Loskaisten päivien jälkeen lunta tulee taas tupaan eteläisessä Suomessa. Suomen suurin vuorokauden aikana satanut lumikertymä on Merikarvian 73 cm, joka mitattiin tammikuun 8. päivänä. Maapallollamme on kuitenkin useita paikkoja, missä lumikertymät voivat lyhyemmässäkin ajassa kasvaa tätä huomattavasti suuremmiksi. Todennäköisesti suurimman vuorokaudessa mitatun lumikertymän titteliä pitää Italian Capracotta, jossa tuprutti 256 cm lunta 18 tunnissa 5.3.2015.
Suurien lumikertymien resepti
Erittäin suuret lumikertymät ovat ominaisia keskileveysasteiden vuoristoisille seuduille, jotka sijaitsevat lähellä verrattain lämpimiä merialueita. Toisaalta myös suurten ja sulien järvien rannoilla voi syntyä nk. ”lake effect snow” -ilmiö, jolloin kylmän ilman purkaus synnyttää sakeita lumikuuroja. Merikarvian tilanteessa kyse oli juuri vastaavasta ilmiöstä, josta Joanna kirjoitti tarkemmin täällä.
Tiettävästi kaikista suurimmat vuorokautiset lumikertymät ovat kuitenkin osuneet vuoristoisille seuduille, kuten esimerkiksi Keski-Italiaan, Pohjois-Japaniin ja Yhdysvaltojen Coloradoon. Resepti on kaikkialla kuta kuinkin samanlainen – erityisesti muutamat tekijät edesauttavat suurien lumikertymien syntymistä. Ensinnäkin tarvitaan matalapaineen alue, jonka ympäristössä ilma on nousevassa liikkeessä, jotta syntyy pilviä ja sateita. Jos perusvirtaus on hyvin kylmä ja se liikkuu verrattain lämpimän merialueen yli, kuten esimerkiksi Pohjois-Japanissa Siperiasta saapuvat arktiset kylmänpurkaukset, haihtuu merestä runsaasti kosteutta, nousuliikkeet voimistuvat ja lumisade sakenee. Mikäli perusvirtaus vielä tämän lisäksi kohtaa vuoriston, joutuu ilma pakotettuun nousuun, jolloin nouseva liike yhä voimistuu vuoriston merenpuoleisella rinteellä. Matalapaineen alue, lämpimän merialueen yli etenevä erittäin kylmä ilmavirtaus ja vuoristo antavat hyvät edellytykset erittäin suurille lumikertymille.
Suomea lähinnä oleva paikka, jossa tämä ilmiö tapahtuu toistuvasti talvisin, on Norjan rannikkoseutu. Meren yli puhaltavan ilmavirtauksen ei välttämättä tarvitse olla kovin kylmäkään, mutta mikäli se tempaa mukanaan tarpeeksi kosteutta Atlantin valtamereltä, voimistuvat sateet vuoriston länsirinteellä Norjan rannikolla, kun ilma kohoaa ja kylmenee ja kun kosteus tiivistyy pilviksi ja sateiksi.
Suomessakin pinnanmuodot vaikuttavat sadekertymiin
Suomessa pinnanmuotojen vaikutus sade- ja lumikertymiin on vähäinen, mutta paikoin kuitenkin huomattavissa. Suomessa sataa keskimäärin eniten Uudenmaan länsiosassa ja Varsinais-Suomen itäosassa hieman Suomenlahden rannikon pohjoispuolella. Eteläisin Salpausselkä kohoaa Hangosta kohti Lahtea yltävällä vyöhykkeellä ja vaikuttaa paikallisesti sademääriin. Kostean sekä syksyisin verrattain lämpimän merialueen, Suomenlahden, läheinen sijainti ja maaston pieni kohoaminen voimistavat sateita jonkin verran heti etelärannikon pohjoispuolella. Toisaalta myös Pohjois-Karjalan vaara-alueet lisäävät hieman paikallisesti sademääriä. Lapin tuntureiden vaikutus sademääriin on pieni, sillä täällä ilmasto on selvästi eteläistä Suomea kylmempi, eikä ilmaan mahdu niin paljoa kosteutta.
Kilpisjärven alue muodostaa kuitenkin poikkeuksen, sillä Atlantin valtameri on hyvin lähellä ja Norjan puolella syntyvät ja voimistuvat sateet ajautuvat joskus myös Käsivarren puolelle. Mikäli talvisin tarpeeksi voimakkaat ja kylmät ilmavirtaukset puhaltavat luoteen tai pohjoisen puolelta, voi Norjan rannikolta ajautua Käsivarren Lappiin jatkuvalla syötöllä sakeita lumikuuroja, jotka vuoriston kohdatessaan vielä voimistuvat. Tämän ilmiön myötä lumensyvyys käväisi Kilpisjärvellä lähes ennätyksellisessä (lähellä Suomen joulukuun lumensyvyysennätystä) 110 senttimetrissä joulukuussa 2013.
Oishan se kiva nähdä, miten Helsingin pellet pärjäisi, kun pukkaisi sen 2,5 metriä lunta vuorokaudessa, kun se 10 cm tuntuu olevan jo katastrofi..:)
Hauskana yksityiskohtana lienee Mount Bakerin (USA) vuosilumikertymä, joka lienee ns. maailmanennätys, eli tuollainen kevyt 29 metriä totaalisadantana lumena. Tuo on tullut yli 3 km korkeudella. Kohtuu mukava määrä kuitenkin näin meikäläisittäin.
Kyllä vaan, Masa. Ei sellaista ehkä tänne pk-seudulle kuitenkaan toivoisi näin autoilevan näkökulmasta. ;)
Mistäpäin klovni Masa on?
Maalaiset aina mollaa kaupunkilaisia lumiasioissa. Tosiasia on kuitenkin se, että siellä missä on autoja ja liikennettä paljon, lumi sekoittaa liikenteen. Jos Helsingissä olisi se 20000 asukasta kuten ilmeisesti Masan kotiseudulla, lumi ei haittaisi ketään. Mutta jos Masan kotiseudulla asuisi miljoona ihmistä ja tiet olisi tukossa, niin lumi kyllä sotkisi liikenteen sielläkin vaikka olisi kuinka taitavia maalaisia kuskeina. Määrä ratkaisee, ei paikkakunta.
http://www.folgefonna.info/en/the-national-park
Norjassa tulee Folgefonnan jäätiköllä aika mukavia sadantoja vuodessa ja suurin osa tuosta tulee talvikuukausina lumena. Ensimmäinen korkea vuoristo rannikolta päin katsottuna, joten olosuhteen sateiden muodostumiselle ovat erinomaiset.
Kiitos linkistä. Upean näköinen paikka ja varmasti, kuten totesit, pinnanmuodot voimistavat ja lisäävät sateita alueella.
Lapsuudesta Luoteis-Lapissa jäi mieleen mm. eräs 1970-luvun talvi, jolloin käveltiin niin syvien hankien keskellä, ettei auratun tieaukon ulkopuolelle nähnyt ollenkaan. Lumiseinämä tuntui jatkuvan vielä kymmeniä senttejä oman pään yläpuolelle. Vaikka tuolloin olin alakouluikäinen, on hankien täytynyt olla melkoiset.
Nykyisin asuessani Kontiolahdella Joensuun pohjoispuolella olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon enemmän lunta on talvisin vaaroilla kuin järvien rantamilla. Usein tammikuun puolelle sulana pysyvä Höytiäinen vaikuttaa olevan melkoinen lumen lähde. Viiden kilometrin matka itään ja toistasataa metriä korkeutta lisää, ja kas, lunta on keskitalvella tyypillisesti parikymmentä senttiä enemmän kuin järven rantamilla.
Höytiäisen syvä ja vähäsaarinen eteläosa pysyy sulana usein pitempään kuin esimerkiksi Joensuun viereinen Pyhäselkä, muut suuret sisämaan järvenselät, osa Perämerestä ja pienet eteläiset merenlahdetkin. Höytiäisen nimen alkuperää on mietitty ja siinä yhteydessä on mainittu, että pakkaslumen satamista nimitetään joskus höytimiseksi. Kun tuon tiedon yhdistää siihen, että järvi oli ennen laskemistaan vielä huomattavasti suurempi, vähäsaarisempi ja kymmenisen metriä syvempi ja sitä kautta varmasti melkoinen lämpöpatteri alkutalvina, niin voisin kuvitella että järvi on ennen aiheuttanut sitä höytimistä lähialueille nykyistä enemmän. Ilmiö on voinut olla tuolloin Höytiäisen rannoilla niin tunnettu, että järvi olisi voinut jopa saada nimen siitä.
Veli-Matti, kiitos esimerkistä. Juuri tällaisia taitavat joskus Käsivarren talvet olla, hyvin lumisia. Pohjois-Karjalan vaarat tosiaan vaikuttavat sadantaan paikallisesti jonkin verran.
Tässä ei tarvitsisi edes ennätyskinoksia, riittäisi joku 20-30 senttiä puhdasta lunta joka pysyisi maassa viikkoa, pari kauemmin. Toki 70-80 sentin kinokset, joita Helsingissäkin on ollut viitisen vuosi sitten, olisivat mahtava juttu.
Minulla on kirjahyllyssäni WSOY:n monen vuoden muistiallakka, johon on koottu monenlaista tietoa myös menneistä sääilmiöistä. Raino Heino Ilmatieteenlaitokselta on tonkinut tilastoista mm. seuraavan tiedon; ” Tänään 3.10.1912 jatkui eilen alkanut myrsky, joka aiheutti suuria metsätuhoja Länsi-Suomessa. Lunta tuli niin runsaasti, että Pohjanmaalla ja Kainuussa mitattiin 50 cm, kinoksissa jopa 2 – 4 m.”
Kuinka luotettavina näitä mittauksia voidaan pitää?
Onko blogin kirjoittajalla tietoa, löytyykö jostain tietoa millä todennäköisyydellä lumensyvyys kasvaa paikkakunnalla X esimerkiksi 10/20/30 senttiä vuorokaudessa. Siis Suomesta on kysymys. Sellainen mutu minulla on, että esimerkiksi 10 sentin lumensyvyyden lisääntyminen täällä Pirkanmaalla on joka talvinen juttu. Onko se sitä oikeasti?
Marko, kiitos kommentistasi! 1900-luvun alkupuolella viralliset ja vertailukelpoiset sääasemat olivat vielä harvassa, joten tämä lumensyvyystieto lienee enemmänkin suuntaa-antava.
Ikävä kyllä tähän asiaan liittyen en tiedä, onko lumikertymätodennäköisyyksiä olemassa, mutta vastaan kysymykseesi oman tiedon ja kokemukseni perusteella. 10-20 cm lumikertymä vuorokaudessa on jokatalvinen ilmiö jossain päin maatamme, mutta kun aletaan puhua yli 30 cm:n kertymistä vuorokaudessa, voidaan näitä pitää jo harvinaisina. Yli 40 cm:n lumikertymän osuminen jollekin havaintoasemalle taitaa jo olla poikkeuksellinen ilmiö, eli enintään muutaman kerran vuosisadassa toistuva.
Löysin Ylen sivuilta mielenkiintoisen artikkelin suurimmista vuorokautisista lumikertymistä: http://yle.fi/uutiset/muistatko_nama_lumimyrskyt/6396900
Kiitos vastauksesta. En muista noista Ylen artikkelin myrskyistä yhtäkään. Johtuu luultavasti siitä, että en ollut niitä henkilökohtaisesti kokemassa.
Kovia yli vuorokauden kestäneitä lumipyryjä olen muutaman kokenut. Huhtikuun alussa 2012 osaan Pirkanmaata tupsahti reilut 30 senttiä lunta reilussa vuorokaudessa. Vuonna 2006 Loka – Marraskuun vaihteessa tuli myös n. 30 senttiä lunta kovan tuulen kanssa. Tämäkin Pirkanmaalla. Ja edelleen Pirkanmaalla Tammikuun lopulla 2002 satoi parin vuorokauden aikana noin 40 senttiä lunta. Nämä tiedot löysin omista sääpäiväkirjoistani.
Lisäksi olin muistellut päiväkirjaani lumimyrskyä Lapista merkinnällä 11/1980? ”Kova lumimyräkkä toi yön aikana talon taakse 2,5 metriä lunta.” Muistan sen siitä, kun edeltävänä päivänä nurmikon ruoho vielä pisti ohuen lumipeitteen läpi niin seuraavana aamuna lumikinos oli noussut ikkunan alareunan tasalle, joka oli siis 2,5 metriä maasta.