Author: Markus Mäntykannas

Tiettävästi kaikkien aikojen voimakkain läntisellä pallonpuoliskolla syntynyt trooppinen hirmumyrsky, Patricia, iskeytyi lauantaiyönä Suomen aikaa Meksikon länsirannikolle. Patricia voimistui torstain ja perjantain aikana trooppisesta myrskystä 5. luokan hurrikaaniksi, mutta toisaalta myös heikkeni nopeasti rannikolle iskeydyttyään.

Satelliittihavaintojen mukaan tuulen nopeus on ollut jopa yli 90 m/s (325 km/h), ja viisiportaisella hurrikaanien voimakkuutta mittaavalla Saffir-Simpson -asteikolla Patricia täyttää kirkkaasti 5. luokan hurrikaanin määritelmän. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä mitattu tuulen nopeus on vain yhden minuutin keskituulen nopeus, joten se ei suoraan ole verrannollinen paremmin tuntemaamme ja käyttämäämme 10 minuutin keskituulen nopeuteen.

Tällä hetkellä käytetty Saffir Simpson -asteikko on viisiportainen, mutta herää kysymys, olisiko Patricia oikeutettu jopa 6. luokan hurrikaanin titteliin. 5. luokan hurrikaanin rajatuulennopeus (1 min) on 252 km/h – Patricia ylittää sen 1,3-kertaisesti.

Patricia jatkaa matkaansa subtrooppisen suihkuvirtauksen ohjaamana kohti Yhdysvaltojen Teksasin etelärannikkoa. Meksikonlahti tulee tarjoamaan heikentyneelle Patricialle suuren lämmön- ja kosteudenlähteen, joten rankkasateet ovat pian ongelmana myös Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden sisämaassa saakka.

Itäisen Tyynenmeren hurrikaanien ja Patrician syntymekanismi

Trooppisista hirmumyrskyistä puhuttaessa monelle tulevat ensimmäisenä mieleen Meksikonlahden tai Atlantin hurrikaanit ja Filippiinien taifuunit. Itäinen Tyynimeri on unohdettu alue, vaikka siellä keskimäärin trooppisten myrskyjen ja hirmumyrskyjen esiintyvyystiheys on suurin heti läntisen Tyynenmeren jälkeen. Useimmiten hurrikaanit ajautuvat Väli-Amerikan länsipuolella syntyessään virtausten mukana kohti luodetta, missä on avomerta, eikä siis välitöntä uhkaa asutukselle. Sen sijaan Patricia-hurrikaanin reitti suuntautuikin suoraan kohti Meksikon rannikkoa, ja yllättävää oli myös Patrician poikkeuksellisen nopea voimistuminen.

Tässä viisi tekijää, jotka vaikuttavat itäisen Tyynenmeren hurrikaanien syntyyn:

1) Itäinen aalto, Afrikan ”siemen”

Poikkeamat Pohjois-Afrikan yllä vaeltavassa suihkuvirtauksessa voivat laukaista nk. itäisen aallon, joka toimii ”siemenenä” useille Atlantin hurrikaaneille. Tämä itäinen aalto etenee troposfäärissä usein Meksikonlahdelle ja on arveltu, että sen vaikutus yltää myös itäisen Tyynenmeren alueelle, jossa se toimii provokaattorina trooppisille myrskyille. Itäinen aalto syntyy pohjoisen Afrikan länsiosan voimakkaan lämpötilaeron seurauksena (rannikko vs. Sahara).

2) Mesoskaalan konvektiiviset järjestelmät, MCS:t

Valtavat, usean sadan kilometrin halkaisijan omaavat mesoskaalan konvektiiviset järjestelmät, ns. monisolu-ukkoskuurot, voivat myös toimia alkulähteenä hurrikaanin syntymiselle. Pitkäikäisiin MCS:hin voi kehittyä pyörteisyyttä ja ikään kuin keskus, jota tuulet alkavat kiertämään matalapaineen tavoin. Hyvin lämpimän merialueen ylle ajauduttuaan pitkäikäinen ja voimakas systeemi voi voimistua trooppiseksi hirmumyrskyksi saakka.

3) Lämmin merivesi

Nykyilmastossa trooppiset myrskyt vaativat syntyäkseen vähintään 27-asteista merivettä tarpeeksi paksussa kerroksessa. Merenpinnasta tapahtuu voimakasta vesihöyryn haihtumista ja kosteudensiirtoa ylemmäs ilmakehään, jossa tiivistymislämmöllä on merkittävä rooli hurrikaanin voimistumisessa. Patricia-hurrikaanin nopean voimistumisen saattoi mahdollistaa El Nino -ilmiön myötä tavanomaista lämpimämmäksi lämmennyt merivesi paksuhkossa pintakerroksessa Meksikon länsipuolella. Satelliittihavaintojen mukaan merivesi alueella on yli 30-asteista.

4) Heikentynyt tuuliväänne

Hurrikaanin synty vaatii myös heikon tuuliväänteen, sillä muutoin lämpö ja kosteus ”tuulettuvat pois” matalapainealueelta. El Nino -vuosina tuuliväänne pienenee itäisellä Tyynellämerellä ja voimistuu keskisellä Atlantilla.

5) El Nino

El Ninolla on todettu olevan suuri merkitys hurrikaanien esiintyvyyteen: voimakkaina El Nino -vuosina Atlantin puolella hurrikaanien määrä vähenee, kun taas itäisellä Tyynellämerellä hurrikaaneja syntyy herkemmin ja osa hurrikaaneista on myös hyvin voimakkaita. Syksyn edetessä hurrikaanikausi kuitenkin hiipuu Väli-Amerikan molemmilla puolilla.

Korkeapaineviikko on ollut meteorologin ja kuulemma monen muunkin mieleen. Etelässä ruska on nyt parhaimmillaan, ja viikonloppuna allekirjoittaneellakin on tarkoitus sukeltaa syksyisen luonnon syleilyyn. Ei tätä autuutta kauaa kestä.

Kuluneella työviikolla minulta on kyselty, josko ne kesäkumit olisi jo syytä vaihtaa talvirenkaisiin ja milloin etelään saadaan ensilumi. Vaikka itse ajelen ja moni muukin ajelee vielä kesärenkailla, suosittelen olemaan tarkkaavainen erityisesti aamuliikenteessä ja käyttämään omaa harkintakykyä. Lämpötila laskee tähän aikaan vuodesta selkeinä öinä herkästi pakkasen puolelle ja mikäli ilmassa on tarpeeksi vesihöyryä, voi se härmistyä tien pinnoille kuuraksi. Näin voi itse asiassa käydä, vaikka ilman lämpötila olisikin plussan puolella, sillä tien pinnat kylmenevät nopeammin ja voivat olla pakkasella. Ei kannata antaa lämpömittarin hämätä: lokakuun edetessä ja myöhemmin syksyllä on syytä olla tarkkaavainen aina, kun taivas on selkeä, vaikka ulkolämpömittari näyttäisikin lämpöasteita.

Atlantin matalapaineet heräävät henkiin

Korkeapaine ohjailee Suomen säätä vielä viikonloppuna: päivät ovat enimmäkseen poutaisia ja varsinkin lännessä ja etelässä myös melko aurinkoisia. Viikonlopun mittaan pilvisyys on kuitenkin lisääntymässä idässä ja pohjoisessa ja sunnuntaina runsaampaa pilvisyyttä voi valahtaa jo etelämmäs. Vuodenaikaan nähden lähipäiviä vietetään 2-5 astetta tavanomaista lämpimämmässä säässä.

Alkuviikon jälkeen korkeapaineemme näyttäisi sanovan sopimuksensa irti. Pohjois-Atlantin yllä ylemmän ilmakehän suihkuvirtausten lasketaan viikonvaihteen jälkeen voimistuvan selvästi, jolloin voimakkaitakin säähäiriöitä on muodostumassa itä-länsi -suunnassa. Atlantin matalapainekausi on aktivoitumassa, ja tämän myötä kunnon syysmyrskyt uhkaavat alkuviikon jälkeen ainakin Skandinavian länsiosaa ja Brittein saaria.

Suurempi muutos Suomen säätilassa saattaa olla edessä ensi viikon puolivälissä, jolloin olemme siirtymässä Atlantin matalapaineiden ohjailemana tuuliseen, epävakaiseen ja sateiseen syysmoodiin. Syysmyrskytkään eivät ole poissuljettuja. Siirtyminen epävakaisempaan säätyyppiin tähän aikaan vuodesta tietää myös lämpeneviä öitä. Mikäli pysymme liikkuvien matalapaineiden reitin etelä- tai itäpuolella, vallitsevat meillä myöhemmin ensi viikolla pääsääntöisesti hyvin leudot lounaisvirtaukset. Matalapaineiden välissä lyhyet kylmänpurkaukset ovat kuitenkin mahdollisia.

Näin ollen etelä- ja keskisuomalaisten ensilumihaaveiden toteutuminen siirtyy tuonnemmas.

Syyssateiden ja -myräköiden saapuminen: kannatatko vai vastustatko?

Jokaisella ammattiryhmällä on omat painajaisensa ja liuta asioita, joita ei toivoisi kohtaavan työuransa aikana. Ammattiurheilija voi loukata jalkansa, parturi-kampaaja tulla allergiseksi kemikaaleille ja artisti menettää äänensä kesken tärkeän esityksen. Meteorologeillakin on omat painajaisensa – minulla eräs, joka hiipii alitajunnasta uniini säännöllisin väliajoin lähes muuttumattomana.

MTV:n aamuennustusvuorot alkavat meteorologeilla jo ennen aamuviittä, ja ensimmäinen Huomenta Suomen suora säälähetys on n. klo 6:35. Herätyskello soi, tai ainakin sen pitäisi soida minulla aamuvuoropäivinä klo 3:40.

Painajaisunessani kellot eivät soi: ei pihaustakaan Samsungin tai Philipsin iki-ihanista melodioista. Nukun kuin tukki, kunnes saan puhelun: ”Missä sä oikein olet, sulla on nyt lähetys menossa!”

Avaan unessani television. Sääkartta taustalla, tyhjä studio, ei meteorologia.

Meteorologi istuu kauhusta kankeana kotisohvalla katsoen studiota, jossa hänen pitäisi juuri tällä sekunnilla olla:

Uni päättyy nopeasti ja herään todellisuuteen. Painajaisuneni ei ole koskaan toteutunut, kiitos kahden luotettavan herätyskellon.

Sää tulee siis välillä uniin, mutta ei aina negatiivisessa mielessä. Eräänä yönä pääsin ennustamaan unessani niin absurdia jouluaattosäätä, että kyllä pisti hymyksi herättyänikin. Vai mitä sinä tykkäisit tällaisesta jouluaatosta:

”Myrskyn jälkeen on poutasää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää”

Legendaarinen Kari Tapion kappale alkoi soida tänään aamulla päässäni, kun vilkaisin herätessäni ikkunasta ulos ja ihastelin aurinkoista ja seesteistä Helsinkiä. Puuskainen tuuli ulvoi vielä perjantaina myöhäisillasta siihen malliin, että korvatulpat tulivat tarpeeseen unen takaamiseksi. Valio-myrsky riepotteli Suomea perjantaina ja vielä lauantaiyönäkin – läntisillä merialueilla ja länsirannikolla mitattiin laajalti myrskylukemia (yli 21 m/s), ja kovin yksittäinen puuska oli peräti 31,1 m/s (Kaskinen Sälgrund). Myös maa-alueilla mitattiin huomattavan voimakkaita puuskatuulia: esimerkiksi Liperi-Tuiskavanluodolla 25,8 m/s ja Jämsän Hallissa 25,7 m/s. Roudattoman ja pehmeän maaperän johdosta puita kaatui huomattava määrä verrattuna normaaliin talvimyrskyyn. Myös ensilumi rekisteröitiin tänään sataneeksi kahdella mittausasemalla Käsivarren Lapissa. Lisää lunta tulee tupaan jo huomenna.

Ruskaa kannattaa nyt ihailla lähipäivinä etelässä. Ensi viikon voimakas kylmeneminen ja pakkasyöt saavat ruskan etenemään nopeasti ja vähitellen hiipumaan. Mikäs sen miellyttävämpää kuin happihyppely luonnon väriloistossa kuulaana ja kirpeänä syyspäivänä!

Talvirenkaita alle pohjoisessa – etelässäkin kylmenee

Sunnuntaina pieni matalapaine liikkuu maan pohjoisosan yli kohti itää. Sateet saapuvat pakkasilman päälle, joten ainakin Keski- ja Pohjois-Lapissa aamun sateet alkavat lumena, mutta muuttuvat myöhemmin osittain rännäksi. Rovaniemen eteläpuolella sataa pääosin silkkaa vettä. Huomisen lumisateet tuovat osaan Lappia syksyn ensimmäiset todelliset keliongelmat lumisten ja sohjoisten tienpintojen myötä. Kaiken kukkuraksi ilma pakastuu ja selkenee sateiden jälkeen nopeasti illalla, joten loska ja vesi pääsevät jäätymään. Talvirenkaat on siis syytä jo laittaa alle Lapissa.

Etelämpänä kylmeneminen tuntuu selvemmin alkuviikolla. Sunnuntaina Etelä- ja Keski-Suomi kuuluvat vielä lämpimämmän ja kosteamman ilman sektoriin, mutta maanantaina matalapaineen jälkipuolella ilmavirtaus kääntyy puhaltamaan suoraan Jäämereltä ja tuo meille tuntuvasti kylmemmät syyssäät. Ilmamassa on ensi viikon aikana asteittain kylmenemässä: siinä missä vielä maanantaina etelässä päästään nipin napin päiväsaikaan +10 asteeseen, voi myöhemmin +5 astettakin tehdä tiukkaa. Lapista löytyy alueita, joilla saatetaan pysyä yötä päivää pakkasen puolella ensi viikolla. Suuressa osassa maata, etelärannikkoa myöden, on öisinkin pakkasta selkeällä säällä.

Korkeapaineen vaikutuspiirissä ilma on pääosin kuivaa ja useampi päivä on melko aurinkoinen. Siitä huolimatta paikalliset kuurosateet ovat koillisvirtauksessa mahdollisia alkuviikolla. Todennäköisimmin kuuroja saadaan idässä, mutta osa niistä voi ajautua eteläiseenkin Suomeen. Ilman ollessa kuivaa ja ilmamassan ollessa selvästi pakkasen puolella kaikki ensi viikon kuurot ovat joko lunta tai räntää, vaikka maanpinnalla lämpötila olisikin useita asteita plussan puolella. Etelässäkin voidaan siis bongata alkuviikolla syksyn ensimmäiset lumihiutaleet!

Mielenkiintoista on seurata Suomenlahden tilannetta: viikon puolivälissä maamme ylle saapuvan ilmamassan ennakoidaan olevan peräti yli 20 astetta Suomenlahden pintavettä kylmempää. Sopivissa olosuhteissa merelle voi syntyä kuurosateita, joiden olomuoto voi olla lunta tai räntääkin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että meren yllä kehittyvät kuurot tulevat ajautumaan Viron rannikolle. Sen sijaan Pohjois-Lappiin voi ensi viikon mittaan ajautua sulalta ja verrattain lämpimältä Jäämereltä sakeitakin lumikuuroja.