Tunnistatko syksyiset sääilmiöt?

Julkaistu

Suomen syksy on vuodenajoista toisiksi lyhyin, tosin useana vuotena ns. meteorologinen syksy on ainakin eteläisessä Suomessa jatkunut pitkälle joulukuun puolelle. Terminen syksy lasketaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +10 ja 0 asteen välillä. Syksy vaihtuu termiseksi talveksi silloin, kun vuorokauden keskilämpötila tipahtaa pakkasen puolelle. On olemassa myös muita sykysisiä termejä, joista tärkeimmät käydään tässä läpi.

1. Halla

Selkeinä ja heikkotuulisina syysöinä maanpinta kylmenee nopeasti, mutta ylempänä oleva ilmakerros jäähtyy hitaammin. Hallaksi lasketaan ilmiö, jolloin maanpintatasossa lämpötila laskee kasvukauden aikana pakkasen puolelle. Ankaran hallan vallitessa lämpötila laskee alle -4 asteeseen maanpinnalla.

2. Yöpakkanen

Ensimmäisistä yöpakkasista aleltaan yleensä puhua maan pohjoisosassa jo elo-syyskuun puolella, etelämpänäkin viimeistään lokakuussa. Yöpakkasen vallitessa lämpötila on pakkasen puolella myös kahden metrin korkeudessa, missä viralliset lämpötilamittaukset tehdään.

3. Kuura

Kuuraa syntyy vesihöyryn härmistyessä suoraan kiinteään muotoon eli jääksi. Kun ilmassa tai pintojen lähettyvillä on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee pakkasen puolelle, voi kuuraa muodostua. Kuuraliukkaus on talvisin ongelma liikenteessä: vaikka ilman lämpötila olisikin plussan puolella, voivat tienpinnat käväistä pilvipeitteen repeilyn seurauksena pakkasen puolella ja kuuranmuodostus alkaa. Suurena haasteena onkin talvisin ennakoida, missä tämä tapahtuu. Suuret ja sulat vesistöt kuitenkin edesauttavat ilmiön syntymistä.

4. Huurre

Huurre saatetaan välillä sekoittaa kuuraan. Huurretta muodostuu, kun pienet alijäähtyneet pisarat synnyttävät nk. jääsumua ja tarttuvat kiinni rakenteisiin tai pintoihin. Huurretta muodostuu vain, kun ilman suhteellinen kosteus on 100 %.

5. Kaste

Erityisesti syysaamuisin kylmän yön jäljiltä maanpinnalla ja kasvustossa voi olla nk. kastetta. Kastetta syntyy, kun ilman lämpötila laskee tarpeeksi alas ja kohtaa kastepistelämpötilan, jolloin ilmassa oleva vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi pisaroiksi. Usein tämä tapahtuu juurikin maanpintatasolla, joka kylmenee ilmakerrosta nopeammin.

6. Säteilysumu

Tämä sumutyyppi on syyssumuista yleisin ja sitä esiintyy sisämaassa erityisesti syys-lokakuussa. Säteilysumun syntyminen voi alkaa jo illalla heikkotuulisella ja selkeällä säällä. Tällöin maanpinnalta karkaa voimakkaan ulossäteilyn seurauksena lämpöenergiaa ja lämpötila laskee yötä kohden. Lämpötilan laskettua tarpeeksi ja saavutettua nk. kastepistelämpötilan voi sumua suotuisissa olosuhteissa syntyä. Säteilysumua syntyy erityisesti laaksoalueilla, jonne kylmä ja raskas ilma yöaikana valuu. Aurinko hälventää aamupäivän aikana vähitellen säteilysumut, mutta syksyn edetessä ne voivat olla pitkäkestoisiakin.

7. Intiaanikesä

Suomessa varsinaisesta intiaanikesästä voidaan puhua, mikäli jo termisen syksyn alettua saadaan uusi kesäinen jakso. Intiaanikesästä ei siis oikein voi puhua vielä esimerkiksi elokuussa, mutta syys-lokakuun puolella Suomeen saapuva kesäinen tuulahdus sopii hyvin intiaanikesän määritelmään.

8. Myrsky ja myrskypuuskat

Syksy ja alkutalvi ovat Suomessa ja pohjoisilla leveysasteilla syysmyrskyjen aikaa. Myrskyksi luokitellaan tilanne, jolloin tuulen nopeuden 10 minuutin keskiarvo ylittää 21 m/s. Myrskypuuskissa tuuli käväisee myrskylukemissa vain hetkellisesti. Kovimmat puuskatuulet voivat olla yli 1.5 kertaa keskituulen nopeutta voimakkaampia. Suomen merialueilla esiintyy keskimäärin eniten myrskyjä marras- ja joulukuussa, mutta tiettävästi maa-alueilla myrskyä ei ole koskaan esiintynyt tunturiasemia lukuun ottamatta.

9. Föhn-tuuli

Föhntuuli on Skandien ja Alppien rinteiden yli puhaltava lämmin ja kuiva tuuli. Kun ilmavirtaus joutuu pakotettuun nousuun kohdatessaan vuorijonon, tiivistyy ylempänä ilmassa oleva kosteus pilviksi ja sateiksi ja ilma viilenee. Kun ilma vuoren toisella puolella laskurinteellä laskee, kuivuu ja lämpenee se matkallaan selvästi. Suomessa on talvisin toisinaan föhn-tuulitilanteita, jolloin läntisessä Suomessa ja Tornionjokilaaksossa lämpötila on kohonnut jopa lähes kymmeneen asteeseen. Marraskuussa 2015 Suomessa syntyi uusi kuukausikohtainen lämpöennätys föhn-tuulen ansiosta. Tällöin lämpötila kohosi Kemiössä 14,3 asteeseen.

10. Ensilumi

Ensilumi on käsitteenä hiukan hämäävä. Meteorologisesti ensilumeksi ei suinkaan lasketa tilannetta, jolloin maa on ensimmäistä kertaa valkoinen. Lunta täytyy olla aamun virallisissa mittauksissa talviaikana klo 8 ja kesäaikana klo 9 vähintään yhden senttimetrin paksuinen kerros. Ensilumen määritelmä ei täyty, jos esimerkiksi illalla satanut paksumpikin lumivaippa ehtii sulaa aamuun mennessä pois.

Syksyn väriloistoa riitti vielä marraskuun puolelle v. 2015 Helsingin Kaivopuistossa. (Kuva: Markus M.)
Syksyn väriloistoa riitti vielä marraskuun puolelle v. 2015 Helsingin Kaivopuistossa. (Kuva: Markus M.)

Joko se syksy tuli?

Julkaistu

Elämme muutosten aikaa. Leveysasteillamme kesä ja lämmin auringonpaiste valahtavat päivä päivältä etelämmäs ja syksy tekee vääjäämättä tuloaan. Elokuisen, helteisen sulkukorkeapaineen jälkeen muutos syyssateiseen säätyyppiin on tuntunut suurelta askeleelta. Osassa maata vuorokauden keskilämpötila on puolittunut vain muutamassa viikossa. Kalenterin perusteella syksy on jo alkanut, mutta meteorologisessa mielessä termistä syksyä ei ole julistettu alkaneeksi vielä missään päin maata.

Kuva 1: Termisen syksyn keskimäärinen alkamisajankohta (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)
Kuva 1: Termisen syksyn keskimäärinen alkamisajankohta (kuva: Markus Mäntykannas/MTV)

Termisen syksyn alkaminen tarkoittaa sitä, että lämpötila laskee pysyvästi 0 ja +10 asteen välille. Keskimäärin meteorologinen syksy on tähän päivään mennessä alkanut jo Lapissa ja vähitellen myös Oulun korkeudella. Keskisessä Suomessa syksy alkaa syyskuun puolivälissä, etelärannikolla vasta syyskuun viimeisellä viikolla. Lounaistuulisina ja lämpöisinä syksyinä terminen kesä saattaa etelärannikolla venähtää jopa lokakuun puolivälille saakka. Näin kävi viimeksi pari vuotta sitten. Ruotsissa viime vuonna terminen kesä jatkui paikoin jopa marraskuulle saakka.

Syksyn alkamisessa on kuitenkin paljon vuosien välistä vaihtelua: aikaisimmillaan se on etelärannikollakin alkanut jo näinä päivinä, myöhäisimmillään Helsinki-Kaisaniemessä vasta 16. lokakuuta. Rovaniemen korkeudella saakka syksy on aikaisimmillaan alkanut jo elokuun toisella viikolla. Viimeisen, reilun 50 vuoden aikana, termisen syksyn alkaminen on pienehkön otannan perusteella ainakin maan eteläosassa myöhäistynyt muutamalla päivällä, sisämaassa muutos on ollut pienempi.

Kuva 2: Myöhäisimmät ja aikaisimmat termisen syksyn alkamisajankohdat Helsingissä, Jyväskylässä ja Rovaniemellä v. 1959 lähtien (kuva: MTV/Markus Mäntykannas; tilastot: Ilmatieteen laitos)
Kuva 2: Myöhäisimmät ja aikaisimmat termisen syksyn alkamisajankohdat Helsingissä, Jyväskylässä ja Rovaniemellä v. 1959 lähtien (kuva: MTV/Markus Mäntykannas; tilastot: Ilmatieteen laitos)

 

Syksyn merkkejä ilmassa

Syksyn lähestymisen voi aistia monistakin asioista. Myöhäisillat ja yöt ovat jo tasapuolisen pimeitä koko maassa, ja kesän räväkät sade- ja ukkoskuurot ovat muuttumassa vähitellen jatkuvimmiksi sateiksi. Vuorokauden keskilämpötila laskee nyt kautta maan noin 0,2 astetta vuorokaudessa eli koko syyskuun aikana noin kuudella asteella. Syyskuu on erityisesti sisämaassa vuoden sumuisin kuukausi, eivätkä sumut enää elokuiseen tapaan välttämättä hälvene, vaan saattavat jäädä roikkumaan koko päiväksi matalana sumupilvenä. Lapissa ruska on pian täydessä vauhdissaan ja ensilumen alkamistakin odotellaan.

Viikonloppuna syksy kolkuttelee todenteolla ovelle maan pohjoisosassa, jossa päivälämpötilat jäävät pilvisessä ja ajoittain sateisessa säässä paikoin alle 10 asteeseen. Alkuviikolla viilenee entisestään. Maan etelä- ja keskiosassa puolestaan sateet ovat enemmänkin kuurotyyppisiä, mutta kuurojen liittoutuessa jonoiksi, saattaa jollain paikkakunnalla vettä tulla pidemmänkin aikaa. Lauantaina etelässä ja lännessä ukkostaa pitkästä aikaa laajemmallakin alueella, sunnuntain ukkoset ovat vähäisempiä.

 

Vesipatsaat (vedenpäälliset trombit) mahdollisia lähipäivinä

Veneilijöiden ja meren rannalla asuvien kannattaa lähipäivinä tarkkailla mielenkiintoista loppukesäistä ja alkusyksyistä ilmiöitä, vesipatsaita. Viikonloppuna ja -vaihteessa olosuhteet vesipatsaille ovat otolliset, kun matalapaineen keskus parkkeeraa Suomen lounais- ja eteläpuolelle ja merialueet ovat ilmaa lämpöisempiä. Pilviraja (lifted condensation level = nostotiivistymiskorkeus) sijaitsee lähipäivinä melko matalalla, joten vesipatsaat ovat mahdollisia varsinkin siellä, missä lämpötilaero vedenpinnan, mantereen tai ilman välillä on vähintään pari astetta. Voimakkuudeltaan vesipatsaat vastaavat tavallisesti F0-F1 -luokan tornadoja (trombeja).

Kuva 3: Vesipatsas kehittyy veden ylle, yleensä lähelle maa-aluetta tai sinne, missä ilman ja veden tai mantereen ja veden välinen lämpötilaero on vähintään muutamia asteita. Kiitos kuvasta Olivia Koskimäki, instagram: @oliviabibby)
Kuva 3: Vesipatsas kehittyy veden ylle, yleensä lähelle maa-aluetta tai sinne, missä ilman ja veden tai mantereen ja veden välinen lämpötilaero on vähintään muutamia asteita. Kiitos kuvasta, Olivia Koskimäki, Instagram: @oliviabibby)

 

Kuva 4: Komea vesipatsas saaristossa. Voimakkuudeltaan vesipatsaat vastaavat tyypillisesti F0-F1 -luokan tornadoja. Kiitos kuvasta, Tuomas Pelto, instagram: @tpelto, web-sivu: tuomaspelto.galleria.fi)
Kuva 4: Komea vesipatsas saaristossa. Voimakkuudeltaan vesipatsaat vastaavat tyypillisesti F0-F1 -luokan tornadoja. Kiitos kuvasta, Tuomas Pelto, Instagram: @tpelto, web-sivu: tuomaspelto.galleria.fi)

Ensi viikolla ehkä vielä maistiaisia kesästä

Viilein jakso näyttäsi ajoittuvan alkuviikkoon, jolloin etelässäkin saadaan esimakua viileästä, syksyisestä koillisvirtauksesta. Kesäiset säät eivät välttämättä vielä ole kokonaan paketissa, nimittäin ensi viikon puolivälissä on mahdollista, että saamme elokuiseen tapaan lämpimän ja kesäisen korkeapaineen päällemme – ainakin muutamaksi päiväksi. Tällöin lämpötila voi vielä päiväsaikaan kohota 20 asteeseen, mikäli aamun sumut hälvenevät, mutta yöt ovat rannikkoja lukuun ottamatta kylmiä.

Kesäiset lukemat ovat vielä mahdollisia koko syyskuun ajan: esimerkiksi vuonna 2011 Porvoossa mitattiin syyskuun viimeisenä päivänä poikkeuksellisen korkea 22,3 asteen lukema. Mikäli vastaava lämpötila olisi mitattu päivää myöhemmin, olisi siitä kirkkaasti tullut Suomen kaikkien aikojen lokakuun lämpöennätys. Ajoituskysymyksiä.

Vieläkö kesäiset säät saisivat palata ennen syksyn lopullista erävoittoa?

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

Markus Twitterissä: @markusmanty