Category: Huomioita säästä

Viime blogitekstissä Markus kirjoitti mahdollisesta tulevasta marraskuun lämpöennätyksestä. Lämpöennätys todellakin rikottiin, peräti kahteen kertaan! Maanantaina 2.11. mitattiin Ahvenanmaan Jomalassa sekä Porvoossa +13,3 Celsiusasteen lämpötila,  tiistaina 3.11. ennätys meni jo uusiksi: Kemiössä havaintoasemalla mitattiin lukema +14,3 Celsiusastetta.

Suomi on kuulunut viime päivät vuodenaikaan nähden erityisen lämpimän ilmamassan alueeseen. Ilma on virrannut meille Norjan vuorten yli aiheuttaen ns. Föhn-ilmiön, jossa vuoret ylittänyt kuivunut ilma lämpenee (föhn-ilmiöstä lisää mm. wikipedia-artikkelissa täällä ). Lisäksi sää on ollut aurinkoinen. Nämä tekijät yhdessä edesauttoivat marraskuisen lämpöennätyksen syntyä.

Lämmin sää ei ole rajoittunut ainoastaan Suomeen: myös Iso-Britanniassa mitattiin sikäläinen marraskuun lämpöennätys sunnuntaina, peräti +22,4 Celsiusastetta! Näin lämpimästä säästä saatiin nauttia maan länsiosassa Walesissa. Samaan aikaan mm. Lontoossa kärsittiin sankoista sumuista, esimerkiksi Lontoon Heathrow’n lentokentällä osa lennoista jouduttiin perumaan.

Nautitko sinä yllättävästä syyslämmöstä vai kaipaisitko jo talvea?

 

 

Tiettävästi kaikkien aikojen voimakkain läntisellä pallonpuoliskolla syntynyt trooppinen hirmumyrsky, Patricia, iskeytyi lauantaiyönä Suomen aikaa Meksikon länsirannikolle. Patricia voimistui torstain ja perjantain aikana trooppisesta myrskystä 5. luokan hurrikaaniksi, mutta toisaalta myös heikkeni nopeasti rannikolle iskeydyttyään.

Satelliittihavaintojen mukaan tuulen nopeus on ollut jopa yli 90 m/s (325 km/h), ja viisiportaisella hurrikaanien voimakkuutta mittaavalla Saffir-Simpson -asteikolla Patricia täyttää kirkkaasti 5. luokan hurrikaanin määritelmän. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä mitattu tuulen nopeus on vain yhden minuutin keskituulen nopeus, joten se ei suoraan ole verrannollinen paremmin tuntemaamme ja käyttämäämme 10 minuutin keskituulen nopeuteen.

Tällä hetkellä käytetty Saffir Simpson -asteikko on viisiportainen, mutta herää kysymys, olisiko Patricia oikeutettu jopa 6. luokan hurrikaanin titteliin. 5. luokan hurrikaanin rajatuulennopeus (1 min) on 252 km/h – Patricia ylittää sen 1,3-kertaisesti.

Patricia jatkaa matkaansa subtrooppisen suihkuvirtauksen ohjaamana kohti Yhdysvaltojen Teksasin etelärannikkoa. Meksikonlahti tulee tarjoamaan heikentyneelle Patricialle suuren lämmön- ja kosteudenlähteen, joten rankkasateet ovat pian ongelmana myös Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden sisämaassa saakka.

Itäisen Tyynenmeren hurrikaanien ja Patrician syntymekanismi

Trooppisista hirmumyrskyistä puhuttaessa monelle tulevat ensimmäisenä mieleen Meksikonlahden tai Atlantin hurrikaanit ja Filippiinien taifuunit. Itäinen Tyynimeri on unohdettu alue, vaikka siellä keskimäärin trooppisten myrskyjen ja hirmumyrskyjen esiintyvyystiheys on suurin heti läntisen Tyynenmeren jälkeen. Useimmiten hurrikaanit ajautuvat Väli-Amerikan länsipuolella syntyessään virtausten mukana kohti luodetta, missä on avomerta, eikä siis välitöntä uhkaa asutukselle. Sen sijaan Patricia-hurrikaanin reitti suuntautuikin suoraan kohti Meksikon rannikkoa, ja yllättävää oli myös Patrician poikkeuksellisen nopea voimistuminen.

Tässä viisi tekijää, jotka vaikuttavat itäisen Tyynenmeren hurrikaanien syntyyn:

1) Itäinen aalto, Afrikan ”siemen”

Poikkeamat Pohjois-Afrikan yllä vaeltavassa suihkuvirtauksessa voivat laukaista nk. itäisen aallon, joka toimii ”siemenenä” useille Atlantin hurrikaaneille. Tämä itäinen aalto etenee troposfäärissä usein Meksikonlahdelle ja on arveltu, että sen vaikutus yltää myös itäisen Tyynenmeren alueelle, jossa se toimii provokaattorina trooppisille myrskyille. Itäinen aalto syntyy pohjoisen Afrikan länsiosan voimakkaan lämpötilaeron seurauksena (rannikko vs. Sahara).

2) Mesoskaalan konvektiiviset järjestelmät, MCS:t

Valtavat, usean sadan kilometrin halkaisijan omaavat mesoskaalan konvektiiviset järjestelmät, ns. monisolu-ukkoskuurot, voivat myös toimia alkulähteenä hurrikaanin syntymiselle. Pitkäikäisiin MCS:hin voi kehittyä pyörteisyyttä ja ikään kuin keskus, jota tuulet alkavat kiertämään matalapaineen tavoin. Hyvin lämpimän merialueen ylle ajauduttuaan pitkäikäinen ja voimakas systeemi voi voimistua trooppiseksi hirmumyrskyksi saakka.

3) Lämmin merivesi

Nykyilmastossa trooppiset myrskyt vaativat syntyäkseen vähintään 27-asteista merivettä tarpeeksi paksussa kerroksessa. Merenpinnasta tapahtuu voimakasta vesihöyryn haihtumista ja kosteudensiirtoa ylemmäs ilmakehään, jossa tiivistymislämmöllä on merkittävä rooli hurrikaanin voimistumisessa. Patricia-hurrikaanin nopean voimistumisen saattoi mahdollistaa El Nino -ilmiön myötä tavanomaista lämpimämmäksi lämmennyt merivesi paksuhkossa pintakerroksessa Meksikon länsipuolella. Satelliittihavaintojen mukaan merivesi alueella on yli 30-asteista.

4) Heikentynyt tuuliväänne

Hurrikaanin synty vaatii myös heikon tuuliväänteen, sillä muutoin lämpö ja kosteus ”tuulettuvat pois” matalapainealueelta. El Nino -vuosina tuuliväänne pienenee itäisellä Tyynellämerellä ja voimistuu keskisellä Atlantilla.

5) El Nino

El Ninolla on todettu olevan suuri merkitys hurrikaanien esiintyvyyteen: voimakkaina El Nino -vuosina Atlantin puolella hurrikaanien määrä vähenee, kun taas itäisellä Tyynellämerellä hurrikaaneja syntyy herkemmin ja osa hurrikaaneista on myös hyvin voimakkaita. Syksyn edetessä hurrikaanikausi kuitenkin hiipuu Väli-Amerikan molemmilla puolilla.

 

Syksyn pimenevät illat ovat otollista aikaa revontulten seuraamiselle, niitä on tänäkin syksynä nähty eteläisintä Suomea myöten. Mikä loimuavat taivaan värit oikein aiheuttaa?

Revontulet syntyvät aurinkotuulen eli auringosta virtaavien korkeaenergiaisten hiukkasten vuorovaikuttaessa maan yläilmakehän atomien kanssa. Revontulet eivät ole ainoastaan maapallolla tapahtuva ilmiö, vaan niitä on nähtävissä kaikilla aurinkokuntamme planeetoilla, joilla on tarpeeksi tiheä kaasukehä. Allaolevassa kuvassa Saturnuksen revontulia:

Kuten kuvassa Saturnuksella, myös Maassa revontulet näkyvät magneettisten napojen ympärille muodostuvilla osapuilleen pyöreillä vyöhykkeillä. Vyöhykkeiden leveys ja tarkka sijainti vaihtelee, ns. aurinkomyrskyjen aikana revontulia näkyy normaalia etäämpänä navoista. Voimakkain mitattu aurinkomyrsky, vuoden 1859 ”Carringtonin tapahtuma”, vei revontulet peräti Havajille ja Karibianmeren saarille asti! Nykyiselle teknologiasta riippuvaiselle yhteiskunnalle vastaava maahan osuva aurinkomyrsky olisi tuhoisa: merkittävä osa maailman satelliiteista, sähköverkoista  ja -laitteista rikkoutuisi riittämättömän suojauksen takia.

Onneksi valtaosa revontulista ei merkitse haittaa, vaan tuottaa silmäniloa. Revontulia esiintyy useissa väreissä, joista vihreä on yleisin, mutta lisäksi mahdollisia ovat esim. punainen, vihreä, keltainen, pinkki ja sininen sekä ihmissilmälle näkymättämät ultravioletti ja infrapunainen. Väri riippuu auringosta lähteneen hiukkasen energiasta sekä siitä, mihin ilmakehän atomiin tai hiukkaseen se törmää.

Oletko sinä päässyt ihailemaan revontulia tänä syksynä?

 

 

Korkeapaineviikko on ollut meteorologin ja kuulemma monen muunkin mieleen. Etelässä ruska on nyt parhaimmillaan, ja viikonloppuna allekirjoittaneellakin on tarkoitus sukeltaa syksyisen luonnon syleilyyn. Ei tätä autuutta kauaa kestä.

Kuluneella työviikolla minulta on kyselty, josko ne kesäkumit olisi jo syytä vaihtaa talvirenkaisiin ja milloin etelään saadaan ensilumi. Vaikka itse ajelen ja moni muukin ajelee vielä kesärenkailla, suosittelen olemaan tarkkaavainen erityisesti aamuliikenteessä ja käyttämään omaa harkintakykyä. Lämpötila laskee tähän aikaan vuodesta selkeinä öinä herkästi pakkasen puolelle ja mikäli ilmassa on tarpeeksi vesihöyryä, voi se härmistyä tien pinnoille kuuraksi. Näin voi itse asiassa käydä, vaikka ilman lämpötila olisikin plussan puolella, sillä tien pinnat kylmenevät nopeammin ja voivat olla pakkasella. Ei kannata antaa lämpömittarin hämätä: lokakuun edetessä ja myöhemmin syksyllä on syytä olla tarkkaavainen aina, kun taivas on selkeä, vaikka ulkolämpömittari näyttäisikin lämpöasteita.

Atlantin matalapaineet heräävät henkiin

Korkeapaine ohjailee Suomen säätä vielä viikonloppuna: päivät ovat enimmäkseen poutaisia ja varsinkin lännessä ja etelässä myös melko aurinkoisia. Viikonlopun mittaan pilvisyys on kuitenkin lisääntymässä idässä ja pohjoisessa ja sunnuntaina runsaampaa pilvisyyttä voi valahtaa jo etelämmäs. Vuodenaikaan nähden lähipäiviä vietetään 2-5 astetta tavanomaista lämpimämmässä säässä.

Alkuviikon jälkeen korkeapaineemme näyttäisi sanovan sopimuksensa irti. Pohjois-Atlantin yllä ylemmän ilmakehän suihkuvirtausten lasketaan viikonvaihteen jälkeen voimistuvan selvästi, jolloin voimakkaitakin säähäiriöitä on muodostumassa itä-länsi -suunnassa. Atlantin matalapainekausi on aktivoitumassa, ja tämän myötä kunnon syysmyrskyt uhkaavat alkuviikon jälkeen ainakin Skandinavian länsiosaa ja Brittein saaria.

Suurempi muutos Suomen säätilassa saattaa olla edessä ensi viikon puolivälissä, jolloin olemme siirtymässä Atlantin matalapaineiden ohjailemana tuuliseen, epävakaiseen ja sateiseen syysmoodiin. Syysmyrskytkään eivät ole poissuljettuja. Siirtyminen epävakaisempaan säätyyppiin tähän aikaan vuodesta tietää myös lämpeneviä öitä. Mikäli pysymme liikkuvien matalapaineiden reitin etelä- tai itäpuolella, vallitsevat meillä myöhemmin ensi viikolla pääsääntöisesti hyvin leudot lounaisvirtaukset. Matalapaineiden välissä lyhyet kylmänpurkaukset ovat kuitenkin mahdollisia.

Näin ollen etelä- ja keskisuomalaisten ensilumihaaveiden toteutuminen siirtyy tuonnemmas.

Syyssateiden ja -myräköiden saapuminen: kannatatko vai vastustatko?

Suomi on viime päivät kuulunut laajaan korkeapaineen alueeseen. Lähipäivinä säätyyppi jatkuu (ainakin maan etelä- ja keskiosassa, Lapin yli liikkuu ajoittaisia sateita).

Keskikesällä korkeapaine tarkoittaa useimmiten kauniita, aurinkoisia kesäpäiviä; syksyllä, talvella ja keväällä asia ei ole niin yksinkertainen. Tässä lyhyesti kolme asiaa, joiden ennustaminen tämän säätyypin vallitessa syksyllä tuo meteorologeille uusia (virtuaalisia) harmaita hiuksia.

Sumut -> pilvisyys

Syksyisin tienvarsille ja aukeille alueille iltaisin ilmaantuvat paikalliset sumut ovat kaikille tuttuja. Sumut syntyvät maanpinnan jäähdyttyä selkeällä säällä auringon laskettua. Lämmin ilma kykenee sitomaan itseensä enemmän kosteutta kuin viileä, joten viilenevän maanpinnan yllä viilenevä ilma menettää kykyään pitää kosteus näkymättömissä. Kun ilman lämpötila laskee kastepisteen tasolle, ilmankosteus alkaa tiivistyä näkyviksi pisaroiksi eli muodostuu sumua.

Kuten selkeinä syysiltoina maastoa ihaileva katselija tietää, sumun muodostuminen on epätasaista: yhdessä paikassa se voi olla sankkaa, toisessa ilma on täysin kirkasta. Lähempänä kesää sumut jäävät usein vähäisiksi, mutta viileämpinä vuodenaikoina kosteassa ilmassa ne saattavat ehtiä yön aikana peittää laajoja alueita. Tästä alkaa meteorologin haaste: aamulla aurinko alkaa noustuaan hälventää sumua, mutta milloin ja missä sumu hälvenee kokonaan ja missä se jää pysyväksi, jos ei maanpintaan, ainakin sen yläpuolelle sumupilveksi? Meteorologi ennustaa tietotaitonsa pohjalta, mutta onnistuneeseen ennusteeseen tarvitaan taidon lisäksi myös annos onnea.

Pilvisyys -> lämpötila

Epäonnistunut pilvisyysennuste ei harmita ainoastaan kaunista päivää kaipaavia, se vaikuttaa myös lämpötilaennusteeseen. Meteorologille suurimman jännityksen tuottaa tilanne, jossa korkeapainesäällä öinen ohuehko sumupilvikerros peittää suuren osan Suomea, mutta rakoilee paikallisesti. Pilvisillä paikoilla lämpötilaennuste onnistuu useimmiten hyvin, mutta pienikin pilvipeitteen rakoilu sekoittaa pakan. Ääriesimerkit aiheesta löytyvät sydäntalvisesta Pohjois-Suomesta: kahden toisistaan muutaman kilometrin päässä sijaitsevan paikan, joista toisessa taivas on selkeä ja toisessa pilvinen, lämpötilaero voi olla jopa 20-30 astetta! Selkeällä säällä lämpö karkaa niinsanotusti (avaruuden) harakoille, pilvipeite puolestaan toimii villapaidan tavoin; lämpö jää maanpinnan ja pilven väliin.

Tämänhetkisessäkin säätilanteessa pilvipeitteen rakoilu saa öisin lämpötilan putoamaan nopeasti usean asteen verran. Jotta meteorologi saisi lämpötilaennusteen onnistumaan, on myös pilvisyysennusteen mentävä täysin nappiin.

 

Tienpintojen jäätyminen

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: kostea ilma ja paikallisesti pakkaselle laskevat tielämpötilat ovat vaarallinen yhdistelmä. Viime päivinä sen tulokset ovat päätyneet uutisotsikoihin asti aamuruuhkassa ajavien autojen kolaroitua jäätyneillä teillä.

Jäätä muodostuu tienpinnoille, kun tienpintojen lämpötila jäähtyy pakkaselle niiden yläpuolisen ilman ollessa kosteaa. Ilman lämpötilan ei tarvitse laskea pakkaselle asti; riittää, että tienpinnat ovat asteen tai pari pakkasella ja niiden yläpuolinen ilma hieman nollan yläpuolella. Kosteus tiivistyy ilmasta tienpinnoille kuuraksi. Valmiiksi märille tienpinnoille voi syntyä myös mustaa jäätä: tien pintalämpötilan laskiessa pakkaselle kosteus muuttuu autoilijoille petolliseksi jääksi.

Korkeapainesää asettaa meteorologille työhön haasteita, mutta mielenkiintoisia sellaisia. Onnistuneen ennusteen jälkeen voi hyvillä mielin nauttia vähätuulisesta ja ajoittain aurinkoisesta säätyypistä.

Jokaisella ammattiryhmällä on omat painajaisensa ja liuta asioita, joita ei toivoisi kohtaavan työuransa aikana. Ammattiurheilija voi loukata jalkansa, parturi-kampaaja tulla allergiseksi kemikaaleille ja artisti menettää äänensä kesken tärkeän esityksen. Meteorologeillakin on omat painajaisensa – minulla eräs, joka hiipii alitajunnasta uniini säännöllisin väliajoin lähes muuttumattomana.

MTV:n aamuennustusvuorot alkavat meteorologeilla jo ennen aamuviittä, ja ensimmäinen Huomenta Suomen suora säälähetys on n. klo 6:35. Herätyskello soi, tai ainakin sen pitäisi soida minulla aamuvuoropäivinä klo 3:40.

Painajaisunessani kellot eivät soi: ei pihaustakaan Samsungin tai Philipsin iki-ihanista melodioista. Nukun kuin tukki, kunnes saan puhelun: ”Missä sä oikein olet, sulla on nyt lähetys menossa!”

Avaan unessani television. Sääkartta taustalla, tyhjä studio, ei meteorologia.

Meteorologi istuu kauhusta kankeana kotisohvalla katsoen studiota, jossa hänen pitäisi juuri tällä sekunnilla olla:

Uni päättyy nopeasti ja herään todellisuuteen. Painajaisuneni ei ole koskaan toteutunut, kiitos kahden luotettavan herätyskellon.

Sää tulee siis välillä uniin, mutta ei aina negatiivisessa mielessä. Eräänä yönä pääsin ennustamaan unessani niin absurdia jouluaattosäätä, että kyllä pisti hymyksi herättyänikin. Vai mitä sinä tykkäisit tällaisesta jouluaatosta: