Author: Markus Mäntykannas

Valkeaa unelmaa

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Joulusäädebatti käy kiivaana tällä viikolla, kun valkean joulun kohtaloa arvuutellaan. Pisimmillään numeeriset mallit yltävät sääennusteissaan jo joulupyhien yli, mutta on syytä muistaa, että Suomen vaihtelevassa ilmastossa ja tämänhetkisessä säätyypissä yksityiskohtaisten ennusteiden tekeminen yli viiden vuorokauden päähän alkaa olla melkoista hakuammuntaa.

Joulukuun alku oli hyvin sateinen ja lauha

Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa joulukuun ensimmäisenä 10 vuorokautena sadetta on kertynyt suurimpaan osaan maata tavanomaista enemmän, maan etelä- ja keskiosassa sademäärät ovat olleet joillain mittausasemilla jopa poikkeuksellisen tai ennätyksellisen suuria. Joulukuun alku on ollut myös harvinaisen leuto Etelä- ja Keski-Suomessa, yleisesti poikkeama tavanomaista lämpimämpään suuntaan on ollut n. 5-6 astetta, pohjoisempana 3-5 astetta. Lauhaa säätä on ruokkinut vilkas matalapainetoiminta ja Atlantin myrskyradalle kuuluminen. Lisäksi Suomea ympäröivät merialueet ovat reilusti tavanomaista lämpimämpiä, ja ainakin alkavasta jäätalvesta on odotettavissa hyvin leuto. Näin lämmin meri voi viivästyttää talven tulemista rannikkoalueilla tai vaihtoehtoisesti kylmänpurkaustilanteissa tuoda suuriakin lumikertymiä.

Lunta ja kylmenevää

Tulevan viikonlopun aikana Suomeen on valumassa kylmempää, polaarista ilmamassaa. Läntisten matalapaineiden vyöry taukoaa ja jatkossa meille on saapumassa arvaamattomampia, piskuisia matalapaineita luoteen puolelta. Talvisin tarpeeksi kylmässä ilmamassassa nämä säämalleissa viattomilta näyttävät matalapaineet saattavat sulien merialueiden yllä voimistua ja räjähtää ”arktisiksi pommeiksi” eli kokoluokaltaan pieniksi, mutta verrattain voimakkaiksi matalapaineiksi, jotka voivat tuoda mantereenkin puolelle erittäin suuria lumikertymiä. Ehkä tällaisesta ei nyt ole pelkoa, mutta ensi viikon alkupuolella luoteesta Perämeren yli kohti kaakkoa suuntautuva kylmä perusvirtaus näyttäisi synnyttävän useankin pienen matalapaineen Perämeren kosteuden ja lämmön seurauksena. Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja itäiseen Suomeen voi pyryttää enemmänkin lunta ja mikäli muualla maassa jotain sataa, tulee sekin lumena alas. Ensi viikolla pakkanen näyttäisi pohjoisessa kiristyvän kuluneen talvikauden kovimpiin lukemiin, mahdollisesti yli 30 asteeseen saakka.

Entä joulu?

Tämän jälkeen malleissa alkaa olla hajontaa ja ennustaminen muuttuu hankalaksi. Näyttäisi kuitenkin, ettei ennen joulua ole tulossa pitkäkestoista korkeapainetta, vaan kuulumme yhä liikkuvien matalapaineiden reitille. Ennusteissa on viitteitä siitä, että matalapaineiden reitti saattaa painua hieman eteläisemmäksi, jolloin sää kylmenisi. Toisaalta vastaavia viitteitä kylmenemisestä on ollut ennusteissa jo pidemmän aikaa ja sen takia suhtaudun pitkäkestoiseen kylmenemiseen varauksella – tauko lauhoista matalapaineista saattaa jäädä tilapäiseksi. Joka tapauksessa toivoa valkoisesta joulusta on yhä maan etelä- ja keskiosassa, kaikki on kiinni ajoituksesta. Vuosi sitten näihin aikoihin näytti siltä, ettei valkeasta joulusta ole toivoakaan etelässä, mutta lumi satoi kuin satoikin maahan juuri ennen joulua. Pohjoisemmas valkean joulun voi tänä vuonna melkein jo luvata.

Kuva 1: Valkean joulun todennäköisyys Suomessa
Kuva 1: Valkean joulun todennäköisyys Suomessa

Tilastoja: joulun ajan lumipeite vähenemään päin

Keskimäärin sisämaassa suurin osa jouluista on valkeita: takuuvarmasti joulu on valkea aivan itärajalla ja pohjoisessa Meri-Lappia lukuun ottamatta, kun taas lounaissaaristossa vain joka toinen joulu on valkea. Pienehkön otannan perusteella 2000-luvulla valkean jouluaaton todennäköisyys on kuitenkin jonkin verran pienentynyt maan etelä- ja keskiosassa, pohjoisempana sen sijaan pysynyt lähes ennallaan. Sen sijaan jouluaaton keskimääräinen lumipeitteen määrä näyttäisi laskeneen tuntuvasti osassa maan etelä- ja keskiosaa.

Kuva 2: Keskimääräinen lumensyvyys jouluaattona v. 1959-1977, 1978-1996 ja 1997-2014 Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä.
Kuva 2: Keskimääräinen lumen syvyys jouluaattona v. 1959-1977, 1978-1996 ja 1997-2014 Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä (Turun lumensyvyyshavainnot on v. 2005 alkaen tehty Artukaisissa, ennen tätä Lentoasemalla).

Esimerkkeinä tässä on Helsingin (Kaisaniemi), Turun (Lentoasema + Artukainen), Jyväskylän (Lentoasema) ja Rovaniemen (Lentoasema) jouluaattolumitilastoja vuodesta 1959 lähtien. Tilastot on pilkottu kahteen 18 vuoden (1959-1977, 1978-1996) ja yhteen 17 vuoden (1997-2014) mittaiseen jaksoon. Helsingissä jouluaaton keskimääräinen lumipeitteen määrä on alentunut tasaiseen tahtiin kyseisen ajanjakson aikana, kun taas Turussa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä lumisimmat jouluaatot ovat olleet ajanjaksolla 1978-1996, mutta 2000-luvulle tultaessa jouluaattojen keskimääräinen lumen syvyys on alentunut kaikissa esimerkkikaupungeissa. Helsingissä ja Turussa lumettomia jouluaattoja on 2000-luvulla ollut kuusi, Jyväskylässä kolme (aikasemmin vain v. 1972) kappaletta. Rovaniemellä kaikkien aikojen vähälumisin jouluaatto koettiin v. 2006, jolloin lumen syvyys oli vain 5 cm.

Kyseisen kaavion trendi näyttäisi nykykäsityksen mukaan jatkuvan tulevaisuudessakin: maan etelä- ja keskiosassa joulunajan lumipeite vähennee ja lumettomien joulujen todennäköisyys kasvaa, kun taas pohjoisempana muutos on pienempi. Osassa Lappia lumipeitteen määrä saattaa jopa kasvaa, mikäli talviajan sateet lisääntyvät keskilämpötilan noustessa.

Oletko sinä huomannut muutoksia joulun ajan lumipeitteessä?

–

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

Markus Twitterissä: @markusmanty

tilastot: Ilmatieteen laitos

Tulvia ja lämpöennätyksiä

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Joulukuun alkua on hallinnut matalapaineiden intensiivinen ryöpytys – Suomi on kuulunut voimakkaan suihkuvirtauksen alla myrskyradalle. Myrskypäiviä olikin jo sunnuntai-iltaan mennessä kertynyt neljä kappaletta eli joulukuun tilastollisen keskiarvon verran. Maanantai nostattaa myrskypäivien lukumäärän joulukuun osalta jo viiteen, ja kovasti säämallit näyttäisivät liputtavat tuulisen ja lauhan joulukuun jatkonkin puolesta.

Joulukuun alku on ollut maan etelä- ja keskiosassa huomattavan lauha, myös pilvinen ja sateinen. Esimerkiksi Joensuussa ja Punkaharjulla keskimääräinen pilvisyys on ollut 99-100 %, Savonlinnassakin 97 %. Pohjoisempana päivät ovat olleet alkaneesta kaamoksesta huolimatta kirkkaampia lumen ja vähäisemmän pilvisyyden vuoksi: Utsjoen Kevolla joulukuun alun keskimääräinen pilvisyys on ollut 48 % luokkaa.

Joulukuun uusi lämpöennätys

Hyvin tuulinen ja matalapainevoittoinen suursäätila mahdollisti sunnuntaina Suomen uuden joulukuun lämpöennätyksen syntymisen, kun Maarianhaminassa lämpötila kohosi 11,1 asteeseen (aiempi 10,8 astetta mitattu 6.12.2006 Salon Kärkässä). Hyvin voimakas tuuli advektoi meille Atlantilta erittäin lauhaa ja kosteaa ilmaa, ja voimakkaat tuulet ovatkin tähän vuodenaikaan välttämättömiä erittäin korkeiden lämpötilojen esiintymisten kannalta.

Vuosisadan edetessä uusien lämpöennätysten syntymiseen on syytä totutella. Jää nähtäväksi, onko kuluvasta vuodesta muodostumassa mittaushistoriamme lämpimin ja kiilataanko keskilämpötilan osalta vuoden 1989 edelle.

Mistä hyvin korkea merivesi johtui?

Meriveden korkeus oli itsenäisyyspäiväviikonlopun aikana monin paikoin etelärannikolla jopa yli 100 cm normaalitasoa ylempänä. Erittäin korkean meriveden taustalla piilee yleensä kolme syytä: voimakkaat ja pitkäkestoiset lounaistuulet, syvät matalapaineet (alhainen ilmanpaine) ja seichet (seisova aalto; Itämeren altaan ominaisheilahtelu).

Pitkäkestoisten länsi- ja lounaisvirtausten aikana ylimääräistä vettä virtaa Tanskan salmien kautta Itämereen, jolloin kokonaisvesimäärä kasvaa. Vettä pumppautuu eniten kohti Itämeren itäisiä rannikkoalueita, ja esimerkiksi Suomenlahden itäosassa vedenpinta voi olla läntistä Suomenlahtea jopa metrin korkeammalla. Sunnuntaina vedenkorkeus oli Helsingissä n. 1,1 m, Porvoossa 1,2 m, Haminassa 1,4 m ja Pietarissa peräti yli 2 metriä normaalitasoa korkeammalla. Itämeren historian suurin vedenkorkeus on mitattu Pietarissa vuonna 1824, jolloin vedenpinta oli peräti 412 cm tavanomaista korkeammalla.

Matalan ilmanpaineen alueella vedenpinnan korkeus nousee, sillä veden pintaan kohdistuva paine pienenee. Matalapaine ikään kuin imee vettä kohti itseänsä, vastaavasti korkeapaineen alue painaa vettä kasaan. Yhden millibaarin paine-ero vastaa keskimäärin yhtä senttimetriä vedenkorkeudessa (nk. barometriefekti).

Voimakkaat matalapaineet ilmanpainevaihteluineen ja lounaan tai lännen puolelta puhaltavine myrskytuulineen voivat laukaista Itämerellä ja erityisesti pitkulaisella Tukholma-Pietari -välillä nk. seiche-aallon, joka saattaa kasvattaa vedenkorkeusmaksimeja useilla kymmenillä senttimetreillä. Samainen seicheilmiö voidaan havaita muissakin suljetuissa altaissa, vaikkapa kylpyammeessa, kun vesi poikkeutetaan liikkeelle jommasta kummasta päästä, jolloin altaan reunat heijastavat häiriön takaisin synnyttäen kahden aallon interferenssin.

Edellisen kerran kaikki edeltävät tekijät olivat läsnä 9.1.2005, jolloin Itämeren alueella mitattiin ennätyksellisiä vedenkorkeuksia, ja mm. Helsingissä vedenpinta kohosi yli 1,5 metriin aiheuttaen Kauppatorin tulvimisen. Helsingissä vedenpinnan korkeus voisi suotuisassa tilanteessa nousta peräti yli kahteen metriin – näin tapahtuu arviolta 1-2 kertaa 200 vuodessa.

Arabianranta 6.12.2015
Kuva: Helsingin Arabianranta oli veden vallassa 6.12.2015. /kuva: Markus M.
Kuva: Vesi nousi Helsingin Eiranrannassa katutasolle jo 5.12.2015 illalla. /kuva: Markus M.
Kuva: Vesi nousi Helsingin Eiranrannassa katutasolle jo 5.12.2015 illalla. /kuva: Markus M.

Winter is coming!

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Meteorologimme Pekka Pouta osallistui MTV Sportin Talvimaratoniin ja sekoitti sosiaalisen median ympäri maailman pukeutumalla Game of Thrones -fantasiasarjan päähahmoksi, Ned Starkiksi. Pakko myöntää, ettei kyseinen sarja ollut kovin tuttu aiemmin, mutta kyllähän sitä piti pari jaksoa katsoa. ”Ei huano”, voisi tähän todeta.

Talvimaraton jatkuu MTV:llä vielä loppuvuodenkin, joten kannattaa seurata tuoreimpia käänteitä ja muitakin ajankohtaisia sääaiheisia uutisia ja julkaisuja mm. MTV Sään Facebook-ryhmässä.

Pekka Poudan mahtipontinen Winter is coming -video on jo noteerattu Kiinassa saakka ja lisää huomiota satelee. Videolla Pekka povaa talven saapumista, eikä ihan suotta, sillä viikonlopun ja -vaihteen aikana talven merkkejä on vääjämättä ilmassa. Lapissa pakkanen uhkaa ensi viikolla kiristyä 20-30 asteeseen, joten kyllä, winter is coming – ainakin tilapäisesti.

Tässä Pekan jo legendaksi muodostunut Winter is coming. Ja tämän linkin takaa löytyy jatkoa Talvimaratonille. Viihtyisää viikonlopun jatkoa!

Videon lähde: Youtube (https://www.youtube.com/watch?v=8sS7-CfPn6Q)

Talvi valuu kohti etelää

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Olemme saaneet tällä viikolla esimakua siitä, kuinka syksy ja talvi kamppailevat keskenään ja kuinka pitkään maahamme mahtuu monenmoista säätä. Lapissa hanki on perjantaiaamuna ollut jo paikoin 40 senttimetrin paksuinen (Pelkosenniemi Kirkonkylä), kun taas etelässä on vietetty leutoja marraskuun päiviä vesisateen ropinassa. Tilastojen valossa termisen talven alkaminen on kuitenkin viivästynyt, samoin myös ensilumen saapuminen. Ensi viikolla syksy joutuu antamaan jalansijaa talvelle, joka yrittää toden teolla valua kohti etelää.

Kelikamerakuva Lapista 13.11.
Kuva 1: Talvi ja pysyvä lumipeite ovat jo saapuneet suurimpaan osaan Lappia. /kuva: Liikennevirasto

Suurimmat lumensyvyydet perjantaiaamuna olivat:

  1. Pelkosenniemi, Kirkonkylä 40 cm
  2. Kemijärvi Lentokenttä 39 cm
  3. Rovaniemi 34 cm
  4. Sodankylä 34 cm
  5. Kuusamo Kiutaköngäs 31 cm

Ensilumi on jo satanut monin paikoin maan itä- ja pohjoisosaan, muu Suomi vielä odottelee, mutta ei välttämättä kauaa. Ensilumeksi lasketaan vähintään 1 cm:n paksuinen lumikerros, joka on mitattu kesäaikana klo 9 ja talviaikana klo 8 havaintoasemalla. Joskus tämä asia aiheuttaa hämmennystä, sillä esimerkiksi aamu- tai iltapäivän aikana satanutta suurempaakin lumikertymää ei rekisteröidä ensilumeksi, mikäli se ehtii sulaa seuraavaan aamuun mennessä.

Tyypillisesti ensilumi sataa suureen osaan Lappia jo ennen lokakuun puoltaväliä, maan keskivaiheille loka-marraskuun vaihteessa ja etelärannikolle vasta marraskuun puolivälin jälkeen. Myöhäisimmillään esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä ensilunta on talvella 2013-2014 odoteltu tammikuun 12. päivään saakka. Aikaisimmillaan ensilumi on puolestaan saatu niin Helsingissä, Jyväskylässä kuin Sodankylässäkin jo syyskuun puolella.

Kuva 2: Ensilumen keskimääräinen ajankohta.
Kuva 2: Ensilumen keskimääräinen ajankohta.

Talvi lähestyy etelää

Vielä perjantain ja lauantain ajan eteläinen Suomi kuuluu lämpimämmän ilmamassan piiriin, mutta vähitellen lauhojen ilmavirtausten pääseminen Suomeen tyssää matalapaineiden siirtyessä eteläisemmälle reitille. Lauantaina itärajalle ja Lappiin on tiedossa lisää lunta – saa nähdä, kasvaako lumensyvyys jo jossain kohtaa lähemmäs puolta metriä. Sunnuntaina Suomen eteläpuolella oleva matalapaine joutuu nöyrtymään idän kylmän ilmamassan edessä ja sen liike pysähtyy. Samalla matalapaineeseen liittyvä sadealue vääntyy takaisin kohti länttä, ja tässä vaiheessa jo etelässäkin taivaalta voi paikoin leijailla alas jotain kiinteämpää.

Maanantaiaamuna hentoinen lumipeite, ehkä jopa ensilumen määritelmät täyttävä, saattaa olla maassa Lappeenranta-Jyväskylä-Kokkola -akselilla. Ensi viikon puolivälin ja sen jälkeiset ennusteet vaativat vielä seurantaa, mutta tällä hetkellä näyttää jo melko talviselta maan keski- ja pohjoisosan osalta. Eteläisen ja läntisimmän Suomen kohtalo on vielä auki, mutta mikäli matalapaineet ottavat ennakoidusti eteläisemmän reitin, jolloin itäinen kylmä ja mantereinen ilmamassa pääsee levittäytymään paremmin maahamme, on etelässäkin jo syytä varautua lumi- tai räntäsateisiin. Ensi viikolla maan pohjoisosan sijasta suurimmat lumikertymät näyttäisivät kohdistuvan maan keskivaiheille.

Joko odotat lunta ja talvea?

Kuva 3: Ensilumi rekisteröitiin Helsingissä viime vuonna 22. marraskuuta. /kuva: Markus M.
Kuva 3: Ensilumi rekisteröitiin Helsingissä viime vuonna 22. marraskuuta. /kuva: Markus M.

Talviajan lämpöennätykset

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Tällä viikolla lämpöennätykset ovat olleet puheenaiheina ympäri Euroopan, sillä esimerkiksi Saksassa (3.11.2015, Garmishc-Partenkirchen, 22.7 °C), Iso-Britanniassa (1.11.2015, Wales, 22.3 °C) sekä Suomessa (3.11.2015, Kemiönsaari, 14.3 °C) on mitattu mittaushistorian korkeimmat marraskuun lämpötilat. Jatketaan vielä tämän kirjoituksen myötä lämpöennätysaiheella ja pohditaan vähän Suomen talviajan lämpöennätysten yhdistäviä tekijöitä. Talviajaksi laskettakoon marras-helmikuu, jolloin auringon vaikutus päivälämpötiloihin on suhteellisen pieni.

Suomen talviajan lämpötilaennätykset ovat seuraavat:

Marraskuu: Kemiönsaari, 14.3 °C, 3.11.2015 (ed. Jomala Maarianhamina, 13.0 °C, 12.11.1999)
Joulukuu: Salo Kärkkä, 10.8 °C, 6.12.2006
Tammikuu: Jomala Maarianhamina, 10.9 °C, 6.1.1973
Helmikuu: Helsinki Ilmala, 11.8 °C, 28.2.1943

Kuva 1: Suomentammi- ja helmikuun lämpöennätykset ovat syntyneet hyvin samantyyppisessä suursäätilassa voimakkaan länsi- tai luoteisvirtauksen aikana (todennäköisesti föhn). Kuva: Wetterzentrale
Kuva 1: Suomessa tammi- ja helmikuun lämpöennätykset ovat syntyneet hyvin samantyyppisessä suursäätilassa voimakkaan länsi- tai luoteisvirtauksen aikana (todennäköisesti föhn). Kuva: Wetterzentrale

Erittäin korkeat, yli 10 asteen talvilämpötilat, vaativat Suomessa aina joko voimakkaan lämpimän ilman advektion tai merkittävän föhntilanteen. Talvisin lämpö karkaa nopeasti maanpinnalta avaruuteen, mikäli taivas on edes osittain selkeä ja tuuli heikkoa. Kaikkiin Suomen talviajan lämpötilaennätyksiin on liittynyt melko voimakas tuuli, ja joulukuun lämpöennätystä lukuun ottamatta föhnilmiö on ollut marras-, tammi- ja helmikuun ennätysten takana.

Talvisten lämpöennätysten kannalta suursäätila on suotuisa, kun keskisessä Euroopassa on laaja korkeapaineen alue ja voimakas suihkuvirtaus kulkee Skandinavian halki kohti itää. Matalapaineet liikkuvat tällöin melko pohjoista reittiä Skandinavian pohjoisosan tai Jäämeren kautta kohti itää. Tällöin Suomi kuuluu yleensä keskileveysasteiden lämpimämpään ilmamassaan, jolloin sää on muutoinkin tavanomaista leudompaa. Norjan rannikko ja Skandi-vuoriston länsirinteet saavat runsaita sateita merellisessä ja kosteassa länsivirtauksessa. Ylempänä vuoristossa vesihöyryn tiivistyminen vapauttaa valtavasti lämpöä, ja ilman laskeutuessa itärinteitä alas se lämpenee ja kuivuu. Näin syntyy föhntuuli, joka tarpeeksi voimakkaan perusvirtauksen vallitessa jaksaa kulkeutua myös Suomeen saakka. Usein föhn tuntuu paremmin Norjassa ja Ruotsissa – Norjan talviset lämpöennätykset ovatkin aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Föhnilmiön vallitessa lämpötila on kohonnut Norjassa joulu-helmikuussa jopa 18-19 asteeseen.

Kuva 1: Suurin osa Suomen talvisista lämpöhuipuista on syntynyt föhntuulen avittamina. Tämä suursäätila vallitsi myös 3.11.2015, kun uusi marraskuun lämpöennätys syntyi (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Kuva 2: Suurin osa Suomen talvisista lämpöhuipuista on syntynyt föhntuulen avittamina. Tämä suursäätila vallitsi myös 3.11.2015, kun uusi marraskuun lämpöennätys syntyi (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

Föhnilmiö ja keskileveysasteiden lämmin ilmamassa antavat hyvät edellytykset lämpöennätysten syntymiselle talviaikana, mutta pari muutakin tekijää vaaditaan mukaan pakkaan. Leuto jäätalvi, sulat tai tavanomaista lämpimämmät merialueet ja lumeton manner edesauttavat lämpötilan kohoamista, sillä jäinen tai luminen alusta sitoo sulaessaan lämpöä itseensä ja kylmentää ylläolevan ilman. Tuoreimmassa marraskuun lämpöennätyksessä kaikki edellä mainitut tekijät olivat läsnä: voimakas föhn, vuodenaikaan nähden lämmin ilmamassa, 1-3 astetta tavanomaista lämpimämpi meri ja lumeton manner. Lisäksi marraskuun alussa aurinko jaksaa vielä vähän nostattaa päivälämpötiloja selkeässä säässä.

Kuinka korkealle lämpötila sitten voisi talviaikana kohota Suomessa? Tähän ei ole mitään yksiselitteistä vastausta – kaikki riippuu tuurista ja suursäätilasta. Kaiketi ilmaston lämpeneminen lisää talvisten keskilämpötilaennätysten ja lämpöhuippujen todennäköisyyttä. Samalla kun lumikauden ja jäätalven kestot lyhenevät, lämpimät ilmavirtaukset pääsevät ”paremmin perille” Suomen kamaralle ja lisäävät hyvin korkeiden lämpötilojen todennäköisyyttä. Lämpenemisen myötä talviaikana lisääntyvä ilman kosteus hillitsee lämpötilan laskemista, joten uudet kylmyysennätykset käyvät epätodennäköisemmiksi.

Ei voida siis sanoa, että olisi olemassa teoreettista maksimilämpötilaa – enemmänkin kyse on tuurista ja siitä, miten ennätystekijät loksahtelevat paikoilleen. Siinä, missä ennätyslauhojen, esim. vuoden 2007-2008 kaltaisten talvien esiintymistodennäköisyys 2000-luvun alun ilmastossa oli vain 0,5 % luokkaa, on ilmastonmuutoksen myötä todennäköisyyden arvioitu kohoavan n. 3 %:iin vuosisadan viimeiseen kolmannekseen mennessä.

Kuva 3: Kuvitteellinen talvisääennuste vuosisadan lopulle (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Kuva 3: Kuvitteellinen talvisääennuste vuosisadan lopulle (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

Lähteet: ACCLIM-hankkeen raportti 2009

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

Markus Twitterissä: @markusmanty

Marraskuun lämpöennätys uhattuna alkuviikolla?

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Tekstiä päivitetty 1.11.2015.

Jälleen on yksi vuoden 2015 kuukausista paketissa, kiitos lokakuu. Vuosi lähestyy loppuaan ja edessä on marraskuu. Vaikka Miljoonasateen nimikkokappaleen, Marraskuun, kuuleminen radiosta toikin tänään hyvänmielenpuuskan, en koskaan ole ollut liiemmin innostunut itse kuukaudesta. Marraskuun alkaminen ja talviaikaan siirtyminen päättävät tietyllä tapaa jonkin määrittelemättömän vuodenajan, jonka jälkeen pimeys ja harmaus iskevät toden teolla päin tajuntaa. Elättelen joka syksy ja kevät toiveita siitä, että kellojen siirtelystä jossain vaiheessa luovuttaisiin. Ei tee hyvää.

Tänä vuonna lokakuu yllätti kuitenkin valoisuudellaan – MTV:n mukaan kulunut lokakuu on ollut paikoin jopa ennätyksellisen aurinkoinen. Tilastotkin puhuvat puolestaan: esimerkiksi Kruunupyyssä, Kiikalassa ja Kauhavalla lokakuun keskimääräinen pilvisyys on ollut vain 25-35 %.

Länsituulet hallitsevat marraskuun alkua

Marraskuulle ominaista on matalapainetoiminnan vilkastuminen pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteilla, kun tropiikin ja pohjoisen napa-alueen välinen lämpötilaero kasvaa. Samalla myös syysmyrskyjen todennäköisyys suurenee, ja marraskuu onkin joulukuun ohella tuulisinta aikaa Suomen merialueilla.

Tänäkin vuonna marraskuun alku on tuomassa meille tuulisemman ja epävakaisemman säätyypin, mutta ei tyypillistä marraskuun harmautta. Vallitseva tuulensuunta näyttäisi olevan koko ensi viikon ajan lännen ja luoteen välinen – tavanomaista lauhempaa on, mutta länsi ja luode eivät ole niitä kosteimpia ilmansuuntia, joten marraskuista auringonpaistettakin mahtuu joukkoon. Se on kyllä ihan toivottu ilmiö, sillä marraskuun keskimääräinen pilvisyys on 80 % luokkaa.

Kuva 1: Voimakas läntinen suihkuvirtaus asettuu Suomen ylle viikonvaihteessa ja kuulumme keskileveysasteiden lämpimän ilmamassan piiriin. Useatkin föhntuulipäivät ovat mahdollisia (kuva: Foreca).
Kuva 1: Voimakas läntinen suihkuvirtaus asettuu Suomen ylle viikonvaihteessa ja kuulumme keskileveysasteiden lämpimän ilmamassan piiriin. Useatkin föhntuulipäivät ovat mahdollisia (kuva: Foreca).

Viikonloppuna Etelä- ja Keski-Suomeen työntyy eteläisestä Euroopasta ”helleilmamassaa”. Vastaavassa tilanteessa lämpötila kohoaisi auringonpaisteessa keskikesällä yli 25 asteen, mutta nyt lämmin ilmamassa näyttäytyy lähinnä runsaana pilvisyytenä lauantaina. Siellä, missä auringon teho läntisessä Euroopassa riittää vielä murtamaan pilvisyyteen aukkoja, kohoaa lämpötila lähelle 20 astetta, Ranskassa suomalaisittain jopa lähelle hellelukemia. Sunnuntaina kylmän rintaman ylityksen jälkeen on tiedossa mahdollisesti föönausta: tuuli käy Skandien yli ja tuo meille laskeutuessaan lämpimän ja aurinkoisen syyspäivän. Lännessä päästäneen yli 10 asteeseen.

Marraskuun lämpöennätys uhattuna alkuviikolla (Päivitetty 1.11.2015)

Marraskuun alun lämpimin hetki näyttäisi ajoittuvan Etelä- ja Keski-Suomessa maanantaihin ja tiistaihin. Jo sunnuntaina lämpötila ennätti kohota Vaasan Klemettilässä 11,6 asteeseen – alkuviikolla päästään todennäköisesti vielä korkeampiin lukemiin.

Syynä marraskuun lämpöön on alkuviikon voimakas föhn-ilmiö. Skandeille, erityisesti Norjan rannikolle, on alkuviikolla odotettavissa hyvin suuria sadekertymiä: jopa 100-150 mm muutamassa vuorokaudessa. Vuorten itärinteillä ilma lähtee laskevaan liikkeeseen ja samalla kuivuu ja lämpenee. Nyt lämpöä jaksaa advektoitua kunnolla myös Suomeen saakka, sillä perusvirtaus on tarpeeksi voimakas ja tulee täydellisestä suunnasta kunnon föhn-ilmiön kannalta.

Sekä maanantaina että tiistaina lämpötila kohoaa ylimmillään maan etelä- ja länsiosassa 10-12 asteeseen, eikä ole täysin poissuljettua, että jossain mitattaisiin jopa 13 astetta. Mikäli 13 astetta ylittyy, rikotaan alkuviikolla Suomen kaikkien aikojen marraskuun lämpöennätys, joka on peräisin vuodelta 1999 (Jomala, +13,0 astetta, 12.11.1999). Ja vaikka marraskuun lämpöennätys ei menisikään uusiksi, saattaa useallakin havaintoasemalla syntyä uusia marraskuun paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä. Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa esimerkiksi Helsinki-Vantaan ja Lahden nykyiset marraskuun lämpöennätykset ovat 11,3 astetta (v. 2011), ja nämäkin ennätykset ovat pian vaarassa rikkoutua.

Kuva 1: Marraskuulle tyypillinen harmaus ja tihkusateet jäävät toistaiseksi tulematta (kuva: Markus Mäntykannas).
Kuva 2: Marraskuu alkaa tänä vuonna poikkeuksellisen leutona. Föhn-ilmiö lämmittää ja kuivattaa Suomea. Tyypillistä marraskuun harmautta ja tihkusateita saadaan vielä odotella (kuva: Markus Mäntykannas; Helsinki, Mustikkamaa 11/2014).

 

Ps. Seuraa Forecaa Twitterissä @forecasuomi ja Instagramissa @forecaweather