Poikkeuksellisen kolea kesän alkupuolisko – Helsingissä ei ainuttakaan hellepäivää

Julkaistu

 

 

Heinäkuu on pian vaihtumassa elokuuksi ja vieläkin tuntuu ikään kuin kesä ei olisi kunnolla päässyt alkamaankaan. Tämä toki näkyy tilastoissakin, sillä kesäkuun alusta tarkasteltuna kesä on ollut monin paikoin Etelä-Suomessa poikkeuksellisen kolea (esimerkiksi Vihdin, Lahden ja Hämeenlinnan mittausasemilla) ja maan kaakkoisosassa, esimerkiksi Virolahdessa, jopa ennätyksellisen kolea. Kulunut kesä on ollut monin paikoin kylmin vuoden 1962 kesän jälkeen. Kolea kesä näkyy myös salamatilastoissa, sillä tästä kesästä on hyvää vauhtia muodostumassa mittaushistoriamme vaisuin ukkoskesä.

Pääkaupunkiseudulla ei vielä yhtään hellepäivää

Tämä päivä mukaan luettuna Suomessa on tänä kesänä ollut 14 hellepäivää, joka jää noin puoleen tavanomaisesta. Erikoista on myös se, että kesän korkein lukema, 27.0 astetta, on mitattu jo toukokuun puolella, eikä tämän jälkeen olla toistaiseksi korkeampiin lukemiin päästy.

Pääkaupunkiseudulla kulunut kesä on ollut noin kaksi astetta tavanomaista kylmempi, poikkeama kylmempään suuntaan on ollut laajalti 2-3 astetta maan etelä- ja keskiosassa. Sen sijaan pohjoisessa poikkeama on huomattavasti pienempi ja paikoin ollaankin Ilmatieteen tilastojen valossa lähellä tavanomaisia lukeamia. Utsjoki muodostaa tässä pienen poikkeuksen, sillä siellä kulunut heinäkuu on ollut 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi.

Erikoisena voidaan pitää myös sitä, ettei pääkaupunkiseudulla, eikä toisaalta monilla muillakaan paikkakunnilla olla tänä kesänä mitattu vielä yhtäkään hellepäivää, ei Helsinki-Vantaallakaan. Helsingin Kaisaniemen korkein lämpötila tähän päivään mennessä on 17. kesäkuuta mitattu 24,2 astetta, Kumpulan mittauspisteellä 24,5 ja Helsinki-Vantaalla 19. toukokuuta mitattu 25,0 astetta. Helsinki-Kaisaniemessä helteettömyys kesä-heinäkuussa ei ole poikkeuksellista meren viilentävän vaikutuksen vuoksi, sillä viimeksi vuosina 2012 ja 2004 heinäkuun 27. päivään mennessä ei myöskään ollut yhtään hellepäivää. Sen sijaan helteetön kesä olisi Helsinki-Vantaalla jo poikkeuksellista: viimeksi näin on käynyt v. 1974, jolloin koko kesä jäi pääkaupunkiseudulla helteettömäksi.

Kesäinen lämpö mahdollinen vielä elo- ja syyskuussakin

Tilastojen valossa elokuu on suuressa osassa maata hitusen kesäkuuta lämpimämpi kuukausi. Joinakin vuosina kesä on kunnolla näyttänyt kyntensä vasta loppukesästä, näin kävi viimeksi esimerkiksi vuonna 2015, jolloin elokuu oli kesän lämpimin kuukausi 15 hellepäivällänsä. Toisinaan kesäistä lämpöä on riittänyt vielä syyskuullekin saakka – Suomen leveysasteilla hellettä voi esiintyä syyskuun puoliväliin saakka. Vuonna 1968 peräkkäisiä syyskuisia hellepäiviä oli viisi kappaletta.

Pian alkava elokuu näyttää epävakaiselta ja melko viileältä erityisesti maan keski- ja pohjoisosassa. Lähinnä etelässä on näköpiirissä kesäisempiä yli 20 asteen lämpötiloja, mutta melko satunnaiselta näyttävät aurinkoiset ja lämpimät hetket. Suursäätila Euroopan alueella on pysymässä muuttumattomana: olemme armotta jäämässä elokuun alkaessakin suihkuvirtauksen koleammalle ja epävakaisemmalle puolelle, kun taas helle pitää pintansa Etelä- ja Keski-Euroopassa. Helteisen ja kostean ilman pulsseja on kuitenkin aika ajoin saapumassa kohti Suomea, eikä ole täysin poissuljettua, että yksittäisinä päivinä osassa maata helteitä esiintyisi. Pitkäkestoinen ja lämmin korkeapainesää näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä skenaariolta ainakin elokuun ensimmäisellä puoliskolla.

Välimeren helteet voivat laukaista vaaralliset syys- ja talvimyrskyt

Välimeren alueella kulunut kesä on ollut useamman asteen tavanomaista lämpimämpi, mikä näkyy myös tällä hetkellä Välimeren pintalämpötila-anomaliassa. Ranskan Rivieran ja Egeanmeren kumpuamisalueita lukuun ottamatta Välimeri on 2-4 astetta tavanomaista lämpimämpi ja saavuttaa huippulämpötilansa yleensä vasta elokuun loppupuolella. Äkillinen suursäätilan muuttuminen ja Välimeren joutuminen syksymmällä kylmemmän ilmamassan piiriin voivat laukaista tuhoisat syysmyrskyt tuuline ja tulvasateineen. Mikäli ennätyshelteet Välimeren alueella jatkuvat vielä pitkään ja merivesi lämpenee entisestään, voi eteläeurooppalaisilla olla edessään ennen näkemättömän rajuja syys- ja talvimyrskyjä.

Heinäkuun kukkiva piennar Lohtajalla. Kuva: Matti Hietala

Tilastotiedot: Ilmatieteen laitos

Tornado, trombi, vesipatsas vai pölypyörre?

Julkaistu

Pienimuotoisia pyörremyrskyjä esiintyy päivittäin jossain päin maapalloa ja ne ovat myös jokakesäinen ilmiö Suomessa. Eilen tiistaina ulkosaaristossa Korppoon ja Utön edustalla havaittiin vedenpäällisiä trombeja eli vesipatsaita, asiasta uutisoi ensimmäisenä MTV.

Maan päällä syntyviä pyörteitä ovat mm. tornadot, trombit ja pölypyörteet. Käytännössä trombit ja tornadot ovat sama asia: Euroopassa puhutaan trombeista, muualla maapallolla tornadoista. Pölypyörteet tunnetaan paremmin englannin kielisellä termillä dust devil, ja veden yllä esiintyviä trombeja kutsutaan vesipatsaiksi, eng. waterspout.

Tiistaina läntisellä Suomenlahdella esiintyneet vesipatsaat liittyivät alueen yli liikkuneeseen heikohkoon kuuropilveen. Tyypillisesti vesipatsaita esiintyy vasta loppukesästä, kun meriveden lämpötila on ilman lämpötilaa korkeampi ja matalapaineen alue on lähettyvillä. Eilen ilmamassan ja meriveden välinen lämpötilaero oli kuitenkin merkittävä ja lisäksi muutkin vesipatsaiden syntymiselle merkittävät ehdot täyttyivät: Suomi kuului ns. viileän ilmamassan matalapaineen piiriin ja alueen tuuliolotkin olivat suotuisat. Vesipatsaat ovat maan päällä esiintyviä trombeja vaarattomampia siinä mielessä, että ne harvoin osuvat asutuksen ylle, ovat melko staattisia ja hidasliikkeisiä ja näkyvät kauas. Vesipatsaita toisin sanoen ehtii yleensä ”karkuun”. Tarkemmin vesipatsaiden syntymekanismista on kirjoitettu viime kesänä Forecan blogissa.

Video: Vesipatsas iskee Brasilian rannikolle

Trombit eli tornadot ovat käytännössä sama asia: maan päällä esiintyviä paikallisia pyörremyrskyjä. Voimakkuutta voidaan vesipatsaiden tapaan mitata kuusiportaisella Fujita-asteikolla (0-5). Suomessa esiintyy vuosittain heikkoja, F0-F1-luokan trombeja tai vesipatsaita, joissa tuulen nopeus on alle 50 m/s. Harvakseltaan tavataan myös tätä voimakkaampia trombeja, erityisesti keskisessä Euroopassa. Tuhoisimpia F4- ja F5-luokan tornadoja esiintyy eniten Yhdysvalloissa ja Bangladeshissa, missä olosuhteet voimakkaiden tornadojen syntymiselle ovat otollisimmat.

Trombit syntyvät yleensä ukkospilven yhteyteen (vesipatsaat eivät edellytä ukkospilveä), jossa vaakasuuntaiset pyörteiset ilmavirtaukset tempautuvat ukkospilven alla olevan voimakkaan nousuvirtauksen mukaan. Pyörteestä tulee näkyvä, kun siinä tiivistyvän vesihöyryn tai maasta tempautuvan pölyn ja roskan ansioista. Trombit ja tornadot vaativat syntyäkseen epävakaan ilmakehän ja suuren tuuliväänteen eli kerroksen, jossa tuulten nopeus ja suunta vaihtelevat voimakkaasti eli tuuleen muodostuu pyörteisyyttä. Sitä vastoin vesipatsaiden synty edellyttää pientä tuuliväännettä.

Video: Pyhtään mahdollinen trombi

Pölypyörre taas poikkeaa syntymekanismiltaan vesipatsaista ja trombeista. Pölypyörteet ovat aurinkoisen ja lämpimän ilman pyörteitä, jotka syntyvät auringon lämmittäessä voimakkaasti maanpintaa. Tämä aiheuttaa nousevia ilmavirtauksia ja tuulen pyörteisyyttä. Mikäli pyörteet tempautuvat trombien tapaan mukaan nousuvirtaukseen, voi pölypyörre syntyä ja muuttua näkyväksi, mikäli tarjolla on irtonaista maa-ainesta. Pölypyörteet ovat usein hyvin lyhytikäisiä ja trombeja heikompia.

Video: Japanin eksoottinen pölypyörre

Kuvat: Petri Korpivaara, Tuomas Pelto

Viikonlopuksi paranee!

Julkaistu

Heinäkuun puoliväli lähestyy!

 

Tässä heinäkuussa ei ole vielä pitkiä lämpimiä ja poutaisia jaksoja näkynyt, sää on pysynyt varsin epävakaisena.  Pohjoiseen suuntautuvat lämpimän ilmamassan kielekkeet ovat jääneet läntisen Euroopan ja Venäjän ylle.

Suuren mittakaavan korkea- ja matalapaineiden sijainti määrittää suurilta osin paikallissään. Töihin tullessaan meteorologi tarkistaakin ensimmäisenä, minkälaisessa ilmamassassa ollaan, missäpäin Eurooppaa on laajoja korkea- ja matalapaineiden alueita ja erityisesti missäpäin kulkee lämpimämmän ja viileämmän ilmamassan rajapinta ylempänä ilmakehässä.

Loppuviikon ajan Suomi pysyy liikkuvien matalapaineiden reitillä. Meteorologien usein käyttämien ilmausten avulla muotoiltuna – ”sää on epävakainen”.  Sateet ja auringonpaiste vuorottelevat ja sää ei ole ihan mahdottoman kylmä, mutta eipä helteinenkään; vertailukautena eli vuosina 1961-1990 keskimääräinen päivän ylin lämpötila vaihteli Suomessa kuun puolivälissä välillä 20 – 21 Celsiusastetta, mutta loppuviikolla lämpötila ei jaksa kivuta kahteenkymppiin minään päivänä kaikkialla Suomessa.

Liikkuvat matalapaineen keskukset ja niihin liittyvät sateet ovat tehneet tulevan viikonlopun sään ennustamisesta jännittävää. Matalapaineiden ja sateiden reitissä on ollut satojen kilometrien heittoja ennusteiden välillä, yksittäisissä paikoissa sääennuste on seilannut täysaurinkoisen ja kaatosateen välillä.

Seuraavaa osataan kuitenkin jo melko suurella varmuudella sanoa:

Huomenna torstaina edelliset sadealueen rippeet heikkenevät vähitellen maan pohjoisosan yllä, mutta etelästä leviää jo seuraava annos sateita. Perjantaina tuo uusi sadealue matkaa maan keskiosan yli, lounaasta alkaen sää alkaa jo poutaantua.  Lauantaina sateet siirtyvät jo maan pohjoisosan ylle. Sunnuntai, joka ei enää mahtunut videolle, näyttää varsin poutaiselta koko maassa; uudet sateet kärkkyvät kuitenkin jo lännessä nurkan takana.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Suihkuvirtaus blokkaa lämmön ja pitää Suomen viileänä – vielä pitkään

Julkaistu

 

Kesäkuun tilastoja: viileää ja jälleen huomattavan vähän salamointia

Ilmatieteen laitoksen julkaiseman kuukausikatsauksen perusteella päättynyt kesäkuu on ollut Suomessa viileä, paikoin jopa harvinaisen kolea. Koko maassa lämpötilat jäivät alle keskiarvon, suurin poikkeama oli maamme itäpuoliskolla ja Itä-Lapissa. Osassa Suomea edellisen kerran yhtä koleaa tai koleampaa on kesäkuussa ollut vuosina 2003 ja 1993.

Kesäkuun korkeimmaksi lukemaksi muodostui Mikkelissä 16. päivänä mitattu 26,2 astetta, ja hellelukemille kesäkuussa päästiin jossain päin maata yhteensä kuutena päivänä (keskimäärin kahdeksana). Kesäkuussa satoi vaihtelevasti: maan etelä- ja keskiosassa paikoin yli 100 mm (Tampereella 137 mm), kun taas osassa maata sadetta kertyi vain muutamia kymmeniä millimetrejä.

Huomionarvoista on myös se, että kesäkuussa on salamoinut poikkeuksellisen vähän. Viileä polaari-ilmamassa ei ole suotuisa salamoinnille – aktiiviset ukkosrintamat ovat jääneet touko-kesäkuun aikana Etelä- ja Keski-Eurooppaan. Touko-kesäkuussa paikannettu kokonaissalamamäärä on ennätyksellisen alhainen 1960-luvulta lähtien tarkasteltuna. Onkin mielenkiintoista seurata tätä mahdollista ”trendiä”, sillä 2010-luvulla tämä olisi jo toinen ennätyksellisen vaisu ukkoskesä. Salamoiden tapaan myös myrskyjen määrä on pienentynyt. Vähenevätkö ukkosmyräkät ja syysmyrskyt Suomessa tulevaisuudessa vai onko tämä vain luonnollista vaihtelua? Aika näyttää.

Viileä ja epävakainen viikko edessä

Heinäkuun ensimmäinen kokonainen viikko on melko viileä ja epävakainen. Matalapaine pyörittää sateita maamme yllä lähipäivinä ja vasta perjantaina on tiedossa seuraava poutaisempi päivä. Itä- ja Pohjois-Suomi kuuluvat kuitenkin aluksi lämpimän ilman sektoriin: sekä maanantaina että tiistaina hellelukemille on mahdollisuus yltää auringonpaisteessa – tiistaina enää lähinnä Inarin alueella. Tämän jälkeen seuraavasta hellepäivästä ei ole merkkiäkään operatiivissa ennusteissa ainakaan tulevaan 10 vuorokauteen.

Heinäkuun salamatilastot kasvavat jonkin verran tiistain ja keskiviikon aikana: paikoin yksittäisiä voimakkaita ukkoskuurosoluja muodostuu tiistaina erityisesti Pohjanmaan suunnalle ja keskiviikkona pohjoisemmas. Salamointi ei välttämättä ole kovinkaan intensiivistä, mutta paikallisesti sademäärät voivat kasvaa hyvinkin suuriksi, sillä matalapaineen ympäristössä kuuropilvet liikkuvat melko hitaasti ja vettä voikin jollekin alueelle kertyä yksittäisestä kuurosta yli 20 mm.

Keskiviikko ja torstai ovat viikon koleimmat päivät, jolloin lämpötila jää suuressa osassa maata 10 ja 15 asteen välille. Poikkeamat heinäkuun alun normaalilukemiin ovat paikoin jopa yli 10 astetta eli voidaankin puhua harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen koleista päivistä.

Kuva 1: GFS-malliajoon perustuva ennustettu lämpötila-anomalia Euroopan yllä to 6.7.2017. Poikkeama Suomessa on Euroopan suurin. Lähde: Pivotal Weather

Viikonloppuna sää näyttäisi kuitenkin poutaantuvan ja hieman lämpenevän. Tällöin voidaan taas yleisemmin päästä lähemmäs 20 asteen lukemia, mutta suuressa osassa maata jäädään silti heinäkuun keskiarvoja alhaisempiin lukemiin.

Suihkuvirtaus eristää lämmön Etelä-Eurooppaan – heinäkuu jatkuu viileänä

Leveysasteillemme on tyypillistä, että kuulumme ilmamassoja jakavan suihkuvirtauksen vaikutuspiiriin: välillä sen etelä- ja välillä pohjoispuolelle. Keskileveysasteiden lämpimän ilmamassan ja pohjoisten leveysasteiden polaari-ilmamassan väliin syntyy erityisesti talvisin yläilmakehään voimakas suihkuvirtaus, joka siis jakaa kylmän ja lämpimämmän ilmamassan. Nyt jo kuluneen kahden kuukauden aikana Suomi on lähes poikkeuksetta kuulunut suihkuvirtauksen pohjoispuolelle viileään polaari-ilmamassaan. Suihkuvirtaus on tiiviisti eristänyt ja blokannut Etelä-Euroopan helteisen ilmamassan vaellukset kohti pohjolaa, ja onkin tuntunut, että ero Pohjois- ja Etelä-Euroopan lämpötiloissa on kesäajaksi ollut välillä epätyypillisen suuri. Helle on muhinut etelässä jo pitkään ja siellä se näyttäisi myös pysyvän.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Euroopan suursäätilaan ei ole pitkään aikaan tulossa mainittavaa muutosta. Suomi kuuluu yhä viileälle ja epävakaiselle puolelle: matalapaineita ja sateita on tiedossa näillä näkymin ainakin kuun puoliväliin saakka ja lähinnä puhutaan yksittäisistä aurinkoisemmista ja lämpimämmistä päivistä. Samaan aikaan Välimeren aluetta piinaavat ennätyshelteet ja yli 40 asteen kuumuus.

Kuva 2: Suomen kohtalo lähiviikkoina on viileä ja epävakainen. Helteet muhivat jatkossakin Välimerellä, ajoittain Keski-Euroopassa.

Kesämme tulevaisuudessa?

Saattaa olla, että tulevaisuudessa suihkuvirtaukset ovat entistäkin itsepäisempiä ja arvaamattomampia. Siinä missä Suomessa on aiemmin totuttu vaihtelevaan säätyyppiin, voidaan vastaisuudessa joutua totuttelemaan kuukausitolkulla jatkuvaan samanlaiseen säätyyppiin. Ja se on ihan tuurista kiinni, kummalle puolelle suihkuvirtausta jämähdämme. Viileät ja kuumat kesät tulevat siis vuorottelemaan, mutta käykö niin, että vaihtelu vähenee? Nyt olemme jämähtäneet viileälle puolelle, mutta on vain ajan kysymys, milloin esimerkiksi vuoden 2010 kaltainen mantereinen hellekesä toistuu – seuraavan kerran kenties entistäkin kuumempana.

Kysymys lukijoille:

Onko viileä kesä sinulle siunaus vai kirous?