maata vielä meteorologisessa mielessä kesä. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 asteen alapuolelle, voidaan terminen syksy julistaa alkaneeksi, ja näin on tähän mennessä alustavasti käynyt ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Suuressa osassa Lappia terminen syksy alkaakin keskimäärin jo elokuun puolella; tällä viikolla sen kuuluisi alkaa Oulun korkeudella, ensi viikolla keskisessä Suomessa, mutta etelä- ja lounaisrannikolla vasta syyskuun loppupuolella. Myöhäisimmillään kesä on päättynyt esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä vasta 15. lokakuuta!

Suomen yltä kohti etelää lurahtaneen korkeapaineen pohjoispuolella lännen ja lounaan puoleiset tuulet voimistuvat lähipäivinä,  samalla pilvipeite antaa periksi. Torstaista on tulossa viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä valtaosaan maata: pitkästä aikaa mitataan laajalti 20 asteen lukemia, päivän maksimit kipuavat ehkä aina 22 asteeseen saakka.

Keskiviikosta perjantaihin Etelä- ja Keski-Suomessa majailee helleilmamassaa. Keskikesällä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä lämpötila voisi kohota ylimmillään lähelle 30 astetta, mutta syyskuussa auringon säteilyenergia on enää alle puolet heinäkuisesta, ja päivälämpötilatkin jäävät jo viitisen astetta keskikesän lukemia alhaisemmiksi.

Rannikoilla kesä jatkuu pidempään

Rannikkoasukkaana sain pitkin kesää tottua siihen, että päivät alkoivat heikkotuulisina ja aurinkoisina, mutta iltapäivisin virisi viilentävä merituuli, joka laski rannikkoedustan lämpötilaa useilla asteilla. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä meri alkaa jo olla mannerta lämpimämpi. Itämeri on kauttaaltaan vielä 15-18 -asteinen, ja sen ympäristöään lämmittävä vaikutus jatkuu aina meriveden jäätymiseen saakka. Viime viikkoina lämpimähkö merivesi on voimistanut rannikon edustalla kuurosateita ja otolliset olosuhteet ovat poikineet myös vesipatsaita eli vesistön yllä olevia trombeja.

Lämmin merivesi voi voimistaa syyssateita ja viivästyttää termisen syksyn alkamista rannikkoseuduilla yli viikolla. Suuret vesistöt ovat varastoineet lämpöä kesän aikana ja luovuttavat sitä hitaasti ilmakehään ja ympäristöönsä syksyn edetessä. Syyssateet puolestaan voivat merialueiden yllä voimistua seuraavan mekanismin seurauksena: suuri vedenpinnan ja ilmakehän välinen lämpötilaero voimistaa nousuliikkeitä ja siirtää vedenpinnasta tehokkaasti lämpöä ja kosteutta ylöspäin ilmakehään, missä se lopulta tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sisämaassa puolestaan sateiden voimakkuus pienenee kesäisten kuurosateiden jäljiltä, samoin myös salamointi. Merellä ja rannikoilla salamoinnille on edellytyksiä vielä lokakuussakin.

Lähipäivinä syysateista ei ole vielä pelkoa, mutta tulevana viikonloppuna suursäätilan muutos Euroopassa polkaisee käyntiin hieman syksyisemmän ja epävakaisemman periodin Suomessa.

Tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti voi vaikuttaa syys- ja talvisäähämme

Grönlannin ja Islannin edustalta ja varsinkin Islannin pohjoispuolelta löytyy tällä hetkellä tavanomaista lämpimämpää merivettä. Tällä saattaa olla myös vaikutusta Suomen syys- ja talvisäähän. Erään tutkimuksen mukaan (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-04/iop-wna040114.php) lämmin Pohjois-Atlantti saattaa aiheuttaa suursäätilan jämähtämistä paikoilleen, jolloin tietty säätyyppi jää vallitsevaksi pidemmäksi aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti näyttäisi aiheuttavan negatiivisen NAO-indeksin, mikä tarkoittaa tavanomaista matalampaa ilmanpainetta Azoreilla ja tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta Islannin edustalla, jolloin Manner-Euroopassa on varsin kylmät oltavat ja Välimerellä kaatosateita.

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Syksyisin ja talvisin voimakkaiden matalapaineiden ja länsivirtausten syntymistä ruokkii pohjoisen arktisen alueen ja päiväntasaajan välinen suuri lämpötilaero. Mikäli jääpeite hupenee ja merivesi Atlantin pohjoisosassa lämpenee entisestään, voi matalapainetoiminta hiipua. Kauhuskenaarioni: lyhyemmät syksyt, aikaisin alkavat kylmät ja mantereiset paukkupakkastalvet.

Kollegani Petri Takala käsittelee aihetta kattavammin täällä.

Twitter: @markusmanty

Kategoria: Huomioita säästä | 1 kommentti

Aerosolit haltuun

Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen "aerosoli" sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.

Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen ”aerosoli” sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuvassa on aerosolipakkaus eli suihkepullo tai spray. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.

Bárðarbunga-tulivuori uhittelee edelleen, eikä sen mahdollisesta tuhkapilvestä ja sen leviämisestä ilmakehässä voida vielä sanoa mitään varmaa. Mutta tuhkapilveen johtavan purkauksen mahdollisuus ei ole myöskään pienentynyt, joten tarkkana saa olla. Muistissa on vielä, miten Euroopan lentoliikenteen kävi keväällä 2010. Tästä kerroin jo edellisessä blogissani, eikä asian ajankohtaisuus ole tämänkertaisen tulivuoren osalta mitenkään väistynyt. Itse asiassa Islannin ilmatieteenlaitos on tänään päättänyt varoittaa tulevista tapahtumista. Tällainen on toki hallintoa, mutta kertoo jostain. Tulivuoret eivät ole ilmatiedettä, mutta mahdollisen tuhkapilven liikkeet sitäkin enemmän. Eri maiden ilmatieteenlaitoksille voi kuulua hallinnollisesti toisistaan poikkeavia vastuualueita.

Suomalainen sääviranomainen Ilmatieteen laitos puolestaan uutisoi nettisivuillaan pari päivää sitten ihmisperäisten aerosolipäästöjen vähentyneen viime vuosikymmeninä Euroopassa ja USA:ssa lainsäädännön ansiosta sekä Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Kuitenkin, kuten arvata on maallikompikin saattanut, Kiinan ja Intian vastaavat päästöt ovat vastaavasti lisääntyneet lähes yhtä paljon. Tästä sittenkin aika monimutkaisesta asiasta seurausvaikutuksineen voi siis lukea mainitusta paikasta ja ihan etusivulta (www.fmi.fi, ajankohtaista-osio ja tiedotearkisto).

Nimenomaan aerosolit, pienhiukkaset, ovat osoittautuneet hyvin keskeisiksi arvioitaessa ilmastonmuutoksen suuntaa. Ne toimivat vesihöyryn tiivistymisytiminä, mikä tarkoittaa, että likaisemman ilman pilvissä on enemmän ja sitä myöten pienempiä pilvipisaroita. Tällainen pilvi on isopisaraista tiheämpi ja heijastaa tehokkaammin auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Vaikutus on tässä siis ilmastoa viilentävä, mutta näin yksinkertainen ei asia kokonaisuutena suinkaan ole. Aerosoleista kannattaa kiinnostua laajemminkin.

Nykyaikainen sääpalvelu puolestaan on oikeastaan teollisuutta, jonka tuotteita myydään kilpailuilla (ainakin periaatteessa) markkinoilla. Myös sääpalveluun liittyy tutkimusta, eli ei sitä tule kuin manulle illallista siitäkään huolimatta, että se saattaa näyttäytyä yksinkertaisena. Se tekee niin, koska sen on alun alkaen pitänyt huomioida kohderyhmä. Nykyisessä informaatiotulvassa ei ole tässä mielessä mitään hyvää, koska entistä pienempi osa informaatiosta muuttunee kohinasta tiedoksi. Mutta pysykää kanavalla www.foreca.fi. Sääpalvelusta saa suurimman ilon irti se, joka käyttää palvelua hyväkseen säännöllisesti eikä vain silloin tällöin.

Hieman erilaisia käsitteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aerosoli  (lähteineen!)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pienhiukkanen

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Aerosol_spray#mediaviewer/File:Aerosol.png

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Pilvet, Sää ja luonto, Yleistä säästä | Kommentoi

Myrsky vai mylväys? Vai Helena? Mikä myrskylle nimeksi?

Hurrikaanit Marie ja Cristopal

Hurrikaanit Marie ja Cristopal

Viime viikolla kova tuuli ei yltynyt myrskyksi asti täällä Suomessa, mutta aiemmin kesällä Helenan päivänä mantereella oli rajuja ukkoskuuroja, joten tämä rajuilma nimettiin Helenaksi.

Koska rajuilma sattui Helenan päivänä (31.7.), niin se loogisesti nimettiin Helenaksi. Näin Suomessa on helppoa nimetä rajuilmat ja myrskyt niiden alkamispäivän nimipäivän mukaan. Kalenterista vain napataan ensimmäinen nimi, jota ei aikaisemmin ole annettu näille luonnonilmiöille.

Tällä hetkellä Atlantilla pyörii ykkösluokan hurrikaani Cristobal, joka on tämän kauden kolmas hurrikaani (A, B, C…). Tyynellä Valtamerellä riehuu kakkosluokkaan laimentunut Marie. Mistäs nämä nimet ovat sitten repäisty? Yhdysvalloissa ei kalenterissa ole nimipäiviä, joilla myrskyjä nimetä.

Jotta myrskyt (hurrikaanit, taifuunit tai syklonit – sama asia eri maantieteellisillä alueilla) pystyttäisiin erottamaan toisistaan, niin World Meteorological Organisation (WMO) on kehittänyt alueellisia myrskyjen nimilistoja. Listoissa on aakkosjärjestyksessä 21 nimeä. Nimilistoja on kuudeksi kaudeksi. Jos hurrikaanikauden (kesäkuusta marraskuuhun) aikana tulisi enemmän kuin 21 myrskyä, niin ”jatko”myrskyt nimettäisiin kreikkalaisten aakkosten mukaan. Alpha, Beta, Gamma…

Jos myrsky on tuottanut paljon vahinkoa, se poistetaan nimilistalta. Esimerkiksi Katrina (Yhdysvallat 2005) on poistettu listalta. Nimiä ei noin vain lisätä tai poisteta. WMO pitää aiheesta tärkeitä kokouksia kahdesti vuodessa.

Läntisen ja pohjoisen Tyynenmeren sekä Etelä-Kiinan meren alueilla neljätoista alueen maata (WMO:n taifuunikomitea) ovat saaneet laittaa jokaiselle viidelle listalle kaksi nimeä. Listoja ei aloiteta alusta vuoden vaihtuessa. Tällä listalla kaikki nimet eivät ole ihmisten nimiä, vaan listalla saattaa olla paikkoja, astrologisia nimiä tai vaikkapa mytologosia hahmoja. Voin vain kuvitella, kuinka tiukkoja keskusteluja listalle ehdotetuista nimistä käydään.

Läntisen ja pohjoisen Tyynenmeren sekä Etelä-Kiinan meren alueen taifuunien nimilistat

Läntisen ja pohjoisen Tyynenmeren sekä Etelä-Kiinan meren alueen taifuunien nimilistat. Lähde WMO

Ja jotta myrskyjen nimeäminen ei kävisi liian helpoksi Aasiassakaan, niin Japanilla on käytössä kaksoiskäytäntö: sekä nimet yhteiseltä listalta että numerointi (nelinumeroinen luku: kauden taifuunin järjestysnumero ja vuosi).

Ja nyt historiaa. Mistä tämä myrskyjen nimeäminen oikein alkoi? Tarinat kertovat, että ensin myrskyjä nimettiin mielivaltaisesti. WMO:n mukaan esimerkiksi vuonna 1842 Atlannilla riehunut hurrikaani Antje sai nimensä myrskyssä mastonsa menettäneen aluksen mukaan. Etenkin roomalaiskatollisissa maissa myrskyjä saatettiin nimetä pyhimysten mukaan. Toisen maailmansodan aikaan amerikkalaiset meteorologit nimesivät myrskyjä vaimojensa tai tyttöystäviensä mukaan. Enpä tiedä, olisiko tuollainen kunnia tehnyt minut onnelliseksi?

Koska naisten nimet vaikuttivat hyvältä tavalta nimetä myrskyjä, niin vuonna 1953 WMO julkaisi nimilistan Atlannin hurrikaaneille. Ensin listalla oli vain naisten nimiä. Miesten nimet lisättiin tasa-arvon nimissä vuonna 1979.

Ja nyt loppuhuipennus. Illinoiksen yliopistossa julkaistiin tutkimus kesäkuussa, jonka mukaan hurrikaanit, joilla on feminiininen lempeä nimi kuten Dolly, Fay tai Hanna aiheuttavat enemmän kuolemantapauksia kuin miehisemmät nimet. Ihmiset eivät kuulemma välttämättä ota lempeitä ”naismyrskyjä” yhtä tosissaan kuin möreitä ”miesmyrskyjä”. Mitäs tähän sanotte?

Lähteitä:

http://www.wmo.int/pages/prog/www/tcp/Storm-naming.html

http://www.hurricanezone.net/

http://www.news.illinois.edu/news/14/0602genderedhurricanes_SharonShavitt.html

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 6 kommenttia

Tuleeko Bardarbungasta uusi eyjafjallajökull?

Kuva: David Karnå / Wikimedia Commons.

Nyt saadaan jännittää Bardarbungaa. Tämä kuva on Eyjafjallajökull´sta keväältä 2010. Tulivuorien tuhka on luonnollinen ”epäpuhtaus” ilmakehässä. Sen leviämistietoudelle on kysyntää. Kuva: David Karnå / Wikimedia Commons.

Ilmakehässä ei liiku vain ilmaa, sääjärjestelmiä, pilviä ja sateita, vaan yhtä lailla kaikkea, mikä sinne on joutunut. Joko ihmisen toiminnan seurauksena tai ihan ilman ihmistä. Ns. kasvihuonekaasut ovat maapallon ilmastoon vaikuttaessaan oleelinen asia, mutta merkitystä on myös hyvin erityylisillä, paikallisilla ja jopa välittömästi vaarallisten aineiden päästöillä. Ja erityisesti niiden leviämisellä ja odotettavissa olevilla pitoisuuksilla eri paikoissa. Ilman ilmakehän yhä tarkemppaa mallintamista ei tässä pärjätä. Onnistunut mallinnus ja ylipäätään mittauksiin perustuva tieto puolestaan edellyttävät vankkaa perustutkimusta.

Koneisto tutkia, kehittää malleja ja haaste kertoa vaarallisten aineiden käyttäytymisestä ilmakehässä ovat melkoisia. Päästöt jo yksinään ovat hyvin erilaisia. Jos vaikka ydinvoimala ainoastaan vuotaa, se tuottaa aivan erilaisen saastelaskeuman kuin jos on samaan aikaan myös tulipalo. Tulipalon myötä osa epäpuhtauksista kohoaa korkeuksiin ja jatkaa sieltä kunkin ilmakerroksen olosuhteiden mukaisesti.

Kloorivaunun kaatuminen ja rikkoutuminen ratapihalla tai kesken  kuljetuksen on maanpinnan läheisen ilmakerroksen ääripäätä, koska kloori raskaana pysyy maanpinnan lähellä, kunnes hajoaa. Sade muuttaa laskeumaolosuhteita: puhutaan erikseen kuiva- ja märkädepositiosta. Ilman epäpuhtauksien leviäminen ei ole niin yksinkertainen asia selvittää kuin mitä äkkipäätä voisi ajatella.

Myös tiedottaminen on vaarallisten aineiden leviämisen tapauksessa haasteellista. Muistan aina elävästi sen kerran, vielä Ilmatieteen laitoksen ajaltani, kun läheisessä Sosnovyj Borin ydinvoimalassa oli tapahtunut radioaktiivisten aineiden päästö. Kun tieto asiasta tuli, istuimme juuri Säteilyturvakeskuksen ihmisten antamassa koulutuksessa. Mikä sattuma.

No, tämä tietenkin vain auttaa tapauksen muistamista. Tärkeintä koko jupakassa oli tämän kirjoituksen kannalta se, että jokin iltapäivä- tai muu lehti oli (todennäköisesti) soittanut päivystävälle meteorologille (mistäpä muualtakaan tieto olisi ollut peräisin) ja muotoillut ilmeisesti kysymyksensä niin, että mikä oli tuulen suunta siellä silloisen Leningradin alueella.

Ja kun vastauksesta saattoi päätellä, että siellä tuuli Suomeen päin, niin totta kai se uutisoitiin niin, että ilmavirtaus käy sieltä Suomeen. Meteorologi tuskin vielä tiesi kyseisestä päästöstä mitään. Todellisuudessa päästö ei tullut lähellekään Suomea, koska välissä oli mm. kokonainen säärintama. Kouluttautumismielessä tässä tuli paljon käytännön oppia tiedotuksen vaikeudesta ja löyhin perustein tapahtuvan uutisoinnin seurauksista (paniikinomaisuus, aletaan esim. noutaa lapsia päiväkodista jne.).

Mutta syy sille, että ajatukseni ovat kääntyneet näihin leviämisasioihin, ei ole se, että tulevista tiivistyvistä ja ravakoista kuurosateista on jo kylliksi jauhettu. Ei, vaan se, että Islannissa on taas alkanut purkautua merkittävä tulivuori Bardarbunga. Tosin vielä satoja metrejä paksun jääkuoren alla, mutta jäähän sulaa, jos lämpöä riittää. Tuoreessa muistissa on vielä runsaan neljän vuoden takainen ilmasirkus, jonka Eyjafjallajökullin purkaus aiheutti. Hauskoja muuten nuo islanninkieliset paikannimet.

Tein ripauksen ennakkotutkivaa nettijournalismia. Sen tuloksena laitan tähän perään alkuperäisaineistojen ystäville jokusen linkin mm. järjestelmästä vahtia näitä ilmakehän tuhka-asioita lentoliikenteen näkökulmasta. Maailma on mm. jaettu VAAC-alueisiin, ja Islanti on näissä osa ”Lontoota”, eli ainakin alkupään leviämislaskelmat ovat Englannin kansallisen sääpalvelulaitoksen vastuulla. Suurin osa Manner-Eurooppaa on puolestaan ”Toulouse”´ia.

Hyviä loppukesän sateita.

 

Lontoo:  http://www.metoffice.gov.uk/aviation/vaac

Toulouse:  http://www.meteo.fr/vaac/

Leviämismalleista: http://www.metoffice.gov.uk/research/modelling-systems/dispersion-model

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eyjafjallaj%C3%B6kullin_tulivuorenpurkaus_2010

http://en.wikipedia.org/wiki/Volcanic_Ash_Advisory_Center

Islannin ilmatieteenlaitos: http://www.vedur.is/   (kielen saa myös englanniksi)

 

Kuvan linkki: http://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%89ruption_de_l%27Eyjafj%C3%B6ll_en_2010#mediaviewer/Fichier:Eyjafjallaj%C3%B6kull_major_eruption_20100510.jpg

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 1 kommentti

Sosiaalinen säätyyppi

Sosiaalinen media... onko se sosiaalinen ja onko se media?

Sosiaalinen media… onko se sosiaalinen ja onko se media?

Kun asiaa miettii, työni on käynyt läpi valtavan muutoksen viime vuosina. Vielä kolme vuotta sitten teimme MTV:llä kahta erilaista työvuoroa: aamun Huomenta Suomi -vuoroa ja illan uutisvuoroa. Koska vuoroissa työskenneltiin yksin ja aamuvuorolainen lähti kotiin monta tuntia ennen kuin iltavuorolainen saapui paikalle, saattoi kulua useita viikkoja ilman, että näin yhtäkään kolleegaani. Vuoro oli pyhitetty televisiolähetysten valmisteluun, mutta silloin tällöin merkittävien säätapahtumien kohdalla saatettiin antaa haastatteluja radioon tai tehdä jopa sääaiheinen juttu verkkosivuille yhdessä sähketoimittajan kanssa.

Sitten kävi niin, että sään huomattiin kiinnostavan ihmisiä.

No, tietenkään se ei tapahtunut yhdessä yössä. Sääuutisointi lisääntyi vähitellen koko 2000-luvun ajan*. 2010-luvulla sääviihteen määrä tuntuu kohonneen uusiin sfääreihin. Jossain vaiheessa MTV:lläkin huomattiin nurkassa aiemmin kaikessa rauhassa nököttäneet meteorologit.

Nykyään työpäiväni sisältää suuren määrän sosiaalisia kontakteja. Meteorologit työskentelevät nyt kolmessa vuorossa, joten kollegoita tapaa päivittäin ja vaihdamme näkemyksiä ja kokemuksia säätilanteesta. Tällä on ollut mm. se positiivinen vaikutus, että olen viime vuosina oppinut enemmän kuin aiemmalla meteorologin urallani yhteensä. Yhteydet uutistoimitukseen ovat aiempaa tiiviimmät ja teemme paljon yhteistyötä toimittajien kanssa. Radiossa on viikoittain sovitut vakiovierailut, mutta usein pääsee antamaan ääninäytteen muissakin yhteyksissä. Osa sosiaalisista kontakteista on virtuaalisia. On twiittailua, fecettämistä, Instagramia ja tietysti myös tämän blogin kirjoittamista. Esimerkiksi Twitteriä ryhdyin käyttämään aktiivisemmin vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta myönnän olevani koukussa. Se on oiva tapa saada kontakti muihinkin kuin vain Forecassa työskenteleviin meteorologeihin. Toisekseen se on kontakti katsojiin ja lukijoihin. Palaute meille meteorologeille tulee yhä useammin sosiaalisen median kautta. Kolmannekseen se on kontakti joukkoon säästä kiinnostuneita ja varsin valistuneita henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan ole ammatiltaan meteorologeja. Heistä löytyy esimerkiksi ukkosbongareita, retkeilijöitä ja purjehtijoita – samaa väkeä on varmaan myös tämän blogin aktiivisimmissa lukijoissa.

Pyöritteleekö siellä joku silmiään ruudun toisella puolen? Onko intoilu sosiaalisesta mediasta poikamaista hätäilyä? Vai onko sittenkin niin, että some-kelkasta pois jättäytyminen on vihoviimeinen virhe? Älkää minulta kysykö, en minä tiedä. Tällä hetkellä Päivän sää -lähetyksellä on n. 500 000 katsojaa ja MTV Sään facebook-ryhmällä 6 700 tykkääjää – noiden lukujen äärellä tuntuu itsestäänselvältä, mihin työpanos kannattaa kohdistaa. Mutta maailma muuttuu ja pian punnukset ovat kenties toisin päin. (Tai ilmaantuu jotain aivan uutta, jonka perään lähdemme silmät kiiluen.) Yhä harvempi lukee säätietonsa sanomalehdestä mutta jo yli 55 000 ruotsalaista katsoo säälähetyksensä Instagramista.

Twitter: @liisarintaniemi

*) Täysin lonkalta heitetty väite, ei tieteellistä pohjaa. Mutta tässä olisi hyvä lopputyön aihe viestinnän opiskelijalle.

Kategoria: Huomioita säästä | 5 kommenttia

Voi, kuinka pieninä palasina onkaan myös sää

Onko sää sittenkään kansainvälistä tai ylikansallista bisnestä, vaan kokoelma kansallisaarteita? Kuva: Joebloggsy / Roman Poulvas / Wikimedia Commons.

Onko sää sittenkään kansainvälistä tai ylikansallista bisnestä, vaan kokoelma kansallisaarteita? Kuva: Joebloggsy / Roman Poulvas / Wikimedia Commons.

Kuvitteellista (tai kuviteltua) yhteisöä (Benedict Anderson, Imagined Communities: Reflections on the origin and spread of nationalism, 1983, teos on myös suomennettu nimellä Kuvitellut yhteisöt, Vastapaino 2007) luodaan ja ylläpidetään niin, että esim. historia kirjoitetaan kansalliseksi ja kirjallisuus niin ikään luokitellaan samasta näkökulmasta. Ja kuinka ollakaan, säätilastot näyttäytyvät perinteisesti ensisijaisesti kansallisina.

Sama pirstottu maailma, ja vain oma kiinnostaa. On me ja muut. Media on voimakkaasti kansallista, mikä tekee vaikeaksi vaikkapa vain eurooppalaisen näkökulman ottamisen eurooppalaisiin asioihin. Jos niitä sitten sen koommin on olemassa; toisaalta sää ja ilmasto ovat lähtökohtaisesti globaalisia luonnonilmiöitä. Näitä karkuun emme pääse, eikä sää tiedä meidän rajoistamme mitään. Tai ei ainakaan välitä niistä. Ydinvoimalaonnettomuudenkin saastepäästöt menevät ihan tuulten mukana. Toki tällöin ainakin tiedetään, kuka saastutti.

No tietysti maapallon ilmaston tutkijat elävät globaalilla tasolla ihan ajantasaisesti, mutta kun tarkastelee, mitä reaktioita vaikkapa pitkä ja komea helleaalto aiheuttaa – ja etenkin, miten media sen ottaa käsittelyynsä, tulee mieleen kaikenlaista. Toki kansallisen sään uutisointi alkaa kansallisesta sääpalvelulaitoksesta, joka vastaa kansallisista säähavainnoista. Siitä, mitä asioita tilastoidaan ja mistä on ollut tapana kiinnostua, ainakin median.

Hellepäiväksi kirjautuu päivä, jonka kuluessa päivän ylin lämpötila kohoaa vähintään 25,1 asteeseen. Ihan sama, kuinka paljon vielä sen yli. Mutta erikoiseksi asian saattaa tehdä se, että pohjois-etelä -suunnassa näin pitkässä maassa ja mantereisuus-merellisyys – eli itä-länsi -jakaumassa näinkin leveällä kaistaleella saattaa hellettä olla pitkään vain jossain osassa ja jossain toisessa osassa ihan muuta. Näin ei pahasti ollut tänä kesänä, mutta kaikki menee hellepäivien määräksi. Ääritilanteessa hellettä on juuri ja juuri vain yhdellä virallisella mittausasemalla, ja hellepäivien listaan se menee siinä missä koko maan kattava kova hellekin.

Ja sitten on kiva näperrellä vaikka juuri näiden hellepäivien lukumäärän kanssa, ja edelleen tietoisena siitä, ettei asialla ole juuri kenellekään tuossa muodossa esitettynä mitään merkitystä. Uskallan sanoa. Jos nyt olemme hellepäivien lukumäärässä perättäisinä päivinä yhteen menoon tasoissa kesän 1973 kanssa, niin riittääkö se vertaamaan näitä tapahtumasarjoja oikeasti? Onko yhdentekevää, olivatko ne aikaisemat putkihellepäivät nipin napin hellettä vai myös näitä ökyhelteitä?

Kiinnostun silloin tällöin kurkistamaan, miten vaikka koko maapallo makaa yhden maan asemesta. Kunkin maan ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta löytyy tai ei löydy ajankohtaista ilmastotietoa erittäin vaihtelevasti. Koska EU-integraation pääroolissa ovat vanhastaan Saksa ja Ranska, vertasin näiden kahden valtion ilmatieteenlaitosten nettisivujen tarjontaa keskenään. Ranskassa (Météo-France) kaikki ajankohtaisilmastotieto on heti kättelyssä maksullista, sen sijaan puhtaita menneen ajan tilastoja on tarjolla aina keskiylängön (Le Massif central) korkeimpia vuorenhuippuja myöten. Opin samalla, miten korkeita ne ovatkaan ja kuinka paljon niillä sataa.

Saksan Deutscher Wetterdienst esittää aina erikseen kuluneen kuukauden sanallisen katsauksen, samaan tapaan kuin täällä meillä Suomessakin on tapana, mutta varsinaista jatkuvaa systemaattista seurantaa (siis sään senhetkisestä kiinnostavuudesta riippumatonta) en ainakaan nopealla vilkaisulla havainnut. Toisaalta vastaan tuli taulukko, joka esitää sääennätykset sääasemittain aakkosjärjestyksessä. Siitä voisi meillä ottaa mallia. Kyse ei siis ole ajankohtaisilmastotiedosta, vaan puhtaista menneen ajan tapahtumista. Jos uusi ennätys tulee juuri tänään, en tiedä, miten nopeasti se tässä taulukosssa näkyy.

Etsivä löytää netistä näköjään myös globaalisia kuluneen kuukauden alueittaisia (ei kansallisia) kommentteja lähinnä epätavallisuuksista. Tällaista toimittaa ainakin USA:n ilmatieteenlaitos. Tätä kirjoitettaessa viimeisin kommentoitu kuukausi on kesäkuu. Oheistan linkin tähän melko mainioon koosteeseen. Netissä kannattaa (ehkä) tehdä muutakin kuin istua ja juoruta facebookissa.

Loppukesä näyttää ja toivottavasti myös tuntuu ihan suomalaiselta normielokuulta, toki jo sen loppupuolelta. Heti sunnuntain jälkeen saamme muistutuksen siitä, miltä elokuinen sateinen matalapainesäätyyppi tuntuu. Jos matalapaine pysyy länsipuolellamme, ovat sateet etelänpuoleisessa ilmavirtauksessa kuitenkin lämpimiä, vaikka päivälämpötilat tietysti ovat sateessa alemmat kuin paisteessa. Vuosilomalaisena otan joka pisaran taivaan mannana tämän ”kesän” jälkeen. Yksi ystäväni sen keksi: Suomessa on nykyään viisi vuodenaikaa. Syksy, talvi, kevät, sahara ja kesä. Kesä on tervetullut.

 

Linkkejä tiedonhaluisille:

http://www.meteofrance.com/climat/france/mont-aigoual/30339001/normales  avautuu näyttämään yhden vuorenhuipun kuukausittaisia keskimääräisasioita. Klikkaamalla ”Relevés” saa kuluvan kuun asioita. Jos haluaa lämpötilojen jälkeen sademäärät, kannattaa klikata vielä kolmatta vaihtoehtoa, jolloin näyttö nähtävästi vasta toimii. Paikkakunta vaihdetaan ylemmän osan harmaasta palkista ”Ville, code postal…”. Ja ihan ylhäältä pääsee ihan eri asioihin kiinnostuksen mukaan.

http://www.wetterdienst.de/Klima/Wetterrekorde/Deutschland/Temperatur/ avautuu paikkakuntakohtaiseen ennätystaulukkoon. Kuukausikatsauksen voi lukea vasemman reunan ”Klima aktuell” -kohdasta. Ja niin edelleen.

http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014  Global analysis. Tutustumisen arvoinen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitteellinen_yhteis%C3%B6

 

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Europa#mediaviewer/Datei:Europe_with_flags.png

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 9 kommenttia

Enemmän irti sääennusteista

Sää koskettaa meitä kaikkia ja  jokainen meistä on omalla tavallaan sään ammattilainen. Toisia säässä kiinnostavat luonnon voimat ja kaikki se monimutkaisuus, joka ilmojen vaihteluun liittyy. Toiset sanovat vaatimattomasti, että heitä kiinnostaa vain ”sataako vai paistaako”. Tämä kuitenkin on juuri se sään ennustamisen kaikkein vaikein asia.

Monelle sääennusteeksi riittää pelkkä piste-ennuste omalle paikkakunnalle. Siitä näkee useimmiten varsin hyvin mitä tuleman pitää, vaikka välillä ehkä tuleekin yllätyksiä. Mikäli säällä on suurempaa vaikutusta oman ammatin tai jonkin tietyn tapahtuman kannalta, on järkevää ottaa säästä selvää vähän syvemmin.  Seuraavaksi vähän vinkkejä niille, jotka haluavat välttää sääyllätyksiä. Ensin kuitenkin vähän taustatietoa.

 

Näkyvä sää syntyy tyhjästä

Lähes kaikki näkemämme sää on seurausta veden olomuodon muutoksista. Vesi on ilmakehän ”aineksista” ainoa, joka voi ilmakehän lämpöoloissa esiintyä luonnollisesti kaikissa olomuodoissaan: kiinteänä, nesteenä tai kaasuna (lumi/jää, vesi, näkymätön vesihöyry). Ilmakehän tehosekoittimessa ilmahiukkaset liikkuvat kaoottisesti milloin minnekin; ylös, alas, itään, länteen, pohjoiseen tai etelään, usein vielä ilmakehän eri korkeuksilla eri suuntiin. Näiden liikkeiden seurauksena näkymättömästä ilmasta syntyy näkemämme sää. Mitä paikallisemmista tapahtumista on kysymys, sitä vaikeampaa on yhteen pisteeseen tarkalleen ennustaa, mihin aikaan sataa tai paistaa.

Ilmakehässä liikkuu siis alati eri kokoisia ja muotoisia ”sääotuksia”, jotka koko ajan muuttavat muotoaan. Mitä pienempiä otukset ovat, sitä arvaamattomampia ne ovat liikkeissään. Kun tällainen sääotus sitten liikkuukin vähän eri reittiä tai aikataululla kuin ennalta lasketussa ennusteessa, voi hetkellisesti yhdessä paikassa sää olla tyystin erilainen kuin ”luvattiin”. Piste-ennusteessa ei voida ottaa huomioon kaikkia mahdollisia erilaisia läheltä liikkuvia säitä, mutta näihin on mahdollista varautua erilaisten animaatioiden kautta.

 

Vinkkejä sääennusteiden seuraamiseen

Sääennusteseen syventyminen kannattaa aloittaa suurista rakenteista, jotka osataan ennustaa hyvin. Matalapaineet, korkeapaineet ja säärintamat antavat sääennusteelle rytmin, joka on hyvä ottaa selville, ennen kuin alkaa miettiä ennusteen mahdollisia monimutkaisempia sävelkulkuja.

Euroopan mittakaavassa oli jo viikoloppuna näkyvissä, että kuulumme laajempaan matalapaineen alueeseen, jossa sen pääsadealue on iltapäivällä liikkumassa Lappiin ja samalla etelämpänä sää tilapäisesti poutaantuu

Euroopan mittakaavassa oli jo viikoloppuna näkyvissä, että kuulumme tiistaina laajempaan matalapaineen alueeseen, jossa  pääsadealue on iltapäivällä liikkumassa Lappiin ja samalla etelämpänä sää tilapäisesti poutaantuu. Tällaiset suuremmat rakenteet osataan usein laskea varsin hyvin vielä 3-5 vuorokauden päähän.

1. Tarkastele ensin suursäätilannetta lähipäivien Euroopan mittakaavassa. Tämä onnistuu esimerkiksi valitsemalla Forecan Sadekartat-osiosta ”Ilmanpaine ja sade”-palvelun tai vaikkapa kuuntelemalla tv-meteorologia. Tarkastele oman alueesi tilannetta seuraavassa järjestyksessä

  • Kuulutko enemmän sateisen matalapaineen säätyyppin vai sateettomaan korkepaineen säähän? Muuttuuko säätyyppi lähipäivien aikana toisenlaiseksi?
  • Laske, montako sadealuetta on liikkumassa oman paikkakuntasi ohi. Tämä tieto antaa usein tärkeän kuvan tulevasta säästä. Sadealueet pystytään usein ennustamaan hyvin, muttei niiden tarkkaa aikataulua ja määrää. Rintamanmuotoiset sateet ovat varmemmin ennustettavissa kuin vuorokauden rytmissä sykkivät epämääräiset rakenteet.
  • Mitä laajempia matala- tai korkeapaineen alueet ovat, sitä pidempään säätyyppi yleensä jatkuu entisellään. Pohjoisesta saapuvat matalapaineet tuovat mukanaan ilmaa Jäämereltä, etelästä saapuvat matalapaineet Etelä-Euroopasta tai jopa Afrikasta ja lännestä saapuvat matalapaineet tuovat mukanaan ilmaa Atlantilta
  • Suurimmat haasteet piste-ennusteiden ajoituksiin liittyvät kesäisiin laajoihin paikallaan pysyviin matalapaineisiin, joissa iso osa sateista elää omaa elämäänsä vuorokausirytmin mukaisesti. Muutenkin kesäiset sateet ovat usein kaikkea muuta kuin kauniin yhtenäisiä sadealueita. Tällaisten piirteiden selville saamiseksi on syytä siirtyä seuraavalle tasolle.
Viikonlopun ennusteissa oli nähtävissä myös selvä ero manantain paikallisten kuuroluonteisten sekä tiistain yhtenäisempien sateiden välillä.

Viikonlopun ennusteissa oli nähtävissä myös selvä ero manantain paikallisten kuuroluonteisten sekä tiistain yhtenäisempien sateiden välillä.

2. Tarkastele seuraavaksi sadealueen luonnetta. Tämä onnistuu parhaiten valitsemalla Forecan Sadekartat-osiosta Sade 3 vrk”-palvelun. Valitse sieltä itsellesi sopiva alue. Mikäli olet ensin katsonut paikkakunnallesi piste-ennustetta, näkyy paikkakuntasi kohdalla karttapohjalla myös valkoinen kohdistusmerkki.

  • Ota selville, kuinka moni alueesi yli liikkuva sadealue on tyypiltään jatkuvaa tasaista sadetta ja kuinka moni enemmänkin kuurotyyppistä ja paikallista sadetta. Jatkuva sade näkyy animaatiossa yhtenäisenä alueena, kun taas paikallinen sade näkyy erikokoisina palluroina.
  • Jatkuva sade on selvästi helpommin ennustettavissa. Kannattaa kuitenkin varautua, että sen aikatulu voi vähän muuttua, tai että se todellisuudessa seuraavina päivinä liikkuukin 100km päästä ennustetulta reitiltä.
  • Paikallinen sade kannattaa ottaa suunnitelmissa huomioon niin, että yli puolet tällaisista tapauksista johtaa sateeseen, mutta aina sadetta ei omalle kohdalle osu lainkaan.
  • Kannattaa myös omalla alueella seurata, syntyykö joillakin tietyillä tuulen suunnilla helpommin sadetta ja toisilla selvästi harvemmin. Kuuroluonteinen sade on tyypiltään sellaista, joka saattaa maastonmuotojen seurauksena noudatella tietyillä tuulen suunnilla selvää kaavaa.
  • Kuuroluonteista sadetta ei tulla ikinä ennustamaan paikallisesti täysin oikein. Kun sitten itselle tärkeässä ennusteessa näkyy  kuurottaisen sateen riskiä, ei voi kuin toivoa parasta. Suuremmalla varmuudella tällaista sadetta ja sen liikkeitä voidaan ennustaa  aikaisintaan silloin,  kun se  jo näkyy tutkassa.
Kuvassa täsmätutkaan on valittu Kemijärvi. Sateen saapumista ja sen etureunan lähestymistä on seurattu ja määritettu sateen etureunan liike puolen tunnin välein.. Ensimmäisestä kolmesta kuvasta olis voinut varsin hyvin määritellä sateen saapuvaksi paikalle noin kello 14 aikoihin, niin kuin viimeinen kuva osittaa.

Kuvassa täsmätutkaan on valittu Kemijärvi. Sateen saapumista ja sen etureunan lähestymistä on seurattu ja määritetty sateen etureunan liike puolen tunnin välein.. Ensimmäisestä kolmesta kuvasta olisi voinut varsin hyvin määritellä sateen saapuvaksi paikalle noin kello 14 aikoihin, niin kuin viimeinen kuva osoittaa.

3. Tarkastele tilannetta tutkasta vielä lähemmin ennen h-hetkeä. Tämä onnistuu parhaiten valitsemalla Forecan Sadekartat-osiosta ”Täsmätutka”-palvelun. Tarkan tutkakuvan lisäksi kartalla näkyy myös säähavaintoja 10 minuutin välein (oletuksena on lämpötila, mutta sen tilalle on mahdollista vaihtaa myös tuuli tai ilmankosteus). Valitse itsellesi sopiva alue. Mikäli olet ensin katsonut paikkakunnallesi piste-ennustetta, näkyy paikkakuntasi kohdalla myös täsmätutkassa valkoinen kohditusmerkki. Tämä helpottaa selvästi lähestyvien sateiden seuraamista.

  • Tarkastelee sateiden liikettä. Liikkeen suunta ja nopeus jatkuu usein samankaltaisena muutaman lähitunnin ajan ja paras sade-ennuste saadaan useimmiten, kun ajatellaan sateen liikkuvan jatkossa samalla tavalla kuin viimeisten tuntienkin aikana. Poikkeuksen saattavat kuitenkin toisinaan aiheuttaa voimakkaat maastonmuodot, kuten tunturi ja vaara-alueet tai joskus myös rannikko
  • Huomioi myös, että kesäpäivänä kuurotyyppiset sateet usein voimistuvat päivän aikana mantereen yllä ja kuolevat puolestaan yöllä pois. Tällaiset sateet voivat syntyä iltapäivällä nopeasti aivan tyhjästä. Merellä tilanne elää juuri päinvastaisella vuorokausirytmillä. Kuurotyyppiset sateet syntyvät aina lämpimimmälle alustalle. Talvella kuurotyyppisiä sateita esiintyy lähinnä sulien merien yllä.
  • Tutkasta on nähtävissä myös ukkosten lähestyminen. Ukkonen kuitenkin elää vielä kuuropilveäkin monimutkaisempaa ja yhtäkkisempää elämää. Usein esimerkiksi pitkään satanut ja yhtenäisemmäksi laajentunut sade alkaa hävittää ukkosia, mutta toisaalta näiden pilvien etupuolelle voi yhtäkkiä syntyä uusi voimakas ukkossolu.

 

Kuvassa näkyy viikonloppuna tehdyt ennusteet tiistaille ja vieressä todellien toteutunut sade. Tapaus oli siis valittu etukäteen umpimähkään ja se edustaneen aika hyvin jatkuvamman sateen ennustettavuutta todellisuudessa. Ei sade alue aivan tarkalleen ennusteen mukainen ole, mutta suurimmassa osassa maata enusteet ovat heittäneet lähinnä vaan ajallisesti.

Kuvassa näkyy viikonloppuna tehdyt ennusteet tiistaille ja vieressä todellinen toteutunut sade. Tapaus oli siis valittu etukäteen umpimähkään ja se edustanee aika hyvin jatkuvamman sateen ennustettavuutta todellisuudessa. Toteutunut sadealue ei ole aivan tarkalleen ennusteen mukainen, mutta suurimmassa osassa maata ennusteet ovat heittäneet lähinnä vaan ajallisesti. Mainittakoon, että tiistain havaitussa sateessa on tutkatietoja vain Suomen osalta. Ruotsin ja Venäjän puolelta ei  ole saatavissa sateen tutkakertymätietoja.

 

 

 

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 7 kommenttia

Näkyvätkö Laurin kyyneleet?

Kuva:

Perseus antoi nimensä tähtikuviolle, joka sinkoilee elokuiselle yötaivaalle Laurin kyyneleitä. Kuva: From Urania´s Mirror / flickr.

Laurin päivän tienoo kutsuu katseita yötaivaalle. Maapallo näet tulee vuotuiskierroksellaan perseidien meteoriparven alueelle. Silloin nähdään paljon tähdenlentoja, meteoreja, kun pienet kivet kuumenevat ja palavat ilmakehässä. Kaikki murikat eivät aina ehdi palaa loppuun, vaan putoavat meteoriitteina milloin maahan, milloin mereen. Planeetallamme lienee koettu tällä tavoin suuria luonnonkatastrofeja, toisaalta meillä on sen vuoksi vaikkapa Lappajärvi.

Meteorologian nimi (Aristoteles, Meteorologica, n. 340 eaa.) juontuu näistä varmaan näyttävimmistä ikään kuin taivaalta putoavista asioista. Muut, vaikkapa sadepisarat tai rakeet, siis veden olomuodon muutoksista seuraavat partikkelit, ovat edelleen nimeltään hydrometeoreja. Tähtitiedettä varsinaiset meteorit lähinnä ovat, toki myös vaikka runouden innoitus. Metaforana tähdenlento voi kuvata menestyksen korkeaa mutta lyhyeksi jäävää kaarta vaikka millä elämänalueella. Tai elämää yleensä. Esimerkiksi löysin kepeän ranskankielisen kanadalaislaulelman Les étoiles filantes.

Myös Laurin, alkujaan Pyhän Laurentiuksen, kyyneleiksi on näitä elokuun ihmetyksiä kutsuttu. Pyhä Laurentius toimi Rooman diakonina ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen aikana 10. 8. 258. Perseidit ovat saaneet nimensä siitä, että ne näyttävät taivaalla sinkoilevan Perseuksen tähtikuviosta. Nämä tähdenlennot siis näkyvät hyvin täällä pohjoisessa. Näkyvät, jos näkyvät. Meteorologiset tekijät kun helposti peittävät meteorisateen taakseen.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa tietää kertoa, että runsaimmin tähdenlentoja voi havaita yöllä 11./12 .8. ja 12./13. 8. Ursa ei niinkään tiedä, että alkuviikolla meille leviää kuurosadealue lounaasta. Jää siis jännitettäväksi, millainen öiden pilvisyys missäkin lopulta on. Parhaalta mahdolliselta ei näytä, muttei aivan tähtisateettomaltakaan.

Onneksi hiostavimmat helteet jo menivät. Nelisen ylimääräistä ja täysin turhaa astetta päivälämpötiloista pois. Sadepäivien osalta tietysti enemmän – sellaisiakin on jo näköpiirissä. Alkuviikon sateen jälkeen sadekuurot viilentävät vielä lähes päivittäin, vaikkei varsin lämmin ilma mihinkään vielä menekään. Ensi viikonloppua kohti sää selkenee ja viilenee maan pohjoisosassa, joten josko vaikka niitä Lauriin liitettyjä hallaöitä alkaisi jo Lapissa olla, enpä varmaksi vielä sanoisi.

Les étoiles filantes: www.youtube.com/watch?v=_JmWGw0bc5s

Ursa: www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Meteori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Meteori

Pyhimyskalenteri: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhimyskalenteri

Pyhä Laurentius: http://www.lohjanseurakunta.fi/358-pyha-laurentius

Perseus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perseus

 

 

Kategoria: Huomioita säästä, Kulttuuria, Vuodenajat | 2 kommenttia

Lämpöennätys rikki – miten viralliset havainnot mitataan?

Alkuviikko on ollut paikoin ennätyksellisen kuuma – paikkakuntakohtaisia elokuun lämpöennätyksiä rikottiin tiistaina 5.8. Lapissa, kun lämpötila kipusi useilla paikkakunilla yli 30 asteen. Esimerkiksi Sodankylän Vuotsossa ei ole koskaan ennen mitattu yli 30 asteen lukemia elokuussa.

Maanantaina  4.8.2014 koettiin kuluvan kesän kuumin päivä, kun elohopea kipusi mittarissa Porissa jopa 32,8 asteeseen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään oikea kesän lämpöennätys. Mediassa toitotetaan kuitenkin toisinaan hölmönlaisesti esimerkiksi alkukesällä päivittäin kesän lämpöennätyksen rikkoutuneen, kun lämpötila vääjäämättä kipuaa päivä päivältä yhä lämpimimpiin lukemiin auringon tehon kasvaessa.

Lämpöennätyksestä voidaan puhua, jos lämpötila ei ole koskaan aiemmin kyseisenä ajanjaksona kohonnut yhtä korkealle tietyllä alueella. Kesän oikea lämpöennätys on siis 37,2 astetta Liperistä vuonna 29.7.2010. Elokuun maanlaajuinen kaikkien aikojen lämpöennätys jäi maanantaina vain asteen päähän (33,8 astetta),

Joku voisi kommentoida tähän:”Minun lämpömittarini näytti kylläkin maanantaina 34,7 astetta Kokemäen Sonnilassa klo 16.25 .” Mittari voikin olla ihan oikeassa, mutta se voi olla väärin asennettu. Kyseessä ei siis ole virallinen säähavainto, jotka mitataan valtion ylläpitämässä havaintoasemaverkossa. Virallisia mm. lämpötilaa mittaavia säähavaintoasemia on maassamme parisen sataa. Olisi toki epätodennäköistä, että jossakin päin ei olisi ollut vieläkin lämpimämpää, sillä eihän havaintoverkosto tietenkään voi koko maata täydellisesti kattaa.

Havaintoasemat ovat kuitenkin pyritty sijoittamaan paikkakunnan ilmastoa parhaiten edustavaan maastoon, ja mittareiden sijoitukselle on tarkat sääntönsä. Jonkun takapiha ei välttämättä ole koko aluetta yleisesti edustava, vaan pieni erillinen mikroilmastonsa.

Helsingin Kaisaniemen säähavantoasema on ollut toiminnassa jo 160 vuotta. Sen sijainti on ajan saatossa hieman vaihtunut kaupunkialueen levittäydyttyä laajemmalle. Kuvassa näkyy mm. lämpömittarilaatikot vasemmalla, sekä sademittari"tötteröt oikealla.

Helsingin Kaisaniemen säähavantoasema on ollut toiminnassa jo 160 vuotta. Sen sijainti on ajan saatossa kuitenkin vaihtunut kaupunkialueen levittäydyttyä laajemmalle. Kuvassa näkyy mm. lämpömittarilaatikot vasemmalla, sekä sademittari”tötteröt oikealla.

 

Oikeaoppinen sääaseman asennus

Lämpömittari

Lämpömittarin tulee sijaita aukealla paikalla kahden metrin korkeudella suoralta auringonvalolta sekä sateelta suojatussa valkoisessa, tuulta läpäisevässä suojakotelossa. Seinällä ikkunan takana sijaitseva lämpömittari on siis virheellisesti asennettu – talon seinä voi huokua lämpöa ja ikkunat falskata talvella.

Sademittari

Sademittarin tulee olla sellainen, että tuuli muodostaa mahdollisimman vähän pyörteitä mittarin kohdalla eli haittaa mahdollisimman vähän sateen osumista mittariin (lumi pöllyää talvella helposti tuulen mukana). Mittarin korkeus tulee olla 1,5 metrin korkeudessa ja koska sade voi tulla viistossa, tulee mittari sijaita aukealla paikalla niin, että mittarin ja esteen välisen etäisyys on vähintään n. kaksi kertaa pidempi kuin esteen korkeus.

Tuulimittari

Oikeaoppisesti asennetun tuulimittarin tulee sijaita noin 10 metrin korkeudessa maanpinnasta, eikä mittarin läheisyydesä saa olla esteitä jotka ylittävät mittarin sijaintikorkeuden.

Onko sinulla omaa sääasemaa, ja oletko saanut sillä mielenkiintoisia mittaustuloksia? Itselläni oli oma asema joskus Kokemäellä, tein säähavaintoja säännöllisesti jo 10-vuotiaasta lähtien. Kerran sain mitattua 27,4 m/s kovan tuulenpuuskan (mutta mittari ei ollut kuitenkaan oikeaoppisesti asennettu)!

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 19 kommenttia

Mätäkuun kuuma juttu?

gggKuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).

Öiden pimetessä taivaalla loikkii vaikka mitä. Iso koira tuo kuumat ilmat Sirius kuonossaan. Jos tämä vaikuttaa kuva-arvoitukselta, lue juttu. Kuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).

Alkavaa kuumaa säätä uskon kestäväni jonkin aikaa; alkaahan samalla pääosa kesälomasta. Hyvä ajoitus, sanoo ehkä moni, mutta onneksi kaikkein kuuminta on vain ensi viikon heti alussa. Jos en mene länteen, vältyn luultavasti kolmenkympin läkähdykseltä, mutta lähelle se menee myös täällä vielä kesäuntaan nukkuvassa pääkaupungissa. Ihmisiä on kyllä jo alkanut palailla kesälaitumilta, kuka mistäkin.

Vaikken pidä hirmuhelteistä, vähän harmittaa alkukesän lähes kesättömyys. Ei se olisi lempiaikaani ollutkaan, mutta olen tavallisesti maannut silloin auringossa. Rusketusta, muka D-vitamiinia ja silleen. Vitamiinivarasto on onneksi purkissa, ja sieltä voi tuota ikärappeutumisen hidastajaa popsia.

Lomasuunnitelma on latinan opiskelua, ja varmaan samalla sen sukukieliinkin sukeltamista. Helle- tai lämpöaalto, etenkin pitkittynyt kuuma sää, ilmaistiin Rooman valtakunnan aikana dies caniculares. Koiranpäivät! Jotenkin sitä ajattelee heti, että miksei kissanpäivät, mutta kai se menee niin, että kissat ovat tässä väärin ymmärettyjä. Tai sitten en ole huomannut koirista jotain oleellista… -Tarkentaa täytyy, että kyseessä ovat nimenomaan pienen koiran päivät.

No niin, kaikki saa kyllä selityksensä. Ainakin jo muinaiset egyptiläiset, joille Niilin vuosittainen tulviminen oli oleellisen tärkeää, huomasivat koiran tuovan kuuman sään ja tulvan, koska Niilin latvuksilla satoi. Koira on tässä Iso koira, tähtikuvio, jonka kirkkain ja samalla koko tähtitaivaan kirkkain tähti on Sirius. Kun tämä Sothis nousi aamutaivaalle ennen aurinkoa, ennusmerkki oli selvä. Suomessa Sirius on myös Koirantähti tai Kalevan tähti.

Ja koirapa se sitten ehätti aikanaan moniin kieliin nimeämään sitä, mikä meillä on helle tai vielä paremmin helleaalto. Helle on ihan omankuuloinen mutta sittenkin kieleemme lainattu sana, tosin se on kuulunut kieleemme ainakin jo 1500-luvulla (Agricola). Helle on balttilainen laina ja peräisin ”jostakin latviaa ja liettuaa edeltäneestä kielimuodosta” (Länsimäki).

Mutta takaisin koiraan ja koiranpäiviin. Ne tunnetaan vaikkapa italiassa (la canicola), ranskassa (la canicule), espanjassa (el canícula) ja jopa venäjässä, missä vastaava sana merkitsee kesälomaa, mutta myös saksassa (Hundstage) ja englannissa (dog days). Ruotsissa asia menee mätäkuun jutuiksi, ja sieltä se mätäkuu meillekin tulee. Pieni koira on kadonnut matkan varrella. On vain lasten lällätykseltä kuulostava hell-lll-le. Vastaavanlainen sana voisi olla vaikka äll-lll-lö. Lähellä olisi myös vaikka hul-lll-lu. Sanoja voi mutustella näinkin. Kyllä koiranpäivät olisi parempi, jotenkin jykevämpi ja tanakampi.

 

Nettikirjallisuutta aiheesta:

http://www.kotus.fi/?s=902 Huh hellettä

http://www.kotus.fi/?s=3646  Hellettä ja salamoita

http://www.kotus.fi/?5415_m=8681&s=3239  Halla vai helle?

http://de.wikipedia.org/wiki/Hundstage

http://fr.wikipedia.org/wiki/Canicule

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Canis_Major#mediaviewer/File:Sidney_Hall_-_Urania%27s_Mirror_-_Canis_Major,_Lepus,_Columba_Noachi_%26_Cela_Sculptoris.jpg

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Vuodenajat | 13 kommenttia