Luovitaan lämmössä

Liika lämpö voi läkähdyttää. Kannattaa siis ottaa jo ajoissa iisisti. Kuva: derge / pixabay.

Liika lämpö voi läkähdyttää. Kannattaa siis ottaa jo ajoissa iisisti.   Kuva: erge / pixabay.

Kesken lämpöaallon on paha sanoa vielä mitään siitä kokonaisuutena, mutta eilen tuli ilmoille tilannetta aika lailla jo kuvaava tieto: yhden viikon keskiläpötilaksi on saatu niin korkea lämpötila, oliko se nyt 20,2 astetta, ettei moista ole koettu sitten vuoden 1961. Eniten itseäni kuitenkin kosketti Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelun (mistäpä muualtakaan tuo tieto olisi ilmoille putkahtanut) reagointi menossa olevaan säähän tavalla, joka poikkeaa rutiinikökkökuukausitilastoinnista ja pelkkien yksittäisten hellehuippujen metsästyksestä.

Keskusteluun säästä on jo aika saada muutakin kuin erilaisia ”ennätyksiä”, milloin tämän kesän tähän asti kuumimman päivän, milloin talven kireimmän pakkasen muodossa. Vaikka ääriarvot tietysti sinänsä kiinnostavat, eivät ne vielä kaikkea kerro. Esimerkiksi lämpöaaltojen tapauksessa, kuten nyt, oleelliseksi nousee myös sen kesto ja vaikutus kokonaisuutena. Ei ole missään oikeassa mielessä tärkeää, sattuuko jokin sää jollekin kuukaudelle vai vasta seuraavalle.

Kuukaudet ovat almanakkaa, eivät säätä. Almanakkapoterosta pitäisi jo nousta. Myös viiden vuorokauden. Sään tilastoinnin soisi olevan ajassa elävää ja oikeasti esim. vastaavanlaisia säitä menneisyydestä etsivää. Lämpöaaltojen tapauksessa jonkinlaiset lämpösummakehitelmät voisivat olla nymuotoisia perustilastoja säätä oikeasti kuvaavampia.

Lämpötilaa usein vieläkin tärkeämpi on sateisuus. Siinä olisi hyvä tarkastella sademäärän lisäksi sateiden kestoa, esimerkiksi sadepäivien määrää. Täytyy sillä olla merkitystä, sataako joka päivä vähän vai tuleeko koko kuukauden tai muun ajanjakson sademäärä yhdellä kertaa yhtenä päivänä. Pelkässä kuukausisademäärässä tämä ei näy, mutta sen mukaisten mahdollisten säiden ja niiden vaikutusten kirjo voi olla valtava.

Säädatan vapauttamisen hengessä myös ilmastopalvelu voisi ottaa ihan asiakseen miettiä, millä tavoin yleisön säästä kokonaisuutena saamaa (siis ilmaiseksi ja erikseen kysymättä) tietoa voisi mahdollisesti syventää ja monipuolistaa. Kaikki edellytykset kuitenkin ovat olemassa.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/v%C3%A4synyt-vaeltajat-lepopaikka-lepo-249683/

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 12 kommenttia

Lomasään tarjoaa sulkukorkeapaine

Ilmakehä on kuin valtaisa tehosekoitin, jossa napojen kylmää ilmaa sekoitetaan päiväntasaajan lämpimään ilmaan. Tätä ei välttämättä aina huomaa, kun itse seisomme tukevasti maapallon pinnalla. Todellisuudessa maapallo pyörii vinhaa vauhtia akselinsa ympäri, kierroksen joka vuorokausi. Päiväntasaajalla maapallon pinta liikkuu 2 kertaa matkustajalentokoneen vauhdilla ja meidän leveysasteillakin hyvin vielä lentokoneen vauhdilla. Kun päiväntasaajalla ilma vielä jatkuvasti lämpenee ja navoilla kylmenee, ovat  ainekset valmiina sekoitettavaksi. Usein hetkellinen sää onkin tämän suuren sekoituksen aikaansaamaa sattumaa. Tosin kyllä tästä kaaoksesta löytyy myös selkeästi nähtäviä suurempia rakenteita ja välillä pidemmäksi aikaa jatkuvia säätyyppejä.

 

Erilaisia rakenteita

Kesäaikaan erilaiset virtaustyypit jäävät helpommin päälle pidemmäksi aikaa. Tämä johtuu siitä, että kesällä myös pohjoinen napa-alue pääsee lämpenemään auringon vaikutuksesta. Kun aurinko pohjoisnavalla nousee taivaalle maaliskuussa (kevätpäivän tasaus) laskee se vasta syyskuussa. Kesällä lämpötilaerot ovat pieniä ja siksi matalapainetoiminta on heikompaa. Vastaavasti talvella lämpötilaerot ovat suurempia ja ilmakehän sekoittamiseen tarvitaan voimakkaampia matalapaineita ja tuulia.

 

Kuvassa näkyy erilaisia virtaustyyppejä ylempänä ilmakehässä. Ennen tietokoneiden aikaa pidempiä sääennusteita tehtiin lähinnä näiden yläilmakehän virtausten ja muotojen mukaan

Kuvassa näkyy sääolojen kannalta tärkeimpiä erilaisia virtaustyyppejä ylempänä ilmakehässä. Ennen tietokoneiden aikaa pidempiä sääennusteita tehtiin lähinnä tällaisten yläilmakehän (500 hPa) virtausten ja virtauskenttien muotojen mukaan.  a) Kylmäpisara: Liikkuvien matalapaineiden virtauskentästä on kuroutunut oma paikallaan pyörivä kylmän ilman alue.  b ) Pohjoiset matalapaineet: Kuroutuneen kylmän pussukan laidalla pohjoisesta virtaa uusia annoksia kylmää ilmaa ja samalla saapuu matalapaineita pohjoisen suunnalta. c) Omega-korkeapaine: Korkeapaineesta kuroutuu laajempi omegan muotoinen korkeapaineen virtauskenttä, joka pakottaa matalapaineet väistämään aluetta. d) Kaakkoiset matalapaineet: Usein kuroutuneen kylmän pussukan ja lämpimän omegan välille syntyy kesäsäisin hyvin lämpimän ja kostean ilman ukkosherkkä virtaustyyppi, jossa idän ja etelän väliltä saapuu lämmintä ilmaa ja matalapaineita sekä uusia ukkosrintamia. e) Atlantin matalapaineiden virtaus. Länsivirtauksen mukana Atlalntilta saapuu laajoja suhteellisen nopeasti liikkuvia matalapaineita ja sää vaihtelee huomattavasti päivien välillä. Nykyään tällaista esiintyy enää harvemmin kesällä, mutta loppusyksystä ja alkutalvesta sitäkin enemmän

Kylmä pisara

Lomalaisen kannalta on oleellista, mikä säätyyppi ”jää päälle” juuri oman loman ajalle. Monelle se kaikkein epätoivotuin säätyyppi on Suomen ylle parkkeeraava kylmemmän ilman matalapaine, ns. kylmä pisara. Kylmän pisaran säätyypissä on luvassa kylmiä selkeitä öitä ja kirkkaita aamuja. Päivät puolestaan ovat pilvisyydeltään runsaita ja sateita on luvassa useaan otteeseen pitkin päivää. Välillä heikkoja sateita, mutta useimmiten suuria sadepisaroita ja rakeitakin. Tällaisessa tilanteessa ilma  kuitenkin useimmiten lämpenee vähitellen päivä päivältä.

 

Pohjoiset matalapaineet

Kylmin mahdollinen kesäsää koetaan, kun päälle jää virtauskenttä, jossa matalapaineet saapuvat pohjoisen suunnalta. Tällöin ilma ei pääse lämpenemään, sillä uutta kylmää ilmaa saapuu annoksina ja lämpötilan trendi on kyseisen virtauksen ajan laskusuunnassa. Sateita tulee kuitenkin vähän heikommin kuin kylmän pisaran tapauksessa. Pilvisyydessä ei myöskään ole välttämättä yhtä selvää vuorokausirytmiä ja myös laajoja satamattomia pilvilauttoja esiintyy. Tästä säästä saimme hyvän esimerkin kesäkuussa, jolloin lämpötilat meillä jäivät poikkeuksellisen alhaisiksi. Kyseessä oli kuitenkin varsin paikallinen pitkään jatkuva virtaus ja koko maapalloa ajatellen kesäkuu oli alustavien tietojen mukaan mittaushistorian lämpimin.

 

Kaakkoiset matalapaineet

Matalapaineet voivat tuoda myös hyvin lämmintä säätä, mikäli ne saapuvat meille etelän ja idän väliltä. Tällaiseen säähän liittyy hyvin kosteaa ja lämmintä ilmaa sekä voimakkaita ukkosia ja paikallisia sateita. Kyseiset matalapaineet syntyvät usein ukkosten yhteyteen ja tällaisessa tilanteessa usein myös aurinko paistaa pitkiä aikoja ja lämpötilat kohoavat aurinkoisilla alueilla 30 asteen tuntumaan ja ylikin. Sää on niin kosteaa, että öisinkin lämpötila jää yli 20 asteeseen eli esiintyy trooppisia öitä.

 

Atlantin matalapaineet

Ennen vanhaan oli myös usein länsivirtauksen kesiä, joille on tyypillistä sade ja aurinkopäivien vuorottelu. Usein niin, että muutaman päivän paistaa aurinko ja sitten väliin tulee pilvisempi sadepäivä, jolloin lämpötilat jäävät melko alhaisiksi. Pilvisen päivän jälkeen on kuitenkin usein luvassa aurinkoa ja reilun 20 asteen lämpötiloja. Välillä tulee kuurottaista sadetta, jonka jälkeen aurinkoiset päivät ovat vähän viileämpiä. Tämä useampipäiväinen vaihtelu jatkuu pidemmän aikaa siten, että eri jaksot vähän vaihtelevat pituudeltaan.

 

Sulkukorkeapaine (Omega-korkeapaine)

Monille se kaikkein toivotuin lomasää saadaan, kun päälle parkkeeraa laaja aurinkoinen korkeapaine. Tällöin puhutaan sulkukorkeapaineesta. Nimi viittaa korkeapaineen kykyyn tukkia matalapaineiden pääsy kyseiselle alueelle. Sulkukorkeapaine syntyy, kun yläilmakehässä virtaus muodostaa omegan muotoisen painekentän. Toisinaan omega-virtauksesta saattaa myös kuroutua irti erillinen korkeapaineen pisara, joka sotkee matalapaineiden toimintaa samoin kuin ilmakupla vesikiertojärjestelmissä. Tämänhetkinen säämme on hyvä esimerkki sulkukorkeapaineen säätyypistä.

 

Omega-korkeapaine ”sotkee” usein myös tietokonelaskelmia

Käytännössä tietokonelaskelmat on viritetty havaitsemaan ja varoittamaan ajoissa voimakkaista matalapaineista. Kolikolla näyttäisi kuitenkin olevan myös toinen puoli. Varsin usein tietokonelaskelmat aliarvioivat sulkukorkeapaineita ja niiden kykyä pidätellä matalapaineita. Usein tällaiset korkeapaineet jaksavatkin pidempään kuin tietokonelaskelmat ennustavat. Silloinkin kun matalapaineet oikeasti saapuvat, ne aluksi usein vain horjuttavat tilapäisesti omega-korkeapainetta, joka usein nousee uudelleen vastustamaan matalapaineiden liikkeitä. Uusi korkeapaine syntyy kuitenkin usein vähän eri paikkaan.

Yksi syy kyseisen ilmiön sitkeydelle saattaa olla korkeapaineen retrogressio, jossa korkeapaineet näyttävät usein liikkuvan idästä länteen päin vaikka todellisuudessa on kyse korkeapaineen kehittymisestä länsilaidallaan. Samoin kuin me ihmiset, myös korkea- ja matalapaineet hidastavat liikettään, kun paisuvat riittävän suuriksi. Tarpeeksi paisuttuaan korkeapaineet alkavat taantua ja kulkeutua ”väärään” suuntaan.

 

 

Korkeapaineessa sää on aurinkoista

Yleistäen voidaan sanoa, että sateet liittyvät matalapaineisiin, jotka huolehtivat aktiivisimmin erilaisten lämpöolojen sekoittamisesta. Sateet syntyvät matalapaineiden aiheuttamien nousevien ilmavirtausten seurauksena. Korkeapaineessa ilma on laskevassa liikkeessä, joka vastaavasti kuivattaa pilviä, mutta myös litistää niitä alaspäin pilvilautoiksi. Mikäli korkeapaineeseen jostain sitten pääsee pilviä, ne useimmiten muodostava pilvilauttoja, toisinaan varsin laajojakin peitteitä.

 

Korkeapaine ala ja yläilmakehässä

Korkeapaine ala- ja yläilmakehässä. A) Iltapäivän satelliittikuva ja pintapaine 22.7.2014 kello 15. Korkeapaine muodostaa laajan aurinkoisen alueen ja pilviä esiintyy lähinnä korkeapaineen laidoilla. B) Yläilmakehässä on lähipäivinä korkeapaine, jonka virtauskenttä on omegan muotoinen. Reippaimmat sateet jäävät lähipäivinä Kaakkois-Eurooppaan ja kauas Atlantille

Korkeapaineen sää

Laajoissa sulkukorkeapaineissa sää on siis pääsääntöisesti aurinkoista ja pilviä esiintyy lähinnä vain korkeapaineen laidoilla. Korkeapaineen kylmin sää sijaitsee tyypillisesti korkeapaineen itä-pohjoislaidalla, jossa vallitsee ns. kylmä advektio eli ilma virtaa alueelle kylmemmiltä seuduilta.

Kaikkein lämpimin sää puolestaan sijaitsee tyypillisesti korkeapaineen länsi-eteläosassa. Tyypillisimmin pilvisyys on kyseisillä alueilla pilviharsoa tai kaakosta kulkeutuneiden vanhojen ukkospilvien jäänteiden lauttoja. Toisinaan tälle alueelle matalapaineen lähestyessä voi syntyä ukkospilviä ja silloin ne helposti kehittyvätkin voimakkaimmiksi mahdollisiksi ukkosrintamiksi, sillä tällä alueella sijaitseva ilma on myös kaikkein kosteinta (vrt. kaakkoiset matalapaineet).

 

 

Kuinka kauan sulkukorkeapaineen ”löhöilysää” vielä kestää?

Korkeapaineen aurinkoinen lomasää näyttäisi tietokonelaskelmien valossa jatkuvan ainakin vielä viikonlopun yli. Tietokonelaskelmissa on vielä pieniä eroja. Amerikkalainen laskelma povaa muutoksen tuovaa säärintamaa maanantaille ja eurooppalainen tietokonelaskelma tiistaille. Kumpikin laskelma enteilee kuitenkin korkeapaineen murtumista. Lähipäivinä siis kannattaa seurata, alkavatko ennustelaskelmat siirtää korkeapaineen lähtöä päivä päivältä eteenpäin vai löytyykö malleista kenties yhteinen korkeapaineen tuomiopäivä.

 

Kuvassa nähdään Euroopan  ja Amerikan tietokonelaskelmien erot alkuviikolle, jolloin korkeapaine  näyttäisi laskelmien mukaan vähintäänkin horjahtavan

Kuvassa nähdään Euroopan ja Amerikan tietokonelaskelmien erot alkuviikolle. Tämänhetkisten laskelmien mukaan  korkeapaine näyttäisi vähintäänkin horjahtavan. Kummassakin laskelmassa lännestä saapuu matalapaine, jonka kylmä rintama kukistaa korkeapaineen ja helteet. Amerikkalaisessa laskelmassa kylmeneminen on nopeampi ja voimakkaampi kuin eurooppalaisessa laskelmassa. Eurooppalainen laskelma kehittää maanantaille voimakkaan ukkosvyöhykkeen lähestyvän kylmän rintaman etupuolelle. Tällä hetkellä siis kumpikin malli näyttää muutoksen alkua maanantaille.

ECMWF:n painekarttoja löytyy täältä : Pintapaine ja yläilmakehä (500 hPa)

 

GFS:n karttoja täältä: Eri painekenttiä

 

 

 

 

Kategoria: Huomioita säästä | 15 kommenttia

Kosteampaa kesää

Kesällä on kiva lillua vedessä, muttei ehkä omassa hiessä. Mätäkuu lähestyy. Kuva:Edwin Wiegele / Wikimedia Commons.

Kesällä on kiva lillua vedessä, muttei ehkä omassa hiessä. Mätäkuu lähestyy. Kuva:Edwin Wiegele / Wikimedia Commons.

Naistenviikon toisena, Saaran päivänä, on kesä jo kypsä. Enää ei ole vain lämmintä, vaan on lämmintä ja kosteaa. Ainakin on kosteampaa kuin tämän kesän edellisinä lämpiminä päivinä ja öinä. Alkukesän kylmiä päiviä en tarkoita, lasken siis nyt vain lämpimät ja puhun niistä. Kesän lämpöä riittää, vieläpä oikea-aikaisesti keskellä kesää.

Kosteuden lisääntyminen kielii jo keski-ikäisestä kesästä, joka on seuraavaksi aina vain kypsempi. Koen kosteuden jonkinlaisena kaiken peittävänä pehmeytenä, jonka voi aistein havaita. Liika kosteus on jo tukaluutta, koska ihomme kautta poistuva oma kosteutemme ei enää haidu iholta kuten se katoaa kuivaan ilmaan. Hikoilemme herkemmin tai siis niin, että hiki jää iholle eikä haihdu. Tällä on merkitystä lämmön tuntemuksen kannalta.

Kun neste haihtuu eli muuttuu höyryksi, tämä muutos sitoo energiaa, lämpöä, jota se ottaa haihduttavasta pinnasta, ihosta. Hienkin haihtuminen on sitä voimakkaampaa, mitä kuivempaa on ympäröivä ilma. Hikoilu on kehomme lämmönsäätelyjärjestelmä. Mitä tehokkaammin hiki haihtuu iholtamme meitä ympäröivään ilmaan, sitä enemmän ihomme tästä syystä viilenee. Kun ympäröivä ilma on jo valmiiksi kosteaa, ihomme viilenee huonommin. Ääriolosuhteessa ja huonokuntoisena kasvaa jopa lämpöhalvauksen vaara.

Ihminen kuitenkin hikoilee, vaikkei hiki haihtuisikaan: hiki osaa myös valua ja vaikka kastella vaatteet. Juotava on siis lämpimän sään vaatimalla tavalla. Hien mukana ihmisestä poistuu muutakin kuin vettä, eli ei pelkkä vesi välttämättä korvaa menetettyä. Ihmisen hyvinvointi vaatii tasapainoa vaikkapa suolojen suhteen, olkoot nämä sitten liikaa saatuina miten haitallisia tahansa. Ihminen voinee ikään kuin lisätä haihduttavaa pintaansa ohuen ilmavilla vaatteilla, jotka ihon ohella haihduttavat niihin tarttunutta hikikosteutta.

Puhdas hiki ei käytännössä haise, ellei tarkoiteta erikseen hajurauhasten eritteitä. Mutta jos hiki saa rauhassa olla möllöttää pitkään, niin jopa se on oiva kasvualusta kaikenlaiselle, joka myös pitää lämpimästä ja kosteasta. Näillä säillä on puhtaus enemmän kuin puoli ruokaa. Myös pyykinpesu on osa tätä suurta oivallusta. Samoja jo valmiiksi hikoiltuja vaatteita ei kannattane päällensä kiskoa. Pian alkaa mätäkuu.

 

Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6d/Hundstage_-_Edwin_Wiegele.jpg

Mätäkuusta:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uusi+tutkimus+tukee+m%C3%A4t%C3%A4kuun+myytti%C3%A4/1135247289747

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/matakuu.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4t%C3%A4kuu

www.youtube.com/watch?v=p2EdVfEG_q0

 

 

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Vuodenajat | 2 kommenttia

Kun ennustetut ukkoset jäävätkin tulematta – mistä kyse?

Oletko fanaattinen ukkosten ystävä tai myrskybongari? Kihelmöitkö innostuksesta, kun kuulet säätiedotuksessa sanat ”rajuja ukkosia odotettavissa”? Myönnän itse kuuluvani tähän joukkoon, mutta myönnän myös pettyväni pahasti, kun ennustettuja ukkosia ei tulekaan. Uskoisin, että moni muukin ukkosfanaatikko kokee karvaan pettymyksen tunteen, kun luvattuja ukkosia ei vaan kertakaikkiaan näy eikä kuulu. Ja varsinkin, jos on päättänyt lähteä ukkosbongausretkelle. Tämän vuoden toukokuussa minulla kävi hyvä tuuri retkelläni, mutta viime kesän reissu oli täysi katastrofi. Itse olin vielä edellisenä päivänä tarkkaillut sääennusteita ja minulla oli vahva luotto ukkosiin, mutta toisin kävi: missään ei ukkostanut. 300 kilometrin ajaminen meni hukkaan.

Ukkosten ennustamisessa paljon haasteita

Meteorologit käyttävät ukkosten ennustamisessa lukuisia parametreja: on CAPE-arvoja, CIN-arvoja, kastepistelämpötiloja, LIFTED-indeksejä ja lämpötilavähetteitä. Monien näistä pitäisi olla balanssissa keskenään, jotta ukkosten synty olisi mahdollista. Eniten meteorologit käyttävät ukkosten ennustamiseen CAPE-indeksiä (konvektion käytettävissä oleva energia), joka kuvaa ilmakehän epävakaisuutta ja potentiaalista nousuliikkeiden voimakkuutta. Jo varsin pienilläkin CAPE-arvoilla (100-300 J/kg) ukkosia voidaan havaita, mutta voimakkaimmat ukkoset vaativat tyypillisesti vähintään keskinkertaisia CAPE-arvoja (1000-2000 J/kg). Mitään selkeää korrelaatiota suurien CAPE-arvojen ja voimakkaiden ukkosten välillä ei kuitenkaan ole – toisinaan melko pienilläkin arvoilla havaitaan rajuja ukkosia ja jopa trombeja.

Parhaimmat todennäköisyydet voimakkaille ukkosille, rajuilmoille ja rakeille syntyvät seuraavasta kombinaatiosta: kohtalaiset CAPE-arvot, ylöspäin selvästi kylmenevä ilmakehä (suuri lämpötilavähete), alailmakehän suuri kosteus ja alueelle saapuva rintama. Tyypillisesti helteet päättävä kylmä rintama tuo otolliset olosuhteet ukkosille, mutta myös kaakosta saapuvien lämpimien rintamien yhteydessä olosuhteet voivat olla suotuisat. Toisaalta tarpeeksi kosteassa ja lämpimässä ilmassa yksittäisiä ukkossoluja kehittyy kesäisin myös varsinaisten rintama-alueiden ulkopuolelle.

Mutta mitäs sitten, kun ennustetut ukkoset jäävätkin tulematta, vaikka olosuhteet vaikuttivat suotuisilta? Tyypillisin syy ukkoskehityksen tyssäämiseen kesäisin on ilmakehän ”tulppa” eli inversiokerros, jossa lämpötila ylempänä ilmakehässä nouseekin korkeuden mukana hetkellisesti. Aurinko lämmittää kesäpäivinä maanpintaa voimakkaasti, jolloin lämmennyt, ympäristöään kevyempi ilma, lähtee nousuliikkeeseen. Nousuliike jatkuu niin kauan, kunnes kohdalle osuu ilmakerros, jossa ympäröivä ilma onkin maan pinnalta kohonnutta ilmaa lämpimämpää. Tällöin ukkoskehitys estyy, sillä ukkosen synty vaatii tarpeeksi korkealla tapahtuvaa pilvikehitystä. Tällaisia inversiokerroksia on vaikea ennustaa, mutta niitä voidaan tarkkailla nk. CIN-arvojen tai luotausten avulla. CIN (Convective Inhibition) tarkoittaa nimensä mukaisesti konvektion eli nousuliikkeiden estoa. Yli -50 CIN-arvoilla konvektion esto on jo niin suurta, etteivät edes korkeat CAPE-luvut auta pelastamaan tilannetta. Silloin tarvitaan avuksi joko lämpötilan tai kosteuden kohoamista alailmakehässä tai vaihtoehtoisesti alueelle saapuvaa rintamaa, joka kykenee murtamaan inversiotulpan ja täten käynnistämään ukkoskehityksen.

Kannattaa muistaa myös se, että mikäli aamut jatkuvat pitkälle iltapäivään pilvisinä, on ukkosten kehitys hankalampaa, sillä maanapinta ei pääse lämpenemään tarpeeksi voimakkaan nousuliikkeen aikaansaamiseksi.

Ukkoskuurot ovat usein myös hyvin paikallisia ilmiöitä: samaan aikaan kun voimakas ukkoskuuro rakeineen ja puuskatuulineen piiskaa esimerkiksi Tamperetta, saattaa 15 km:n päässä Pirkkalassa aurinko paistaa taivaan täydeltä. Ukkospilven halkaisija saattaa olla vain muutamia kilometrejä, ja sitten ihmetellään, miksi ennuste meni pieleen, eikä ukkosia omalle pihalle osunutkaan.

”Miksi Helsingissä ei ikinä ukkosta?”

Usein etelärannikolla ihmetellään, miksei touko-heinäkuussa ukkosta juuri lainkaan, vaikka muualla maassa koetaankin kovia ukkosmyräköitä. Kun ukkoset tyypillisesti liittyvät kaakosta saapuviin helleilmamassoihin, kulkevat myös kehittyneet ukkossolut etelä-pohjois-suunnassa ilmavirtausta myötäillen. Ukkospilvet syntyvät tyypillisesti voimakkaasti lämpenevien maa-alueiden yläpuolella, kun lämmin ja kostea ilma lähtee nousuliikkeeseen. Tutkakuvissa näkyykin usein lupaavaa ukkoskuurokehitystä Viron puolella: esimerkiksi Tallinnassa saattaa ukkostaa rajusti, ja hetken ajaksi sitä itsekin innostuu ja erehtyy luulemaan, että ukkoskuurot saapuvat pohjoiseen päin liikkuuessaan pian myös pääkaupunkiseudun ylle. Hetkessä kuurot kuitenkin kuolla kupsahtavat juuri ennen Helsinkiä, ja etelärannikolla Viron voimakkaista ukkosista on muistona vain tylsät kuuropilvien rippeet.

Kun ukkospilvi ajautuu kesän alkupuoliskolla kylmän merialueen ylle, loppuu sen kehittyminen nopeasti. Kylmä alusta ei anna pilvelle tarvittavaa lämmitystä ja kosteutta (energiaa); lopulta pilvessä tapahtuvat laskuliikkeet ja haihtuminen syövät viimeisetkin energian rippeet ja ukkoskuuropilvi heikkenee ensin tavalliseksi kuuropilveksi ja lopulta poutapilveksi. Jos ukkoskuurokehitys kuitenkin venyy myöhälle iltaan tai yöhön, ei kylmä meri enää välttämättä haittaa ukkospilveä, sillä se ammentaa energiansa päivän aikana lämmenneistä korkeammalla sijaitsevista ilmakerroksista – tätä ilmiötä kutsutaan myös nimellä kohokonvektio. Etelärannikolla ukkoset ovat alkukesällä todennäköisempiä ilta- ja yöaikana, harvemmin päiväsaikaan.

Kuva 1: Näin nopeasti yksittäinen ukkoskuuropilvi kuolee pois jouduttuaan kylmälle merialueelle

Kuva 1: Näin nopeasti yksittäinen ukkoskuuropilvi kuolee pois jouduttuaan kylmälle merialueelle (Foreca/Markus Mäntykannas)

Kuva 2: Samainen ukkoskuuro alasinpilvineen Viron puolella. Suomenlahdella kuuro heikkeni nopeasti. (Markus Mäntykannas)

Kuva 2: Samainen ukkoskuuro alasinpilvineen Viron puolella. Suomenlahdella kuuro heikkeni nopeasti. (Markus Mäntykannas)

Myrskybongareiden kannalta etelärannikko, mm. Helsingin edusta, on Suomen vaisuinta aluetta. Vaikka vuotuisat salamamäärät eivät aivan pohjalukemia Suomen mittakaavassa edustakaan, harvemmin pääkaupunkiseudulla koetaan sisämaan kaltaisia myräköitä. Toki loppukesällä ja syksyllä tilanne kääntyy päinvastaiseksi: suhteellisen lämmin meri saattaa suosia sade- ja ukkoskuurojen syntyä ja kehitystä, kun taas sisämaassa ukkoskausi hiipuu vähitellen.

Kesäisten rajuilmojen kannalta antoisinta seutua on Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa: erityisesti Salpausselän alue ja Pohjanmaalta kohti Etelä-Karjalaa yltävä alue. Jos on ylimääräistä aikaa (ja rahaa), myrskybongausta kannattaisi harrastaa Baltian itäosissa, sillä siellä salamoi keskimäärin selvästi Suomea vilkkaammin.

Kuva 3: Raju ukkoskuuro Luopioisilla 14.7.2014 (Markus Mäntykannas)

Kuva 3: Raju ukkoskuuro Luopioisissa 14.7.2014 (Markus Mäntykannas)

Kategoria: Huomioita säästä | 12 kommenttia

Sää – pahvikuvien tanssia veltolle yleisölle?

Vaikka näin voi sään nähdä. On akanilmaa ja ukonilmaa ja dynamiikkaa. Sitä paitsi menossa on Don Quijote -baletti. Mikähän kaikki maailmassa on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Ainakin sääpalvelu. Kuva: Jeff Medaugh / Wikimedia Commons.

Vaikka näin voi sään nähdä. On akanilmaa ja ukonilmaa ja dynamiikkaa. Sitä paitsi menossa on Don Quijote -baletti. Mikähän kaikki maailmassa on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Ainakin sääpalvelu. Kuva: Jeff Medaugh / Wikimedia Commons.

Ilmakehä, joka isompana ja satunnaisesti käyttäytyvänä elementtinä ohjaa myös matalapaineiden liikkeitä, tanssittaa yhtä matalapainetta veikeällä tavalla.  Ensin se ikään kuin kaakosta Suomeen ulottuvan mutta jo väsähtävän korkeapaineen kainalossa saapuu sunnuntaiaamuksi Mustanmeren suunnasta eteläiselle Itämerelle. Illalla matalapaine on jo Tanskan ja Ruotsin välissä, siis sen keskus. Kun asetelma on tämä, Suomeen virtaa helleilmaa kaakosta.

Tanskan yllä tämä iso ilmapyörre tekee vastapäiväisen tiiviin lähes piruetin ja ottaa maanantaina sieltä tällä tavoin vauhtia ollakseen keskiviikkona Suomessa. Jos tämän mieltää ilmavaksi baletiksi, on vielä kuviteltava pyörivän ballerinan hameenhelmat pitkiksi. Näin siksi, että tuo matalapaine vastapäivään pyöriessään lennättää tänne ensimmäisiä paikallisia sadekuuroja, miksei myös ukkosia, jo sunnuntaina, mutta sitten kunnon ukkossateita maanantaina lounaasta. Ne ajavat tieltään pois hellettä, joten toivottavasti ei mikään Asta-myrskyn tapainenkaan toistu.

Tiistaina pikku ballerinamme roiskaisee Tukholman yltä jo uusia sateita Suomen lounaisosaan, kun entisetkin ovat vielä pohjoisessa. Väliin mahtuu aurinkoa.  Keskiviikon kuurosateissa ja ukkosissa on se minun kannaltani hyvä puoli, että niitä ohjaa myös kylmä meri pysymään poissa rannikolta. Tähän luotan, koska menin sanomaan toimittajalle, että keskiviikkona kuurot ovat pääkaupunkiseudun suhteen sisämaassa ja että Helsingin keskustassa on iltapäivällä 22 astetta lämmintä. Siis vasta keskiviikkona! Mutta se olikin ihmiskokeen yritys. Silti. Meniköhän vähän yläkanttiin… -jännitän.

Keskiviikon jälkeen kuurosateet selvästi vähenevät lännessä mutta jatkuvat idässä ja pohjoisessa. Lauantaina olisi jo päin vastoin. Lämpimästä kesäilmasta emme pääse eroon sen jälkeenkään, joten eivät nämä lähipäivien sateetkaan kylmiä ole. Toinen on ääni kellossa kuin kesäkuussa, vaikka suursäätila epävakainen onkin.

Yritin nähdä nämä sääasiat kerrankin edes vähän eläväisemmin. Ne ovat monimutkaisia, ja aikoinaan oppimatonta oli kansa, jolle säätiedotuksia piti tehdä. Ehkä siksi säätiedot edelleen esitetään – kaikista tutkista, satelliiteista ja supertietokoneista huolimatta – jotenkin mahdollisimman yksinkertaisesti. Yksittäisinä pilvi-aurinko -symboleina. On skannattu pahvikuvat tietokoneelle, ja täydestä menee. Vai meneekö? Ilmeisesti kukaan ei ole edes vaivautunut koskaan miettimään, miten myös sääennusteiden esittämistä voitaisiin oikeasti kehittää. Koulunäytelmäkäytäntö pahvikuvineen voisi jo vähetä.

On sekin sitä paitsi kumma juttu, että kun sääpalvelu perustuu sääjärjestelmien rakenteen ja liikkeen JATKUVAAN ja siis lähes tosiaikaiseen seuraamiseen, niin sääpalveluiden käyttö siellä ennusteiden loppukäyttäjien päässä ei sitten enää perustukaan tähän, vaan halutaan elää skannattujen pahvikuvien mahdollisimman helpossa mutta toki älyttömän puutteellisessa maailmassa. Ei auta, vaikka on jo sadetutkakin käytännössä kaikkien halukkaiden ulottuvilla.

Kuka tahansa ymmärtää, että jos sää on oikeasti tärkeä asia, siitä otetaan selvää ja sitä seurataan myös itse. Ei se niin mene, että vilkaistaan yhden kerran viiden päivän ennustetta ja sitten eletään se viikko sen ennusteen varassa – tai sen varassa, mitä siitä muistetaan. Sää vaatii omaa aktiivisuutta siinä missä monet muutkin asiat. Vai pitäisikö tämänkin Sään takaa -blogin nimeksi muuttaa ”digitaalisten pahvikuvien takaa”?

Tulihan mietittyä – tietysti taas liikaa.

 

KATSO: Forecan salamatutka, jossa sadekaikujen lisäksi näkyvät salamanpaikannustiedot: www.foreca.fi/Finland/Nurmijarvi/veneilysaa/salamat  .

 

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Don_Quichotte_%28Ballett%29#mediaviewer/Datei:Dq1.jpg

Kategoria: Huomioita säästä | 4 kommenttia

UV-säteily on voimakkaimmillaan

Elämme keskikesän aikaa, jolloin lämpötila ja UV-säteilyn määrä ovat Suomessa korkeimmillaan. Tällä viikolla UV-säteilyn määrä on päivällä aurinkoisella säällä maan etelä- ja keskiosassa 6:n tienoilla, muualla maassa lähellä arvoa 5. Tällainen säteilymäärä riittää polttamaan aurinkoon tottumattoman ihon 10-60 minuttissa, riippuen ihotyypistä. Suomessa on vain pari kertaa mitattu UV-indeksin arvo 7.

Välimerellä UV-säteilyn määrä on kesällä luokkaa 9-11 (suojaamaton iho palaa 5-30 minuutissa) ja päiväntasaajan seudulla yleisesti koko vuoden 10-15.

Korkeimmat maapallolla esiintyvät UV-säteilyarvot lähentelevät Perun Andeilla arvoa 25 – jossa iho palaa hyvin nopeasti, vain 2-10 minuutissa. Näin korkean säteilymäärän mahdollistaa vuoristoseutu, jossa ilmakehä on ohuempi, sekä sijainti lähellä päiväntasaajaa, jossa aurinko paistaa kohtisuorasti maata kohden.

Maanpinnalle saapuneen UV-säteilyn korkein määrä keskipäivällä vuonna 1999 eri puolilla maapalloa.

Maanpinnalle saapuneen UV-säteilyn korkein määrä keskipäivällä paikallisen keskikesän aikaan vuonna 1999 eri puolilla maapalloa. Copyright © KNMI/ESA

UV-säteily on silmälle näkymätöntä, mutta sen allonpituus on vain hieman lyhyempi kuin näkyvän valon lyhyin aallonpituus, eli violetti. Siksi sen voimakkuutta on hankala arvioida vain katsomalla ulos. UV-säteilyn määrään vaikuttaa ensisijaisesti pilvisyys ja auringon korkeuskulma. Lämpötila vaikuttaa UV-säteilyn määrään vain vähän, on harhaluuloa että jos on lämmin, niin automaattisesti myös UV-säteily on voimakasta. Myös maanpinnan laatu vaikuttaa UV-säteilyn määrään, esimerkiksi puhdas valkoinen lumipeite lähes tuplaa UV-säteilyn määrän.

Pilvet luonnollisesti vähentävät maanpinnalle saapuvaa UV-säteilymäärää. Mutta pilviselläkin säällä voi ruskettua. Ohuet yläpilvet vaimentavat UV-säteilyä vain n. 10 %, tavalliset kesäiset kumpupilvet n. 50% ja paksu yhtenäinen pilvikatto n. 70%. Päiväntasaajalla siis täysin pilviselläkin säällä maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrä vastaa keskipäivällä n. luokkaa 4, jossa iho voi palaa 15-90 minuutissa. Ei ole siis ollenkaan hölmöä ottaa aurinkoa tropiikissa pilvisellä tai jopa sateisella säällä, jos vain tarkenee. Hölmömpää tosin on esimerkiksi palvoa aurinkoa ruskettumisen toivossa klo 18 jälkeen, vaikka olisi pilvetöntä ja lämpömittarissa lukemat 30. Auringon korkeuskulma on jo silloin nimittäin kaikkialla maailmassa niin pieni (UV-indeksin arvo alle 2), että UV-säteilyä saapuu maanpinnalle erittäin vähän, sillä se kulkee paljon pidemmän matkan ilmakehän läpi kuin keskipäivällä, ilmakehä imee säteilyä ja heijastaa suuremman osan myös takaisin avaruuteen. UV-säteilyltä suositellaan suojauduttavan, kun sen arvo on 3 tai yli.

Esimerkki UV-säteilyn määrästä Etelä-Suomessa Heinäkuun alussa pilvettömällä säällä.

Esimerkki UV-säteilyn määrästä Etelä-Suomessa keskikesällä pilvettömällä säällä kellonajan mukaan. Maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrä vaihtelee päivästä toiseen.

Korkeimmillaan UV-säteilyn määrä on Suomessa kesäaikaan klo 13-13.30, eli silloin kun aurinko on taivaalla korkeimmillaan (idässä hieman aiemmin kuin lännessä). Tällä hetkellä keskikesällä UV-säteilyltä tulee suojautua klo 10-17 välisenä aikana, jolloin UV-indeksi on yli 3. Tämä on myös se aika jolloin aurinko ruskettaa parhaiten.

Kuva 1:  http://www.temis.nl/ ;Copyright © KNMI/ESA

kaavio: Aleksi Jokela

 

 

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Vuodenajat | Tagit: , , , , | 6 kommenttia

Heinäpouta hellii lomalaisia

Vastaniitetyn heinän tuoksu kuuluu keskikesään. Kuva: Apple Farmer / Wikimedia Commons.

Vastaniitetyn heinän tuoksu kuuluu keskikesään. Kuva: Apple Farmer / Wikimedia Commons.

Kömpiihän se kunnon kesä sieltä vihdoin iloksemme! Oli sen jo aika. Vielä en ole ulkona käynyt, vaan läheisen lentokentän sääsähke sen kertoo: 20 astetta jo, tosin asteen tarkkuudella.  Riittää hyvin. Vähän sisämaahan päin on toinen, isompi lentopaikka, siellä on 22, ja Vaisalan mittarissa Länsi-Vantaalla 23 lämpöastetta. Meren suunnassa siintää sininen vanha taivas, pilvet ovat sisämaassa ja ulottuvat sieltä tänne. Lokkien kiljumista riittää, vaikkei meri ihan lähellä olekaan. Pesivät sitten mielummin täällä ja ovat levottomia lentokyvyttömien poikasten vuoksi. Puista näkee ja kuulee, että vähän tuulee. Kyllä, kesä todella on täällä, vaikka melkein jo toivo ehti mennä.

Ilmatieteelliset ennustekartat vahvistavat lämpimän kesän alkaneen. Huomenna lauantaina Itä-Suomessa vielä paikoin kuurottelee, mutta seuraava isompi sade olisi leviämässä meille lounaasta vasta ensi viikonloppuna. Saatiin siis vähän niin kuin heinäpouta, josko nuorempi kaupunkilaissukupolvi nyt enää tietää, mikä se on. Mutta sellaista heinähattujen hommaa tämä sään ennustaminenkin välillä on, vaikka mitä muuta yritetään selittää. Totuus on tässäkin oman aikansa lapsi.

Kesästä pitää vain muistaa, että yksittäisiä lämpöukkosia voi olla, vaikka kuinka olisi korkeapainetta. Katsotaan, mihin asti vedet vielä lämpiävät. Nyt voi antautua kesäisen luonnon vietäväksi!

www.youtube.com/watch?v=Y8AbZFRFkUU

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Niittokone#mediaviewer/Tiedosto:Skivesl%C3%A5maskin.jpg

 

Kategoria: Huomioita säästä | 8 kommenttia

Sääpäiväkirjoista tulevaan helleaaltoon

Oli vuosi 1998, kun eräs kasvuikäinen poika kävi vielä ala-astetta. Biologian ja maantiedon tunnilla saimme kerran tehtäväksemme kirjata viikon ajan säähavaintoja, joihin tuli merkitä mm. iltapäivän lämpötila, säätyyppi, tuulen suunta ja sen arvioitu nopeus. Tehtävä osoittautui niin mieluisaksi, että sääpäiväkirjan pitäminen venyikin allekirjoittaneella viikon sijasta kuuden vuoden mittaiseksi harrastukseksi. Vähitellen mukaan tuli myös muita tutkittavia suureita, kuten sademäärä, päivän alin ja korkein lämpötila, veden lämpötila ja pilvisyyden määrä.

11-kesäisenä hankin viikkorahoillani digitaalisen lämpömittarin, joka tallensi päivän ylimmän lämpötilan. Tuulen nopeus ja suunta minun oli arvioitava itse, ja käytin siihen yksinkertaista boforiasteikkoa (0-12). En tiedä, olivatko sademäärähavainnot kovinkaan valideja, kun omatekoinen amatöörisademittari sijaitsi kahden pihakoivun läheisyydessä. Talvisin puolestaan iskin hankeen puukapulan, joka mittasi lumensyvyyttä 70 senttimetriin saakka. Erään helmikuun lumisateet yllättivät kuitenkin runsaudellaan, ja asteikko ylittyi. Apuvälineitä tarvittiin.

Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999

Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999

Harmittaa, kun säähavaintoharrastus päättyi vuoteen 2004. Musiikki, urheilu ja kaverit veivät mennessään, ja toisaalta digitaaliset säähavainnot yleistyivät kovaa vauhtia. Jälkikäteen ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla on kotipaikkakuntani säähavaintoja kuuden vuoden ajalta. Viime viikkojen koleina kesäpäivinä oli kiva pläräillä vanhoja säävihkosia läpi ja katsella, kuinka joskus olen samaan aikaan kesäkuusta kirjannut 30 asteen lukemia ja voimakkaita ukkosia. Erityisesti mieleen on jäänyt eräs heinäkuinen päivä: 5.7.2002 keskisenkin Suomen yli pyyhälsi Unto-myrsky, jota edelsi hyvin kosteannihkeä ja kuuma iltapäivä. Tällöin pahimmat syöksyvirtaukset olivat itäisessä Suomessa ilmeisesti 40-50 m/s, mutta kyllä puita kaatui lännempänäkin. Ukkosen jyrinä oli rajua monta tuntia ja kaatosade taukoamatonta. Havaitsin myös mahdollisesti pienen trombin alun. Tai lopun.

10496184_10204384654239825_3006054823755851405_o

Säähavaintoja vuodelta 2002.

Oletko sinä pitänyt sääpäiväkirjaa ja millaisia havaintoja olet tehnyt? Onko jokin sääpäivä erityisesti jäänyt mieleesi havaintoja tehdessäsi?

Suursäätila muuttuu – helteet puskevat Suomeen

Sääpäiväkirjoista suursäätilaan ja Suomen säähän. Suursäätila muuttuu vihdoin Euroopassa: Pohjois-Atlantille on muotoutumassa matalapaine ja Venäjälle korkeapaine viikonlopun aikana. Suomeen ilmavirtaukset käyvät jatkossa siis etelästä aina Välimereltä saakka. Jo lauantaina voi lännessä mennä helleraja rikki, mutta laajemmin sunnuntaina. Aluksi sää näyttää melko aurinkoiselta, mutta Suomen länsipuolella vaaniva matalapaine voi melko piankin puskea sateita ja ukkosia läntiseen Suomeen – ehkä tämä lienee enemmänkin vasta ensi viikon asiaa. Lämmin mutta epävakainen säätyyppi näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä myös ensi viikolla, mikä mahdollistaisi jälleen toukokuun lopun kaltaiset rajut ukonilmat.

Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvan 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)

Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvassa 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. Kuvassa eurooppalaisen ja amerikkalaisen mallin näkemys ilmamassalämpötiloista ensi viikon alkupuolella – hellettä pukkaa siis (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)

Ps. Tiesitkö muuten, että voit tarkkailla menneen päivän, viikon tai vaikka kuukauden kylmintä, lämpimintä ja sateisinta paikkakuntaa Forecan Säätriviasta. Suosittelen!

Kategoria: Elämä ja sää, Yleistä Forecasta | 13 kommenttia

Säätietoa tuulessa huojuvista puista

Kuva:

Tuulen vaikutuksia kuvaavalle boforiasteikolle voisi olla käyttöä edelleen. Kuva: HoremWeb / Wikimedia Commons.

Keskikesän viikko vaihtuu toiseksi. Viileän ja epävakaisen kesän, vaikka eilisen lauantain saattoi jo vähän vaativampikin kesänkuluttaja ihan kesäpäiväksi laskea. Nyt sataa, ja kirjoitan tätä Helsingissä. Illaksi tosin hieman poutaantuu, mutta tuulinen pilvisyys on läsnä, sateet ovat vähitellen idässä ja maan keskivaiheilla. Yöllä etelästä ulottuu tänne jo sade. Niin makaa pääkaupunki tänään, muuten säästä Suomessa voi lähinnä sanoa, että matalapaineeksi se menee. Ihan kuin ei tämänpäiväisessä sateessa jo olisi tarpeeksi.

Jos yrittäisi jotenkin karkeasti kertoa, missä suurimmat sateet jatkossa luuhaavat, niin alkuviikolla niitä ensin työntyy etelästä Itä-Suomeen, ja sitten viikon puolivälistä alkaen sataa eniten ja jatkuvimmin Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla. Kuuroja toki tulee myös etelässä, mutta saattaa siellä torstain maissa häämöttää poutaisempikin päivä. Ilma lämpenee sateiden mukaan poukkoillen niin, että ensin ei juuri ollenkaan, mutta ensi viikonlopun kuluessa on ainakin jonkin aikaa jo ihan oikea kesä. Sen viikonlopun varaan laskisin jotain, ja voipi olla, että ilma myös jää aiempaa lämpimämmäksi. Sateista tosin ei päästäne. Kesän on ehkä käymässä kuin viinin: paranee vanhetessaan, toki vain oikein säilöttynä.

Jos mielii kaikkein vähimpiin sateisiin hakeutua, on suuntana Lounais-Suomi, mieluiten vielä rannikko ellei peräti saaristo. Näin se menisi tämänpäiväisen säätiedon satona. Kun itse suursäätila on epävakainen, voi jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna tulla uudet vinkit. Ei voi kuin korostaa, että ihan itse kannattaa selvittää, mistä päin kenties kohta alkava sade on tulossa tai mihin menossa, jos poutaa tekee mieli. Sadetutkan kanssa voi suunnitella vaikka kauppareissunsa niin, ettei kastu tai kastuu vain vähän. Toinen on tietysti tilanne mansikanviljelijällä, jonka sadon voi luonto paitsi antaa, myös ottaa. Avomaa kun on avomaa. Ihminen pääsee suojaan, useimmat eläimetkin, mutta vain harvat kasvit.

No mutta, ainakin suunta on kohti lämpimämpiä aikoja; voisi se olla päin vastoinkin. Matalapaineet, jotka näitä ilmamassojamme ahkerasti pyörittävät, korkeapaineiden ohella, ovat kuitenkin aina hieman arvaamattomia. Yksikin meidän puolilomalaisten kannalta virheliike, ja hupsista, tulikin kylmä ilma pohjoisesta eikä se toinen sieltä toisesta suunnasta. Osanotto kaikille, jotka uskovat liian pitkiä ennusteita. Aikanaan se naula jo lyötiin sääpalvelun arkkuun, kun ihan vaan hallinnollisesti piti alkaa tehdä viiden vuorokauden ennusteita, siis niitä keskipitkiä.

Nyt oikeasti tietokoneaikana tiedämme, että se oli silloin huuhaata, mutta nyt kun sen mittaiset ennusteetkin alkavat olla keskimäärin aika osuvia – alueellisesti, piste-ennusteet ovat oma lukunsa – niin eikös vain panna vanhasta tottumuksesta kuin käärmettä pyssyyn ja esitetään aina vain pidempiä ennusteita. Ihminen osaa pyöristää ilmaisujaan ja ylipäätään puhua ja kirjoittaa ihmisille haluamallaan tavalla, mutta nyt sellainen on monesta sääennusteesta kokonaan poissa.

Näyttää vaan yhtä tarkalta vaikka hamaan maailman tappiin asti, ellei joku vedä tietokoneesta pistoketta irti ajoissa. Kai näinkin voidaan säätä ennustaa, mutta on se leipää ja sirkushuvia. Ja sitten kirotaan, kun ”meni pieleen”. Pieleen voi mennä jo lyhyempikin ennuste, mutta niinpä ei pidä elää pelkkien ennusteiden varassa, kuten ei sääpalvelussakaan tehdä. Kukaan järkevä ja kykenevä ei niin tee, jos sää on oikeasti tärkeä. Säätä seurataan koko ajan, ja nykyisin esimerkiksi kenelle tahansa sadetutkassa näkyy sellainenkin sade, jota ei vielä hetki sitten ollut edes olemassa.

Uuden näkökulman elämäänsä voi saada vaikka tarkkailemalla, mitä tuulessa todella tapahtuu. Erikseen puuskissa ja sitten tuossa jopa kymmenen minuutin keskituulessa, joka on perinteisesti sääpalvelun ennustettu tuuli. Tässä auttaa vaikka boforiasteikko. Heiluvatko vain pienet oksat vai jopa kokonaiset puut?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Boforiasteikko

Mitattu tuuli puuskineen Länsi-Vantaalla: http://www.vaisala.com/vantaaweather/history.htm

Sadetutka: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/radext2?zoom=sfi2

 

Kuvan linkki: http://hu.wikipedia.org/wiki/Sz%C3%A9l#mediaviewer/F%C3%A1jl:Blowing_wind.jpg

 

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Sää ja luonto | 2 kommenttia

Mitä tapahtui kesälle?

Vilkkain kesälomakausi alkoi juhannuksen jälkeen, mutta lämpötiloissa laahataan tyypillisissä toukokuun tai syyskuun puolivälin lukemissa. Juhannus on mitä ilmeisemmin ollut kolein moneen vuosikymmeneen: Sodankylässä juhannuspäivä oli mittaushistorian kylmin ja Helsingissäkin toiseksi kylmin. Erityisen kylmä oli juhannusyö, sillä alimmat lukemat käväisivät esimerkiksi Helsingissä +6, Jyväskylässä +3, Seinäjoella +1 ja Alajärvellä vain -2 asteessa. Juhannusyönä pakkasta mitattiin useilla havaintoasemilla:

-2.6 Kilpisjärvi Saana
-2.1 Alajärvi, Möksy
-1.6 Muonio Laukukero
-1.5 Ähtäri
-1.3 Pyhäjärvi Ol., Ojakylä
-1.0 Halsua, Kanala
-1.0 Rautavaara Ylä-Luosto
-0.3 Vesanto Kk
-0.3 Kauhajoki Kuja-Kokko
-0.3 Inari, Saariselkä
-0.3 Muonio Sammaltunturi
-0.3 Multia Karhila

Pohjois-Eurooppa loukussa kylmässä ilmamassassa

Yläilmakehän voimakkaat suihkuvirtaukset vaikuttavat suursäätilaan Euroopan ja koko pohjoisen pallonpuoliskon alueella: suihkuvirtauksen eteläpuolella on keskileveysasteiden lämmintä ilmamassaa, kun taas pohjoispuolella kylmempää, polaarista ilmamassaa. Tällä hetkellä suihkuvirtausakseli kulkee Atlantilta Keski-Euroopan kautta kaartaen kohti koillista Suomen itäpuolella, ja Skandinavia kuuluu pohjoisen polaariseen ilmamassaan. Kesäisin kylmälle ilmamassalle ovat ominaisia runsas pilvisyys, sadekuurot ja ennen kaikkea tavanomaista matalammat lämpötilat.

Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan

Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan

Jos katsotte alla olevasta kuvasta pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloja Suomen korkeudella, huomaatte maamme olevan yksi kylmimmistä paikoista leveyspiirillänsä (n. 60°-70°). Skandinavian kohdalla on kylmä monttu, kun taas helteiset kesäilmat ovat kiertäneet etelästä kauas Siperiaan. Siellä on koko kuluvalle viikolle tarjolla yli 30 asteen lukemia. Myös Alaskasta ja Pohjois-Kanadasta löytyy kesäisiä yli 20 asteen lukemia, ja hieman yllättäen myös Grönlannin lounaisosassa paistatellaan lähipäivinä kesäisissä lukemissa.

Eli vastaus otsikon kysymykseen: kesä livisti Siperiaan.

Kuva 1: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja

Kuva 2: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja alkuviikolla

Kesäisiä raekuuroja

Vietin ensimmäistä kertaa eläessäni kaupunkijuhannusta töiden vuoksi, ja yllätyin pääkaupunkiseudulle rantautuneista raekuuroista. Rakeet rannikkoseuduilla ovat melko harvinaisia, mutta nyt kun perusvirtaukset ovat käyneet pohjoisen puolelta ja ilmakehässä on ollut tarpeeksi voimakkaita pystysuuntaisia ilmavirtauksia, ovat rakeet päässeet muodostumaan. Vielä tiistain aikana paikalliset raesateet etelässä ovat mahdollisia.

Suomessa havaittavat rakeet tosin ovat tyypillisesti melko pienikokoisia hernerakeita eli halkaisijaltaan senttimetrin tai muutaman luokkaa. Mainittakoot kuitenkin, että Suomessakin on havaittu jättirakeita – viimeksi neljä vuotta sitten elokuussa Sastamalaan tipahti halkaisijaltaan 7,5-senttinen möhkäle. Yhdysvaltojen suurimmat rakeet ovat kuitenkin olleet lähes puolta suurempia: halkaisijaltaan 13-14-senttisiä mangon kokoisia möhkäleitä. Auts.

Milloin lämpenee?

Kuluva viikko on paikasta riippuen 5-10 astetta keskimääräistä viileämpi. Laskin esimerkkejä muutamalle paikkakunnalle: Vantaalla tämän viikon päivälämpötilojen keskiarvo on n. 14,5 astetta, kun tyypillisesti keskiarvo on ollut 20,8 astetta. Jyväskylässä vastaavat lukemat ovat puolestaan 12,8 ja 20,5 astetta. Keskiarvoihin nähden koleinta on Lapissa, jossa ero on paikoin yli 10 astetta. Otetaan esimerkkinä Ivalo, jossa keskimäärin tähän aikaan vuodesta lämpötila on 17,9 asteessa päivisin, mutta tämän viikon keskilämpötila on vain tylyt 7,6 astetta. Lähipäivinä Lapissa ovat jälleen mahdollisia lumi- ja räntäkuurotkin, vaikka heinäkuu kolkuttelee jo ovella. Eräs Vesa-Matti Loirin tulkinta hiipii väistämättä mieleeni:

On vastaus vain yksi: Lapin suvi
sit’ aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu

Kunnon lämpenemistä saadaan kyllä vielä tovi odotella. Euroopan yllä vallitseva suursäätila ei osoita murtumisen merkkejä, mutta viikonlopun kuluessa alkava varovainen lämpeneminen voi nostattaa lämpötilat jo lähelle keskiarvoja ensi viikon aikana. Varmaa on kuitenkin se, ettei hellettä ennen heinäkuuta.

 

Kuvat: MTV / Markus Mäntykannas

Kategoria: Huomioita säästä | 17 kommenttia