Millainen ruska etelään tänä vuonna?

Näinä päivinä ruska pääsee vauhtiin täällä etelässäkin. Muualla maassa ainakin koivut ovat METInfo Fenologia -palvelun mukaan jo keltaisia. Yöpakkaset yleistyvät, mikä saa puut korjaamaan klorofyllin eli lehtivihreän parempaan talteen. Jäljelle jäävät lehden muut väriaineet: antosyaani, ksantofylli ja karotiini, joita me puolestamme ihastelemme syksyn kauniina väreinä. Viime syksynä ruska oli etelässäkin poikkeuksellisen hieno, mikä johtui säätyypistä, jossa päivät olivat melko lämpimiä ja öisin oli vähän pakkasta.

IMG_9709

Ruskaa Vantaalla 1.10.2014

Ilmeisesti myös lämmin kesä edesauttaa komean ruskan muodostumista. Tänä vuonna ei etelään kuitenkaan ole Metlan mukaan odotettavissa yhtä hehkuvia värejä, sillä etenkin koivuja vaivaavat sienitaudit.

IMG_9718

Punaista väriä, antosyaania, muodostuu lehtiin vasta syksyllä. Sen arvellaan parantavan pakkasenkestävyyttä.

IMG_9729

Viime vuonna takapihan haavikko oli kirkkaankeltainen, mutta tänä vuonna sienitaudit riivaavat lehtiä.

IMG_9731

Kaikki puut eivät muodosta ruskaa. Esimerkiksi leppä kykenee sitomaan typpeä suoraan ilmasta juurinystyröidensä avulla, joten sen ei tarvitse korjata typpipitoista lehtivihreää talteen.

IMG_9725

Ksantofylli ja karotiini synnyttävät oranssit ja keltaiset sävyt.

IMG_9723

Ensi kesänä meidänkin pihaan istutetaan vaahtera, jotta päästään haravoimaan tätä kauneutta.

Twitter: @liisarintaniemi

Kategoria: Huomioita säästä | Kommentoi

Varo kauheaa syksyä

Syksy voi olla vaarallista aikaa, joten luonnonvoimien edessä kannattaa käpertyä vaikka komeroon. Kuva: Hans / pixabay.

Syksy voi olla vaarallista aikaa, joten luonnonvoimien edessä kannattaa käpertyä vaikka komeroon tai vällyjen alle lämpimään. Kuva: Hans / pixabay.

Tämä Sään takaa -blogi se aina haastaa selvittämään, josko ilmassa olisi jotain uutta, tärkeää tai muuten tässä sanomisen arvoista. Vähitellen yleistyvät myrskytuulet ovat minun maailmankuvassani tuikitavallista syksyä. Viime yöhön, joka oli voimakkaan etelätuulinen jopa myrskyisine puuskineen, varmaan sopi sanonta: oli synkkä ja syksyinen yö. Vaikka synkkä tuo yö oli vain, jos otti massiivisen säävaroituskoneiston todesta ja meni kellariin odottamaan ”poikkeuksellisen” sääilmiön ohilentoa. No, ehkä myrskypuuskissa on oma taikansa.

Mutta tuo loistava ”oli synkkä ja syksyinen yö” pani hakemaan lähdettään. Mistä se on peräisin, mistä korvaan kolahtanut? Sanat soljuvat kuin ”oli juhla ja juhannusilta”. Kaunista. Ja selvisi, että asialla on ollut ainakin suomentaja Kersti Juvan kynä vuonna 1978. Alkuteos on Uncle Abner, Master of Mysteries.

Alkuperäinen kirjailija on länsivirginialainen Melville Davisson Post (1869-1930), jonka käsialaa ovat peräti 22 tarinaa, joissa Uncle Abner, oikeudenmukaisuutta annosteleva takametsien mies (tämä piti minun kääntää), esiintyy henkilöhahmona. Näistä tarinoista tietää Wikipedia, että ne ovat ”the finest mysteries ever written”. Huomaan Yleisradion julkaisseen tämän tarinan myös kuunnelmana. Alan ajatella, että tässäpä on oiva syysiltojen ilo. Jännäri, satiiri ja jopa murheellinen komedia, tarinasta sanotaan. Luomisvoimansa menettänyt kirjailija ja syrjäinen englantilainen linna. Voittaa kliseisen säästä puhumisen ja varsinkin viranomaisvaroitukset. Ihan eri genre. Onneksi ulottuvillani on kirjasto ja netti.

Vai uskallatko sittenkin kohdata syksyn silmästä silmään ja voittaa sen kuin arkkienkeli Mikael lohikäärmeen? Kuva:

Vai uskallatko sittenkin kohdata syksyn silmästä silmään ja voittaa sen kuin arkkienkeli Mikael lohikäärmeen? Syksyhän suorastaan haastaa selättämään itsensä. Kuva: Hochgeladen von Eugene a / Wikimedia Commons.

Mutta vielä syksyyn, sen sisimpään ytimeen. Mikkelinpäivä lähestyy. Etenkin se alkuperäinen, joka näkyy vielä almanakassa arkkienkeli Mikaelin nimipäivänä ja on aina 29.9., kun taas nykyinen almanakan mikkelinpäivä on vasta seuraavana viikonloppuna, eikä ennen kolmipäiväisestä sato- ja laidunkauden päätepisteen juhlasta ja palvelijoiden vuosipäivästä, jota seurasi vapaaviikko, ole paljoa jäljellä.

Päivän siirto seuraavaan viikonloppuun ajoittuu Ruotsissa vuoteen 1772. Mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto Kustaa Vilkuna höystää tekstiään osuvilla sananparsilla ”mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan” ja ”mikkelistä akat tupaan, perunat kellariin”. Naisten oli aika siirtyä tupatöihin. Vilkuna kertoo päivän olleen myös tavallinen köyhemmän kansan hääpäivä.

Säätä tietysti myös ennustettiin: ”Mitä ilma mikkelinä, sitä sitten köyriin”, joskus myös pyhiinmiehiin. ”Kun mikkelille lehti lähtee, niin Jyrkille (23.4.) kesä tulee” (Itä-Suomi). Vilkuna muotoilee, että mitä aikaisemmin ja reippaammin lehti putoaa, sitä varhemmin jäät murtuvat ja kesä tulee. Onneksi jotain löytyy myös tähän syksyyn: ”Kesää mikkeliin, syystä jouluun”. Ainakin yksi lööppi jo julisti ”syksyn lämmön jatkuvan jouluun”.

 

Melville Davisson Post  http://en.wikipedia.org/wiki/Melville_Davisson_Post#Uncle_Abner

Uncle Abner, Master of Mysteries  http://gutenberg.net.au/ebooks02/0200911.txt

Mikkelinpäivä  http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikkelinp%C3%A4iv%C3%A4

 

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/kuu-moonlight-kalpea-y%C3%B6-pimeys-8189/

Kuvan linkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Un%C3%BCberwindlich_starker_Held,_Sankt_Michael#mediaviewer/File:Titelbild_Engel,_D%C3%A4monen_und_phantastische_Wesen.jpg

 

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Rajut sääilmiöt, Sää ja luonto, Vuodenajat | 5 kommenttia

Syksy saapui rytinällä – ensilumi Itä- ja Pohjois-Suomeen!

Heräsin hetki sitten päiväuniltani sateen ropinaan. Ääni tuntui jo vieraalta – niin kauan meitä oltiinkin hemmoteltu lempeällä korkeapainesäällä. Kesä lienee kuitenkin nyt sinetöity, ja onkin aika toivottaa uusi vuodenaika tervetulleeksi. Ja millä rytinällä se saapuikin!

Maanantain aikana lämpötila on suorastaan romahtanut useilla paikkakunnilla. Sunnuntaina vuorokauden ylimmät lukemat olivat esimerkiksi Turussa lähes +19 ja Tampereellakin +17 astetta, mutta parhaillaan lämpötila on ko. paikkakunnilla vain +6,3 ja +4,8 astetta. Voimakas sadealue on huuhtomassa kesää mennessään ja sen jälkipuolella koillisesta virtaa hyistä ilmaa.

Bongasin Liikenneviraston kelikamerakuvista sunnuntaiaamuna ensimmäiset lumiset maisemat. Lunta ja räntää satoi tiettävästi ainakin Länsi- ja Pohjois-Lapissa, mutta ensilumen määritelmä ei täyttynyt. Ensilumeksi voidaan Ilmatieteen laitoksen mukaan rekisteröidä aamulla kesäaikana klo 9 (talviaikana klo 8) mitattu, vähintään yhden senttimetrin paksuinen lumikerros. Täten jos vaikka paikkakunnalla X sataisi tänään illalla 10 cm lunta, mutta se sulaisi yön aikana, ei ensilumimääritelmä päde.

Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)

Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)

Maanantaina saderintaman pohjoisreunaan on jo ehtinyt virrata sen verran kylmää ilmaa, että osa sateista on mm. Pohjois-Karjalassa muuttunut rännäksi. Liikenneviraston sivulta löytyi todistekuvaa maanantai-iltapäivältä Lieksan lähettyviltä, Hatunkylästä.

Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä

Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä (kuva: Liikennevirasto)

Maanantai-illan aikana saderintama liikkuu hitaasti kohti itää ja yhä kylmempää ja kuivempaa ilmaa virtaa sen pohjoispuolitse kohti etelää. Sadealueen pohjoisosassa sateen olomuoto muuttuu Pohjois-Karjalasta alkaen kiinteämmäksi. Jo maanantai-iltana joukossa on varmasti lisää räntää, mutta tiistaiyön aikana sateet muuttunevat yhä lumisempaan suuntaan, kun alailmakehään saapuu koillisesta kuivempaa ja kylmempää ilmaa. Eiliset mallit eivät vielä ennakoineet kovinkaan suuria lumikertymiä itäiseen Suomeen – kyse oli enemmänkin räntäsateen mahdollisuudesta.

Osa uusimmista malleista saa itäisen Suomen tilanteen näyttämään varsin keljulta tiistaiaamun kannalta: lunta voi kertyä pahimmillaan kymmenisen senttiä, ja autoilijoista vain murto-osalla lienee vielä talvirenkaat allansa. Räntäsateen mahdollisuus on kasvanut myös lännempänä ja etelämpänä: jotain lumensekaista voi tulla alas tiistaiyönä ja -aamuna myös mm. Jyväskylässä, Lahdessa ja jopa Hämeenlinnassa saakka.

Tiistaipäivänä sadealue näyttäisi kiepsauttavan itsensä kohti Kainuuta saapuen illalla myös itäiseen Lappiin. Ikävimmillään koko tiistain ajan se voi antaa itäiseen Suomeen keljua räntäsadetta kovan pohjoisviiman kera.

Ensilumimääritelmä on tiistaiaamuna toteutunut osassa itäistä Suomea: aamuyhdeksältä lunta on ollut maassa mm. Joensuussa, Leivonmäellä, Lieksassa ja Ilomantsissa, missä aamun lumensyvyys oli suurin, kokonaiset 7 cm. Lumikertymien ennustamisesta tekee haastavan se, että lumi on satamassa vielä lämpimän maakerroksen päälle ja onkin vaikea arvioida, kuinka paljon se ehtii sulattaa päällensä kertyvää lunta. Jos vastaava ensilumitilanne tapahtuisi vasta myöhemmällä syksyllä, jäisi maahan todennäköisesti enemmän lunta.

Joka tapauksessa ensilumi on satamassa nyt osaan maata harvinaisen aikaisin. Pohjoisessa Suomessa se sataa tyypillisesti vasta lokakuun alkupuolella, mutta maan keskivaiheilla vasta lokakuun viimeisillä viikoilla. Itäisen Suomen ensilumi on näin ollen saapunut kuukauden etuajassa. Eteläisessä Suomessa nyt maahan jäävä lumi olisi jo ennätyksellisen varhaista, sillä aikaisimmillaan näin on tapahtunut 29.9.1928.

Viikon puolivälin jälkeen sää on kuitenkin lämpenemessä sen verran, ettei lumipeite ole jäämässä pysyväksi. Loppuviikolla etelässä mitataan jälleen 15 asteen lukemia, idässä ja pohjoisessakin lämpenee sen verran, ettei hiihtoladuille ole vielä menemistä. Sen jälkeen syksy näyttäisi etenevän tavanomaista lämpimimmissä merkeissä.

Onkohan itäiseen Suomeen tiedossa tällaisia maisemia ensi yönä? (kuva: Markus Mäntykannas)

Maan pohjoisosassa lumi- ja räntäsade voivat vaikeuttaa keskiviikkona (kuva: Markus Mäntykannas)

Twitter: @markusmanty

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Sää ja luonto, Vuodenajat | 7 kommenttia

Pakkanen vyöryy etelään asti. Lunta!

Hyötyliikuntaa tai ainakin -ulkoilua ja syksyisiä metsäkokemuksia on tarjolla. Puolukkasato kypsyy kunnolla vasta marjojen palelluttua pakkasessa. Kuva: MarreKrisu/pixabay.

Hyötyliikuntaa tai ainakin -ulkoilua ja syksyisiä metsäkokemuksia on tarjolla. Puolukkasato kypsyy kunnolla vasta marjojen palelluttua pakkasessa. Kuva: MarreKrisu/pixabay.

Täällä vuodenaikojen maassa ainakin iltapäivälehtien tarjoama säämaailma on mullistunut äärilaidasta toiseen – kerralla. Helteen paikan on vienyt lumi. Ensilumi. Kesän koipussiin panon viimeinen niitti. Superlunta ei vielä ole silmiini osunut. Kun lööppi julistaa, että lunta sataa ”täällä”, niin sen voi äkkiä ajatella tarkoittavan, että todellakin juuri ”täällä” eikä ainoastaan lehden sivuilla erikseen ilmoitettavissa paikoissa. Pohjois-Lappi riittää tähän oikein hyvin. Mutta ehkä tällainen vähän ronskimpi tiedotusote on tarpeen, jotta jokainen ymmärtää lämpimien säiden olevan ohi. Kyllä talven tulo on huomioitava asia monella tavalla. Hyvä ajokelikään ei ole enää itsestään selvää. Nyt sitä säätä vasta kannattaa seurata. Vaikka helle voi tappaa, talvi ja liukkaus sitäkin varmemmin.

Vielä tämä lauantai ja huominen sunnuntai ovat suunnilleen totuttua, tosin sunnuntaina suuri osa Lappia on jo kylmän kourissa. Sateet yleistyvät vähitellen. Maanantaiaamuna Lapissa on pakkasta, paikoin yli 5 astetta. Maanantaina iltapäivällä Suomenlahden rannikolla ja Lappeenrannassa on vielä viitisentoista lämpöastetta, muuten on jo selvästi aiempaa kylmempää. Forecan ennusteista näkee, kuinka kylmää. Myös sateita tulee sään kylmetessä, maanantaina ne alkavat painottua enää etelään ja itään. Sateiden olomuotoon on jo otettava varauksia muuallakin kuin Lapissa. Näin ainakin tiistaiaamua kohti myös idässä.

Kylmintä on tiistaina ja keskiviikkona, jolloin yö- ja aamupakkasta on käytännössä koko maassa, etelässäkin on etenkin keskiviikkoaamuna jopa useita pakkasasteita. Tähän ei luonto voi olla reagoimatta, joten vielä se ruska puista ja puskista pusertuu. Niin ikään puolukoiden ja karpaloiden ystäville sään kylmeneminen on hyvä uutinen.

Syksyyn voi mahtua vielä monenlaista säätä, mutta yksi muutos menee vain yhteen suuntaan: auringonvalo vähenee ja samalla sen lämmitys. Ilmamassat itsessään voivat olla vielä hyvinkin lämpimiä, mutta ilmakehän rakenteen kannalta samanlainen säätila, joka kesällä tuottaa lämmintä auringonpaistetta, alkaakin vähitellen suosia hälvenemättömiä sumupilviä ja vaikka tihkusateita. Mutta nyt on vasta syyskuu, ja kuten yleistä tietoa on, vielä lokakuussa voi olla parhaimmillaan kuulaan kauniita syyspäiviä, aika lämpimiäkin. Mutta öitä ja aamuja ei tietenkään enää mikään lämmitä.

 

Puolukan ravintoarvot: http://www.fineli.fi/food.php?foodid=440

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/puolukka-%C3%A4mp%C3%A4ri-noukkuri-poimuri-317074/

 

Kategoria: Huomioita säästä | 7 kommenttia

Kuukaudet väreinä

Jos kuukausilla olisi omat värinä, olisiko toukokuu keltainen, kuten Aikakoneen biisissä, vai kenties vaaleanvihreä? Synesteetikon olisi helppo vastata tähän, sillä synesteetikko näkee vaikkapa viikonpäivät eri väreinä.

Pohdiskelimme taannoin työkaverini Liisa Rintaniemen kanssa tuota keltaista toukokuuta, tai lähinnä sitä, onko se keltainen vai jonkin muun värinen. Samalla rupesin miettimään millaisia voisivat olla muiden kuukausien värit. Värit alkoivat muodostumaan päässäni kuukauden tyypillisen sään tai lämpötilan, toisaalta luonnossa kyseisenä kuuna esiintyvien värien tai tunnelman kautta.

Joidenkin kuukausien väri muodostui päässäni helposti, mutta osaa piti hetken miettiä. Tässä oman mieleni tuotos eri kuukausista väreinä ja pohdinnat värin ja kuukauden yhteydestä:

 

Oma näkemykseni kuukausista eri väreinä.

Oma näkemykseni kuukausista eri väreinä.

Tammikuu - sininen

Tammikuu on pimeä ja kylmä kuukausi.

Helmikuu – vaaleansininen

Helmikuu on kylmä kuukausi, mutta alkaa olla valoisampaa ja aurinkoisempaa, lunta maassa ja taivas vaaleansininen.

Maaliskuu – turkoosi

Maaliskuussa lumi alkaa sulaa ja lämpötila kohota, sen vuoksi sinisessä hieman lämpimämpää sävyä mukana.

Huhtikuu – keltainen

Lumi alkaa olla monin paikoin sulanut ja kellertävä nurmikko paljastuu, sää on kuivaa ja usein aurinkoista.

Toukokuu – vaaleanvihreä

Kasvukausi alkaa ja luonto alkaa vehreytymään.

Kesäkuu – vihreä

Puiden lehdet ja muu kasvillisuus muuttuvat kypsän vihreäksi , kesäkuussa usein vielä viileää.

Heinäkuu – oranssi

Kesän lämpimin kuukausi, loma, ilo ja valo.

Elokuu – tummanvihreä

Luonto alkaa valmistautumaan syksyn tuloon, illat pimenevät ja viilenevät.

Syyskuu  – ruoste

Ruska alkaa tehdä tuloaan, mutta vielä on melko lämpimiä päiviä, vuoden värikkäin aika.

Lokakuu  – ruskeanharmaa

Lokakuussa lehdet putoavat maahan ruskeina ja vehreys katoaa hiljalleen, pakkasyöt lisääntyvät.

Marraskuu – musta

Vuoden synkin kuukausi. Lunta ei vielä välttämättä ole maassa, ei lehtiä puissa ja usein pilvistä sekä vähän auringonvaloa.

Joulukuu – vaaleanharmaa tai valkoinen

Joulukuussa ei ole vielä kovin kylmä, mutta lunta alkaa olla jo maassa.

 

Minkä värisinä sinä näet eri kuukaudet? Olisi mielenkiintoista kuulla synesteetikon näkemät värit!

Kuva: Aleksi Jokela

Kategoria: Sää ja luonto, Vuodenajat | Tagit: , , , | 4 kommenttia

Höyryä syksyyn!

Tämän nyt syyskokemuksen voi suunnitella itselleen ensi kaudeksi. Hyvä sää vaikuttaa hyvään tuuleen. Kuva: Matkaseurani.

Tämän nyt syyskokemuksen voi suunnitella itselleen ensi kaudeksi. Hyvä sää vaikuttaa hyvään tuuleen. Kuva: Matkaseurani.

Lounaishämäläinen auringon kyllästämä syyskuun päivä. Yö vielä edessä. Vähän maisema on jo kesästä karissut. On lämmintä. Mutta valo, jossa kaikki kylpee, ei ole enää kesänväristä. Iltapäivän taivaankaari sai alleen jonkun harvan,  olevinaan kumpupilven, oikeasti melkein taivaanvärisen tahran. Yhden hetken sellainen minua varjosti. Vihreä mattatummuu ja vähitellen varisee. On yhä keltaisempaa. Lehti lehdeltä.  Viljavan seudun pellot ovat pidemmällä. Sänkipellot ovat omalla tavallaan keltaisia, muuttumassa ties miksi väriksi ilman väriä. Yhtäkkinen jo kynnetty maa on kiiltävässä mustuudessaan silti vastakohta. Ruma ei ole sekään, mutta muistuttaa kierrosta elämässä. Verkkokalvolle tarttuu myös kellanruskeaa kauraa. Kohta näissäkin maiseman kohdissa on sänki, jos kaikki menee oikein. Ja sitten ehkä musta kynnös. Mutta nyt on juuri tämä aika. Toki kesän väriä osaa vielä ilmestyä: auringonkukkia. Kokonaisina peltoina.

Ja miten minä tähän liityn? Kokijana ja näkijänä. Lämpimät aurinkoiset päivät panevat keksimään, miten ne parhaiten käyttää. Tuskin sään armoilla, mutta sen vaikutuksessa ovat kaikki ulkoilman puuhat. Ei Suomessa tapahdu vain kesällä. Olin valinnut täksi viikonlopuksi jotain uutta ja vastapainoa sisällä istumiselle. Samalla kulttuuruhistoriallisen kurkistuksen kokemalla aitoa menneisyyttä itse.

Junan ääntä, liikkumista eri suuntiin ja virkistystä. Kuva: ks. edellinen.

Junan ääntä, liikkumista eri suuntiin ja virkistystä. Kuva: ks. edellinen.

Kapearaiteinen! Jokioisten museorautatien syysajot jatkuvat illalla pimeäntuloon asti, jolloin toivon näkeväni paitsi ilotulituksen, myös revontulia selkeänä yönä. Valosaastetta täytyy olla Minkiöllä murto-osa Helsingin taivaan yömössöstä. Höyryveturi ikään kuin savuttaa, mutta se savu haihtuu pois, ja sen tuoksu kuuluu tähän junatunnelmaan. Tällainen matkailu käy kulttuurisen ulottuvuuden lisäksi kaikille aisteille. Jätin kertomatta, miltä maisema tuoksui suunnilleen siinä, missä oli jo kynnetty maa mustaksi. Joku vieressäni oli juuri ehtinyt sanoa jotain karjakon ammatista, ikään kuin siitä jotain tietäisi. Sai ansionsa mukaan, syysluonto tuli ikkunattomasta ikkunasta sisään ja kosti. Sopivista näkökulmista ja tuulenkin suunnasta riippuen maisema sai veturista paksun sumunnäköisen peitteen, näkymä oli ihan omansa.

Tätä lämmintä syksyä kannattaa, kuulkaa, hyödyntää. On se muutakin kuin korkeapainetta.

 

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jokioisten_Museorautatie

www.jokioistenmuseorautatie.fi/

www.youtube.com/watch?v=JgysOwXBG64

 

 

Kategoria: Huomioita säästä, Kulttuuria, Sää ja luonto, Vuodenajat | 1 kommentti

Tyyntä myrskyn edellä

Vuosi 2014 on jo vierähtänyt pitkälle ja hiljalleen kolme neljäsosaa vuodesta alkaa olla takanapäin. Edelleen voimme nauttia kesän jälkilämmöstä, vaikka vääjäämättä yö pitenee ja pian on syksyn aika näyttää selvemmät merkkinsä. Syyspäiväntasaus on tänä vuonna 23. syyskuuta. Tuolloin aurinko laskee pohjoisnavalla horisontin alapuolelle ja nousee takaisin taivaalle seuraavan kerran maaliskuussa kevätpäiväntasauksen aikaan. Tästä alkaa siellä siis puolen vuoden mittainen yö. Niinpä pohjoiset alueet alkavat vauhdilla kylmentyä ja lämpötilaerot pohjoisnavan ja päiväntasaajan välillä kasvavat tuntuvasti. Tämä puolestaan on luomassa otollisemmat olosuhteet voimakkaiden myrskymatalapaineiden synnylle.

Matalapainetoiminta on vielä melko vaisua pohjoisella pallopuoliskolla. Eteläiselläpallonpuoliskolla eletään vielä talvipuolta ja myrskyjä on liikkeellä enemmän

Kuva 1. Matalapainetoiminta on vielä melko vaisua pohjoisella pallopuoliskolla. Eteläisellä pallonpuoliskolla eletään vielä talvipuolta ja myrskyjä on liikkeellä enemmän

Myrskyn määritelmä

Myrsky-sanaa käytetään nykyään eri yhteyksissä varsin vaihtelevasti. Meteorologisesti sana tarkoittaa tuulta, joka puhaltaa yli 21 m/s. Tarkemmin tällöin puhutaan kymmenen minuutin tuulen keskiarvosta. Merellä 21 m/s keskituulessa puuskat ovat tyypillisesti 23-25 m/s luokkaa. Mantereella myrskytuulta ei mitata juuri koskaan, sillä tuuli on aina hyvin puuskaista ja voimakkaiden puuskien lisäksi esiintyy aina myös lyhyitä lähes tyyniä hetkiä. Niinpä sisämaan keskituulen saa usein kertoa kahdella, jotta saa selville puuskien nopeuden. Sisämaassa yli 10 m/s keskituulilla esiintyy siis jo yleisesti myrskypuuskia, jotka aiheuttavat metsätuhoja ja sähkökatkoja. Keskituuleen perustuva myrskyn määritelmä ei välttämättä ole sisämaassa se kaikkein parhain, mutta näin on yhteisesti maailmalla sovittu SI-järjestelmää luodessa.

Myrskyjä luvassa loppuvuodesta

Keskimäärin  merialueillamme esiintyy myrskyjä reiluna 20 päivänä vuodessa (vuodesta 1990 lähtien). Tällaisten tuulten rantauduttua maihin syntyy myrskytuhoja, vaikka keskituulet eivät enää sisämaassa ylläkään myrskylukemiin. Tänä vuonna merillämme on tähän mennessä esiintynyt vasta 4 myrskyä eli tilastojen valossa voimme vielä viimeisille kuukausille odottaa useampaakin myrskyä. Vähiten myrskyjä on meillä esiintynyt vuosina 2002 ja 2011, jolloin kumpanakin vuonna myrskyjä esiintyi 11. Mikäli tästä ei tule vähämyrskyisin vuosi, on siis vielä luvassa vähintään 7 myrskyä! Tämä tarkoittaisi suunnilleen myrskyä joka toiselle viikolle tästä hetkestä vuoden loppuun asti. Harvoin kuitenkaan myrskyt jakaantuvat tasaisesti ja siitä viime vuosi on hyvä esimerkki. Viime vuonna tähän päivään mennessä myrskyjä oli ollut vain 2, mutta marras-joulukuussa myrskyjä riittikin sitten 10 päivälle.

Myrskyjä esiintyy meillä eniten talviaikaan. Mikäli tilasto jaetaan keskeltä kahtia, voidaan todeta myrskyjen viime vuosina harventuneen

Kuva 2. Myrskyjä esiintyy meillä eniten talviaikaan. Mikäli tilasto jaetaan keskeltä kahtia, aikaan ennen vuotta 2002 ja sen jälkeen, voidaan todeta myrskyjen viime vuosikymmenen aikana harventuneen.

Ovatko myrskyt lisääntymässä?

Ilmastonmuutoksen mainitaan usein lisäävän myrskyjä ja yleinen mielipidekin tuntuu tukevan tätä. Tilastot kuitenkin kertovat  päinvastaista. Tuulitietoja mittaavat merisääasemat ovat ajan saatossa vähän muuttuneet ja niiden määrä on myös lisääntynyt ja siksi vuosien väliset vertailut eivät ole täysin luotettavia. Mittausten määrän lisääntymisen pitäisi  mieluumminkin lisätä myrskyjen määrää viimeisten vuosien osalta. Tilastojen valossa voidaan kuitenkin todeta myrskyjen meillä selvästi vähentyneen 90-luvun alusta. Osuiko sitten 80-90- luvuille normaalia enemmän myrskyjä, vai onko kyseessä ilmastonmuutokseen liittyvä myrskyjen väheneminen?  Kuvassa 3 näkyy, miten myrskyjen määrä on vähentynyt systemaattisesti lähes kaikkina kuukausina. Poikkeuksena on ollut joulukuu, jolloin myrskyjen määrä näyttäisi tilastollisesti lisääntyneen.

Myrskyjen määrän vertailu jaksojen 1990-2001 ja 2002-2013 välillä. Myrskyt ovat vähentyneet erityisesti keskitalvella. ainoa kuukausi, jolloin myrskyt ovat lisääntyneet on ollut joulukuu. Kerääntyvätköhän kaikki myrskyt jatkossa yhä selvemmin joulukuulle?

Kuva 3. Myrskyjen määrän vertailu jaksojen 1990-2001 ja 2002-2013 välillä. Myrskyt ovat vähentyneet erityisesti keskitalvella. Ainoa kuukausi, jolloin myrskyt ovat lisääntyneet, on ollut joulukuu. Kerääntyvätköhän kaikki myrskyt jatkossa yhä selvemmin joulukuulle?

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa myrskyihin?

Ilmastonmuutoksen vaikutus myrskyjen esiintymiseen on epäselvä. Tilastojen mukaan ilmastonmuutos näyttäisi meillä mieluumminkin vähentävän kuin lisäävän myrskyjen määrää. Kaksikymmentä vuotta on ilmaston historiassa mitättömän lyhyt aika, eikä siitä voi tehdä lopullisia päätelmiä. Silmiinpistävää kuitenkin on myrskyjen vähentyminen juuri aikana, jolle osuu maapallon lähihistorian parikymmentä lämpimintä vuotta.

Olisiko sitten myrskyjen väheneminen fysikaalisessa mielessä mahdollista? Yksinkertaistetulla ajatteluketjulla tämä olisi hyvinkin mahdollista. Myrskyjä esiintyy meillä eniten talviaikaan, jolloin päiväntasaajan ja pohjoisnavan välinen lämpötilaero on voimakkaimmillaan. Matalapaineiden tehtävä on sekoittaa suuria lämpötilaeroja. Suurimmillaan lämpötilaerot ovat talvisin ja niin matalapaineet yltyvät yleisemmin myrskyiksi asti juuri talviaikaan. Ilmastomuutoksen myötä lämpötilaero päiväntasaajan ja pohjoisnavan välillä tulee kuitenkin heikkenemään, jolloin matalapaineille on jatkossa vähemmän tehtävää. Näin voisi maalaisjärjellä päätyä juuri tämän hetken tilastojen kaltaiseen tulokseen eli myrskyjen harvenemiseen. Ihan näin yksinkertaista asia ei välttämättä tietenkään ole, mutta välillä on hyvä vähän yksinkertaistaa.

Myrskyennuste

Mikäli lähivuosien myrskyjä ennustettaisiin pelkästään tilastoihin perustuen, olisivat myrskymatalapaineet meillä edelleen jonkin verran harvenemassa. Toisaalta näyttäisi myös siltä, että joulukuussa myrskyt voisivatkin edelleen vähän lisääntyä. Tämä johtaisi myrskytuhojen osalta aiempaa huonompaan tilanteeseen. Mikäli pahimmat myrskyt myllertävät ennen kuin maa on ehtinyt routia, on puiden helpompi kaatua juurineen ja näin puita kaatuisi aiempaa enemmän. Vaikka myrskyt kokonaisuutena harvenisivat, voisivat puustotuhot samoin kuin sähkönjakelun ongelmat tulevaisuudessa kasvaa.

Nyt pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on jäämässä päivä päivältä taivaanrannalla yhä  alemmaksi ja niin loppuvuoden ajan lämpötilaero päiväntasaajaan on hyvää vauhtia kasvamassa. Myrskyjen todennäköisyys siis hiljalleen kasvaa ja vielä on monta myrskyä luvassa ennen kuin uusi vuosi vaihtuu!

Pohjois-Atlantilla läntinen suihkuvirtaus on jo vähän voimistunut, mutta se ohjaa matalapaineet vielä selvemmin Jäämerelle. Meillä korkeapaineen väliin on Itämereltä pienoinen matalapaine, mutt se joutuu palaamaan takisin etelään, kun korkeapaine alkaa hiljalleen vahvistua uudelleen. Brittein saarilla oleva korkeapaine on virtauskentästä katsottuna Omegan-muotoinen. Se enteilee, että korkeapaine vaikuttaa ainakin osittain säähämme vielä usean päivän ajan. Eikä varsinaista myrskykautta ole vielä näköpiirissäkään.

Kuva 4. Pohjois-Atlantilla läntinen suihkuvirtaus on jo vähän voimistunut, mutta se ohjaa matalapaineet vielä selvemmin Jäämerelle. Meillä korkeapaineen väliin on kiilannut Itämereltä pienoinen matalapaine, mutta se joutuu palaamaan takaisin etelään, kun korkeapaine alkaa hiljalleen vahvistua uudelleen. Brittein saarilla oleva korkeapaine on virtauskentästä katsottuna Omegan muotoinen. Se enteilee, että korkeapaine vaikuttaa ainakin osittain säähämme vielä usean päivän ajan, eikä varsinaista myrskykautta ole vielä näköpiirissäkään.

Kategoria: Huomioita säästä | 10 kommenttia

Tartu syksyyn

Kuva: Jean-Pol Grandmont / Wikimedia Commons.

Herkkutattien aika on juuri nyt. Poimi omasi. Kuva: Jean-Pol Grandmont / Wikimedia Commons.

Raikkaan kesäisiä päiviä riittää vielä. Alkusyksyn yöt vain ovat jo pitkiä, joten ne kylmenevät. Öinen maan ja ilman jäähtyminen puristaa ilman kosteudesta aamuksi sumuisia tai sumupilvisiä seutuja. Sumu nousee usein maasta irti, sumupilveksi, ennen kuin ilmiö kokonaan poistuu auringon edestä. Aina ei poistu ollenkaan, joskus taas viipyilee, kuin kiusatakseen. Vuodenaikojen vaihtelu kertautuu yön ja päivän erona. Aurinko säteilee tänne, me taas lämpöä jonnekin pois.

Päivällä tulee lyhyttä, yöllä ainoastaan lähtee pitkää aallonpituutta. Lämpösäteilyä on se pitkä, infrapunaksi ristitty. Tässä voi koetella maailmankuvaansa: eikös sen auringon juuri pitänyt lämmittää? No mutta, yöllä ulos lähtevä lämpö ei jää edes harakoille, vaan pakenee taivaan läpi avaruuteen. Pilvinen yö on lämpimämpi mutta tähtitaivasta tummempi. Iltaisin ja alkuöisin voi mainiosti kävellä ulkona ja tuntea, miten hitaasti ilma sentään vielä viilenee. Auringon ensi säteet valkean sumun läpi ovat aikaisen ylösnousun arvoiset. Katso myös varjoasi kastetta vasten.

Vuodentulo jatkuu, satoa tulee vielä. Sittenkin ilmeisen hyvästä sienisadosta voi vain tulla lyhyt, arvellaan uutisoinneissa. Tattien sanotaan kasvavan tänä syksynä tavallista kosteammissa paikoissa. Herkkutattimme kelpaavat ainakin Italiaan, meillä niitä on  lähes mahdotonta löytää tuoreina. Paitsi metsästä, tietty, muttei sinne niin vain mennä keskeltä kaupunkipuuhia. Äskeisen lauantain olin Kaisa-talossa, siis Helsingin yliopiston kirjastossa. Kaisaniemessä ei kannata sienestää edes puistossa. Enkä söisi edes kotipihan ukonsieniä, joita huomasin olevan taas nousemassa.

Sienistä olen aina ollut kiinnostunut, kannoin niitä nuorena metsästä ämpärin toisensa jälkeen. Naapureillekin meni toisinaan osa. Sienimetsä tuoksuineen on alkusyksyn hyötynautinto. Syksyn edetessä tulee vielä ainakin puolukoiden ja karpaloiden vuoro. Ne ovat parhaita vasta pienen pakkasen puremina, eivät puoliraakoina. Joidenkin sienten satokausi kestää vieläkin pidemmälle.

Jos kuitenkin on mielekkäintä poimia päivä, niin kyllä ajankohtaisinta on – herkkutattien lisäksi – jopa pitkästä jälkikesästä nauttiminen. Kukin tavallaan. Sää sallii nyt monenlaista. Olisikohan tällaisella säällä vähän kehottavakin vaikutus?

 

Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4b/Boletus_edulis_JPG9.jpg

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Pilvet, Sää ja luonto, Vuodenajat | Kommentoi

Vielä on kesää jäljellä: 20 asteen lukemia ensi viikollakin

Vaikka kalenterikuukausi vaihtuikin jo syyskuun puolelle, on suuressa osassa maata vielä meteorologisessa mielessä kesä. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 asteen alapuolelle, voidaan terminen syksy julistaa alkaneeksi, ja näin on tähän mennessä alustavasti käynyt ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Suuressa osassa Lappia terminen syksy alkaakin keskimäärin jo elokuun puolella; tällä viikolla sen kuuluisi alkaa Oulun korkeudella, ensi viikolla keskisessä Suomessa, mutta etelä- ja lounaisrannikolla vasta syyskuun loppupuolella. Myöhäisimmillään kesä on päättynyt esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä vasta 15. lokakuuta!

Suomen yltä kohti etelää lurahtaneen korkeapaineen pohjoispuolella lännen ja lounaan puoleiset tuulet voimistuvat lähipäivinä,  samalla pilvipeite antaa periksi. Torstaista on tulossa viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä valtaosaan maata: pitkästä aikaa mitataan laajalti 20 asteen lukemia, päivän maksimit kipuavat ehkä aina 23 asteeseen saakka.

Keskiviikosta perjantaihin Etelä- ja Keski-Suomessa majailee helleilmamassaa. Keskikesällä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä lämpötila voisi kohota ylimmillään lähelle 30 astetta, mutta syyskuussa auringon säteilyenergia on enää alle puolet heinäkuisesta, ja päivälämpötilatkin jäävät jo viitisen astetta keskikesän lukemia alhaisemmiksi.

Päivitetty 4.9.2014: Tavanomaista lämpimämpi syyssää näyttäisi jatkuvan vielä pitkälle ensi viikkoakin, sillä ilmavirtaukset käyvät lämpimältä kantilta lounaasta tai etelästä. Tämä tarkoittaa Etelä- ja Keski-Suomeen 20 asteen päivälämpötiloja, pohjoiseenkin ajoittain selvästi yli 15 asteen lukemia. Lapissa tosin on hieman epävakaisempaa.

Rannikoilla kesä jatkuu pidempään

Rannikkoasukkaana sain pitkin kesää tottua siihen, että päivät alkoivat heikkotuulisina ja aurinkoisina, mutta iltapäivisin virisi viilentävä merituuli, joka laski rannikkoedustan lämpötilaa useilla asteilla. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä meri alkaa jo olla mannerta lämpimämpi. Itämeri on kauttaaltaan vielä 15-18 -asteinen, ja sen ympäristöään lämmittävä vaikutus jatkuu aina meriveden jäätymiseen saakka. Viime viikkoina lämpimähkö merivesi on voimistanut rannikon edustalla kuurosateita ja otolliset olosuhteet ovat poikineet myös vesipatsaita eli vesistön yllä olevia trombeja.

Lämmin merivesi voi voimistaa syyssateita ja viivästyttää termisen syksyn alkamista rannikkoseuduilla yli viikolla. Suuret vesistöt ovat varastoineet lämpöä kesän aikana ja luovuttavat sitä hitaasti ilmakehään ja ympäristöönsä syksyn edetessä. Syyssateet puolestaan voivat merialueiden yllä voimistua seuraavan mekanismin seurauksena: suuri vedenpinnan ja ilmakehän välinen lämpötilaero voimistaa nousuliikkeitä ja siirtää vedenpinnasta tehokkaasti lämpöä ja kosteutta ylöspäin ilmakehään, missä se lopulta tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sisämaassa puolestaan sateiden voimakkuus pienenee kesäisten kuurosateiden jäljiltä, samoin myös salamointi. Merellä ja rannikoilla salamoinnille on edellytyksiä vielä lokakuussakin.

Lähiaikoina kunnon syyssateista tai -matalapaineista ei ole pelkoa – korkeapainevoittoinen sää jatkuu vielä pitkälle ensi viikkoon.

Tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti voi vaikuttaa syys- ja talvisäähämme

Grönlannin ja Islannin edustalta ja varsinkin Islannin pohjoispuolelta löytyy tällä hetkellä tavanomaista lämpimämpää merivettä. Tällä saattaa olla myös vaikutusta Suomen syys- ja talvisäähän. Erään tutkimuksen mukaan (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-04/iop-wna040114.php) lämmin Pohjois-Atlantti saattaa aiheuttaa suursäätilan jämähtämistä paikoilleen, jolloin tietty säätyyppi jää vallitsevaksi pidemmäksi aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti näyttäisi aiheuttavan negatiivisen NAO-indeksin, mikä tarkoittaa tavanomaista matalampaa ilmanpainetta Azoreilla ja tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta Islannin edustalla, jolloin Manner-Euroopassa on varsin kylmät oltavat ja Välimerellä kaatosateita.

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Syksyisin ja talvisin voimakkaiden matalapaineiden ja länsivirtausten syntymistä ruokkii pohjoisen arktisen alueen ja päiväntasaajan välinen suuri lämpötilaero. Mikäli jääpeite hupenee ja merivesi Atlantin pohjoisosassa lämpenee entisestään, voi matalapainetoiminta hiipua. Kauhuskenaarioni: lyhyemmät syksyt, aikaisin alkavat kylmät ja mantereiset paukkupakkastalvet.

Kollegani Petri Takala käsittelee aihetta kattavammin täällä.

Twitter: @markusmanty

 

Päivitetty 4.9.2014: Lämmin sää jatkuu ennakoitua pidempään.

Kategoria: Huomioita säästä | 11 kommenttia

Aerosolit haltuun

Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen "aerosoli" sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.

Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen ”aerosoli” sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuvassa on aerosolipakkaus eli suihkepullo tai spray. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.

Bárðarbunga-tulivuori uhittelee edelleen, eikä sen mahdollisesta tuhkapilvestä ja sen leviämisestä ilmakehässä voida vielä sanoa mitään varmaa. Mutta tuhkapilveen johtavan purkauksen mahdollisuus ei ole myöskään pienentynyt, joten tarkkana saa olla. Muistissa on vielä, miten Euroopan lentoliikenteen kävi keväällä 2010. Tästä kerroin jo edellisessä blogissani, eikä asian ajankohtaisuus ole tämänkertaisen tulivuoren osalta mitenkään väistynyt. Itse asiassa Islannin ilmatieteenlaitos on tänään päättänyt varoittaa tulevista tapahtumista. Tällainen on toki hallintoa, mutta kertoo jostain. Tulivuoret eivät ole ilmatiedettä, mutta mahdollisen tuhkapilven liikkeet sitäkin enemmän. Eri maiden ilmatieteenlaitoksille voi kuulua hallinnollisesti toisistaan poikkeavia vastuualueita.

Suomalainen sääviranomainen Ilmatieteen laitos puolestaan uutisoi nettisivuillaan pari päivää sitten ihmisperäisten aerosolipäästöjen vähentyneen viime vuosikymmeninä Euroopassa ja USA:ssa lainsäädännön ansiosta sekä Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Kuitenkin, kuten arvata on maallikompikin saattanut, Kiinan ja Intian vastaavat päästöt ovat vastaavasti lisääntyneet lähes yhtä paljon. Tästä sittenkin aika monimutkaisesta asiasta seurausvaikutuksineen voi siis lukea mainitusta paikasta ja ihan etusivulta (www.fmi.fi, ajankohtaista-osio ja tiedotearkisto).

Nimenomaan aerosolit, pienhiukkaset, ovat osoittautuneet hyvin keskeisiksi arvioitaessa ilmastonmuutoksen suuntaa. Ne toimivat vesihöyryn tiivistymisytiminä, mikä tarkoittaa, että likaisemman ilman pilvissä on enemmän ja sitä myöten pienempiä pilvipisaroita. Tällainen pilvi on isopisaraista tiheämpi ja heijastaa tehokkaammin auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Vaikutus on tässä siis ilmastoa viilentävä, mutta näin yksinkertainen ei asia kokonaisuutena suinkaan ole. Aerosoleista kannattaa kiinnostua laajemminkin.

Nykyaikainen sääpalvelu puolestaan on oikeastaan teollisuutta, jonka tuotteita myydään kilpailuilla (ainakin periaatteessa) markkinoilla. Myös sääpalveluun liittyy tutkimusta, eli ei sitä tule kuin manulle illallista siitäkään huolimatta, että se saattaa näyttäytyä yksinkertaisena. Se tekee niin, koska sen on alun alkaen pitänyt huomioida kohderyhmä. Nykyisessä informaatiotulvassa ei ole tässä mielessä mitään hyvää, koska entistä pienempi osa informaatiosta muuttunee kohinasta tiedoksi. Mutta pysykää kanavalla www.foreca.fi. Sääpalvelusta saa suurimman ilon irti se, joka käyttää palvelua hyväkseen säännöllisesti eikä vain silloin tällöin.

Hieman erilaisia käsitteitä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aerosoli  (lähteineen!)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pienhiukkanen

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Aerosol_spray#mediaviewer/File:Aerosol.png

 

Kategoria: Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Pilvet, Sää ja luonto, Yleistä säästä | Kommentit poissa käytöstä