Vielä on kesää jäljellä: 20 asteen lukemia ensi viikollakin

Julkaistu

Vaikka kalenterikuukausi vaihtuikin jo syyskuun puolelle, on suuressa osassa maata vielä meteorologisessa mielessä kesä. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 asteen alapuolelle, voidaan terminen syksy julistaa alkaneeksi, ja näin on tähän mennessä alustavasti käynyt ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Suuressa osassa Lappia terminen syksy alkaakin keskimäärin jo elokuun puolella; tällä viikolla sen kuuluisi alkaa Oulun korkeudella, ensi viikolla keskisessä Suomessa, mutta etelä- ja lounaisrannikolla vasta syyskuun loppupuolella. Myöhäisimmillään kesä on päättynyt esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä vasta 15. lokakuuta!

Suomen yltä kohti etelää lurahtaneen korkeapaineen pohjoispuolella lännen ja lounaan puoleiset tuulet voimistuvat lähipäivinä,  samalla pilvipeite antaa periksi. Torstaista on tulossa viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä valtaosaan maata: pitkästä aikaa mitataan laajalti 20 asteen lukemia, päivän maksimit kipuavat ehkä aina 23 asteeseen saakka.

Keskiviikosta perjantaihin Etelä- ja Keski-Suomessa majailee helleilmamassaa. Keskikesällä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä lämpötila voisi kohota ylimmillään lähelle 30 astetta, mutta syyskuussa auringon säteilyenergia on enää alle puolet heinäkuisesta, ja päivälämpötilatkin jäävät jo viitisen astetta keskikesän lukemia alhaisemmiksi.

Päivitetty 4.9.2014: Tavanomaista lämpimämpi syyssää näyttäisi jatkuvan vielä pitkälle ensi viikkoakin, sillä ilmavirtaukset käyvät lämpimältä kantilta lounaasta tai etelästä. Tämä tarkoittaa Etelä- ja Keski-Suomeen 20 asteen päivälämpötiloja, pohjoiseenkin ajoittain selvästi yli 15 asteen lukemia. Lapissa tosin on hieman epävakaisempaa.

Rannikoilla kesä jatkuu pidempään

Rannikkoasukkaana sain pitkin kesää tottua siihen, että päivät alkoivat heikkotuulisina ja aurinkoisina, mutta iltapäivisin virisi viilentävä merituuli, joka laski rannikkoedustan lämpötilaa useilla asteilla. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä meri alkaa jo olla mannerta lämpimämpi. Itämeri on kauttaaltaan vielä 15-18 -asteinen, ja sen ympäristöään lämmittävä vaikutus jatkuu aina meriveden jäätymiseen saakka. Viime viikkoina lämpimähkö merivesi on voimistanut rannikon edustalla kuurosateita ja otolliset olosuhteet ovat poikineet myös vesipatsaita eli vesistön yllä olevia trombeja.

Forecan sivuilta löydät meriveden lämpötilaennusteen.
Forecan sivuilta löydät meriveden lämpötilaennusteen.

Lämmin merivesi voi voimistaa syyssateita ja viivästyttää termisen syksyn alkamista rannikkoseuduilla yli viikolla. Suuret vesistöt ovat varastoineet lämpöä kesän aikana ja luovuttavat sitä hitaasti ilmakehään ja ympäristöönsä syksyn edetessä. Syyssateet puolestaan voivat merialueiden yllä voimistua seuraavan mekanismin seurauksena: suuri vedenpinnan ja ilmakehän välinen lämpötilaero voimistaa nousuliikkeitä ja siirtää vedenpinnasta tehokkaasti lämpöä ja kosteutta ylöspäin ilmakehään, missä se lopulta tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sisämaassa puolestaan sateiden voimakkuus pienenee kesäisten kuurosateiden jäljiltä, samoin myös salamointi. Merellä ja rannikoilla salamoinnille on edellytyksiä vielä lokakuussakin.

Lähiaikoina kunnon syyssateista tai -matalapaineista ei ole pelkoa – korkeapainevoittoinen sää jatkuu vielä pitkälle ensi viikkoon.

Tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti voi vaikuttaa syys- ja talvisäähämme

Grönlannin ja Islannin edustalta ja varsinkin Islannin pohjoispuolelta löytyy tällä hetkellä tavanomaista lämpimämpää merivettä. Tällä saattaa olla myös vaikutusta Suomen syys- ja talvisäähän. Erään tutkimuksen mukaan (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-04/iop-wna040114.php) lämmin Pohjois-Atlantti saattaa aiheuttaa suursäätilan jämähtämistä paikoilleen, jolloin tietty säätyyppi jää vallitsevaksi pidemmäksi aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti näyttäisi aiheuttavan negatiivisen NAO-indeksin, mikä tarkoittaa tavanomaista matalampaa ilmanpainetta Azoreilla ja tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta Islannin edustalla, jolloin Manner-Euroopassa on varsin kylmät oltavat ja Välimerellä kaatosateita.

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)
Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Syksyisin ja talvisin voimakkaiden matalapaineiden ja länsivirtausten syntymistä ruokkii pohjoisen arktisen alueen ja päiväntasaajan välinen suuri lämpötilaero. Mikäli jääpeite hupenee ja merivesi Atlantin pohjoisosassa lämpenee entisestään, voi matalapainetoiminta hiipua. Kauhuskenaarioni: lyhyemmät syksyt, aikaisin alkavat kylmät ja mantereiset paukkupakkastalvet.

Kollegani Petri Takala käsittelee aihetta kattavammin täällä.

Twitter: @markusmanty

 

Päivitetty 4.9.2014: Lämmin sää jatkuu ennakoitua pidempään.

Kun ennustetut ukkoset jäävätkin tulematta – mistä kyse?

Julkaistu

Oletko fanaattinen ukkosten ystävä tai myrskybongari? Kihelmöitkö innostuksesta, kun kuulet säätiedotuksessa sanat ”rajuja ukkosia odotettavissa”? Myönnän itse kuuluvani tähän joukkoon, mutta myönnän myös pettyväni pahasti, kun ennustettuja ukkosia ei tulekaan. Uskoisin, että moni muukin ukkosfanaatikko kokee karvaan pettymyksen tunteen, kun luvattuja ukkosia ei vaan kertakaikkiaan näy eikä kuulu. Ja varsinkin, jos on päättänyt lähteä ukkosbongausretkelle. Tämän vuoden toukokuussa minulla kävi hyvä tuuri retkelläni, mutta viime kesän reissu oli täysi katastrofi. Itse olin vielä edellisenä päivänä tarkkaillut sääennusteita ja minulla oli vahva luotto ukkosiin, mutta toisin kävi: missään ei ukkostanut. 300 kilometrin ajaminen meni hukkaan.

Ukkosten ennustamisessa paljon haasteita

Meteorologit käyttävät ukkosten ennustamisessa lukuisia parametreja: on CAPE-arvoja, CIN-arvoja, kastepistelämpötiloja, LIFTED-indeksejä ja lämpötilavähetteitä. Monien näistä pitäisi olla balanssissa keskenään, jotta ukkosten synty olisi mahdollista. Eniten meteorologit käyttävät ukkosten ennustamiseen CAPE-indeksiä (konvektion käytettävissä oleva energia), joka kuvaa ilmakehän epävakaisuutta ja potentiaalista nousuliikkeiden voimakkuutta. Jo varsin pienilläkin CAPE-arvoilla (100-300 J/kg) ukkosia voidaan havaita, mutta voimakkaimmat ukkoset vaativat tyypillisesti vähintään keskinkertaisia CAPE-arvoja (1000-2000 J/kg). Mitään selkeää korrelaatiota suurien CAPE-arvojen ja voimakkaiden ukkosten välillä ei kuitenkaan ole – toisinaan melko pienilläkin arvoilla havaitaan rajuja ukkosia ja jopa trombeja.

Parhaimmat todennäköisyydet voimakkaille ukkosille, rajuilmoille ja rakeille syntyvät seuraavasta kombinaatiosta: kohtalaiset CAPE-arvot, ylöspäin selvästi kylmenevä ilmakehä (suuri lämpötilavähete), alailmakehän suuri kosteus ja alueelle saapuva rintama. Tyypillisesti helteet päättävä kylmä rintama tuo otolliset olosuhteet ukkosille, mutta myös kaakosta saapuvien lämpimien rintamien yhteydessä olosuhteet voivat olla suotuisat. Toisaalta tarpeeksi kosteassa ja lämpimässä ilmassa yksittäisiä ukkossoluja kehittyy kesäisin myös varsinaisten rintama-alueiden ulkopuolelle.

Mutta mitäs sitten, kun ennustetut ukkoset jäävätkin tulematta, vaikka olosuhteet vaikuttivat suotuisilta? Tyypillisin syy ukkoskehityksen tyssäämiseen kesäisin on ilmakehän ”tulppa” eli inversiokerros, jossa lämpötila ylempänä ilmakehässä nouseekin korkeuden mukana hetkellisesti. Aurinko lämmittää kesäpäivinä maanpintaa voimakkaasti, jolloin lämmennyt, ympäristöään kevyempi ilma, lähtee nousuliikkeeseen. Nousuliike jatkuu niin kauan, kunnes kohdalle osuu ilmakerros, jossa ympäröivä ilma onkin maan pinnalta kohonnutta ilmaa lämpimämpää. Tällöin ukkoskehitys estyy, sillä ukkosen synty vaatii tarpeeksi korkealla tapahtuvaa pilvikehitystä. Tällaisia inversiokerroksia on vaikea ennustaa, mutta niitä voidaan tarkkailla nk. CIN-arvojen tai luotausten avulla. CIN (Convective Inhibition) tarkoittaa nimensä mukaisesti konvektion eli nousuliikkeiden estoa. Yli -50 CIN-arvoilla konvektion esto on jo niin suurta, etteivät edes korkeat CAPE-luvut auta pelastamaan tilannetta. Silloin tarvitaan avuksi joko lämpötilan tai kosteuden kohoamista alailmakehässä tai vaihtoehtoisesti alueelle saapuvaa rintamaa, joka kykenee murtamaan inversiotulpan ja täten käynnistämään ukkoskehityksen.

Kannattaa muistaa myös se, että mikäli aamut jatkuvat pitkälle iltapäivään pilvisinä, on ukkosten kehitys hankalampaa, sillä maanapinta ei pääse lämpenemään tarpeeksi voimakkaan nousuliikkeen aikaansaamiseksi.

Ukkoskuurot ovat usein myös hyvin paikallisia ilmiöitä: samaan aikaan kun voimakas ukkoskuuro rakeineen ja puuskatuulineen piiskaa esimerkiksi Tamperetta, saattaa 15 km:n päässä Pirkkalassa aurinko paistaa taivaan täydeltä. Ukkospilven halkaisija saattaa olla vain muutamia kilometrejä, ja sitten ihmetellään, miksi ennuste meni pieleen, eikä ukkosia omalle pihalle osunutkaan.

”Miksi Helsingissä ei ikinä ukkosta?”

Usein etelärannikolla ihmetellään, miksei touko-heinäkuussa ukkosta juuri lainkaan, vaikka muualla maassa koetaankin kovia ukkosmyräköitä. Kun ukkoset tyypillisesti liittyvät kaakosta saapuviin helleilmamassoihin, kulkevat myös kehittyneet ukkossolut etelä-pohjois-suunnassa ilmavirtausta myötäillen. Ukkospilvet syntyvät tyypillisesti voimakkaasti lämpenevien maa-alueiden yläpuolella, kun lämmin ja kostea ilma lähtee nousuliikkeeseen. Tutkakuvissa näkyykin usein lupaavaa ukkoskuurokehitystä Viron puolella: esimerkiksi Tallinnassa saattaa ukkostaa rajusti, ja hetken ajaksi sitä itsekin innostuu ja erehtyy luulemaan, että ukkoskuurot saapuvat pohjoiseen päin liikkuuessaan pian myös pääkaupunkiseudun ylle. Hetkessä kuurot kuitenkin kuolla kupsahtavat juuri ennen Helsinkiä, ja etelärannikolla Viron voimakkaista ukkosista on muistona vain tylsät kuuropilvien rippeet.

Kun ukkospilvi ajautuu kesän alkupuoliskolla kylmän merialueen ylle, loppuu sen kehittyminen nopeasti. Kylmä alusta ei anna pilvelle tarvittavaa lämmitystä ja kosteutta (energiaa); lopulta pilvessä tapahtuvat laskuliikkeet ja haihtuminen syövät viimeisetkin energian rippeet ja ukkoskuuropilvi heikkenee ensin tavalliseksi kuuropilveksi ja lopulta poutapilveksi. Jos ukkoskuurokehitys kuitenkin venyy myöhälle iltaan tai yöhön, ei kylmä meri enää välttämättä haittaa ukkospilveä, sillä se ammentaa energiansa päivän aikana lämmenneistä korkeammalla sijaitsevista ilmakerroksista – tätä ilmiötä kutsutaan myös nimellä kohokonvektio. Etelärannikolla ukkoset ovat alkukesällä todennäköisempiä ilta- ja yöaikana, harvemmin päiväsaikaan.

Kuva 1: Näin nopeasti yksittäinen ukkoskuuropilvi kuolee pois jouduttuaan kylmälle merialueelle
Kuva 1: Näin nopeasti yksittäinen ukkoskuuropilvi kuolee pois jouduttuaan kylmälle merialueelle (Foreca/Markus Mäntykannas)
Kuva 2: Samainen ukkoskuuro alasinpilvineen Viron puolella. Suomenlahdella kuuro heikkeni nopeasti. (Markus Mäntykannas)
Kuva 2: Samainen ukkoskuuro alasinpilvineen Viron puolella. Suomenlahdella kuuro heikkeni nopeasti. (Markus Mäntykannas)

Myrskybongareiden kannalta etelärannikko, mm. Helsingin edusta, on Suomen vaisuinta aluetta. Vaikka vuotuisat salamamäärät eivät aivan pohjalukemia Suomen mittakaavassa edustakaan, harvemmin pääkaupunkiseudulla koetaan sisämaan kaltaisia myräköitä. Toki loppukesällä ja syksyllä tilanne kääntyy päinvastaiseksi: suhteellisen lämmin meri saattaa suosia sade- ja ukkoskuurojen syntyä ja kehitystä, kun taas sisämaassa ukkoskausi hiipuu vähitellen.

Kesäisten rajuilmojen kannalta antoisinta seutua on Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa: erityisesti Salpausselän alue ja Pohjanmaalta kohti Etelä-Karjalaa yltävä alue. Jos on ylimääräistä aikaa (ja rahaa), myrskybongausta kannattaisi harrastaa Baltian itäosissa, sillä siellä salamoi keskimäärin selvästi Suomea vilkkaammin.

Kuva 3: Raju ukkoskuuro Luopioisilla 14.7.2014 (Markus Mäntykannas)
Kuva 3: Raju ukkoskuuro Luopioisissa 14.7.2014 (Markus Mäntykannas)

Sääpäiväkirjoista tulevaan helleaaltoon

Julkaistu

Oli vuosi 1998, kun eräs kasvuikäinen poika kävi vielä ala-astetta. Biologian ja maantiedon tunnilla saimme kerran tehtäväksemme kirjata viikon ajan säähavaintoja, joihin tuli merkitä mm. iltapäivän lämpötila, säätyyppi, tuulen suunta ja sen arvioitu nopeus. Tehtävä osoittautui niin mieluisaksi, että sääpäiväkirjan pitäminen venyikin allekirjoittaneella viikon sijasta kuuden vuoden mittaiseksi harrastukseksi. Vähitellen mukaan tuli myös muita tutkittavia suureita, kuten sademäärä, päivän alin ja korkein lämpötila, veden lämpötila ja pilvisyyden määrä.

11-kesäisenä hankin viikkorahoillani digitaalisen lämpömittarin, joka tallensi päivän ylimmän lämpötilan. Tuulen nopeus ja suunta minun oli arvioitava itse, ja käytin siihen yksinkertaista boforiasteikkoa (0-12). En tiedä, olivatko sademäärähavainnot kovinkaan valideja, kun omatekoinen amatöörisademittari sijaitsi kahden pihakoivun läheisyydessä. Talvisin puolestaan iskin hankeen puukapulan, joka mittasi lumensyvyyttä 70 senttimetriin saakka. Erään helmikuun lumisateet yllättivät kuitenkin runsaudellaan, ja asteikko ylittyi. Apuvälineitä tarvittiin.

Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999
Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999

Harmittaa, kun säähavaintoharrastus päättyi vuoteen 2004. Musiikki, urheilu ja kaverit veivät mennessään, ja toisaalta digitaaliset säähavainnot yleistyivät kovaa vauhtia. Jälkikäteen ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla on kotipaikkakuntani säähavaintoja kuuden vuoden ajalta. Viime viikkojen koleina kesäpäivinä oli kiva pläräillä vanhoja säävihkosia läpi ja katsella, kuinka joskus olen samaan aikaan kesäkuusta kirjannut 30 asteen lukemia ja voimakkaita ukkosia. Erityisesti mieleen on jäänyt eräs heinäkuinen päivä: 5.7.2002 keskisenkin Suomen yli pyyhälsi Unto-myrsky, jota edelsi hyvin kosteannihkeä ja kuuma iltapäivä. Tällöin pahimmat syöksyvirtaukset olivat itäisessä Suomessa ilmeisesti 40-50 m/s, mutta kyllä puita kaatui lännempänäkin. Ukkosen jyrinä oli rajua monta tuntia ja kaatosade taukoamatonta. Havaitsin myös mahdollisesti pienen trombin alun. Tai lopun.

10496184_10204384654239825_3006054823755851405_o
Säähavaintoja vuodelta 2002.

Oletko sinä pitänyt sääpäiväkirjaa ja millaisia havaintoja olet tehnyt? Onko jokin sääpäivä erityisesti jäänyt mieleesi havaintoja tehdessäsi?

Suursäätila muuttuu – helteet puskevat Suomeen

Sääpäiväkirjoista suursäätilaan ja Suomen säähän. Suursäätila muuttuu vihdoin Euroopassa: Pohjois-Atlantille on muotoutumassa matalapaine ja Venäjälle korkeapaine viikonlopun aikana. Suomeen ilmavirtaukset käyvät jatkossa siis etelästä aina Välimereltä saakka. Jo lauantaina voi lännessä mennä helleraja rikki, mutta laajemmin sunnuntaina. Aluksi sää näyttää melko aurinkoiselta, mutta Suomen länsipuolella vaaniva matalapaine voi melko piankin puskea sateita ja ukkosia läntiseen Suomeen – ehkä tämä lienee enemmänkin vasta ensi viikon asiaa. Lämmin mutta epävakainen säätyyppi näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä myös ensi viikolla, mikä mahdollistaisi jälleen toukokuun lopun kaltaiset rajut ukonilmat.

Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvan 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)
Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvassa 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. Kuvassa eurooppalaisen ja amerikkalaisen mallin näkemys ilmamassalämpötiloista ensi viikon alkupuolella – hellettä pukkaa siis (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)

Ps. Tiesitkö muuten, että voit tarkkailla menneen päivän, viikon tai vaikka kuukauden kylmintä, lämpimintä ja sateisinta paikkakuntaa Forecan Säätriviasta. Suosittelen!

Mitä tapahtui kesälle?

Julkaistu

Vilkkain kesälomakausi alkoi juhannuksen jälkeen, mutta lämpötiloissa laahataan tyypillisissä toukokuun tai syyskuun puolivälin lukemissa. Juhannus on mitä ilmeisemmin ollut kolein moneen vuosikymmeneen: Sodankylässä juhannuspäivä oli mittaushistorian kylmin ja Helsingissäkin toiseksi kylmin. Erityisen kylmä oli juhannusyö, sillä alimmat lukemat käväisivät esimerkiksi Helsingissä +6, Jyväskylässä +3, Seinäjoella +1 ja Alajärvellä vain -2 asteessa. Juhannusyönä pakkasta mitattiin useilla havaintoasemilla:

-2.6 Kilpisjärvi Saana
-2.1 Alajärvi, Möksy
-1.6 Muonio Laukukero
-1.5 Ähtäri
-1.3 Pyhäjärvi Ol., Ojakylä
-1.0 Halsua, Kanala
-1.0 Rautavaara Ylä-Luosto
-0.3 Vesanto Kk
-0.3 Kauhajoki Kuja-Kokko
-0.3 Inari, Saariselkä
-0.3 Muonio Sammaltunturi
-0.3 Multia Karhila

Pohjois-Eurooppa loukussa kylmässä ilmamassassa

Yläilmakehän voimakkaat suihkuvirtaukset vaikuttavat suursäätilaan Euroopan ja koko pohjoisen pallonpuoliskon alueella: suihkuvirtauksen eteläpuolella on keskileveysasteiden lämmintä ilmamassaa, kun taas pohjoispuolella kylmempää, polaarista ilmamassaa. Tällä hetkellä suihkuvirtausakseli kulkee Atlantilta Keski-Euroopan kautta kaartaen kohti koillista Suomen itäpuolella, ja Skandinavia kuuluu pohjoisen polaariseen ilmamassaan. Kesäisin kylmälle ilmamassalle ovat ominaisia runsas pilvisyys, sadekuurot ja ennen kaikkea tavanomaista matalammat lämpötilat.

Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan
Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan

Jos katsotte alla olevasta kuvasta pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloja Suomen korkeudella, huomaatte maamme olevan yksi kylmimmistä paikoista leveyspiirillänsä (n. 60°-70°). Skandinavian kohdalla on kylmä monttu, kun taas helteiset kesäilmat ovat kiertäneet etelästä kauas Siperiaan. Siellä on koko kuluvalle viikolle tarjolla yli 30 asteen lukemia. Myös Alaskasta ja Pohjois-Kanadasta löytyy kesäisiä yli 20 asteen lukemia, ja hieman yllättäen myös Grönlannin lounaisosassa paistatellaan lähipäivinä kesäisissä lukemissa.

Eli vastaus otsikon kysymykseen: kesä livisti Siperiaan.

Kuva 1: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja
Kuva 2: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja alkuviikolla

Kesäisiä raekuuroja

Vietin ensimmäistä kertaa eläessäni kaupunkijuhannusta töiden vuoksi, ja yllätyin pääkaupunkiseudulle rantautuneista raekuuroista. Rakeet rannikkoseuduilla ovat melko harvinaisia, mutta nyt kun perusvirtaukset ovat käyneet pohjoisen puolelta ja ilmakehässä on ollut tarpeeksi voimakkaita pystysuuntaisia ilmavirtauksia, ovat rakeet päässeet muodostumaan. Vielä tiistain aikana paikalliset raesateet etelässä ovat mahdollisia.

Suomessa havaittavat rakeet tosin ovat tyypillisesti melko pienikokoisia hernerakeita eli halkaisijaltaan senttimetrin tai muutaman luokkaa. Mainittakoot kuitenkin, että Suomessakin on havaittu jättirakeita – viimeksi neljä vuotta sitten elokuussa Sastamalaan tipahti halkaisijaltaan 7,5-senttinen möhkäle. Yhdysvaltojen suurimmat rakeet ovat kuitenkin olleet lähes puolta suurempia: halkaisijaltaan 13-14-senttisiä mangon kokoisia möhkäleitä. Auts.

Milloin lämpenee?

Kuluva viikko on paikasta riippuen 5-10 astetta keskimääräistä viileämpi. Laskin esimerkkejä muutamalle paikkakunnalle: Vantaalla tämän viikon päivälämpötilojen keskiarvo on n. 14,5 astetta, kun tyypillisesti keskiarvo on ollut 20,8 astetta. Jyväskylässä vastaavat lukemat ovat puolestaan 12,8 ja 20,5 astetta. Keskiarvoihin nähden koleinta on Lapissa, jossa ero on paikoin yli 10 astetta. Otetaan esimerkkinä Ivalo, jossa keskimäärin tähän aikaan vuodesta lämpötila on 17,9 asteessa päivisin, mutta tämän viikon keskilämpötila on vain tylyt 7,6 astetta. Lähipäivinä Lapissa ovat jälleen mahdollisia lumi- ja räntäkuurotkin, vaikka heinäkuu kolkuttelee jo ovella. Eräs Vesa-Matti Loirin tulkinta hiipii väistämättä mieleeni:

On vastaus vain yksi: Lapin suvi
sit’ aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu

Kunnon lämpenemistä saadaan kyllä vielä tovi odotella. Euroopan yllä vallitseva suursäätila ei osoita murtumisen merkkejä, mutta viikonlopun kuluessa alkava varovainen lämpeneminen voi nostattaa lämpötilat jo lähelle keskiarvoja ensi viikon aikana. Varmaa on kuitenkin se, ettei hellettä ennen heinäkuuta.

 

Kuvat: MTV / Markus Mäntykannas

Poikkeuksellinen säämaanantai ja ikimuistoinen myrskybongausretki

Julkaistu

Poikkeuksellisen lämmin ja kostea maanantai

Vielä viime viikolla näytti siltä, että hellehuippu koetaan vasta tiistain puolella, mutta kaikista lämpimin ilmamassa vierailikin Suomessa jo tänään maanantaina. Venäjältä peräisin ollut ilmamassa oli myös vuodenaikaan nähden harvinaisen kosteaa, mikä mahdollisti kesäkauden ensimmäisen vilkkaan ukkospäivän.

30 asteen ylitys näytti melko varmalta jo aamulla, kun olin työvuorossa, mutta kaikkien aikojen toukokuun lämpöennätyksen (31,0 astetta) ylittyminen oli siinä ja siinä. Päivän korkeimmaksi lukemaksi muodostui Heinolassa mitattu 30,8 astetta. Uutta toukokuun lämpöennätystä ei syntynyt, mutta mittaushistoriamme aikana ei koskaan olla aikaisemmin ylitetty 30 astetta näin aikaisin. Aikaisin 30 asteen ylitys ennen tätä päivää tapahtui 20.5.1993 Lapinjärvellä. Jos yhtä lämmin ilmamassa olisi tullut meille toukokuun viimeisinä päivinä, olisi kaikkien aikojen lämpöennätys hyvin todennäköisesti paukkunut rikki. Mutta eipä kauas jääty tälläkään erää. Vastaavasti jos näin lämmintä ilmamassaa saapuisi meille keskikesällä heinäkuussa, voisi lämpötila kohota jopa 35 asteeseen.

Kuva 1: Tämän päiväiset lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden paikoin jopa yli 15 astetta normaalia korkeampia. Kuvassa ensin tämän päivän maksimilämpötilat ja suluissa vuodenajan tyypilliset maksimilukemat. / MTV & Markus Mäntykannas
Kuva 1: Tämän päiväiset lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden paikoin jopa yli 15 astetta normaalia korkeampia. Kuvassa ensin tämän päivän maksimilämpötilat ja suluissa vuodenajan tyypilliset maksimilukemat. / MTV & Markus Mäntykannas

Yli 30 asteen päästiin tänään yhdeksällä mittausasemalla: Heinolassa, Lappeenrannassa (lentoasema, Konnunsuo, Lepola), Kouvolan Utissa, Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Mikkelissä. Oulussa mitattiin päivän 10. lämpimin lukema: 29,9 astetta. Hurjia lukuja kerrassaan! Näin lämpimiä päiviä esiintyy toukokuun puolivälin jälkeen keskimäärin pari kertaa elinaikanamme. Poikkeuksellista oli myös suuri ilmankosteus – näin lämpimiä ja kosteita päiviä esiintyy yleensä vain heinä-elokuussa, eikä edes joka kesä.

Nice to know: Suomenlahden eteläpuolella Tallinnassa päästiin 31,4 asteeseen ja Viron korkein lukema mitattiin Kundassa: 33,1 astetta. Pietarissakin mitattiin tasan 33 astetta.

 

Rajuilmat saapuivat: ukkospuuskia, rakeita ja salamointia

Puolenpäivän jälkeen ensimmäiset ukkoset rantautuivat Baltiasta lounaisen Suomen ylle, mm. Turussa ja Porissa jyrähteli. Seuraava ukkosmöykky saapui samalle alueelle myöhemmin iltapäivällä, mutta vähitellen myös Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan puolelle alkoi kehittyä voimakas ukkoskuurosolu, johon syntyi myöhäisiltapäivän kuluessa uusiasoluja Pohjanmaan puolelle. Kovimmat ukkospuuskat ovat arviolta olleet yli 20 m/s, sillä puita on kaatunut. Varsinais-Suomesta ja Kanta-Hämeestä on tullut paljon raehavaintoja.

Ukkoskuurosolut liittyivät Suomen yli itään liikkuneeseen rintamavyöhykkeeseen, joka vie tukalimmat helteet ja kostean ilman huomiseksi Venäjän puolelle. Rintamaan liittyvät ukkossateet ovat pysyneet hyvin hengissä iltaan saakka, ja systeemin laajuus on kasvanut sen liikkuessa kohti maan keskiosaa. Kyseessä on mahdollisesti ollut nk. MCS (Mesoscale Convective System) eli suurikokoinen ukkospilvien järjestelmä, johon liittyy tyypillisesti voimakasta salamointia, syöksyvirtauksia, rankkasadetta ja isoja rakeita. Yhdysvaltojen voimakkaissa MCS:ssä esiintyy myös tornadoja, meillä toisinaan trombeja. (Tarkempi kuvaus MCS:stä Wikipediasta). Toukokuussa ne ovat äärimmäisen harvinaisia Suomessa.

MCS:n erottaa tavallisista ukkoskuuroista se, että MCS ei menetä energiaansa yöaikanakaan ja siihen liittyvät puuskatuulet ovat erityisen voimakkaita. Tutkakuvissa MCS voi näyttäytyä valtavana pyöreänä ukkoskuuromöykkynä tai kaarevana, pitkänä ukkoskuurojen jonona, jonka etuosaan liittyy hyvin äkillinen rankan sateen alue, puuskarintama ja mahdollisesti myös suuret rakeet. Pääkaupunkiseutulaiset muistanevat vielä näyttävän MCS:n, joka rantautui etelärannikolle 8. elokuuta vuonna 2010. Samaisena kesänä meillä esiintyi useampikin vastaava ukkospilvien järjestelmä.

Maanantain aikana Suomessa paikannettiin reilut 13 000 salamaa, mikä on selvästi yli toukokuun keskiarvon (n. 8500). Yhdessä päivässä siis koko toukokuun salamat ja vähän enemmänkin. Kovin mitattu ukkospuuska oli 25 m/s Kauhajoen Kuja-Kukossa ja Lappeenrannan Konnunsuolla.

Kuva 2: Iltapäivällä Baltiasta levisi toinen ukkoskuuroalue, joka yhtyi myöhemmin iltapäivällä pohjoisempaan ukkoskuuromöykkyyn.
Kuva 2: Iltapäivällä Baltiasta levisi toinen ukkoskuuroalue, joka yhtyi myöhemmin iltapäivällä pohjoisempaan ukkoskuuromöykkyyn. / Foreca

 

Ukkoset jatkuvat, helteet palaavat viikonlopuksi

Tiistaina Suomen itäisin ja kaakkoisin osa kuuluu vielä helteisen kosteaan ilmamassaan; lämpötila voi ehtiä vielä kohota lähelle 30 astetta ennen kuin rajut ukkoset vievät tiistai-iltapäivän kuluessa helteet tilapäisesti Venäjän puolelle. Länsi-Suomessa päivä on jo raikkaampi, Lapissa lämpötilojen lasku voi olla melkoisen dramaattinen.

Helteet vaanivat kuitenkin koko ajan aivan Suomen itäpuolella, ja keskiviikkona helleilmamassaan liittyvä rankkasaderintama ukkosineen saapuu Etelä- ja Itä-Suomen päälle. Torstai näyttää jälleen hellepäivältä etelässä ja lännessä, kun taas Pohjois-Lapissa räntäsateet ovat mahdollisia. Lapissa lämpötilaerot voivat olla dramaattiset: hellelukemia voidaan mittailla aina Rovaniemen korkeudella saakka, mutta Utsjoen ja Enontekiön seudut saattavat värjötellä vain muutamassa plusasteessa räntäsateet piiskaamina.

Mikäli tuoreimpiin ennustemalleihin on luottamista, näyttäisi torstaista alkavan Etelä- ja Keski-Suomessa usemman päivän hellejakso, joka voi huipentua viikonloppuna jälleen 30 asteen lukemiin. Hätyytelläänkö jälleen kaikkien aikojen toukokuista lämpötilaennätystä – se on hyvin mahdollista. Samalla voimakkaat ukkoset, mahdollisesti maanantain kaltaiset, voivat tulla jälleen ajankohtaisiksi, vaikka viikonlopun ilmamassa ei ihan niin kostealta näytäkään kuin maanantainen.

 

Kuva 3: Suomi oli 19.5. maanantaina yksi Euroopan lämpimimmistä maista. / ECMWF & Foreca
Kuva 3: Suomi oli 19.5. maanantaina yksi Euroopan lämpimimmistä maista. / ECMWF & Foreca

 

Toukokuiset hellepäivät lisääntyvät tulevaisuudessa

Viime vuosina olemme saaneet kokea useita toukokuisia hellejaksoja, ja tänä vuonna helletrendi näyttäisi toistuvan. Ilmastonmuutostutkijoiden mukaan kesät Suomessa pitenevät, joten hyvin aikaiset toukokuiset hellejaksot yleistynevät. Samalla kesän kesto pitenee myös syyspuolella. Tilastotkin osoittavat jo pientä lämpenemistä: toukokuiden keskilämpötila on noussut 0,3 asteella vertailukaudesta 1971-2000 vertailukauteen 1981-2010.

Tulevaisuudessa on syytä varautua myös siihen, että erittäin korkeat ja tukalat, yli 30 asteen lämpötilat tulevat tutuimmiksi jo toukokuun puolella. Samalla kasvaa myös rajujen ukkosten todennäköisyys jo kevätpuolella, kun tyypillisesti ne ovat keskittyneet heinäkuuhun ja elokuun alkuun.

Onko toukokuusta tulossa uusi heinäkuu – onko tämän vuoden toukokuun loppupuolisko esimakua tulevaisuuden toukokuista?

 

Myrskybongausretki kuvina

Kesäiset rajuilmat saavat aina adrenaliinin virtaamaan suonissani. Tänään se jälleen tapahtui, kun tutkakuviin alkoi ilmestyä toinen toistaan voimakkaampia ukkossoluja. En tyytynyt tällä kertaa kastelemaan ukkosten etenemistä Forecan sadetutkasta – halusin itse paikan päälle!

Myrskybongausretki suuntautui Helsingistä Karkkilan kautta kohti Forssaa. Rajuilma yllätti Liesjärven kohdalla Kanta-Hämeessä. Kaukaa ihailemani ukkospilvet kävivät todeksi suoraan silmieni edessä. Ensin tuli jyrinä ja sitten rajut ukkospuuskat, jotka vaikeuttivat ajamista. Auton katto alkoi kolista ja kilistä, kun taivas sylki mansikan kokoisia rakeita. Samassa tuli myös rankkasade, joka pakotti pysäköimään auton tien poskeen ja kaivamaan kameran esille. Ja tässä tulee reissun parasta antia:

Kuva 4: Lähtöhetkellä klo 15:30 sää oli Helsingissä selkeä, tuulinen ja lämpötila noin +24 astetta. Pohjoistaivaalla näkyi kuitenkin merkkejä ukkospilvistä. Niitä kohti siis!
Kuva 4: Lähtöhetkellä klo 15:30 sää oli Helsingissä selkeä, tuulinen ja lämpötila noin +24 astetta. Pohjoistaivaalla näkyi kuitenkin merkkejä ukkospilvistä. Niitä kohti siis!
Kuva 5: Vihdin kohdilla ukkospilvi alkoi lähestyä jo uhkaavasti. Lämpötila kohosi +29 asteeseen.
Kuva 5: Vihdin kohdilla ukkospilvi alkoi lähestyä jo uhkaavasti. Lämpötila kohosi +29 asteeseen.
Kuva 6: Ukkospilviä edeltävät utarepilvet (Mammatus clouds) Karkkilan jälkeen
Kuva 6: Ukkospilviä edeltävät utarepilvet (Mammatus clouds) Karkkilan jälkeen
Kuva 7: Rajut ukkospuuskat alkavat juuri ennen Liesjärveä n. klo 17:30
Kuva 7: Rajut ukkospuuskat alkavat juuri ennen Liesjärveä n. klo 17:30
Kuva 8: Rankkasade hidasti ajamista. Ukkospuuskat jatkuivat ja vesisade vaihtui pian raesateeseen, joka pakotti pysäyttämään auton tien laitaan.
Kuva 8: Rankkasade hidasti ajamista. Ukkospuuskat jatkuivat ja vesisade vaihtui pian raesateeseen, joka pakotti pysäyttämään auton tien laitaan.
Kuva 9: Suurimmat rakeet olivat arviolta 3-4 cm halkaisijaltaan.
Kuva 9: Suurimmat rakeet olivat arviolta 3-4 cm halkaisijaltaan.
Kuva 10: Ukkos- ja raekuuron jälkeen lämpötila oli laskenut vain 16 asteeseen, ja raesateesta johtuen tielle muodostui sakea sumu.
Kuva 10: Ukkos- ja raekuuron jälkeen lämpötila oli laskenut vain 16 asteeseen, ja raesateesta johtuen tielle muodostui sakea sumu.

 

Kuva 11: Liesjärvellä ukkospuuskat olivat tehneet tuhojaan. Liikenne oli hetken aikaa poikki tielle kaatuneen koivun vuoksi.
Kuva 11: Liesjärvellä ukkospuuskat olivat tehneet tuhojaan. Liikenne oli hetken aikaa poikki tielle kaatuneen koivun vuoksi.
Kuva 12: Paluumatkallani myös Helsinki sai niskaansa nopeasti ohimenevän ukkoskuuron.
Kuva 12: Paluumatkallani myös Helsinki sai niskaansa nopeasti ohimenevän ukkoskuuron.
Kuva 13: Näyttävä Cumulonimbus-pilven alasin Helsingin pohjoispuolella klo 19:15. Samaan aikaan voimakkaimmat ukkoskuurot jylläsivät vielä Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Minun osaltani erittäin antoisa myrskybongauspäivä päättyi tähän.
Kuva 13: Näyttävä Cumulonimbus-pilven alasin Helsingin pohjoispuolella klo 19:15. Samaan aikaan voimakkaimmat ukkoskuurot jylläsivät vielä Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Minun osaltani erittäin antoisa myrskybongauspäivä päättyi tähän.

Kuvat 4-13: Markus Mäntykannas

 

Kesä saapuu pohjolaan – oletko valmis?

Julkaistu

Poikkeuksellisia sadekertymiä

Suomi värjötteli alkuviikon ajan kahden ilmamassan rajavyöhykkeellä: lännessä oli viileämpää, merellistä ilmaa, mutta heti Suomen itäpuolella oli tarjolla kosteankuumaa, mantereista ilmamassaa. Rajavyöhykkeelle syntyi yli vuorokauden paikallaan pysynyt rintamavyöhyke, joka sylki rankkasateita itäisen Suomen päälle. Vuodenaikaan nähden sadekertymät olivat paikoin jopa poikkeuksellisen suuria: alueilla, joilla tyypillisesti sataa toukokuussa 30-40 mm, saatiin vettä vuorokaudessa yli 60 mm. Eniten rintamasadetta vuorokaudessa kertyi Mikkelin lentoasemalla, jossa satoi 63,4 mm (aikaisempi ennätys Mikkelissä 40,9 mm) eli noin 1,6 kertaa koko toukokuun normaalin sadekertymän verran.

Suurimmat vuorokautiset sadekertymät 12.-13.5.2014
Suurimmat vuorokautiset sadekertymät 12.-13.5.2014

 

Lämpötiloja 13.5.2014 klo 15:00. Helleilmamassa oli heti Suomen itäpuolella - Venäjällä laajalti 25-30 asteen lukemia. (Kuva: ECMWF/Foreca)
Lämpötiloja 13.5.2014 klo 15:00. Helleilmamassa oli heti Suomen itäpuolella – Venäjällä laajalti 25-30 asteen lukemia. (Kuva: ECMWF/Foreca)

Tulvimiselta onneksi vältyttiin, vaikka vettä tulikin yli tarpeiden. Järvissä tosin oli vähäsateisen kevään jäljiltä Itä-Suomessa vesivajetta, ja nämä rankkasateet nostivat vedenpintaa viidellä senttimetrillä. Järville sateet tekivät hyvää, mutta maanviljelijöiden kevätkylvöt saattavat olla vaarassa lainehtivien peltojen myötä.

Mielenkiintoisin säätapahtuma koettiin Pohjois-Karjalassa Ilomantsi-Tohmajärvi-akselilla, missä tiistai-iltapäivänä lämpötila käväisi 18-19 asteessa ja illalla alueelle saapui räväköitä, kesäisiä ukkoskuuroja. Keskiviikkoiltapäivään mennessä tilanne oli kääntynyt päälaelleen: lämpötila oli laskenut vain muutamaan lämpöasteeseen ja taivaalta satoikin lunta.

Kaakosta saapuvat matalapaineet sateineen ovat kyllä arvaamattomia – yleensä ne liittyvät idästä puskevaan hyvin lämpimään ilmamassaan, mikä mahdollistaa erittäin suuret sadekertymät ja voimakkaatkin ukkoset.

 

Päivä päivältä lämpimämpää

Torstain ja perjantain perusteella ei kannata vielä vetää johtopäätöksiä tulevasta säätyypistä. Päivät ovat nimittäin Keski- ja Pohjois-Suomessa vielä melko viileitä, etelässä päästäneen kuitenkin parhaimmillaan lähelle 15 astetta. Perjantaina muutoksen tuulet puhaltavat, kun heikohko lämmin rintama liikkuu maamme yli itään ja alkaa kääntää tuulia lämpimämmälle kantille.

Tuoreimpien ennusteiden mukaan Länsi-Venäjän korkeapaine pitää pintansa pitkälle ensi viikkoon ja sen painopiste siirtyy Suomen kaakkoispuolelle. Lauantain ja sunnuntain kuluessa ilmavirtausten suunta Suomessa kääntyy lounaasta etelän kautta kohti kaakkoa – siispä juuri siihen ilmansuuntaan, mistä kaikista lämpimin ilmamassa tähän aikaan vuodesta tulee. Lauantaina 20 asteen raja voi mennä rikki lännessä (edellisestä 20 asteen ylityksestä onkin kulunut jo pian kolme viikkoa). Sunnuntaina lämpötilat jatkavat kohoamistaan: 20 asteen raja ylittynee jo yleisemmin ja kesäisiä lukemia mitataan jo Etelä-Lapin korkeudella saakka.

 

Ensi viikko: kosteaa helleilmamassaa Kaukaasiasta

Alkuviikon ja mahdollisesti myös koko ensi viikon sääasetelma näyttää hyvin lupaavalta vuoden ensimmäisten helteiden ja voimakkaiden ukkosten kannalta. Venäjän korkeapaineen painopiste on Suomen kaakkoispuolella, kun taas lännessä, Atlantilla, junnaa matalapaine. Ilmavirtaus käy Suomeen suoraan kuumasta Kaukaasiasta, Kaspianmeren ympäristöstä, aina Iranista saakka. Matkallaan ilmavirtaus nappaa aimo annoksen kosteutta Mustaltamereltä, joten mahdollisesti koviakin ukkoskuuroja on odotettavissa erityisesti maan etelä- ja itäosaan.

Todennäköisesti maanantai on se maaginen päivä, jolloin idässä rikotaan ensimmäistä kertaa helleraja sitten viime elokuun. Eikä tässä vielä kaikki – ennusteissa näkyy lämpenevä trendi, mitä pidemmälle ensi viikkoa mennään, joten en pitäisi ihan mahdottomana, jos jokin päivä lämpötila jossain kohoaisi jopa lähemmäs 30 astetta. Jää nähtäväksi. 20 asteen lukemat näyttäisivät yltävän aika ajoin Lappiinkin saakka, joten kevät tulee etenemään siellä silmänräpäyksessä. Etelämpänä puolestaan termisen kesän alkaminen tulee ajankohtaiseksi eli vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi kohoamassa 10 asteen yläpuolelle.

Ennustettu päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo 18.5. - 23.5.
Ennustettu päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo 18.5. – 23.5. (Kuva: MTV/Markus Mäntykannas)

Hieman toki ennusteeseen vielä liittyy epävarmuutta varsinkin sen osalta, mitä tulee tapahtumaan lämpimän, suorastaan helteisen ja kosteannihkeän alkuviikon jälkeen. Lännessä kärkkyy viileämpi matalapaineen alue, joka ainakin aika ajoin viilentää Lappia selvästi. Kannattaa seurailla tilannetta Forecan 15 vuorokauden “pluumiennusteesta”!

Minulle kesäkelien, helteiden ja ukkosten saapuminen on ollut riemastuttava uutinen. Kaikkia helteet eivät kuitenkaan miellytä. Kumpaan ryhmään sinä kuulutinnostavatko helteet ja ukkoset vai katselisitko mieluummin rauhallisempaa ja viileämpää kevätsäätä?