Vuoden lumisin hetki?

Talvi on kääntymässä kevääksi ja ainakin etelän rannikkoseuduilla lumitilanne on lohduton. Turussa vuorokauden keskilämpötila on ollut nollan yläpuolella jo parisen viikkoa, näillä näkymin terminen kevät alkoi viime vuoden tapaan tukevasti helmikuun puolella. Tilastollisesti eletään kuitenkin sitä vaihetta talvessa, helmi-maaliskuun vaihdetta, jolloin lumipeitteen pitäisi olla etelässäkin paksuimmillaan. Pohjoiseen mentäessä tuo keskimääräisesti lumisin hetki osuu vieläkin myöhäisempään ajankohtaan, Pohjois-Lapissa maaliskuun loppupuolelle.

 

Keväthankia saa Espoosta etsiä

Keväthankia saa Espoosta etsiä

Talven mittaan lehtien vakio-otsikoihin kuuluu lumiennätyksien ihmettely. Kuluneena talvena kinoksia on mittailtu niin Kainuussa kuin lumibongarien vakioapajilla Kilpisjärvellä. Jos lumikarttoja vilkaisee hieman laajemmin, ja vieläpä useammalta vuodelta, havaitsee kuitenkin miten vähäistä vaihtelu pohjoisen lumipeitteessä on. Talvikuukausien sadanta tapaa pitkällä aikajänteellä tasoittua, ja pohjoisen lämpötilat pitävät huolen siitä että lähes kaikki sade jää lumena maahan. Lyhyet suojat eivät juuri pohjoisen kinoksiin pure, siihen vaaditaan kunnollinen kevätauringon lämmitys. Niinpä Lapissa lumensyvyys harvemmin poikkeaa merkittävästi keskimääräisestä, toki aina löytyy ne muutamat yli metriset kinokset.

 

Lumensyvyys Kittilässä noudattaa pitkäaikaista keskiarvoa (Ilmatieteen laitos)

Lumensyvyys Kittilässä noudattaa pitkäaikaista keskiarvoa (Ilmatieteen laitos)

Etelässä sen sijaan tilanne on aivan toinen. Pidemmistä suojajaksoista johtuen lumipeitteen paksuus vaihtelee senttimääräisesti hieman enemmän kuin pohjoisessa, ja kiusallisesti vaihteluväli alkaa nollasta, muutama vesisateisen lauha päivä kun hävittää ohuen lumipeitteen kokonaan. Lappiin matkustavan etelän hiihtolomalaisen silmään ei juuri pistä onko lunta maassa 60 vai 80 senttiä, lunta tuntuu olevan joka tapauksessa paljon. Sen sijaan jokainen helsinkiläinen huomaa onko omassa pihassa lunta 0 tai 20 senttiä. Joskus on tullut ihmeteltyä käsitettä “pysyvä lumipeite”. Mikä niistä talven lyhyistä ja satunnaisista lumijaksosta nyt olikaan se pysyvin?

Vantaalla lumipeite häviää talven mittaan välillä kokonaan (Ilmatieteen laitos)

Vantaalla lumipeite häviää talven mittaan välillä kokonaan (Ilmatieteen laitos)

Ihmisen muisti tuppaa olemaan lyhyt. Kahden etelän supertalven (2009-10 ja 2010-11) myötä moni, allekirjoittanut mukaanlukien, ryntäsi suksikauppaan ja nautiskeli hiihtämisen riemusta postikorttimaisessa talvimaisemassa. Viimeiset kaksi talvea sukset ovat pysyneet varastossa ja laji on vaihtunut paljaalla asfaltilla lenkkeilyyn. Moni äimistelee lauhoja talvia, mutta tässä kohtaa meteorologi sanoo että näin sen kuuluukin tilastojen valossa mennä. Etelässä kunnon lumitalvet ovat harvinaisuuksia, ja sydäntalven vesisateinen pimeys normaalitila. Onneksi maaliskuussa päivä pitenee ja valon määrä kasvaa, oli sää minkälainen tahansa.

Kuva 1: Kristian Roine, Kuvat 2 ja 3: http://ilmatieteenlaitos.fi/talvitilanne

Kategoria: Huomioita säästä | 13 kommenttia

Maata näkyvissä!

Kuva: pixabay

Viimeistä viedään jo, mutta suuressa osassa Suomea toki vielä hiihdetään.  Kuva: wsucht /pixabay.

Maaliskuu on jo ennen alkamistaan täyttänyt nimensä mukaisen tehtävänsä; näyttänyt maan. Näin ainakin jo siellä, missä minä asun ja oleilen, ja se saa riittää. Tai no, vähän kun vielä maa kuivahtaisi ja nuo loppulumet kanssa, niin mikäs on maaliskuuta maistellessa. Vanhanvihertävä ruohokin on lumipintaa parempi ja edustaa kevään toivoa. Talveen jääminen olisi pahempaa kuin taantumus. Kaikkea vain pitää olla, kutakin vuorollaan, kunhan ei mikään jää päälle. Kaikkea katsoo aikansa.

Tällainen puhkilauha sää on yksi tylsä asia maailmassa. Helmikuun säätilastoja en huomannut vielä julkaistun, mutta niiden sisältö taitaa olla jo etukäteen tiedossa, sen verran yhtä ja samaa on sää ollut. Syntymäkotikuntani Piikkiön 9,6 astetta (muistaakseni) helmikuun kymmenentenä on Suomen talvessa ihan hyvä lämpötila. Soisi moisen yleistyvän.

Sää voi vaikuttaa moneen asiaan. Nyt maaliskuussa Suomessa käydään ainakin jo eduskuntavaalikampanjoita. Pakkanen antaisi tehoa torinkulman soppatykille, koska hernerokka on pakkasen perinneruoka. Jos ei ole oikeaa pakkasta, voi käydä niin, että muut pakkaset jäävät varjoon, jopa unohtuvat.

Politiikka on pullollaan sääkielikuvia. Yöpakkasia ei kukaan halua, siksi soppalusikankin paikka on kauniissa kädessä. Minun nuoruudessani leppoisien länsituulien toivottaminen juhlapuheessa ymmärrettiin heti. Olihan silloin kylmä sota. Nyt suojasää on monin paikoin hiipumassa. Erilaiset barometrit sojottavat sinne tänne. Suursäätila on epävakaa. Toivottavasti ei lopputulos ole Stahlgewitter, enkä tarkoita tässä samannimistä yhtyettä, vaan sitä jo aikaisempaa, jonka sanotaan puhdistavan ilmaa.

No niin, tämä lipsahtaa kohta yhtä kryptiseksi kuin politiikan kieli, jota kuullaan paljon jo maaliskuussa, joskin kaikkein kiihkeintä tämä on vasta huhtikuun puolella. Maalisvaalejahan ei enää säännönmukaisina käydä, ne ovat nyt huhtikuun juttu. Mutta kun oikeassa säässä tuntuu, ettei oikeastaan mitään tapahdu, katse helposti liukuu kiinnostavampaan ja laajempaan maailmaan – silti vielä sääriippuvaiseen. Tiedetään jokseenkin tarkasti, ketkä jättävät äänestämättä, jos sää on huono.

Oli niin tai näin, maalisvaaleista tehtiin huhtivaalit ilmeisesti juuri siinä toivossa, että säät olisivat miellyttävämmät – myös kyyhöttää vaalimökeillä. Toivottavasti tämä ei käänny päälaelleen, koska Suomen säässä voi yksittäisenä päivänä tapahtua vaikka mitä.

 

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kylmaa-pelkaava-eduskunta-siirtaa-maalisvaalit-historiaan/1863956

Lumensyvyys. Huomaa, että lumensyvyydet koskevat vain niitä pisteitä, missä se on mitattu. Viemällä ”hiiren” numeropallon päälle näet, että esim. eteläisimmät mukana olevat mittauspisteet ovat Vantaalla ja Nummi-Pusulassa. Esim. Helsingissä lunta on selvästi vähemmän kuin Helsinki-Vantaan lentoaseman mittauspisteessä. Myöskään tekolumisten laskettelukeskusten tilanteesta tämä ei suoraan kerro välttämättä kaikkea. http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/lumensyvyys

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/lumi-lumen-mies-lumi-sulaa-89580/

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 4 kommenttia

Hiihtolomat jatkuvat lauhassa säässä

Sama lauha säätyyppi on jämähtänyt päällemme ja ote pitää. Matalapaineet Pohjois-Atlantilla kuljettavat meille lauhaa ilmaa lounaasta samaan aikaan kun Venäjän ja keskisen Euroopan yllä makailee korkeapaine. Tällaiset pitkään jatkuvien säätyyppien yleisyys on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina pohjoisella pallonpuoliskolla.

Tällä viikolla lomiaan viettäville ei siis mitään mullistavia uutisia säärintamalta ole. Eikä näy sellaisia ensi viikollekaan, ainakaan tämän hetkisten ennusteiden mukaan. Pohjois-Atlantin matalapaineet tuovat ajoittain sateita mutta ajoittain Venäjän korkeapaine ulottuu Suomeen ja sää on hieman poutaisempaa.

Loppuviikon ajan maan etelä- ja keskiosassa on yleisesti päivisin plusasteita, yöllä voi kuitenkinhieman pakastaa. Pohjoisessa sen sijaan pysytellään pääasiassa koko ajan pakkasen puolella, mutta melko miedoissa luvuissa, pääosin 0… -5 asteen välimaastossa. Lämpötilat ovat viitisen astetta tavanomaista lämpimämpiä. Laajoja yhtenäisiä sadealueita tai myrskyjä ei maan yli kulje, vaan sateet ovat melko hajanaisia. Sää on myös melko pilvistä, täysin aurinkoisia päiviä ei todennäköisesti nähdä tällä viikolla eikä juuri ensi viikollakaan. Seuraava viikkokin näyttää pitkälle siis sään osalta ennusteissa samankaltaiselta.

Lumenyvyys 24.2.

Lumenyvyys 24.2.

Lumipeite on ehtinyt kadota kokonaan jo paikoin etelä- ja lounaisrannikolta. Pohjoisessa lunta kuitenkin vielä riittää 50-100 cm määrin. Maan keskiosassakin lunta on edelleen kymmeniä senttejä.

 

Kategoria: Yleistä säästä | Tagit: , , , | 12 kommenttia

Nyt alkaa kevättalvi

Jyväskylä kevättalvella 1957. Valoa on jo, ja ihmisistä huokuu kevättalven ilo. Kuva: Wikimedia Commons.

Jyväskylä kevättalvella 1957. Valoa on jo, ja ihmisistä huokuu kevättalven ilo. Kuva: Kospo75 / Wikimedia Commons.

Sääpalvelu on erityisen kysyttyä sesongeittain. Nyt ei kukaan laita heinää seipäille sen kuivumisen toivossa, koska on helmikuu ja ollaan Suomessa. Hiihtolomien sääkysyntä vaikuttaa sen verran hiljaiselta, että epäily saa vahvistuksen. Koulujen talvilomahan se jo nimeltäänkin on, ja nykyään on monet muut pelit ja vehkeet viihdyttämässä. Peukalot käyvät modernilla pikku viidakkorummulla vaikka lähijunissa siihen tahtiin, että sorminäppäryys siinä varmaan kasvaa ainakin peukaloiden saadessa liikuntaa, mutta samaan aikaan saa lukea mediasta, miten ihmisten kunto on heikentynyt.

Ei esimerkiksi hiihdetä, vaan viihdytään uusien kyseenalaistamattomien tarpeiden parissa. Ja samoista tuuteista se sääkin tulee. Hiihtokeleistä ei taida kukaan enää puhua, paitsi urheiluselostajat. Sää voi olla tärkeä, mutta johonkin ihan muuhun tarkoitukseen – tietääköhän itse kukin edes, mihin. Vai onko se tärkeä lainkaan?

Vaan tänäänpä tuli korkatuksi uusi sesonki, sään kysynnnän aalto. Neljännen (kansaa edustavan?) valtiomahdin edustaja halusi tietää, josko ja milloin voidaan sanoa talven päättyneen! Varmuuden vuoksi sanouduin heti irti ns. termisistä vuodenajoista, mutta ammattisyistä toki muistutin niistä. Sivulauseessa. Muistutin niin ikään siitä, että nyt on vasta helmikuu, joka kyllä lukeutuu yleensä talvikuukaudeksi. No mutta tuo keskustelu oli omansa, sen sijaan töistä kotiin tultuani intouduin jatkamaan samasta teemasta itseni kanssa.

Ja niinpä tietysti! Pimein sydäntalvi on jo reilusti ohi. Pian on almanakassa Matti (24.2.), joka kansamme perinteessäkin aloittaa kevättalven. Vuodenaikoja on enemmän kuin neljä. Päivänvalon lisääntyminen merkitsi jo entisaikoina työnteon siirtymistä pirttien päreenvalon puhdetöistä ulkoilmaan. Myös sääenteitä liittyy matinpäivään pitkä liuta, mutta kuten monet työkiellotkin, ne ovat laskiais- ja paastonaikavaikutteisia. Tänä vuonna laskiainen meni jo, ja hurskaat paastoavat. Elämme pääsiäisjaksoa, ei tämä ole enää samanlaista talvea kuin jokin viikko sitten. Päivän piteneminen kiihtyy. Kevättalven valosta kannattaa nauttia, se voimaannuttaa.

Kevättalvella pakkaset painottuvat yöpuoleen ja aamuun, kun taas päivällä aurinko jo lämmittää vaikkapa lumen pinnalla olevia roskia, jotka tummina lämpiävät ja sulattavat lunta ympäriltään. Sulamisvedet jäätyvät yöksi, ja parhaimmillaan saamme vihdoin ihailla jääpuikkoja ja muita kiinteytyneen veden muodostelmia. Ilmiö on myös osa kevättalvista ajokeliä. Tosin lähiaikoina ei ihan kaikkina öinäkään pakkasta ole – ainakaan etelässä – sen verran lauha ja pilvinen on säämme. Matinpäiväksi – tiistaiksi – osuu myös räntä- ja lumisateita, edelleen lauhassa eteläisessä ilmavirtauksessa.

Lumesta joku saattaa jo haluta kokonaan eroon, ainakin minä. Pitää siis toivoa paitsi lämpimiä, myös mahdollisimman aurinkoisia, kuivia ja tuulisia sääjaksoja. Tällaisten aikana kannattaa myös oleilla valkohangilla, vaikkei hiihtäisikään: rusketusta tulee edes kasvoille kalpean talven jälkeen. Vaihda sohva sivakointiin!

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nystr%C3%B6min_kulma_kev%C3%A4ttalvi_1957.jpg

 

Kategoria: Huomioita säästä | 11 kommenttia

Luistaako suksi?

Oulun Hiihto vuonna 1893. Talviurheilumaa, suksille siis.  Kuva: Wikimedia Commons.

Oulun Hiihto vuonna 1893. Talviurheilumaa, suksille siis. Kuva: Wikimedia Commons.

Laskiaistiistai meni ihan ilman ajatustakaan laskea – ainakaan mäkeä ja kaikkein vähiten suksilla. En edes muista, milloin minulla viimeksi oli sukset. Vaikka oli se hikilaudoilla umpihankeen puskeminen välillä kivaakin. Ja se tervantuoksuinen voitelu. Kaupunkielämä on moisen lautailun lopettanut. Hyvän ladun vieressä pitää asua, jotta moinen välineurheilu autottomalta kaupungissa onnistuu. Enkä kyllä näe omassa elinympäristössäni kenenkään muunkaan hiihtävän. Sivakoinevat jossain muualla, vaikka kyllä vähän epäilyttää, mitä ”hiihtolomalla” lopulta tehdään. Ulkoiluilmat ovat muuten olleet suotuisia, mutta silmäni vuotavat heti kun on pakkasta ja tuulee – ainakin silloin kun on silmälasit päässä.

Säästä puhumisesta suurin osa on jonninjoutavaa pölpötystä. Luultavasti siksi tämä Forecan Sään takaa -blogi onkin Sään takaa eikä esimerkiksi joku tylsä ja mitätön ”Säästä” saati vielä kauheampi ”Päästä jäästä”. Sää tuntuu suussa kuin [sääkkääkkääksää?], joten kyllä se on hyvä hetimmiten tasapainottaa tanakoilla takavokaaleilla: [takaa]. Vielä tehokkaampi olisi vaikka [taakkaa]. Ääntöväylän metkuja, joilla on yhteys aivoihin. [Sää]n voi sanoa vaikka kieli ulkona kuin lehmällä. Säätä voi syyttää vaikka mistä, on se niin ruma sana. Lammas sanoo melkein niin, ja varmaan pässi kun päätä…(tämä on koko perheen blogi).

Mutta nyt kieli pakkasrautaan. Säätä kuuluu päivitellä. Aihetta antavat helmikuinen föhntuulemme ja sen tuomat jopa monet lämpöasteet, mutta sitten on aiheita, joista pitää erikseen tietää. Ei, rakas lukija, enpäs alakaan päivitellä ilmastonmuutosta, vaan ihan luonnonjärjestyksen mukaisia mutta huikean suuria lämpötilaeroja maailman eri kolkkien välillä. Kylmintä maailmassa on tällä viikolla toisaalta Pohjois-Amerikan mantereen koillisosassa ja Grönlannissa, toisaalta Uralin takaisessa Siperiassa. Media huomaa paremmin ensinmainitun, ja pakkasta on sielläkin ollut tietyllä alueella ainakin nelisenkymmentä astetta.

Pakkasta siis on pohjoisella pallonpuoliskolla mantereiden pohjoisosissa paljon, vain me olemme poikkeus tällä ilmavirtauksellamme, joka käy meille Atlantilta ja kiertää vielä meitä lisää lämmittävän vuoriston yli. Ja kun ilma on vielä kuivaakin, saamme talvista aurinkoa lauhassa säässä. Mutta jossain on suorastaan kuumaa, ja nyt näin on Australian luoteisosassa. Päivälämpötilat ovat siellä kivunneet suunnilleen saman verran nollan yläpuolelle kuin mitä Kanadan itäosassa on pakkasta.

Epäilisin Suomen säiden nyt suosivan ainakin osassa maata kovettuneita hangen pintoja ja kaikkea, mitä siitä seuraa – myös hiihtokelille. Ensi viikolla sää on tätä viikkoa kylmempää ja vitikelisempää: lunta voisi hyvinkin tulla ensin alkuviikolla vähän ja ensi viikon loppupuolella enemmänkin. Siis ihan näin sään takaa tai tiskin alta, ihan miten vaan. Lähipäivien säästä kertoo ihan perussääpalvelu, joten silmät ja korvat auki, suu ei niinkään, niin hyvä tulee.

Jos hiihtointoiset voisivat viitsiä vaivautua, niin tätä blogia saa mielellään kommentoida vaikka eri puolilta Suomea ja kertoa samalla, millainen hiihtokeli siellä omassa maastossa on. Myös voiteluvinkit voisivat kiinnostaa lukijoita. Näin ajankohtainen tieto kulkisi tätäkin kautta. Oheistan voiteluvinkkisivun, jonka asiantuntemus tulee Lapista.

 

http://lapinurheiluopisto.blogspot.fi/2013/10/suksien-voitelu-ohjeet-aloittelijalle.html

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Oulun_Hiihto_1893c.jpg

 

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 34 kommenttia

Talvilomille lomps – mutta missä säässä?

Koululaisten loma-aika on jälleen koittanut. Hiihtolomia vietetään tulevan kolmen viikon kuluessa portaittain: ensin huilaa etelä, viimeisimpänä itä ja pohjoinen. Googletinpa vähän hiihtolomakäytännön historiaa, joka sai alkunsa muuan kouvolaisen voimistelunopettajan ehdotuksesta vuonna 1926 Kasvatus ja koulu -lehdessä, missä hän ehdotti ”koululaisille sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista lomaa, jotta lapset pääsisivät hiihtämään keväthangille ja saisivat raitista ilmaa ja jaksaisivat puurtaa loppulukuvuoden.” Ensimmäisenä käytäntö otettiin käyttöön Grankullassa vuonna 1927 ja viisi vuotta myöhemmin talviloma tuli pakolliseksi kaikissa Suomen kansa- ja oppikouluissa.

Lapsuudestani muistan, kuinka hiihtolomien aikoihin ensimmäiset tulevan kevään merkit olivat jo havaittavissa: lämpötilan vuorokausivaihtelu selkeässä säässä voimistuu, valoisa aika pitenee ripeästi ja auringon teho riittää jo sulattamaan lunta räystäiltä ja tien pientareilta. Aurinkolaseillakin alkaa olla käyttöä.

Hiihtoloma alkaa talvisena

Tänä vuonna eteläsuomalaisten hiihtolomat käynnistyvät hieman viime päiviä talvisemmassa säässä, mutta tämä vaihe on jäämässä hyvin lyhyeksi. Viikonlopun aikana korkeapaineen keskus vaeltaa Suomen yli kohti kaakkoa tuoden mukanaan kirkkaat, talviset ja vuodenajalle tyypilliset pakkassäät. Lauantaina on vielä etelässä suojasäätä, mutta sunnuntaiksi pakastuu: pikkupakkasta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Pohjoisessa pakkanen voi yön ja aamun aikana kiristyä 20-30 asteeseen, mutta päivän kuluessa viriävä lounaistuuli alkaa lauhduttaa.

Lähitulevaisuuden kylmin hetki ajoittuu etelässä maanantaiyöhön ja -aamuun, jolloin pakkasta voi olla 15 astetta, mutta iltapäivällä lounaistuuli viriää ja lämpötila kohoaa lounaasta alkaen jo lähelle nollaa. Sunnuntai ja maanantai ovatkin hiihtämisen kannalta upeita päiviä kautta maan – kuivaa, aurinkoista pakkassäätä.

Tiistaiksi lounaistuuli tuo kosteampaa ilmaa koko maahan, eikä aurinkoa voi enää mennä takaamaan. Pakkanen on koko maassa tässä vaiheessa heikkoa, länsirannikolla voi olla jo lämpöasteita.

Uusi keväinen jakso

Keskiviikon ja loppuviikon aikana erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa näyttäisivät voimistuvan hyvin lauhat lännen puoleiset ilmavirtaukset ja ilmassa saattaa olla useanakin päivänä kevään tuntua. Mikäli föhntuuli pääsee valloilleen, edessä voi olla varsin keväisiä päiviä. Aika ajoin maamme yli itään liikkuu sateita, jotka tulevat etelässä pääosin vetenä, mutta itään ja pohjoiseen uutta lunta voi kertyä useitakin senttejä.

Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.

Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä hiihtolomaviikolla suursäätila Euroopassa on hyvin tämän viikon kaltainen: Skandinavian molemmin puolin etelässä on korkeapaineiden alueita, joiden pohjoispuolitse ilma virtaa meille lännestä. Voimakas länsivirtaus kuljettaa Atlantin kosteaa ja lauhkeaa ilmaa kohti Norjan rannikkoa, joten klassiselle föhnilmiölle on ensi viikon puolivälin jälkeen hyvät edellytykset. Ruotsin puolella lämpötila voi kohota jopa 10 ja 12 asteen välille.

Mitä ensi viikon jälkeen?

ECMWF:n kuukausiennuste enteilee jonkin sortin säätyypin muutosta toisen hiihtolomaviikon käynnistyessä. Tähän täytyy suhtautua varauksella, suurella sellaisella. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että helmikuun loppu voisi tuoda talvisemman ja lumisemman sään, jos matalapaineet kulkisivat ennusteen mukaan Fennoskandian halki kohti kaakkoa. Toisaalta jenkkimallit ennakoivat lauhan ja keväisen sään jatkumista hamaan tulevaan, joten vielä onkin iso kysymysmerkki, miten todellisuudessa käy.

ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi, toisella viikolla poikkeama heikkenee. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas

ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko on Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi ja matalapaineiden reitti suntautuu Skandinavian pohoispuolitse kohti itää. Toisella viikolla lämpötilapoikkeama heikkenee ja matalapaineiden reitti saattaa muuttua. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas

Etelän maillakin tarkenee

Osalle suomalaisista on tullut perinteeksi viettää hiihtolomansa etelän mailla. Kanariansaarilla koillisen puoleiset pasaatituulet pitävät huolen siitä, ettei suurempia sateita ole lähiaikoina tulossa, mutta saarten pohjoisosat voivat ajoittain olla tuulisia ja epävakaisempia sadekuuroineen. Suosituissa lomakohteissa (mm. Playa de las Americas, Playa del Ingles), jotka sijaitsevat saarten suojapuolella etelässä, sää on suomalaisittain yleensä varsin kesäistä jo helmikuun loppupuoliskolla. Päivälämpötilat alkavat kohota säännöllisesti reilusti yli 20 asteen, mutta yöt ovat vielä vilpoisia. Ensi viikon loppua kohden Saharalta näyttäisi tulevan annos lämpimämpää ilmaa Kanarialle – suomalaisittain hellelukemiakin varmasti mitataan. UV-säteily on helmikuun loppupuolella luokkaa 4-5 eli saman verran kuin Etelä- ja Keski-Suomessa touko-kesäkuun tai heinä-elokuun vaihteessa. Merivesi on tähän aikaan vuodesta kylmimmillään, noin 18-asteista.

Egyptin ja Etelä-Israeliin suuntaaville on tiedossa takuuvarmaa aurinkoa ja parinkymmenen asteen päivälämpötiloja ensi viikolla. Punainenmeri on ihan uimakelpoinen: pintalämpötila reilussa 20 asteessa.

Kaakkois-Aasiassa lähestytään vuoden kuumimpaa ajankohtaa ennen monsuunikauden alkamista. Päivät ovat pilvisyydeltään vaihtelevia, hiostavan kuumia ja yksittäisten sade- ja ukkoskuurojen todennäköisyys kasvaa maaliskuulle mentäessä. Esimerkiksi Phuketin päivälämpötila voi ajoittain yltää jopa 35 asteeseen ja kyllä yölläkin tarkenee.

Välimerellä puolestaan lähitulevaisuus on varsin epävakainen ja ajoittain runsaitakin sateita on tiedossa. Aurinko- ja rantalomaa ei sieltä suunnilta kannata vielä siis hakea, mutta aurinkoisina hetkinä aurinko lämmittää jo esimerkiksi Malagan tai Etelä-Turkin suunnilla samalla teholla kuin eteläisessä Suomessa huhtikuun puolivälissä tai syyskuun alussa.

Virkistäviä talvilomaviikkoja! :)

Kategoria: Elämä ja sää, Sää ja luonto, Vuodenajat, Yleistä säästä | 15 kommenttia

Föhntuuli – luonnon oma hiustenkuivaaja

Aurinko paistaa ja lämpötila liehuu keväisissä 5-10 asteen lukemissa, kun pitäisi olla vielä kylmin talvi. Syypäänä tähän on Föhntuuli, josta hiustenkuivaajaa tarkoittava nimitys föönikin saanut alkunsa.

Föhntuuli käyttäytyy siis hieman samoin tavoin kuin hiustenkuivaaja. Kylmä ilma menee sisään, ja lämmin tulee ulos. Luonnossa hiustenkuivaajan tilalla on vain vuori.

Avataanpa hieman. Tuulen pitää puhaltaa melko suoraviivaisesti vuoriston yli, jolloin ilma jäähtyy sekä ilmassa oleva kosteus tiivistyy ilman kohotessa ylöspäin vuoren rinnettä pitkin ja sataa pois (orografia). Vuoren toisella puolella ilma laskeutuu ja samalla kuivuu sekä lämpenee. Ilma voi olla jopa kymmeniä asteita lämpimämpää kuin se oli vuoren toisella puolella samalla korkeudella meren pinnasta.

Föhn-tuulen syntymekanismi

Föhntuulen syntymekanismi

Miksi näin sitten tapahtuu?

Juju piilee vesihöyryssä, joka sitoo energiaa eli lämpöä. Kun ilmassa oleva kosteus tiivistyy vesipisaroiksi ja sateeksi niin samalla ilmaan vapautuu lämpöä. Kun ilma kohoaa ylöspäin se jäähtyy paineen laskiessa (paine laskee ilmakehässä ylöspäin mentäessä), tiivistyminen kuitenkin siis vapauttaa ilmaan samalla lämpöä, joka hidastaa lämpötilan laskua (kostea ilma jäähtyy noin 5 astetta kilometriä kohden). Kostea ilma jäähtyy siis hitaammin kuin kuiva ilma.

Ilmasta poistuu kosteus sateen mukana ennen vuoren ylitystä. Kuiva ilma alkaa laskeutua ylityksen jälkeen ja lämpenee samalla paineen kasvaessa. Kuiva ilma lämpenee jopa kaksi kertaa nopeammin kuin jos se olisi edelleen kostea (noin 10 astetta kilometriä kohden).

Näin Föhn-ilmiö tuo siis vuoren toiselle puolelle huomattavasti lämpöisempää ja selkeämpää ilmaa, kuin mitä se oli vuoren toisella puolella.

Kuva: MTV

Kategoria: Huomioita säästä | Tagit: , , , | 19 kommenttia

Vedetään matalapaineet Kölin yli

Ison ja vaarallisen valtameren erottaa meistä Skandinavian niemimaan Kölivuoristo.

Ison ja vaarallisen valtameren erottaa meistä Skandinavian niemimaan Kölivuoristo. Suojassa ja turvassako näin olemme? Valtameri merkitsee monia vaaroja. Kuva: Carta Marina /Olaus Magnus / Wikimedia Commons.

Kölivuoristosta huomasin juuri, että se ainakin Wikipedian mukaan onkin mieluiten ”Skandit”, mutta en nyt siihen juutu, vaan totean tarkoittavani Skandinavian niemimaan vuoristoa, josta Norja tunnetaan paremmin kuin Ruotsi. Pääasia, ettei meitä ijoitettaisi Skandinaviaan, vaan sen ja Venäjän väliin. Pohjoismaisuus on sitten asia erikseen, sittenhän mennään jo Islantiin asti – puoleenväliin uutta mannerta. Pohjois-Atlantti on se osa valtamerta, joka vauhkona velloo meistä katsoen tuon vuoriston takana. Siellä on myös se kuuluisa Golf-virta, joka lämmittää vuoristosta huolimatta myös meitä. Tosin ei aina. Me sijaitsemme suuren mantereen luoteisosassa lähellä Pohjois-Atlanttia mutta siihen nähden Kölivuoriston takana – vähän niin kuin suojassa Atlantin tyrskyiltä ja myrskyiltä. Tämän voisi kuvailla monella tavalla, mutta Suomen säätä ei voi ymmärtää asemoimatta sitä planeettamme kokonaisuuteen. Tai voi sitä yrittää, mutta laihaksi ja latteaksi jää tulos.

Skandinavian vuoriston vanha nimi, Kölivuoristo, innoittaa vaikka mihin. Meillä on keskimäärin läntinen ilmavirtaus – siis ilma virtaa meille tuon vuoriston yli. Eikä sieltä tule pelkästään ilmaa, vaan vuoden mittaan suuri määrä sääjärjestelmiä, esimerkiksi säärintamia ja matalapaineita. Kaikki ne vuoriston ylitettyään ensin kuivahtavat, ja vasta ollessaan tilanteeseen nähden riittävän etäällä vuoristosta alkavat taas elää eli vaikkapa sataa. Vähän hankala juttu sään ennustamisen kannalta. Ilman Kölivuoristoa meillä ainakin sataisi enemmän, ja voisi olla kesähelteidenkin kanssa vähän niin ja näin. Ilmakehä on kokonaisuus, joten pelkkä yhden paikallisen vuoriston poistaminen ei kuitenkaan välttämättä kerro mitään sen jälkeisistä kokonaisolosuhteista. Ja Pohjois-Amerikan Kalliovuoret ovat tämä koko Kölivuoristoasia potenssiin ties mitä. Länsivirtausten vyöhykettä sekin on. Kalliovuorten vaikutus ulottuu koko pallonpuolikon keskimääräiseen ilmavirtaukseen.

Kun pitäydytään asioiden yksinkertaistetussa ilmaisemisessa, minkä olen tämän blogin myötä ottanut haasteekseni, on vuoristo ilmavirtaukselle maastoeste, joka pakottaa ilman kulkemaan vuorten yli eli ensin nousemaan pitkin vuorenrinnettä ja vastaavasti laskeutumaan alaspäin vuoriston suojanpuolella. Kun ilma nousee näin pakotetusti ylöspäin, se jäähtyy, koska ilmanpaine ylöspäin mentäessä laskee. Vuoristojen tuulenpuolella sataa tästä syystä keskimäärin paljon, kuten vaikka Norjan Bergenissä. Suojanpuolella eli Ruotsissa käy päin vastoin, ja vielä Suomessa vuotuiset sademäärät ovat lännessä vähäisemmät kuin idässä.

Pohjois-Norjan Lofoottien äskeisen ärhäkän matalapaineen on määrä liikkua tänä yönä kaakkoon ja olla aamulla jo Pohjois-Karjalassa. Lofooteilla ollessaan sen voimakkaimmat länsituulet ovat saattaneet esimerkiksi sopivasti osuessaan Norjan vuonoihin nostaa niissä vedenpintaa niin, että vaikkapa laivoja on saattanut huuhtoutua maalle. Näin on tapahtunut ennenkin, ääritilanteissa. Kölivuoriston suojanpuolella tällainen matalapaine menettää voimaansa, jo pelkästään jouduttuaan lämpimältä mereltä kylmälle maalle. Siitä huolimatta se saattaa vielä hyvinkin jaksaa aiheuttaa jäljessään jopa myrskypuuskaisia pohjoistuulia myös Suomessa nyt sunnuntaina. Viisas varautuu, tietäähän tulevaisuutta ei voi ennen kuin se on eletty.

Mainittu matalapaine eli suuri ilmapyörre heittää perässänsä kylmää ilmaa aina Etelä-Suomeen asti, mutta vain lyhyeksi aikaa, sillä ensi viikkoa hallitsee melko voimakas ja lauha läntinen ilmavirtaus. On siinä kunnon talvi edelleen hakusessa, ja liukkaita kelejä riittää. Mutta nyt madekeiton pariin, saakoot matalapaineet sen, mikä niille kuuluu. Jos ei kölin ali, niin sitten yli. Tulos on sama.

 

Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6f/Maelstrom%2C_Carta_Marina.png

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 15 kommenttia

Sään lottoarvonta

 

Leikkimielisesti säätä voidaan verrata lottoarvontaan, jossa maapallon ilmakehässä lottopalloja vastaavat maapallon eri osien väliset erilaiset lämpötilat. Aurinko lämmittää maapalloa epätasaisesti ja kaikkein eniten lämpenee päiväntasaajan seutu ja vähiten talvinen napaseutu. Tämän lisäksi erilaiset pinnat lämpenevät ja jäähtyvät hyvinkin eri tavalla ja vuorokauden rytmin mukaan lämpötilaerot voivat vielä vaihdella nopeasti eri paikkojen välillä ja muuttua jopa päinvastaisiksi. Paikalliset lämpötilaerot voivat maaston muotojen ja erilaisten pintojen (esim maa-meri) suhteen olla helposti jopa yli 10 astetta.

Lämpöerot Lottopallokoneessa palloja pyöritellään suuremman pallon sisällä ja aina välillä yksi pallo arvotaan kaikkien pallojen seasta sattumanvaraisesti. Myös maapallo pyörii ja sen lottopallot eli erilaiset lämpötilat maapallon lottokoneen mukana. Sään lottoarvonnassa meistä jokainen saa oman ” jättipottinsa” koetun sään muodossa.

Loputon arvonta

Lottokoneessa pallot loppuvat kesken jo varsin lyhyessä ajassa. Sääarvonnassa aurinko kuitenkin pitää huolen, että lämpötilaerot maapallon eri osien välillä tulevat aina vaihtelemaan ja pysymään suurina. Näin sääarvonta jatkuu loputtomasti ja meille kaikille riittää jännitettävää.

Sää syntyy siis auringon energiasta, joka jakautuu maapallolle epätasaisesti. Kylmä ilma on lämmintä raskaampaa ja näin ilma alkaa liikkua. Maapallon lämpöeroista syntyvät ilmakehän tuulet ja virtausjärjestelmät, jota maapallon pyöriminen muokkaa vielä lopulliseen muotoonsa. Tuulen mukana ilma ja sen sisältämät kaasut liikkuvat paikasta toiseen. Vesihöyry on ilman kaasuista ainoa, joka meidän lämpöoloissamme voi saavuttaa kaikki kolme olomuotoaan. Oikeastaan kaikki näkemämme sää onkin vain veden olomuodon muutosta. Tästä melkein tehosekottimen lailla toimivasta lottokoneesta sitten arvontaan se hetkellinen säämme.

Sääennusteen pullonkaulat

Sääennusteissa  pyritään määrittämään jo etukäteen, miten arvonnassa tulee käymään. Sääennusteet voisivat ideaalitilanteessa olla jopa täydellisiä. Tällöin meidän kuitenkin pitäisi tietää sään alkutila täydellisesti molekyylitasolla asti. Lisäksi meidän pitäisi tietää myös kaikki maailman fysikaaliset lainalaisuudet viimeisintä yksityiskohtaa myöden. Todellisuudessa emme tietenkään voi tähän päästä koskaan. Suurin haaste on alkutilan määrittäminen. Säähavaintoja tehdään kyllä joka maassa säännöllisesti. Käytännössä  mantereilla säähavaintoja saadaan hyvä jos parin kymmenen kilometrin tarkkuudella ja tällöinkin on kyse yleensä vain aivan maanpinnan läheisistä havainnoista. Säätä tapahtuu kuitenkin vielä 15 kilometrinkin korkeudella. Meriltä havaintoja tulee vielä paljon sisämaata vähemmän. Nykyaikana satelliiteista saadaan paljon tietoa eri korkeuksilta, mutta molekyylitasolta tullaan aina jäämään hyvin kauas. Myöskään kaikkia fysiikan pienimpiä yksityiskohtia ei välttämättä ikinä tulla tietämään täydellisesti. Pelkästään kaikkien tällä hetkellä tiedossa olevien lainalaisuuksien yksityiskohtien saaminen yhtälöihin tulee viemään vuosikymmeniä.

Mikäli alkutila Xo tiedetään täysin yksikäsitteisesti ja Fysikkaliset ilmiöt M tunnetaan täydellisesti on tilanne täysin ennustettavissa. Mikäli alkutilanne tiedetään van jollakin tarkkudella, johtaa se vääjämättä joukkoon erilaisia loppurarkaisuja, jotka kaikkivoivat olla yhtä todennäköisiä. Säässä alkutilaherkkyys vaihtelee ja  toisinaan seuraavalle päivälle ratkaisu joukko voi sisältää yhtä suuren todennäköisyyden sateelle ja paisteelle.

Mikäli alkutila Xo tiedetään täysin yksikäsitteisesti ja Fysikaaliset ilmiöt M tunnetaan täydellisesti, on tilanne täysin ennustettavissa. Mikäli alkutilanne tiedetään van jollakin tarkkudella, johtaa se vääjämättä joukkoon erilaisia loppuratkaisuja, jotka kaikki voivat olla yhtä todennäköisiä. Säässä alkutilaherkkyys vaihtelee ja herkimillään jo tuntien ennusteessa  ratkaisujoukko voi sisältää yhtä suuren todennäköisyyden sateelle ja paisteelle. Kyseinen tilanne voi liittyä esimerkiksi paikallisiin kuurosateisiin.

Haasteita aiheuttaa nykyään yksinkertaisesti myös se, ettei tietokoneiden erotuskyky yllä kaikkien yksittäisten säääilmiöiden tasolle. Tarkimmat globaalit säämalit laskevat säätä tällä hetkellä noin 12 kilometrin tarkkuudella, eikä tätä pienempiä sääilmiöitä voida ennustaa paikallisesti. Näin esimerkiksi kuurosateita ei voitaisi tällä hetkellä ennustaa täydellisesti oikeaan paikkaan, vaikka lähtötilanne tunnettaisiin molekyylitasolla.

Sääennusteissa sattuma voidaan jakaa kahteen ryhmään

Sääennusteissa ilmakehän suuret rakenteet pystytään ennustamaan usein viiden vuorokauden päähän ällistyttävän hyvin. Voimakkaiden matalapaineiden ja säärintamien liike ja kehitys pystytään siis ennustamaan pääpiirtettäin vuorokausiksi eteenpäin. Koska alkutilaa ei kuitenkaan tunneta täydellisesti, eikä laskelmien fysiikkakaan ole täysin aukotonta, on sattumalla näppinsä pelissä myös näiden isompien ”sääotuksien” määrittämisessä.

Tämä on nähtävissä sääennusteissa niin, että ennustettujen sateiden ajoitus heittää muutamilla tunneilla tai matalapaineiden reitit voivat jo vuorokauden-kahden päästä poiketa 100 km lasketulta reitiltä.

Matalapaineet voivat liikkua muutamassa vuorokaudessa maapallon toiselle puolelle. Kuvan tilanteessa näkyy meille saapuvien sadealueiden syntyalueet. Lauatai-illaksi saapunut lumipyry oli skeskiviikko-torstai vasaisena yönä kehityymässä Amerikan itärannikolla ja tiistaiksi Suomeen saapuva sade oli samaan aikaan vasta muutama kuurottainen sadepilvi Amerikan luoteisrannikolla.

Matalapaineet voivat liikkua muutamassa vuorokaudessa maapallon toiselle puolelle. Kuvan tilanteessa näkyy meille saapuvien sadealueiden syntyalueet. Lauantai-illaksi saapunut lumipyry oli keskiviikko-torstai vastaisena yönä vasta kehittymässä Amerikan itärannikolla ja tiistaiksi Suomeen saapuva sade oli samaan aikaan vasta muutama kuurottainen sadepilvi Amerikan luoteisrannikolla. (Kuvan tilanne tammikuun alusta).

Ylemmässä kuvassa lauantai-iltana Etelä-Suomeen ennustettu sade. Todellisuudessa tilanne vastasi ja sateet saapuivat pääkaupunkiseudulle kello 21. Alemmassa kuvassa tiistaikis aapuva sade oli 6 tuntia myöhässä. Tilanteessa siis jossa matala ei vielä ennustetta tehdessä ollut oikein edes ehtinyt syntyä ja sillä oli puolen maapallon matka edessään kulkea.  Alemmassa kuvassa näkyy myös Islannin ja Brittein saarten välissä kuurottaista sadetta, joka sekin oli ennustettu, mutta tällaiset yksittäiset sadepilvet sattuma kuitenkin ripottelee aivan haluamallaan tavalla.

Ylemmässä kuvassa näkyy lauantai-illaksi Etelä-Suomeen ennustettu sade. Todellisuudessa sateet saapuivat pääkaupunkiseudulle juuri kello 21 aikoihin. Alemmassa kuvassa tiistaiksi saapuva sade oli 7 tuntia etuajassa, mutta saapui tiistaina, niin kuin torstain yönä oli ennustetukin. Näin siis tilanteessa, jossa kyseinen matalapaine ei vielä ennustetta tehdessä ollut oikein edes ehtinyt syntyä ja sillä oli puolen maapallon matka edessään kulkea. Alemmassa kuvassa näkyy myös Islannin ja Brittein saarten välissä kuurottaista sadetta, joka sekin oli ennustettu, mutta tällaiset yksittäiset sadepilvet sattuma kuitenkin ripottelee aivan haluamallaan tavalla.

 

Vielä isommin sattuma voi puuttua peliin vuorokauden rytmin mukaan elävissä sääilmiöissä. Tällaisten ilmiöiden ennustamiseen oikeastaan vaadittaisiin jo sitä molekyylitason tarkkuutta sekä alkutilan määrityksessä että fysiikan lainalaisuuksissa. Esimerkiksi kuurosateet ja kesäiset kumpupilvet liittyvät prosessiin, jossa auringon lämmittämän maanpinnan lämpöä siirtyy ylemmäs ilmakehään. Tällaiset pilvet syntyvät yhtä sattumanvaraisesti kuin nousevat kuplat kattilassa kiehuvaan veteen. Kumpupilvet kehittyvät kuitenkin sopivissa lämpöoloissa järjestäytyneiksi ukkospilvirakennelmiksi saakka, jolloin ne usein alkavat elää täysin omaa elämäänsä ja voivat toisinaan synnyttää ympärilleen jopa kokonaisen matalapaineen. Näinkin voimakkaiden ilmiöiden kehitys voi olla vain pienestä perhosen siiven iskusta kiinni.

Sattumalla on suuri merkitys vuorokaudenrytmissä eläville ilmiöille kuten esimerkiksi ukkosille. Ukkoset syntyvät lämpimän alustan yllä ja alkavat kuolla kylmänalustan päällä. Kesällä meri on päivällä maahan verrattuna kylmä, mutta loppukesästä ilalla ja yöllä meri muutuu maata lämpimämmäksi. Tällä on huomattava vaikutus etelästä aapuviin ukkosiin etelärannikon osalta. Kärjistäen voidaan sanoa, että elleivät ukkoset ole päässeet etelästä Meren yli Helsinkiin aamupäivän aikana, ne tuskin pääsevätkään ennen kuin vasta ilta yhdeksän jälkeen.Kuvassamelko tyypillinen ero ukkosen kehityymiselle eri  vuorokaudeen aikana.

Sattumalla on suuri merkitys vuorokaudenrytmissä eläville ilmiöille, kuten esimerkiksi ukkosille. Ukkoset syntyvät lämpimän alustan yllä ja alkavat kuolla kylmän alustan päällä. Kesällä meri on päivällä maahan verrattuna kylmä, mutta loppukesästä illalla ja yöllä meri muuttuu maata lämpimämmäksi. Tällä on huomattava vaikutus etelästä saapuviin ukkosiin etelärannikon osalta. Kärjistäen voidaan sanoa, että elleivät ukkoset ole päässeet etelästä meren yli Helsinkiin aamupäivän aikana, ne tuskin pääsevätkään ennen ilta yhdeksää. Kuvassa melko tyypillinen ero ukkosen kehittymiselle eri vuorokauden aikana.

Tammikuussa järjestetyillä Tieteen päivillä oli tänä vuonna aiheena sattuma. Säälle oli varattu oma kahden tunnin osuus nimeltä: ”Säätä sattumalta”. Asiasta kiinnostuneiden on vielä mahdollista löytää luentokokonaisuus täältä

 

Oletko itse voittanut säälotossa ;)  Oma päävoittoni osui eräälle virolaiselle rannalle, jossa surffatessani näin lahden toisella sivulla uljaasti vaappuvan trombin. Mikä on ollut sinun jättipottisi?

 

Kategoria: Huomioita säästä | 17 kommenttia

Heräsin helmikuuhun

Kuva:PublicDomainPictures/pixabay.

Helmikuu on lupaus ja uhkaus talvesta. Tilastoissa vuoden kylmintä aikaa. Ota sen merkeistä vaarin. Kuva:PublicDomainPictures/pixabay.

Yöllä alkanut helmikuu laittaa minut katsomaan heti herättyäni ulos ikkunasta. Jo lapsena virinnyt uteliaisuus kaikenlaisia ilmiöitä kohtaan jatkuu. Pienillä yksityiskohdilla on tapana johtaa vähitellen laajempaan tulkintaan, eikä aina niin vähitellenkään. Ihmisten paljastavimpia yksityiskohtia ovat heidän puheensa, mitä sanovat, miten, kenen kuullen ja kenties miksi.

Luonto puolestaan, edes tuo tuolla ikkunan takana, ei puhu, ainakaan ihmisen kieltä. Ihminen voi sitä kuvata, siitä voi kertoa, mutta kaikkeen eivät sanat taivu. On hyväksyttävä, että on asioita, joita voi vain itse tai yhdessä kokea. Romantiikka syntyessään näki tässä taitelijan poikkeusyksilönä ja luonnon kieltä osaavana välittäjänä.

Kumma kyllä, mutta näen juuri sen, mitä minun pitikin nähdä: pienenpieniä helmiä koivun- ja tammenoksien muuten paljailla alapinnoilla. Aurinko ei niihin tässä säässä osu, joten nämä pintajännittyneet roikkuvat pikku kuplat ovat enemmänkin hiljaisen vaatimattomia kuin ainakaan loistaisivat tai pitäisivät edes hiljaista meteliä olemisestaan.

Helmikuun tulkitaan saaneen nimensä juuri näistä pikku helmistä, jotka suojan jälkeen jäätyvät ja kimmeltävät aikanaan pakkasauringon kirkastaessa valkean maiseman. Joudun miettimään, josko nämä talvihelmet ovat vain vettä, vai piileekö pinnan alla myös jäätä. On juuri ja juuri suojasää, mutta harmaalta talvitaivaalta tulee vain lunta, ehkä osaksi jäätä, hyvin pieniä osasia mutta ehdottomasti kiinteitä. En saa puunoksien pisaroista otetta, ne ovat liian kaukana. Jos ravistan puuta, ne voivat kaikki pudota.

Samoihin puihin, joiden oksia pikku helmet koristavat, ja niistä pois, pyrähtelee rastaanoloisia ja yhtä pulleita lintuja. Näen tässä säässä vain puiden ja lintujen silhuetit, joten minun taidoillani niitä ei tunnisteta. Ovat kuitenkin päättäneet viihtyä yhdessä, parvilintuina.

En näe minkäänlaisia kinoksiksi kutsuttavia, vaikka sitä lunta niin piti tulla. Vähäinen lumenlisäys on painumassa kasaan kuin pannukakku. Miten tulikin mieleeni pakkaspäivän hernekeiton taikinanmakea lisuke hillon kanssa. Mutta tämä rannikko on tietysti taas ollut oma lukunsa, varmaan monet muut ovat saaneet aimo annoksen puhdasta uutta lunta. Etelässä sen poiskannolla alkaa olla kiire, sillä pakkasta päin ollaan menossa. Päivä päivältä, ensin hyvin hitaasti. Vaikka märkä lumi on painavaa, niin jäätyneenä se on lisäksi vielä kovaa ja lujasti maassa kiinni.

Pakkasta on etelässä eniten vasta torstaina ja idässä vielä perjantaita vasten yöllä. Sitten Suomessa on karkeasti ottaen kolme lauhaa päivää: perjantai, lauantai ja sunnuntai. Niiden jälkeen olisi tarjolla päivän tai parin kunnon pakkanen, minkä jälkeen olisi vuorostaan lauhaa. Talven lämpövuoristorata siis jatkuu, sen suursäätilasta saa irti. Ei ole vielä pitkään aikaan mielekästä arvailla hiihtolomien säitä. On parempi, että hiihtää vaan. Se on sitä isiemme ja äitiemme kansalaiskuntoa ja rohkeutta, ei nykyajan läskinen vikinä säästä, vaikka sitä millä lööpeillä liukastaisi. Kynttilänpäivä jo voi näyttää jotain keväästä. Ja kynttilää voi kokeilla, jos suksi ei luista.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/haara-kylm%C3%A4-kristalli-tiedot-164187/

 

Kategoria: Huomioita säästä | 6 kommenttia