Kevät leikkii keinussa

Kuva:

Kuoriutuneena kiito kevääseen. Kuva: Nemo / pixabay.

Pääsiäismatala jäi meistä etelään, mutta ulottuu sieltä vielä tänne, Länsi-Suomeen matalan solana, joka jo nyt pääsiäissunnuntain kunniaksi heilahtaa länteen kuin keinulauta. Idässä sää on jo selkeämpi, ainakin pilvipeite ohuempi, pohjoisessa myös. Yöstä tulee pakkasyö, ja pääsiäisemme toinen pyhäpäivä, maanantai, on etelän matalapaineen pilvistä jo suuresti kuoriutunut.

Vaan maamme pohjoisosa on saamassa uutta pilveä lännestä, myös vähän sateita. Ja jos oikein äityy yläpilveilemään, maalautuu siitä myös etelän taivas. Missään kovassa korkeapaineessa ei siis lokostella. Eikä sitä pidäkään tehdä, sillä jo vanhastaan, hyvin vanhastaan, pääsiäinen on kutsunut ulkoilmaiseen ilonpitoon kiikkulautoineen ja keinuineen. Nyt kannattaa tekemisiään pääsiäismaanantaina ajatella tältä pohjalta uudelleen, sillä lämpötilakin huidellee iltapäivällä etelässä jopa vähän yli 10 asteessa.

Ennen iloa pidettiin erityisesti myös uusien havujen päällä. Vanhojen yllä oli ollut jotain ihan muuta. Pääsiäiseksi hakotarhat oli tyhjennetty. Tässä siis pieni kurkistus menneeseen maailmaan, mutta ei se ulkona liikkuminen näin kevään edetessä nytkään kiellettyä ole. Pitää vain unohtaa ne järjettömät pelit ja vehkeet siellä sisällä.

Arjen koittaessa käyntiin lähtee läntinen ilmavirtaus, Norjan vuoriston yli tänne. Keskiviikkona se on voimakas ja kuiva. Päivälämpötila on etelässä ja lännessä ainakin noin kahdeksan astetta. Torstain ja etenkin perjantaina jää vain nähtäväksi, miten lämpimät voivat päivät etelässä jo olla, kunnes lauantaina sataa, tällä tietoa tosin vain lauantaina. Joten ”ei huono”, voisin lausahtaa muuatta tunnettua henkilöä mukaillen.

Säätä voi sihdata vaikka kymmenisen päivän päähän. On viitteitä siitä, että korkepaineen, joka meille pohjoiskauttansa kevätilmaa lännestä liidättää, selkä voisi silloin vähän notkahtaa.  Noilla main, 14.4., oli vanhassa almanakassa ”Suwi-Päiwä”, Tiburtiuksen päivä ja kansan suussa suviyöt hyvin tärkeine sääenteineen. Mielenkiintoisia kilometripylväitä on keväässä, joka osaa olla myös pellontuoksuinen. Aivan ylivoimaisen kevättuoksun olen kokenut Saksan Baijerissa, missä ainakaan junanikkuna ei maaseudulla auttanut yhtään. Mutta mistäs muusta se uusi kasvu lähtee. Luonnon kiertokulku on myös keväässä läsnä.

 

http://www.vohdensaari.fi/historiikki/pm_paasiaiskeinu.html

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/lannoitus.htm#vuoden

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/tipu-kuori-sisustaminen-p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen-47630/

 

Tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elämä ja sää, Huomioita säästä, Kulttuuria, Vuodenajat. Pysyvä linkki.

2 vastausta kirjoitukseen

  1. Val sanoo:

    Oi että sitä kaipaa jo ukkosia! :)

  2. jani talvensaari sanoo:

    helteitä kaivattaisiin jo ja Juha Föhrille tiedoksi Suomen kesä on parhaimmillaan sellaisena kuumuuden kulottamana keltaisena satakoon vasta lokakuun alusta tammikuun loppuun ja vettä vihreys saataisiin silloin mukavasti jouluksi 2006-07 oli paras kesä-tammikuu jakso ikinä ensin 4 kuukautta aurinkoista, kuumaa ja rutikuivaa sitten lokakuun alusta 4 kk puhkilauhaa, harmaata ja läpimärkää

    Juha syksyyn sateet kuuluu ei kesään kesään kuuluu pelkkä auringon todella kuuma porotus ja tukalan kuumat yöt.

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.