Sääpäiväkirjoista tulevaan helleaaltoon

Julkaistu

Oli vuosi 1998, kun eräs kasvuikäinen poika kävi vielä ala-astetta. Biologian ja maantiedon tunnilla saimme kerran tehtäväksemme kirjata viikon ajan säähavaintoja, joihin tuli merkitä mm. iltapäivän lämpötila, säätyyppi, tuulen suunta ja sen arvioitu nopeus. Tehtävä osoittautui niin mieluisaksi, että sääpäiväkirjan pitäminen venyikin allekirjoittaneella viikon sijasta kuuden vuoden mittaiseksi harrastukseksi. Vähitellen mukaan tuli myös muita tutkittavia suureita, kuten sademäärä, päivän alin ja korkein lämpötila, veden lämpötila ja pilvisyyden määrä.

11-kesäisenä hankin viikkorahoillani digitaalisen lämpömittarin, joka tallensi päivän ylimmän lämpötilan. Tuulen nopeus ja suunta minun oli arvioitava itse, ja käytin siihen yksinkertaista boforiasteikkoa (0-12). En tiedä, olivatko sademäärähavainnot kovinkaan valideja, kun omatekoinen amatöörisademittari sijaitsi kahden pihakoivun läheisyydessä. Talvisin puolestaan iskin hankeen puukapulan, joka mittasi lumensyvyyttä 70 senttimetriin saakka. Erään helmikuun lumisateet yllättivät kuitenkin runsaudellaan, ja asteikko ylittyi. Apuvälineitä tarvittiin.

Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999
Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999

Harmittaa, kun säähavaintoharrastus päättyi vuoteen 2004. Musiikki, urheilu ja kaverit veivät mennessään, ja toisaalta digitaaliset säähavainnot yleistyivät kovaa vauhtia. Jälkikäteen ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla on kotipaikkakuntani säähavaintoja kuuden vuoden ajalta. Viime viikkojen koleina kesäpäivinä oli kiva pläräillä vanhoja säävihkosia läpi ja katsella, kuinka joskus olen samaan aikaan kesäkuusta kirjannut 30 asteen lukemia ja voimakkaita ukkosia. Erityisesti mieleen on jäänyt eräs heinäkuinen päivä: 5.7.2002 keskisenkin Suomen yli pyyhälsi Unto-myrsky, jota edelsi hyvin kosteannihkeä ja kuuma iltapäivä. Tällöin pahimmat syöksyvirtaukset olivat itäisessä Suomessa ilmeisesti 40-50 m/s, mutta kyllä puita kaatui lännempänäkin. Ukkosen jyrinä oli rajua monta tuntia ja kaatosade taukoamatonta. Havaitsin myös mahdollisesti pienen trombin alun. Tai lopun.

10496184_10204384654239825_3006054823755851405_o
Säähavaintoja vuodelta 2002.

Oletko sinä pitänyt sääpäiväkirjaa ja millaisia havaintoja olet tehnyt? Onko jokin sääpäivä erityisesti jäänyt mieleesi havaintoja tehdessäsi?

Suursäätila muuttuu – helteet puskevat Suomeen

Sääpäiväkirjoista suursäätilaan ja Suomen säähän. Suursäätila muuttuu vihdoin Euroopassa: Pohjois-Atlantille on muotoutumassa matalapaine ja Venäjälle korkeapaine viikonlopun aikana. Suomeen ilmavirtaukset käyvät jatkossa siis etelästä aina Välimereltä saakka. Jo lauantaina voi lännessä mennä helleraja rikki, mutta laajemmin sunnuntaina. Aluksi sää näyttää melko aurinkoiselta, mutta Suomen länsipuolella vaaniva matalapaine voi melko piankin puskea sateita ja ukkosia läntiseen Suomeen – ehkä tämä lienee enemmänkin vasta ensi viikon asiaa. Lämmin mutta epävakainen säätyyppi näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä myös ensi viikolla, mikä mahdollistaisi jälleen toukokuun lopun kaltaiset rajut ukonilmat.

Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvan 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)
Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvassa 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. Kuvassa eurooppalaisen ja amerikkalaisen mallin näkemys ilmamassalämpötiloista ensi viikon alkupuolella – hellettä pukkaa siis (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)

Ps. Tiesitkö muuten, että voit tarkkailla menneen päivän, viikon tai vaikka kuukauden kylmintä, lämpimintä ja sateisinta paikkakuntaa Forecan Säätriviasta. Suosittelen!

Mitä tapahtui kesälle?

Julkaistu

Vilkkain kesälomakausi alkoi juhannuksen jälkeen, mutta lämpötiloissa laahataan tyypillisissä toukokuun tai syyskuun puolivälin lukemissa. Juhannus on mitä ilmeisemmin ollut kolein moneen vuosikymmeneen: Sodankylässä juhannuspäivä oli mittaushistorian kylmin ja Helsingissäkin toiseksi kylmin. Erityisen kylmä oli juhannusyö, sillä alimmat lukemat käväisivät esimerkiksi Helsingissä +6, Jyväskylässä +3, Seinäjoella +1 ja Alajärvellä vain -2 asteessa. Juhannusyönä pakkasta mitattiin useilla havaintoasemilla:

-2.6 Kilpisjärvi Saana
-2.1 Alajärvi, Möksy
-1.6 Muonio Laukukero
-1.5 Ähtäri
-1.3 Pyhäjärvi Ol., Ojakylä
-1.0 Halsua, Kanala
-1.0 Rautavaara Ylä-Luosto
-0.3 Vesanto Kk
-0.3 Kauhajoki Kuja-Kokko
-0.3 Inari, Saariselkä
-0.3 Muonio Sammaltunturi
-0.3 Multia Karhila

Pohjois-Eurooppa loukussa kylmässä ilmamassassa

Yläilmakehän voimakkaat suihkuvirtaukset vaikuttavat suursäätilaan Euroopan ja koko pohjoisen pallonpuoliskon alueella: suihkuvirtauksen eteläpuolella on keskileveysasteiden lämmintä ilmamassaa, kun taas pohjoispuolella kylmempää, polaarista ilmamassaa. Tällä hetkellä suihkuvirtausakseli kulkee Atlantilta Keski-Euroopan kautta kaartaen kohti koillista Suomen itäpuolella, ja Skandinavia kuuluu pohjoisen polaariseen ilmamassaan. Kesäisin kylmälle ilmamassalle ovat ominaisia runsas pilvisyys, sadekuurot ja ennen kaikkea tavanomaista matalammat lämpötilat.

Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan
Kuva 1: Suihkuvirtaus rajaa pohjoisen kylmän ja etelän lämpimän ilmamassan toisistaan

Jos katsotte alla olevasta kuvasta pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloja Suomen korkeudella, huomaatte maamme olevan yksi kylmimmistä paikoista leveyspiirillänsä (n. 60°-70°). Skandinavian kohdalla on kylmä monttu, kun taas helteiset kesäilmat ovat kiertäneet etelästä kauas Siperiaan. Siellä on koko kuluvalle viikolle tarjolla yli 30 asteen lukemia. Myös Alaskasta ja Pohjois-Kanadasta löytyy kesäisiä yli 20 asteen lukemia, ja hieman yllättäen myös Grönlannin lounaisosassa paistatellaan lähipäivinä kesäisissä lukemissa.

Eli vastaus otsikon kysymykseen: kesä livisti Siperiaan.

Kuva 1: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja
Kuva 2: Suomi on yksi leveysasteidensa koleimpia paikkoja alkuviikolla

Kesäisiä raekuuroja

Vietin ensimmäistä kertaa eläessäni kaupunkijuhannusta töiden vuoksi, ja yllätyin pääkaupunkiseudulle rantautuneista raekuuroista. Rakeet rannikkoseuduilla ovat melko harvinaisia, mutta nyt kun perusvirtaukset ovat käyneet pohjoisen puolelta ja ilmakehässä on ollut tarpeeksi voimakkaita pystysuuntaisia ilmavirtauksia, ovat rakeet päässeet muodostumaan. Vielä tiistain aikana paikalliset raesateet etelässä ovat mahdollisia.

Suomessa havaittavat rakeet tosin ovat tyypillisesti melko pienikokoisia hernerakeita eli halkaisijaltaan senttimetrin tai muutaman luokkaa. Mainittakoot kuitenkin, että Suomessakin on havaittu jättirakeita – viimeksi neljä vuotta sitten elokuussa Sastamalaan tipahti halkaisijaltaan 7,5-senttinen möhkäle. Yhdysvaltojen suurimmat rakeet ovat kuitenkin olleet lähes puolta suurempia: halkaisijaltaan 13-14-senttisiä mangon kokoisia möhkäleitä. Auts.

Milloin lämpenee?

Kuluva viikko on paikasta riippuen 5-10 astetta keskimääräistä viileämpi. Laskin esimerkkejä muutamalle paikkakunnalle: Vantaalla tämän viikon päivälämpötilojen keskiarvo on n. 14,5 astetta, kun tyypillisesti keskiarvo on ollut 20,8 astetta. Jyväskylässä vastaavat lukemat ovat puolestaan 12,8 ja 20,5 astetta. Keskiarvoihin nähden koleinta on Lapissa, jossa ero on paikoin yli 10 astetta. Otetaan esimerkkinä Ivalo, jossa keskimäärin tähän aikaan vuodesta lämpötila on 17,9 asteessa päivisin, mutta tämän viikon keskilämpötila on vain tylyt 7,6 astetta. Lähipäivinä Lapissa ovat jälleen mahdollisia lumi- ja räntäkuurotkin, vaikka heinäkuu kolkuttelee jo ovella. Eräs Vesa-Matti Loirin tulkinta hiipii väistämättä mieleeni:

On vastaus vain yksi: Lapin suvi
sit’ aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu

Kunnon lämpenemistä saadaan kyllä vielä tovi odotella. Euroopan yllä vallitseva suursäätila ei osoita murtumisen merkkejä, mutta viikonlopun kuluessa alkava varovainen lämpeneminen voi nostattaa lämpötilat jo lähelle keskiarvoja ensi viikon aikana. Varmaa on kuitenkin se, ettei hellettä ennen heinäkuuta.

 

Kuvat: MTV / Markus Mäntykannas

Poikkeuksellinen säämaanantai ja ikimuistoinen myrskybongausretki

Julkaistu

Poikkeuksellisen lämmin ja kostea maanantai

Vielä viime viikolla näytti siltä, että hellehuippu koetaan vasta tiistain puolella, mutta kaikista lämpimin ilmamassa vierailikin Suomessa jo tänään maanantaina. Venäjältä peräisin ollut ilmamassa oli myös vuodenaikaan nähden harvinaisen kosteaa, mikä mahdollisti kesäkauden ensimmäisen vilkkaan ukkospäivän.

30 asteen ylitys näytti melko varmalta jo aamulla, kun olin työvuorossa, mutta kaikkien aikojen toukokuun lämpöennätyksen (31,0 astetta) ylittyminen oli siinä ja siinä. Päivän korkeimmaksi lukemaksi muodostui Heinolassa mitattu 30,8 astetta. Uutta toukokuun lämpöennätystä ei syntynyt, mutta mittaushistoriamme aikana ei koskaan olla aikaisemmin ylitetty 30 astetta näin aikaisin. Aikaisin 30 asteen ylitys ennen tätä päivää tapahtui 20.5.1993 Lapinjärvellä. Jos yhtä lämmin ilmamassa olisi tullut meille toukokuun viimeisinä päivinä, olisi kaikkien aikojen lämpöennätys hyvin todennäköisesti paukkunut rikki. Mutta eipä kauas jääty tälläkään erää. Vastaavasti jos näin lämmintä ilmamassaa saapuisi meille keskikesällä heinäkuussa, voisi lämpötila kohota jopa 35 asteeseen.

Kuva 1: Tämän päiväiset lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden paikoin jopa yli 15 astetta normaalia korkeampia. Kuvassa ensin tämän päivän maksimilämpötilat ja suluissa vuodenajan tyypilliset maksimilukemat. / MTV & Markus Mäntykannas
Kuva 1: Tämän päiväiset lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden paikoin jopa yli 15 astetta normaalia korkeampia. Kuvassa ensin tämän päivän maksimilämpötilat ja suluissa vuodenajan tyypilliset maksimilukemat. / MTV & Markus Mäntykannas

Yli 30 asteen päästiin tänään yhdeksällä mittausasemalla: Heinolassa, Lappeenrannassa (lentoasema, Konnunsuo, Lepola), Kouvolan Utissa, Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Mikkelissä. Oulussa mitattiin päivän 10. lämpimin lukema: 29,9 astetta. Hurjia lukuja kerrassaan! Näin lämpimiä päiviä esiintyy toukokuun puolivälin jälkeen keskimäärin pari kertaa elinaikanamme. Poikkeuksellista oli myös suuri ilmankosteus – näin lämpimiä ja kosteita päiviä esiintyy yleensä vain heinä-elokuussa, eikä edes joka kesä.

Nice to know: Suomenlahden eteläpuolella Tallinnassa päästiin 31,4 asteeseen ja Viron korkein lukema mitattiin Kundassa: 33,1 astetta. Pietarissakin mitattiin tasan 33 astetta.

 

Rajuilmat saapuivat: ukkospuuskia, rakeita ja salamointia

Puolenpäivän jälkeen ensimmäiset ukkoset rantautuivat Baltiasta lounaisen Suomen ylle, mm. Turussa ja Porissa jyrähteli. Seuraava ukkosmöykky saapui samalle alueelle myöhemmin iltapäivällä, mutta vähitellen myös Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan puolelle alkoi kehittyä voimakas ukkoskuurosolu, johon syntyi myöhäisiltapäivän kuluessa uusiasoluja Pohjanmaan puolelle. Kovimmat ukkospuuskat ovat arviolta olleet yli 20 m/s, sillä puita on kaatunut. Varsinais-Suomesta ja Kanta-Hämeestä on tullut paljon raehavaintoja.

Ukkoskuurosolut liittyivät Suomen yli itään liikkuneeseen rintamavyöhykkeeseen, joka vie tukalimmat helteet ja kostean ilman huomiseksi Venäjän puolelle. Rintamaan liittyvät ukkossateet ovat pysyneet hyvin hengissä iltaan saakka, ja systeemin laajuus on kasvanut sen liikkuessa kohti maan keskiosaa. Kyseessä on mahdollisesti ollut nk. MCS (Mesoscale Convective System) eli suurikokoinen ukkospilvien järjestelmä, johon liittyy tyypillisesti voimakasta salamointia, syöksyvirtauksia, rankkasadetta ja isoja rakeita. Yhdysvaltojen voimakkaissa MCS:ssä esiintyy myös tornadoja, meillä toisinaan trombeja. (Tarkempi kuvaus MCS:stä Wikipediasta). Toukokuussa ne ovat äärimmäisen harvinaisia Suomessa.

MCS:n erottaa tavallisista ukkoskuuroista se, että MCS ei menetä energiaansa yöaikanakaan ja siihen liittyvät puuskatuulet ovat erityisen voimakkaita. Tutkakuvissa MCS voi näyttäytyä valtavana pyöreänä ukkoskuuromöykkynä tai kaarevana, pitkänä ukkoskuurojen jonona, jonka etuosaan liittyy hyvin äkillinen rankan sateen alue, puuskarintama ja mahdollisesti myös suuret rakeet. Pääkaupunkiseutulaiset muistanevat vielä näyttävän MCS:n, joka rantautui etelärannikolle 8. elokuuta vuonna 2010. Samaisena kesänä meillä esiintyi useampikin vastaava ukkospilvien järjestelmä.

Maanantain aikana Suomessa paikannettiin reilut 13 000 salamaa, mikä on selvästi yli toukokuun keskiarvon (n. 8500). Yhdessä päivässä siis koko toukokuun salamat ja vähän enemmänkin. Kovin mitattu ukkospuuska oli 25 m/s Kauhajoen Kuja-Kukossa ja Lappeenrannan Konnunsuolla.

Kuva 2: Iltapäivällä Baltiasta levisi toinen ukkoskuuroalue, joka yhtyi myöhemmin iltapäivällä pohjoisempaan ukkoskuuromöykkyyn.
Kuva 2: Iltapäivällä Baltiasta levisi toinen ukkoskuuroalue, joka yhtyi myöhemmin iltapäivällä pohjoisempaan ukkoskuuromöykkyyn. / Foreca

 

Ukkoset jatkuvat, helteet palaavat viikonlopuksi

Tiistaina Suomen itäisin ja kaakkoisin osa kuuluu vielä helteisen kosteaan ilmamassaan; lämpötila voi ehtiä vielä kohota lähelle 30 astetta ennen kuin rajut ukkoset vievät tiistai-iltapäivän kuluessa helteet tilapäisesti Venäjän puolelle. Länsi-Suomessa päivä on jo raikkaampi, Lapissa lämpötilojen lasku voi olla melkoisen dramaattinen.

Helteet vaanivat kuitenkin koko ajan aivan Suomen itäpuolella, ja keskiviikkona helleilmamassaan liittyvä rankkasaderintama ukkosineen saapuu Etelä- ja Itä-Suomen päälle. Torstai näyttää jälleen hellepäivältä etelässä ja lännessä, kun taas Pohjois-Lapissa räntäsateet ovat mahdollisia. Lapissa lämpötilaerot voivat olla dramaattiset: hellelukemia voidaan mittailla aina Rovaniemen korkeudella saakka, mutta Utsjoen ja Enontekiön seudut saattavat värjötellä vain muutamassa plusasteessa räntäsateet piiskaamina.

Mikäli tuoreimpiin ennustemalleihin on luottamista, näyttäisi torstaista alkavan Etelä- ja Keski-Suomessa usemman päivän hellejakso, joka voi huipentua viikonloppuna jälleen 30 asteen lukemiin. Hätyytelläänkö jälleen kaikkien aikojen toukokuista lämpötilaennätystä – se on hyvin mahdollista. Samalla voimakkaat ukkoset, mahdollisesti maanantain kaltaiset, voivat tulla jälleen ajankohtaisiksi, vaikka viikonlopun ilmamassa ei ihan niin kostealta näytäkään kuin maanantainen.

 

Kuva 3: Suomi oli 19.5. maanantaina yksi Euroopan lämpimimmistä maista. / ECMWF & Foreca
Kuva 3: Suomi oli 19.5. maanantaina yksi Euroopan lämpimimmistä maista. / ECMWF & Foreca

 

Toukokuiset hellepäivät lisääntyvät tulevaisuudessa

Viime vuosina olemme saaneet kokea useita toukokuisia hellejaksoja, ja tänä vuonna helletrendi näyttäisi toistuvan. Ilmastonmuutostutkijoiden mukaan kesät Suomessa pitenevät, joten hyvin aikaiset toukokuiset hellejaksot yleistynevät. Samalla kesän kesto pitenee myös syyspuolella. Tilastotkin osoittavat jo pientä lämpenemistä: toukokuiden keskilämpötila on noussut 0,3 asteella vertailukaudesta 1971-2000 vertailukauteen 1981-2010.

Tulevaisuudessa on syytä varautua myös siihen, että erittäin korkeat ja tukalat, yli 30 asteen lämpötilat tulevat tutuimmiksi jo toukokuun puolella. Samalla kasvaa myös rajujen ukkosten todennäköisyys jo kevätpuolella, kun tyypillisesti ne ovat keskittyneet heinäkuuhun ja elokuun alkuun.

Onko toukokuusta tulossa uusi heinäkuu – onko tämän vuoden toukokuun loppupuolisko esimakua tulevaisuuden toukokuista?

 

Myrskybongausretki kuvina

Kesäiset rajuilmat saavat aina adrenaliinin virtaamaan suonissani. Tänään se jälleen tapahtui, kun tutkakuviin alkoi ilmestyä toinen toistaan voimakkaampia ukkossoluja. En tyytynyt tällä kertaa kastelemaan ukkosten etenemistä Forecan sadetutkasta – halusin itse paikan päälle!

Myrskybongausretki suuntautui Helsingistä Karkkilan kautta kohti Forssaa. Rajuilma yllätti Liesjärven kohdalla Kanta-Hämeessä. Kaukaa ihailemani ukkospilvet kävivät todeksi suoraan silmieni edessä. Ensin tuli jyrinä ja sitten rajut ukkospuuskat, jotka vaikeuttivat ajamista. Auton katto alkoi kolista ja kilistä, kun taivas sylki mansikan kokoisia rakeita. Samassa tuli myös rankkasade, joka pakotti pysäköimään auton tien poskeen ja kaivamaan kameran esille. Ja tässä tulee reissun parasta antia:

Kuva 4: Lähtöhetkellä klo 15:30 sää oli Helsingissä selkeä, tuulinen ja lämpötila noin +24 astetta. Pohjoistaivaalla näkyi kuitenkin merkkejä ukkospilvistä. Niitä kohti siis!
Kuva 4: Lähtöhetkellä klo 15:30 sää oli Helsingissä selkeä, tuulinen ja lämpötila noin +24 astetta. Pohjoistaivaalla näkyi kuitenkin merkkejä ukkospilvistä. Niitä kohti siis!
Kuva 5: Vihdin kohdilla ukkospilvi alkoi lähestyä jo uhkaavasti. Lämpötila kohosi +29 asteeseen.
Kuva 5: Vihdin kohdilla ukkospilvi alkoi lähestyä jo uhkaavasti. Lämpötila kohosi +29 asteeseen.
Kuva 6: Ukkospilviä edeltävät utarepilvet (Mammatus clouds) Karkkilan jälkeen
Kuva 6: Ukkospilviä edeltävät utarepilvet (Mammatus clouds) Karkkilan jälkeen
Kuva 7: Rajut ukkospuuskat alkavat juuri ennen Liesjärveä n. klo 17:30
Kuva 7: Rajut ukkospuuskat alkavat juuri ennen Liesjärveä n. klo 17:30
Kuva 8: Rankkasade hidasti ajamista. Ukkospuuskat jatkuivat ja vesisade vaihtui pian raesateeseen, joka pakotti pysäyttämään auton tien laitaan.
Kuva 8: Rankkasade hidasti ajamista. Ukkospuuskat jatkuivat ja vesisade vaihtui pian raesateeseen, joka pakotti pysäyttämään auton tien laitaan.
Kuva 9: Suurimmat rakeet olivat arviolta 3-4 cm halkaisijaltaan.
Kuva 9: Suurimmat rakeet olivat arviolta 3-4 cm halkaisijaltaan.
Kuva 10: Ukkos- ja raekuuron jälkeen lämpötila oli laskenut vain 16 asteeseen, ja raesateesta johtuen tielle muodostui sakea sumu.
Kuva 10: Ukkos- ja raekuuron jälkeen lämpötila oli laskenut vain 16 asteeseen, ja raesateesta johtuen tielle muodostui sakea sumu.

 

Kuva 11: Liesjärvellä ukkospuuskat olivat tehneet tuhojaan. Liikenne oli hetken aikaa poikki tielle kaatuneen koivun vuoksi.
Kuva 11: Liesjärvellä ukkospuuskat olivat tehneet tuhojaan. Liikenne oli hetken aikaa poikki tielle kaatuneen koivun vuoksi.
Kuva 12: Paluumatkallani myös Helsinki sai niskaansa nopeasti ohimenevän ukkoskuuron.
Kuva 12: Paluumatkallani myös Helsinki sai niskaansa nopeasti ohimenevän ukkoskuuron.
Kuva 13: Näyttävä Cumulonimbus-pilven alasin Helsingin pohjoispuolella klo 19:15. Samaan aikaan voimakkaimmat ukkoskuurot jylläsivät vielä Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Minun osaltani erittäin antoisa myrskybongauspäivä päättyi tähän.
Kuva 13: Näyttävä Cumulonimbus-pilven alasin Helsingin pohjoispuolella klo 19:15. Samaan aikaan voimakkaimmat ukkoskuurot jylläsivät vielä Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Minun osaltani erittäin antoisa myrskybongauspäivä päättyi tähän.

Kuvat 4-13: Markus Mäntykannas

 

Kesä saapuu pohjolaan – oletko valmis?

Julkaistu

Poikkeuksellisia sadekertymiä

Suomi värjötteli alkuviikon ajan kahden ilmamassan rajavyöhykkeellä: lännessä oli viileämpää, merellistä ilmaa, mutta heti Suomen itäpuolella oli tarjolla kosteankuumaa, mantereista ilmamassaa. Rajavyöhykkeelle syntyi yli vuorokauden paikallaan pysynyt rintamavyöhyke, joka sylki rankkasateita itäisen Suomen päälle. Vuodenaikaan nähden sadekertymät olivat paikoin jopa poikkeuksellisen suuria: alueilla, joilla tyypillisesti sataa toukokuussa 30-40 mm, saatiin vettä vuorokaudessa yli 60 mm. Eniten rintamasadetta vuorokaudessa kertyi Mikkelin lentoasemalla, jossa satoi 63,4 mm (aikaisempi ennätys Mikkelissä 40,9 mm) eli noin 1,6 kertaa koko toukokuun normaalin sadekertymän verran.

Suurimmat vuorokautiset sadekertymät 12.-13.5.2014
Suurimmat vuorokautiset sadekertymät 12.-13.5.2014

 

Lämpötiloja 13.5.2014 klo 15:00. Helleilmamassa oli heti Suomen itäpuolella - Venäjällä laajalti 25-30 asteen lukemia. (Kuva: ECMWF/Foreca)
Lämpötiloja 13.5.2014 klo 15:00. Helleilmamassa oli heti Suomen itäpuolella – Venäjällä laajalti 25-30 asteen lukemia. (Kuva: ECMWF/Foreca)

Tulvimiselta onneksi vältyttiin, vaikka vettä tulikin yli tarpeiden. Järvissä tosin oli vähäsateisen kevään jäljiltä Itä-Suomessa vesivajetta, ja nämä rankkasateet nostivat vedenpintaa viidellä senttimetrillä. Järville sateet tekivät hyvää, mutta maanviljelijöiden kevätkylvöt saattavat olla vaarassa lainehtivien peltojen myötä.

Mielenkiintoisin säätapahtuma koettiin Pohjois-Karjalassa Ilomantsi-Tohmajärvi-akselilla, missä tiistai-iltapäivänä lämpötila käväisi 18-19 asteessa ja illalla alueelle saapui räväköitä, kesäisiä ukkoskuuroja. Keskiviikkoiltapäivään mennessä tilanne oli kääntynyt päälaelleen: lämpötila oli laskenut vain muutamaan lämpöasteeseen ja taivaalta satoikin lunta.

Kaakosta saapuvat matalapaineet sateineen ovat kyllä arvaamattomia – yleensä ne liittyvät idästä puskevaan hyvin lämpimään ilmamassaan, mikä mahdollistaa erittäin suuret sadekertymät ja voimakkaatkin ukkoset.

 

Päivä päivältä lämpimämpää

Torstain ja perjantain perusteella ei kannata vielä vetää johtopäätöksiä tulevasta säätyypistä. Päivät ovat nimittäin Keski- ja Pohjois-Suomessa vielä melko viileitä, etelässä päästäneen kuitenkin parhaimmillaan lähelle 15 astetta. Perjantaina muutoksen tuulet puhaltavat, kun heikohko lämmin rintama liikkuu maamme yli itään ja alkaa kääntää tuulia lämpimämmälle kantille.

Tuoreimpien ennusteiden mukaan Länsi-Venäjän korkeapaine pitää pintansa pitkälle ensi viikkoon ja sen painopiste siirtyy Suomen kaakkoispuolelle. Lauantain ja sunnuntain kuluessa ilmavirtausten suunta Suomessa kääntyy lounaasta etelän kautta kohti kaakkoa – siispä juuri siihen ilmansuuntaan, mistä kaikista lämpimin ilmamassa tähän aikaan vuodesta tulee. Lauantaina 20 asteen raja voi mennä rikki lännessä (edellisestä 20 asteen ylityksestä onkin kulunut jo pian kolme viikkoa). Sunnuntaina lämpötilat jatkavat kohoamistaan: 20 asteen raja ylittynee jo yleisemmin ja kesäisiä lukemia mitataan jo Etelä-Lapin korkeudella saakka.

 

Ensi viikko: kosteaa helleilmamassaa Kaukaasiasta

Alkuviikon ja mahdollisesti myös koko ensi viikon sääasetelma näyttää hyvin lupaavalta vuoden ensimmäisten helteiden ja voimakkaiden ukkosten kannalta. Venäjän korkeapaineen painopiste on Suomen kaakkoispuolella, kun taas lännessä, Atlantilla, junnaa matalapaine. Ilmavirtaus käy Suomeen suoraan kuumasta Kaukaasiasta, Kaspianmeren ympäristöstä, aina Iranista saakka. Matkallaan ilmavirtaus nappaa aimo annoksen kosteutta Mustaltamereltä, joten mahdollisesti koviakin ukkoskuuroja on odotettavissa erityisesti maan etelä- ja itäosaan.

Todennäköisesti maanantai on se maaginen päivä, jolloin idässä rikotaan ensimmäistä kertaa helleraja sitten viime elokuun. Eikä tässä vielä kaikki – ennusteissa näkyy lämpenevä trendi, mitä pidemmälle ensi viikkoa mennään, joten en pitäisi ihan mahdottomana, jos jokin päivä lämpötila jossain kohoaisi jopa lähemmäs 30 astetta. Jää nähtäväksi. 20 asteen lukemat näyttäisivät yltävän aika ajoin Lappiinkin saakka, joten kevät tulee etenemään siellä silmänräpäyksessä. Etelämpänä puolestaan termisen kesän alkaminen tulee ajankohtaiseksi eli vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi kohoamassa 10 asteen yläpuolelle.

Ennustettu päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo 18.5. - 23.5.
Ennustettu päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo 18.5. – 23.5. (Kuva: MTV/Markus Mäntykannas)

Hieman toki ennusteeseen vielä liittyy epävarmuutta varsinkin sen osalta, mitä tulee tapahtumaan lämpimän, suorastaan helteisen ja kosteannihkeän alkuviikon jälkeen. Lännessä kärkkyy viileämpi matalapaineen alue, joka ainakin aika ajoin viilentää Lappia selvästi. Kannattaa seurailla tilannetta Forecan 15 vuorokauden “pluumiennusteesta”!

Minulle kesäkelien, helteiden ja ukkosten saapuminen on ollut riemastuttava uutinen. Kaikkia helteet eivät kuitenkaan miellytä. Kumpaan ryhmään sinä kuulutinnostavatko helteet ja ukkoset vai katselisitko mieluummin rauhallisempaa ja viileämpää kevätsäätä?

 

Vappusääspekulointia

Julkaistu

Voi pojat, kylläpä meitä on hemmoteltu kerrassaan upealla pääsiäissäällä! Allekirjoittanut uskaltautui avaamaan jo auringonottokautensa Naantalin auringossa, mutta talviturkin heittäminen oli vielä turhan pelottava ajatus. Olisiko parempaa ajankohtaa voinutkaan olla kevään ensimmäiselle kesäiselle tuulahdukselle?

Joutsenet Naantalin auringossa
Joutsenet Naantalin auringossa

Pääsiäismaanantaina Kemiössä rikottiin jo maaginen 20 asteen raja lämpötilan kohotessa 20,4 asteeseen. Tänään tiistaina pistetään todennäköisesti vielä vähän paremmaksi, kun kaikista lämpimin ilma pakkautuu aivan etelärannikon tuntumaan. Tosin kylmää ilmaa virtaa voimalla jo pohjoiseen – kun eteläistä Suomea hemmotellaan tänään vielä kesäisillä 20 asteen lukemilla, on Lapissa jo hieman talven tuntua ilmassa. 1157 kilometriin mahtuu tänään monenlaista säätä ja monta eri vuodenaikaa.

Aurinkoa koko viikolle

Keskiviikkona korkeapaine asettuu Suomen länsipuolelle ja väliaikaisesti päästää itäpuolitseen annoksen kylmempää ilmaa. Suurimmillaan kylmeneminen tuntuu Etelä-Suomessa, jossa päivälämpötilat romahtavat jopa 10 asteella. Yöpakkasia voi lähiöinä olla koko maassa.

Sään kylmeneminen on kuitenkin tilapäistä, sillä viikon edetessä korkeapaine asettuu lempeästi Suomen ylle ja lämmittää ilmaa päivä päivältä. Lähinnä Keski- ja Pohjois-Lapissa voi aika ajoin olla epävakaisempaa, muutoin aurinkoa kyllä riittää joka päivälle. UV-arvotkin alkavat etelässä jo olla kohtalaisia, joten auringolta suojautuminen tulee vähitellen ajankohtaiseksi.

Vappu tuo sateet ja ukkoset?

Aurinkoisessa poutasäässä mennään vielä ensi viikon alkupuolelle saakka, mutta vähitellen suursäätilassa näyttäisi tapahtuvan muutos, kun korkeapaine alkaa asettua Suomen itäpuolelle. Se voisi viikonvaihteessa nostattaa etelästä annoksen kesäistä ilmaa: etelässä voidaan taas rikkoa 20 asteen raja ja pohjoisessakin mennään jo selvästi keväisempään suuntaan.

Juuri vapun alla lännen matalapaineet näyttäisivät syrjäyttävän korkeapaineen, mikä tietäisi meillä epävakaisemman ajanjakson alkua. Asetelma olisi sikäli mielenkiintoinen, että kuuluisimme ainakin alkuun varsin lämpimään ilmamassaan ja aurinkoisessa säässä lämpötilat kohoaisivat Etelä- ja Keski-Suomessa 20 asteen vaiheille ja pohjoisessakin 10 ja 15 asteen välille. Lämmin ja epävakainen ilmamassa mahdollistaisi myös rivakat vappusateet ja kenties kevään ensimmäiset kunnon ukkoset sisämaan puolella.

Melko lämmin mutta epävakainen vappu näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä skenaariolta. Ei ainakaan ole viitteitä siitä, että vappupiknikille pitäisi lähteä räntäsateessa ja hyisessä viimassa. Hyvällä tuurilla matkaan voi lähteä t-paidan ja sateenvarjon kera.

ECMWF:n (Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus) tuorein kuukausiennuste tukee myös näkemystä säätyypin muuttumisesta sateisempaan suuntaan vapun alla. Vapun jälkeen on mahdollisesti odotettavissa viileneminen.

Ennen sitä tässä on kuitenkin monta upeaa ja vähitellen toinen toistaan lämpimämpää kevätpäivää tiedossa. On kutkuttavaa seurata, kuinka luonto herää horroksestaan ja vaihtaa väriään päivä päivältä vihreämpään suuntaan!

Sinivuokot Naantalin auringossa
Sinivuokot Naantalin auringossa

Kylmät vs. lämpimät keväät – mitkä tekijät vaikuttavat kevään etenemiseen?

Julkaistu

Vuodenajat ovat leveysasteillamme harvoin veljeksiä. Erityisesti talvi- ja kevätkuukausissa on tuntunut viime vuosina olleen melkoista vaihtelua. Tässä julkaisussa keskityn kuitenkin kevätpuolen vaihteluiden tarkasteluihin, fokuksena maaliskuu ja termisen kevään alkaminen.

Edellytyksiä kylmälle keväälle 

Otetaanpa loistavana esimerkkinä vuoden 2013 maaliskuu, joka oli monilla paikkakunnilla harvinaisen kylmä ja muodostui paikoin jopa lähes kylmimmäksi talvikuukaudeksi. Pysyvä lumipeite saatiin jo alkutalvesta (marraskuussa 2012) eteläiseenkin Suomeen, eli selvästi etuajassa. Niinhän siinä jälleen kävi muutaman edellistalven tapaan, että Etelä-Suomessa lunta oli lopputalvesta yli äyräiden, eikä siitä ollut pulaa muuallakaan maassa. Maaliskuussa Suomen ylle jämähti sitkeä ja kylmä korkeapaine, joka piti keväiset ja lämpimät säät kaukana pohjolasta.

Maalaisjärjellä ajateltuna kunkin kuukauden ja vuodenajan ominainen suursäätila ratkaisee yksittäisen ajankohdan sääolosuhteet, mutta kevään etenemiseen liittyvät olennaisina tekijöinä myös lumi- ja jääpeite. Mitä lumisempi ja ankarampi jäätilanteen kannalta talvi on, sitä vaivalloisempaa kevään saapuminen on.

Mietitäänpä aluksi auringonsäteilyn vaikutusta: kun auringonsäteily keväisin lankeaa suhteellisen loivassa kulmassa vaalealle pinnalle (lumi- tai jääpinta), heijastuu valtaosa lyhytaaltosäteilystä pinnasta takaisin avaruuteen. Vaalea ja kylmä pinta blokkaa saapuvaa lämpösäteilyä, ja sulavan lumi- ja jääpeitteen pinnassa lämpötila on aina lähellä nollaa, vaikka jo muutaman metrin korkeudessa lämpötila olisikin selvästi korkeampi. Paksu ja vaalea lumipeite – joka torjuu eikä varastoi lämpöä – hidastaa tehokkaasti maanpinnan lämpenemistä ja tätä kautta myös kevään alkamista. Meistä jokainen lienee huomannut ilmiön konkreettisesti vaatetuksemme värivalintojen kautta: ei ole sattumaa, että aurinkoisina ja lämpiminä kesäpäivinä jätämme mustaa uhkuvat vaatekappaleet naulakkoihimme ja pukeudumme ennemmin vaaleisiin sävyihin.

Kevät etenee usein Ruotsissa, Norjassa ja Baltiassa selvästi Suomea nopeammin. Kevään ensimmäiset lämpöaallot voivat jo maaliskuussa nostattaa lämpötilan Etelä-Norjassa ja -Ruotsissa jopa lähelle 20 astetta, mutta toisinaan Suomi on saanut tyytyä vain muutamaan lämpöasteeseen, sumuun ja tihkusateisiin. Näin käy erityisesti, kun lumet ovat jo lähteneet läntisestä Skandinaviasta, mutta Suomessa on vielä kattava lumipeite ja pohjoinen Itämeri pääosin jäässä. Lämpöaalto saapuu tyypillisesti Skandinaviaan lounaan tai etelän suunnalta ja tällöin sillä on vapaa pääsy läntiseen Skandinaviaan yleensä lumetonta mannerta pitkin, eikä välissä ole suurempia (jäisiä) merialueitakaan jäähdyttämässä virtausta. Ilmavirtauksella on kuitenkin vastassaan hyinen ja tyypillisesti jäinenkin Itämeri Ruotsin ja Suomen välissä. Ja arvatkaapa, miten siinä sitten käy, kun selvästi alustaansa lämpimämpi ilmavirtaus liikkuu hyvin kylmän lumi- ja jääpeitteen yli? Kosteus alkaa tiivistyä, muodostuu sumua ja matalaa pilveä, joka ajautuu perusvirtauksen mukana Suomen puolelle. Samalla ilma jäähtyy lähemmäs alustansa lämpötilaa, ja pahimmillaan lämpötilaero esimerkiksi Helsingin ja Tukholman välillä voi olla jopa 15 astetta.

Summa summarum: hyvin runsaslumisina ja ankarina jäätalvina kevään saapuminen voi hidastua merkittävästi. Jos helmikuun loppupuolella maassa on yli puolen metrin hanki ja Itämeren jäätilanne ankara, voi maaliskuiset lämpöaallot unohtaa. Lumen ja jään korkea albedo (heijastuskyky) kylmentää maanpintaa ja viivästyttää kevättä.

Tältä näytti Helsingin Eiranrannassa tasan vuosi sitten, 25.3.2013.
Tältä näytti Helsingin Eiranrannassa tasan vuosi sitten, 25.3.2013.

Suotuisat olosuhteet lämpimälle keväälle

Hyvinä esimerkkeinä toimivat vuodet 2008 ja 2014. Sekä talvea 2013-2014 että 2007-2008 yhdistivät pääpiirteittäin lauhat lounaiset ja kosteat ilmavirtaukset, jolloin lumipeite jäi hyvin vähäiseksi erityisesti maan etelä- ja keskiosassa. Itämeren jäätalvikin on ollut harvinaisen huono, ja valtaosa Suomenlahdesta oli molempina esimerkkitalvina jäätön. Tänä vuonna jo helmikuun aikana keskilämpötilat kohosivat monilla alueilla nollan yläpuolelle; maaliskuun alkaessa lunta oli vain Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Tämän talven ja alkukevään heikko lumi- ja jäätilanne on mahdollistanut selvästi korkeammat lämpötilat kuin esimerkiksi vuosi sitten, vaikka tietysti suursäätilakin on ollut erilainen. Samapa se – jos suursäätila olisi vuosi sitten ollut samanlainen kuin tämän vuoden maaliskuun alussa, olisivat lämpötilat joka tapauksessa jääneet useita asteita matalemmiksi. Tänä vuonna auringonsäteilyn imeytymistä maahan ei ole rajoittanut lumipeite; tumma ja lumeton maanpinta on ilomielin absorboinut auringonsäteilyä ja positiivisen takaisinkytkennän kautta lämmittänyt myös ilmaa maanpinnan läheisyydessä ja ylempänäkin alailmakehässä. Myös sulat merialueet kykenevät absorboimaan auringon lyhytaaltosäteilyä, eivätkä kylmennä Suomeen saapuvia lämpimiä ilmavirtauksia yhtä tehokkaasti kuin jääpeite. Toki Itämeri hillitsee kevään maksimilämpötiloja lämpimän ilmamassan virtauksissa sen verran, että korkeimmat lukemat jäävät yleensä länsinaapurimme puolelle. Kuluneen maaliskuun alkupuolella keskisessä Ruotsissa, Norrköpingissä, lämpötila kohosi jo 17 asteeseen, mutta samana päivänä Suomen puolella päästiin ”vain” 11 asteeseen, vaikka periaatteessa ilmamassa oli yhtä lämmintä. Mikäli Itämeri haihdutettaisiin, voisivat Suomen puolella alkukeväästä mitatut maksimilämpötilat olla useitakin asteita nykyistä korkeampia.

Toisinaan Suomessakin on ollut jo miltei kesäistä maaliskuussa: vuonna 2007 lämpötila kohosi Helsinki-Vantaalla 17,5 asteeseen. Tämä lukema tosin ei yllä lähellekään sitä, mitä Norjassa koettiin kaksi vuotta sitten: maaliskuun 27. päivä Etelä-Norjan Grimstadissa mitattiin kaikkien aikojen uusi Norjan maaliskuun lämpöennätys, kun lämpötila kohosi peräti 23,1 asteeseen. Syynä tähän oli voimakas föhn-efekti. Samaan aikaan Helsingissä tihutti vettä ja lämpötila oli +5 asteessa. Tukholmassa sentään käväistiin liki 15 asteessa.

Summa summarum: Lauhan ja vähälumisen talven jälkeen myös aikainen kevät on todennäköisempi. Toisaalta tällöin kasvaa myös rajujen takatalvien riski, sillä suursäätila voi kertaheitolla muuttua.

Ja tältä näyttää maaliskuu 2014 Eiranrannassa.
Ja tältä näyttää maaliskuu 2014 Eiranrannassa.

Termisen kevään määrittely hankalaa tänä vuonna

Termistä kevättä ei ole vielä virallisesti julistettu alkaneeksi, vaikka lämpötila onkin jo laajoilla alueilla ollut plussan puolella yötäpäivää. Vanhalla menetelmällä, jolloin terminen kevät todettiin alkaneeksi keskilämpötilan noustessa nollan yläpuolelle vähintään viideksi vuorokaudeksi putkeen, kevät olisi jo alkanut. Nykyään on siirrytty määrittelemään termisten vuodenaikojen vaihtumista lämpösummamenetelmään, joka ei ole ihan yhtä suoraviivainen. Tällöin ei riitäkään viiden vuorokauden nyrkkisääntö, vaan lämpötilojen käyttäytymistä pitää seurata viikkoja, ehkä jopa kuukausiakin. Aleksi Jokela kirjoitti aiheesta kattavammin viime viikolla, lue julkaisu täältä.

Keväisiä maisemia Helsingin Mustikkamaalla 23.3.2014.
Keväisiä maisemia Helsingin Mustikkamaalla 23.3.2014.
Keväisiä maisemia Helsingin Mustikkamaalla 22.3.2014.
Keväisiä maisemia Helsingin Mustikkamaalla 22.3.2014.

Kolea huhtikuun alku?

Numeeriset mallit ovat olleet yksimielisiä jo muutaman päivän ajan siitä, että maaliskuun viimeisinä päivinä suursäätila Pohjois-Euroopan alueella muuttuu talvisempaan suuntaan. Toisesta takatalvesta en halua puhua, mutta seuraava viikko näyttää selvästi tätä viikkoa kylmemmältä. Hiihtokelit Lapissa jatkuvat hamaan tulevaisuuteen, ja etelässäkin lumikuurot ovat tämänpäiväisten ennusteiden valossa mahdollisia tulevasta viikonvaihteesta alkaen.

Tuorein ECMWF:n kuukausiennuste on myös sopusoinnussa kylmenemisen suhteen, sillä ilmanpaineanomalian perusteella Suomen itäpuolella tulisi huhtikuun alussa olemaan tavanomaista alempi ilmanpaine, mikä tietäisi pääosin pohjoisen puoleisia ilmavirtauksia. Kuukauden edetessä poikkeama heikkenee, mikä tietäisi varovaista kevään etenemistä. Kuukausiennusteen nojalla suurempia lämpöaaltoja ei ole näköpiirissä, mutta tämähän voi vielä muuttua moneen otteeseen.
Nice to know – termisen kevään alkupäivämääriä 2010-luvulla:

Helsinki: 26.3.2010, 2.4.2011, 10.3.2012, 2.4.2013, ?.?.2014
Jyväskylä: 26.3.2010, 2.4.2011, 10.4.2012, 12.4.2013, ?.?.2014
Sodankylä: 2.4.2010, 3.4.2011, 22.4.2012, 13.4.2013, ?.?.2014

kuvat: Markus Mäntykannas