Tiesitkö nämä 8 asiaa Itämerestä?

1. Itämeri oli ennen järvi

Itämeri syntyi noin 10000 sitten mannerjäätikön vetäytyessä kohti pohjoista. Jäätikkö painoi peruskallion lommolle, ja sulamisvesistä muodostui ensin makean veden Baltian jääjärvi, myöhemmin Yoldianmeri, joka oli yhteyksissä Atlantin valtamereen. Voimakkaan maankohoamisen myötä yhteys valtamereen katkesi 7500 sitten ja nykyisestä Itämerestä tuli jälleen järvi, jota kutsuttiin Ancylusjärveksi. Toisen järvivaiheen jälkeen Tanskan salmien kautta pääsi jälleen virtaamaan valtameren suolaista vettä – 4000 vuotta sitten muodostui Limneanmeri.

Nykyinen Itämeri on ollut olemassa noin 2000 vuotta. Maanpinnan kohoaminen on tällä hetkellä voimakkainta Itämeren pohjoisosassa, Kemin edustalla, missä maa kohoaa 7-8 mm/vuosi. Haminan edustalla kohoaminen on vain 1-2 mm/vuosi. Perämerestä saattaakin tulevaisuudessa muodostua järvi, sillä valtamerien vedenpinnan kohoaminen ei riitä kompensoimaan maanpinnan kohoamista Itämeren pohjoisosassa.

Kuva 1: Perämerestä saattaa saattaa tulla 2000 vuoden kuluttua Peräjärvi. Maanpinnan kohoaminen on voimakkainta Perämeren pohjois- ja luoteisosassa. (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

Kuva 1: Perämerestä saattaa saattaa tulla 2000 vuoden kuluttua Peräjärvi. Maanpinnan kohoaminen on voimakkainta Perämeren pohjois- ja luoteisosassa. (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

2. Itämeren keskisyvyys on vain noin sadasosa valtamerien keskisyvyydestä

Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, mikä on noin 1,7 % Atlantin valtameren syvyydestä. Itämeren syvin kohta on 459 metriä (Landsortin syvänne), joka sijaitsee Gotlannin ja Tukholman välillä. Suomenlahden syvin kohta on vaivaiset 121 m ja tämä sijaistee Tallinnan koillispuolella.

3. Itämeri on maailman saastunein meri

Veden vaihtumisaika Itämeressä on jopa 50 vuotta ja se pääsee vaihtumaan käytännössä vain kapeiden Tanskan salmien kautta. Itämereen laskee runsaasti jokia, ja valumavesien mukana tulee paljon ravinteita ja epäpuhtauksia. Jokien makea vesi laskee Itämeren pintaveden suolaisuutta kasvattaen pystysuuntaista suolaisuuseroa, minkä myötä happikadon riski kasvaa meren pohjassa, sillä veden pystysuuntainen sekoittuminen vaikeutuu suolaisuuseron myötä.

Kuva 2: Suomenlahden itäosaan laskeva Neva-joki on merkittävä Itämeren saastuttaja (kuva: Markus Mäntykannas)

Kuva 2: Suomenlahden itäosaan laskeva Neva-joki on merkittävä Itämeren saastuttaja laivaliikenteen ohella (kuva: Markus Mäntykannas, Pietari 4/2015)

4. Itämerellä ja erityisesti Suomenlahdella on voimakas suolaisuuden kerrostuneisuus

Itämeressä on murtovettä, joka on sekoitus makeaa ja suolaista vettä. Jokien valumavedet sekä sadevesi tuovat pinnalle makeaa vettä, kun taas Tanskan salmien kautta saapuu pohjakerroksessa hyvin suolaista vettä. Itämeren keskimääräinen suolaisuus on n. 7 promillea eli viidesosa valtamerien suolaisuudesta. Erikoista Itämeressä on voimakas pystysuuntainen suolaisuuden kerrostuneisuus: pohjassa vesi voi olla jopa yli kaksi kertaa pintavettä suolaisempaa. Voimakas halokliini eli suolaisuuden harppauskerros korostuu erityisesti Suomenlahdella, missä veden sekoittuminen pystysuunnassa on voimakkaan halokliinin vuoksi heikkoa. Tämä puolestaan pahentaa pohjan happikatoa ja lisää leväkukintojen riskiä.

5. Itämerelle saapuvat suolapulssit tärkeitä pohjaveden uudistajia, mutta vaaraksi Suomenlahdelle

Toisinaan suolapulssit tuovat Tanskan salmien kautta Itämerelle suolaista ja hapekasta valtameren vettä, joka uudistaa vesivarastoja pohjakerroksessa. Mikäli suolapulssit kuitenkin ovat hyvin epäsäännöllisiä ja harvoin tapahtuvia, voivat ne pahentaa Suomenlahden happikatoa entisestään: yksittäisen suolapulssin positiivinen vaikutus yltää Gotlannin altaalle saakka, jolloin Gotlannin vanha ja hapeton pohjakerroksen vesi siirtyy pakotettuna kohti Suomenlahtea, missä pohjan happikato saattaa pahentua entisestään.

Viimeisin merkittävä suolapulssi koettiin tämän vuoden tammikuun alkupuolella.

6. Suomenlahden samein vesi lilluu Pietarin ja Suomen etelärannikon edustalla

Itämerellä pintavirtaukset etenevät vastapäivään. Tällöin esimerkiksi Suomenlahden etelä- ja lounaisosaan Viron edustalle saapuva pintavesi on peräisin etelämpää Itämereltä. Vastaavasti virtauskenttä kääntyy Pietarin edustalla siten, että Suomen rannikon edustalle vesi virtaa pinnassa idästä. Neva-joki on Itämeren pahimpia saastuttajia ja sen epäpuhdas vesi leviää osittain pintavirtausten mukana myös Suomen etelärannikon edustalle jatkaen matkaansa kohti lounais- ja länsirannikkoamme.

Kuva 3: Itämeren keskimääräinen pintavirtauskenttä (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

Kuva 3: Itämeren keskimääräinen pintavirtauskenttä (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

7. Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa myös Itämerellä

Itämeressä vuorovesi-ilmiö on heikko, mutta toisinaan sen voi havaita. Tyypillisesti ilmiön vaikutus vedenpinnan korkeuteen on vain muutamia senttimetrejä, mutta Tanskan salmien tienoilla sekä itäisellä Suomenlahdella on muutamaan otteeseen havaittu yli 10 cm:n suuruisia vaihteluita.

8. Kumpuaminen kylmentää pintavesiä ja altistaa leväkukinnoille

Kesäisin rannikkojen edustalla tapahtuva kumpuamisilmiö, jossa syvemmältä saapuu pintaan kylmää ja ravinnerikasta vettä, voi lisätä leväkukintojen riskiä viileälläkin säällä. Kumpuaminen itsessään saattaa muutamassa vuorokaudessa kylmentää pintavettä jopa 10 asteella ja työntää lämpimämmän pintaveden rannikon edustalta kohti avomerta. Kumpuamistilanteen laukaisee esimerkiksi etelärannikollamme vähintään muutaman vuorokauden jatkunut, yli 7 m/s lännen puolelta tai rannikoista poispäin puhaltava tuuli.

Kuva 4: Kumpuaminen, ravinnerikkaat valumavedet ja pohjan happikato voivat antaa siemenen pinnan sinileväkukinnoille. NASA:n satelliittikuva viime kesältä paljastaa karun totuuden. Tässä tapauksessa pitkä ja heikkotuulinen hellejakso käynnisti kukinnat.

Kuva 4: Kumpuaminen, ravinnerikkaat valumavedet ja pohjan happikato voivat antaa siemenen pinnan sinileväkukinnoille. NASA:n satelliittikuva viime kesältä paljastaa karun totuuden. Tässä tapauksessa pitkä ja heikkotuulinen hellejakso käynnisti kukinnat.

Kategoria: Sää ja luonto | Tagit: , , | Kommentoi

Kesä pitenee tulevaisuudessa 1-2 kuukaudella

Puut alkavat vihertää ja kesä on hiljalleen alkamassa maan eteläosasta alkaen. Suomen kesä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, tulevaisuudessa kesästä voidaan herkutella kuitenkin paljon pidempään sillä se voi pidentyä jopa kahdella kuukaudella!

Ilmasto lämpenee ja sen myötä myös kesä kestää pidempään, kesä alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin. Vastaavasti talvi lyhenee huomattavasti, tai jää välistä ainakin etelässä välillä kokonaan. Viimeisen 10 vuoden aikanahan on jo ollut kaksi talvea, joina talven virallinen määritelmä ei ole kaikkialla kunnolla täyttynyt.

Tyypillisesti terminen kesä alkaa maan eteläosassa toukokuun loppupuolella ja päättyy syyskuun lopussa. Tänä aikana vuorokauden keskilämpötila pysyttelee pysyvästi +10 asteen yläpuolella. Pohjoisessa terminen kesä alkaa vasta kesäkuun puolella ja päättyy jo elokuun lopussa. Etelässä kesä kestää siis noin 4 kk ja pohjoisessa 2-3 kk.

Suomessa talvikuukausien lämpötilat nousevat ilmastoskenaarioiden mukaan huomattavasti enemmän, jopa kaksi kertaa enemmän kuin kesäkuukausien lämpötilat. Kesäkuukaudetkin lämmennevät kuitenkin useilla asteilla riippuen kuinka pessimististä tai optimistista skenaariota katsotaan. Seuraavaksi vertaan kahden eri skenaarion ennustamia kesän pituuksia Suomessa. Toisessa skenaariossa (B1) kasvihuonepäästöt ovat vähäisiä ja toisessa (A2) runsaita.

Violanpuisto alkaa vihertää Helsingin Hermannissa 19.5.2015.

Violanpuisto alkaa vihertää Helsingin Hermannissa 19.5.2015. Vuonna 2080 puisto saattaa näyttää tältä jo ennen vappua.

Suomen kesät vuonna 2050

Vähäpäästöisen B1-skenaarion mukaan kesäkuukausien lämpötilat nousevat vuoteen 2050 mennessä noin 1,5 asteella (talvikuukaudet n. 3 asteella), pessimistisen runsaspäästöisen A2-skenaarion mukaan n. 2 asteella (talvikuukaudet n. 4 asteella)

Pelkästään tämä 1,5 asteen nousu keskilämpötiloissa tarkoittaa sitä, että etelässä keskilämpötila nousee 10 asteen yläpuolelle jo toukokuun alkupuolella ja kesä vaihtuu syksyyn syys-lokakuun vaihteessa (pituus lähes 5 kk). Pohjoisessa kesä alkaisi toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alussa ja päättyisi elo-syyskuun vaihteessa (pituus n. 3 kk). A2-skenaarion tapauksessa kesä alkaisi ja päättyisi suunnilleen yhtä viikkoa aikaisemmin ja myöhemmin. Kesät pitenevät siis 40 vuoden kuluessa jo noin kuukaudella!

Suomen kesät vuonna 2080

Harva meistä elää vielä tällöin, mutta jälkeläisemme joutuvat tottumaan entistä kuumempiin ja pidempiin kesiin, jotka vastaavat ilmastoltaan esimerkiksi maan eteläosassa jo eteläisen Keski-Euroopan – esim. Ranskan, Unkarin tai Itävallan kesiä.

Vähäpäästöisen B1-skenaarion mukaan kesäkuukausien lämpötilat nousevat reilulla 2 asteella (talvikuukaudet 4-5 asteella), A2-skenaarion mukaan reilulla 3 asteella (talvikuukaudet 7-8 asteella)

Kuukausien keskilämpötila Helsingissä nykyisessä ilmastossa, sekä B1 ja A2-skenaarion mukaisessa ilmastossa vuonna 2080.

Kuukausien keskilämpötilat Helsingissä nykyisessä ilmastossa, sekä B1 ja A2-skenaarion mukaisessa ilmastossa vuonna 2080.

Tämä 2-3 asteen nousu kesäkuukausien lämpötiloissa tarkoittaisi sitä, että kesän pituus olisi etelässä n. 5,5 kk. Kesä alkaisi jo huhti-toukokuun vaihteessa ja päättyisi vasta lokakuussa. Pohjoisessa kesä kestäisi yhtä kauan kuin tällä hetkellä eteläisimmässä Suomessa eli n. 4 kk. Kesä alkaisi toukokuussa ja päättyisi syyskuussa. Kesä saattaa kestää siis vuosisadan loppupuolella 1,5-2 kuukautta nykyisiä kesiä pidempään.

Oletko iloinen pitenevistä kesistä? Mikä olisi sopiva pituus kesälle?

Kategoria: Vuodenajat | Tagit: , , , , , | 82 kommenttia

Ennätyssateinen ja tulviva toukokuu – ensi viikolla kesä lähellä?

Kuluneena keväänä poutapäivät eivät ole meitä juurikaan muistaneet; sadetta on tullut monessa eri olomuodossa monena eri päivänä. Yhtenä päivänä uskalsin kuitenkin nauttia auringonpaisteesta t-paitasillani, mutta siitäkin on jo vierähtänyt viisi viikkoa. Keväiset korkeapaineet ovat loistaneet poissaolollaan ja matalapaineita on tullut jatkuvalla syötöllä. Tilastotkin puhuvat epävakaisen kevään ja erityisesti toukokuun puolesta: keskimääräinen pilvisyys on ollut esimerkiksi Hattulassa, Niinisalossa ja Helsinki-Vantaalla yli 80 % eli samaa luokkaa kuin yleensä talvikuukausina. Selkeintä on puolestaan ollut Maarianhaminassa, missä keskimääräinen pilvisyys on toukokuussa ollut 45 %. Tämä olisi se tyypillisempi lukema myös muualle Suomeen: huhti-toukokuuhan on vähäsateisinta ja selkeintä aikaa.

Sademäärät ovat paikoin jo poikkeuksellisen suuria. Esimerkiksi Puolangalla on satanut toukokuun 14. päivään mennessä jo 76,4 mm eli puolet tavanomaista enemmän. Yllättävää on se, että kaikki kuluneen toukokuun viisi suurinta sadekertymää (Suomussalmi 68,6 mm, Taivalkoski 62,6 mm, Ranua 61,0 mm, Ylivieska 60,6 mm) löytyvät pohjoisesta Suomesta, vaikka tilastollisesti siellä sadetta kertyy vähiten. Sulamisvedet ja korkeat sademäärät ovat yhdessä laukaisseet Pohjois-Suomen hälyttävän kevättulvatilanteen, joka on vielä alkuviikkoa kohden ainakin läntisen Lapin alueella pahenemaan päin. Tornion suunnilla tulvahuippu ajoittuu vasta alkuviikolle.

Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuun alku on ollut Suomessa sateisin sitten vuoden 1961.

Kuva 1: Pudasjärveläinen kesämökki normaalina päivänä ja kevättulvan aikana. (kuva: Tuomas, Oulu)

Kuva 1: Pudasjärveläinen kesämökki normaalina päivänä ja kevättulvan aikana. (kuva: Tuomas, Oulu)

 

Kuva 2: Iijoki on noussut poikkeuksellisen korkealle Pudasjärvellä. (kuva: Tuomas, Oulu)

Kuva 2: Iijoki on noussut poikkeuksellisen korkealle Pudasjärvellä. (kuva: Tuomas, Oulu)

Suomi jäi kylmään kuoppaan, Espanjassa ennätyskuumaa

Ohessa oleva kuva esittää viime aikojen suursäätilanteen Euroopan alueella erittäin hyvin: suihkuvirtaus on käynyt Keski-Euroopan halki kaartaen voimakkaasti kohti pohjois-koillista ja Suomi on jäänyt kylmemmälle ja epävakaisemmalle puolelle. 20 asteen raja on tosin meilläkin jo rikottu kaakkoisessa Suomessa, vaikka näin pääkaupunkiseutulaisen näkökulmasta sitä onkin vaikea uskoa. Matalapainetoiminta on ollut hyvin aktiivista lähes tauotta jo viime vuoden loppupuolelta saakka, eikä pitkäkestoisia korkeapaineita Suomen yllä näy tulevaisuudessakaan. Kollegani Petri Takala (ystävällisemmin Pete) kirjoitti aiemmin siitä, kuinka säätyypeillä on ollut ajan saatossa tapana jumiutua yhä enemmän ja enemmän, joten onko tämä nyt esisoittoa tulevasta?

Kuva 3: Keski-Euroopan yli kohti pohjoista suuntautunut suihkuvirtaus on jättänyt Suomen ja Skandinavian kylmään kuoppaan.

Kuva 3: Keski-Euroopan yli kohti pohjoista suuntautunut suihkuvirtaus on jättänyt Suomen ja Skandinavian kylmään kuoppaan. Suomen itäpuolella viikonloppu on kesäinen.

Vielä toukokuun alussa lämpötilat jaksoivat kohota lähelle pitkänajan keskiarvoja, mutta tällä viikolla on ollut koleaa. Pohjoisessa tyypilliset päivälämpötilat ovat tähän aikaan vuodesta hieman reilussa 10:ssä, etelässä 15-16 asteessa. Kesäinen sää on kolkutellut Suomea jo useaan otteeseen, mutta jäänyt aina Baltian ja Venäjän puolelle. Keski-Eurooppa on puolestaan sijainnut välillä helteisessä, välillä viileämmässä ilmamassassa ja näiden rajavyöhykkeellä on jo päässyt syntymään hyvin voimakkaita ukkosia, suuria rakeita ja trombejakin.

Aurinkoisen ja kuuman sään painopiste on viime viikkoina ollut Espanjassa ja Portugalissa. Espanjan Valenciassa mitattiin 15.5. kaikkien aikojen toukokuun lämpöennätys: 42,9 astetta. Samoin myös Portugalissa ja Kanariansaarilla on syntynyt uusia lämpöennätyksiä: Portugalin Bejassa mitattiin 13. toukokuuta tasan 40 astetta ja Kanariansaarilla Lanzarotella lämpötila kohosi 42,4 asteeseen.

Kesä kolkuttelee ensi viikolla

Tuoreiden ennusteiden valossa suursäätilanne pysyy ensi viikolla kuta kuinkin ennallaan, mutta mielenkiintoisia yksityiskohtia nousee esiin. Tänä viikonloppuna ja alkuviikosta sateet ovat enimmäkseen kuuroluonteisia, mutta ensi viikon puolivälin jälkeen Suomi näyttäisi joutuvan jälleen kahden ilmamassan loukkuun. Suomen kaakkoispuolella voidaan mitata jo 30 asteen lukemia, mutta Suomen länsipuolella on tuntuvasti vilpoisampaa. Suuri itä-länsi -suuntainen lämpötilaero voi jälleen poikia hyvin runsaita sateita, joten uudet toukokuun sade-ennätykset ovat mahdollisia, mikäli Suomi joutuu kuuman ja kylmän rajavyöhykkeelle.

Kuva 4: Kesä tulee lähemmäksi Suomea ensi viikolla.

Kuva 4: Kesä tulee lähemmäksi Suomea ensi viikolla.

Ilmamassa lämpenee ensi viikon alkupuoliskon aikana joka tapauksessa, joten lämpötilat kohoavat ainakin lähelle pitkäaikaisia keskiarvoja: etelässä 15 asteeseen ja sen yläpuolellekin, pohjoisessakin 10 asteen vaiheille. Sateet ja pilvisyys ratkaisevat lopulliset lämpötilat. Mielenkiinnolla odotan tulevaa sääviikkoa.

Tulipa tässä vielä mieleen vuodentakainen säätilanne: muistatteko vielä viime toukokuun helteet, jolloin 19. päivänä päästiin jopa yli 30 asteeseen? Toukokuisia helteitä ja rajuilmoja voi muistella tämän tekstin avulla.

Joko sinä kaipaat aurinkoa ja kesäistä lämpöä, vai nautitko viileämmästä keväästä?

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Sää ja luonto, Vuodenajat, Yleistä säästä | 4 kommenttia

Tornadot Yhdysvalloissa ja Euroopassa

Tornadokausi on parhaillaan vilkkaimmillaan Yhdysvalloissa, kun taas Euroopassa vilkkain kausi ajoittuu kesään. Viime viikolla Euroopan pyörremyrskysesonki sai räväkän alun Pohjois-Saksassa, Rostockin eteläpuolella, kun voimakkuudeltaan F3-luokan trombi* repi irti talojen rakenteita ja tuhosi ajoneuvoja. Tänä vuonna Yhdysvalloissa tornadoja on ollut kuitenkin paljon tavanomaista vähemmän: toukokuun 6. päivään mennessä tornadohavaintoja oli 245 eli lähes puolet tavanomaista vähemmän. Vilkkaimpina tornadovuosina havaintoja on kertynyt toukokuun alkuun mennessä jopa yli 600.

Tornadon synty

Tornado syntyy yleensä voimakkaan ukkospilven, kuten esimerkiksi supersolun, yhteyteen. Tornadon synty on jokseenkin monimutkainen: se vaatii syntyäkseen monessa eri ilmakerroksessa eri suuntaan puhaltavia tuulia ja pyörteisyyttä. Voimakkaissa ukkospilvissä on aina merkittäviä nousuvirtauksia, joissa lämmin ja kostea ilma nousee maanpinnalta ylöspäin ja ruokkii ukkospilveä. Jos nousuvirtaukset ovat tarpeeksi voimakkaita ja ”imaisevat” sisäänsä ukkospilven yhteydessä esiintyvän vaakasuuntaisen pyörteen, voi tornado muodostua. Tornado näkyy pilven alareunaan muodostuvana suppilona, jossa paine laskee rajusti painaen suppiloa alaspäin. Täysin kehittyneestä tornadosta voidaan puhua silloin, kun suppilo koskettaa maata. Jos tuuli (perusvirtaus) on kuitenkin maanpintatasolla liian voimakasta, tornadon synty estyy tai suppilo ei koskaan yllä maanpintaan saakka. Näin ollen otollisimmat olosuhteet syntyvät, kun maanpinnalla tuuli (perusvirtaus) on heikko, ylempänä ilmakehässä on voimakas virtaus ja nousuliikkeet ovat merkittäviä. Tornadojen voimakkuutta mitataan Fujita-asteikolla (0-5).

Kuva 1: Fujita-asteikkoa käytetään tornadojen voimakkuuden mittaamiseen.

Kuva 1: Fujita-asteikkoa käytetään tornadojen voimakkuuden mittaamiseen.

Koska tornadon synnystä on hankala kirjoittaa ilman käytännön esimerkkiä, kannattaa vilkaista tämä video.

Yhdysvaltojen tornadot

Tornado Alley (tornadokuja) on Yhdysvaltojen Keskilännessä sijaitseva alue, joka on maapallomme tornadoherkintä seutua. Mutta miksi näin?

Yhdysvaltojen etelä- ja pohjoisosien välillä lämpötilaero voi kasvaa keväällä erittäin suureksi. Etelän suunnalta, Meksikonlahdelta saapuvat lämpimät ja kosteat ilmavirtaukset, voivat nostaa päivälämpötilan reilusti yli 30 asteeseen eteläisissä osavaltiossa, kun taas pohjoisissa osavaltioissa lämpötila voi olla 20-30 astetta alempi. Kanadan puoli on vielä talven jäljiltä kylmä ja verrattaen kuiva, joten sieltä saapuvat pohjoiset ilmavirtaukset ovat täysi vastakohta eteläisille. Matalapaineita syntyy herkästi Yhdysvaltojen etelä- ja keskiosaan, kun lämpötilaero etelän ja pohjoisen välillä kasvaa suureksi ja lämmin syöttövirtaus Meksikonlahdelta kuljettaa kosteutta kohti pohjoista. Tornadon syntyä edesauttaa seuraava sääasetelma: voimakas lämpimän ja kostean ilman syöttövirtaus Meksikonlahdelta kohti pohjoista, pohjoisesta vastaan puhaltava kylmä ja kuiva ilmavirtaus ja yläilmakehässä lännestä kohti itää puhaltava voimakas suihkuvirtaus.

Kuva 2: Yhdysvaltojen "Tornado Alley" on maapallomme tornadoherkintä aluetta.

Kuva 2: Yhdysvaltojen ”Tornado Alley” on maapallomme tornadoherkintä aluetta (kuva: MTV/Markus M)

Kuva 3: Maanantaina 11.5. sääasetelma voimakkaille ukkosille, tornadoille ja suurille rakeille oli suotuisa Yhdysvaltojen keskiosassa.

Kuva 3: Maanantaina 11.5. sääasetelma voimakkaille ukkosille, tornadoille ja suurille rakeille oli suotuisa Yhdysvaltojen keskiosassa.

Yhdysvaltojen tornadot saavat paljon media-arvoa, mutta tiesittekö, että on olemassa eräs maa, missä tornadot ovat vaatineet Yhdysvaltojakin enemmän kuolonuhreja ja aiheuttaneet suurta taloudellista vahinkoa? Kyseessä on Bangladesh. Siellä tornado-olosuhteet ovat Yhdysvaltojen tapaan otolliset keväisin, kun Himalajalta puhaltavat hyiset sekä kuivat ja Intian valtameren kosteankuumat ilmamassat törmäävät keskenään. Bangladeshin verrattaen primitiiviset olosuhteet vaativat usein lukuisia kuolonuhreja. Vuonna 1989 Daulaptur-Saturia -niminen F5-luokan tornado on ollut kaikkien aikojen kuolettavin: se vaati peräti 1300 ihmisen hengen. Tässä esimerkki viimeisimmästä merkittävästä bangladeshilaisesta tornadosta.

Tornadoja (trombeja) myös Euroopassa

*Euroopassa tornadoja nimitetään usein trombeiksi. Otollisimmat olosuhteet syntyvät kesäisin, kun Välimereltä tai Mustaltamereltä virtaa kosteaa ja lämmintä ilmaa kohti pohjoista ja samaan aikaan lännestä lähestyy matalapaine, jonka länsipuolelta puskee viileämpää ja kuivempaa ilmaa kohti itää. Jos yläilmakehän suihkuvirtaus on tämän lisäksi voimakas, on trombien syntyminen mahdollista.

Euroopan mittakaavassa trombeja esiintyy yleisimmin Länsi- ja Keski-Euroopan alavilla alueilla. Trombitilastojen kärjessä ovat Alankomaat sekä Belgia – myös Saksassa, Pohjois-Ranskassa, Puolassa ja Ukrainassa trombeja koetaan muuta Eurooppaa yleisemmin. Tiettävästi tuhoisimmat F4-, ehkä jopa F5-luokan trombit, on koettu Alankomaissa sekä Venäjällä. Viimeisin F4-luokan trombi on havaittu 3.8.2008 Alankomaissa. Eniten kuolonuhreja vaatinut trombi, voimakkuudeltaan jopa F5, on sattunut Länsi-Venäjällä (Jaroslavlin alueella) kesäkuussa 1984. Se vaati yli 400 ihmisen hengen, ja tuulen nopeuden arveltiin olevan hetkellisesti jopa yli 100 m/s.

Suomessakin trombit ovat jokakesäinen ilmiö. Monen yllätykseksi voimakkain Suomessa havaittu trombi on ollut Fujita-asteikolla peräti 4! Ilmatieteen laitoksen mukaan voimakkuudeltaan vähintään F2-luokan trombeja havaitaan Suomessa joka toinen kesä. Keskimäärin trombeja havaitaan 14 kesässä, tosin osa niistä jää havaitsematta.

Kategoria: Huomioita säästä | 11 kommenttia

Keltainen toukokuu

Kuukaudet vierivät, ja nyt on toukokuun vuoro näyttää parhaat puolensa. Kevät on ollut meillä melko epävakainen ja viime päivinä runsaat sateet ovat jälleen kastelleet maata siellä täällä, mutta siitepölyallergikot tuskin valittavat. Vaikka auringonpaistetunteja onkin paikoin kertynyt niukahkosti, ovat päivät jo pitkiä ja illat valoisia. Aurinkoisina hetkinä tuntuu jo lämpöiseltä – lämmittäähän aurinko jo tähän aikaan vuodesta samalla teholla kuin elokuussa. Aurinkoisella säällä saattaa jo ruskettuakin ja polttaa nahkansa, sillä eteläisessä Suomessa UV-indeksi on jo kohtalainen pilvettömällä säällä. Yli tunnin oleskelu auringossa voi kärventää herkemmän ihotyypin.

Kevät on edennyt tänä vuonna maltillisesti, minkä myötä luontokin heräilee hitaasti mutta varmasti. Luonnon heräämistä onkin ollut ilo seurata, kun olen aloittanut taas kesäisen pyöräily- ja lenkkeilyharrastukseni. On kutkuttavaa jokaisella ulkoilureissulla huomata, kuinka luonnossa on tapahtunut jotain uutta ja vehreys lisääntyy. Ensin tulivat leskenlehdet, sitten valko- ja sinivuokot ja nyt lehtipuut puskevat varovaisesti kirkkaanvihreitä lehtiään esiin. Osa puista vielä ujostelee, varsinkin kylmien vesistöjen äärellä, mutta hiljalleen lisääntyvä lämpö rohkaisee luontoa ottamaan pian taas seuraavan askeleen. Toisaalta on muistettava, että Suomi on pitkä maa: siinä, missä eteläisessä Suomessa ruohikko ja puut vihertävät jo lupaavasti merkkinä lähestyvästä kesästä, pääsee Lapissa vielä hiihtämään yli puolimetrisille hangille. Esimerkiksi Kilpisjärvellä ja Kittilässä lunta on vielä yli 70 cm.

Keltainen ja monen muunkin värin täyteinen toukokuu on saapunut, joten nautitaan siitä. Jätän lörinät tällä kertaa lyhyeen, sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Toukokuu on kaunista aikaa, eikö vain:

Kuva 1: Ilta-aurinko ja tuoreen lehden tynkä Helsingin Aurinkolahdessa.

Kuva 1: Ilta-aurinko ja tuoreen lehden tynkä Helsingin Aurinkolahdessa.

Kuva 2: Kevätilta pimenee Helsingin Kaivopuistossa vappuiltana.

Kuva 2: Kevätilta pimenee Helsingin Kaivopuistossa vappuiltana.

Kuva 3: Puut vihertävät jo lupaavasti Helsingin Seurasaaressa.

Kuva 3: Puut vihertävät jo lupaavasti Helsingin Seurasaaressa.

Kuva 4: Toukokuun väriloistoa Seurasaaressa.

Kuva 4: Toukokuun väriloistoa Seurasaaressa.

Kuva 5: Tammi, kallio ja kalastaja toukokuisena iltana Helsingin Mustikkamaalla.

Kuva 5: Tammi, kallio ja kalastaja toukokuisena iltana Helsingin Mustikkamaalla.

Kuva 6: Punainen toukokuu?

Kuva 6: Punainen toukokuu?

Turku 7: Kirsikkapuut kukoistavat Turun Aurajoen rannassa.

Kuva 7: Kirsikkapuut kukkivat Turun Aurajoen rannassa.

 

Mikä on sinusta kevään paras hetki ja kuukausi?

Ps. Ihanaa äitienpäivää kaikille Suomen äideille!

Kategoria: Huomioita säästä | 8 kommenttia

Tiesitkö tämän aalloista?

Meren ja järven selän aaltoilua on toisinaan hypnoottisen rauhoittavaa katsella. Aaltoliikkeessä on jotain suurta ja salaperäistä. Toisinaan aallot ovat saattaneet kulkeutua hyvinkin kauas alkulähteestään. Niille, joita surffikärpänen on päässyt puraisemaan, aalloista saattaa syntyä jopa suoranainen pakkomielle. Vaikka voi kuulostaa hölmöltä, osa näistä ihmispoloista nyt jäiden lähdettyä uskoo taas juuri tänä suvena löytävänsä Suomen rannikolta ne kaikkein kauneimmat aallot. Aallot saavat energiansa tuulelta, mutta kunnon aaltoihin parin tunnin kesätuuli ei vielä riitä.

Aaltojen siemen on tuulen pyörteissä

Pyörteet tekevät veden pintaan epätasaisuuksia, joihin tuuli tarttuu niitä aluksi hyvin hitaasti kasvattaen. Kun aalto on vaivalla saatu aluilleen, alkaa se sen jälkeen kasvaa jo nopeammin. Maksimimitan saavuttaminen kestää kuitenkin jopa vuorokausia. Aaltojen kokoon vaikuttaa kolme tekijää: tuulen nopeus, se kuinka kauan tuuli jaksaa puhaltaa sekä miten pitkän matkaa tuuli pääsee puhaltamaan vesistöä pitkin. Meidän merialueillamme suurimman rajoitteen aaltojen kasvuun tekee vesistöjen pienuus. Suurimmat aallot saapuvat Itämereltä etelän ja lounaan välisillä tuulilla, mutta nämä aallot jäävät Suomen saariston ulkopuolelle.

Itämeren aaltoja Hiidenmaan rannikolla Virossa 2014. Tuulta on vain  15 m/s, mutta aalto on kerännyt kokoa aina Tanskasta asti.  Surffareita on vesissä erilaisilla laudoilla, mutta ne  eivät näy suurten aaltojen takaa. Ainoa merkki surffareista on korkealla lentävä leija. Surffareiden pettymykseksi Suomen rannikolle asti tällaiset aallot eivät  pääse, sillä saaristomme suojaa meitä tehokkaasti kunnon aalloilta ;)

Itämeren aaltoja Hiidenmaan rannikolla Virossa 2014. Tuulta on vain  15 m/s, mutta aalto on kerännyt kokoa aina Tanskasta asti.  Surffareita on vesissä erilaisilla laudoilla, mutta ne  eivät näy suurten aaltojen takaa. Ainoa merkki surffareista on korkealla lentävä leija. Surffareiden pettymykseksi Suomen rannikolle asti tällaiset aallot eivät  pääse, sillä saaristomme suojaa meitä tehokkaasti kunnon aalloilta ;)

 

Pulloposti ei liiku aaltojen mukana

Aaltoliikkeessä itse vesi ei liiku eteenpäin. Liike on vain veden pinnassa tapahtuvaa aaltoilua samoin kuin hyppynarulla tehdyssä aaltoliikkeessä. Yksittäinen piste veden tai narun pinnalla liikkuu ympyränmuotoista liikettä, mutta ei eteenpäin. Vasta, kun aalto murtuu rantaveteen, alkaa myös veden pinta liikkua. Pullopostikaan ei siis etene aallokossa, ennen kuin se saapuu rannan lähellä murtuviin aaltoihin. Lähemmäs löytäjäänsä sitä auttavat lähinnä merivirrat ja tuulet.

pulloposti

Aallot kilvoittelevat joukkueena

Aallot liikkuvat yleensä isompien aaltojen ryhmässä. Mikäli joskus joudut aaltojen epätoivottuun pyöritykseen, muutaman aallon jälkeen on taas luvassa rauhallisempi hetki ennen seuraavaa ”aaltosettiä”. Peräkkäisten isojen aaltojen ryhmä etenee aaltojen energian nopeudella, mutta ryhmän yksittäiset aallot liikkuvat kuitenkin kaksi kertaa tätä rivakammin. Näin joukon viimeinen aalto etenee vähitellen ensimmäiseksi, jonka jälkeen se häviää. Tuulen vaivoin esiin loihtima yksittäinen aalto elääkin vain sen aikaa, kun se siirtyy ryhmän hänniltä joukon edelle.

Tuulelta karanneita aaltoja kutsutaan mainingeiksi.

Myrskymatalapaine synnyttää aina monen kokoisia aaltoja. Aivan matalapaineen alkulähteillä aallot ovat sekavia ja säännöttömiä. Eri kokoiset aallot liikkuvat eri nopeudella ja kauempana myrskyn syntysijoilta ne alkavat erottua toisistaan. Isommat aallot liikkuvat pieniä nopeammin. Suurimmat niistä voivat edetä tuhansien kilometrien päähän. Tällaisia tuulelta karanneita aaltoja kutsutaan mainingeiksi. Lainelautailijat etsivätkin yleensä näitä suurimpia karkureita, sillä niistä puuttuvat tuulen epätasaiset jäljet. Lisäksi ensimmäisillä karkureilla on yleensä myös pisin aallonväli. Aallonväliä mitataan usein periodeina. Periodi kertoo aallon huippujen välisen ajan sekunteina.

Tsunamiaallot pystyvät hyökkäämään vaivihkaa lentokoneen vauhdilla

Aaltojen energialähteen ei tarvitse välttämättä aina olla tuuli. Energian lähteeksi käy myös pistemäinen voima, kunhan se on riittävän suuri. Niinpä voimakas maanjäristys meren pohjassa tai vaikkapa suuren asteroidin putoaminen mereen voi aiheuttaa hirmuvauhdilla piilossa liikkuvan hyökyaallon. Siinä missä tuulten aiheuttaman aallon periodi on joitakin sekunteja tai kymmeniä sekunteja, tsunamissa periodi saattaa olla jopa kymmenen minuutin luokkaa. Aaltojen välinen etäisyys on tsunameissa kymmenien, jopa satojen kilometrien luokkaa. Itse aallot ovat ulkomerellä huomaamattomia sillä esim. 100 kilometrin pituinen aalto voi olla vain metrin korkuinen. Ulkomerellä sitä on mahdotonta huomata, mutta yhden aallon sisältämä vesimassa on aivan eri luokkaa kuin suurimmassakaan myrskyn aiheuttamassa aallossa. Lisäksi aallot liikkuvat helposti jopa matkustajalentokoneen nopeudella. Mikäli aallonpituus on suurempi kuin veden korkeus, liikkuu aalto nopeudella, joka on riippuvainen veden syvyydestä. Tällöin aallon nopeus on kiinni siitä, minkä syvyiseen veteen sattuma voiman kohdistaa.

Kaikkein pisimmän aallon aiheuttaa uskollinen kiertolaisemme, kuu

Kuun ja auringon vetovoimat aiheuttavat kumpikin  oman vuorovesiaaltonsa merenpinnalle. Kuun vetovoima on maalle auringon vetovoimaa isompi ja siksi kuun vuorovesiaalto on auringon aiheuttamaa aaltoa isompi.VUOROVESI

Isoin vuorovesiaalto syntyy, kun kuun ja auringon vetovoimat osuvat samalle tai täysin vastakkaiselle puolelle maapalloa. Suurimmillaan vuorovesiaalto on siis uudenkuun aikaan ( kaikkein suurimmillaan auringonpimennyksen aikaan) ja toiseksi suurimmillaan täydenkuun aikaan. Kuun vuorovesiaalto pyyhkäisee  maapallon ympäri kaksi kertaa vuorokaudessa. Itse vuorovesiaallolla on puolestaan vaikutusta rannikon lähellä myös normaalien tuuliaaltojen kokoon ja toisinaan  jopa tuulen nopeuteen.

Kategoria: Huomioita säästä | 6 kommenttia

10 hurjinta extreme-säämatkakohdetta

Tavanomaisesti lomailijat valitsevat matkakohteensa hyvin rationaalisin perustein: mihin on edullista matkustaa, missä on mielenkiintoinen kulttuuri tai historia, missä on hyviä rantoja tai missä on lämmintä. On kuitenkin olemassa pienempi joukko ihmisiä, jotka tykkäävät extreme-kohteista, minne valtaosa muista ei matkustaisi. Ja on olemassa vielä pienempi joukko ihmisiä, jotka matkustavat extreme-sään perässä. Se ei liene kovin budjettiystävällistä, eikä aina palkitsevaakaan, mutta parhaimmassa tapauksessa extreme-säämatkailu tarjoaa sääfanaatikolle unohtumattomat adrenaliiniryöpyt. Minun ensimmäinen extreme-sääkohde on jo mietittynä (#2), mutta tarkempaa suunnittelua vailla. Entä sinun?

10 varteenotettavaa extreme-sääkohdetta:
1. Kylmintä: Vostok, Anktartis / Verhojansk, Venäjä

Nämä kohteet ovat maapallomme kylmimpiä talviaikana. Lämpötila saattaa alimmillaan laskea alle -60 asteeseen, ja erityisesti Antarktiksella laaksojen välissä myrskyn voimalla puhaltavat katabaattiset tuulet saavat sitkeimmänkin sissin jäätymään pystyyn. Verhojansk sijaitsee Oulun korkeudella ja on siitä erikoinen kohde, että vuodenaikojen välinen lämpötilavaihtelu voi olla jopa yli 100 astetta. Verhojanskin pakkasennätys on liki -70 astetta, kun taas kesäisin maksimilämpötila voi kohota 35 lämpöasteeseen. Antarktiksen Vostokissa on mitattu maapallomme alin lämpötila, -89,2 astetta.

2. Suurin tornadotiheys: Oklahoma City, Oklahoma, Yhdysvallat

Oklahoma on surullisen kuuluisa osavaltio lukuisista ja tuhoisista tornadoistaan. Oklahoma City kantaa puolestaan tilastoissa ykkössijaa Yhdysvaltojen ja kenties koko maapallomme tornadoherkimpänä kaupunkina. Sadan vuoden aikana pelkästään Oklahoma Cityn ympäristössä on havaittu peräti 100 tornadoa – noin yksi vuodessa siis. Viimeisin erittäin tuhoisa F5-luokan tornado koettiin Oklahoman osavaltiossa, Mooressa 20.5.2013. Tornado tappoi 24 ihmistä ja aiheutti 2 miljardin dollarin suuruiset taloudelliset vahingot.

3. Kuuminta: Kuolemanlaakso, Yhdysvallat

Yhdysvaltojen Kuolemanlaaksossa on mitattu liki sata vuotta sitten maailman korkein lämpötila: 56,7 astetta. Lämpötila kohoaa lähes joka kesä 50 asteen korville, mutta keskilämpötiloiltaan maailman kuumin paikka löytyy Libyan sisämaasta. Libyan El Aziziassa mitattiin 13.9.1922 huimat 57,8 astetta, kunnes myöhemmin kävi ilmi, että mittari oli ilmeisesti vauroitunut, eikä lukemaa täten enää pidetä virallisena maapallon korkeimapana.

4. Tuulisinta: Mt. Washington, New Hampshire

Täällä puut ovat taipuneet merkkinä kovista tuulista, jotka ovat puuskissa olleet pahimmillaan jopa 103 m/s. New Hampshire sijaitsee Yhdysvaltojen koillisrannikolla, missä kehittyy lämpimien ja kylmien merivirtojen törmäysvyöhykkeellä voimakkaita sykloneita. Erityisesti talvisin tuuli yltyy usein vaarallisen voimakkaaksi.

5. Pimeintä/valoisinta: Huippuvuoret, Norja

Vaikea kuvitella, että parintuhannen kilometrin päässä Suomen pohjoispuolella on saari, jossa on ympärivuotista asutusta. Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla ilmasto on selvästi lauhkeampi kuin niillä leveysasteilla tyypillisesti, mutta luonto on erittäin karu. Eksoottiseksi kohteeksi Huippuvuoret tekee äärimmäinen kaamos ja yötön yö, joissa mennään molemmissa astetta Lappia pidemmälle. Kyllä asukkailla täytyy olla sisua selvitäkseen 26. lokakuuta alkavasta ja vasta 15. helmikuuta päättyvästä kaamoksesta, joka on sydäntalvesta niin syvä, että keskellä päivääkin on pilkkopimeätä.

6. Suurimmat vuorokautiset lämpötilamuutokset: Browning, Montana

23.-24.1.1916 Browningissa koettiin hurjia: lämpötila tipahti vuorokaudessa +7 asteesta -49 asteeseen. Montanalaiset ovatkin tottuneet käyttämään yhtenä päivänä ilmastointilaitteita ja heti seuraavana lämmittimiä. Ei ole mitenkään tavatonta, että erityisesti välivuodenaikoina Yhdysvaltojen pohjoisissa osavaltioissa sää saattaa muuttua vuorokaudessa dramaattisesti: yhtenä päivänä saatat kävellä ulkona t-paidassa yli +20 asteen lämmössä ja seuraavana päivänä maata saattaa peittää puolen metrin paksuinen lumipeite.

7. Kuivinta: Arica, Chile

Chilen rannikkoseutu on äärimmäisen kuiva pysyvän korkeapaineen vuoksi. Chilen rannikkoseudulla merivesi on matalaan leveysasteeseen nähden huomattavan viileää, mikä ylläpitää laskevia ilmavirtauksia ja korkeapainetta. Aricassa sataa keskimäärin 0,5 mm vuodessa.

8. Suurimmat lumikertymät: Mt. Baker, Washington

Ennätys on 2895 cm lunta yhden talvikauden aikana. Siis kokonaiset 29 metriä – 16 meikäläistä päällekäin! Tällä vuorella ja ylipäänsä Luoteis-Yhdysvaltojen ja Lounais-Kanadan vuorilla orografinen sade voi joinakin talvina olla äärimmäisen voimakasta: lauhkeat ja hyvin kosteat tuulet saapuvat Tyyneltämereltä nousten vuorenrinnettä pitkin ylös ja tiivistyen ylempänä pilviksi ja sakeaksi lumisateeksi. Yhdysvaltojen luoteisosa sijaitsee runsaiden talvisateiden vyöhykkeellä.

9. Kosteinta ja sateisinta: Cherrapunji, Intia

Monsuunikautena kesäisin ilman suhteellinen kosteus nousee täällä keskimäärin 95 %:iin, ja heinäkuun keskimääräinen sademäärä on jopa 3272 mm. Cherrapunjissa on mitattu kaikkien aikojen sade-ennätys: yli 26 000 mm/vuosi ja 9300 mm/kuukausi, mikä tarkoittaa sitä, että vettä on tullut joka päivä keskimäärin yhtä paljon kuin esimerkiksi Suomen Pohjois-Lapissa Utsjoella keskimäärin kokonaisessa vuodessa.

10. Suurin hurrikaanitiheys: Cape Hatteras, Pohjois-Carolina

Hurrikaani pyyhkäisee Cape Hatteraksin läpi vähintään kerran 1,36 vuodessa. Edellisen kerran aluetta ravisteli hurrikaani Arthur vuonna 2014.

10 extreme-sääkohdetta

10 extreme-sääkohdetta

 

Alkuperäinen artikkeli: http://uk.askmen.com/top_10/travel/top-10-extreme-weather-destinations_10.html

Kategoria: Huomioita säästä | 13 kommenttia

Valkeaa vappua!

Vappu osuu siitä mielenkiintoiseen ajankohtaan, että käytännössä mikä tahansa vuodenaika ja sääilmiö on mahdollinen, lumimyrskystä lähes helteisiin ja rajuihin ukkosiin.

Vapun sää on siis hyvin mielenkiintoinen myös meteorologeille, mistä ehkä kertoo myös se, että joka vuosi järjestetään meteorologian opiskelijoiden keskuudessa perinteinen vappusääveikkaus, jännimmistä ja erikoisimmista ilmiöistä saa eniten pisteitä! Veikkaus suoritetaan yleensä viimeistään viikkoa ennen vappua, eli ennen sitä ei kannata edes meteorologeilta kysyä mitään vapun säästä ;)

Tänä vuonna vappuaatto välttää täpärästi varsin jännittävän säätapahtuman, lumimyräkän,  joka tuo osaan maata lunta jopa kymmeniä senttejä! Helleilmamassakin jää Venäjän puoelle, mutta ei jäänyt kauaksi sekään vaihtoehto!

Etelästä on nousemassa voimistuva matalapaine runsaine sateineen keskiviikkoyön aikana maan eteläosaan. Sateet leviävät kohti pohjoista keskiviikon kuluessa ja ennättävät loppuiltaan mennessä Oulun korkeudelle saakka. Samalla sade muuttuu lumisemmaksi maan Keski-Suomessa ja siitä Pohjois-Savon kautta Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen ulottuvalla alueella, jossa lumikertymätkin ovat suurimpia. Eli tällä alueella tulee laajalti 10-25 cm lunta vappuaaton päivään mennessä. Suurimmat kertymät osuvat ennusteissa Pohjois-Savoon sekä Kainuuseen. Sateiden yhteydessä myös tuuli voimistuu yöllä  idässä puuskissa myrskyisiin lukemiin, jopa yli 20 m/s. Tykkylumen ja tuulen aiheuttamia sähkökatkoja on siis odotettavissa. Ja märät loskakelit vappuaatoksi!

vappuennuste_1

Vappuaaton 30.4.2015 ja -päivän 1.5.2015 ennuste klo 15. Vappuaaton kuvassa rajattu mustalla käyrällä alue, jossa lunta kertynee maahan asti.

Vappuaatoksi sateet väistyvät kuitenkin itään ja tuuli heikkenee ja aattoillasta on tulossa laajalti poutainen, ja päivä on monin paikoin myös aurinkoinen, lähinnä lännessä on pieni sadekuurojen mahdollisuus. Lämpötila on aattona etelässä ja lännessä 10 asteen vaiheilla tai sen yläpuolella, idässä ja pohjoisessa 0 ja +8 asteen välillä, viileintä on itärajalla ja Pohjois-Lapissa. Lämpötilojen osalta ollaan melko lähellä tavanomaisia lukuja vuodenaikaan nähden.

Aattoillan jälkeisenä yönä pakkasta on laajalti idässä ja pohjoisessa, etelässä ja lännessä pysytellään plussan puolella

Vappupäivänä pilvisyys lisääntyy koko maassa ja tuuli hieman voimistuu, suurin riski kastumiselle on maan länsiosassa sekä Lapissa, joiden yllä mutkittelee rintama etelä-pohjoissuuntaisesti ja sadekuuroja tulee paikoin etenkin iltapäivällä sekä illalla, Lapissa räntänä ja lumenakin tuleva sade voi olla hieman jatkuvampaa. Ihan täysin tukossa taivas ei yleisesti kuitenkaan ole, vaan ajoittain aurinko voi näyttäytyä pilvien takaa. Lämpötila kohoaa päivällä maan etelä- ja keskiosassa sekä Pohjanmaan rannikkoseudulla Ouluun asti +10 ja +15 asteen välille. Kainuussa ja Lapissa lämpötila on 0…+7 astetta.

Millainen on mieleenpainuvin vappusääsi? Itse ainakin muistan, kun jokunen vuosi sitten Helsingissä sateli vappupäivänä hieman lunta!

Ennustekartat: MTV (Pekka Pouta)

Kategoria: Huomioita säästä | Tagit: , , | 1 kommentti

Vappu 2015: Kostea vai tipaton?

Kevät etenee vauhdilla – työväen ja ylioppilaiden juhlapäivän, vapun, saapuminen merkitsee aina sitä, että kevät on jo melko pitkällä. Sään puolesta vappu on kuitenkin aina yhtä arvaamaton: kerran sitä on rämmitty loskassa hyisessä viimassa ja kerran istuttu vappupiknikillä hiekkarannalla lähes vailla rihman kiertämää.

Ennen tulevaa vappua säätyyppi ehtii Suomessa muuttua lämpimämpään suuntaan, mutta itse vapun säätä voi vielä vain arvailla. Osassa maata piknikit voivat sujua tipattomina lämpimässä auringonpaisteessa, kun taas osassa maata rankkasade voi tehdä tunnelmasta varsin kostean.

Säätyyppiin muutos viikonloppuna

Suomi on kuulunut viime aikoina polaarisen suihkuvirtauksen kylmemmälle puolelle, mutta viikonvaihteessa Norjan länsipuolelle parkkeeraava matalapaine kääntää tuulet puhaltamaan pitkästä aikaa lounaan ja etelän kantilta, ja jo viikonloppuna etelässä aurinkoisina hetkinä lämpöasteita voi olla 15.

Alkuviikolla tilanne muuttuu astetta mielenkiintoisemmaksi, sillä Suomen ylle näyttäisi muodostuvan tiukka lämpötilagradientti (ilmamassojen rajavyöhyke). Samaan aikaan kun etelästä puskee jo kesäistä, suorastaan helteistä ja kosteaa ilmamassaa, on lännessä tyrkyllä selvästi viileämpää ja kuivempaa ilmaa. Suomi näyttäisi osuvan juuri ilmamassojen rajavyöhykkeelle ja tällöin rankatkin, lounaasta kohti koillista liikkuvat vesisateet, ovat mahdollisia. Alue, johon ilmamassojen rajavyöhyke syntyy, määrittelee vappusäämme. Tekstiä kirjoittaessani myöhään perjantai-iltapäivästä näyttäisi siltä, että vappuna kastuu koko Suomi. Juuri ennen vappua etelässä ja kaakossa olisi mahdollista auringon pilkahtaessa käväistä jopa 20 asteessa, mutta vapuksi hieman viilenisi. Toisaalta, mikäli matalapaineiden reitti muotoutuu yhtään lännemmäs, ainakin eteläinen ja itäinen Suomi saattavat kuulua vapun alla hyvinkin lämpimän ilmamassan piiriin. Pohjoisessa vappu näyttää joka tapauksessa melko kolealta, yöpakkasiakin voi olla ja osa sateista saattaa tulla lumena tai räntänä. Nämä ennusteet elävät koko ajan, joten tilannetta onkin syytä tarkkailla ja päivittää lähipäivinä.

Länsi-Eurooppa viilenee ja Itä-Eurooppa lämpenee ensi viikolla.

Länsi-Eurooppa viilenee ja Itä-Eurooppa lämpenee ensi viikolla.

Kiva tietää: Vapputilastoja

1. Top 5 lämpimimmät vaput (1.5. päivän ylin lämpötila):

1. Lapinjärvi, Ingermanninkylä: +23,5 (1984)
2. Vantaa, Helsinki-Vantaa lentoasema: +23,5 (1998)
3. Puumala, Kirkonkylä: +23,4 (2008)
4. Kouvola, Utti: +23,3 (1998)
5. Kouvola, Anjala: +23,2 (1998)

2. Top 5 kylmimmät vaput Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5. yön alin lämpötila)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. -2,7 C (1971)
2. -2,5 C (1976)
3. -2,0 C (1961)
4. -1,8 C (1995)
5. -1,7 C (1978)

Jyväskylä:

1. -9,0 C (1995)
2. -8,3 C (2007)
3. -7,9 C (1971)
4. -7,3 C (1961)
5. -7,3 C (1967)

Sodankylä:

1. -17,8 C (1981)
2. -17,6 C (1971)
3. -14,1 C (1969)
4. -13,5 C (1961)
5. -12,9 C (1962)

3. Top 3 suurimmat lumensyvyydet Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5.)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. 0 cm (1978) *

Jyväskylä:

1. 38 cm (1966)
2. 38 cm (1981)
3. 35 cm (1988)

Sodankylä:

1. 92 cm (1997)
2. 87 cm (1973)
3. 82 cm (1981)

* Lumipeite on voitu havaita silmin, mutta syvyys on ollut > 1 cm.

4. Top 3 ylimmät lämpötilat 2000-luvulla Helsinki-Kaisaniemi, Jyväskylä, Sodankylä (1.5.)

Helsinki-Kaisaniemi:

1. +15,5 C (2002)
2. +13,9 C (2004)
3. +13,7 C (2001)

Jyväskylä:

1. +18,5 C (2002)
2. +17,3 C (2009)
3. +16,4 C (2004)

Sodankylä:

1. +14,1 C (2009)
2. +12,9 C (2006)
3. +12,2 C (2002)

Pyyntö teille: kertokaa meille teidän lämpöisimmät ja vilpoisimmat vappumuistot!

(Vapputilastodata: Ilmatieteen laitos)

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Vuodenajat, Yleistä säästä | 7 kommenttia

Haluatko meteorologiksi?

Helsingin yliopiston meteorologiaopiskelijoiden ainejärjestö, Synop, täyttää tällä viikolla 45 vuotta, onnea! Tämän kunniaksi inspiroiduin kirjoittamaan meteorologiopiskelijan elämästä ja muistelemaan hieman taivaltani meteorologian ihmeellisessä maailmassa.

Minun tarina

Minun säätarina ulottuu vuoteen 1995, jolloin 7-vuotiaana poikana – juuri opinahjonsa aloittaneena – kiinnostuin meteorologiasta. Kiinnostus lähti liikkeelle Guinessin ennätysten kirjoista, jolloin hämmästelin, miten jossain päin maailmaa on voinut sataa kaksi metriä lunta tai tuullut niin kovaa, että puita ja rakennuksia on tuhoutunut. Lapsuusvuosinani haalin itselleni myös Mitä Missä Milloin -kirjoja, lähinnä lukeakseni Suomen säästä. Samoihin aikoihin television säälähetykset alkoivat kiinnostaa niin paljon, että saatoin aamuisin jättää piirretyt väliin katsoakseni nykyistä kollegaani, Pekka Poutaa.

Sääkiinnostus johti myös sääpäiväkirjojen pitämiseen, joita jaksoin päivittää kahdeksan vuoden ajan. 10-vuotiaana päätin erään vaikuttavan ukkosmyräkän jälkeen: ”Wow, sää on siistiä, musta tulee isona säämies!”

Mielenkiinto säilyi vuosien varrella, mutta koska en missään vaiheessa lukio-opintojani ollut erityisen hyvä matematiikassa tai fysiikassa, ajattelin, etten tule pärjäämään vaativissa meteorologian yliopisto-opinnoissa ja hetkeksi luovuin haaveista kokeillakseni jotain muuta. Mielenkiinto muuttui kuitenkin jossain vaiheessa intohimoksi ja ajattelinkin, että olisi tyhmää jättää yrittämättä. Painelin vuodeksi aikuislukioon vahvistamaan matematiikan ja fysiikan taitojani ja sain opiskelupaikkani yliopistossa ensiyrittämällä. Huolet opintojen haastavuudesta osoittautuivat todeksi, mutta jo pelkästään kovalla motivaatiolla rämmin haastavan ensimmäisen opiskeluvuoden yli, kunnes opintoihin tuli rutiinia ja jatko sujuikin helpommin.

Miten ja missä meteorologiaa opiskellaan?

Suomessa meteorologiaa haetaan opiskelemaan keväisin yhteishaun kautta Helsingin matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan fysiikan koulutusohjelmaan. Ainakin aikaisemmin sisäänpääsyyn on riittänyt hyvä arvosana fysiikan ylioppilaskirjoituksista, mutta jos fysiikka jäi välistä tai arvosana ei riitä, voi opiskelupaikkaa hakea myös pääsykokeella.

Meteorologiaa opiskellaan Helsingin Kumpulan kampuksella.

Meteorologiaa opiskellaan Helsingin Kumpulan kampuksella.

Ensimmäisen vuoden opinnot fysiikan puolella ovat kaikille yhteneväiset ja vasta ensimmäisen vuoden päätteeksi valitaan se varsinainen koulutusohjelma, esimerkiksi meteorologia, geofysiikka tai tähtitiede. Ensimmäisen vuoden opinnot saattavat yllättää haastavuudellaan ja meteorologian täydellisellä poissaolemisella. Kursseihin kannattaa kuitenkin panostaa, sillä ne luovat tärkeän pohjan seuraavien vuosien, oman alan, opinnoille.

Itse meteorologiaan pääsee kunnolla käsiksi toisena opiskeluvuotena, jolloin ainakin minulla motivaatio parani ja opiskeleminen muuttui hyvinkin mielenkiintoiseksi. Kursseista tuli käytännönläheisempiä, vaikka integroimisesta, osittaisderivaatoista ja nablaamisesta tulikin arkipäivää. Kandidaatiksi valmistutaan keskimäärin 3-4 vuodessa ja tämän jälkeen on mahdollista erikoistua joko dynaamisen meteorologian tai mikrometeorologian puolelle oman kiinnostuksensa mukaan. Käytännössä erikoistumissisältöjä voi myös yhdistellä ja opintojen loppuvaiheessa opiskelijalla onkin jo varsin vapaat kädet verrattuna aivan opintojen alkupäähän. Meteorologiksi valmistuminen vie keskimäärin 5-7 vuotta riippuen opiskelutahdista.

Tuoreimmasta meteorologian opinto-oppaasta löydät lisätietoa opintovaatimuksista ja -aikatauluista.

Pieni näyte laskuharjoituksista. Kyseessä on maisterivaiheen Ilmakehän yleinen kiertoliike -kurssi.

Pieni esimerkki laskuharjoituksista. Kyseessä on maisterivaiheen Ilmakehän yleinen kiertoliike -kurssi.

Meteorologi työelämässä

Meteorologin työ on viime vuosikymmenien aikana muuttunut automaation ja tekniikan kehittyessä. Nykyään meteorologin rooli on suurimmillaan ennusteen alkuvaiheessa, jolloin muokataan tietokonemallien esittämiä ratkaisuja lopullista ennustetta varten. Itse ennustamistyöhön (mukaan luettuna tv-meteorologit) suuntautuu noin neljäsosa meteorologeista. Ennustamistyön lisäksi tutkimus- ja kehitystyö työllistää suuren osan meteorologeista – osa suuntautuu myös erilaisiin konsultointi-, myynti- ja markkinointitehtäviin. Toisinaan kombinaatioitakin em. työtehtävistä näkee – siitä minä olen elävä esimerkki: piirrän, ennustan, myyn, markkinoin, konsultoin ja kirjoitan. Meteorologin työtehtävä voi siis koostua monestakin eri osa-alueesta oman osaamisen ja mielenkiinnon perusteella.

Tulevaisuudessa automation yleistyessä ja tietokoneiden kehittyessä meteorologit tulevat sijoittumaan työelämässään todennäköisesti yhä enemmän varsinaisen ennustamistyön ulkopuolelle. Päivystäviä meteorologeja tarvitaan toki tulevaisuudessakin – onneksi tietokoneet eivät ihan kaikkea voi korvata. Tulevaisuudessa meteorologin työssä tarvitaan aikaisempaa enemmän tietoteknistä osaamista, sosiaalisia taitoja sekä kaupallistakin ymmärrystä. Ohjelmointikursseja tai kenties ohjelmointia vaikkapa sivuaineena kannattaa opintovaiheessa harkita, ja toisaalta myös kaupallisen alan työkokemus tai opinnot antavat lisäarvoa.

Meteorologin työpaikat ovat vahvasti pääkaupunkiseutukeskeisiä: suurimmat työllistäjät ovat Ilmatieteen laitos, Foreca sekä Vaisala. Yksittäiset lentosääyksiköt työllistävät kuitenkin ympäri Suomea. Pieni osa meteorologeista suuntautuu työmarkkinoille myös ulkomaille.

Kategoria: Huomioita säästä | 2 kommenttia