Kesäkuun tilastoja: viileää ja jälleen huomattavan vähän salamointia
Ilmatieteen laitoksen julkaiseman kuukausikatsauksen perusteella päättynyt kesäkuu on ollut Suomessa viileä, paikoin jopa harvinaisen kolea. Koko maassa lämpötilat jäivät alle keskiarvon, suurin poikkeama oli maamme itäpuoliskolla ja Itä-Lapissa. Osassa Suomea edellisen kerran yhtä koleaa tai koleampaa on kesäkuussa ollut vuosina 2003 ja 1993.
Kesäkuun korkeimmaksi lukemaksi muodostui Mikkelissä 16. päivänä mitattu 26,2 astetta, ja hellelukemille kesäkuussa päästiin jossain päin maata yhteensä kuutena päivänä (keskimäärin kahdeksana). Kesäkuussa satoi vaihtelevasti: maan etelä- ja keskiosassa paikoin yli 100 mm (Tampereella 137 mm), kun taas osassa maata sadetta kertyi vain muutamia kymmeniä millimetrejä.
Huomionarvoista on myös se, että kesäkuussa on salamoinut poikkeuksellisen vähän. Viileä polaari-ilmamassa ei ole suotuisa salamoinnille – aktiiviset ukkosrintamat ovat jääneet touko-kesäkuun aikana Etelä- ja Keski-Eurooppaan. Touko-kesäkuussa paikannettu kokonaissalamamäärä on ennätyksellisen alhainen 1960-luvulta lähtien tarkasteltuna. Onkin mielenkiintoista seurata tätä mahdollista ”trendiä”, sillä 2010-luvulla tämä olisi jo toinen ennätyksellisen vaisu ukkoskesä. Salamoiden tapaan myös myrskyjen määrä on pienentynyt. Vähenevätkö ukkosmyräkät ja syysmyrskyt Suomessa tulevaisuudessa vai onko tämä vain luonnollista vaihtelua? Aika näyttää.
Viileä ja epävakainen viikko edessä
Heinäkuun ensimmäinen kokonainen viikko on melko viileä ja epävakainen. Matalapaine pyörittää sateita maamme yllä lähipäivinä ja vasta perjantaina on tiedossa seuraava poutaisempi päivä. Itä- ja Pohjois-Suomi kuuluvat kuitenkin aluksi lämpimän ilman sektoriin: sekä maanantaina että tiistaina hellelukemille on mahdollisuus yltää auringonpaisteessa – tiistaina enää lähinnä Inarin alueella. Tämän jälkeen seuraavasta hellepäivästä ei ole merkkiäkään operatiivissa ennusteissa ainakaan tulevaan 10 vuorokauteen.
Heinäkuun salamatilastot kasvavat jonkin verran tiistain ja keskiviikon aikana: paikoin yksittäisiä voimakkaita ukkoskuurosoluja muodostuu tiistaina erityisesti Pohjanmaan suunnalle ja keskiviikkona pohjoisemmas. Salamointi ei välttämättä ole kovinkaan intensiivistä, mutta paikallisesti sademäärät voivat kasvaa hyvinkin suuriksi, sillä matalapaineen ympäristössä kuuropilvet liikkuvat melko hitaasti ja vettä voikin jollekin alueelle kertyä yksittäisestä kuurosta yli 20 mm.
Keskiviikko ja torstai ovat viikon koleimmat päivät, jolloin lämpötila jää suuressa osassa maata 10 ja 15 asteen välille. Poikkeamat heinäkuun alun normaalilukemiin ovat paikoin jopa yli 10 astetta eli voidaankin puhua harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen koleista päivistä.
Viikonloppuna sää näyttäisi kuitenkin poutaantuvan ja hieman lämpenevän. Tällöin voidaan taas yleisemmin päästä lähemmäs 20 asteen lukemia, mutta suuressa osassa maata jäädään silti heinäkuun keskiarvoja alhaisempiin lukemiin.
Suihkuvirtaus eristää lämmön Etelä-Eurooppaan – heinäkuu jatkuu viileänä
Leveysasteillemme on tyypillistä, että kuulumme ilmamassoja jakavan suihkuvirtauksen vaikutuspiiriin: välillä sen etelä- ja välillä pohjoispuolelle. Keskileveysasteiden lämpimän ilmamassan ja pohjoisten leveysasteiden polaari-ilmamassan väliin syntyy erityisesti talvisin yläilmakehään voimakas suihkuvirtaus, joka siis jakaa kylmän ja lämpimämmän ilmamassan. Nyt jo kuluneen kahden kuukauden aikana Suomi on lähes poikkeuksetta kuulunut suihkuvirtauksen pohjoispuolelle viileään polaari-ilmamassaan. Suihkuvirtaus on tiiviisti eristänyt ja blokannut Etelä-Euroopan helteisen ilmamassan vaellukset kohti pohjolaa, ja onkin tuntunut, että ero Pohjois- ja Etelä-Euroopan lämpötiloissa on kesäajaksi ollut välillä epätyypillisen suuri. Helle on muhinut etelässä jo pitkään ja siellä se näyttäisi myös pysyvän.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Euroopan suursäätilaan ei ole pitkään aikaan tulossa mainittavaa muutosta. Suomi kuuluu yhä viileälle ja epävakaiselle puolelle: matalapaineita ja sateita on tiedossa näillä näkymin ainakin kuun puoliväliin saakka ja lähinnä puhutaan yksittäisistä aurinkoisemmista ja lämpimämmistä päivistä. Samaan aikaan Välimeren aluetta piinaavat ennätyshelteet ja yli 40 asteen kuumuus.
Kesämme tulevaisuudessa?
Saattaa olla, että tulevaisuudessa suihkuvirtaukset ovat entistäkin itsepäisempiä ja arvaamattomampia. Siinä missä Suomessa on aiemmin totuttu vaihtelevaan säätyyppiin, voidaan vastaisuudessa joutua totuttelemaan kuukausitolkulla jatkuvaan samanlaiseen säätyyppiin. Ja se on ihan tuurista kiinni, kummalle puolelle suihkuvirtausta jämähdämme. Viileät ja kuumat kesät tulevat siis vuorottelemaan, mutta käykö niin, että vaihtelu vähenee? Nyt olemme jämähtäneet viileälle puolelle, mutta on vain ajan kysymys, milloin esimerkiksi vuoden 2010 kaltainen mantereinen hellekesä toistuu – seuraavan kerran kenties entistäkin kuumempana.
Kysymys lukijoille:
Onko viileä kesä sinulle siunaus vai kirous?