Suomi on viime päivät kuulunut laajaan korkeapaineen alueeseen. Lähipäivinä säätyyppi jatkuu (ainakin maan etelä- ja keskiosassa, Lapin yli liikkuu ajoittaisia sateita).
Keskikesällä korkeapaine tarkoittaa useimmiten kauniita, aurinkoisia kesäpäiviä; syksyllä, talvella ja keväällä asia ei ole niin yksinkertainen. Tässä lyhyesti kolme asiaa, joiden ennustaminen tämän säätyypin vallitessa syksyllä tuo meteorologeille uusia (virtuaalisia) harmaita hiuksia.
Sumut -> pilvisyys
Syksyisin tienvarsille ja aukeille alueille iltaisin ilmaantuvat paikalliset sumut ovat kaikille tuttuja. Sumut syntyvät maanpinnan jäähdyttyä selkeällä säällä auringon laskettua. Lämmin ilma kykenee sitomaan itseensä enemmän kosteutta kuin viileä, joten viilenevän maanpinnan yllä viilenevä ilma menettää kykyään pitää kosteus näkymättömissä. Kun ilman lämpötila laskee kastepisteen tasolle, ilmankosteus alkaa tiivistyä näkyviksi pisaroiksi eli muodostuu sumua.
Kuten selkeinä syysiltoina maastoa ihaileva katselija tietää, sumun muodostuminen on epätasaista: yhdessä paikassa se voi olla sankkaa, toisessa ilma on täysin kirkasta. Lähempänä kesää sumut jäävät usein vähäisiksi, mutta viileämpinä vuodenaikoina kosteassa ilmassa ne saattavat ehtiä yön aikana peittää laajoja alueita. Tästä alkaa meteorologin haaste: aamulla aurinko alkaa noustuaan hälventää sumua, mutta milloin ja missä sumu hälvenee kokonaan ja missä se jää pysyväksi, jos ei maanpintaan, ainakin sen yläpuolelle sumupilveksi? Meteorologi ennustaa tietotaitonsa pohjalta, mutta onnistuneeseen ennusteeseen tarvitaan taidon lisäksi myös annos onnea.
Pilvisyys -> lämpötila
Epäonnistunut pilvisyysennuste ei harmita ainoastaan kaunista päivää kaipaavia, se vaikuttaa myös lämpötilaennusteeseen. Meteorologille suurimman jännityksen tuottaa tilanne, jossa korkeapainesäällä öinen ohuehko sumupilvikerros peittää suuren osan Suomea, mutta rakoilee paikallisesti. Pilvisillä paikoilla lämpötilaennuste onnistuu useimmiten hyvin, mutta pienikin pilvipeitteen rakoilu sekoittaa pakan. Ääriesimerkit aiheesta löytyvät sydäntalvisesta Pohjois-Suomesta: kahden toisistaan muutaman kilometrin päässä sijaitsevan paikan, joista toisessa taivas on selkeä ja toisessa pilvinen, lämpötilaero voi olla jopa 20-30 astetta! Selkeällä säällä lämpö karkaa niinsanotusti (avaruuden) harakoille, pilvipeite puolestaan toimii villapaidan tavoin; lämpö jää maanpinnan ja pilven väliin.
Tämänhetkisessäkin säätilanteessa pilvipeitteen rakoilu saa öisin lämpötilan putoamaan nopeasti usean asteen verran. Jotta meteorologi saisi lämpötilaennusteen onnistumaan, on myös pilvisyysennusteen mentävä täysin nappiin.
Tienpintojen jäätyminen
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: kostea ilma ja paikallisesti pakkaselle laskevat tielämpötilat ovat vaarallinen yhdistelmä. Viime päivinä sen tulokset ovat päätyneet uutisotsikoihin asti aamuruuhkassa ajavien autojen kolaroitua jäätyneillä teillä.
Jäätä muodostuu tienpinnoille, kun tienpintojen lämpötila jäähtyy pakkaselle niiden yläpuolisen ilman ollessa kosteaa. Ilman lämpötilan ei tarvitse laskea pakkaselle asti; riittää, että tienpinnat ovat asteen tai pari pakkasella ja niiden yläpuolinen ilma hieman nollan yläpuolella. Kosteus tiivistyy ilmasta tienpinnoille kuuraksi. Valmiiksi märille tienpinnoille voi syntyä myös mustaa jäätä: tien pintalämpötilan laskiessa pakkaselle kosteus muuttuu autoilijoille petolliseksi jääksi.
Korkeapainesää asettaa meteorologille työhön haasteita, mutta mielenkiintoisia sellaisia. Onnistuneen ennusteen jälkeen voi hyvillä mielin nauttia vähätuulisesta ja ajoittain aurinkoisesta säätyypistä.