Syyskuun sää: Mittaushistorian kolmanneksi helteisin syyskuu – loppukuussa kaivettiin talvitakit esiin

Julkaistu

Syyskuussa mitattiin Suomen mittaushistorian toiseksi myöhäisin hellepäivä, kun 10. syyskuuta lämpötila nousi korkeimmillaan 26,2 asteeseen. Se oli samalla kuukauden korkein lämpötila. Yhteensä syyskuussa oli kolme hellepäivää. Tämä lukema yltää tilastoissa syyskuisten hellepäivien jaetulle kolmannelle sijalle. Kuun loppupuoliskolla pakkasia oli ajoittain etelässä asti ja Pohjois-Lappiin saatiin ensilumi. Sadetta tuli etenkin maan länsi- ja lounaisosassa reilusti, paikoin jopa yli kaksinkertainen määrä syyskuun keskimääräiseen verrattuna. Maailmalla hurrikaani Dorian runteli Bahamaa, Espanjassa rankkasateet aiheuttivat pahoja tulvia.

Syyskuu oli Suomessa keskilämpötilaltaan maan eteläosassa sekä pohjoisessa asteen verran keskimääräistä lämpimämpi ja maan keskivaiheilla keskiarvon tuntumassa.

Syyskuun alku oli jopa kesäisen lämmin, mutta sateita tuli paikoin runsaasti. Kuun puolivälin jälkeen sää viileni ja pakkasia mitattiin etelässä asti, Pohjois-Lapissa satoi jo lunta. Kuva: Maarit Siitonen

Kuukausi jakautui lämpimään alkuosaan ja viileään loppuosaan.

– Syyskuu oli säältään hyvinkin vaihteleva. Koko kuun keskilämpötila ei poikennut paljoa syyskuun keskiarvosta, mutta syynä ei ollut keskiarvoinen kuukausi vaan se, että kuun aikana nähtiin sekä hyvin lämmin jakso että hyvin viileä jakso. Lämpö ja kylmyys kumosivat toisensa tilastoa laskettaessa. Alkukuun lämpimän sään meille toi kaakosta noussut erittäin lämmin ilmamassa, sanoo Forecan meteorologi Joanna Rinne.

Syyskuiset helteet eivät ole jokavuotisia, mutta tänä vuonna syyskuulle osui kolme hellepäivää. Eniten syyskuisia hellepäiviä on ollut vuonna 1968, viisi kappaletta. Tänä vuonna syyskuun 10. päivä mitattu hellelukema oli mittaushistorian toiseksi myöhäisin hellepäivä. Helteen raja on 25,1 astetta.

Kuu alkoi kahdella hellepäivällä. Syyskuun ensimmäisenä päivänä korkein lämpötila mitattiin Vaasassa ja Raumalla, 25,7 astetta. Kuukauden toisena päivänä lämpimintä oli Oulussa, 25,4 astetta. Syyskuun kolmas hellepäivä oli 10. syyskuuta. Silloin päivän ja samalla koko kuun korkeimmaksi lukemaksi tuli Lappeenrannan 26,2 astetta. Tämä on mittaushistorian toiseksi myöhäisin hellepäivä. Suomen mittaushistorian myöhäisin hellelukema 25,2 astetta mitattiin 17. syyskuuta 1947 Tampereella ja Seinäjoella. Keskimäärin syyskuussa mitataan hellettä alle yhtenä päivänä.

Vain vuosina 1968 ja 1963 syyskuisia hellepäiviä on ollut tätä vuotta enemmän, vuonna 1968 viisi kappaletta ja vuonna 1963 neljä kappaletta. Vuonna 2002 hellepäiviä oli sama määrä kuin tänä vuonna eli kolme. Syyskuun korkein lämpötila tilastoissa on vuodelta 1968, kun Raumalla oli 6. syyskuuta 28,8 astetta.

Yhteensä hellepäiviä oli tänä kesänä syyskuun helteet mukaan lukien 38 kappaletta. Lukumäärä on hieman yli keskimääräisen eli 36-37 hellepäivän.

Kylmyys iski kuun puolivälin tienoilla

Syyskuun alkupuolen kesäisen lämmön hiivuttua sää alkoi viiletä selvästi. Viikko kesän viimeisen hellepäivän jälkeen lämpötilat olivat pudonneet laajalti 10–15 astetta. Syyskuun puolivälin jälkeisellä viikolla sää olikin reilusti ajankohdan keskimääräistä viileämpää. Kuun 18. päivä Saana-tunturille satoi hetkeksi hento lumipeite ja heikkoja lumisateita tuli pohjoisessa muinakin päivinä. Syyskuun 29.–30. päivä Pohjois-Lappiin satoi paikoin virallinen ensilumi. Ensilumeksi katsotaan tilastoissa tilanne, jossa havaintoasemalla on kesäaikana aamulla kello 9 (talviaikana kello 8) ensimmäisen kerran vähintään yksi senttimetri lunta.

Ensilumi satoi suunnilleen keskimääräiseen aikaan pohjoisimpaan Lappiin, kun lunta satoi syyskuun viimeisinä päivinä paikoin ensilumihavaintoihin riittävä määrä.

Kuun loppupuolella oli ajoittain etelässä asti yöpakkasia. Kuukauden kylmin lukema mitattiin 19. syyskuuta, kun Sallassa oli -8,1 astetta.

– Pohjoisesta levinnyt kylmä ilma toi meille yöpakkaset etelään asti. Myös Lapin ensilumi liittyi Jäämeren alueen ilmamassaan, toteaa Joanna Rinne.

Terminen syksy alkoi Pohjois-Lapissa paikoin 2.–4. syyskuuta ja suuressa osassa maata 13.–15. syyskuuta. Etelässä, länsirannikolla ja Ahvenanmaalla terminen syksy käynnistyi 17. syyskuuta. Etenkin pohjoisessa syksy alkoi jopa 2–4 viikkoa tavanomaista myöhemmin, etelässä taas suunnilleen keskimääräiseen aikaan, aivan rannikolla hieman tavanomaista aikaisemmin. Terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötilan katsotaan olevan pysyvästi kymmenen asteen alapuolella. 

Terminen syksy alkaa keskimäärin Pohjois- ja Keski-Lapissa jo reilusti elokuun puolella. Tänä vuonna terminen syksy alkoi pohjoisessa Lapissa paikoin syyskuun alkupäivinä, laajemmin lähes koko maassa syyskuun puolivälin tienoilla. Etelässä, länsirannikolla ja Ahvenanmaalla terminen syksy alkoi 17. syyskuuta.
Sateita jopa yli tuplamäärä tavanomaiseen

Syyskuun kuukausiennuste ennakoi syyskuusta sateista ja sellainen se myös oli osassa maata. Vettä tuli etenkin kuun alkupuoliskolla runsaasti ja kuukauden sademäärä oli paikoin yli kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna. Erityisen sateista oli maan lounais- ja länsiosassa. Esimerkiksi Raumalla vettä satoi syyskuun aikana peräti yli 145 mm, kun keskimääräinen syyskuun sademäärä alueella on 55–60 mm. Jos laskelmissa käytetään meteorologista niin sanottua sadevuorokautta, saadaan Rauman lukemaksi 154 mm. Tällä laskutavalla sateet on laskettu alkaen 1. syyskuuta kello 9 ja päättyen 1. lokakuuta kello 9.

Syyskuun maasalamamäärä oli noin 5800 salamaa, kun keskimäärin syyskuussa salamoita lasketaan noin 4400 kappaletta. Syyskuun salamoista yli 3000 havaittiin kesän viimeisenä hellepäivänä 10. syyskuuta. 

Syyskuun alussa merialueilla nähtiin vesipatsaita eli trombeja veden yllä. 

Hurrikaani Dorian runteli Bahamaa

Maailmalla syyskuusta muistetaan voimakas viitosluokan hurrikaani Dorian, joka aiheutti mittavaa tuhoa Bahamalla kuun alussa. Dorian jatkoi matkaansa heikentyneenä Yhdysvaltojen itärannikkoa viistäen niin, että Florida säästyi tällä kertaa pahimmalta. Tyynellämerellä taifuuni Faksai iski Japaniin ja siellä muun muassa Tokioon. Taifuuni Lingling puolestaan rantautui Korean niemimaalle.

Euroopassa rankkasateet ja niistä aiheutuneet pahat tulvat kurittivat ennen kuun puoliväliä Espanjan itäosaa. Sademäärät vuorokaudessa olivat paikoin erittäin suuria, jopa yli 250 mm. Suomessa koko vuoden sademäärät ovat keskimäärin 500–700 mm.

Säähistoriatilastot: Ilmatieteen laitos

16 vastausta artikkeliin “Syyskuun sää: Mittaushistorian kolmanneksi helteisin syyskuu – loppukuussa kaivettiin talvitakit esiin”

  1. Täällä Jyväskylän lähettyvillä viimeisten kymmenen vuoden aikana syyskuun päivittäin ja tunneittaen havaittujen lämpötilojen keskimääräiset arvot:
    2019……9 C
    2018….11 C
    2017…..9 C
    2016….10 C
    2015….11 C
    2014….10 C
    2013….10 C
    2012……9 C
    2011….11 C
    2010……9 C

    Vaikuttaisi aivan siltä, että ilmasto täälläpäin ei ole sanottavasti lämmennyt syyskuun osalta ainakaan joten ei tarvinne kovin kauheasti olla huolissaan. Päinvastoin voisi jatkossa talvikuukaudet lämmetäkin, niin ei tarvitsisi lämmityksen vuoksi tupruttaa savukaasuja ilmastoa pilaamaan. :)

    1. Sodankylässä syyskuu oli 21. lämpimin vuodesta 1961 alkaen, eli taas kerran muu maapallo on (mukamas) ennätyslämmöissä vaan ei Suomi, jossa ei ole merkkejä mistään ilmastonmuutoksesta. Tällainen syyskuu on koettu satoja kertoja viimeisen tuhannen vuoden aikana.

    2. Tuota, kyllä se suomalaiseen identiteettiin kuuluu niin lujasti tuo puunpoltto, että pidetään nyt siitä oikeudesta kiinni :)

    3. Bosse hyvä, 10 syyskuun otos on otoskokona aivan liian pieni tehdä trendejä mihinkään suuntaan. Sellainen on omiaan aiheuttamaan otantavirheen. Lineaariselle trendille otoskoon olisi syytä olla useissa kymmenissä, usein ainakin 50.

      1. Minulla ei ollut enempää tosiasiallista mitattua faktaa käytössäni, mutta tämä viimeinen 10 vuotta kertoo kuitenkin sen, että ilmaston lämpeneminen ei ole aivan hetkessä kaatumassa päälle kuten on viime aikoina annettu ymmärtää.

        Kyllä tässä ilmasto-vöyhkäämisessä taitaa olla taustalla myös uusien bisnes-kuvioiden synnyttäminen. Näin saadaan uusia yrityksiä, joiden toimintaa tuetaan mahdollisien pakkolakien lisäksi myös yhteiskunnan tukitoimin. Siinä on sitten sekä enemmän tai vähemmän hyötyä saavia sekä taloudellisesti että ilmastollisesti.

  2. Jossain lie mennyt jopa hellarajan yli. Itse en muista kunnolla kuin heinäkuun loppupään parin päivän tukalat helteet. Noita runsaita sateita ennustelin taannoin, koska kesän lämpö on varmaan lisännyt kovasti ilmakehän vesipitoisuutta, ja nythän tuota vettä on jo aikalailla tullutkin alas siellä täällä ilman viilentyessä.

  3. ”Suomessa koko vuoden sademäärät ovat keskimäärin 500–700 mm.”

    Eli keskimääräisen vuoden verran saisi sataa täällä meillä päin, että pohjavesitilanne normalisoituisi?
    Mutta nyt lauantaista tiistai-iltapäivään mennessä on ihmettä kerrakseen, kun vettä on kertynyt noin 50 mm.
    Muutenhan sateiden reitit ovat kulkeneet jatkuvalla syötöllä lounaasta Pohjanlahden päällä ja osin rannikkoa pitkin pohjoiseen eli vettä on tullut juuri kasvullisuuden ja metsien suhteen vääriin paikkoihin?

  4. Syyskuu oli jo 11. kerran peräkkäin tavanomaista lämpimämpi, mutta joidenkin mielestä ei siltikään ole ilmaston lämpenemistä. No, jos näin on, niin siinäpä sitten onkin säidenhaltijoilla urakkaa saada vastaava putki tavanomaista kylmempiä tai edes tavanomaisia syyskuita.

    1. Hohhoijakkaa. Vaikkapa juuri Jyväskylässä syyskuu oli 30. lämpimin vuodesta 1961 alkaen. Eli tällaisia syyskuita on siellä ollut jotain 400-500 viimeisen tuhannen vuoden aikana. Ei siis mitään ilmastonmuutosta havaittavissa.

      ”Tavanomainen” tarkoittaa Ilmatieteenlaitoksella tällä haavaa vuosia 1981-2010. Ensi vuonna kun kylmä 1980 -luku putoaa pois, niin Ilmatieteenlaitos joutuu jatkuvasti uutisoimaan ”normaalia kylmemmistä” kuukausista. Tällöinkö Geepee valaistuu ja huomaa ettei lämpenekään?

      1. Tässä kohtaa lienee paikallaan taas muistuttaa, että globaalia ilmastoa ja sen lämpenemistä tai kylmenemistä ei katsota yhden maan tilastosta. Asia, joka tuntuu unohtuvan tasaisin väliajoin pitkäänkin keskustelussa mukana olleilta.

        1. Väärin. Ilmastomallit yksiselitteisesti ennustavat, että Suomessa ja Skandinaviassa muutos näkyy keskimääräistä voimakkaampana. Koska täältä lisäksi on laadukasta mittausdataa pitkältä ajalta, niin alueemme on mitä mainioin tutkittaessa mallien ennustuskykyä.

          Alkaa näyttää heikolta, hyvin heikolta.

  5. ”niin Ilmatieteenlaitos joutuu jatkuvasti uutisoimaan ”normaalia kylmemmistä” kuukausista”

    Rohkenen epäillä. Ajoittain niitä kyllä tulee, muttei suinkaan jatkuvasti tai että olisivat enemmistönäkään. Jäänevät vähemmistöön, kuten tähänkin mennessä. Lisäksi mm. Ilmatieteen laitoksen data osoittaa tähän mennessä kesäkuuta lukuunottamatta jokaisen kuukauden osalta lämpenemistä, joten miksipä minä silloin lämpenemistä epäilisin.

    Lämpöennätyksiä ei tarvitse eikä edes voi tulla jatkuvasti osoituksena ilmaston lämpenemisestä. Pitkän ajan kokonaisuus ratkaisee.

    1. Ilmatieteenlaitoksen data mm. osoittaa ettei talvet ole lämmenneet merkitsevästi 30 vuoteen – vaikka niiden pitäisi lämmetä eniten. Suomessa ei ole tapahtunut minkäänlaista ilmastonmuutosta, joka pystyttäisiin osoittamaan hiilidioksidipitoisuuden noususta johtuvaksi. Ja näin ollen ei ole tapahtunut muuallakaan, globaalien aikasarjojen luotettavuus on mitä on.

  6. Näissä syyskuun ”helteissä” on aina hyvä muistaa, että usein ne ovat erittäin paikallisia ilmiöitä ja helleraja ylittyy juuri ja juuri. Näin oli jokaisena kolmena hellepäivänä syyskuussa 2019.

    Helletilastoissa kannattaa muistaa, että kunnollinen mittauasemaverkosto alkoi rakentumaan vasta 1940-1950 luvuilta lähtien. Ennen sitä mittausasemia oli paljon vähemmän ja ne sijaitsivat enemmän vesistöjen äärellä ja maaseudulla. Ei siis kaupunkien lämmittävää vaikutusta.

    Olisi mielenkiitoista tietää millä tavalla lämpötiloja on mitattu esim. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa aina 1950-luvulle asti. Nykyäänhän kaikki lämpötilat mitataan automaattisesti 10 minuutin välein ellei tiheämmin . Oliko ennen vanhaan näin tarkkaa vai katsottiinko lämpötiloja esim. tunnin välein?

    1. Lämpötilan mittaus on tosiaan vaihdellut ajan mittaan ja paikallakin on ollut merkitystä. Automaattisia sääasemia otettiin käyttöön vasta 1980-luvulla ja sitä ennen havainnot tehtiin yleensä 8 kertaa päivässä, mutta esimerkiksi Kaisaniemessä havaintoja tehtiin jo 1840-luvulla kolme kertaa tunnissa vuorokauden ympäri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Forecan blogissa on käytössä kommenttien esimoderointi eli blogin ylläpitäjän on hyväksyttävä kommentti ennen kuin se näkyy blogissa. Kommentteja käydään läpi toimistotyöajan puitteissa.

Blogin keskusteluun voi osallistua asiallisilla, aiheeseen liittyvillä ja toisia kunnioittavilla kommenteilla. Viestejä voidaan jättää julkaisematta ylläpidon harkinnan mukaan, esimerkiksi jos viesti on loukkaava, ei liity blogin aiheeseen, sisältää selkeää tahallista provosointia tai on muutoin asiaton.