Pakkasten ennustamisen vaikeus

Pakkaspäiviä tulossa!

Ilmamassa yllämme on varsin kylmää, 850 hPa -painepinnalla eli n. puolentoista kilometrin korkeudessa pakkasta on 12-18 astetta. Moni meistä on tottunut ajattelemaan, että ylöspäin mennessä ilma aina jäähtyy, mutta pakkassäällä, etenkin selkeällä sellaisella, käy päinvastoin: kylmä ilma löytyykin aivan maanpinnasta.

Pakkassäällä tarkkojen pakkaslukemien ennustaminen tuottaa meteorologeille harmaita hiuksia. Tässä blogitekstissä valotan hieman sitä, miksi näin on.

Inversio – lämpötilat ylösalaisin

Kaikille meille ovat tuttuja etenkin syksyisin selkeällä säällä iltaisin ja aamuisin maanpinnan tuntumassa kelluvat kauniit sumupilvijärvet. Auringon alkaessa paistaa sumut hälvenevät. Tuo muodostunut kaunis sumupilvi kertoo siitä, että maa on jäähtynyt lämmön säteillessä ylöspäin nopeammin kuin sen yläpuolella oleva ilma. Ilman jäähtyminen tapahtuu vähitellen alhaalta päin ja jäähtyneessä ilmakerroksessa on enemmän ilmankosteutta kuin ilma pystyy pitämään näkymättömänä. Ilmankosteus tiivistyy sumupisaroiksi – tuloksena kauniita sumulauttoja.

Kuvaillussa tilanteessa ilma on kylmintä aivan lähellä maanpintaa ja lämpenee siitä ylöspäin mentäessä. Tätä tilannetta kutsutaan lämpötilainversioksi.

Lämpötilainversio syntyy maanpinnan tuntumaan myös selkeinä pakkasöinä. Kaikkein kylmin ilma ”valuu” maaston alaviin paikkoihin. Tällaisina öinä näkee usein tilanteita, joissa tunturin vieressä laaksossa pakkasta voi olla jopa 30 astetta enemmän kuin vieressä tunturin huipulla! Havaintoasemien välimatka saattaa olla vain muutaman kilometrin, jopa vähemmän.

Kuva: Markus Mäntykannas

 

Pilvisyys ja harmaat hiukset

Maastonmuodot eivät aiheuta meteorologeille suinkaan eniten harmia. Sen sijaan todellisen haasteen tuo pilvisyyden vaikutus.

Jotta pakkanen pääsisi kiristymään kunnolla ilmamassan määrittämään ”täyteen potentiaaliin”, vaadittaisiin täysin selkeä taivas. Pakkassäällä kylmä ilma ei pysty sitomaan itseensä näkymättömiin paljoa kosteutta, joten pienikin kosteusmäärä muodostaa äkkiä sumupilven. Siksi talviset korkeapainepäivät ovat hyvin usein pilvisiä.

Vaikka tuo pilvi muodostaa tasaisen näköisen pilvikaton, pilvikerros saattaa usein olla hyvinkin ohut. Ei vaadita paljoa, että pilvipeitteeseen syntyy pieniä rakoja, joista näkyy selkeä taivas.

Tässä on pakkasten ennustamisen ongelman ydin: pilvikerros heijastaa tehokkaasti maasta nousevaa lämpösäteilyä takaisin lämpimän vaatekerroksen tapaan. Lämmin (tai ainakin ei-niin-kylmä) ilma jää maan ja pilven väliin ja lämpötila ei pääse tippumaan kovin alas. Selkeän kohdan sattuessa käy toisin: lämpösäteily karkaa pois ja lämpötila putoaa nopeasti.

Sellaisen pilvipeitteen tapauksessa, jossa pilvessä on toisaalla aukkoja ja toisaalla se on täysin kiinteä, lämpötilaa on mahdotonta ennustaa täysin oikein ainakaan koko alueelle. Lämpötila reagoi nopeasti pilvisyyden vaihteluihin: ei kestä montaa minuuttia, kun sään seljetessä lämpötila tippuu äkkiä jopa 1o astetta alemmaksi. Samoin toisinpäin, lämpötila lähtee nousuun pian sen jälkeen, kun taivaalle leviää pilvi.

Asiaa helpottaisi hieman, jos pilvi olisi on-off-mallinen: sitä joko olisi tai ei olisi. Valitettavasti pilvissä on paksumpia ja ohuempia kohtia, melkein-reikiä ja muita yksityiskohtia, jotka päästävät vain osan lämpösäteilystä läpi, heijastavat osan ja samalla romahduttavat meteorologin viimeisetkin toiveet täydellisestä lämpötilaennusteesta. Satelliititkaan eivät toimi parhaimmillaan talvella ja etenkään Lapin leveysasteilla.

Kuva: Maarit Siitonen

Ratkaisu?

TV-meteorologeilla ratkaisu tähän lämpötilojen vaihteluun on yksinkertainen: lämpötilahaarukka! Suurin osa meistä on varmaan nähnyt ”yölämpötila -20…-40 astetta” -tyyppisen lämpötilamerkinnän. Sitä käytetään hyvästä syystä, alueen sisällä todennäköisesti löytyy sekä -20 asteen että -40 asteen lähellä olevia lämpötiloja että kaikkea siltä väliltä.

Piste-ennusteissa haarukoita ei valitettavasti ole olemassa, eikä niitä ole helppo asentaa automaattisiksi; meteorologi tarvitaan tunnistamaan hankala säätilanne, mutta parin miljoonan paikan tietokantaa ei käsin säädetä päivittäistasolla.

Siksi tulevia päiviä varten tämä tietoisku kaikille: Tietokonemallit eivät saa kiinni kaikista kylmimmistä lämpötiloista, joten kannattaa varautua, että pakkasta on enemmän (tai runsaamman pilvisyyden tapauksessa vähemmän) kuin tietokone-ennusteet sanovat!

Kuva: Matti Hietala

Mukavia pakkaspäiviä kaikille! Niitä kestää vain muutaman päivän ajan; ensi viikolla meille on ainakin väliaikaisesti leviämässä ennusteiden mukaan lauhaa ilmaa.

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 2 kommenttia

Polaaripyörre – ennätyspakkasia yksillä, lämpöä toisilla

Maailmalta on viime aikoina kantautunut sääuutisia – esimerkiksi USA:n itärannikolla hytistiin ennätyspakkasissa ja lunta satoi runsaasti, samaan aikaan USA:n länsirannikolla oli vuodenajan keskiarvoon nähden keskimääräistä lämpimämpää säätä ja esimerkiksi eteläisessä Suomessa ei ole vielä paljoa lunta tänä talvena nähty. Lunta on silti tullut reilusti Keski-Euroopassa, jopa Välimeren eteläpuolella!

Mistä nämä lämpötilaltaan vastakkaiset sääilmiöt johtuvat? Liittyvätkö ne toisiinsa ja onko kenties ilmastonmuutos peruttu?

Ilmastonmuutosta ei ole peruttu

Halusin sanoa tämän ihan otsikossa asti. Siis ei, ilmastonmuutosta ei ole peruttu; vaihtelevuus kuuluu ilmastoon suuressa osassa maapalloa lämpenemisestä huolimatta, jopa sen edesauttamana. Katsotaanpa ihan ensin havainnollistavaa videota:

 

 

Videolla näytetään ennustetta tästä päivästä ensi keskiviikkoon asti. Värit näyttävät 850 hPa -painepinnan eli n. 1,5 km korkeudessa kelluvan kerroksen lämpötilaa. Siniset ja oranssinkeltaiset alueet vastaavat niitä alueita, joilla myös maanpinnalla ilma on kylmempää tai lämpimämpää.

Kuten videolta näkyy, lämpötila ei etene pohjoisesta etelämmäs liikuttaessa suoraviivaisesti. Napa-alueilta pullistuu etelämmäs kylmän ilman vyöhykkeitä ja vastaavasti etelästä tunkeutuu pohjoiseen lämpimämpää ilmaa. Videon ajan edetessä nähdään, kuinka molempiin suuntiin työntyvät lämpimän ja ilman massat vahvistuvat, heikkenevät ja liikkuvat.

Yhteen paikkaan sidotut ihmiset kokevat vain sen kuplan keltaoranssia tai sinistä ilmaa, jonka kohdalla he sattuvat juuri sijaitsemaan. Jos omalla kohdalla jumittaa vaikkapa sininen eli kylmä laikku, on vaikea kuvitella, että yhtäaikaa toisaalla voi olla poikkeuksellisen lämmin.

 

Polaaripyörre ja sää

Polaaripyörre, tuo mystinen meteorologien usein käyttämä termi, tarkoittaa käytännössä videon sinistä aluetta: ameebamaista, reunoiltaan mutkittelevaa ja keskuksensa ympäri vastapäivään pyörivää valtavaa matalapaineen keskusta, sisällään kylmää ilmaa, etelä- ja pohjoisnavan ympärillä. Polaaripyörre ja sen sisäinen kylmä läntti muodostuvat auringon epätasapainoisen lämmityksen seurauksena – päiväntasaajalla auringonsäteilyä tulee huomattavasti enemmän kuin navoilla; lisäksi mantereet jäähtyvät talvisin nopeammin kuin meret.

Polaaripyörre voi olla muodoltaan joko yhtenäinen ja selkeä tai kahteen tai useampaan ”alalänttiin” jakautunut. Jälkimmäisessä tilanteessa polaaripyörteellä ei ole yhtä ainoaa selkeää kylmää keskusta, vaan keskuksia on kaksi tai enemmän. Videolla nähdään hyvä esimerkki jälkimmäisestä tilanteesta: yksi kylmä keskus sijaitsee Pohjois-Amerikan päällä, toinen Siperian yllä.

Polaaripyörteen muoto määrittää sen, mihin tulee kylmää, mihin lämmintä ilmamassaa. Kylmimmät säät löytyvät videon tummansinisiltä ja vaaleaan vivahtavilta alueilta, lämpimämmät vaaleamman sinisiltä, peräti keltaisilta alueilta. Itäisen Pohjois-Amerikan kylmien säiden aikana alueen yllä oli laaja hyvin tummansininen laikku, samankaltainen kuin ensi lauantain ennusteen kohdalla. Sama kylmä ilma aiheutti myös idemmäksi liikuttuaan Välimeren seudun lumisateet.

 

Polaaripyörre tulevaisuudessa

Polaaripyörteen tulevaisuus on ilmastonmuutoksen takia epävarma. Pohjoisnavan ympäristön jään sulaminen ja napa-alueen lämpeneminen saattavat muuttaa mekanismeja, jotka pitävät yllä polaaripyörteen muotoa ja käytöstä tällaisenaan. Mihin suuntaan käytös muuttuu ja muuttuuko se? Sitä ei tiedetä, asiaan vaikuttaa niin kovin monta tekijää. Tutkimusten mukaan viimeisen vuosikymmenen aikana polaaripyörre on vaikuttanut heikkenevän – sivutuotteena tilanteet, joissa sillä on useampia kylmiä keskuksia ja esim. Pohjois-Amerikassa paikoin hyvin kylmiä ja lumisia talvia. Tutkimustietoa tarvitaan huomattavasti pidemmältä ajalta, mutta muutos etenee nopeammin kuin tutkimukset.

Meteorologin näkökulmasta turhauttavaa on se, että kylmien alueiden painopisteiden siirtyminen voi hyvinkin olla merkki ilmastonmuutoksen etenemisestä, mutta kylmillä alueilla asuville ihmisille se tuntuu päinvastaiselta – todisteelta siitä, että ilmastonmuutos on peruttu.

Ilmastonmuutosta ja ilmastoa yleensäkin ajatellessa kannattaisi aina muistaa se, että sää, jonka itse näet, on vain pienenpieni murunen siitä, mitä kaikkea ilmakehässä oikeasti tapahtuu. Säähän kuuluvat kylmät ja lämpimät jaksot, mutta ilmaston muuttuminen tapahtuu suuremman mittakaavan tapahtumien seurauksena ja näkyy paikallisesta sään vaihtelusta huolimatta jo esim. muuttuneissa kasvuvyöhykkeissä, eläinten elinalueissa, meren lämpötilan muutoksissa. Asioissa, joiden varaan ruoantuotantomme ja infrastruktuurimme pitkälti nojaa.

 

Kiitos lukijallemme aihe-ehdotuksesta! Jos sinulle tulee mieleen aiheita, joista haluaisit lukea blogitekstejä, pistä ihmeessä meille kommenttina; koitamme toteuttaa niitä parhaamme mukaan.

 

Kuva: Matti Hietala

 

Kategoria: Huomioita säästä | 23 kommenttia

Korkeapaine – sitä on odotettu!

Hyvää uutta vuotta!

Uuden vuoden ensimmäisen viikon päättymisen kunniaksi: nyt se tulee – odotettu säätyypin muutos!

Vaihteleva sää, siis sellainen, jossa Suomen yli kulkee sadealueita ja välillä niiden yhteydessä lauhaa ilmaa, on väistymässä ensi viikolla korkeapainesään tieltä.

Talvella korkeapaine ei automaattisesti tarkoita kaunista auringonpaistetta alusta loppuun asti, vaan usein taivasta jää kattamaan sitkeän harmaa sumupilvikerros. Toki sininenkin taivas on mahdollinen, oikein kuivan ja kylmän pakkasilmamassan yhteydessä sumupilvi varisee alas pieninä, kimaltavina jääkiteinä ja sininen taivas pääsee esiin.

Talvisessa korkeapainesäässä merestä noussut kosteus kuorrutti Suomenlinnan puut tammikuussa 2017. (Kuva: Joanna Rinne)

Seuraavat päivät matalapaine hallitsee vielä Suomen säätä; kyseessä on sama matalapaine, joka juuri aiheutti tuhoja Länsi- ja Keski-Euroopassa. Meille matala saapuu onneksi heikentyneenä. Etelässä sateet tulevat vetenä, maan keskiosassa kaikissa olomuodoissa ja pohjoisessa lumena. Lapissa pakkaslukemat muuttuvat kaksinumeroisista yksinumeroisiksi.

Perjantain ennuste (kuva: Foreca)

 

Sunnuntaina muutos alkaa jo näkyä etelässä ja lännessä, jossa taivas selkenee ja kylmä viima puhaltaa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä maan eteläosaa viistää sadealue, jonka liikkeistä riippuu, vietetäänkö tulevaa korkeapainesäätä etelässä valkoisessa vai mustassa ympäristössä. Mikäli sadealue ohittaa Suomen, uutta lunta ei ole odotettavissa ennen korkeapainetta, mutta on myös mahdollista, että etelään tupruttaa aimo annos lunta. Ei auta kuin odottaa, mihin suuntaan ennuste kehittyy.

Sunnuntain ennuste (kuva: Foreca)

Kunnolla korkeapainesää pääsee käyntiin ensi viikon alkupuolella. Pilvisyys on melko runsasta, mutta vaihtelee alueittain ja sää on enimmäkseen poutainen. Tämän korkeapaineen yhteydessä ilmamassa ei ole kovin kylmää, joten pakkaslukemat vaihtelevat etelän muutamasta asteesta pohjoisen 10-20 asteeseen.

Tämän hetken ennusteissa korkeapainesää jatkuu ainakin ensi viikon loppuun asti, eikä loppua ole vielä näkyvissä. Kuten kaikille on tuttua, ennusteet ovat muuttuvaisia, joten katsellaan, mitä tuleman pitää!

Myös öinen korkeapainetilanne voi olla kaunis. (Kuva: Joanna Rinne)

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 21 kommenttia

Minkälainen oli vuosi 2017?

Nyt vietetään vuoden 2017 viimeisiä päiviä! Muistellaanpa hetken ajan päättyvän vuoden säätä.

Yleisilmeeltään tämä vuosi oli mieluummin merellinen kuin mantereinen: talvikuukaudet jäivät ainakin etelässä leudoiksi, mutta kesäkuukaudet viileiksi. Pitkät korkeapainejaksot jäivät vähemmälle ja sää oli vaihtelevaa, Suomen yli liikkui matalapaineen alue ja säähäiriö (meteorologin nimi sääilmiölle, jota usein voidaan kutsua myös laajaksi sadealueeksi) toisensa jälkeen. Katsotaan kuukausi kuukaudelta:

Tammikuu

Kuva: Matti Hietala

Tammikuu oli koko maassa keskimääräistä lauhempi ja maan etelä- ja keskiosassa myös jopa harvinaisen vähäsateinen. Kuun alkupuolta vietettiin talvisen viileässä ilmamassassa ja osin myös korkeapainesäässä, mutta sen jälkeen palattiin meille tuttuun vaihtelevaan säätyyppiin ja osin lauhaan säähän. Kuun lopulla lunta oli tavanomaista vähemmän kaikkialla paitsi Lapissa.

  • Kuun alin: 5.1. Muonio -41,7ºC
  • Kuun ylin: 1.1. Jomala +7,9ºC

 

Helmikuu

Kuva: Matti Hietala

Helmikuun alussa korkeapaine toi Suomeen poutaista ja kylmää säätä. Kuun puolivälissä meillä puhalsi Föhn-tuuli eli Norjan vuoriston suunnalta tuleva lämmin, kuiva tuuli. Sen takia lämpömittari nousi Porvoossa ystävänpäivänä peräti +8,2 Celsiusasteeseen. Kuun loppupuolella palattiin epävakaiseen ja vaihtelevaan säähän.

  • Kuun alin:  26.2. Sodankylä -32,8ºC
  • Kuun ylin:  14.2. Porvoo +8,2ºC

 

Maaliskuu

Kuva: Matti Hietala

Maaliskuu oli tavanomaista leudompi. Kuun alussa meillä käväisi muutaman päivän mittainen viileä korkeapainesää, sitten palattiin vaihtelevaan säähän. Kuun lopulla käväistiin peräti vain karvan päässä maaliskuun mittaushistorian lämpöennätyksestä.

  • Kuun ylin: 27.3. Jomala +17,4ºC (vain kymmenys Suomen maaliskuun lämpöennätyksestä, joka mitattiin 2007 Hki-Vantaalla)
  • Kuun alin: 7.3. Muonio -29,4ºC

 

Huhtikuu

Kuva: Matti Hietala

Huhtikuu oli suuressa osassa maata pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Huhtikuun alkupuoli oli lämmin ja säätyypiltään vaihteleva, sen jälkeen siirryttiiin tavanomaista koleampaan säähän. Lumisateita ja lumirakeita tuli yleisesti vappuaattoon asti ja sen jälkeenkin. Kokonaisuutena kuukausi oli suuressa osassa maata tavanomaista sateisempi. Kuun kylmin ja lämpimin lämpötila mitattiin vain päivän päässä toisistaan! Suomella riittää pituutta, meille mahtuu monenlaista säätä yhdellä kertaa.

  • Kuun alin: 9.4. Utsjoki, Kevojärvi -25,8ºC
  • Kuun ylin: 10.4. Hattula +14,4ºC

 

Toukokuu

Kuva: Matti Hietala

Toukokuu oli koko maassa tavanomaista viileämpi. Säätyyppi oli vaihteleva, ilmamassojen lämpötilan näkökulmasta toukokuun toisesta viikosta alkoi jopa talvisen oloinen kausi. Toukokuun aikaan auringonsäteily vaikutti jo sen verran, että lämpötilat eivät olleet ainakaan etelässä aivan talvisia, vaikka viileitä kyllä. Lämpöenergian puute johti siihen, että ukkosia esiintyi vain vähän; 60 vuoden aikana vain kahtena vuonna salamoita havaittiin toukokuussa vähemmän kuin tämän toukokuun aikana!

Vappu pistetään tässä tekstissä yhteen pakettiin, vaikka oikeasti kahdelle kuulle jakautuukin: vappuaattona lämpötila nousi Ahvenanmaan ulkopuolella parhaimmillaankin vähän yli 6 Celsiusasteeseen (vain asteen verran enemmän kuin 29.12. tätä kirjoittaessani!) ja Kilpisjärvellä mitattiin lukema -15ºC. Vapunpäivänä elohopea nousi Mäntsälässä sentään +14,7ºC korkeudelle ja Saana-tunturilla pakkasta oli enimmillään 6,8 astetta.

  • Kuun alin: 16.5. Suomussalmi -13,1ºC
  • Kuun ylin: 19.5. Hämeenlinna +27,0ºC (toukokuun ainoa hellepäivä)

 

Kesäkuu

Kuva: Matti Hietala

Kesäkuu oli toukokuun tapaan keskimääräistä koleampi. Toukokuun kaltainen kylmä ilmamassa väistyi, mutta säätyyppi oli vaihteleva; ei näkynyt pitkiä hellekorkeapaineita. Helleraja meni rikki kuutena päivänä jossakin osassa Suomea, hellepäiviä oli siis pari vähemmän kuin keskimääräisessä kesäkuussa. Vähäsalamaisuus jatkui, maassalamoita havaittiin n. 2500 eli vain 7% pitkän ajan keskiarvosta.

Juhannusaattona lämpimintä oli Lieksassa, siellä havaittin 17,5ºC lämpötila. Tunturiasemilla lämpötila tippui hitusen nollan alle, muutenkin Pohjois-Lapissa jäätiin vain pari astetta plussan puolelle. Juhannuspäivänä Mikkelissä elohopea nousi 19,1 Celsiuasteeseen, kylmimmät lämpötilat olivat edelleen nollan vaiheilla jopa maan keskivaiheilla.

  • Kuun alin: 1.6. Saana -6,1ºC
  • Kuun ylin: 16.6. Mikkeli +26,2ºC

 

Heinäkuu

Kuva: Matti Hietala

Heinäkuu jatkoi viileän kesän trendiä: kuu oli maan etelä- ja keskiosassa paikoin harvinaisen kolea. Helleraja meni rikki Suomessa yhteensä 10 päivänä eli 6 hellepäivää jäi puuttumaan keskimääräisestä heinäkuusta. Lämpö painottui maan pohjoisosaan – maan etelä- ja keskiosassa helleraja rikkoutui vain kolmena päivänä! Kuun ja koko vuoden 2017 Suomen lämpimin paikka olikin yllättäen Pohjois-Lapin Utsjoki.

Salamamäärät jäivät jälleen vähäisiksi: niitä havaittiin 12000; luku oli tässäkin kuussa 3. alhaisin sitten vuoden 1960. Runsassalamaisin päivä oli 4.7., jolloin havaittiin 2000 maasalamaa.

  • Kuun alin: 7.7. Kittilä -1,6ºC
  • Kuun (ja koko kesän) ylin: 28.7. Utsjoki +27,6ºC

 

Elokuu

Kuva: Matti Hietala

Elokuu oli jälleen säätyypiltään vaihteleva. Keskilämpötila oli lähellä tavanomaista ja hellepäiviä havaittiin yhteensä 19 kpl. 12.8. Kiira-rajuilman yhteydessä iski peräti yli 6000 maasalamaa ja Helsingin keskustankin yli pyyhkineet myrskypuuskat jäivät monen mieleen.

  • Kuun alin: 28.8. Sodankylä -3,6ºC
  • Kuun ylin: 12.8. Helsinki-Vantaan lentoasema +26,0ºC

 

Syyskuu

Kuva: Matti Hietala

Syyskuussa meille tuli kaksi korkeapainejaksoa – yksi kuun alussa, toinen lopussa. Korkeapaineiden välinen kausi oli runsassateinen. Jälkimmäinen korkeapaine olisi aiemmin kesän aikana sattuessaan tuonut meille pidemmän hellejakson, mutta syyskuussa auringonsäteily on sen verran jo heikentynyt, että kuun ylin lämpötila jäi vähän alle +20 Celsiusasteen. Yleisesti kuu oli keskilämpötilaltaan lähellä tavanomaista.

  • Kuun alin: 6.9. Salla / Naruska -3,8ºC
  • Kuun ylin: 24.9. Kaarina +19,6ºC

 

Lokakuu

Kuva: Joanna Rinne

Lokakuun alkupuoli oli lämmin, mutta loppupuoli kylmä. Säätyyppi oli vaihteleva läpi kuun ja lokakuun kaikkien aikojen sade-ennätyksestä jäätiin Espoon Nuuksiossa vain 2 mm (vettä tuli yhteensä 226,1 mm). Ensilumi satoi suureen osaan maata kuun lopussa ja terminen talvi alkoi suuressa osassa  maan pohjoisosaan lokakuun aikana.

  • Kuun alin: Salla Naruska 31.10. -22,7ºC
  • Kuun ylin: Jomala 16.10. +16,6ºC

 

Marraskuu

Kuva: Maarit Siitonen

Marraskuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi ja monin paikoin myös tavanomaista sateisempi. Marraskuuta vietettiin monen aiemman kuun tapaan vaihtelevassa säässä.

  • Kuun alin: 23.11. Utsjoki Kevojärvi -28,4ºC
  • Kuun ylin: 4.11. Hki Kumpula & Utö +9,8ºC

 

Joulukuu

Kuva: Matti Hietala

Joulukuu on ollut erityisesti etelässä tavanomaista lämpimämpi, pohjoisessa vaihtelua keskiarvon molemmin puolin on ollut enemmän. Säätyyppi on ollut vaihteleva, Suomen yli on pyyhkinyt sadealue toisensa jälkeen. Pitkiä poutajaksoja ei ole juuri näkynyt. Suurin osa Suomesta on tätä kirjoittaessani jo saanut pysyvän lumipeitteen, mutta etelärannikon tuntumassa maa on lumeton ja terminen talvi ei ole vielä alkanut.

Jouluna maa oli valkea aivan etelärannikkoa lukuunottamatta (oman havaintoni mukaan ei tarvinnut montaakymmentä kilometriä matkata pohjoiseen Helsingistä, kun lunta oli jo maassa). Jouluaattona lämpötila vaihteli Utsjoen -31ºC ja Hangon lähes +4ºC välillä, joulupäivänä Hangossa noustiin +5,9 Celsiusasteeseen ja Utsjoella pakkasta oli 33,3 astetta. Tapaninpäivänä Hanko pysyi +5,9ºC lämpötilassa, Kilpisjärvellä pakkasta oli kylmimmillään 30,7 astetta.

Kuun ylin ja alin lämpötila havaittiin yllättäen samana päivänä:

  • Kuun alin: 7.12. Inari -33,5ºC
  • Kuun ylin: 7.12. Bogskär +7,1ºC

 

Huh, tulipa siinä asiaa! Blogitekstin pituudesta huolimatta tuntuu, että tässä päästiin raapaisemaan vain pintaa; Suomen kokoisessa maassa tapahtuu säässä valtavasti. Itselleni ehkäpä mieleenpainuvimmat säätapahtumat, joiden kohdalle osuin, olivat toukokuun alun lumiraekuurot ja vaikuttava Kiira-myrsky. Mitä säätapahtumia sinun mieleesi jäi erityisesti tältä vuodelta?

Suuri kiitos tästä vuodesta blogin lukijoille, tapaamisiin taas ensi vuonna! :) Tässä vielä Markus kertoo kuluneesta säävuodesta:

 

Tilastojen osalähde: Ilmatieteen laitos

Kategoria: Huomioita säästä | 20 kommenttia