Sään takaa

Lumipyry, jihuu!

Lumisade jakaa mielipiteitä, mutta kunnon lumimyräkkä tuulineen ja vaakaviistopystylumisateineen on yksi suosikki-ilmoistani. Lumisade muuttaa normaalisti näkymättömät tuulen hienot pyörteet näkyviksi – vaikea muistaa, että samanlaisia kuvioita liikkuu ympärillämme ilmassa koko ajan! Tietenkään en toivo sään puolesta kenellekään ongelmia; uutiset kolareista, viivästymisistä ja aurausongelmista muistuttavat, että hienolla säällä on aina varjopuolensa.

Tämänpäiväinen lumimyräkkä inspiroi tekemään pienen kokeen aiheesta ”miksi Suomessa ei ikinä käytetä sateenvarjoa lumisateella?”. Otin varjon työmatkalle ja odotin sen vähintään jumittuvan, jäätyvän ja kaatavan päähäni spontaaneja pieniä lumikasoja, mutta yllättäen varjo oli mainio apu tuulesta huolimatta! Näkyvyys parani olennaisesti ja lumisateen ainoa varjopuoli, kasvojen kuorruttuminen sulavalla lumikerroksella, jäi toteutumatta. Tämän kokeilun perusteella suosittelen lämpimästi. (Onko jollakulla teistä huonompia kokemuksia? Yksi testikerta ei vielä ole tieteellisesti järin merkittävä)

 

Asiasta kukkaruukkuun, lumisateiden etenemiseen (erityisesti maan etelä- ja keskiosassa liikkuville suunnattu teksti, pohjoisessa sää on poutainen, monin paikoin selkeäkin):

Lumisadealue on vähitellen painottumassa maan itäosaan, jossa ovat odotettavissa lähivuorokauden voimakkaimmat lumisateet. Ennustekartalla Suomen lumikertymä ensi yöstä huomisiltapäivään näyttää tältä:

Runsaimmat kertymät on siis odotettavissa Pohjois-Karjalan seudulla. Muuallakin lumisade vaikuttaa ajokeliin merkittävästi. Ennuste huomisaamun työpaikkaliikenneruuhkan eli aamukahdeksan ajokelistä näyttää tältä:

Työpaikalle siirtymiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa ja pitää ajonopeudet kelin mukaisena.

Lopuksi vielä animaatio lumisadealueen etenemisestä ensi yön ja huomispäivän aikana.

Viimeksi blogissa kirjoitin sääilmiöistä, joita sula meri ja pakkanen yhdessä saattavat aiheuttaa. Ennakko-odotukset palkittiin, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla viime päivinä on ollut mahdollista bongata koko kolmen sarja. (*meteorologi tuulettaa*)

Rannikkokonvergenssilumisateiden koko voima koettiin toissapäivänä 8.1. Merikarvialla, jossa olosuhteet olivat suotuisat koko päivän kestäneeseen lumisateeseen. Tuuli kävi meren puolella viistosti rannikkoa kohti eli lounaasta päin, maan puolella puolestaan kaakosta osin meren tuulta vastaan. Sulan meren tuottama kuuronauha jumittui juuri Merikarvian ympäristöön koko päiväksi.

Suotuisten olosuhteiden seurauksena sadetta riitti – peräti Suomen mittaushistorian ennätykseen asti! Seuraavan aamun virallisissa havainnoissa mitattiin huima 73 sentin lumikertymä edellisen vuorokauden aikana. Mittaus kertoo mittausaseman kohdalla sataneen lumen määrän, mutta erityisesti höttöisen pakkaslumen sataessa paikalliserot ovat suuret, mittauspisteen ulkopuolella lunta on paikoin tullut aivan varmasti enemmänkin. Tutkakuvan perusteella arvioidun vuorokauden sademäärän kartassa Merikarvia erottuu selvästi (vaikka sademäärä olikin todellisuudessa vielä korkeampi):

Etelärannikolle rannikkokonvergenssisateet parkkeerasivat eilen, tätä kirjoittaessani lunta sataa edelleen. Sademäärästä ei ole vielä tietoa, koska tilanne jatkuu. Tilanne on osapuilleen samannäköinen kuin Merikarvian kohdalla (joskin lunta ei tule yhtä paljoa, auraajien onneksi): pakkasta ja sula meri, tuuli käy merellä kaakosta eli viistosti rannikkoa päin ja maalla koillisesta eli osin meren tuulta vastaan.

Entä mitä lähipäivät tuovat tullessaan?

Maan etelä- ja keskiosaa lähestyy lumisadealue, joka kahisee meille lisää lunta etenkin tiistain ja keskiviikon aikana. Sateen pohjoispuolella sää jatkuu tämänhetkisen kaltaisena eli pilvisyys vaihtelee, pakkasta on ja sää on enimmäkseen poutainen.

Sama tieto kuvin – ensin koko Suomen lähipäivät:

…ja vielä piste-ennusteita. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Talvi on vihdoin saatu koko Suomeen, Forecan toimistollakin talven tulo muutti maisemaa: vielä eilisen työvuoroni aikana sula Keilalahti on yön aikana saanut jääpeitteen (varsin hataran sellaisen – ei kannata lähteä liian aikaisin jäille kävelemään).

Merestä ja tulevan viikon pakkasensinisistä sääennustekartoista inspiroituneena päätin kirjoittaa tänään sääilmiöistä, joita pakkassään ja sulan meren yhdistelmä saattaa aiheuttaa. Oman eteläisen sijaintini takia kerron näistä ilmiöistä lähinnä Suomenlahden näkökulmasta, mutta ne ovat havaittavissa sopivien olosuhteiden vallitessa missä tahansa sulan meren ja pakkassään vallitessa; myös suurten järvien ja jokien yhteydessä.

 

Rannikkokonvergenssilumisade

Tämän yhdyssanahirviön takaa löytyy säätilanne, joka saattaa tuoda merkittäviäkin lumimääriä rannikolle. Suomenlahden ollessa sula samalla, kun ilman lämpötila on selvästi pakkasella, meren yläpuolinen itäinen tai kaakkoinen ilmavirta (kullakin merialueella tarvitaan sille ominainen oikea tuulensuunta) lämpiää ja kerää kosteutta; samalla se alkaa ympäristöään lämpimämpänä nousta ylöspäin. Kohdatessaan rannikon ilmalle käy kuin pulkalle, joka liukuu liukkaalta lumelta paljaalle kalliolle: kitka jarruttaa liikkuvan ilman liikettä. Fysikaalisin termein ilmaistuna syntyy rannikkokonvergenssitilanne. Rannikon saavuttaneen ilman hidastaessa ja takana olevan ilman painaessa vielä täydellä vauhdilla päälle ilmakerroksessa syntyy ruuhka, joka purkautuu ainoaan jäljelle jäävään suuntaan: ylöspäin. Rannikon ylle syntyy pilviä ja pilvien kosteus sataa lumena alas.

Suomenlahden rannikon lähellä tällä mekanismilla syntyneitä lumisateita havaittiin viimeksi eilen ja ne ovat mahdollisia myös ajoittain ensi viikolla. Näin syntyneet lumisateet voivat tuottaa etelärannikolle runsaastikin lunta, parin vuoden takaiset pääkaupunkiseudun runsaslumiset talvet johtuivat osin juuri rannikkokonvergenssilumisateista. Maailmalla sataneet lumimäärät voivat olla vielä runsaampia, lisätietoa ilmiöstä koko maailman näkökulmasta on luettavissa Wikipedian artikkelissa.

Merisavu

Nimestään huolimatta merisavussa ei ole kyse savusta vaan siitä, kuinka avoimen vesialueen kosteus saattaa riittävän kylmällä pakkassäällä (pakkasta tarvitaan vähintään 15 astetta) tiivistyä veden ylle sumukerrokseksi. Etenkin auringon ollessa matalalla merisavu voi olla hyvinkin näyttävän näköinen ilmiö. Siitä saadaan harvoin rannikon lähellä nauttia useana peräkkäisenä päivänä, sillä kylmä ilma jäähdyttää ja jäädyttää meren pinnan ja estää sumun synnyn.

Advektiosumun tuottama kuura

Tässä tilanteessa meri ei ollut enää rannikolle asti sula, mutta menköön samalla; ei poikkea kauas tämän blogitekstin aihepiiristä.

Alkuvuonna 2010 pakkaskorkeapaine oli pitänyt pakkasen kireällä pidemmän aikaa, samalla jäähdyttänyt pinnat. Tähän kylmään ilmamassaan alkoi virrata meren suunnalta kosteampaa ja lauhempaa ilmaa. Viileiden pintojen takia pakkanen ei jaksanut heti hellittää, vaan kosteus tuotti ainakin pääkaupunkiseudulla muutaman päivän kestäneen sumun. Sumun kosteus tiivistyi kylmille pinnoille kuuraksi ja tuotti samalla henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Silloisesta tilanteesta muutama kuva:

Kulunut vuosi lähestyy loppuaan antaen pian tilaa uudelle tulokkaalle. Vuosi 2015 on alustavien arvioiden mukaan sijoittumassa keskilämpötilaltaan mittaushistoriamme (v. 1900 alkaen) lämpimimmäksi vuodeksi keskilämpötilan ollessa tällä hetkellä n. 4,5 astetta. Perässä seuraavat vuodet 1938 (4,0 astetta), 2014 (3,8 astetta), 1989 (3,8 astetta) ja 2011 (3,7 astetta). Maan keskivaiheilla ja Lapin koillisosassa kuluneesta vuodesta on myös tulossa poikkeuksellisen, paikoin jopa ennätyksellisen sateinen (havaintojakso 1961-2015). Varmistus lopullisista sijoituksista ja tilastoista saataneen viralliselta säätaholtamme tuota pikaa.

Säävuosi 2015 oli läntisten ja lounaisten ilmavirtausten dominoima: kuuluimme valtaosan vuodesta Atlantin merelliseen säätyyppiin, idän mantereiset ilmamassat pysyivät pääosin maamme itäpuolella. Matalapainetoiminta oli vilkasta lähes läpi vuoden ja kesäaikanakin syklonit kurittivat Suomea sateine ja tuulineen. Talvi ja kevät olivat lounaisvirtausten myötä tavanomaista leudompia, pohjoisessa kevät oli jopa poikkeuksellisen leuto. Toukokuun aikana tavanomaista lämpimämmässä säässä koettiin taitekohta, jolloin merellisen kostea ja tuulinen säätyyppi painoi lämpötilat keskiarvojen alapuolelle kesä- ja heinäkuun ajaksi. Ensimmäistä hellepäivää odoteltiin vuonna 2015 harvinaisen kauan aina kesäkuun 29. päivään saakka. Elokuu toi suursäätilaan muutoksen pitkäkestoisella korkeapaineella ja hellepäiviäkin kertyi 15 kappaletta. Syksy toi mukanaan tyypillisen, nopeasti vaihtelevan säätyypin, ja loppuvuodesta Suomi päätyi myrskymatalapaineiden reitille.

Tammikuu

Tammikuusta muotoitui lämpöoloiltaan kahtiajakoinen kuukausi: maan etelä- ja keskiosassa oli tavanomaista leudompaa, pohjoisessa sen sijaan monin paikoin keskimääräistä kylmempää. Talvikauden alin lämpötila, -39,6 °C, mitattiin Utsjoella 11. päivänä. Lämpimintä oli Kristiinankaupungissa 1. tammikuuta, +7,5 astetta. Vilkas matalapainetoiminta toi tammikuussa Suomeen runsaita sateita: paikoin länsirannikolla, Kainuussa ja Lapin lounaisosassa sadekertymät olivat poikkeuksellisen suuria. Läntisessä Suomessa useilla mittauspisteillä satoi jopa ennätyksellisen paljon (v. 1961 alkaen). Eniten sanoi Tornion Torpissa, jossa sadetta kertyi 129 mm.

Itämeren jäätalvesta muotoutui hyvin leuto. Jäätalven huippu, 51 000 km², saavutettiin jo 23. tammikuuta.

Helmikuu

Suursäätilan pysyessä samanlaisena lauha matalapaineputki jatkui vielä helmikuunkin puolella. Kuukausi oli harvinaisen leuto, maan keski- ja itäosassa paikoin yli seitsemän astetta tavanomaista leudompi. Terminen kevät alkoi monin paikoin maan etelä- ja keskiosassa Oulun korkeudella saakka jopa 1-2 kuukautta etuajassa 18.-19. helmikuuta. Myös lumitilanne oli kuukauden edetessä erikoinen: etelä- ja lounaisrannikolla lunta oli laajalti alle 10 cm, mutta Kainuun Ristijärvellä ja Kilpisjärvellä lumen syvyys oli parhaimmillaan yli 1,1 metriä.

Kaiken kaikkiaan talvesta 2014-2015 muotoutui maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen leuto, myös talvisademäärät olivat tavanomaista suurempia. Meteorologin näkökulmasta katsottuna talvi 2014-2015 oli esimakua siitä, mihin suuntaan talvemme ovat kuluvan vuosisadan aikana menossa: maan etelä- ja lounaisosasta pysyvä lumipeite saattaa kadota kokonaan, kun taas talvisateiden lisääntyessä lumen syvyys voi sydäntalvella kasvaa niillä alueilla, joilla lämpötila pysyy pääosin pakkasen puolella. Näin ollen etelän lumettomien talvien kontrastina esimerkiksi Kainuun ja Lapin sydäntalvet voivat tulevaisuudessa olla nykyistä lumisempiakin.

Runsaiden talvisateiden johdosta Ruotsissa oli helmikuussa paikoin ennätyksellisen lumista: itärannikolla Luulajassa mitattiin paikkakuntakohtainen kaikkien aikojen uusi lumensyvyysennätys, 111 cm. Toisaalla Ruotsin Skånessa annettiin kevätkauden ensimmäinen ruohikkopalovaroitus jo 9. helmikuuta.

Yhdysvaltojen itäisissä osavaltioissa erittäin suuret lumikertymät aiheuttivat ongelmia helmikuun aikana. Bostonin alueella lumensyvyys kasvoi parhaimmillaan 140 senttimetriin. Lisää aiheesta täällä.

Maaliskuu

Maaliskuussa tavanomaista lauhempi sää jatkui. Länsirannikolla ja pohjoisessa kuukaudesta muotoitui paikoin poikkeuksellisen lauha, muuallakin kuukausi oli harvinaisen lauha. Ahvenanmaan Jomalassa lämpötila kohosi 8. päivänä 13,5 asteeseen ja tämä olikin koko maaliskuun korkein lukema. Sallassa pakkanen kiristyi vielä kuun loppupuolella 28,5 asteeseen 22. päivänä. Maaliskuun sademäärä oli suuressa osassa maata tavanomaista suurempi. Takatalvi toi paikoin eteläisimpään Suomeen ja pääkaupunkiseudulle kuun viimeisenä päivänä vielä 20 cm:n lumikerroksen. Runsaat lumisateet yllättivät maaliskuun loppupuolella myös Norjassa Oslon seutuvilla, missä lunta kertyi enimmillään 60 cm vuorokauden aikana.

Huhtikuu

Huhtikuu ei tuonut muutosta alkuvuoden suursäätilaan: Suomi kuului yhä matalapaineiden reitille ja sää jatkui tavanomaista lämpimämpänä, Länsi- ja Pohjois-Lapissa huhtikuu oli harvinaisen leuto. Huhtikuun korkein lämpötila mitattiin 12. päivä Kauhavalla: 17,1 astetta. Paikoin Pohjanmaalla ja maan itäosassa huhtikuun sadekertymä oli harvinaisen suuri. Huhtikuu toi mukanaan myös kovia tuulia ja esimerkiksi 8. päivänä maa-alueilla myrskypuuskat aiheuttivat tuhoja.

Huhtikuun loppupuolella starttasi kuta kuinkin elokuulle jatkunut ”vitsaus”, jonka aikana matalapaineet kuljettivat juuri ja juuri Suomen etelä- ja kaakkoispuolelle kesäisen lämmintä, helteistäkin ilmaa, kun taas Suomi jäi toistuvasti kylmempään polaari-ilmamassaan, ja osa sateista tuli huhti- ja toukokuun puolella lumena. Kuun viimeisinä päivinä esimerkiksi Sotkamossa lunta kertyi vielä 28 cm.

Toukokuu

Toukokuussa kevät eteni maltillisesti, ja kuukaudesta muotoutuikin maan etelä- ja länsiosassa tavanomaista kylmempi. Suursäätila suosi yhä Suomeen lännestä saapuvia matalapaineita sateineen ja tuulineen, kesäiset korkeapaineet jäivät Etelä-Euroopan ja Venäjän asiaksi. Toukokuussa ei ollut yhtään hellepäivää, ja viimeksi näin on käynyt vuonna 1998. Toukokuun ylimmäksi lukemaksi jäi Mikkelissä 26. päivänä mitattu 21,7 astetta. Melko viileästä ja epävakaisesta säätyypistä huolimatta terminen kesä alkoi kuta kuinkin ajallaan eteläisessä ja keskisessä Suomessa.

Pohjanmaan rannikoilla ja paikoin Lapissa toukokuu oli poikkeuksellisen sateinen; tyypillisesti toukokuun sademäärä on alle 50 mm, mutta esimerkiksi Kittilän Kenttärovalla vettä kertyi 116 mm. Toukokuun aikana paikanettujen maasalamoiden määrä oli mittaushistoriamme kolmanneksi alhaisin (v. 1960 alkaen).

Tavanomaista selvästi lämpimämpää oli useaan otteeseen mm. läntisellä Välimerellä ja Kanariansaarilla. Lanzarotella mitattiinkin toukokuun kaikkien aikojen uusi lämpöennätys, 42,4 astetta (aikaisempi 36,6 °C, v. 1986 toukokuussa). Myös Espanjassa mitattiin uusia paikkakuntakohtaisia ennätyksiä ja esimerkiksi maan itäosassa, Carcaixentissa, lämpötila kohosi 44,4 asteeseen kuun loppupuolella.

Kesäkuu

Suomi jämähti kesäkuun ajaksi polaarisen suihkuvirtauksen kylmemmälle puolelle matalapaineen solan alueelle. Suuressa osassa maata kuukausi oli tavanomaista viileämpi, paikoin harvinaisen viileä. Vielä kesäkuun viimeisellä viikolla sisämaasta löytyi useita havaintoasemia, joilla 20 astetta ei oltu ylitetty. Kesän ensimmäinen hellepäivä koitti vasta 29. kesäkuuta, jolloin Mikkelissä päästiin 25,4 asteeseen. Tämä olikin toisiksi myöhäisin ensimmäinen hellepäivä (ed. 6.7.1987) viimeisen 50 vuoden aikana. Kesäkuu oli jälleen laajalti tavanomaista sateisempi kuukausi, ja eniten satoi Pyhäjärvellä, 173 mm.

Etelä-Eurooppa ja ajoittain keskinenkin Eurooppa kylpivät paahtavassa helleaallossa, lämpötila kohosi kuun loppupuolella Länsi-Euroopassa laajalti 30-40 asteen lukemiin. Aika ajoin voimakkaat ukkoset ja jättirakeet moukaroivat erityisesti Benelux-maita ja Saksaa.

Heinäkuu

Viileä ja epävakainen kesäsää jatkui heinäkuussakin. Kuukausi oli koko maassa tavanomaista viileämpi, Kainuussa ja Itä-Lapissa jopa poikkeuksellisen viileä. Matalapaineen kylmä sola piti yhä Suomea otteessaan ja kuukausi oli jälleen tavanomaista sateisempi yleispiirteeltään. Eniten vettä kertyi Suomussalmella: 161 mm. Heinäkuun alkupuolella Suomi sai ohimenevästi maistiaisia Etelä- ja Keski-Euroopan helleaallosta, ja 3. heinäkuuta Kouvolan Utissa mitattiinkin kuukauden korkein lämpötila, 31,4 astetta. Heinäkuisia hellepäiviä kertyi vain kolme kappaletta ja heinäkuusta muodostui toiseksi vähähelteisin sitten vuoden 1959. Viileästä heinäkuusta kielivät myös salamatilastot: heinäkuussa maasalamoita mitattiin ennätyksellisen vähän. Lisätietoa täältä.

Etelä- ja ajoittain Keski-Euroopassakin tukala helleaalto jatkui lähes taukoamattomana. Esimerkiksi Lontoon Heathrow’lla mitattiin 1. heinäkuuta Iso-Britannian uusi lämpöennätys, 36,7 astetta, ja monilla paikkakunnilla läntisessä Euroopassa rikottiin paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä. Rajuilmat trombeineen ja rakeineen moukaroivat heinäkuussakin.

Elokuu

Auringonpalvojien ja helteiden ystävien odotus palkittiin vasta elokuussa, jolloin pitkäkestoinen korkeapaine vahvistui Suomen eteläpuolelle ja toi mukanaan peräti 15 hellepäivää. Elokuusta muodostui kesän lämpimin kuukausi ja se oli Länsi- ja Pohjois-Lapissa paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Elokuun korkein lämpötila, 27,8 °C, mitattiin Turun Artukaisissa 25. päivänä. Elokuu oli vuoden ensimmäinen kuukausi, jolloin satoi yleispiirteittäin tavanomaista vähemmän. Tornion Aapajärvellä sadetta kertyi kuitenkin 97 mm. Kesä-elokuun salamointi jäi ennätyksellisen vaisuksi.

Syyskuu

Syyskuu oli lämpöoloiltaan tavanomaista lämpimämpi, Lapissa paikoin jopa poikkeuksellisen tai ennätyksellisen lämmin. Lapissa syyskuun toisella viikolla mitatut yli 20 asteen lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden hyvin korkeita, ja kuukauden korkeimmaksi lukemaksi jäi sekä Inarin Angelin 11. päivänä että Lappeenrannan Konnunsuolla 1. päivänä mitatut 22,0 astetta. Syyskuu oli tavanomaista sateisempi kuukausi erityisesti valtaosassa maan länsiosaa – eniten satoi Pudasjärven Sarakylässä, 163 mm.

Lokakuu

Lokakuussa korkeapaineen alue parkkeerasi Suomen ylle ja kuukaudesta muotoitui vähäsateinen, ennätyksellisen aurinkoinen ja lämpöoloiltaan melko tavanomainen. Etelä- ja Länsi-Suomessa lokakuu oli jopa poikkeuksellisen aurinkoinen ja aurinkotunteja kertyi enemmän kuin keskimäärin syyskuussa. Lokakuun alkupuolella hyvin lämmintä ilmaa virtasi maahamme ja kuun korkein lämpötila mitattiin 2. päivänä, jolloin Maarianhaminan lentoasemalla päästiin tasan 18 asteeseen. Lokakuun kaikkien aikojen lämpöennätys on 19,4 astetta (Helsinki, Malmi, mit. 2.10.1985). Ensilumi satoi monin paikoin pohjoiseen vasta lokakuun viimeisellä viikolla.

Lokakuun 24. päivänä tiettävästi kaikkien voimakkain hurrikaani, Patrcia, iskeytyi Meksikon länsirannikolle. Satelliittihavaintojen mukaan keskituulen nopeus hurrikaanissa oli jopa yli 90 m/s. Tarkemmin Particiasta kirjoitin täällä.

Marraskuu

Lokakuisen korkeapaineen jälkeen matalapaineet ottivat vallan marraskuussa ja sää muuttui tuuliseksi, hyvin leudoksi ja sateiseksi. Marraskuu oli monin paikoin harvinaisen lämmin – joillain mittausasemilla maan etelä- ja länsiosassa poikkeuksellisen lämmin. Kuun ensimmäisinä päivinä Suomeen virtasi hyvin lämmintä ilmaa etelämpää Euroopasta ja samalla muodostui voimakas föhntilanne, jonka myötä 3. päivänä Kemiönsaaressa mitattiin kaikkien aikojen uusi marraskuun lämpöennätys, 14,3 astetta. Tarkemmin aiheesta täällä. Kuun puolivälin jälkeen sää kuitenkin kylmeni ja Enontekiön Näkkälässä mitattiin marraskuun alin lukema, -27,5 °C, 23. päivänä. Marraskuun sadekertymät olivat lähellä keskiarvoja, mutta paikoin Lapissa satoi poikkeuksellisen paljon. Eniten satoi Tornion Torpiossa, 132 mm.

Marraskuun loppupuolella, 23.-24. päivinä voimakas lumentulo aiheutti laaja-alaisia sähkökatkoksia erityisesti maan länsi- ja keskiosassa. Lunta pyrytti parin päivän aikana esimerkiksi Juupajoen Hyytiälässä 44 cm. Kuun loppuun mennessä lumet olivat jo sulaneet ja lumiraja kohonnut Kainuusta kohti Meri-Lappia yltävälle vyöhykkeelle.

Marraskuu oli tavanomaista lämpimämpi valtaosassa Eurooppaa ja esimerkiksi Iso-Britannian Trawscoedissa (22,4 °C) ja Saksan Garmisch-Partenkirchenissä (22,7 °C) mitattiin uudet marraskuun lämpöennätykset.

Marraskuun loppupuolen kylmänpurkaus aiheutti runsaita lumisateita myös etelämpänä Euroopassa. Esimerkiksi Tanskan Roskildessa lunta tuprutti 60 cm ja Ranskassakin paikoin jopa metrin verran.

Joulukuu

Joulukuussa voimakkaiden matalapaineiden taukoamaton vyöry jatkui ja kuukaudesta onkin alustavien arvioiden mukaan muotoutumassa maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen tai poikkeuksellisen lämmin, pohjoisessakin useita asteita tavanomaista lämpimämpi. Maan keskivaiheilla joulukuun sadekertymät ovat paikoin ennätyksellisen suuria. Suomen uusi joulukuun lämpöennätys mitattiin kahteen otteeseen uusiksi: ensin itsenäisyyspäivänä Maarianhaminassa, 11,1 astetta ja seuraavan kerran 20. päivänä Kokemäellä, 11,3 astetta. Useita paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä rikottiin joulukuun aikana myös muilla havaintoasemilla.

Voimakkaiden ja pitkäkestoisten lounaistuulien ja matalan ilmanpaineen vuoksi merenpinta nousi hyvin korkealle erityisesti Suomenlahdella 4.-5. joulukuuta aiheuttaen paikallista tulvimista etelärannikon tuntumassa. Lisää aiheesta täällä.

20. päivänä Ruotsissakin sivuttiin kaikkien aikojen lämpötilaennätystä – Gotlannissa lämpötila kipusi 13,7 asteeseen ja yhtä korkea lukema mitattiin viimeksi jouluaattona 1977. Itä-Ruotsissa mitattiin paikoin uusia paikkakuntakohtaisia joulukuun lämpöennätyksiä.

Suomen ja Ruotsin lisäksi joulukuun uusia paikkakuntakohtaisia lämpöennätyksiä hätyteltiin myös Uudessa-Seelannissa 21. päivänä: esimerkiksi Christchurchissa mitattiin 35,5 astetta.

Joulukuussa myös mm. Ranskassa mitattiin poikkeuksellisen korkeita lämpötiloja, kun lämpötila vielä kuun puolivälissä kohosi ylimmillään 24 asteeseen. Yhdysvaltojen itäosassa joulunpyhät olivat ennätyslämpimiä: New Yorkissa lämpötila kohosi jouluaattona 22 asteeseen (aikaisempi ennätys 17 astetta).

Norjassa joulukuu oli hyvin sateinen – alkukuun voimakkaat sateet (yli 100 mm/vrk) aiheuttivat länsirannikon tuntumassa ennennäkemättömiä tulvia. Lisää aiheesta täällä.

 

Mitä sinulle jäi mieleen kuluneesta säävuodesta ja mitä odotat tulevalta vuodelta?

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2016 KOKO FORECAN PUOLESTA JA KIITOS MIELENKIINNOSTA SIVUSTOAMME JA BLOGIAMME KOHTAAN!

Markus Twitterissä: @markusmanty

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

–

tilastotiedot: Ilmatieteen laitos