Hyistä pintavettä ja sumuja Suomenlahdella – syynä kumpuamisilmiö

Julkaistu

Moni merenkulkija on erityisesti viime viikolla joutunut Suomenlahdella sankkojen sumujen kouriin ja ihmetellyt hyistä pintavettä. Tuuli ehti puhaltaa useamman päivän ajan luoteesta, jolloin nk. kumpuamisilmiö pääsi kehittymään. Sen seurauksena pintavesi kylmeni Suomenlahden pohjoisosassa monin paikoin vain n. 11-12 -asteiseksi, lämpimämpi pintavesi pakeni kohti etelää. Kylmän pintaveden yllä pääsi syntymään tälle vuodenajalle epätyypillisiä, sankkoja sumuja. Sumut olivat seurausta vesihöyryn tiivistymisestä kylmän alustan yllä. Vastaava ilmiö koetaan merialueilla useimmiten keväällä ja alkukesästä, jolloin lämpimän ilmamassan saapuminen kylmän meren ylle voi synnyttää laajempiakin sumuja.

Merisumua kesäkuussa Helsingin edustalla (kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki / Tervasaari)
Merisumua kesäkuussa Helsingin edustalla (kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki / Tervasaari)

Kumpuamisilmiön anatomiaa

Kumpuaminen tarkoittaa veden liikettä syvemmältä pintaa kohden. Suomen merialueilla vesi ei ole peräisin kovinkaan syvältä, yleensä noin 10-20 metristä, kun taas valtamerillä 200 metrin syvyydestä. Kumpuamista voidaan kuvata nk. Ekman-ilmiön avulla: esimerkiksi Suomen etelärannikolla kumpuamisprosessi on voimakkaimmillaan tuulen puhaltaessa lännestä, jolloin Ekman-teorian mukaan vesi rannikon edustalta kulkeutuu tuulesta katsottuna oikealle eli avomerelle päin Coriolis-ilmiöstä johtuen. Rannikolta poistuva vesi korvautuu syvemmän kerroksen kylmemmällä vedellä. Vastaavasti jos tuuli puhaltaa etelärannikolla idän kantilta, tulee avomereltä rannikon edustalle ”ylimääräistä” vettä, joka painuu syvemmälle.

Kumpuaminen saattaa kesällä alentaa pintaveden lämpötilaa parhaimmillaan jopa yli 10 asteella lyhyessä ajassa. Kumpuamisen yhteydessä syvemmältä nouseva vesi on kylmää ja ravinnerikasta, joten aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä kumpuamisalueille voi muodostua herkästi leväkukintoja. Kumpuamisilmiö kestää Itämerellä yleensä 0,5-10 päivää ja lämpötilaero avomeren ja kumpuamisalueen välillä on 2-10 astetta. Suomenlahdella rannikon suuntaisen tuulen pitää kestää pari vuorokautta ennen kuin kumpuaminen kehittyy ja tuulen nopeuden on oltava vähintään 7-10 m/s. Kumpuamisalueen laajuus on yleensä 5-20 kilometriä rannikosta ulospäin ja 30-150 kilometriä rannikon suunnassa.

Itämeren tärkeimmät kumpuamisalueet sijaitsevat rannikoiden läheisyydessä: aivan Suomen etelärannikon kupeessa, Suomenlahden itäosassa Pietarin edustalla ja Viron rannikolla. Loppukesästä ja alkusyksystä meriveden pintalämpötila saattaa voimakkaassa kumpuamistilanteessa olla joskus Helsingin edustalla vain +10 astetta kun taas 10-20 km avomerellä päin vesi voi olla 20-asteista. Tuulisten päivien jälkeen kannattaa siis tarkistaa uimaveden lämpötila, jotta välttyy hyiseltä yllätykseltä.

Kumpuamisilmiön seurauksena kylmentynyt pintavesi Suomenlahden pohjoisosassa näkyy myös tästä merivesilämpötila-animaatiosta. Lisätietoa meriveden lämpötilaennusteista täältä!
Kumpuamisilmiön seurauksena kylmentynyt pintavesi Suomenlahden pohjoisosassa näkyy myös tästä merivesilämpötilakuvasta. Lisätietoa meriveden lämpötilaennusteista täältä!

Meri savuaa

Julkaistu

Aamulla 14.1. alkoi Etelä-Suomessakin olla jo sen verran kylmää, että uskaltaa puhua jo kunnon talvisäästä, kun maassakin on jo vähän lunta. Herättyäni kurkistin lämpömittariin ja huomasin ilokseni samalla, että talvisää toi mukanaan myös talvisia ilmiöitä, kuten merisavun ts. merisumun.

Merisavua Kruunuvuorenselällä klo 14.1. 9.45. Lämpötila lähimmällä mittausasemalla Kaisanemessä -14,9 C.
Merisavua Kruunuvuorenselällä klo 14.1. 9.45. Lämpötila lähimmällä mittausasemalla Kaisanemessä -14,9 C.

Merisavu on sumun yksi ilmenemismuoto ja on luokitukseltaan haihtumissumu. Merisavu syntyy tyypillisesti sulan meren tai vesistön yllä alkutalvella, kun mantereelta virtaa vähintään noin 15 astetta kylmempää ilmaa kuin veden pinta on. Käytännössä siis lämpötilan tulee olla vähintään -15 astetta, jos veden pinta on juuri ja juuri plussan puolella.

Jäänmurtaja Urho odottaa meren jäätymistä, joka alkoi vauhdikkaasti pakkasten myötä.
Jäänmurtaja Urho odottaa meren jäätymistä, joka alkoi vauhdikkaasti pakkasten myötä.

Kun tällaista arktisen kylmää ilmaa kulkeutuu sulan veden ylle, käynnistyy haihtuminen veden pinnasta, joka tiivistyy helposti sumuksi hyytävän kylmässä ilmassa.  Näin ollen veden ylle muodostuu harsomaista sumua tai ylöspäin kohoavia sumutorneja. Kylmä ilma kykenee sitomaan vähemmän kosteutta kuin lämmin ilma, jonka vuoksi sumu syntyy. Mitä suurempi on lämpötilaero ilman ja veden välillä, sitä näyttävämpi on myös sumu.

Näkymä Kruununhaasta kattojen yli Kruunuvuorenselälle.
Näkymä Kruununhaasta kattojen yli Kruunuvuorenselälle.

Oletko itse törmännyt jo tänä vuonna merisavuun tai joihinkin muihin mielenkiintoisiin talvisiin sääilmiöihin?

Kuvat: Aleksi Jokela