Oskillaatioviidakko

Syyspäiväntasaus on ohitettu, eli vietämme nyt seuraavat kuusi kuukautta vuotuisen kierron ”pimeällä puolella”. Yöt ovat päiviä pidempiä ja lyhenevät tästä joulun tienoille asti.

Vuodenaikaisvaihtelulla on suuri vaikutus säähän, mutta ilmakehästä on havaittu useita muunmittaisia kiertoja eli oskillaatioita. Oskillaatioista ja niiden vaiheita mittaavista indekseistä puhutaan usein. Monelle jo itse sanan ”oskillaatio” merkitys jää hämärän peittoon, tänään avaan siis lyhyesti mistä on kyse.

Kuva: Harmish Khambhaita / Flickr

Kuva: Harmish Khambhaita / Flickr

Oskillaatio – mikä se on?

Ilmakehän oskillaatioista puhuttaessa viitataan ilmakehässä luonnollisesti tapahtuvaan vaihteluun, jossa sääparametrit, esim. ilmanpaine, lämpötila ja sademäärä, vaihtelevat jaksoittain. Vuodenaikaisvaihtelu on yksi esimerkki; yksinkertaistettuna meillä on talvella kylmää, kesällä lämmintä ja välivuodenaikoina matkataan oskillaation yhdestä vaiheesta toiseen.

Erilaisissa oskillaatioissa vaihteluväli voi olla jotakin muuta kuin yksi vuosi. Vaihtelu voi tapahtua joidenkin viikkojen, kuukausien, parin vuoden, muutaman vuoden, kymmenien vuosien tai jopa vuosituhansien välein. Myöskin niiden vaikutusalue vaihtelee, ilmastosta puhuttaessa tunnutaan yleensä viittaavan ainakin yhden mantereen kokoluokan oskillaatioihin.

Oskillaatioiden tunnistamista vaikeuttaa se, että ne hukkuvat valtavaan määrään tietoa. Päällekkäin tapahtuvat vuodenaikaisvaihtelu, tuntematon määrä erilaisia oskillaatioita ja valtavan kohinan päälle tuottaa normaali satunnaisvaihtelu. Yksinkertaistettu malli tilanteesta on nähtävissä veden pinnalla: kun useasta eri suunnasta tulee aaltoja, lopputulos vaikuttaa katsojan silmiin vain satunnaiselta heilahtelulta. Ilmakehässä tilanne on sama, mutta vaikeusastetta on nostettu runsaasti!

Asiaa ei yhtään helpota, että toisin kuin vuodenaikaisvaihtelu, joka tapahtuu säännöllisesti, useissa oskillaatioissa vaihtelu on suurta. Esim. El Niño -oskillaation seuraavaa huippua tai laaksoa ei pystytä ennustamaan varmasti kovinkaan kauaa etukäteen. Huippujen ja laaksojen vuoroväli vaihtelee ajallisesti ja niiden voimakkuusvaihtelu on suuri.

Esimerkkejä tunnetuista oskillaatioista

ENSO

  • ENSO-oskillaatiossa (El Niño / Southern Oscillation) vuorottelevat El Niño – ja La Niña -vaihe.
  • Se vaikuttaa suuresti erityisesti trooppisen Tyynenmeren itä- ja länsirannikon säähän ja sitä kautta esim. kalastukseen ja maanviljelyyn.
  • Kierron kesto on epäsäännöllinen, yleensä n. 2-10 vuotta.

NAO

  • NAO-oskillaatiossa (North Atlantic Oscillation) Pohjois-Atlantin Islannin matalapaineen ja Azorien korkeapaineen välinen ilmanpaine-ero vaihtelee.
  • Se on merkittävä Euroopan, myös Suomen säälle, sillä se vaikuttaa liikkuvien matalapaineiden reitin sijaintiin.
  • Kierto on epäsäännöllinen.

AO

  • AO-oskillaatiossa (Arctic Oscillation) ilmanpaine vaihtelee pohjoisnavan ja pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteiden välillä.
  • Se vaikuttaa koko pohjoisen pallonpuoliskon säähän.
  • Kierto on epäsäännöllinen.
  • NAO- ja AO-oskillaatiota kutsutaan myös yhteistimellä NAM (Northern Annular Mode).

Tässä oli vain muutama esimerkki oskillaatioista. Näiden lisäksi voisi nimeltä mainita vaikkapa oskillaatiot SAM (Southern Annular Mode), AMO (Atlantic Multidecadal Oscillation), IOD (Indian Ocean Dipole), MJO (Madden-Julian Oscillation), lista on pitkä.

Oskillaatiot ovat sikäli keinotekoinen käsite, että ne antavat kuvan, että on kyse helposti ympäristöstään irrotettavasta ilmiöstä, jonka vaiheesta voi päätellä täysin, minkälaista säätä on jollekin alueelle luvassa. Asia ei ole niin yksinkertainen, vaan todellisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Muutokset ilmakehässä yhdellä alueella ja yhdessä parametrissa vaikuttavat toiseen alueeseen ja parametriin. Muutos kulkeutuu aaltojen lailla eteenpäin ilmakehässä. Ilmakehä elää koko ajan, joten muutoksien vaikutuksia kulkee ristiin rastiin joka suuntaan koko ajan. Ne yhdessä muodostavat meille tutut ilmastot ja sään. Oskillaatioiden käsite on ihmisten tapa yrittää ymmärtää ympäristöään palanen kerrallaan.

Nykyään ilmakehän käytöstä on alettu ymmärtää jo siinä määrin, että vaikka kaikkea ei voida tunnistaa, esimerkiksi päivittäisen sään ennustaminen sujuu jo kaiken huomioonottaen varsin hyvin. Erilaisiin ilmakehässä tapahtuviin vaihteluihin on maapallon mittakaavassa varsin hiljattain tullut yksi lisää: ihmisen aiheuttama ilmakehän kemiallisen koostumuksen muutos. Sen vaikutuksia ilmastoon on jo näkyvissä, erilaiset kerrannaisvaikutukset tulevat näkyviin vähitellen. Elämme maapallon kokoisen, ajattelemattomuuttamme aloittamamme tieteellisen kokeen aikoja.

Kategoria: Huomioita säästä | 9 kommenttia

Suursäätila vai paikallissää?

Meille tulee välillä ehdotuksia blogiaiheiksi. Ne ovat erittäin tervetulleita, sillä ehdotusten avulla voimme vastata kysymyksiin ja käsitellä aiheita, jotka teitä lukijoita kiinnostavat.  Jos ja kun teillä on mielessä aiheita, joista haluaisitte meidän kirjoittavan, pistäkää vinkkiä kommentteihin! Toteutamme toiveita mahdollisuuksien mukaan.

Tänään yritän parhaani mukaan vastata lukijan esittämään kysymykseen

Miksi meteorologit puhuvat niin paljon suursäätilasta ja niin vähän paikallissäästä?

Ajan ja tilan puute

Sääennusteiden käyttäjät kuulevat tai lukevat meteorologin valitsemia sanoja yleisimmin televisiossa, radiossa ja sanomalehdissä. Näissä kaikissa asiat pitää ilmaista lyhyesti, sillä aikaa tai palstatilaa on rajoitettu määrä. Silti jollakin tavalla on ilmaistava tuleva sää niin, että kuulija-/lukijakunta missä tahansa levikkialueella kokee omasta säästään sanotun ainakin jotakin. ”Aurinkoista ja poutaa koko maassa” tyyppisenä päivänä se on melko helppoa, joskus taas Suomen yli saattaa olla liikkeessä kolmekin eri sadealuetta saman päivän aikana. Kullakin sadealueella on oma reittinsä ja ajoituksensa ja sadealueiden väliin jää vielä erilaista säätä.

Valitettavasti sääilmiöt eivät tunne ihmisen kehittämiä aluerajoja ja sääilmiöiden reittien ilmaiseminen parissa lauseessa voi olla välillä hyvinkin haastavaa. Lopputulos on siksi helposti muotoa ”Itä-Suomen yli liikkuu sateita, maan länsiosassa on aurinkoisempaa” siitä huolimatta, että suurelle osalle kuulijoista tai lukijoista jää mysteeriksi, kuuluvatko he tällaisessa ennusteessa maan itä- vai länsiosaan.

4765328580_441caa1ed6_b

Mahdollinen säätietojen käyttäjä (Kuva: Kevin Gessner / Flickr)

Suursäätila kertoo paljon myös paikallissäästä

Meteorologin silmin sääkartta on täynnä ”otuksia”: esimerkiksi Euroopassa voi olla jossakin korkeapaine, sen ympäristössä puolestaan pari merkittävää matalapaineen keskusta. Meteorologi oppii opinnoissaan jo alussa, että kuhunkin ”otukseen” liittyy sille ominaisia sääilmiöitä.

Jos meteorologille kertoo vaikkapa Suomen kuuluvan laajaan matalapaineen alueeseen ja matalapaineen keskuksen siihen liittyvine sateineen liikkuvan maamme yli itään, muodostuu hänen päähänsä jo yleiskuva siitä, mitä on odotettavissa. Kuvaus suursäätilasta antaa vinkin siitä, mistä suunnasta tuulee ja missä tuulet ovat voimakkaimmat, jonkinlaista osviittaa siihen, minkälaisia pilvisyys- ja sadealueita on odotettavissa ja mahdollisesti vieläpä jonkunlaisen arvauksen lämpötilojen kehityksestä.

Ongelmana tässä on tietenkin se, että suurelle osalle säätiedotusten käyttäjistä tämä hiljainen tieto ei välity. Tieto matalapaineen keskuksen liikkeistä ei välttämättä herätä lisäajatuksia, vaan turhauttaa: mikä sää täällä minun paikkakunnallani on? Onko pilviä, onko sateita?

"Sääotuksia" eli suursäätilan korkea- ja matalapaineen alueita (Kuva: Foreca)

”Sääotuksia” eli suursäätilan korkea- ja matalapaineen alueita (Kuva: Foreca)

 

Sään ennustaminen vaikeutuu pienessä mittakaavassa

Suursäätilan ”otukset” eli korkeapaineiden ja matalapaineiden sijainnit osataan nykyään ennustaa varsin hyvin useampia päiviä eteenpäin. ”Varsin hyvin” tarkoittaa meteorologian tapauksessa sitä, että muutokset niiden ennustetuissa reiteissä pysyvät usein vain kymmenien kilometrien mittakaavassa.

Valitettavasti tuo kymmenien kilometrien mahdollinen virhe vaikkapa sadealueen paikassa on virhealueella sijaitsevalle käyttäjälle merkittävä. Pahimmillaan ennustettu aurinkoinen päivä saattaa muuttua kaatosateeksi.

Kuurosateet ovat myös ongelmallisia. Niiden esiintymisalue ja kuurojen mahdollisuuden ajankohta osataan ennustaa varsin hyvin, mutta kuurojen tarkkojen paikkojen ennustaminen on toistaiseksi mahdotonta. Lause ”enimmäkseen poutaa, mutta yksittäisten sadekuurojen mahdollisuus” saattaa tarkoittaa sitä, että yhdessä huono-onnisessa paikassa tulee 20mm vettä kerralla!

 

Suursäätilan kertomisesta ennusteissa ei taideta ihan heti päästä, vaikka se osaa käyttäjistä turhauttaisikin; toisaalta sen informatiivisuuden, toisaalta ajankäytön takia. Paikallissääennusteita esitetään lähinnä paikallislehdissä ja pienen peittoalueen radiokanavilla, lyhyissä koko maan ennusteissa suursäätila kuvaa tilanteen etenemistä parhaiten.

Minkälaisia sääennusteita sinä suosisit?

 

Kategoria: Huomioita säästä | 5 kommenttia

Vuoden sumuisin kuukausi

Tähän aikaan vuodesta syksyn alkaminen on jo käsillä – sen voi aistia, haistaa ja nähdä luonnon muutoksista. Illat ovat pimeitä sekä kosteita, yöt puolestaan kirpeän kylmiä, ja toisinaan taianomaiset sumut värittävät aamu- ja iltamaisemaa. Syksyn alkaessa sumut  yleistyvät, ja erityisesti sisämaan puolella tällä hetkellä eletään vuoden sumuisinta aikaa.

Aurinko lämmittää vielä sen verran, että se jaksaa hälventää sumut iltapäivän mittaan pois, mutta syksyn edetessä tämä ei enää ole itsestäänselvyys. Selkeinä ja heikkotuulisina öinä maanpinnan jäähtyminen on voimakasta ja suotuisissa olosuhteissa sumuja muodostuu erityisesti kosteikkojen, notkojen ja laaksoalueiden ympäristöön.
Säteilysumu on yleisin sumutyyppi

Loppukesän ja varsinkin alkusyksyn yleisin sumutyyppi maa-alueilla on säteilysumu. Sen syntyminen vaatii heikkotuulisuutta ja maanpinnan kylmenemistä pitkäaaltosäteilyn karkaamisen johdosta. Kun ilman lämpötila laskee ja saavuttaa kastepistelämpötilan, alkaa kasteen ja vähitellen myös sumun muodostuminen edellyttäen heikkotuulista tai tyyntä tilannetta.

Syntyvä säteilysumu jää usein ohueksi sumukerrokseksi ollen paksuudeltaan vain n. 1-5 metriä. Aamulla auringon säteilylämmitys tunkeutuu vielä tähän aikaan vuodesta sumuvaipan läpi lämmittäen maanpintaa ja lopulta haihduttaen sumun. Syksyn edetessä auringon säteilyteho pienenee, eikä sumun hälveneminen päivän mittaan ole enää takuuvarmaa, ja joskus tiivis sumuverho jääkin vellomaan pitkälle iltapäivään.

Sumu voi kohota sumupilveksi
Sumukerros kasvaa suotuisissa olosuhteissa paksuksi ja tällöin onkin todennäköistä, että hälvenemisen sijasta sumukerros kohoaa aamupäivän mittaan sumupilveksi. Sumupilven alla maanpinnan jäähtyminen vähenee ja lämpötila alkaa ikään kuin kohota alhaalta käsin. Tällöin nk. pitkäaaltosäteilyn karkaamista eli säteilyjäähtymistä tapahtuu itse sumukerroksessa, jolloin sumu pääsee paksunemaan ja kasvamaan yläosastaan.

Mikäli paksusta sumupilvestä tihuttaa vettä, on se merkki siitä, että sumu on haihtumassa alhaalta käsin, mutta itse sumupilvi voi olla paksu ja kasvamassa yläosistaan. Paksu säteilysumu voi pysyä hengissä aamulla pitkäänkin, sillä auringon säteily ei jaksa tunkeutua paksun kerroksen läpi ja osa säteilystä heijastuu sumun yläreunalta, jolloin säteilyjäähtyminen saattaa jatkua vielä iltapäivälläkin. Todennäköisesti sumu kohoaa näissäkin tilanteissa aamupäivän kuluessa vähintäänkin sumupilveksi (Stratus-pilvi).

Sumujen ennustaminen haastavaa

Säteilysumujen ja muidenkin sumutyyppien ennustaminen on hankalaa, sillä sumun eri kehitysvaiheet riippuvat monen fysikaalisen tekijöiden vuorovaikutuksesta: säteilystä, ilman pystyliikkeistä, tuulisuudesta ja siihen liittyvästä advektiosta sekä pisaranmuodostuksesta. Usein sumut ovat myös varsin paikallisia, jolloin kehittyneempienkin tietokonemallien hilavälit eivät ole tarpeeksi pieniä paikallisten sumujen sijainnin ennustamisen kannalta. Parempi onkin vain todeta, että olosuhteet ovat sumun syntymiselle suotuisat tietyllä alueella.

Vastoin yleistä käsitystä sumun syntyminen ei aina vaadi 100 % suhteellista ilmankosteutta eli nk. kyllästymispistettä. Karkeasti sanottuna sumun syntyminen on mahdollista, kun ilman lämpötila kohtaa kastepistelämpötilan, mutta 100 %:n suhteellinen kosteus ei ole aina tarpeen. Esimerkiksi merien yllä sumua voi muodostua jo 85 %:n ilman suhteellisessa kosteudessa, sillä syntymismekanismi poikkeaa hieman mantereen yllä olevista sumuista.

Syksyistä sumua Helsingin Töölönlahden yllä 15.9.2016. / kuva: Markus M.

Syksyistä sumua Helsingin Töölönlahden yllä 15.9.2016. / kuva: Markus M.

Kategoria: Elämä ja sää, Sää ja luonto, Vuodenajat, Yleistä säästä | Tagit: , , , | 2 kommenttia

Tulevan viikon sienestyssäät

Viime viikonloppuna korkeapaineen kohtalo oli vielä epävarma, nyt näyttää jo hyvältä! Korkeapaine hallitsee Suomen säätä näillä näkyvin lähes puolentoista viikon ajan. Jokunen matalapaineen keskus käy välillä häiriköimässä, ensimmäinen jo tänä viikonloppuna, mutta korkeapaine pulpahtaa niiden jälkeen sitkeästi takaisin.

Tähän aikaan vuodesta korkeapaine ei enää tuo varmaa auringonpaistetta, vaan sumupilvi saattaa ajoittain jäädä taivaan peitoksi. Korkeapaineen ansiosta sateet pysyvät silti loitolla.

Miltä siis näyttää viikonlopun sää?

Lauantai

Suomen yli liikkuu lämmin rintama ja meille alkaa virrata lämpimämpää ilmamassaa. Mitä se tietää käytännössä? Tiivistelmä:

Pori-Helsinki-linjan eteläpuolella: Aamulla pilvistä ja kuurosateita, pian poutaantuvaa ja aurinkokin alkaa näyttäytyä. Samalla lämpötila nousee, parhaimmillaan parinkympin tienoille.

Idässä, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuun tienoilla: Pilvistä ja kuurosateita. Lämpötila 10…15 asteen paikkeilla, pilvi pitää lämmön poissa.

Lapissa: Länsi-Lapissa on varsin pilvistä, mutta poutaista, Itä-Lapissa poutaista ja osin aurinkoistakin.

Lauantain tärppi eli mihin itse lähtisin: Varsinais-Suomen ja Satakunnan tienoilla näyttää hyvältä! Luvassa aurinkoista ja mukavan lämmintä säätä.

Sunnuntai

Aamu näyttää lauantai-illan kaltaiselta: selkeintä on lounaassa, muualla pilvistä, mutta nyt jo poutaista.

Päivällä tilanne muuttuu, matalapaineen keskus siirtyy Pohjois-Ruotsin ylle ja sateita alkaa levitä lännestä Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin. Satakunnan tienoillakin voi tulla muutama kuuro. Maan itäosassa sen sijaan pilvipeite rakoilee ja sää muuttuu mukavampaan suuntaan.

Päivälämpötila nousee lounaassa yleisesti 20 asteeseen, muuten maan etelä- ja keskiosassa on 15-18 astetta ja pohjoisessa 10-14 astetta.

Sunnuntain tärppi? Pidän aurinkoisesta säästä, idässä näyttää varsin positiiviselta. Savonlinna-Mikkeli-Lappeenranta-kolmiota kohti!

Ensi viikko

Sunnuntaina lähestyvän matalan keskuksen ja siihen liittyvien sateiden väistyttyä korkeapaine saa taas vallan. Ensi viikosta on tulossa suuressa osassa maata poutainen ja varsin aurinkoinen. Lupaavalta näyttää, ainakin ulkoilijoiden kannalta!

Aiotko ulkoilla tulevan viikon aikana kauniin sään päivinä?

Oma aikeeni on lähteä metsään täydentämään sienivarastoja, toivottavasti sienionni suosii!

Näitä ei kannata poimia - ainakaan syödä (Kuva: Ari Helminen / Flickr)

Näitä ei kannata poimia – ainakaan syödä (Kuva: Ari Helminen / Flickr)

Kategoria: Huomioita säästä | 4 kommenttia

Neljän viikon sääennuste

Sääennusteet perustuvat yhä enenevässä määrin tietokonelaskelmiin. Tietokoneelle kaikki sääennusteet ovat vain laskutehtäviä.  Niinpä pitkä sääennuste on vain vähän isompi laskutoimitus kuin lyhyt sääennuste. Periaatteessa tietokoneella voisi siis laatia sääennusteen jopa tuhannen vuoden päähän.

Perinteinen sääennuste ei tietenkään näin pitkälle olisi kovin mielekäs, mutta todella pitkiä ”sääennusteita” käytetään jo hyväksi tällä hetkellä ilmastoennusteissa.  Ilmastoennusteissa ei kuitenkaan haluta tietää yhtä hetkellistä säätilaa jonakin tiettynä päivänä ja tiettynä kellonlyömänä, vaan enemmänkin ollaan kiinnostuneita, onko useammista eri laskelmista mahdollista löytää jotain yhteistä trendiä vuosien välillä.

Pitkissä sääennusteissa sää lasketaan moneen kertaan

Viimeisten vuosien aikana myös sääennusteissa on alettu käyttää useampia yhtäaikaisia tietokonelaskelmia. Myös  Forecan 15 vrk:n ennusteessa käytetään hyväksi tällaisia ns. parviennusteita.   Tällöin yhden tietokonelaskelman sijasta ennuste lasketaan yli 50 kertaa samoilla fysiikanyhtälöillä, mutta hieman eri lähtötilanteella. Tiedetään, että toisinaan pienikin ”perhosen siiven isku” voi johtaa viikkojen kuluttua suureen muutokseen säätilanteessa.  Juuri tätä ennusteen alkutilan herkkyyttä yritetään näin arvioida useamman yhtäaikaisen laskelman perusteella.  Mitä pidemmälle kaikki laskelmat ovat saman henkisiä, sitä pidemmälle säätä voidaan ennustaa. Vastaavasti mitä herkemmin eri laskelmat poikkeavat toistaan, sitä vähemmän ennusteessa on ”varmaa” kerrottavaa.

Pitkissä ennusteissa yksityiskohdat katoavat

Tehokkaimpien tietokoneiden ja parhaimpien säälaskentamallienkaan ei ole mahdollista laskea yksittäisten sadealueiden ja matalapaineiden aikataulua enää viikon päähän.  Aikataulun lisäksi yksittäisten saderintamien muoto ja koko ei myöskään enää ole laskettavissa.  Toisaalta usein yli kahden viikon ennusteissakin on mahdollista tietää suuri linjoja matalapaineiden reitistä ja alueista, jolla ilma on keskimääräistä lämpimämpää tai kylmempää sekä vastaavasti, millä alueilla on keskimääräistä sateisempaa tai kuivempaa.

ECMWF (Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus) laskee tällaisia pidempiä ennusteita kaksi kertaa viikossa.  Syksyn mittaan  Foreca aloittaa julkaisemaan tällaisia viikkoennusteita omilla sivuillaan, Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Ennusteita julkaistaan aluksi lämpötilalle ja sateelle.

Sade-ennusteet

Sade-ennusteissa näytetään ensimmäiseltä viikolta koko tulevan viikon sademäärä Euroopan alueelle.  Sen jälkeen näytetään kuinka paljon kyseinen sademäärä poikkeaa normaalista. Poikkeama keskimääräisestä näytetään neljälle seuraavalle viikolle. Normaalia sateisemmat alueet esitetään vihreän ja sinisen sävyinä sekä kuivat alueet keltaisen ja ruskean sävyinä.

Lämpötilaennusteet

Myös lämpötilaennusteissa näytetään viikoittainen poikkeama keskimääräisistä lämpöoloista seuraavalle neljälle viikolle.  Keskimääräistä lämpimämmät alueet näytetään keltaisen ja punaisen sävyinä ja kylmemmät alueet sinisen eri sävyinä.

Kahden viikon jälkeen ennustettavuus useimmiten heikkenee selvästi

Haastavin tilanne pitkissä ennusteissa on silloin, kun suursäätila muuttuu useampaan otteeseen. Usein pitkät ennusteet osaavat arvioida suuret sään muutokset varsin hyvin vielä reilun viikon päähän, mutta mikäli muutoksia on luvassa useampia jäävät jälkimmäiset muutokset helposti huomaamatta.   Käytännössä kahden viikon jälkeen parviennusteet poikkeavat toisistaan jo tuntuvasti ja tällöin ennusteet eivät enää ota voimakkaasti kantaa suuntaan eikä toiseen.

Usein voisi olla perusteltua näyttää ennustetta vain parille seuraavalle viikolle, mutta koeluonteisesti aloitamme ainakin aluksi 4 viikon ennusteilla.  Näin jokainen voi itsekin arvioida kuinka paljon hyötyä näistä pidemmistä ennusteista on.

Tärkeämpi seurata enemmän eri alueiden kokoa kuin voimakkuutta

On tärkeää tiedostaa, että vaikka tyhjät alueet kartalla tarkoittavat periaatteessa keskimääräistä säätä (ei selvästi lämmintä/kylmää tai sateista/kuivaa), useimmiten yli 2 viikon ennusteessa tyhjät alueet tarkoittavat, että  laskelmat ovat säätilanteesta eri mieltä.  Tämä puolestaan tarkoittaa, ettei sää ole enää kovin suurella varmuudella ennustettavissa.

Pitkissä ennusteissa on myös tärkeämpää tarkkailla, missä lämpimät tai sateisemmat alueet sijaitsevat, kuin kuinka voimakkaita erot ovat.   Ensimmäisen viikon jälkeen laajat heikotkin alueet lämmintä/kylmää (tai sateista/kuivaa) ovat varmempi ennusmerkki kuin voimakkaat pienet alueet.  Tämän johdosta viikkoennuste ainakin aloitetaan Euroopan mittakaavassa. Pienellä karttapohjalla myös helposti huomio keskittyisi epäolennaisiin pieniin yksityiskohtiin.

 

Kategoria: Huomioita säästä | 13 kommenttia

Omega, tuotko meille auringonpaisteen?

Mediassa ja keskustelupalstoilla käydyssä sääkeskustelussa, kuten muidenkin alojen keskusteluissa, nousee aika ajoin pintaan ”hitti-ilmiöitä”, jotka herättävät erityisen paljon kiinnostusta. Sääkeskustelussa viime vuosina tällaisia ilmiöitä ovat olleet mm. polaaripyörre, erilaiset indeksit ja omega-korkeapaineet.

Yksi näistä ilmiöistä, omega-korkeapaine, näkyy mahdollisuutena ensi viikon sääkartalla Suomen yllä, joten nyt on sopiva aika käydä läpi, mistä oikein on kyse.

Suomi matalapaineiden reitillä

Suomen leveysasteilla ilmavirtaus käy keskimäärin lännestä kohti itää. Keskimääräisessä tilanteessa Suomen eteläpuolelle jäävän keskileveysasteiden ilmamassan ja pohjoispuolisen polaarisen ilmamassan rajavyöhyke kulkee ylitsemme. Liikkuvat matalapaineen keskukset liikkuvat tuota rajavyöhykettä pitkin, joten sää on meillä usein epävakainen ja vaihteleva.

Keskileveysasteiden ja polaarisen ilmamassan välinen rajavyöhyke ei suinkaan käyttäydy hyvin ja pysy kartalla siististi paikallaan, vaan todellisuudessa se mutkittelee kuin käärme. Kartalta katsottuna näyttää välillä siltä, kuin matalapaineiden reittiä työntäisi paikoin eteläpuolelta ja paikoin pohjoispuolelta iso, näkymätön sormi, joka saa reitin pullahtamaan uuteen suuntaan.

Silloin tällöin matalapaineiden reitille pääsee muodostumaan korkeapaine. Korkeapaine on matalapaineille kuin niiden eteen rakennettu este, jonka läpi ne eivät pääse, vaan joka on pakko kiertää. Kuvana tilanne näyttää osapuilleen tältä:

Omega-korkeapaine (kuva: Joanna Rinne)

Omega-korkeapaine (kuva: Joanna Rinne)

Virtaus ja matalapaineen keskukset pääsevät mustia viivoja pitkin, mutta korkeapaine estää niiden kulkemisen lävitseen.

Tällaista korkeapainetta nimitetään esimerkiksi sulkukorkeapaineeksi, blocking-korkeapaineeksi tai omega-korkeapaineeksi (omegaksi siksi, että matalapaineiden reitin muoto muistuttaa kreikkalaista omega-kirjainta). Tällainen tilanne voi olla yllättävän stabiili, se saattaa pysyä paikallaan jopa pari viikkoa.

Korkeapaine ensi viikolla

Sääkartoilla ensi viikolla omega-korkeapaine näyttää kovasti yrittävän muodostua Fennoskandian ylle. Alkuviikolla sellainen käväisee kääntymässä lyhyesti, mutta viikon puolivälin matalapaine puskee sen pois. Tämän hetken ennusteissa lopullinen läpimurto näkyy ensi viikonloppuna:

Syyskuun toisen viikonlopun 850 hPa-painepinnan ennuste (Kuva: Foreca)

Syyskuun toisen viikonlopun 850 hPa-painepinnan ennuste (Kuva: Foreca)

Tilanne näyttää lähes koulukirjamaisen tyylikkäältä. Lauantaiaamun ECMWF-mallin ennusteissa korkeapaine on parkkeerannut Fennoskandian ylle ja matalapaineiden reitti kulkee sen molemmin puolin. Mikäli tämä ennuste toteutuu, on luvassa poutainen, laajalti aurinkoinenkin viikonloppu koko maahan!

Valitettavasti tätä ennustetta ensi viikonlopulle ei voi pitää vielä täysin varmana, sillä korkeapaineen muoto ja tarkka sijoitus on vielä vaihdellut jokin verran ennusteissa. Jonkunlaisen muodon korkeapaine varmasti ottaa, mutta jos se jää esimerkiksi liian länteen, matalapaineiden reitti siirtyy Suomen itäpuolelta kulkemaan suoraan ylitsemme ja aurinkoennuste muuttuu sade-ennusteeksi.

Jäämme seuraamaan tilannetta!

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 1 kommentti

Rauli-myrsky, mistä kannattaa seurata?

Rauli-myrsky etenee parhaillaan Suomen yli, tätä kirjoittaessani tuuli on voimakkain Pohjanlahden rannikolla, erityisesti Pietarsaaressa. Tilanne elää ja kehittyy yhä.

Siksi on ajankohtaista täsmentää – mistä on paras seurata tulevien tuntien tuulihavaintoja ja -ennustetta?

Vastaus löytyy sivustomme vasemman laidan palkista, pari laatikkoa bloginaaman alapuolelta. Sieltä löytyy sinivihreä otsikko ”veneilysää”. Nimestään huolimatta se on hyvä väline ei vain vesialueiden, vaan myös maa-alueiden tuulitilanteen seuraamiseen.

Klikataanpa tuota veneilysää-otsikkoa ja katsotaan, mitä aukeaa:

Veneilysää (kuva: Foreca)

Veneilysää (kuva: Foreca)

Tadaa! Kartta näyttää tuuliennusteen lähipäiville. Koska kartta kulkee veneilysää-nimellä, ensimmäisessä näkymässä tarjolla on tuuliennuste merialueille. Kuten kuvasta näkyy, reipasta tuulta on luvattu tällekin hetkelle.

Entä jos haluaisin tietää, kuinka kovaa rannikolla pahimmillaan voi tuulla? Tässä kuvassa näkyy ennustettu keskituuli, mutta keskituuli tarkoittaa, että puhutaan mitattujen tuulien keskiarvosta, eli mittaustuloksissa on mukana ollut todellisuudessa sekä matalampia että korkeampia lukemia. Keskituuli on 15 m/s riippumatta siitä, onko mitattu 14 ja 16 m/s vai 0 ja 30 m/s!

Tähän löytyy vastaus klikkaamalla kartan yläpuolelta ”puuskat” ja vielä ”riskirajat”.

Veneilysää: puuskat ja riskirajat (kuva: Foreca)

Veneilysää: puuskat ja riskirajat (kuva: Foreca)

Johan värit muuttuivat! (Myönnettäköön, muutin draaman takia vielä ajanhetken täksi illaksi puolenpäivän sijaan.) Violetti väri paljastaa nopeasti, että myrskypuuskia on ennustettu Perämerelle ja Suomenlahden itäosaan. Myrskypuuskien riski näkyy tiheästi raidoitetulla alueella, kovan tuulen riski harvemmin raidoitetulla. Näiden alueiden lähellä rannikollakin kannattaa varautua myrskypuuskien tuomiin ongelmiin.

Entä maa-alueet? Suurin osa Suomen pinta-alasta on maata, ei merta. Vieläpä Lappi, joka on nyt täysin piilossa?

Ei hätää! Klikataanpa kartan ”Vaihda alue”-näppäintä ja valitaan sen alta alueeksi Fennoskandia. Kartan yläpuolisesta palkista puolestaan valitaan alueeksi meren sijaan maa. Miltä nyt näyttää?

Puuskat riskirajoineen maa-alueilla (Kuva: Foreca)

Puuskat riskirajoineen maa-alueilla (Kuva: Foreca)

Heti auttoi! Kartan mukaan kolmelta iltapäivällä myrskypuuskia on odotettavissa maan länsiosassa, kovan tuulen puuskia lähes koko maassa. Tilanteen muuttumista ajan kanssa voi seurata oikean reunan aikapalkilla liikkumalla.

Ylimmästä palkista voi siirtyä seuraamaan vesistöjen tuulihavaintoja, aaltoennustetta ja muita mielenkiintoisia asioita.

Tämän avulla Raulia ja muita tuulia seuraamaan, pysykää ehjinä!

 

Kategoria: Huomioita säästä | 7 kommenttia

Milloin alkaa syksy?

Lämmin viikonloppu lähestyy!

Lähestyvä lämpö on herättänyt myös toimittajat kyselemään yksityiskohtia. Yksi yleisesti kysytty asia on ”voiko tätä kutsua jo intiaanikesäksi?”

Intiaanikesä-sana on peräisin Pohjois-Amerikasta ja sitä käytetään, kun syksyn viileiden säiden alettua sää muuttuukin takaisin kesäisen lämpimäksi. Siis takatalven vastakohta.

Elokuu on monille (myös itselleni) tuntunut viileältä sadekuurojen ja ajoittain tuulisen sään takia, Facebookin uutisvirran täyttyminen tuttujen sienikuvista ei yhtään vähennä tunnetta syksyn alkamisesta. Sikäli ei ole ihme, että lämpeneminen tuntuu paluulta kesään syksyn jo alettua.

Mutta miten syksyn alkaminen oikeasti määritellään? Yhteen paikkaan sidottujen ihmisten ”mutu” ei tietenkään vielä riitä tieteelliseksi määritelmäksi.

 

Vuodenajan alkaminen voidaan määritellä useilla eri tavoilla, mediassa ehkäpä yleisimmin käytetty määritelmä on termiset vuodenajat. Perinteisesti termiset vuodenajat on määritelty seuraavasti:

  • Kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli 0 Celsiusastetta
  • Kesä alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi yli 10 Celsiusastetta
  • Syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi alle 10 Celsiusastetta
  • Talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi alle 0 Celsiusastetta

Termiset vuodenajat vaihtuvat eri osissa Suomea eri aikoihin ja niiden vaihtuminen on nähtävissä aina vasta jälkikäteen. Suomessa lämpötilat eivät etene suoraviivaisesti päivien edetessä, vaan heittelehtivät vuoristoradan lailla erilaisten ilmamassojen ja säätyyppien ylittäessä maatamme. Vuodenaikojen vaihdokset todetaan virallisesti Ilmatieteen laitoksella edellisten viikkojen ja kuukausien lasketun lämpösumman perusteella.

Siksi niinkin yksinkertaisiin kysymyksiin kuin ”onko syksy jo alkanut” tai ”milloin syksy alkaa” on hankala vastata, virallisesti voidaan sanoa syksyn alkaneen vasta sen ollessa jo pitkällä!

Mukavaa viikonloppua kesäisessä säässä!

Pohtiikohan pulu syksyn alkamisen ajankohtaa? (Kuva: Marjaana Pato / Flickr)

Pohtiikohan pulu syksyn alkamisen ajankohtaa? (Kuva: Marjaana Pato / Flickr)

 

Kategoria: Huomioita säästä | 27 kommenttia

Lämpöä – vihdoinkin?

Heippa!

Viime viikkojen sää on ainakin itselleni tuntunut tipahdukselta suoraan syksyyn – viileitä päivälämpötiloja ja kuurosateita päivittäin.

Ensi viikon sääkartoilla on näkyvissä ainakin lämpenemisen mahdollisuus, yläilmakehän laaja matalapaineen alue yllämme hellittää otettaan ja kaakosta saattaa päästä meille lämpimämmän ilman aalto. Mikäli tämä ennuste toteutuu, ei kyse ole sentään ihan seksivaumegahelteistä (iltapäivälehtihenkistä sanamuotoa lainatakseni), vaan loppuviikolla lämpötila nousee yleisesti 20-24 Celsiusasteen paikkeille.

Katsotaanpas vielä Euroopan ensi viikon sääennustetta kuvina:

Maanantain ja tiistain sääennuste (Kuva: Foreca)

Maanantain ja tiistain sääennuste (kuva: Foreca)

Viime päivät Suomen yllä palloillut matalan keskus sateineen heikkenee aluksi, mutta saa uusia voimia yhdistyessään Kaspianmeren itäpuolelta purskahtavan ilmavirtauksen etureunaan. Tiistai on siis tuulinen, sateinen ja viileä.

Keskiviikon ja torstain sääennuste (kuva: Foreca)

Keskiviikon ja torstain sääennuste (kuva: Foreca)

Keskiviikkona ja torstaina lämpimän ilmavirtauksen vaikutus näkyy jo karttaväreissä, oranssi saa tummempia sävyjä. Tämän hetken ennusteissa sää ei täysin poutaannu, vaan kuuroherkkä sää jatkuu edelleen. Silti sateiden välissä lämpötila nousee etenkin viikonloppua lähestyessä yli 20 asteen, mikä ainakin itselleni on tervetullutta vaihtelua, edessä on kuitenkin taas kolme viileämpää vuodenaikaa.

Ennuste on pysynyt tämänkaltaisena jo useamman peräkkäisen malliajon, jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä jännityksellä!

Kategoria: Huomioita säästä | 21 kommenttia

Veneilijät hoi – trombit mahdollisia lähipäivinä!

Loppukesän matalapaineet sateineen ja tuulineen kurittavat Suomea vielä ainakin ensi viikon alkupuolelle saakka. Ilmassa on tänään selvästi elokuun tuntua, vaikka aurinko mukavasti ihoa lämmittääkin tuulensuojaisilla paikoilla. Kesän lämpimimmän hetken jälkeen järvet alkavat yleensä viiletä heinäkuun loppupuolella, mutta Suomea ympäröivät merialueet ovat lämpimimmillään vasta elokuun alkupuoliskolla. Lämpimät vesialueet ja kylmenevä ilmakehä mahdollistavat erityisesti loppukesästä vesipatsaiden eli vesistön yläpuolisten trombien syntymisen.

Vesipatsaiden syntyminen

Ympäristöään lämpimämmät vesistöt voivat suotuisissa olosuhteissa edesauttaa vedenpäällisten trombien eli vesipatsaiden syntymistä erityisesti, jos seuraavat ehdot toteutuvat:

  • Suomen ympäristössä vaikuttaa matalapaineen keskus tai sola, mielellään ns. ”kylmä pisara”, jolloin alla oleva vesistö on yläpuolisia ilmakerroksia selvästi lämpimämpi ja kosteampi.
  • Verrattain matalalla sijaitseva tiivistymiskorkeus ja pilvien alaraja.
  • Heikko tuuliväänne, jolloin tuulen suunnan ja nopeuden muutokset ovat pieniä eri ilmakerrosten välillä.
  • Hitaasti liikkuva pilvi tai kuuropilvi.

Keskileveysasteiden pohjoisosassa, kuten esimerkiksi Suomen vesistöillä, vesipatsaita syntyy eniten elokuussa, jolloin vesistöjen välittömässä läheisyydessä ilma on usein ympäristöään ja ylempiä ilmakerroksia sekä kosteampaa että lämpimämpää. Jos Suomen ympäristöön parkkeeraa nk. ”kylmä sola”, ilmakehän pystysuuntainen lämpötilaero kasvaa suureksi erityisesti merialueiden yllä loppukesästä ja tällöin kuuropilviä todennäköisesti syntyy. Alailmakehän heikko tuuliväänne edesauttaa vesipatsaiden syntymistä, samoin kuin vesistön yllä oleva hitaasti liikkuva pilvi.

Vesipatsaiden syntyminen poikkeaa tornadoista/trombeista olennaisesti juuri siinä, että voimakasta pyörteisyyttä tai ukkospilveä ei tarvita – vesipatsas voi suotuisissa olosuhteissa syntyä Cumulus-pilvenkin yhteyteen, joka ei sada eikä ukkosta. Olennaista on se, että vesistön yllä lämmin ja kostea ilma kohoaa ylöspäin ja tempautuu voimakkaan lämpötilaeron aiheuttaman pystysuuntaisen pyörteen mukaan. Tällöin vesipatsaasta tulee näkyvä.

Vesipatsaita voi myös syntyä, mikäli ilma lämpenee keinotekoisesti vesikerroksen välittömässä läheisyydessä. Esimerkiksi rajujen öljytankkeripalojen yhteydessä on havaittu vesipatsaita, jotka ovat voimakkaan pystysuuntaisen lämpötilaeron seurauksena syntyneet kuin ”tyhjästä”.

Vedenpäälliset trombit todennäköisiä lähipäivinä

Kuluneen elokuun alussa vesipatsaita on havaittu Suomessa niin ikään läntisillä merialueilla ja toisaalta myös muutamien järvien yllä keskisessä Suomessa. Lähipäivinä vesipatsaiden syntymiselle on otolliset olosuhteet erityisesti Pohjanlahdella sekä mahdollisesti myös Länsi- ja Pohjois-Suomen suurten järvialueiden yllä siellä, missä kuuropilviä esiintyy. Keskiviikkona erityisesti Vaasan ja Oulun välisellä merialueella näyttävätkin vesipatsaat ovat mahdollisia, myöhemmin illasta ehkä myös mm. Selkämerellä.

Suomen länsipuolella on heikkenevä matalapaine ja toisaalta torstaiksi maamme ylle on venähtämässä laaja matalapaineen yläsola. Räväköitä kuurosateita on tiedossa suureen osaan maata ja vähitellen kylmemmäksi käyvä ilmakehä alkaa kasvattaa erityisesti suurten vesistöjen yllä pystysuuntaista lämpötilaeroa. Elokuun edetessä sademäärät mantereella vähenevät, kun taas merialueilla ja rannikoiden läheisyydessä kasvavat. Matalalla roikkuvien ja hitaasti liikkuvien pilvien yhteyteen kehittyviä suppilomaisia rakenteita on syytä tarkkailla vesillä liikuttaessa, sillä elokuu on vesipatsaiden kulta-aikaa.

Komea vesipatsas saaristossa. Voimakkuudeltaan vesipatsaat vastaavat tyypillisesti F0-F1 -luokan tornadoja. Kiitos kuvasta, Tuomas Pelto, instagram: @tpelto, web-sivu: tuomaspelto.galleria.fi)

Komea vesipatsas saaristossa. Voimakkuudeltaan vesipatsaat vastaavat tyypillisesti F0-F1 -luokan tornadoja. Kiitos kuvasta, Tuomas Pelto, instagram: @tpelto, web-sivu: tuomaspelto.galleria.fi)

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kesä, Rajut sääilmiöt, Vuodenajat | Tagit: , , | 2 kommenttia