Vettä oli jo ennen ilmaa, joten se osaa myös lämmetä, jos ilmakin osaa

Kuva: Michelangelo Buonarroti, fresco, Sikstiiniläiskappeli / Wikimedia Commons.

Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumalan henki liikkui vetten yllä jo silloin, kun Hän ei vielä ollut erottanut taivaankannen ala- ja yläpuolisia vesiä toisistaan. Ilmaa ei tässä kohtaa edes mainita. Meri on siis tärkeämpi ja alkuperäisempi. Kuva puolestaan esittää maan ja veden erottamista toisistaan, mikä tapahtui vasta kolmantena päivänä, kun vesiä oli olemassa jo ensimmäisenä päivänä, ja taivaankannen ala- ja yläpuoliset vedet erotettiin siinä välissä toisena päivänä. Vesiä oli toisin sanoen jo ennen nykyisiä valtameriä, muttei ilmeisesti vielä ilmaa. Kuva: Michelangelo Buonarroti, fresko, Sikstiiniläiskappeli, Vatikaani / Wikimedia Commons.

Johan valkeni – ainakin maa Suomen eteläosassa. Vaikka voi siitä monenlaista inspiraatiota itselleen ottaa. Suursäätila täällä kylmenee, mutta maltillisesti.  Ei siis kireitä pakkasia, mutta sateet alkavat viimeistään ensi viikolla olla lunta, joko sitten kuivaa tai märkää. Märkä satava lumi ei ole sama asia kuin räntäsade; rännästä saisi periaatteessa puhua, kun sataa selvästi yhtaikaa lunta ja vettä. Siis samalla kertaa. Maanantaina ainakin lounaassa satanee vielä vettä.

On sitten eri asia, että tuo räntä-sana, josta on yritetty tehdä termiä eli ihan tietynlaista merkitykseltään tarkasti määriteltyä suomen kielen sanaa, oikeasti eksyy myös sääennusteissa tarkoittamaan tilannetta, missä voi sataa kumpaa tahansa, lunta tai vettä. Mutta ei se silti lyhennä tai napakoi ilmaisuja, vaan johtaa vielä tämänkin sateen olomuotovaihtoehdon lisäämiseen siihen luetteloon, mitä taivaalta voi tulla. Varmuuden vuoksi, onpahan sitten ainakin ennustettu.

”Oikea” räntä on oikeasti suhteellisen harvinainen sääilmiö siihen nähden, miten paljon siitä puhutaan. Vai voiko koko sanaan ”harvinainen” enää luottaa, kun sääkieltä on manipuloitu niin, että ilmiö on ”harvinainen” jo silloin, kun se aiemmin oli vasta ”selvästi lämpimämpää tai kylmempää” kuin tavallisesti eli verrattuna tilastollisen jakauman normaaliluokkaan. Tuohon temppuun minulta meni maku, mutta sepä ei olekaan, yllätys yllätys,  tämän ajatelmani aihe.

Ilmastonmuutosteorian vasta-argumentiksi on löydetty se mitattu tosiseikka, ettei ilmakehä mittausten mukaan ykskaks enää olekaan lämmennyt viimeisten viidentoista-parinkymmenen vuoden aikana. Mutta millä logiikalla vain ilma tällä planeetalla lämpenee, jos säteilytaseen pitkäaaltoista ns. ulossäteilyä ei entisessä määrin ei poistu systeemistä. Käytin sanaa ”systeemi” tietoisesti tarkoittamaan etenkin ilmakehän ja (valta)merien kokonaisuutta. Ilmakehä ja meri vuorovaikuttavat.

Voihan sitä pohtia, kumpi ”määrää” eli on vaikka se lady domina, mutta jos haluaa tuloksia, on syytä aloittaa siitä, mitä ”vuorovaikutus” tarkoittaa. Se ei menekään enää niin, että toinen vain aiheuttaa toisen ja sillä siisti. Vuorovaikutuksen ymmärtäminen vaatii astetta kehittyneempiä aivoja. Kuten oleminen kiihkoilematta ylipäätään maailmassa, joka ei ole niin yksinkertainen, millaisena korostetun turvallisuushakuiset ihmiset sen haluavat nähdä ja omassa mielessään pakottavatkin olemaan.

Tässä voi aivan hyvin viitata myös luonnontieteellisen tiedon ulkopuolelle, vaikka turhaan minä tätä erikseen sanon, koska teen niin lähtökohtaisesti maailman akateemisen lokeroimisen vastustamisen tarkoituksessa. Järkyttävää, miten paljon siinä haaskataan inhimillistä voimavaraa. Mutta ilman oppituoleja ja niiden rahoitusta ei olisi pyrkyryyttä. Joo, että vain totuuden etsintä missiona…

Ei, en jatka yhtään eteenpäin tätäkään maailman juonnetta, vaan huomautan, kuten jo myös ”tiedeyhteisö” on tehnyt, että vaikka ilmakehä ei viime aikoina olekaan lämminnyt, niin meretpä ovat. Ja merta on maailmassamme paljon. Ilmaan nähden lämmin meri sääjärjestelmien alustana ruokkii kaikenlaista, koska ilman ns. tasapainotila on näin epävakaampi kuin vaikka Suomen matalien altaiden vähän veden ollessa kylmää kuten keväisin. Vaikkapa hurrikaaneista tiedetään, että niitä syntyy vain tarpeeksi lämpimän meren yllä.

Suomenkin matalapaineet saavat suhteellisesti lämpimästä merestä lisäenergiaa. Mutta ei tämäkään vaikutus ole suoraviivainen, joten nyt on turha mennä laskemaan, kuinka monta vaikka hurrikaania juuri menneenä pohjoisen pallonpuoliskon kesänä on ollut.

Jos nyt vielä, rakas nettipäiväkirjani lukija, olet mukana eli luet tätä, niin palkitsen sinut parilla linkillä tutkimukseen siitä, mitä juuri valtamerille on viime aikoina tapahtunut. Internetistä kun kannattaisi aina pyrkiä etsimään mahdollisimman alkuperäisiä aineistoja. Näin pystyy olemaan alttiina enää korkeintaan alkuperäiselle manipulaatiolle ja välttää tiedonsiirtoketjujen olemattoman asiantuntemuksen tuomia viimeistään tahattomia manipulointeja.

Mutta kaikki kynnelle kykenevät aina myös manipuloivat, niin sinäkin teet – vähintään itsellesi. Se on sitä evoluution tuomaa lajin säilymisen kannalta välttämätöntä ja siis lajityypillistä ominaisuutta.

 

Tiedettä netissä:

Valtameret tänä syksynä systemaattisen mittaushistorian lämpimimmät:

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-11/uoh-woe111314.php

Ja vielä kyseinen meritieteen (oseanografia) tutkija:

http://iprc.soest.hawaii.edu/users/axel/Axel_Timmermann_Web_page/Welcome.html

USA:n ilmatieteenlaitoksen netissä julkaisemaa: http://www.ncdc.noaa.gov/cag/time-series/global/globe/land_ocean/ytd/10/1880-2014

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/Sistine_Chapel_ceiling#mediaviewer/File:Dividing_water_from_Heaven.jpg

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Rajut sääilmiöt, Vuodenajat, Yleistä säästä | 2 kommenttia

Maa makaa martona kohmeessa – heijastuksia

Aleksi ja Liisa iloitsevat Forecan lumihiutaleheijastimista. Kuva: Karita Kontula-Sokka/MTV Sää

Marraskuu. Synkeä ja musta. Vuoden pimein aika. Sivistyssanakirjassa sanaa marras kuvataan sanoilla kuollut, kuoleva, vainaja tai kuoleman enne. Marraksella on monta selitystä, mutta henget, kuolleet ja vainajien uhrit liittyvät jotenkin marras-sanaan.

Marraskuussa pohjoisin Suomi kietoutuu kaamokseen. Pisimmillään kaamos kestää noin 50 vuorokautta.

Hiihtäjä Virpi Sarasvuo kirjoitti viime viikolla Hesarissa marraskuusta: ”Kaikki eivät tätä pimeyttä kestä. Takavuosina kanadalaiset jättivät Rukan maailmancupiin tulematta. Oli liian kova rasti tulla matkan takaa tänne yökisoihin. Eivät päässeet kuulemma hereille lainkaan. Menivät mieluummin suoraan Keski-Eurooppaan valohoitoon.”

Mutta vaikuttavat nämä marraskuun päivät meihin suomalaisiinkin. Väsyttää. Aamulla ja illalla on pimeää, keskipäivällä harmaata. Toiset käyttävät kirkasvalolamppuja, toiset D-vitamiinia. Pitäisikö Suomen lähettää kaikki suomalaiset lentokoneella pilvien yläpuolelle näkemään hiukan aurinkoa? Ehkä puoli tuntia riittäisi? Siitä saataisiin Finnair nousuun ja suomalaisille pirteyttä ja D-vitamiinia.

Apropos, pimeys. Suomalaiset tykkäävät etenkin vuoden pimeimpänä aikana pukeutua tummiin vaatteisiin. Miksi?

Kuitenkin meidän pitäisi ulkona liikkuessamme näkyä. Siihen heijastin on oiva keksintö. Harva tietää, että tieliikennelaki määrää jalankulkijan pimeän aikana tiellä liikkuessaan käyttämään asianmukaista heijastinta.

Moni ei varmaan tiedä sitäkään, että heijastin on suomalainen keksintö. Pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti keksi heijastimen 1950-luvulla. Tarina kertoo, että Arvi Lehti oli joutunut hevosineen pimeässä kolariin. Hevonen kuoli. Lehti keksi, että hevoset ja kärryt pitäisi jollain tavalla merkitä, jotta tielläliikkujat näkevät ne pimeässä. Hän rupesi tekemään heijastavia laattoja talousmuovista, joten heijastimia valmistavan yrityksen nimeksi tuli Talmu.

Myöhemmin Arvi Lehden poika Taisto Lehti suunnitteli klassisen lumihiutaleheijastimen.

Heijastimen käyttö kannattaa. Liikenneturvaa siteeraten: Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä nähdään jo 300 metrin päästä. Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä.

Valaistuissa taajamissakin voi olla vaikea havaita pimeän aikaan liikkuvia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Sade, sumu ja ikkunoiden huurtuminen heikentävät kuljettajan näkymää. Myös valojen ja tuulilasin likaantuminen vaikeuttavat näkemistä. Myös katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot hankaloittavat havainnointia.

Mutta miten on? Näemmekö tänä talvena Etelä-Suomessa lumihiutaleita vain heijastimissa? Tällä hetkellä lumiraja on varsin kaukana pohjoisessa.

15 vuorokauden ennusteessa ei paljoa sateita näy.  http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/15vrk

15 vuorokauden ennusteessa ei paljoa sateita näy. http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/15vrk

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Vuodenajat, Yleistä säästä | Tagit: , , , , , , , | 7 kommenttia

Varma ennuste: talvi tulee

Vuodenaikojen kierron suunta on selvä. Kuva: savich69 / pixabay.

Vuodenaikojen kierron suunta on selvä. Kuva: savich69 / pixabay.

Säärintamalta ei mitään uutta, voisi nyt sanoa meidän pohjoisesta mutta Golf-virran aina niin ihanasti lämmittämästä kolkastamme elää ja olla. Ja tiedämme, mistä talvi talvi tulee, kun se sille päälle sattuu. Osoite on sama kuin kovilla kesähelteilläkin. Vaikka sellainen tilanne on monimutkaisempi ja laajempi, tarkoittaa se kuitenkin, että meidän näkökulmastamme kaikki sään varsinainen ääriaines leviää tänne Venäjältä. Mantereet kylmenevät talvennapaa kohti ja vielä sen jälkeenkin.

Verhojanskissa on jo alkanut olla sellaisia 50 asteen pakkasia. Myös Pohjois-Amerikan manner on alkanut saada pohjoisosaansa lumipeitteen, joka ulottuu USA:n puolelle. Eikä sitä koskaan muista oikein, ennen kuin asian kartalta tarkistaa: lunta on jo nyt isoilla mantereilla selvästi etelämpänä kuin missä me olemme. Ja nimenomaan talvilunta; vuoristoissa on muutenkin toisenlaiset olosuhteet. Alpeilla sääennusteet ottavat kantaa siihen, miten korkealla sade kulloinkin tulee lumena.

Talven voi määritellä niin halutessaan monellakin tapaa, mutta ainakin itselleni se kaikkein tärkein kysymys kiteytyy siihen, onko lunta vai ei. Edelle menee etelärannikon asukkaana ainoastaan se, onko se osuus, mistä on tarkoitus kulkea, litisevän loskan tai mahdollisesti jään peitossa. Suuressa osassa Suomea on sentään suurella varmuudella ”kunnon” talvi, kunhan se vain ensin saadaan. Enkä tarkoita, että sen juuri tänne itselleni mitenkään haluaisin, mutta näin se menee.

Vähäisiä lumisateita on nytkin liikkeellä pohjoisessa, ja seuraavat lumet saa Pohjois-Lappi tiistaina. Muuten jäävät sateet kyllä olemattomiksi. Korkeapaine kun ei juuri sada vettä eikä lunta. Pikkuripsuihin en nyt puutu, vaikka esim. ajokeliin voi hyvin pienilläkin sademäärillä ollaa paljon vaikutusta. Se, mitä säästä sanoo, palautuu siis aina johonkin mittakaavaan ja ”kohdeyleisöön”, niin kuin nykyään ajatellaan. ”Kohderyhmä” se tietysti on sääpalveluidenkin markkinoinnin näkökulmasta. Ei aina ole keskitytty puhumaan jonkin erityisen alueen tielläliikkumisen olosuhteista. Tarkkana saa tässä olla. Ja pääteitä varten on kriteerit erilaisille ajokeleille, mutta haluaisinpa nähdä sen, joka selviää ajamalla pelkkiä pääteitä.

Keli ei ole sama asia kuin sää, vaikka nämä tietysti vuorovaikuttavat. Tämä tarkoittaa, että kulkemisalustan olosuhteet on aina erikseen huomioitava, oli sää mikä hyvänsä. Tienpinnan lämpötila on tärkeä, samoin lämpötilan muutos: kuten tiedetään, aiheuttaa sään lauhtuminen helposti liukkautta. Tämä johtuu kuuran muodostumisesta. Tuuliset ja selkeät yöt voivat tuoda mukanaan kuuraliukkautta. Erilaiset tieosuudet käyttäytyvät eri tavoin: siltapaikat esimerkiksi jäähtyvät muuta tietä nopeammin, koska maasta ei johdu korvaavaa lämpöä.

Oli niin tai näin, talven taipumus on pidentää erilaisia matkoja ajallisesti. Kun väärässä kohtaa ajetaan liian lujaa ja tietysti edessä ajavan takapuskurissa jo valmiiksi kiinni, niin pelti siinä tietysti kolisee ja ruttautuu, muista vahingoista puhumattakaan. Talvijalankulussa on vähän eri haasteet, mutta haasteet kumminkin. Ei talvi koskaan ihan helppo ole, paitsi jos sitä lunta vaikka ei alunpitäenkään sataisi eikä vesi jäätyisi… -kirjoitanpa joulupukille.

Seuraa pohjoisen pallonpuoliskon lumitilannetta: http://www.natice.noaa.gov/ims/

Meren lämpötilasta ja jäästä kannattaa olla selvillä, jos liikkuu lähelläkään rannikkoalueita.  http://www.itameriportaali.fi/fi/itamerinyt/fi_FI/jaatilanne/

Forecan lumensyvyyskartasta voi olla hyötyä, joskaan epäyhtenäinen lumipeite ei siinä ole hyvin näkyvissä. http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/snowdepth  .  Myös satelliiteista voi olla vaikeata erottaa, miten yhtenäinen vähäinen lumipeite todellisuudessa on maanpintanäkökulmasta katsoen. Sään ennustamisen näkökulmasta on tärkeintä, onko lunta vai ei, eikä enää niinkään se, kuinka paljon lunta on.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/arkki-lumi-syksy-punainen-lehti%C3%A4-506989/

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 41 kommenttia

Ilmastoennusteita huutoäänestyksellä?

Ilmastonmuutoskeskustelu on saanut jo vähän fanaattisia piirteitä, joissa varsin jyrkästi kielletään vastakkaiset aatteet. Keskustelu pysähtyy nopeasti kärkeviin kannanottoihin  puolelta kuin toiseltakin. Toisen puolen aatteet kivitetään alas usein jo ennen kuin niitä on kerrottu loppuun asti. Tilanne on kiusallinen, sillä keskusteluun ei  välttämättä uskalla osallistua neutraalina hämmästelijänä, sillä  kyselijä ajatuksineen leimataan nopeasti jompaan kumpaan ääriryhmään. Liisan ja Juhan blogien saama runsas palaute kertoo myös omalla tavallaan, ettei asiasta vieläkään ole keskusteltu tarpeeksi.

Ilmastoennustukset perustuvat tietokonelaskelmiin

Tiedettä ei voi tehdä huutoäänestyksellä. Sama pätee ennustuksiin. Jokaisen tieteenalan hienoin saavutus on ymmärtää asiat ja syy-yhteydet niin hyvin, että aiheesta voidaan luoda tulevaisuuden ennusteita. Luonnon lainalaisuudet ovat ihmiskunnalle vieläkin osin tuntemattomia eikä täydellisiä sää- tai ilmastoennusteita ole lupaa ehkä koskaan odottaa. Sääennusteiden suuret linjat pystytään kuitenkin nykyään ennustamaan ällistyttävän hyvin keskimäärin 5 vrk:n ajan. Epätarkkuus ennusteissa liittyy lähinnä paikallisuuteen. Sääennusteet perustuvat pitkälti tietokonelaskelmiin, joihin on syötetty kaikki fysiikan lainalaisuudet, joiden oletetaan tämänhetkisen tietämyksen mukaan vaikuttavan säähän ja sen muutoksiin. Samoja yhtälöitä käytetään myös ilmastoennusteisiin. Kaikki tällaiset ilmastolaskelmat ennustavat ilmaston lämpenevän.

Kuva1 Ilmastoennusteita laaditaan periaattessa äärimäisen pitkillä sääennusteilla. Ilmastoennusteet perustuvat useisiin yhtäaikaan laskettuihin sääennusteisiin eivät yhteen yhteen laskelmaan. Toisin kuin sääennusteessa, ilmastoennusteessa ei ikinä arvioida hetkellistä tilaa, vaan ennuste on aina kaikkien laskelmien vaihteluväli. Julkisuuteen usein näytetään näiden vaihteluiden keskiarvo tai mediaani, joka kuvaa siis keskimääräistä ilmastoa ilman vaihtelua. Kuvassa punaisten viivojen väli kertoo koko ennusteen. Niin kauan kuin havinnot pysyvät näiden ennustettujen viivojen sisällä, ennustetta ei voida todistaa vääräksi. Sen sijaan havaintojen pysminen säännöllisesti viivojen ulkopuolella kielisi ennusteen selvistä ongelmista.

Kuva1  Punaisten viivojen väli näyttää varsinaisen ilmastoennusteen.  Ilmastoennusteet perustuvat useisiin yhtäaikaa laskettuihin hyvin pitkiin sääennusteisiin. Toisin kuin sääennusteessa, ilmastoennusteessa ei koskaan arvioida hetkellistä tilaa, vaan ennuste on aina kaikkien laskelmien vaihteluväli. Julkisuuteen usein näytetään näiden vaihteluiden keskiarvo tai mediaani (musta paksu viiva), joka kuvaa siis ennustettua ilmastoa. Niin kauan kuin havainnot pysyvät näiden ennustettujen punaisten viivojen sisällä, ennustetta ei voida todistaa vääräksi.  Sen sijaan havaintojen pysyminen säännöllisesti ennustettujen viivojen ulkopuolella kielisi ongelmista ennustaa ilmastoa. (Lähde:IPCC)

 

 

Kyseenalaistusta tarvitaan

Emme ole aikaisemmin olleet vastaavassa tilanteessa, emmekä siksi voi olla täysin varmoja, että laskelmat olisivat täysin erehtymättömiä. Mikäli sääennusteissa olisi jokin systemaatinen pieni virhe, se ei välttämättä näkyisi lyhyissä sääennusteissa, mutta voisi kumuloitua pitkissä ennusteissa. Toisaalta ilmakehässä ja luonnossa on myös paljon monimutkaisia keskenäisiä kytkentöjä, joiden varmaa voimasuhdetta vuosikymmenien mittakaavassa on mahdotonta tietää täydellisesti etukäteen. Parhaiden mahdollisten ennusteiden laskemiseksi tarvitaan kyseenalaistusta ja uusia näkökulmia. Tieteen historiassa enemmistö on usein ollut väärässä, eikä ehdottomuus läheskään aina ole kannattanut. Tämä olettamus yksistään ei kuitenkaan voi pyyhkiä pois ilmastolaskelmia tai ilmastonmuutoksen uhkaa. Tieteelliseen kyyseenalaistukseen tarvitaan muutakin kuin mielipiteitä. Tarvitaan lainalaisuuksia ja yhtälöitä, joita voidaan syöttää ilmastolaskelmiin.

Parempi ylivarautua kuin tulla yllätetyksi

Tietokonelaskelmat ja nykytiede ennustavat ilmaston siis edelleen lämpenevän. Hetkellisestä säästä on kuitenkin lähes mahdotonta erottaa ilmastonmuutoksen vaikutusta, koska sään vaihtelu on vähintäänkin kertaluokkaa ilmaston vaihtelua suurempaa. Yksittäisillä säätilanteilla ei voi kiistää eikä todistaa ilmastonmuutoksen olemassaoloa. Yksittäisten helteiden ja myrskyjen liittämisellä ilmastonmuutokseeen on tehty paljon hallaa asian uskottavuudelle. Maalaisjärjellä ajateltuna tällöin vastaavasti voidaan kylmillä ja heikkotuulisilla tilanteilla yhtä hyvin perustella ilmastonmuutoksen olemattomuutta. Parempi indikaattori ilmastonmuutokselle on esimerkiksi lämpimien ja kylmien ennätysten esintyvyyden seuraaminen. Tämän vuoden touko-, kesä-, ja elokuu ovat olleet koko mittaushistoriassa lämpimimpiä kyseisiä kuukausia. Kaikkien vuoden eri kuukausien lämpöennätys on mitattu 1997 vuoden jälkeen. Tuorein kylmyysennätys sen sijaan on jäänyt niinkin kauas kuin vuoteen 1916. Varmasti näissä ennätyksissä keskilämpötilan kymmenyksistä voidaan kiistellä, mutta kokonaisuutena tilastot kertovat varsin selvää suuntausta. Tässä valossa on siis aika rohkeaa kyseenalaistaa koko ilmastonmuutos vain johonkin yhteen yksityiskohtaan esimerkiksi ilmastonhistoriaan perustuen.

Ilmastonmuutoksen häviäjät ja voittajat

Ilmastonmuutos koskee koko maapalloa, eikä se katso maiden rajoja niin kuin me ihmiset usein katsomme. Tässä mielessä ilmastonmuutos ei tule kohtelemaan meitä kaikkia tasavertaisesti. Näyttää vahvasti siltä että se tulee kohtelemaan kaikkein raaimmin niitä, joilla jo tällä hetkellä asiat ovat heikoimmin. Tämä johtaa helposti myös siihen, ettei asioille haluta tehdä nopesti mitään, koska sillä ei ole itselle niin välitöntä uhkaa. Todelliset vaikutuksen mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta liittyvät yhteisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja niiden noudattamiseen. Siksi asioista on tärkeä sopia yhdessä ja nopeasti.

Kuva2 Viimeisten vuosien aikana Kiinan CO2- päästöt ovat kasvaneet ylivoimaisesti eniten ja ne vastaavat jo lähes kolmasosaa kaikista päästöistä. Nyt Kiina on ensimmäisen kerran luvannut rajoittaa päästöjään. Nopeasta muutoksesta ei kuitenkaan ole kyse. Kiina alkaa vähentää päästöjään 2030

Kuva2 Viimeisten vuosien aikana Kiinan CO2- päästöt ovat kasvaneet ylivoimaisesti eniten ja ne vastaavat jo lähes kolmasosaa kaikista päästöistä. Nyt Kiina on ensimmäisen kerran luvannut rajoittaa päästöjään. Nopeasta muutoksesta ei kuitenkaan ole kyse. Kiina alkaa vähentää päästöjään 2030

Vain jäävuoren huippu?

Ilmastonmuutos on siis tiedostettu ja sen vastaisiin toimiin on otettu jopa ensimmäisiä yhteisiä askelia. Tämä on varmasti tärkeää harjoittelua tulevalle, sillä ikuinen talouskasvu yhdistettynä väestönkasvuun tuntuu rajallisella maapallolla täysin matemaattiselta mahdottomuudelta.

Kategoria: Huomioita säästä | 125 kommenttia

Lämmetköön, jos on lämmetäkseen

Kuva: niekverlaan/pixabay.

Onko ilmastonmuutoksen ”vastustaminen” leimautunut kettutyttöjen puuhiksi? Kuva: niekverlaan/pixabay.

Liisa sohaisi äskeisellä kirjoituksellaan kusiaispesää. Tämän päivän ilmastokeskustelu on vielä joskus herkkupala humanistiselle tutkimukselle, vaikka nyt se on olevinaan ihan toisella tavalla tieteellistä. Tai onkin, jos se rajataan tiedeyhteisön sisälle ja siellä perustelluin argumentein käytäväksi. Sen sijaan sieltä irti ryöpsähtäneenä ja jo ajat sitten läpipolitisoituneena koko aihe on lähinnä riesa. Toki tiedeyhteisöä on lupa epäillä ja kyseenalaistaa, ja oikeastaan on hyvä, että niin tehdään, mutta sitten tulee vastaan sellainen asia, että pitäisi sentään jotain edes yrittää tietääkin asioista, joihin ottaa kantaa. Tai muuten ollaan vaan ties mistä oikeista syistä ja loppuun asti periaatteesta joko punaisia tai valkoisia. Joillekuille tiedeyhteisökin on varmasti eliitti, joka on salaliitossa muiden eliittien kanssa. Ja köyhää kansaa vastaan, tietysti.

Ymmärrän enemmän niitä, jotka kantavat keskusteluun röykkiön tutkimustuloksia, kuin niitä, jotka vastustavat periaatteesta. Paitsi että melkein mistä tahansa asiasta voi vapaassa maassa sanoa sanottavansa ja olla sitä mieltä, ettei se ja se todista yhtään mitään. Kenelle todistaa, kenelle ei. Jo kotimainen asenneilmastomme osoittaa, kuinka vaikeata on ensinnäkään vakuuttaa ihmismassoja jostain, ja puhumattakaan, että kokonaiset suuret, vaikka Aasian kehittyvät, maat ja kansat luopuisivat vaurastumistavoitteistaan yhteisen ilmakehän eduksi. Ei taida auttaa, vaikka ne jo yskivät siellä omissa ilmansaasteissaan.

Päästöjen saaminen oikeasti kuriin koko planeetalla ja vieläpä järkevässä ajassa on mahdoton tehtävä, sanoo realisti. Ei se ole luovuttamista; tiedetyötä pitääkin jatkaa. On parempi, että tiedeyhteisö jatkaa päättäjien ja valistuneen kansanosan pitämistä ajan tasalla, mutta demokratia ei tähän pure, koska aina on iso joukko asioita, jotka vaikka äänestyspäätöstä tehtäessä ajavat ilmastonmuutoksen ohi.

En yleensä lainaa meteorologeja, mutta Liisan ”taistelu ollaan häviämässä, ja seuraukset ovat peruuttamattomia” -tulkinta IPCC:ssä esitetyistä tuloksista on mielenkiintoinen. Kun luin sen, ajattelin heti, että mikä ihmeen taistelu. Taisteluksi sitä varmaan nimittävät mieluusti ne, jotka haluavat korostaa omaa tähänastista toimintaansa ja saavuttamiaan tuloksia, siis niitäkin on, mutta maailmassa näyttää selkeästi olevan meneillään monen mielestä paljon isompia taisteluita, eivätkä nekään välttämättä ole johtaneet tai johda kovin isoihin asioihin.

Ihmiselle lienee lajityypillistä, ettei  mistään omasta vapaaehtoisesti luovuta, ja jos joku on jotain saavuttanut (kuten ns. länsimaat nykyisen kehitys- ja elintasonsa), on samaa oikeus muillakin tavoitella. Sitä vain ei sanota niin päin, että meillä on oikeus syytää ihan samat aineet ilmakehään kuin noilla toisillakin. Ja kun maailmantalouden painopiste on jo selvästi heilahtanut maihin, joissa vaikka teljetään työvoima varkauksien pelossa työpaikalle, joka sitten palaa, on kenelle tahansa selvää, ettei päällimmäiseksi voi nousta ilmastonmuutos.

Järkevin kuulemani kommentti tuli korviini Satu Hassilta, joka jo aikoja sitten eräässä tilaisuudessa huomautti, että päästöjä kannattaa vähentää jo sen takia, että ilma olisi puhdasta. Kuka haluaa hengittää saasteita? Nyt tämä argumentti vain toimii huonosti täällä, missä ilma on melko puhdasta, koska se teollisuus, joka ilmaa eniten pilaa, on muualla. Lisäksi kylmässä ilmastossa ei ensimmäisenä tehoa uhkaus ilmaston lämpenemisestä. Ja kehittynein maailma on suhteellisen kylmällä ilmastoalueella ja haikailee mielessään helteitä.

Ei myöskään auta yrittää kääntää joka ikistä hurrikaania tai rankkasadetta ilmastonmuutoksen syyksi. Ensinnäkään sitä ei kukaan usko, ja toiseksi käy niin, että kun menee vuosia eikä satukaan yhtään Katarina-hurrikaania, päästään sanomaan, että ähä kutti, eipäs se ilmasto sitten enää lämpenekään. Ja tilastot ylipäätään ovat hyvin pettäviä ja suhteellisia: ne saadaan näyttämään melkein miltä vain, jos halutaan.

Ei ihmisiin ole ennenkään järki uponnut tai vedonnut, ellei lasketa pois joitain aatekausia, ja silloinkin järki on vedonnut lähinnä eliitteihin. Mutta tunteet ja usko, ellei Jumalaan niin viimeistään kansallisvaltioon (ns. isänmaahan), ovat eri maata. Nyt pitäisi vain löytää sopiva imaami tai muu, joka sanoisi ihmisille ilman rajoja, miten tehdään ja sillä siisti. Minä en pelkää mustaakaan miestä enkä ilmastonmuutosta.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/en/protest-demo-climate-protest-action-455717/

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 77 kommenttia

Mielipiteeni ilmastonmuutoksesta

Kun blogikirjoituksen aiheena on ilmastonmuutos, tiedän osan painavan välittömästi takaisin-nappulaa. Epämiellyttävistä totuuksista kun ei ole mukava lukea, kirjoittakaa enemmän sellaisia leppoisia juttuja hellesäistä ja lumisista talvista ja hirmumyrskyistä jossain muualla. IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointiraportin yhteenveto ilmestyi viime sunnuntaina, joten koen velvollisuudekseni tuoda asian myös Sään takaa -blogin valistuneiden lukijoiden tietoon. Meteorologisesta näkökulmasta kiinnostavin eli ilmiön fysikaalista taustaa valottava jättiraportti ja alan viimeinen sana ilmestyi jo viime vuonna ja osoitti jälleen kiistattomasti sen, minkä aiemmatkin arviointiraportit: ilmasto lämpenee nopeasti ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Nyt ilmestyneen, päättäjille osoitetun yhteenvedon sanoma on huolestuttava: taistelu ollaan häviämässä ja seuraukset ovat peruuttamattomia.

ipcc5_kuva1

Kun minulta on aiheesta kysytty, olen yrittänyt pitää yllä varovaista optimismia siitä, että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan ongelman teknologian avulla. Ilmastosopimuksissa kun ei tunnu tapahtuneen merkittäviä edistysaskelia kuluneen vuosikymmenen aikana.ipcc5_kuva10Silti turhauttaa se että tämän ajan suurimpaan ongelmaan ei suhtauduta vakavasti ja ydinvoimaloidenkin rakentaminen on työn ja tuskan takana.

ipcc5_kuva12

Eniten tätä meteorologia ärsyttää, että vielä vuonna 2014 niin sanotut ilmastoskeptiset tahot saavat puheenvuoron mediassa. Kommenttiosastoissa ja somessa toivorikkaan huutelun ilmastonmuutoksen pysähtymisestä vielä kestää ammatillisella viileydellä, mutta ei valtamediassa, jota seuraavat ja uskovat sadattuhannet ihmiset. Minustakin olisi ihan älyttömän hauska saada tietää, että ilmastomuutos olikin vain satua, mutta ”uskotko ilmastonmuutokseen” -gallupien aika on ohi.ipcc5_kuva15

Siteeraan vielä Leo Straniusta, joka on lausunut haastattelussa: ”Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu tätä tahtia, maapallo pystyy elättämään vain 1–2 miljardia ihmistä. Se tarkoittaa, että nykylapsista vain joka kymmenes selviää.”

Tekstin mainiot infografiikat ovat peräisin ilmasto-opas.fi -sivustolta, jota ylläpitävät Ilmatieteen laitos ja Ympäristöministeriö. Tuli silti mieleen, että olisiko niissä pitänyt olla ne kymmenen lasta, jäätiköt ja sen sellaiset kun ovat niin kovin kaukaisia.

Kategoria: Huomioita säästä | 164 kommenttia

Pyhäinpäivän säänäkymiä

Lehtivihreä on tallessa. Nyt voi sopeutua talveen. Kuva: inkflo / pixabay.

Lehtivihreä on tallessa. Nyt voi taas sopeutua talveen. Kuva: inkflo / pixabay.

Marraskuu on alkanut. Ja hyvin se alkoi vuoden pilvisimmäksi kuuksi, kun suuressa osassa maata paistoi aurinko. Idässä oli pilvisiä alueita, lännestä leviävän pilven etureuna näkyi Tampereen läntisellä taivaalla. Sade sieltä tulee, pohjoisessa pyryttää viimeistään sunnuntaiaamuna lunta. Ja lauhaa säätä riittää ainakin maan etelä- ja keskiosassa vielä moneksi päiväksi.

Sateet tulevat jälleen kerran lauhan ilman etureunalla. Sitä meille pumppaa matalapaine, joka on maanpinnan lähellä Islannissa, ylempänä ilmakehässä lähempänä Brittein saaria. Ja etelään päin se matalapaineenalue jatkossa kasvaa, ei niinkään tänne meille, mitä nyt tiistain-kesikiviikon maissa yksi matalapaineenkeskus liikkuu Perämeren yli itäkoilliseen. Sen sateet ovat Etelä-Lappia myöten pääosin vettä, pohjoisempana ja matalan perässä voi tulla myös lunta. Etelässä sateet ovat sunnuntain jälkeen vähäisiä, josko niitä ainakaan enää tiistaina tulee etelässä juuri ollenkaan.

Mutta matkoille mieliviä voi kiinnostaa, että kuten jo vihjasin Pohjois-Atlantin matalapaineenalueen kasvavan etelään päin, sää sateistuu reippaasti ensin läntisessä Euroopassa ja ensi viikon mittaan Välimerellä lännestä alkaen. Maanantaina puhutaan jo monin paikoin runsaista sateista Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa.  Tiistaina runsaimpien sateiden vyöhyke kattaa vielä Etelä- ja Länsi-Espanjan, kaakkoisen Ranskan ja jo Pohjois-Italian.

Keskiviikkona ovat vuorossa Italia ja Alpit, torstaina sateisinta on Tunisiasta Italian yli Balkanille. Ensi viikonloppua kohti tämän edelleen tavallaan saman matalapaineenalueen sateita tulee Italiassa ja Kreikassa, vähitellen myös Turkissa. Meillä lähinnä etelärannikolla saattaa sadella, muuten on korkeapainepoutaa.

Forecan nettisivulla parin lähipäivän sään kehitystä Euroopan tasoisesti voi seurata Ilmanpaine ja sää -animaatiosta http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/pres_rain . Siitä saa yksittäisiä piste-ennusteita laajemmin tietoa ainakin suurten sadealueiden liikkeistä. Ja mitä lähempänä maanpintailmanpaineen samanarvonkäyrät eli ns. isobaarit ovat toisiaan, sitä tuulisempaa sää on. Tällaisesta voisi jalostaa ylipäätään nykyaikaisen tavan esittää vaikka viiden päivän säätä, koska radiota lukuun ottamatta kuvallinen esitys on helppoa.

Toisaalta esim. radioiden toimitukset, jos olisivat vähääkään kiinnostuneita asiasta, voisivat hieman harjaannuttuaan käyttää tällaista esitystä varsin monipuolisesti hyväkseen, viimeistään sadetutkan kanssa. Mutta aina törmää siihen, että sää on mukamas niin ja niin kiinnostava asia, kunhan se vain päästään sivuuttamaan parilla lauseella, ja sitten taas ties mihin viihdepöpötykseen, jolla ilmeisesti on kysyntää. Voi, ihmiset, jos haluatte tietää enemmän säästä, antakaa se palaute kuuntelemallenne, katsomallenne tai lukemallenne medialle. Siellä se sääntely ja valinta tehdään, kuten toki tärkeämpienkin maailmankuvan rakennuspalikoiden osalta.

Mutta nyt on vielä pyhäinpäivää jäljellä, joten siirrän aivoni ja ajatukseni ihan muualle.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/talvi-puu-lehdet%C3%B6n-puu-243690/

 

Kategoria: Huomioita säästä | 4 kommenttia

Hurrikaanikausi päättymässä – miksi hurrikaaneja ei esiinny talvella?

Hurrikaanikausi on hyvää vauhtia hiipumassa, se kestää tyypillisesti kesäkuusta marraskuun loppuun. Muuna aikana hurrinkaaneja esiintyy Atlantilla äärimmäisen harvoin. Taifuuneja voi kuitenkin esiintyä ympäri vuoden, mutta useimmin niitäkin on loppukesällä. Eteläisellä pallonpuoliskolla esiintyviä trooppisia sykloneita pyörii useimmiten taas juuri pohjoisen pallonpuoliskon talvisaikaan, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on kesä.

Syy trooppisten pyörremyrskyjen kausiluontoiseen esiintyvyyteen on meriveden lämpötila ja siinä esiintyvät vaihtelut vuodenajan mukaan sekä auringon zeniittiaseman (vyöhyke, jossa aurinko paistaa kohtisuoraan ylhäältä) siirtyminen vuoden mittaan eri paikkaan. Keskikesällä aikaan zeniittiasema on pohjoisella pallonpuoliskolla Kravun kääntöpiirillä, ja keskitalvella aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla Kauriin kääntöpiirillä. Hurrikaanien, taifuunien ja troopisten syklonien esiintymisalueista ja eroista tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessani.

Trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien esiintyvyys Atlantilla eri kuukausina.

Trooppisten myrskyjen ja hurrikaanien esiintyvyys Atlantilla eri kuukausina vuosina 1851-2013. Eniten myrskyjä esiintyy tilastollisesti syyskuussa.

Trooppisia pyörremyrskyjä voi syntyä vain päiväntasaajan lähettyvillä, jossa vallitsee pysyvä heikohko itävirtaus ja aina sopivan lämmin meri. Merivesi on nimittäin trooppisten pyörremyrskyjen pääasiallinen energian ja voiman lähde.

Voimakkaimmat hirmumyrskyt herkuttelevat kosteutta lämpimimmissä vesissä, ja parhaat kasvuedellytykset pyörremyrskyn voimistumiseen hirmumyrskyksi asti on yli 26 asteen pintalämpötila. Lisäksi tarvitaan sopivan suuruinen virtauskenttä, eli ilmakehässä vallitseva perustuuli, joka ei saa olla liian kovaa, sekä virtaukseen syntyvä häiriö, josta trooppinen myrsky saa alkunsa. Näitä häiriöitä syntyy mm. tuulen puhaltaessa mantereiden yli, jotka lämpiävät auringon vaikutuksesta synnyttäen häiriöiden alkulähteenä tarvittavaa konvergenssia. Esimerkiksi hurrikaanit saavat tavallisimmin alkunsa loppukesällä auringon zeniittiaseman ollessa Saharan yllä, jolloin kuuman aavikon yllä syntyy konvergenssista häiriöitä, jotka ajautuvat itävirtauksen mukana Atlantille.

Kun trooppinen hirmumyrsky on syntynyt, voi se kulkeutua lämpimien merivesien yllä pois päiväntasaajalta kohti pohjoista ja Atlantilla näin voi siis käydä kesällä ja syksyllä, kun merivedet lämpenevät kesän aikana. Kylmän meriveden yllä pyörremyrsky heikkenee ja kulkiessaan tarpeeksi pohjoiseen häviää myös sen tyypillinen spiraalimainen rakenne ilmakehässä vallitsevien voimakkaampien tuulien ja coriolisvoiman takia, tämän vuoksi hurrikaani ei voisi koskaan saapua esimerkiksi Suomeen. Talvisaikaan merivesi on Pohjois-Atlantilla sen verran kylmää, etteivät hurrikaanit selviä sielläkään hengissä. Atlantin eteläosakin on kylmien merivirtojen vuoksi niin viileää, että siellä hurrikaaneja ei esiinny juuri koskaan.

Tyynellämerellä esiintyy taifuuneita myös muina vuodenaikoina kuin kesällä ja syksyllä, joka on kuitenkin niiden huippusesonkia.  Talvella auringon zeniittiasema siirtyy etelämmäs kohti Kauriin kääntöpiiriä ja taifuunien esiintymistiheys pienenee merkittävästi samalla kun merivesi viilenee. Eteläisellä pallonpuoliskolla trooppisten pyörremyrskyjen esiintymishuiput osuvat pohjoisen pallonpuoliskon talvi- tai kevätaikaan, jolloin auringon zeniittiasema sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla.

Trooppisten pyörremyrskyjen ja taifuunien esiintymistiheys Tyynenmeren länsiosassa eri kuukausina. esiintymistiheys

Trooppisten pyörremyrskyjen ja taifuunien esiintymistiheys Tyynenmeren länsiosassa eri kuukausina vuosina 1959-2010. Eniten myrskyjä esiintyy tilastollisesti elo-lokakuussa.

Lukumäärällisesti pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyy kuitenkin jopa kaksinkertainen määrä trooppisia pyörremyrskyjä verrattuna eteläiseen pallonpuoliskoon – luultavasti sen vuoksi, että pallon pinnanmuoto on pohjoisemmilla leveysasteilla mantereisempi kuin eteläisellä puoliskolla, jossa sijaitsee pääasiassa vain vettä ja jossa tuuli puhaltaa liian kovaa pyörremyrskyjen syntymiselle. Manneralueiden vähyyden vuoksi myös konvergenssista syntyviä häiriöitä on vähemmän, joista myrskyt voivat saada alkunsa.

 

Kuvat NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) sivuilta:

http://www.aoml.noaa.gov/hrd/tcfaq/G1.html

 

Kategoria: Huomioita säästä | 8 kommenttia

Syystuulella lauhaan talviaikaan

Kuva: PublicDomainPictures/Pixabay.

…on aikamme kallis, vuotemme virtana…  Valitse oma näkökulmasi syksyyn ja talveen ja havainnoi. Kellonaika muuttuu, entä sinun syksysi? Kuva: PublicDomainPictures/Pixabay.

En ymmärrä, mitä synkkää tai surumielistä joku näkee syksyssä. Ehkä sitten, jos maailma lakkaa sen jälkeen olemasta, mutta vuodenajat ovat kiertokulku. Ei talvikaan ole kuolemista, vaan ainoastaan hetki levätä. Vällyjen alla pakkasta paossa pirtissä pienoisessa on tunnetila. Se helpottaa keskittymistä itseensä ja uusiutumista. Pois maailman kiireistä vaikka kirjojen tai internetin äärelle. Uusia ajatuksia ei välttämättä tule kesäkuumalla, vaan syksyllä ja talvella.

Eilen Malmilla kuului bussipysäkille mennessä kumma kahina. Tuuli, kuten tuulee vielä monta päivää, ja tuulenpyörteet olivat täyttyneet kuivista vaahteranlehdistä. Ne raapivat kuivaa asfalttia kaikilla lehtiruodoillaan, siitä lähti huomattava syystuulen ääni. Ei humina puissa, vaan ihan omansa, uusi ääni. Kuivankäpertyneet lehdet paljastivat tuulenpyörteiden tavat. Havainnoitavaa on kaikkialla ja joka aistille. Kuivat lehdet eivät edes tuoksu kuten märät ja jo vähän lahot.

Vaan pohjoisessapa on jo lunta, Kainuun ja Koillismaan korvilla jo parin vaaksankin verran. Mutta miten lumen käy, kun vettä lorottaa jo nyt päälle ja lämpöasteet hoitavat loput. Syysloma oli jo talviloma, mutta käykö myös toisinpäin, sen näyttää vain aika ja tuleva talvi. Nyt tuulee lauhasti, ja syksyllähän kuuluu tuulla. Ihan tuttu kuva syyspäivästä ja -yöstä. Ilman liikkuessa se sekoittuu itsensä kanssa. Jos on selkeä yö, tienpinta jäähtyy. Jos pakkaselle asti ja jos lämpönsä pitävä ilma on kosteaa, saa tienpinta kuuraisen peitteen. Siinä on autonrenkaille, mitä kiillottaa aina vain jäisemmäksi. Kun ei ole autoa, ei tarvitse päättää, millä renkailla ratsastaa. Ei ole enää kesä.

Mustasta jäästä olen kuullut, että sen nimi tulee asfaltin väristä. Mutta hetkinen – harmaahan se kuiva asfalttinen tienpinta on eikä musta. Mustana se on jo ainakin valmiiksi märkä jäätymään, jos yläpuolelta lähtee lämmittävä pilvipeite sopivissa oloissa pois. Ei ilman tarvitse olla pakkasella, ja silti märkä tie voi äkkiä jäätyä. Katse siis myös ylös, vaikka useimmiten tiehen. Havainnoitavaa on kaikkialla, ja maailma on kokonaisuus. Sen pirstaloivat vain näkökulmat. Jokainen vuodenaika on itsessään näkökulma.

Samoin kellonaika on sopimus, joka ei sinänsä sido, mutta maailmamme, vaihteleva osa itse kunkin elämäämme, on sen varaan rakennettu. Kuinkahan moni havahtuu nyt sunnuntaiaamuna siihen, että on yhtäkkiä ja vasten tapojaan aikaansa edellä. Tulevaisuuteenkin voi unohtua. Varhaisaamun kylmin hetki hyppää tuntia aikaisemmaksi. Näin tekee myös iltapäivän lämpimin tunti – tietysti vain niin kauan kuin auringolla suoraa lämmitystehoa riittää. Niin ovela on maailma.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/en/snow-winter-roof-white-clock-blue-15919/

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 2 kommenttia

Kaunis, petollinen kuura

Lumea haikaileville eteläsuomalaisille odotus käy toisinaan pitkäksi, sillä tyypillisesti maa on mustana vielä marraskuunkin puolella, ja esimerkiksi etelärannikolla pysyvää lumipeitettä saadaan monena vuotena odotella joulukuulle saakka. Syysruskan kirjavat sävyt ovat hiljalleen kadonneet syksyn edetessä, kun puut ovat pudottaneet lehtensä ja nököttävät täysin alastomina luonnon armoilla. Harva se aamu sitä havahtuu kuitenkin valkoisena hohtavaan, jäiseen ja satumaiseen maanpintaan, joka joskus saattaa erehdyttävästi muistuttaa hentoa lumipeitettä. Todellisuudessa kyse on kuurasta, jota muodostuu, kun maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella ja siinä on tarpeeksi vesihöyryä.

Selkeinä syysöinä maanpinta menettää voimakkaasti lämpöä, jota karkaa ilmakehän kautta avaruuteen pitkäaaltosäteilynä. Maanpinta jäähtyy yllä olevaa ilmakerrosta nopeammin –  vaikka lämpötila kahden metrin korkeudella mittauskoijussa olisikin vielä plussan puolella, voi maanpinnassa helposti olla jo pakkasta. Tällöin puhutaan hallasta, ja sopivan kosteissa olosuhteissa myös kuuranmuodostus on mahdollista. Jos maanpinnassa on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee nollan alapuolelle, härmistyy vesihöyry pienen pieniksi jääkiteiksi, kuuraksi. Härmistymisestä puhutaan, kun kaasu (vesihöyry) muuttuu suoraan kiinteäksi (jääkide) olomuodoksi ilman nestemäistä välivaihetta. Mikäli on heikkotuulista tai tyyntä, vesihöyry ei ehdi haihtua eikä sekoittua ilmaan ja se härmistyykin nopeasti jääkiteiksi.

Kuuran syntymistä edesauttaa, jos kylmän maakerroksen alapuolella on jokin lämpöä ja kosteutta emittoiva lähde. Esimerkiksi puisten jalkakäytävien tai laiturien alla on usein muhimassa lämpöä ja vesihöyryä, joka karkaa raoista vähitellen ilmaan ja saa puun pinnalla aikaan voimakasta kuuranmuodostusta. Pinnasta voi tulla petollisen liukas.

Kuura on kaunista mutta myös pirullista keliolosuhteista puhuttaessa. Kuuran ennustaminen ei aina ole kovin yksiselitteistä: täytyy osata ottaa huomioon pilvisyys-, tuuli-, kosteus- ja lämpötilaolosuhteet ja niiden äkkipikaisetkin muutokset. Talvisin kuura yllättää toisinaan kokeneenkin meteorologin: maalaisjärjellä ajateltuna kuuraa ei pitäisi muodostua, kun taivas on pilvessä, sillä lämpöä ei pääse karkaamaan avaruuteen. Mutta pienikin rako pilvipeitteessä voi aikaansaada nopean lämpötilan laskun pakkasen puolelle tienpinnassa ja kuuranmuodostus tapahtuu silmänräpäyksessä. Eipä myöskään heti tulisi ajatelleeksi, että hyvin lauhoina talvipäivinä lämpötilan ollessa vaikkapa +5 asteessa voi kuuraa syntyä. Tähän riittää pilvetön taivas keskellä kirkasta päivää, sillä auringon säteilyteho on olematon ja käytännössä lämpö ehtii nopeasti karata maanpinnalta avaruuteen.

Tulevana viikonloppuna, erityisesti perjantain kuluessa, sää on lauhtumassa voimakkaasti mutta hitaasti. Samalla Suomeen virtaa kosteampaa ilmaa lounaasta kylmän pakkasilman tilalle. Tällaiset muutokset voivat aikaansaada erittäin petollista ja laaja-alaista kuuraliukkautta, joten perjantaina on syytä olla tarkkana liikenteessä – erityisesti, jos on kesärenkaat vielä alla (niin kuin allekirjoittaneella)!

10014301_716494548437915_8345153789590013491_o

Kuuraa Helsingin Arabianrannassa (kuva: Pekka Pouta)

On hyvä tietää, että kuura ei ole sama asia kuin huurre, joka on myös rykelmä pienen pieniä jääkiteitä, mutta sen syntymekanismi poikkeaa kuurasta. Huurteen muodostuminen vaatii sen, että ilman kastepiste on sama kuin sen lämpötila eli ilman suhteellisen kosteuden on oltava 100 %. Ilmassa olevat alijäähtyneet, pikkuruiset pisarat tarttuvat kiinni kylmiin pintoihin muodostaen huurretta.

Katsaus tulevaan säätilanteeseen

Lähipäivinä Siperia opettaa kylmine tuulineen ja pakkanen saattaa öisin kiristyä itäisessä ja pohjoisessa Suomessa jopa yli 20 asteeseen. Kylmin hetki koettaneen torstaiaamuna, jolloin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla pakkanen voi paukkua (yli?) 25 asteen voimin. Kaikkien aikojen lokakuun pakkasennätys on vuodelta 1968, jolloin Sodankylässä lämpötila laski -31,8 asteeseen 25. lokakuuta. Tämä ennätys pysyköön yhä voimassa.

Erittäin mielenkiintoista on myös seurata Suomenlahdella syntyviä lumikuuroja. Tällä hetkellä ilmamassan ja Suomenlahden pintaveden välinen lämpötilaero on huimat parikymmentä astetta ja tuulen kääntyessä puhaltamaan idän ja kaakon välille voi lumi yllättää ensi yönä ja huomenna etelärannikkolaiset.

Tämä kylmä jakso jäänee näillä näkymin lyhyeksi. Viikonlopuksi odotellaan jälleen tutuiksi käyneitä lauhkeita lounaistuulia pilvineen ja sateineen. Lappiin saadaan kunnon lumipyry, etelä voi selvitä täysin sateitta. Ja tässä onkin sitten potentiaalia pidemmällekin lauhalle jaksolle.

Kategoria: Huomioita säästä | 3 kommenttia