Tässä heinäkuussa ei ole vielä pitkiä lämpimiä ja poutaisia jaksoja näkynyt, sää on pysynyt varsin epävakaisena. Pohjoiseen suuntautuvat lämpimän ilmamassan kielekkeet ovat jääneet läntisen Euroopan ja Venäjän ylle.
Suuren mittakaavan korkea- ja matalapaineiden sijainti määrittää suurilta osin paikallissään. Töihin tullessaan meteorologi tarkistaakin ensimmäisenä, minkälaisessa ilmamassassa ollaan, missäpäin Eurooppaa on laajoja korkea- ja matalapaineiden alueita ja erityisesti missäpäin kulkee lämpimämmän ja viileämmän ilmamassan rajapinta ylempänä ilmakehässä.
Loppuviikon ajan Suomi pysyy liikkuvien matalapaineiden reitillä. Meteorologien usein käyttämien ilmausten avulla muotoiltuna – ”sää on epävakainen”. Sateet ja auringonpaiste vuorottelevat ja sää ei ole ihan mahdottoman kylmä, mutta eipä helteinenkään; vertailukautena eli vuosina 1961-1990 keskimääräinen päivän ylin lämpötila vaihteli Suomessa kuun puolivälissä välillä 20 – 21 Celsiusastetta, mutta loppuviikolla lämpötila ei jaksa kivuta kahteenkymppiin minään päivänä kaikkialla Suomessa.
Liikkuvat matalapaineen keskukset ja niihin liittyvät sateet ovat tehneet tulevan viikonlopun sään ennustamisesta jännittävää. Matalapaineiden ja sateiden reitissä on ollut satojen kilometrien heittoja ennusteiden välillä, yksittäisissä paikoissa sääennuste on seilannut täysaurinkoisen ja kaatosateen välillä.
Seuraavaa osataan kuitenkin jo melko suurella varmuudella sanoa:
Huomenna torstaina edelliset sadealueen rippeet heikkenevät vähitellen maan pohjoisosan yllä, mutta etelästä leviää jo seuraava annos sateita. Perjantaina tuo uusi sadealue matkaa maan keskiosan yli, lounaasta alkaen sää alkaa jo poutaantua. Lauantaina sateet siirtyvät jo maan pohjoisosan ylle. Sunnuntai, joka ei enää mahtunut videolle, näyttää varsin poutaiselta koko maassa; uudet sateet kärkkyvät kuitenkin jo lännessä nurkan takana.
Kesäkuun tilastoja: viileää ja jälleen huomattavan vähän salamointia
Ilmatieteen laitoksen julkaiseman kuukausikatsauksen perusteella päättynyt kesäkuu on ollut Suomessa viileä, paikoin jopa harvinaisen kolea. Koko maassa lämpötilat jäivät alle keskiarvon, suurin poikkeama oli maamme itäpuoliskolla ja Itä-Lapissa. Osassa Suomea edellisen kerran yhtä koleaa tai koleampaa on kesäkuussa ollut vuosina 2003 ja 1993.
Kesäkuun korkeimmaksi lukemaksi muodostui Mikkelissä 16. päivänä mitattu 26,2 astetta, ja hellelukemille kesäkuussa päästiin jossain päin maata yhteensä kuutena päivänä (keskimäärin kahdeksana). Kesäkuussa satoi vaihtelevasti: maan etelä- ja keskiosassa paikoin yli 100 mm (Tampereella 137 mm), kun taas osassa maata sadetta kertyi vain muutamia kymmeniä millimetrejä.
Huomionarvoista on myös se, että kesäkuussa on salamoinut poikkeuksellisen vähän. Viileä polaari-ilmamassa ei ole suotuisa salamoinnille – aktiiviset ukkosrintamat ovat jääneet touko-kesäkuun aikana Etelä- ja Keski-Eurooppaan. Touko-kesäkuussa paikannettu kokonaissalamamäärä on ennätyksellisen alhainen 1960-luvulta lähtien tarkasteltuna. Onkin mielenkiintoista seurata tätä mahdollista ”trendiä”, sillä 2010-luvulla tämä olisi jo toinen ennätyksellisen vaisu ukkoskesä. Salamoiden tapaan myös myrskyjen määrä on pienentynyt. Vähenevätkö ukkosmyräkät ja syysmyrskyt Suomessa tulevaisuudessa vai onko tämä vain luonnollista vaihtelua? Aika näyttää.
Viileä ja epävakainen viikko edessä
Heinäkuun ensimmäinen kokonainen viikko on melko viileä ja epävakainen. Matalapaine pyörittää sateita maamme yllä lähipäivinä ja vasta perjantaina on tiedossa seuraava poutaisempi päivä. Itä- ja Pohjois-Suomi kuuluvat kuitenkin aluksi lämpimän ilman sektoriin: sekä maanantaina että tiistaina hellelukemille on mahdollisuus yltää auringonpaisteessa – tiistaina enää lähinnä Inarin alueella. Tämän jälkeen seuraavasta hellepäivästä ei ole merkkiäkään operatiivissa ennusteissa ainakaan tulevaan 10 vuorokauteen.
Heinäkuun salamatilastot kasvavat jonkin verran tiistain ja keskiviikon aikana: paikoin yksittäisiä voimakkaita ukkoskuurosoluja muodostuu tiistaina erityisesti Pohjanmaan suunnalle ja keskiviikkona pohjoisemmas. Salamointi ei välttämättä ole kovinkaan intensiivistä, mutta paikallisesti sademäärät voivat kasvaa hyvinkin suuriksi, sillä matalapaineen ympäristössä kuuropilvet liikkuvat melko hitaasti ja vettä voikin jollekin alueelle kertyä yksittäisestä kuurosta yli 20 mm.
Keskiviikko ja torstai ovat viikon koleimmat päivät, jolloin lämpötila jää suuressa osassa maata 10 ja 15 asteen välille. Poikkeamat heinäkuun alun normaalilukemiin ovat paikoin jopa yli 10 astetta eli voidaankin puhua harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen koleista päivistä.
Kuva 1: GFS-malliajoon perustuva ennustettu lämpötila-anomalia Euroopan yllä to 6.7.2017. Poikkeama Suomessa on Euroopan suurin. Lähde: Pivotal Weather
Viikonloppuna sää näyttäisi kuitenkin poutaantuvan ja hieman lämpenevän. Tällöin voidaan taas yleisemmin päästä lähemmäs 20 asteen lukemia, mutta suuressa osassa maata jäädään silti heinäkuun keskiarvoja alhaisempiin lukemiin.
Suihkuvirtaus eristää lämmön Etelä-Eurooppaan – heinäkuu jatkuu viileänä
Leveysasteillemme on tyypillistä, että kuulumme ilmamassoja jakavan suihkuvirtauksen vaikutuspiiriin: välillä sen etelä- ja välillä pohjoispuolelle. Keskileveysasteiden lämpimän ilmamassan ja pohjoisten leveysasteiden polaari-ilmamassan väliin syntyy erityisesti talvisin yläilmakehään voimakas suihkuvirtaus, joka siis jakaa kylmän ja lämpimämmän ilmamassan. Nyt jo kuluneen kahden kuukauden aikana Suomi on lähes poikkeuksetta kuulunut suihkuvirtauksen pohjoispuolelle viileään polaari-ilmamassaan. Suihkuvirtaus on tiiviisti eristänyt ja blokannut Etelä-Euroopan helteisen ilmamassan vaellukset kohti pohjolaa, ja onkin tuntunut, että ero Pohjois- ja Etelä-Euroopan lämpötiloissa on kesäajaksi ollut välillä epätyypillisen suuri. Helle on muhinut etelässä jo pitkään ja siellä se näyttäisi myös pysyvän.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Euroopan suursäätilaan ei ole pitkään aikaan tulossa mainittavaa muutosta. Suomi kuuluu yhä viileälle ja epävakaiselle puolelle: matalapaineita ja sateita on tiedossa näillä näkymin ainakin kuun puoliväliin saakka ja lähinnä puhutaan yksittäisistä aurinkoisemmista ja lämpimämmistä päivistä. Samaan aikaan Välimeren aluetta piinaavat ennätyshelteet ja yli 40 asteen kuumuus.
Kuva 2: Suomen kohtalo lähiviikkoina on viileä ja epävakainen. Helteet muhivat jatkossakin Välimerellä, ajoittain Keski-Euroopassa.
Kesämme tulevaisuudessa?
Saattaa olla, että tulevaisuudessa suihkuvirtaukset ovat entistäkin itsepäisempiä ja arvaamattomampia. Siinä missä Suomessa on aiemmin totuttu vaihtelevaan säätyyppiin, voidaan vastaisuudessa joutua totuttelemaan kuukausitolkulla jatkuvaan samanlaiseen säätyyppiin. Ja se on ihan tuurista kiinni, kummalle puolelle suihkuvirtausta jämähdämme. Viileät ja kuumat kesät tulevat siis vuorottelemaan, mutta käykö niin, että vaihtelu vähenee? Nyt olemme jämähtäneet viileälle puolelle, mutta on vain ajan kysymys, milloin esimerkiksi vuoden 2010 kaltainen mantereinen hellekesä toistuu – seuraavan kerran kenties entistäkin kuumempana.
Vilkkain ukkoskausi Suomessa ajoittuu tyypillisesti kesä-elokuulle siten, että eniten salamoi heinäkuussa. Jokaiselle neliökilometrille iskee keskimäärin yksi salama vuodessa. Salama pyrkii iskemään aina ympäristöään korkeampaan kohteeseen, esimerkiksi puuhun tai rakennukseen. Salamaniskun etäisyyttä voi arvioida äänen nopeuden perusteella seuraavalla tavalla: ääni etenee noin kilometrin kolmessa sekunnissa eli jos salamaniskun ja jyrähdyksen kuulemisen välillä kuluu esimerkiksi kolme sekuntia, on salama lyönyt noin kilometrin päähän.
Missä ukkostaa eniten?
Suomen ukkoskausi alkaa toukokuussa ja päättyy syyskuussa. Eniten salamoi heinäkuussa sisämaassa, loppukesällä ja alkusyksystä salamat painottuvat rannikoille ja merialueille. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Suomessa on parhaimmillaan esiintynyt yli 300 000 maasalamaa keskiarvon ollessa reilut 130 000 kappaletta. Tilastollisesti viimeisen 20 vuoden aikana kovimmat ukonilmat ovat osuneet maan länsipuoliskolle Pohjanmaan alueelle. Erityisesti Jyväskylä-Kajaani-Kokkola -kolmion sisäpuolella salamaniskuja on havaittu muuta maata enemmän. Vastaavasti vähiten salamoi läntisillä merialueilla ja Lapissa. Salamoinnin painopiste on vuosien varrella siirtynyt maan kaakkoisosasta ja Salpausselältä lännemmäs ja pohjoisemmas. Yksinkertaista selitystä tälle ei välttämättä ole, mutta yhtenä vaikuttavana seikkana voisivat olla 2000-luvun itävirtauskesät, jolloin ukkosia on syntynyt herkimmin läntiseen Suomeen. Toisaalta myös länsirannikon lähettyville kesäisin syntyvä konvergenssivyöhyke eli maa- ja merituulen kohtaamisvyöhyke saattaa selittää läntisen Suomen, erityisesti Pohjanmaan muuta maata korkeammat salamatilastot.
Kuva: Viime vuosikymmeninä Suomen ukkoskeskus on sijainnut Pohjanmaalla. Ukkosten painopiste on siirtynyt maan etelä- ja kaakkoisosasta kohti luodetta. Vähiten salamoi Käsivarren Lapissa, Selkämerellä ja Perämeren ympäristössä.
Ukkosten kahtiajako: ilmamassa- ja rintamaukkoset
Ukkosia syntyy herkimmin, kun Suomi kuuluu kaakon tai idän mantereiseen ilmaan, jolloin ilmamassa tyypillisesti on helteistä ja kosteaa. Helteisessä ilmassa ukkospilviä kehittyy mantereen yllä helposti, kun ilma on tarpeeksi kosteaa ja lämpö antaa tarpeeksi ukkosenergiaa. Suomen ukkoset voidaan jakaa nk. ilmamassa- ja rintamaukkosiin. Ilmamassaukkoset ovat yleensä yksittäisiä ukkoskuurosoluja, joita syntyy kesäisin auringonpaisteen lämmittävästä vaikutuksesta sisämaahan sinne tänne, harvemmin kuitenkaan suurten järvien ja merialueiden yhteyteen. Ilmamassaukkosten sijaintia on hankala ennustaa, sillä ne ovat yleensä yksittäisiä kuurosoluja, joita esiintyy hyvin paikallisesti. Ilmamassaukkoset, jotka tunnetaan myös nimellä lämpöukkoset, aiheuttavat harvoin laajempaa tuhoa, mutta voivat toki sytyttää esimerkiksi mökkejä tai puita palamaan kuivan jakson päätteeksi. Yksittäisten kuurosolujen kehitystä ja elinkaarta kannattaa seurata sadetutkasta. Yleensä ne ovat lyhytikäisiä, mutta tilalle voi hetkessä syntyä uusi kuurosolu. Ilmamassaukkosia esiintyy pääosin iltapäivisin.
Rintamaukkoset ovat yleensä ilmamassaukkosia voimakkaampia ja pitkäikäisempiä. Rintamaukkosten syntyä ja kulkua on helpompi ennustaa: esimerkiksi kylmän rintaman saavuttua lämpimän ja helteisen ilmamassan päälle on erittäin todennäköistä, että voimakkaita ukkosia pääsee syntymään, mutta toki ei silloinkaan välttämättä koko rintaman alueelle. Tässäkin tapauksessa on olennaista seurata sadetutkaa, josta voi tarkkailla myös salamaniskuja. Yleensä Suomeen saapuvat kylmät rintamat saapuvat lännestä tai lounaasta ja liikkuvat kohti itää. Rannikkoalueilla, erityisesti etelärannikolla, ukkoset ja sateet jäävät usein heikommiksi, mikäli ilmavirtaus käy mereltä päin. Voimakkaimmissa, nopealiikkeisissä rintamaukkosissa merenkään vaikutus ei välttämättä ehdi heikentämään ukkosia, ja loppukesään mennessä lämmennyt meri saattaa päinvastoin antaa lisäpotkua ukkosille. Rintamaukkosiin liittyy tyypillisesti ukkospuuskia, ajoittaista rankkaa sadetta, joskus myös rakeita ja trombeja. Rintamiin liittyvät ukonilmat ovat laaja-alaisia ja pitkäkestoisiakin.
Tuhoisimmat ukonilmat Suomessa ovat lähes aina liittyneet rintamien mukana syntyneisiin nk. mesoskaalan konvektiivisiin ukkospilvijärjestelmiin (MCS = mesoscale convective system), jotka ovat nopealiikkeisiä, laaja-alaisia ja koostuvat monisoluisista ukkospilvistä. Vuoden 2010 hellekesä suosi voimakkaita mesoskaalan systeemejä, mieleenpainuvimpia kesämyräköitä olivat mm. 30.7.2010 Asta-rajuilma ja 8.8.2010 Sylvi-rajuilma.
Yksittäisiä ukkoskuurosoluja, ns. ilmamassaukkosia, 26.6.2017 tutkakuvassa.Mesoskaalan järjestäytyneitä ukkoskuuroryppäitä toukokuussa 2014.
Juhannus on muutaman päivän päässä ja sääennusteet alkavat vähitellen tarkentua. Tarkastellaan kuitenkin ensin, minkälaisessa säässä juhannusta keskimäärin vietetään.
Keskikesällä aurinko paistaa eteläisessä Suomessa ylimmillään yli 53 asteen kulmassa, ja valoisan ajan pituus vaihtelee Hangon noin 19 tunnista Lapin ympärivuorokautiseen aurinkoon. Juhannusviikolla vuorokauden ylin keskilämpötila vaihtelee yleensä eteläisen Suomen n. 21-22 ja Pohjois-Lapin 17 asteen välillä. Yön alimmat lukemat puolestaan vaihtelevat etelän n. 10 ja Lapin n. 7-8 asteen välillä. Tänä vuonna juhannuslämpötilat jäävät arviolta viitisen astetta keskiarvoja alemmiksi kautta maan.
Tänä vuonna juhannuksen säätä hallitsee maamme itäpuolelle jäävä matalapaineen alue, joka pyörittää sateita ja sadekuuroja torstaihin saakka. Tämän jälkeen on tiedossa muutama poutaisempi, joskin melko pilvinen päivä, kunnes sunnuntaina sataa jälleen laajemmin.
Kurkkaa juhannusviikon tarkempi sääennuste videolta, tässä päiväkohtainen kooste:
Keskiviikko
– Poutaisinta: länsirannikko, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa – Lämpimintä: etelä- ja kaakkoisrannikon auringonpaisteessa n. 20 astetta – Kylmintä: Pohjois-Lapin vesi- ja räntäsateessa vain muutama lämpöaste – Sateisinta: suurimmat sadekertymät Salpausselän pohjoispuolen sade- ja ukkoskuuroista
Torstai
– Poutaisinta: länsirannikko, Keski-Pohjanmaa – Lämpimintä: Etelä-Suomen aurinkoisimmilla alueilla n. 16-18 astetta – Kylmintä: Pohjois-Lapin pilvisillä ja sateisilla alueilla alle viisi astetta – Sateisinta: Etelä- ja Länsi-Suomen sadekuuroista voi kertyä paikallisesti runsaastikin vettä
Juhannusaatto
– Poutaisinta: valtaosassa maata pääosin poutaista – Lämpimintä: Varsinais-Suomen aurinkoisimmilla rannikkoalueilla 17-19 astetta – Kylmintä: Lapin ja Pohjois-Karjalan pilvisillä alueilla alle 10 astetta – Sateisinta: Pohjois-Karjalassa ja maan keskivaiheilla mahdollisesti heikkoa ajoittaista vesisadetta
Juhannuspäivä
– Poutaisinta: valtaosassa maata pääosin poutaista, Etelä-Lapissa aurinkoisinta – Lämpimintä: Etelä-Lapissa ja Varsinais-Suomen rannikkoalueella 17-18 astetta – Kylmintä: Keski- ja Pohjois-Lapin pilvisillä alueilla lämpötila jää 5-10 asteeseen – Sateisinta: vesisateita maan etelä- ja keskiosassa paikoin
Sunnuntai
– Poutaisinta: maan itäpuoliskolla – Lämpimintä: ilmamassa lämpenee, joten yli 15 asteen lukemat ovat mahdollisia lähes kautta maan, mahdollisesti 20 astetta Ahvenanmaalla – Kylmintä: pohjoisimmassa Lapissa alle 10 astetta – Sateisinta: Etelä- ja Länsi-Suomeen leviää sadealue lounaasta, mahdollisesti myös ukkosia
Juhannuksen sää on pääasiassa pilvinen mutta poutainen. Kuva: Matti Hietala, Vaasa
Perjantaina ja lauantaina maamme yllä on kesäisen lämmintä ilmamassaa, paikoin jopa helteistä. Päivän ylimmät lämpötilat kohoavat aina Rovaniemen korkeudelle saakka 20 ja 24 asteen välille. Lauantaina ilmamassa lämpenee vielä sen verran, että aurinkoisilla alueilla maan etelä- ja keskiosassa hellerajan rikkoutuminen on melko todennäköistä. Aurinkoisia ja lämpimiä hetkiä varjostavat kuitenkin kumpupilvet ja melko runsaatkin kuuroittaiset sateet, joita tulee perjantaina länsi- ja pohjoispainotteisesti, lauantaina ja sunnuntaina laajemmillakin alueilla. Kuurosateissa voi olla mukana myös ukkosia, joskin ilmakehän vähäinen kosteussisältö tällä erää rajoittaa ukkosten kehittymistä voimakkaammiksi.
Sunnuntain mittaan pohjoisesta alkaa virrata matalapaineen jälkipuolella viileämpää ilmaa ja lämpötila tipahtaa Lapissa paikoin vain 10 asteen vaiheille. Sitä vastoin lounaaseen virtaa annos yhä lämpimämpää helleilmamassaa Ruotsin puolelta, mutta runsaampi pilvisyys rajoittaa lämpötiloja kohoamasta. Periaatteessa viikonlopun jokaisena päivänä on kuitenkin mahdollisuus hellerajan rikkoutumiselle jossain päin maata.
Juhannusviikon viileä yhtälö: Länsi-Euroopan korkeapaine, Venäjän matalapaine
Juhannusviikolla sää viilenee tuntuvasti. Totuttuun tapaan Länsi-Euroopan ja Brittein saarten ympäristöön on vahvistumassa laaja korkeapaineen alue ja Suomen itäpuolelle jää pyörimään matalapaine. Tähän aikaan vuodesta matalapaineiden sateet alkavat vähitellen muuttua kuuroluonteisemmiksi, joten ensi viikolla saadaan miltei päivittäin runsaitakin sadekuuroja ja viikon puolivälin kylmänpurkauksessa jopa tilapäiset lumi- ja räntäsateet ovat maan pohjoisosassa paikoin mahdollisia.
Juhannusviikon kannalta sääasetelma Euroopassa ei näytä kovin lupaavalta: voimakas Länsi-Euroopan korkeapaine tarkoittaisi meillä enemmänkin pohjoisen puoleisia ilmavirtauksia, aika ajoin runsasta pilvisyyttä ja ajoittaisia sateita. Vaikka juhannusviikonlopun sää onkin vielä arvoitus, voidaan jo tässä vaiheessa rajata ainakin äärivaihtoehdot pois: juhannuksena ei sada lunta, eikä näyttäisi olevan hellettäkään. Kaikki muu siltä väliltä on mahdollista – todennäköisimmältä skenaariolta vaikuttaa tavanomaista viileämpi ja epävakainen juhannuksen alku, mutta sunnuntaita kohden lämpenevää ja aurinkoista. Tuoreimman ennusteen valossa aurinkoisin ja lämpimin juhannussää saattaakin osua tänä vuonna Lappiin.
Tällä hetkellä juhannusennuste näyttää melko viileältä. Suomi kuuluu todennäköisesti viileän ilmamassan piiriin ja ainakin aluksi sää on epävakaista. Maan pohjoisosassa, erityisesti Länsi-Lapissa juhannuspyhinä on mahdollisuus 20 asteen päivälämpötiloihin, muualla lienee viileämpää. Juhannuksen edetessä sateet näyttäisivät vähenevän.
Valmistujaisviikonloppuna Suomi on jokseenkin kylmin paikka koko Euroopassa. Itäpuolellamme sitkeästi pyörivä matalapaine tuo kylmää ilmaa Jäämereltä ja Kuolasta etenkin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Länsi-Suomessa on vielä viikonloppuna melko aurinkoista ja auringon lämmittäessä lämpötila kohoaa päivisin 15 asteen paikkeille. Sen sijaan lauantaina idässä ja pohjoisessa jäädään viiden asteen tuntumaan, Pohjois-Lapissa jopa lähelle nollaa.
Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kylmä pohjoistuuli heikkenee ja tällä hetkellä vielä kaukana Keski-Euroopassa majaileva lämmin ilmamassa alkaa vähitellen hivuttautua meille. Vielä maanantaina Lapissa on sateista ja kylmää, Pohjois-Lapissa saattaa sadella jopa räntää. Muualla maassa lämpeneminen näkyy siten, että tiistaista alkaen 20 astetta ylittyy ainakin jossain päin Etelä- ja Keski-Suomea päivittäin.
Erityisen poutainen ensimmäinen kesälomaviikko ei ole, paikallisia sateita on liikkeellä Suomessa lähes päivittäin. Sen sijaan loppuviikolla on toiveita korkeapaineen vahvistumisesta lounaasta käsin. Se yhdistettynä lämpenemiseen voi muuttaa sään hyvinkin kesäiseksi mentäessä kohti toista kesälomaviikkoa!
Toukokuussa monta vuodenaikaa
Toukokuu oli vähäsateinen ja kolea. Hellettä mitattiin yhtenä päivänä, 19. toukokuuta. Korkein lukema oli Hämeenlinnan Lammilla mitattu 27,0 astetta. Kylmintä oli Suomussalmella 16. toukokuuta, -13,1 astetta.
Videolla toukokuu kuvina, kaikkea lumisateista kesäiseen lämpöön! Kuvat Matti Hietala
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
