Kaunis, petollinen kuura

Julkaistu

Lumea haikaileville eteläsuomalaisille odotus käy toisinaan pitkäksi, sillä tyypillisesti maa on mustana vielä marraskuunkin puolella, ja esimerkiksi etelärannikolla pysyvää lumipeitettä saadaan monena vuotena odotella joulukuulle saakka. Syysruskan kirjavat sävyt ovat hiljalleen kadonneet syksyn edetessä, kun puut ovat pudottaneet lehtensä ja nököttävät täysin alastomina luonnon armoilla. Harva se aamu sitä havahtuu kuitenkin valkoisena hohtavaan, jäiseen ja satumaiseen maanpintaan, joka joskus saattaa erehdyttävästi muistuttaa hentoa lumipeitettä. Todellisuudessa kyse on kuurasta, jota muodostuu, kun maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella ja siinä on tarpeeksi vesihöyryä.

Selkeinä syysöinä maanpinta menettää voimakkaasti lämpöä, jota karkaa ilmakehän kautta avaruuteen pitkäaaltosäteilynä. Maanpinta jäähtyy yllä olevaa ilmakerrosta nopeammin –  vaikka lämpötila kahden metrin korkeudella mittauskoijussa olisikin vielä plussan puolella, voi maanpinnassa helposti olla jo pakkasta. Tällöin puhutaan hallasta, ja sopivan kosteissa olosuhteissa myös kuuranmuodostus on mahdollista. Jos maanpinnassa on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee nollan alapuolelle, härmistyy vesihöyry pienen pieniksi jääkiteiksi, kuuraksi. Härmistymisestä puhutaan, kun kaasu (vesihöyry) muuttuu suoraan kiinteäksi (jääkide) olomuodoksi ilman nestemäistä välivaihetta. Mikäli on heikkotuulista tai tyyntä, vesihöyry ei ehdi haihtua eikä sekoittua ilmaan ja se härmistyykin nopeasti jääkiteiksi.

Kuuran syntymistä edesauttaa, jos kylmän maakerroksen alapuolella on jokin lämpöä ja kosteutta emittoiva lähde. Esimerkiksi puisten jalkakäytävien tai laiturien alla on usein muhimassa lämpöä ja vesihöyryä, joka karkaa raoista vähitellen ilmaan ja saa puun pinnalla aikaan voimakasta kuuranmuodostusta. Pinnasta voi tulla petollisen liukas.

Kuura on kaunista mutta myös pirullista keliolosuhteista puhuttaessa. Kuuran ennustaminen ei aina ole kovin yksiselitteistä: täytyy osata ottaa huomioon pilvisyys-, tuuli-, kosteus- ja lämpötilaolosuhteet ja niiden äkkipikaisetkin muutokset. Talvisin kuura yllättää toisinaan kokeneenkin meteorologin: maalaisjärjellä ajateltuna kuuraa ei pitäisi muodostua, kun taivas on pilvessä, sillä lämpöä ei pääse karkaamaan avaruuteen. Mutta pienikin rako pilvipeitteessä voi aikaansaada nopean lämpötilan laskun pakkasen puolelle tienpinnassa ja kuuranmuodostus tapahtuu silmänräpäyksessä. Eipä myöskään heti tulisi ajatelleeksi, että hyvin lauhoina talvipäivinä lämpötilan ollessa vaikkapa +5 asteessa voi kuuraa syntyä. Tähän riittää pilvetön taivas keskellä kirkasta päivää, sillä auringon säteilyteho on olematon ja käytännössä lämpö ehtii nopeasti karata maanpinnalta avaruuteen.

Tulevana viikonloppuna, erityisesti perjantain kuluessa, sää on lauhtumassa voimakkaasti mutta hitaasti. Samalla Suomeen virtaa kosteampaa ilmaa lounaasta kylmän pakkasilman tilalle. Tällaiset muutokset voivat aikaansaada erittäin petollista ja laaja-alaista kuuraliukkautta, joten perjantaina on syytä olla tarkkana liikenteessä – erityisesti, jos on kesärenkaat vielä alla (niin kuin allekirjoittaneella)!

10014301_716494548437915_8345153789590013491_o
Kuuraa Helsingin Arabianrannassa (kuva: Pekka Pouta)

On hyvä tietää, että kuura ei ole sama asia kuin huurre, joka on myös rykelmä pienen pieniä jääkiteitä, mutta sen syntymekanismi poikkeaa kuurasta. Huurteen muodostuminen vaatii sen, että ilman kastepiste on sama kuin sen lämpötila eli ilman suhteellisen kosteuden on oltava 100 %. Ilmassa olevat alijäähtyneet, pikkuruiset pisarat tarttuvat kiinni kylmiin pintoihin muodostaen huurretta.

Katsaus tulevaan säätilanteeseen

Lähipäivinä Siperia opettaa kylmine tuulineen ja pakkanen saattaa öisin kiristyä itäisessä ja pohjoisessa Suomessa jopa yli 20 asteeseen. Kylmin hetki koettaneen torstaiaamuna, jolloin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla pakkanen voi paukkua (yli?) 25 asteen voimin. Kaikkien aikojen lokakuun pakkasennätys on vuodelta 1968, jolloin Sodankylässä lämpötila laski -31,8 asteeseen 25. lokakuuta. Tämä ennätys pysyköön yhä voimassa.

Erittäin mielenkiintoista on myös seurata Suomenlahdella syntyviä lumikuuroja. Tällä hetkellä ilmamassan ja Suomenlahden pintaveden välinen lämpötilaero on huimat parikymmentä astetta ja tuulen kääntyessä puhaltamaan idän ja kaakon välille voi lumi yllättää ensi yönä ja huomenna etelärannikkolaiset.

Tämä kylmä jakso jäänee näillä näkymin lyhyeksi. Viikonlopuksi odotellaan jälleen tutuiksi käyneitä lauhkeita lounaistuulia pilvineen ja sateineen. Lappiin saadaan kunnon lumipyry, etelä voi selvitä täysin sateitta. Ja tässä onkin sitten potentiaalia pidemmällekin lauhalle jaksolle.

Syksy saapui rytinällä – ensilumi Itä- ja Pohjois-Suomeen!

Julkaistu

Heräsin hetki sitten päiväuniltani sateen ropinaan. Ääni tuntui jo vieraalta – niin kauan meitä oltiinkin hemmoteltu lempeällä korkeapainesäällä. Kesä lienee kuitenkin nyt sinetöity, ja onkin aika toivottaa uusi vuodenaika tervetulleeksi. Ja millä rytinällä se saapuikin!

Maanantain aikana lämpötila on suorastaan romahtanut useilla paikkakunnilla. Sunnuntaina vuorokauden ylimmät lukemat olivat esimerkiksi Turussa lähes +19 ja Tampereellakin +17 astetta, mutta parhaillaan lämpötila on ko. paikkakunnilla vain +6,3 ja +4,8 astetta. Voimakas sadealue on huuhtomassa kesää mennessään ja sen jälkipuolella koillisesta virtaa hyistä ilmaa.

Bongasin Liikenneviraston kelikamerakuvista sunnuntaiaamuna ensimmäiset lumiset maisemat. Lunta ja räntää satoi tiettävästi ainakin Länsi- ja Pohjois-Lapissa, mutta ensilumen määritelmä ei täyttynyt. Ensilumeksi voidaan Ilmatieteen laitoksen mukaan rekisteröidä aamulla kesäaikana klo 9 (talviaikana klo 8) mitattu, vähintään yhden senttimetrin paksuinen lumikerros. Täten jos vaikka paikkakunnalla X sataisi tänään illalla 10 cm lunta, mutta se sulaisi yön aikana, ei ensilumimääritelmä päde.

Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)
Luminen maisema 21.9. Muonion Äkäsjärvellä. (Kuva: Liikennevirasto)

Maanantaina saderintaman pohjoisreunaan on jo ehtinyt virrata sen verran kylmää ilmaa, että osa sateista on mm. Pohjois-Karjalassa muuttunut rännäksi. Liikenneviraston sivulta löytyi todistekuvaa maanantai-iltapäivältä Lieksan lähettyviltä, Hatunkylästä.

Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä
Räntäsadetta 22.9. iltapäivällä Pohjois-Karjalan Hatunkylässä (kuva: Liikennevirasto)

Maanantai-illan aikana saderintama liikkuu hitaasti kohti itää ja yhä kylmempää ja kuivempaa ilmaa virtaa sen pohjoispuolitse kohti etelää. Sadealueen pohjoisosassa sateen olomuoto muuttuu Pohjois-Karjalasta alkaen kiinteämmäksi. Jo maanantai-iltana joukossa on varmasti lisää räntää, mutta tiistaiyön aikana sateet muuttunevat yhä lumisempaan suuntaan, kun alailmakehään saapuu koillisesta kuivempaa ja kylmempää ilmaa. Eiliset mallit eivät vielä ennakoineet kovinkaan suuria lumikertymiä itäiseen Suomeen – kyse oli enemmänkin räntäsateen mahdollisuudesta.

Osa uusimmista malleista saa itäisen Suomen tilanteen näyttämään varsin keljulta tiistaiaamun kannalta: lunta voi kertyä pahimmillaan kymmenisen senttiä, ja autoilijoista vain murto-osalla lienee vielä talvirenkaat allansa. Räntäsateen mahdollisuus on kasvanut myös lännempänä ja etelämpänä: jotain lumensekaista voi tulla alas tiistaiyönä ja -aamuna myös mm. Jyväskylässä, Lahdessa ja jopa Hämeenlinnassa saakka.

Tiistaipäivänä sadealue näyttäisi kiepsauttavan itsensä kohti Kainuuta saapuen illalla myös itäiseen Lappiin. Ikävimmillään koko tiistain ajan se voi antaa itäiseen Suomeen keljua räntäsadetta kovan pohjoisviiman kera.

Ensilumimääritelmä on tiistaiaamuna toteutunut osassa itäistä Suomea: aamuyhdeksältä lunta on ollut maassa mm. Joensuussa, Leivonmäellä, Lieksassa ja Ilomantsissa, missä aamun lumensyvyys oli suurin, kokonaiset 7 cm. Lumikertymien ennustamisesta tekee haastavan se, että lumi on satamassa vielä lämpimän maakerroksen päälle ja onkin vaikea arvioida, kuinka paljon se ehtii sulattaa päällensä kertyvää lunta. Jos vastaava ensilumitilanne tapahtuisi vasta myöhemmällä syksyllä, jäisi maahan todennäköisesti enemmän lunta.

Joka tapauksessa ensilumi on satamassa nyt osaan maata harvinaisen aikaisin. Pohjoisessa Suomessa se sataa tyypillisesti vasta lokakuun alkupuolella, mutta maan keskivaiheilla vasta lokakuun viimeisillä viikoilla. Itäisen Suomen ensilumi on näin ollen saapunut kuukauden etuajassa. Eteläisessä Suomessa nyt maahan jäävä lumi olisi jo ennätyksellisen varhaista, sillä aikaisimmillaan näin on tapahtunut 29.9.1928.

Viikon puolivälin jälkeen sää on kuitenkin lämpenemessä sen verran, ettei lumipeite ole jäämässä pysyväksi. Loppuviikolla etelässä mitataan jälleen 15 asteen lukemia, idässä ja pohjoisessakin lämpenee sen verran, ettei hiihtoladuille ole vielä menemistä. Sen jälkeen syksy näyttäisi etenevän tavanomaista lämpimimmissä merkeissä.

Onkohan itäiseen Suomeen tiedossa tällaisia maisemia ensi yönä? (kuva: Markus Mäntykannas)
Maan pohjoisosassa lumi- ja räntäsade voivat vaikeuttaa keskiviikkona (kuva: Markus Mäntykannas)

Twitter: @markusmanty

Vielä on kesää jäljellä: 20 asteen lukemia ensi viikollakin

Julkaistu

Vaikka kalenterikuukausi vaihtuikin jo syyskuun puolelle, on suuressa osassa maata vielä meteorologisessa mielessä kesä. Kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi 10 asteen alapuolelle, voidaan terminen syksy julistaa alkaneeksi, ja näin on tähän mennessä alustavasti käynyt ainoastaan Keski- ja Pohjois-Lapissa. Suuressa osassa Lappia terminen syksy alkaakin keskimäärin jo elokuun puolella; tällä viikolla sen kuuluisi alkaa Oulun korkeudella, ensi viikolla keskisessä Suomessa, mutta etelä- ja lounaisrannikolla vasta syyskuun loppupuolella. Myöhäisimmillään kesä on päättynyt esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä vasta 15. lokakuuta!

Suomen yltä kohti etelää lurahtaneen korkeapaineen pohjoispuolella lännen ja lounaan puoleiset tuulet voimistuvat lähipäivinä,  samalla pilvipeite antaa periksi. Torstaista on tulossa viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä valtaosaan maata: pitkästä aikaa mitataan laajalti 20 asteen lukemia, päivän maksimit kipuavat ehkä aina 23 asteeseen saakka.

Keskiviikosta perjantaihin Etelä- ja Keski-Suomessa majailee helleilmamassaa. Keskikesällä aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä lämpötila voisi kohota ylimmillään lähelle 30 astetta, mutta syyskuussa auringon säteilyenergia on enää alle puolet heinäkuisesta, ja päivälämpötilatkin jäävät jo viitisen astetta keskikesän lukemia alhaisemmiksi.

Päivitetty 4.9.2014: Tavanomaista lämpimämpi syyssää näyttäisi jatkuvan vielä pitkälle ensi viikkoakin, sillä ilmavirtaukset käyvät lämpimältä kantilta lounaasta tai etelästä. Tämä tarkoittaa Etelä- ja Keski-Suomeen 20 asteen päivälämpötiloja, pohjoiseenkin ajoittain selvästi yli 15 asteen lukemia. Lapissa tosin on hieman epävakaisempaa.

Rannikoilla kesä jatkuu pidempään

Rannikkoasukkaana sain pitkin kesää tottua siihen, että päivät alkoivat heikkotuulisina ja aurinkoisina, mutta iltapäivisin virisi viilentävä merituuli, joka laski rannikkoedustan lämpötilaa useilla asteilla. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi, sillä meri alkaa jo olla mannerta lämpimämpi. Itämeri on kauttaaltaan vielä 15-18 -asteinen, ja sen ympäristöään lämmittävä vaikutus jatkuu aina meriveden jäätymiseen saakka. Viime viikkoina lämpimähkö merivesi on voimistanut rannikon edustalla kuurosateita ja otolliset olosuhteet ovat poikineet myös vesipatsaita eli vesistön yllä olevia trombeja.

Forecan sivuilta löydät meriveden lämpötilaennusteen.
Forecan sivuilta löydät meriveden lämpötilaennusteen.

Lämmin merivesi voi voimistaa syyssateita ja viivästyttää termisen syksyn alkamista rannikkoseuduilla yli viikolla. Suuret vesistöt ovat varastoineet lämpöä kesän aikana ja luovuttavat sitä hitaasti ilmakehään ja ympäristöönsä syksyn edetessä. Syyssateet puolestaan voivat merialueiden yllä voimistua seuraavan mekanismin seurauksena: suuri vedenpinnan ja ilmakehän välinen lämpötilaero voimistaa nousuliikkeitä ja siirtää vedenpinnasta tehokkaasti lämpöä ja kosteutta ylöspäin ilmakehään, missä se lopulta tiivistyy pilviksi ja sateiksi. Sisämaassa puolestaan sateiden voimakkuus pienenee kesäisten kuurosateiden jäljiltä, samoin myös salamointi. Merellä ja rannikoilla salamoinnille on edellytyksiä vielä lokakuussakin.

Lähiaikoina kunnon syyssateista tai -matalapaineista ei ole pelkoa – korkeapainevoittoinen sää jatkuu vielä pitkälle ensi viikkoon.

Tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti voi vaikuttaa syys- ja talvisäähämme

Grönlannin ja Islannin edustalta ja varsinkin Islannin pohjoispuolelta löytyy tällä hetkellä tavanomaista lämpimämpää merivettä. Tällä saattaa olla myös vaikutusta Suomen syys- ja talvisäähän. Erään tutkimuksen mukaan (http://www.eurekalert.org/pub_releases/2014-04/iop-wna040114.php) lämmin Pohjois-Atlantti saattaa aiheuttaa suursäätilan jämähtämistä paikoilleen, jolloin tietty säätyyppi jää vallitsevaksi pidemmäksi aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan tavanomaista lämpimämpi Pohjois-Atlantti näyttäisi aiheuttavan negatiivisen NAO-indeksin, mikä tarkoittaa tavanomaista matalampaa ilmanpainetta Azoreilla ja tavanomaista korkeampaa ilmanpainetta Islannin edustalla, jolloin Manner-Euroopassa on varsin kylmät oltavat ja Välimerellä kaatosateita.

Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)
Meriveden lämpötila Pohjois-Atlantilla tällä hetkellä. (Kuva: NOAA)

Syksyisin ja talvisin voimakkaiden matalapaineiden ja länsivirtausten syntymistä ruokkii pohjoisen arktisen alueen ja päiväntasaajan välinen suuri lämpötilaero. Mikäli jääpeite hupenee ja merivesi Atlantin pohjoisosassa lämpenee entisestään, voi matalapainetoiminta hiipua. Kauhuskenaarioni: lyhyemmät syksyt, aikaisin alkavat kylmät ja mantereiset paukkupakkastalvet.

Kollegani Petri Takala käsittelee aihetta kattavammin täällä.

Twitter: @markusmanty

 

Päivitetty 4.9.2014: Lämmin sää jatkuu ennakoitua pidempään.

Kun ennustetut ukkoset jäävätkin tulematta – mistä kyse?

Julkaistu

Oletko fanaattinen ukkosten ystävä tai myrskybongari? Kihelmöitkö innostuksesta, kun kuulet säätiedotuksessa sanat ”rajuja ukkosia odotettavissa”? Myönnän itse kuuluvani tähän joukkoon, mutta myönnän myös pettyväni pahasti, kun ennustettuja ukkosia ei tulekaan. Uskoisin, että moni muukin ukkosfanaatikko kokee karvaan pettymyksen tunteen, kun luvattuja ukkosia ei vaan kertakaikkiaan näy eikä kuulu. Ja varsinkin, jos on päättänyt lähteä ukkosbongausretkelle. Tämän vuoden toukokuussa minulla kävi hyvä tuuri retkelläni, mutta viime kesän reissu oli täysi katastrofi. Itse olin vielä edellisenä päivänä tarkkaillut sääennusteita ja minulla oli vahva luotto ukkosiin, mutta toisin kävi: missään ei ukkostanut. 300 kilometrin ajaminen meni hukkaan.

Ukkosten ennustamisessa paljon haasteita

Meteorologit käyttävät ukkosten ennustamisessa lukuisia parametreja: on CAPE-arvoja, CIN-arvoja, kastepistelämpötiloja, LIFTED-indeksejä ja lämpötilavähetteitä. Monien näistä pitäisi olla balanssissa keskenään, jotta ukkosten synty olisi mahdollista. Eniten meteorologit käyttävät ukkosten ennustamiseen CAPE-indeksiä (konvektion käytettävissä oleva energia), joka kuvaa ilmakehän epävakaisuutta ja potentiaalista nousuliikkeiden voimakkuutta. Jo varsin pienilläkin CAPE-arvoilla (100-300 J/kg) ukkosia voidaan havaita, mutta voimakkaimmat ukkoset vaativat tyypillisesti vähintään keskinkertaisia CAPE-arvoja (1000-2000 J/kg). Mitään selkeää korrelaatiota suurien CAPE-arvojen ja voimakkaiden ukkosten välillä ei kuitenkaan ole – toisinaan melko pienilläkin arvoilla havaitaan rajuja ukkosia ja jopa trombeja.

Parhaimmat todennäköisyydet voimakkaille ukkosille, rajuilmoille ja rakeille syntyvät seuraavasta kombinaatiosta: kohtalaiset CAPE-arvot, ylöspäin selvästi kylmenevä ilmakehä (suuri lämpötilavähete), alailmakehän suuri kosteus ja alueelle saapuva rintama. Tyypillisesti helteet päättävä kylmä rintama tuo otolliset olosuhteet ukkosille, mutta myös kaakosta saapuvien lämpimien rintamien yhteydessä olosuhteet voivat olla suotuisat. Toisaalta tarpeeksi kosteassa ja lämpimässä ilmassa yksittäisiä ukkossoluja kehittyy kesäisin myös varsinaisten rintama-alueiden ulkopuolelle.

Mutta mitäs sitten, kun ennustetut ukkoset jäävätkin tulematta, vaikka olosuhteet vaikuttivat suotuisilta? Tyypillisin syy ukkoskehityksen tyssäämiseen kesäisin on ilmakehän ”tulppa” eli inversiokerros, jossa lämpötila ylempänä ilmakehässä nouseekin korkeuden mukana hetkellisesti. Aurinko lämmittää kesäpäivinä maanpintaa voimakkaasti, jolloin lämmennyt, ympäristöään kevyempi ilma, lähtee nousuliikkeeseen. Nousuliike jatkuu niin kauan, kunnes kohdalle osuu ilmakerros, jossa ympäröivä ilma onkin maan pinnalta kohonnutta ilmaa lämpimämpää. Tällöin ukkoskehitys estyy, sillä ukkosen synty vaatii tarpeeksi korkealla tapahtuvaa pilvikehitystä. Tällaisia inversiokerroksia on vaikea ennustaa, mutta niitä voidaan tarkkailla nk. CIN-arvojen tai luotausten avulla. CIN (Convective Inhibition) tarkoittaa nimensä mukaisesti konvektion eli nousuliikkeiden estoa. Yli -50 CIN-arvoilla konvektion esto on jo niin suurta, etteivät edes korkeat CAPE-luvut auta pelastamaan tilannetta. Silloin tarvitaan avuksi joko lämpötilan tai kosteuden kohoamista alailmakehässä tai vaihtoehtoisesti alueelle saapuvaa rintamaa, joka kykenee murtamaan inversiotulpan ja täten käynnistämään ukkoskehityksen.

Kannattaa muistaa myös se, että mikäli aamut jatkuvat pitkälle iltapäivään pilvisinä, on ukkosten kehitys hankalampaa, sillä maanapinta ei pääse lämpenemään tarpeeksi voimakkaan nousuliikkeen aikaansaamiseksi.

Ukkoskuurot ovat usein myös hyvin paikallisia ilmiöitä: samaan aikaan kun voimakas ukkoskuuro rakeineen ja puuskatuulineen piiskaa esimerkiksi Tamperetta, saattaa 15 km:n päässä Pirkkalassa aurinko paistaa taivaan täydeltä. Ukkospilven halkaisija saattaa olla vain muutamia kilometrejä, ja sitten ihmetellään, miksi ennuste meni pieleen, eikä ukkosia omalle pihalle osunutkaan.

”Miksi Helsingissä ei ikinä ukkosta?”

Usein etelärannikolla ihmetellään, miksei touko-heinäkuussa ukkosta juuri lainkaan, vaikka muualla maassa koetaankin kovia ukkosmyräköitä. Kun ukkoset tyypillisesti liittyvät kaakosta saapuviin helleilmamassoihin, kulkevat myös kehittyneet ukkossolut etelä-pohjois-suunnassa ilmavirtausta myötäillen. Ukkospilvet syntyvät tyypillisesti voimakkaasti lämpenevien maa-alueiden yläpuolella, kun lämmin ja kostea ilma lähtee nousuliikkeeseen. Tutkakuvissa näkyykin usein lupaavaa ukkoskuurokehitystä Viron puolella: esimerkiksi Tallinnassa saattaa ukkostaa rajusti, ja hetken ajaksi sitä itsekin innostuu ja erehtyy luulemaan, että ukkoskuurot saapuvat pohjoiseen päin liikkuuessaan pian myös pääkaupunkiseudun ylle. Hetkessä kuurot kuitenkin kuolla kupsahtavat juuri ennen Helsinkiä, ja etelärannikolla Viron voimakkaista ukkosista on muistona vain tylsät kuuropilvien rippeet.

Kun ukkospilvi ajautuu kesän alkupuoliskolla kylmän merialueen ylle, loppuu sen kehittyminen nopeasti. Kylmä alusta ei anna pilvelle tarvittavaa lämmitystä ja kosteutta (energiaa); lopulta pilvessä tapahtuvat laskuliikkeet ja haihtuminen syövät viimeisetkin energian rippeet ja ukkoskuuropilvi heikkenee ensin tavalliseksi kuuropilveksi ja lopulta poutapilveksi. Jos ukkoskuurokehitys kuitenkin venyy myöhälle iltaan tai yöhön, ei kylmä meri enää välttämättä haittaa ukkospilveä, sillä se ammentaa energiansa päivän aikana lämmenneistä korkeammalla sijaitsevista ilmakerroksista – tätä ilmiötä kutsutaan myös nimellä kohokonvektio. Etelärannikolla ukkoset ovat alkukesällä todennäköisempiä ilta- ja yöaikana, harvemmin päiväsaikaan.

Kuva 1: Näin nopeasti yksittäinen ukkoskuuropilvi kuolee pois jouduttuaan kylmälle merialueelle
Kuva 1: Näin nopeasti yksittäinen ukkoskuuropilvi kuolee pois jouduttuaan kylmälle merialueelle (Foreca/Markus Mäntykannas)
Kuva 2: Samainen ukkoskuuro alasinpilvineen Viron puolella. Suomenlahdella kuuro heikkeni nopeasti. (Markus Mäntykannas)
Kuva 2: Samainen ukkoskuuro alasinpilvineen Viron puolella. Suomenlahdella kuuro heikkeni nopeasti. (Markus Mäntykannas)

Myrskybongareiden kannalta etelärannikko, mm. Helsingin edusta, on Suomen vaisuinta aluetta. Vaikka vuotuisat salamamäärät eivät aivan pohjalukemia Suomen mittakaavassa edustakaan, harvemmin pääkaupunkiseudulla koetaan sisämaan kaltaisia myräköitä. Toki loppukesällä ja syksyllä tilanne kääntyy päinvastaiseksi: suhteellisen lämmin meri saattaa suosia sade- ja ukkoskuurojen syntyä ja kehitystä, kun taas sisämaassa ukkoskausi hiipuu vähitellen.

Kesäisten rajuilmojen kannalta antoisinta seutua on Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa: erityisesti Salpausselän alue ja Pohjanmaalta kohti Etelä-Karjalaa yltävä alue. Jos on ylimääräistä aikaa (ja rahaa), myrskybongausta kannattaisi harrastaa Baltian itäosissa, sillä siellä salamoi keskimäärin selvästi Suomea vilkkaammin.

Kuva 3: Raju ukkoskuuro Luopioisilla 14.7.2014 (Markus Mäntykannas)
Kuva 3: Raju ukkoskuuro Luopioisissa 14.7.2014 (Markus Mäntykannas)

Sääpäiväkirjoista tulevaan helleaaltoon

Julkaistu

Oli vuosi 1998, kun eräs kasvuikäinen poika kävi vielä ala-astetta. Biologian ja maantiedon tunnilla saimme kerran tehtäväksemme kirjata viikon ajan säähavaintoja, joihin tuli merkitä mm. iltapäivän lämpötila, säätyyppi, tuulen suunta ja sen arvioitu nopeus. Tehtävä osoittautui niin mieluisaksi, että sääpäiväkirjan pitäminen venyikin allekirjoittaneella viikon sijasta kuuden vuoden mittaiseksi harrastukseksi. Vähitellen mukaan tuli myös muita tutkittavia suureita, kuten sademäärä, päivän alin ja korkein lämpötila, veden lämpötila ja pilvisyyden määrä.

11-kesäisenä hankin viikkorahoillani digitaalisen lämpömittarin, joka tallensi päivän ylimmän lämpötilan. Tuulen nopeus ja suunta minun oli arvioitava itse, ja käytin siihen yksinkertaista boforiasteikkoa (0-12). En tiedä, olivatko sademäärähavainnot kovinkaan valideja, kun omatekoinen amatöörisademittari sijaitsi kahden pihakoivun läheisyydessä. Talvisin puolestaan iskin hankeen puukapulan, joka mittasi lumensyvyyttä 70 senttimetriin saakka. Erään helmikuun lumisateet yllättivät kuitenkin runsaudellaan, ja asteikko ylittyi. Apuvälineitä tarvittiin.

Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999
Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999

Harmittaa, kun säähavaintoharrastus päättyi vuoteen 2004. Musiikki, urheilu ja kaverit veivät mennessään, ja toisaalta digitaaliset säähavainnot yleistyivät kovaa vauhtia. Jälkikäteen ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla on kotipaikkakuntani säähavaintoja kuuden vuoden ajalta. Viime viikkojen koleina kesäpäivinä oli kiva pläräillä vanhoja säävihkosia läpi ja katsella, kuinka joskus olen samaan aikaan kesäkuusta kirjannut 30 asteen lukemia ja voimakkaita ukkosia. Erityisesti mieleen on jäänyt eräs heinäkuinen päivä: 5.7.2002 keskisenkin Suomen yli pyyhälsi Unto-myrsky, jota edelsi hyvin kosteannihkeä ja kuuma iltapäivä. Tällöin pahimmat syöksyvirtaukset olivat itäisessä Suomessa ilmeisesti 40-50 m/s, mutta kyllä puita kaatui lännempänäkin. Ukkosen jyrinä oli rajua monta tuntia ja kaatosade taukoamatonta. Havaitsin myös mahdollisesti pienen trombin alun. Tai lopun.

10496184_10204384654239825_3006054823755851405_o
Säähavaintoja vuodelta 2002.

Oletko sinä pitänyt sääpäiväkirjaa ja millaisia havaintoja olet tehnyt? Onko jokin sääpäivä erityisesti jäänyt mieleesi havaintoja tehdessäsi?

Suursäätila muuttuu – helteet puskevat Suomeen

Sääpäiväkirjoista suursäätilaan ja Suomen säähän. Suursäätila muuttuu vihdoin Euroopassa: Pohjois-Atlantille on muotoutumassa matalapaine ja Venäjälle korkeapaine viikonlopun aikana. Suomeen ilmavirtaukset käyvät jatkossa siis etelästä aina Välimereltä saakka. Jo lauantaina voi lännessä mennä helleraja rikki, mutta laajemmin sunnuntaina. Aluksi sää näyttää melko aurinkoiselta, mutta Suomen länsipuolella vaaniva matalapaine voi melko piankin puskea sateita ja ukkosia läntiseen Suomeen – ehkä tämä lienee enemmänkin vasta ensi viikon asiaa. Lämmin mutta epävakainen säätyyppi näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä myös ensi viikolla, mikä mahdollistaisi jälleen toukokuun lopun kaltaiset rajut ukonilmat.

Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvan 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)
Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvassa 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. Kuvassa eurooppalaisen ja amerikkalaisen mallin näkemys ilmamassalämpötiloista ensi viikon alkupuolella – hellettä pukkaa siis (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)

Ps. Tiesitkö muuten, että voit tarkkailla menneen päivän, viikon tai vaikka kuukauden kylmintä, lämpimintä ja sateisinta paikkakuntaa Forecan Säätriviasta. Suosittelen!

Mitä tapahtui kesälle?

Julkaistu

Vilkkain kesälomakausi alkoi juhannuksen jälkeen, mutta lämpötiloissa laahataan tyypillisissä toukokuun tai syyskuun puolivälin lukemissa. Juhannus on mitä ilmeisemmin ollut kolein moneen vuosikymmeneen: Sodankylässä juhannuspäivä oli mittaushistorian kylmin ja Helsingissäkin toiseksi kylmin. Erityisen kylmä oli juhannusyö, sillä alimmat lukemat käväisivät esimerkiksi Helsingissä +6, Jyväskylässä +3, Seinäjoella +1 ja Alajärvellä vain -2 asteessa. Juhannusyönä pakkasta mitattiin useilla havaintoasemilla:

-2.6 Kilpisjärvi Saana
-2.1 Alajärvi, Möksy
-1.6 Muonio Laukukero
-1.5 Ähtäri
-1.3 Pyhäjärvi Ol., Ojakylä
-1.0 Halsua, Kanala
-1.0 Rautavaara Ylä-Luosto
-0.3 Vesanto Kk
-0.3 Kauhajoki Kuja-Kokko
-0.3 Inari, Saariselkä
-0.3 Muonio Sammaltunturi
-0.3 Multia Karhila

Pohjois-Eurooppa loukussa kylmässä ilmamassassa

Yläilmakehän voimakkaat suihkuvirtaukset vaikuttavat suursäätilaan Euroopan ja koko pohjoisen pallonpuoliskon alueella: suihkuvirtauksen eteläpuolella on keskileveysasteiden lämmintä ilmamassaa, kun taas pohjoispuolella kylmempää, polaarista ilmamassaa. Tällä hetkellä suihkuvirtausakseli kulkee Atlantilta Keski-Euroopan kautta kaartaen kohti koillista Suomen itäpuolella, ja Skandinavia kuuluu pohjoisen polaariseen ilmamassaan. Kesäisin kylmälle ilmamassalle ovat ominaisia runsas pilvisyys, sadekuurot ja ennen kaikkea tavanomaista matalammat lämpötilat.

Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan
Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan

Jos katsotte alla olevasta kuvasta pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloja Suomen korkeudella, huomaatte maamme olevan yksi kylmimmistä paikoista leveyspiirillänsä (n. 60°-70°). Skandinavian kohdalla on kylmä monttu, kun taas helteiset kesäilmat ovat kiertäneet etelästä kauas Siperiaan. Siellä on koko kuluvalle viikolle tarjolla yli 30 asteen lukemia. Myös Alaskasta ja Pohjois-Kanadasta löytyy kesäisiä yli 20 asteen lukemia, ja hieman yllättäen myös Grönlannin lounaisosassa paistatellaan lähipäivinä kesäisissä lukemissa.

Eli vastaus otsikon kysymykseen: kesä livisti Siperiaan.

Kuva 1: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja
Kuva 2: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja alkuviikolla

Kesäisiä raekuuroja

Vietin ensimmäistä kertaa eläessäni kaupunkijuhannusta töiden vuoksi, ja yllätyin pääkaupunkiseudulle rantautuneista raekuuroista. Rakeet rannikkoseuduilla ovat melko harvinaisia, mutta nyt kun perusvirtaukset ovat käyneet pohjoisen puolelta ja ilmakehässä on ollut tarpeeksi voimakkaita pystysuuntaisia ilmavirtauksia, ovat rakeet päässeet muodostumaan. Vielä tiistain aikana paikalliset raesateet etelässä ovat mahdollisia.

Suomessa havaittavat rakeet tosin ovat tyypillisesti melko pienikokoisia hernerakeita eli halkaisijaltaan senttimetrin tai muutaman luokkaa. Mainittakoot kuitenkin, että Suomessakin on havaittu jättirakeita – viimeksi neljä vuotta sitten elokuussa Sastamalaan tipahti halkaisijaltaan 7,5-senttinen möhkäle. Yhdysvaltojen suurimmat rakeet ovat kuitenkin olleet lähes puolta suurempia: halkaisijaltaan 13-14-senttisiä mangon kokoisia möhkäleitä. Auts.

Milloin lämpenee?

Kuluva viikko on paikasta riippuen 5-10 astetta keskimääräistä viileämpi. Laskin esimerkkejä muutamalle paikkakunnalle: Vantaalla tämän viikon päivälämpötilojen keskiarvo on n. 14,5 astetta, kun tyypillisesti keskiarvo on ollut 20,8 astetta. Jyväskylässä vastaavat lukemat ovat puolestaan 12,8 ja 20,5 astetta. Keskiarvoihin nähden koleinta on Lapissa, jossa ero on paikoin yli 10 astetta. Otetaan esimerkkinä Ivalo, jossa keskimäärin tähän aikaan vuodesta lämpötila on 17,9 asteessa päivisin, mutta tämän viikon keskilämpötila on vain tylyt 7,6 astetta. Lähipäivinä Lapissa ovat jälleen mahdollisia lumi- ja räntäkuurotkin, vaikka heinäkuu kolkuttelee jo ovella. Eräs Vesa-Matti Loirin tulkinta hiipii väistämättä mieleeni:

On vastaus vain yksi: Lapin suvi
sit’ aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu

Kunnon lämpenemistä saadaan kyllä vielä tovi odotella. Euroopan yllä vallitseva suursäätila ei osoita murtumisen merkkejä, mutta viikonlopun kuluessa alkava varovainen lämpeneminen voi nostattaa lämpötilat jo lähelle keskiarvoja ensi viikon aikana. Varmaa on kuitenkin se, ettei hellettä ennen heinäkuuta.

 

Kuvat: MTV / Markus Mäntykannas