Avantoon!

Julkaistu
Kuva: Geoff Jones / Wikipedia Commons.
Talvi voi tuottaa uusia kokemuksia. Joko on tullut testattua avantouinti? Kuva: Geoff Jones / Wikipedia Commons.

Lähipäivät ovat sään selvää lauhtumista, ja kyllä sitä kylmää jo kesti – tarpeeksi ainakin minulle. Mutta vaikka etenkin lounaassa päästäneen viimeistään alkuviikolla ajoittain jopa suojan puolelle, talvi tässä toki jatkuu.  Joten on paras vaan elvyttää sekä uusia että entisiä talvisia harrastuksia. Kannattaa mielummin tehdä itse kaikenlaista kuin vain pitää takapuolta penkissä ja katsoa televisiosta kun muut rehkivät, oikein keskenään kilpaillen. Kilpailla kannattaa ensi sijassa oman itsensä kanssa; aina joku osaa kaiken paremmin, ei se voi olla se juttu, vaan oman tekemisen ilo.

Niinpä lähdin ottamaan selvää, mitä kaikkea tässä Suomen talvessa voikaan tehdä. Ajattelin lähteä muodikkaasti siitä vähän extreemimmästä – tai ainakin siltä kuulostavasta – päästä. Muistin, vähän autettuna, avantouinnin. Niin, avantouinnin: jotkut uivat jopa talvipakkasilla pulahtaen hyiseen avantoon ja ihan tuosta noin vain. Siis ei muuta kuin kysymään asiasta.

Arkkitehti Ville Hara Avanto arkkitehdeistä, sinä ainakin uit myös talvisissa avannoissa. Mistä tuo avanto tulee aina arkkitehtitoimiston nimeen asti?

– Kyllä näin on. Avanto nimenä kertoo toimistomme suunnittelufilosofiasta. Samalla tavalla kuin pulahdus avantoon on voimakas elämys, me Avanto Arkkitehdit haluamme luoda tiloja, jotka herättävät tunteita. Toimistomme suunnittelemat ympäristöt ovat kokemuksellisia, tiloissa liikkuminen on elämys. Näemme arkkitehtuurin keinona parantaa ihmisten päivittäistä elämänlaatua. Myös kestävä kehitys on meille tärkeää: haluamme, että avantoja on myös tulevaisuudessa. Rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttaa suuren osan kasvihuonepäästöistämme. Arkkitehdin ammatti tarjoaa monia mahdollisuuksia vaikuttaa mm. yhdyskuntarakenteeseen, liikenteeseen ja rakennusten energiankulutukseen.

Eikö avannossa uiminen ole melkoisen hyinen harrastus? Mitä se vaatii?

– Itse käyn talviuimassa Uunisaaressa, missä samaa ihmetteleviä ulkomaisia matkailijoita touhua ihmettelemässä riittää. Tuntuu, että monille ajatus jääkylmästä vedestä aiheuttaa suurimman kynnyksen kokeilla lajia. Ei se ole sen kummempaa, kuin pulahtaa veteen – ylös kyllä pääsee nopeasti. Avantouintikäsineet, -jalkineet ja pipo tekevät uimisesta miellyttävämpää, mutta mitään erityisiä taitoja tai varusteita ei tarvita. Lajin terveysvaikutuksista puhutaan paljon ja jonkinlaista näyttöäkin asiasta taitaa olla, vaikka syistä ei täysin olla selvillä. Itse uskon, että ihminen psykofyysisenä olentona rentoutuu saunoessa ja uidessa, mikä sitten vaikuttaa mm. verenpaineeseen. Tunnelma uintiseuroissa on poikkeuksetta lupsakka, joten myös sosiaalisilla seikoilla voi olla oma vaikutuksensa.

 Voisinko vaikka minä noin vain pulahtaa avantoon? Onko joku tietty sää suositeltavin avannossa uimiseen?

– Kyllä voisit. Alan harrastajat tosin puhuvat itse talviuinnista, sillä avantouinniksi touhu muuttuu vasta meren jäädyttyä, mikä tänä vuonna tapahtui vasta myöhään. Pakkasella vesi joidenkin mielestä ei tunnu niin kylmältä, kun matkalla avantoon on jos saunan jälkeen ehtinyt jäähtyä. Lumisateessa voi tulla vilu jo ennen avantoon pääsyä, kun lumihiutaleet sulavat lämpimälle iholle. Myös kova tuuli viilentää tehokkaasti paljasta ihoa. Itse herkistyn uidessa aistimaan ympäröivää luontoa ja jokainen kerta tuntuu erilaiselta. Oma suosikkiuintisääni on helmikuun kuulaan kirpeä pakkaspäivä. Aurinko tuntuu jo silloin lämmittävän, mutta parasta talvea on yhä jäljellä.

Tuli saatua vinkki ehkä aivan uudesta mahdollisuudesta hyödyntää olosuhteitamme.

 

Kuvan osoite: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Icehole.jpg

Avanto arkkitehdit: http://www.avan.to/

 

 

 

Talven selkä taittuu pian

Julkaistu

Jos kalenteriin on uskomista, on talvi jo yli puolivälissä – näin voisi todeta myös optimisti. Pessimistit sanovat talven vasta alkaneen, mutta realistina minun on vilkaistava tilastoja ja todettava, että talvi on suunnilleen puolivälissä. Ensi viikko on tilastollisesti talven kylmin ja tämän jälkeen suunta on väistämättä kohti kevättä.

Tammikuun sää on ollut kahtiajakoinen: alkukuu oli synkkä, harmaa ja leuto, kun taas loppukuu on näyttäytynyt upeana kontrastina alkukuun pimeydelle. Tekin lienette jo huomanneet päivän pidentymisen; esimerkiksi eteläisessä Suomessa päivä on jo puolitoista tuntia ja Lapissa peräti viitisen tuntia pidempi kuin joulukuun pimeimpinä hetkinä. Ja tästähän se tahti vain kiihtyy!

Vaikka aurinko alkaakin jo tammi-helmikuun vaihteessa hieman lämmittää, eivät lämpötilat puhu suoraviivaisesti tämän puolesta. Talven kylmin hetki ajoittuu tilastollisesti helmikuun ensimmäiselle viikolle, mikä johtuu ilmakehämme viiveestä seurata muutoksia luonnossa. Ajoittuuhan kesänkin lämpimin hetki keskimäärin reilun kuukauden päähän siitä, kun aurinko on korkeimmillaan ja sen lämmitysteho suurimmillaan. Talven kylmimmän viikon keskilämpötilat vaihtelevat lounaisrannikon -5 Pohjois-Lapin reilun -15 asteen välillä.

Selkeinä päivinä aurinko nostattaa lämpötiloja maan etelä- ja keskiosassa päivisin jo liki 10 asteella.

Vähäluminen tammikuu

Tammikuun alku oli siitä harvinainen, että lumiraja huiteli Pohjois-Karjala – Oulu -linjalla, kun tyypillisesti lunta olisi pitänyt olla koko maassa. Näin tammikuun lopullakin lunta on vuodenaikaan nähden hyvin vähän erityisesti maan keskivaiheilla. Jyväskylän mittausasemalla lunta on tänään 7 cm, ja tämä lukema on vain noin viidesosa tilastollisista normaalilukemista. Löytyypä Pohjanmaalta pari mittausasemaa, jossa lunta on niukin naukin vain muutama senttimetri. Laajalti etelärannikollakin lunta on alle puolet normaalilukemista. Ainoastaan maan pohjoisosassa lumitilastoissa ollaan lähempänä keskiarvoja. Käsivarren Lappi muodostaa poikkeuksen sääntöön: siellä lunta on tavanomaista enemmän.

Kuva 1: Lumitilanne 27.1. Huomaa etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon raju ero!
Kuva 1: Lumitilanne 27.1. Huomaa etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon ero.  Seuraa tuoreinta lumitilannetta Forecan sivuilta: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/snowdepth

Loppukuun kylmänpurkauksessa olisivat olleet erinomaiset olosuhteet suoranaiselle lumikaaokselle eteläisessä Suomessa, mikäli ilmavirtaus olisi koillisen sijasta hivuttautunut hieman kohti itää. Näinhän kävi mm. talvina 2009-2010 ja osittain myös seuraavana talvena. Nyrkkisääntönä olemme pitäneet, että yli 15 asteen ero Suomenlahden pintaveden ja ilmamassan lämpötilan välillä on selvä hälytyssignaali konvektiivisille (kuurottaisille) lumisateille. Viime viikolla ero oli parhaimmillaan yli 20 asteen luokkaa. Suomen etelärannikon kohdatessaan nämä lumikuurot tuppaavat vielä voimistumaan hieman, kun tapahtuu nk. rannikkokonvergenssi. Tämä ilmiö aiheutuu, kun kitka alkaa hidastaa mereltä päin saapuvaa ilmavirtausta rannikon edustalla ja kääntää sitä vastapäivään rantaviivan suuntaiseksi (esimerkiksi Suomenlahdella puhaltava kaakkoistuuli kääntyy mantereella itään päin). Prosessi aiheuttaa sen, että tietyssä aikayksikössä kapealle rantaviivalle saapuu enemmän ilmaa kuin mitä sitä ehtii siirtyä pois. Ylimääräinen ilma joutuu pakotettuun nousuliikkeeseen ja tämä lisää osaltaan lumisateiden intensiteettiä. Etelärannikko on toistaiseksi säästynyt lumikuurojonoilta, sillä ne ovat koillistuulessa ajautuneet Viron rannikolle ja siellä lunta onkin kertynyt 10-25 cm.

Kuva2: Rannikkokonvergenssin perusajaatus
Kuva2: Rannikkokonvergenssin perusajatus
Kuva3: Pienestä oli kiinni, ettei 15.-16.1. saatu etelärannikolle 10-30 cm lunta.
Kuva3: Pienestä oli kiinni, ettei 15.-16.1. saatu etelärannikolle 10-20 cm lunta.

Kohti säätyypin muutosta – lumipyry viikonlopuksi?

Tammikuun lumitilanteeseen ei ehdi enää tulla radikaalia muutosta, mutta jospa helmikuu toisikin muutoksen tullessaan. Suomi on pitkään kuulunut idän kylmän ja mantereisen korkeapaineen vaikutuspiiriin; lännen lauhemmat matalapaineet sateineen ovat liikkuneet Pohjois-Atlantilta Brittein saarten yli kohti Välimerta. Viikonloppuna korkeapaine saattaa antaa sen verran periksi, että ainakin maan etelä- ja länsiosaan saadaan ihan kunnon lumipyry. Lumikertymät ovat vielä vähän kysymysmerkin alla, mutta mallit ennakoivat selvää tuulten voimistumista ja lauhtumista kylmän viikon päätteeksi.

Mikäli lumipyry pääsee raivaamaan tiensä kylmän korkeapaineen päälle, ennakoisi tämä uutta ajanjaksoa Euroopan suursäätilanteeseen. Meillä kylmät ja selkeät päivät vaihtuisivat lähitulevaisuudessa pilvisiin, lauhoihin ja lounaistuulivoittoisiin päiviin ja lämpötilat alkaisivat hilautua jo lähelle nollaa.

Suurimpana epävarmuustekijänä säätyypin muuttumisessa näkisin yhä meidän sitkeän korkeapaineen. Se suurimmilta osin on dominoinut koko pohjoisen ja itäisen Euroopan säätä jo viimeiset pari viikkoa, enkä yhtään yllättyisi, jos tämä korkea päättäisikin lössähtää päällemme vielä pidemmäksikin aikaa. Paukkupakkaset käyvät kuitenkin perjantain jälkeen epätodennäköisiksi – pilvisyys alkaa lisääntyä ja tuulet voimistuvat, joten kylmimmät päivät lienevät ohi tiistai-perjantai -akselin jälkeen.

Ps. Jos nyt olisi kesä, olisimme jo parin viikon ajan nauttineet kunnon hellejaksosta.

Kuva1&2: Foreca/Markus Mäntykannas
Kuva3: ECMWF/Foreca

Pakkaset kohtuullistuivat

Julkaistu
Kuva: andreaze / Wikimedia Commons.
Kevättalveksi kääntyvän vuodenajan ulkoilusään voi käyttää vaikka niin, että saa samalla pötyä pöytään. Kunhan jää vain kantaa. Kuva: andreaze / Wikimedia Commons.

Näinä reaalisen ansionlaskun aikoina saatiin edes lämpötilaan jokseenkin pysyvä tasokorotus. Tosin ensi viikolla mennään ainakin idässä taas vähän kylmempään päin. Niin ja Pohjois-Lapissa on ainakin vielä parinkymmenen asteen pakkasia. Talvenselän taitteen tekosia, pakkasen heikkeneminen osui Paavalin päivään.

Oleellisia sateita saamme vielä odotella, joten talvi jatkuu suuressa osassa maata vähälumisena. Kun pakkaset tulivat lauhan ja vesisateisen alkutalven päälle näinkin rajuina ja nopeasti, piti virtaavan veden monissa vesistöissä jäätyä. Ja tästähän on seurannut hyydepato-ongelma, kun vesi ei sitten yhtäkkiä enää virtaakaan vapaana.

Pahimmillaan kyse on tulvista. Ja päättelisin, että jos korkealla oleva vesi jäätyy, siis pinnastaan, ei jääpeite välttämättä kanna, jos vesi sitten laskee siellä jään alla. Jäät voivat olla pitkään petollisia. Talvikalastus sentään on saatu käyntiin, ja muikkua nousee.

Meren jäästä tulee mieleen mateen pilkkiminen, siis madekeitto tämän ajan sesonkiherkkuna. Myös maksa ja mäti maistuvat. Voisikohan siitä maksasta ennustaa… Heti huomenna metsästämään vonkaleita kalatiskiltä! Kansanperinteinen talvenselän pakkasruoka on hernekeitto, tai papusoppa, kuten ainakin lounaassa on sanottu.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Isborr.jpg

 

Sähköautoilua talvisäässä

Julkaistu

Jos sähköauton matkanteko hyytyy, niin alumiinin hapettumiseen perustuvia paristoja voi valmistaa myös matkan varrella!
Jos sähköauton matkanteko hyytyy, niin alumiinin hapettumiseen perustuvia paristoja voi valmistaa myös matkan varrella!

Paukkupakkasia tuntuu riittävän koko maassa. Ainakin lumi narskuu kengissä aivan kuin perunajauhopakettia puristelisi. Valitettavasti talvi tarkoittaa myös sitä, että autoa saa marinoida lämmitystolpassa pitkään. Silti ei ole takeita jäätyneen oven aukeamisesta, eikä varsinkaan oven kiinni pysymisessä. ”Ei-ei-ei pysty!”, laulaa starttimoottori, mutta lopulta, lyijyakun tiristäessä ulos ne viimeisetkin varaukset, saa auton hörähtämään henkiin! Vielä kun kynnellä kovertaa kaksi silmänreikää tuulilasiin, niin matka voi alkaa!

Tämän bensiinisyöpön Italian ihmeen lähestyessä uhkaavasti jo elinkaarensa loppua, haaveilee sitä näkevänsä auton puristettuna kompaktiksi punaiseksi metallikuutioksi. Sähköautot tekevät tuloaan ja latauspisteitä syntyy kuin sieniä sateella, mutta uskaltaako sähköautoon investoida?

Autokuume on inhottava tauti. Todellinen ympäristöteko on tietenkin saattohoitaa vanha bensiinikäyttöinen autonraato ensin niin loppuun, että sen kestävyyden puolesta saa ensin toivoa, sitten rukoilla polvillaan ja lopuksi työntää autovanhus viimeiset metrit romuttamolle pääsemään tuskistaan. Kuluttaahan uuden auton valmistus niin paljon arvokkaita metalleja ja kallista energiaa, ettei sähköautomyyjän kynittäväksi pidä suin päin ryhtyä.

Sähköautolla olisi kiistattomia etuja. Sähkömoottorin hyötysuhde on erinomainen. Auto olisi hiljainen. Vain tuulen suhina kuuluisi matkalla lähikauppaan ja takaisin latauspisteelle. No, ehkä jo hiukan pidemmälle. Autossa olisi vähemmän mekaaniselle kulutukselle alttiita osia. Ja olisihan se nyt herranjumala äärettömän makea vehje! Kiihtyisi kuin ampiainen!

Sähköautojen kohdalla valitettavasti tulee mieleen joitain aiheellisia kysymysmerkkejä: akuston energiatiheys ja auton lämmitys. Kun pakkanen paukkuu, niin pitääkö konsoliin upottaa koppa puupilkkeitä ja kamina, että ikkunat pysyvät sulana? Suomen sää voi kesällä olla kohtalaisen suotuisa sähköautoilun suhteen, mutta silloinkin kuumimpina heinäkuun helteillä olisi pieni vieno toive saada autoon ilmastointi, edes sellainen tuulivoimalla toimiva…

Bensiinin ja kaasun energiatiheys on armottoman suuri, jos sitä vertaa vastaavan tilavuuden ja massaisen sähköakuston energiatiheyteen. Lataus pitäisi hoitua nopeasti. Jos huoltoasemien akkujenvaihtorumbaan ei halua ryhtyä, niin tämä jo melkeinpä pudottaa pelistä kaikki sähkökemialliset parit. Suuren varauskapasiteetin omaavat kondensaattorit toki latautuisivat nopeasti suurellakin virralla, mutta haasteena tässäkin on akuston koko ja paino.

Jotain tarttis keksiä. Kokonaan toinen kysymys tietysti on, että voiko energiaa siirtää autoon tien varrella notkuvista sähköpylväistä? Voisiko energian tuottaa peräti autossa itsessään?

Ainakin toistaiseksi annan vielä lumen sataa työkalupakkiin ja jatkaa vanhan auton tekohengittämistä. Huomenna on toki uusi päivä ja uudet kujeet!

Valokuva: kloriittiparisto, Mika Toivonen
Lähde: Aluminum-Chlorine Battery, 1972. Approved for public release. Frank J. Seiler Research Laboratory, US Army.
Aluminum-Chlorine Battery PDF

Avantoon vain vapaaehtoisesti

Julkaistu
lll
Aiheellinen varoitus nyt, kun meren jää ei vielä kanna niin kuin normaalitalvina. Kuva: SeppVei/Wikimedia Commons.

Viikko sitten en nähnyt kylmän sääjakson loppua, jotkut muut kyllä. Minä kuitenkin näin sen sittenkin paremmin, hakkasin mennen tullen joka jumalan tietokoneen ja diletantin. Siis piti päästä sanomaan, joten tässä se tuli. Kilpailu sääpalvelussa on johtanut muun mediamaailman tavoin kilpailuun myös siitä, kuka ehtii sanoa jonkin sääasian ennen muita. Tämä puolestaan johtaa siihen, että unohdetaan itse ennustettavuus ja muita ammattiasioita; paukutetaan vain surutta ihmisille kunkin viimeisimmän malliajon laskentatulos ja ajallisesti vaikka hamaan maailman tappiin asti. Ja joku menee ja luottaa kuulemaansa ja näkemäänsä.

Mutta nyt supertietokonekin jo myöntää, ettei sitä kylmän loppua yhä edelleenkään näy. Silmäilin netistä uutisia, kuten usein teen. Suomen kaikkien aikojen huippu sähkönkulutuksen tuntikeskiarvolla mitattuna on kuulemma vähän alle 15 000 megawattia helmikuulta 2011. Eilen aamulla on päästy vähän yli 14 000 ja tänäänkin yli 13 000 megawattiin. Tieto on Fingridiltä, uutisoija oli Yle. Emme siis elä ihan pikkupakkasia.

Mutta vaikka on jo tammikuun loppupuoli, ovat pakkaset tänä talvena sen verran tuore asia, etteivät jäät ainakaan Suomenlahdella vielä kanna kuin ehkä ihan joissain sisälahdissa. Uutisten mukaan Suomenlahteen on jäiden pettäessä jo hukuttu ja useita uhkarohkeita ulkoilijoita on jo jouduttu kaivamaan ylös hyytävistä avannoista. Jääpeitteen myöhäisen tulon vuoksi se ei kanna niin kuin tottumus uskottelee. Ja sanontaa myötäillen: kylmä kangistaa nopeasti! Jäällä liikkuminen on nyt oikeasti hengenvaarallista, vaikkei siitä varoiteta samalla arsenaalilla kuin syysmyrskyistä.

Onneksi korkeapaine, joka vielä vahvistuukin ainakin vähän, pitää tuulen verrattain heikkona, jolloin vältytään pahimmalta viimalta. Tuuli pakkasen kanssa lisää tehokkaasti lämpöhäviötä paljaalta iholta. Rannikolla, esimerkiksi Helsingin keskustassa, tuuli on helposti sisämaata tuntuvampi, koska meri on suurelta osin vielä avoin ja samalla lämmin alusta, jonka yllä ilma pyrkii lämmittyään ylöspäin. Korvaava ilma tulee mantereelta, jolloin muuten hyvinkin heikkotuulisessa säässä tuulee kuitenkin lähellä merta – vaikka vain pari kome metriä sekunnissa, niin yhdessä pakkasen kanssa se kannattaa huomioida ainakin pukeutumisen kysymyksenä.

Pakkaskauden taittumista ei siis ole näköpiirissä, mutta sen verran korkeapaine liikahtelee ensi viikon aikana etelämmäs ja kaakommas, että Lapissa ja Pohjanmaalla saattaa loppuviikkoa kohden voimistua lounainen ilmavirtaus, mikä tarkoittaisi aiempaa pilvisempää säätä ja pakkasen heikkenemistä asteluvuilla mitattuna. Toki tuuli tietysti vastaavasti purevoittaa heikompaakin pakkasta. Tämä pakkasen heikkeneminen saattaa tuntua ensi viikon lopulla myös maan länsiosassa. Eli jos tietokone sen nyt osaa, niin pakkasta voisi jossain vaiheessa olla jopa vain 5…10 astetta, idässä kylläkin enemmän. Vaan ohimenevää tämä näyttäisi olevan, tosin paljon riippuu siitä, mitä tämä jo tutuksi tullut kylmä korkeapaineemme sitten lopulta päättää tehdä.

Tieteellisen säänennustamisen mielessä on kaikkein korrekteinta edelleen todeta, ettei kylmän sääjakson loppua vieläkään näy. Tämä tarkoittaa toki myös jääpeitteen vahvistumista, mutta varovainen pitää vielä olla.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Thin_ice_warning.JPG SeppVei/Wikimedia Commons.

TIETOISKU: Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.

 

 

Meri savuaa

Julkaistu

Aamulla 14.1. alkoi Etelä-Suomessakin olla jo sen verran kylmää, että uskaltaa puhua jo kunnon talvisäästä, kun maassakin on jo vähän lunta. Herättyäni kurkistin lämpömittariin ja huomasin ilokseni samalla, että talvisää toi mukanaan myös talvisia ilmiöitä, kuten merisavun ts. merisumun.

Merisavua Kruunuvuorenselällä klo 14.1. 9.45. Lämpötila lähimmällä mittausasemalla Kaisanemessä -14,9 C.
Merisavua Kruunuvuorenselällä klo 14.1. 9.45. Lämpötila lähimmällä mittausasemalla Kaisanemessä -14,9 C.

Merisavu on sumun yksi ilmenemismuoto ja on luokitukseltaan haihtumissumu. Merisavu syntyy tyypillisesti sulan meren tai vesistön yllä alkutalvella, kun mantereelta virtaa vähintään noin 15 astetta kylmempää ilmaa kuin veden pinta on. Käytännössä siis lämpötilan tulee olla vähintään -15 astetta, jos veden pinta on juuri ja juuri plussan puolella.

Jäänmurtaja Urho odottaa meren jäätymistä, joka alkoi vauhdikkaasti pakkasten myötä.
Jäänmurtaja Urho odottaa meren jäätymistä, joka alkoi vauhdikkaasti pakkasten myötä.

Kun tällaista arktisen kylmää ilmaa kulkeutuu sulan veden ylle, käynnistyy haihtuminen veden pinnasta, joka tiivistyy helposti sumuksi hyytävän kylmässä ilmassa.  Näin ollen veden ylle muodostuu harsomaista sumua tai ylöspäin kohoavia sumutorneja. Kylmä ilma kykenee sitomaan vähemmän kosteutta kuin lämmin ilma, jonka vuoksi sumu syntyy. Mitä suurempi on lämpötilaero ilman ja veden välillä, sitä näyttävämpi on myös sumu.

Näkymä Kruununhaasta kattojen yli Kruunuvuorenselälle.
Näkymä Kruununhaasta kattojen yli Kruunuvuorenselälle.

Oletko itse törmännyt jo tänä vuonna merisavuun tai joihinkin muihin mielenkiintoisiin talvisiin sääilmiöihin?

Kuvat: Aleksi Jokela