Missä salamoi eniten?

Julkaistu

Salamointitiheys on jakautunut maapallolle hyvin epätasaisesti. Noin 70 % kaikista salamoista esiintyy maa-alueilla tropiikissa. Kongossa salamoita esiintynee maailmassa eniten, siellä jysähtää paikoin jopa yli 150 salamaa neliökilometriä kohden vuosittain. Seuraavaksi suurimmat salamatiheydet löytyvät Etelä-Amerikan luoteiskärjestä, Himalajan etelärinteiltä, Floridasta, Argentiinan Pampalta sekä Indonesiasta. Näillä seuduilla runsas salamointi on seurausta merivirtojen tuomasta lämpimästä ja kosteasta ilmasta, vuoristoisilla seuduilla konvektio vielä tehostuu kostean ilman joutuessa kohoamaan vuoren rinnettä ylös. Suomen salamaluku jää tähän verrattuna hyvin vaatimattomaksi, Suomessa osuu keskimäärin korkeintaan vain 1 salama neliökilometriä kohden. Vähiten maapallolla salamoi pallon navoilla, jossa auringon teho vähäinen, ilma on kylmää ja sen kosteussisältö.

Vaikka Afrikassa salamoikin lukumäärällisesti eniten, löytyy sieltä myös alue joka on yksi vähiten salamoivista maa-alueista maapallolla – Saharan itäosa. Vaikka alueella auringon säteilyteho on voimakas, on aavikko niin kuivaa, että kosteutta ei riitä ukkospilvien muodostumiseen. Pienimmät maa-alueiden salamatiheydet Saharan lisäksi löytyvät pohjoisen pallonpuoliskon mantereiden pohjoisreunoilta sekä Etelä-Amerikan eteläkärjestä ja Etelämantereelta. Pohjoisen (ja eteläisen) sijaintinsa vuoksi näille alueille lankeaa auringon säteilyä kyseisen alueen kesänä vain vähän ja ukkosilla on vähemmän energiaa voimistua kuin lähempänä päiväntasaajaa.

Global_lightning_strikes
Keskimääräinen salamointitiheys neliökilometriä kohden maapallolla perustuen NASAn havaintodataan vuosilta 1995-2003.

Suomessa salamatiheys on ollut vuosina 1998-2012 suurin Pohjanmaalla, jossa tiheys yltää paikoin yhteen salamaan neliökilometriä kohden vuodessa. Pienin salamatiheys on Lapissa, jossa salamatiheys on noin 0,05-0,3 salamaa neliökilometriä kohden vuodessa.

Suomessa saa siis olla onnellinen/tyytyväinen siitä että omalle kohdalle osuu hyvällä tuurilla edes yksi salama niin lähelle, että pamauksen kuulee alle kahden sekunnin kuluessa välähdyksestä (ääni kulkeutuu n. 300 metriä sekunnissa),  kun taas maapallon tiheimmin salamoivilla alueilla (yli 100 salamaa neliökilometrille vuodessa) salama osuu kerran vuodessa vain kivenheiton päähän (alle 70 m).

”Salama ei koskaan osu samaan kohtaan kahta kertaa”-sanonta ei siis välttämättä pidä paikkaansa tiheimmin salamoivilla seuduilla, sillä mikäli salamatiheys on 100 salamaa neliökilometriä kohden vuodessa, tarkoittaa se sitä että salama osuu samaan kohtaan  7 metrin säteellä keskimäärin kerran 100 vuodessa.

Kuva: Wikipedia

Elokuusta kesän lämpimin ja helteisin kuukausi?

Julkaistu

Auringon teho hiipuu Suomessa nopeasti heinäkuun jälkeen ja elokuussa aurinko lämmittää keskimäärin samalla teholla kuin huhti-toukokuun vaihteessa. Ilmakehä kuitenkin lämpenee kesän aikana, joten lämpötiloja ei suoraan voida verrata auringon säteilytehoon. Elokuu on tilastollisesti rannikkoalueilla kesäkuuta lämpimämpi, sisämaassa kuta kuinkin kesäkuun veroinen kuukausi lämpöoloiltaan. Etelämpänä Euroopassa, erityisesti Välimeren alueella, kesän lämpöhuippu ajoittuu usein vasta elokuulle ja keskisessäkin Euroopassa hyvin korkeat lämpötilat ovat vielä mahdollisia. Pohjoisemmilla leveysasteilla, Suomen korkeudella, syksyn lähestyminen alkaa jo vääjäämättä näkyä elokuun edetessä: päivälämpötilat laskevat, yöt viilenevät ja aamusumut yleistyvät. Tänä vuonna kaikki voi kuitenkin olla päinvastoin.

Sekä kesä- että heinäkuu olivat koko maassa tavanomaista viileämpiä. Ylimmillään heinäkuun keskilämpötila kipusi Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla lähelle 16 astetta, Lapin koillisosassa kuun keskilämpötila jäi paikoin alle 10 asteeseen. Elokuun keskilämpötila on eteläisessä Suomessa 15-16, maan keskivaiheilla n. 14 ja pohjoisessa 10-13 astetta. Viimeksi vuosina 2006 ja 2002 elokuu oli osassa maata kesän lämpimin kuukausi. Ylimmillään elokuun keskilämpötila on esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemen mittausasemalla ollut v. 1939 tasan 20 astetta, ja viimeksi erittäin lämpimänä elokuuna vuonna 2002 keskilämpötila oli 19,4 astetta. Keskimäärin hellelukemille päästään elokuussa jossain päin Suomea yhdeksänä päivänä; vuonna 2006 elokuisia hellepäiviä kertyi jopa 27 kappaletta.

Elokuun helteet eivät siis ole harvinaisia, mutta syyskuulle siirryttäessä niiden todennäköisyys vähenee huomattavasti. Yksittäinen hellepäivä tosin on mahdollinen syyskuun puolivälille asti. Elokuussa lämpötila voi korkeimmillaan vielä kohota 30-33 asteen välille. Myöhäisimmillään yli 30 asteeseen on päästy 23.8.1959, jolloin kolmella paikkakunnalla rikottiin 30 asteen raja: esimerkiksi Järvenpäässä mitattiin 30,7 astetta.

Kuluvan elokuun sijoittuminen kesän lämpimimmäksi kuukaudeksi ei paljoa vaadi: Etelä- ja Keski-Suomessa 20-25 asteen päivälämpötilat ja 10-15 asteen yölämpötilat takaisivat kesän lämpimimmän kuukauden tittelin, pohjoisessa riittäisivät selvästi alhaisemmatkin lukemat. Tuoreimpien ennusteiden valossa sää on suuressa osassa maata ensi viikollakin kesäisen lämmintä, ja lähes joka päivä jossain päin maata on mahdollisuus päästä ainakin lähelle hellelukemia. Tavanomaista lämpimämmän elokuun todennäköisyys on kasvanut myös keskipitkien ennusteiden valossa.

Kesän helletilastoja johtaa toistaiseksi heinäkuu, jolloin hellepäiviä oli Suomessa kolme. Elokuussa on jo kuitenkin päästy hellelukemille kaksi kertaa ja näyttää ihan todennäköiseltä, että lähipäivinä hellesaldo tulee kasvamaan ainakin muutamilla päivillä, joten pidän täysin mahdollisena, että elokuu on tämän kesän helteisin kuukausi.

Kuva 1: Forecan sivuilta löydät paikkakunnallesi 15 vuorokauden piste-ennusteet. Tämän ennusteen mukaan kesäinen, miltei helteinen sää jatkuu Helsingissä vielä pitkään, joskin ennusteen epävarmuus hieman kasvaa ensi viikon aikana.
Kuva 1: Forecan sivuilta löydät paikkakunnallesi 15 vuorokauden piste-ennusteet. Tämän ennusteen mukaan kesäinen, miltei helteinen sää jatkuu Helsingissä vielä pitkään, joskin ennusteen epävarmuus hieman kasvaa ensi viikon aikana.

Välimeri lähes ennätyslämmin

Etelä-Euroopan kuuma kesä on saanut Välimeren pintaveden lämpötilan kohoamaan moneen otteeseen lähelle ennätyslukemia. Satelliittimittausten perusteella pintavesi on tällä hetkellä monin paikoin lähes 30-asteista, ja erityisesti Välimeren länsi- ja pohjoisosassa poikkeama normaaliin on useita asteita. Erittäin lämpimällä merivedellä on myös kääntöpuolensa: syksyllä ilman viiletessä ja matalapainetoiminnan vilkastuttua Välimeren ympäristössä riskinä ovat erittäin runsaat sateet ja voimakkaat ukkoset. Hyvin lämmin pintavesi voi syksyllä voimistaa matalapaineita ja erityisesti rannikkoalueet vuoristojen rinteillä, kuten esimerkiksi käytännössä koko läntisen Balkanin niemimaan valtiot, ovat ”riskialueella”. Tulvasateiden mahdollisuus kasvaa varsinkin siinä tapauksessa, mikäli siirtyminen kesästä syksyyn tapahtuu lämpötilojen osalta nopeasti. Verrattaen laajan vesistön ominaislämpökapasiteetti on suuri, joten Välimeri voi toimia tulevana syksynä merkittävänä lämmön ja kosteuden lähteenä voimakkaille, vaaraa aiheuttaville sääilmiöille.

Kuva 2: NOAA:n analyysi merivesien lämpötiloista. Välimerellä pintavesi on paikoin ollut ennätyslämmintä: Pohjois-Italian ja Kroatian edustalla on mitattu jopa yli 30-asteista pintavettä (kuva: Wetterzentrale)
Kuva 2: NOAA:n analyysi meriveden lämpötilasta Euroopan ympäristössä. Välimerellä pintavesi on paikoin ollut lähes ennätyslämmintä: Pohjois-Italian ja Kroatian edustalla on mitattu jopa yli 30-asteista pintavettä (kuva: Wetterzentrale)

Elokuun tilastotiedot: Ilmatieteen laitos

Foreca Twitterissä: @forecasuomi
Markus Twitterissä: @markusmanty

Mistä tunnistat ukkospilven?

Julkaistu

Helteet päättyvät ukkosiin – tälläkin kertaa. Lännestä saapuva viileä ilma ja etelästä virtaava trooppisen kuuma ilma kohtaavat toisensa ja sytyttävät rajavyöhykkeelleen mutkittelevan ukkosrintaman, varsinaisen ilotulitussarjan, josta saamme monet joko nauttia (tai kärsiä) lähipäivinä etenkin Oulun eteläpuolisessa Suomessa.

Joskus ukkosia syntyy ihan vain itsestään tarpeeksi kuumassa ja kosteassa paikallaan pysyvässä ilmamassassa kunhan vain aurinko pääsee lämmittämään tarpeeksi maanpintaa,  jotta kohoava ilma saa ukkospilven syntymään.

Ukkospilvi Helsingistä pohjoiseen n. 80 km päässä.
Ukkospilvi Helsingistä pohjoiseen n. 80 km päässä kesäkuussa 2013.

Tällaisella selkeällä säällä syntyvän ukkospilven tunnistaa helposti tyypillisestä alasimen tai sienen muotoisesta pilvestä, joka syntyy kun tavallinen kumpupilvi alkaa kohota kukkakaalimaisesti kohti yläilmoja auringon lämmityksen vaikutuksesta. Pilvi paisuu niin kauan kuin se kohtaa lopullisen esteensä inversiokerroksen, eli tropopaussin. Tropopaussin kohdatessaan pilvi samalla jäähtyy ja jäätyy yläosastaan ja alkaa leviämään sivusuunnassa kun ylöspäin ei enää pääse. Näin muodostuu ukkospilvelle tyypillinen alasimen muoto ja harsomainen yläosa. Helpoimmin tällaisen alasimen voi bongata järven tai meren rannalta taikka peltoaukealta, josta on esteetön näkyvyys horisonttiin.

Kehittyvä ukkospilvi Pyhäjoella 29.7.2013
Kehittyvä ukkospilvi Pyhäjoella 29.7.2013

Aina ukkospilveä ei kuitenkaan erota paljain silmin, varsinkaan silloin kun ukkospilvi liittyy säärintamaan jossa pilvet estävät näkyvyyden horisonttiin, kuten todennäköisesti nyt lähipäivien aikana. Siinä tapauksessa voi ottaa lisäksi korvat käyttöön. Ukkosen läheisyyden voi nimittäin laskea äänennopeuden avulla, joka kulkeutuu n. 340 m/s. Kolmessa sekunnissä ääni on kulkeutunut kilometrin. Mikäli salaman iskusta on kulunut vaikkapa 30 sekuntia – tarkoittaa se sitä, että ukkosalue on noin 10 kilometrin päässä. Mikäli salamaniskun ja siitä kantautuvan äänen välinen aika koko ajan lyhenee, voi päätellä että ukkosalue on tulossa kohti ja rynnistää ulos ihailemaan tulitusta, tai vetää pois töpselit seinästä ja painua kellariin. Itse ryntäisin ulos!

Ukkosen syntymisen pystyy itsekin ennustamaan. Mikäli näet taivaalla seuraavanlaista palleromaista pilviharsoa, voi ukkonen riehua päällä muutaman tunnin, tai viimeistään 12 tunnin kuluttua.

Taivas ennen 3 tuntia ennen ukonilmaa Helsingissä 7.8.2013
Taivas ennen 3 tuntia ennen ukonilmaa Helsingissä 7.8.2013

Onko ukkonen osunut jo omalle kohdallesi tänä kesänä? Ihaliletko vai inhoatko ukkosta? Minä rakastan!

Kuvat: Aleksi Jokela

päivitetty klo 22.13 7.8.2013

Salamaa ja salamia

Julkaistu
UV-indeksi on voimakkaissa lukemissa tänään. Huomiselle ennustetaan ukkosta.
UV-indeksi on voimakkaissa lukemissa tänään. Huomiselle ennustetaan ukkoskuuroja.

Yöttömän yön juhla on juhlittu, taiat taiottu ja korkkien narina taas hetkeksi vaimennut. Valtionhotelli Miekka on tyhjennetty asiakkaista, uimarit naarattu rantaan ja juhannuskokosta lienee jäljellä enää savuava kivijalka. Kesä ei suinkaan ollut tässä. Sehän on vasta alussa!

Tämän päivän osalta UV-indeksi kertoo, että aurinkoa ja läkähdyttävää hellettä riittää. Varsinkin Etelä-Suomessa on odotettavissa T-paitojen liimautumista autonpenkkeihin kehän ruuhkassa. Jalankulkusään osalta todettakoon, että auringonpistos, nestehukka ja palorakkulat vaanivat tänään rannoilla ja puistoissa liikkujia monin paikoin.

Helle on oma lukunsa, mutta meteorologin työasema oli tänään jokseenkin pelottavan näköinen ennustetun ukkosriskin vuoksi. Heikkohermoisempi saattaisi kuvan nähdessään kaivautua syvälle Tuomionpäivän bunkkerin suojiin, mutta onneksi riski muuntua eläväksi ohmimakkaraksi salamaniskun seurauksena on huomattavasti lottovoittoa epätodennäköisempää. En silti kuparilankaista leijaa välttämättä huomenna lennättäisi.

Salamointi on pelottavaa sen arvaamattoman voiman ja kovan jyrinän vuoksi. Lemmikit – no ehkä sähköankeriasta lukuunottamatta – katoavat sänkyjen alle ja vaatekomeroiden kätköihin, mutta todelliset riskit tavalliselle kaduntallaajalle liittyvät oikeastaan sähköverkon jännitepiikkeihin. Salama voi rikkoa sähkölaitteita ja itse sähköverkkoa aiheuttaen sähkökatkoja. Maaseudulla toki myös tulipalot ja puiden kaatumiset salamaniskun seurauksena ovat vaarana.

Riskejä voi pienentää toimimalla järkevästi. Vaikeuksia ei myöskään kannata ihan hakemalla hakea. Golf-harrastus metallivartisen mailan kanssa keskellä kaameinta ukonilmaa ei välttämättä ole kovin kestävällä pohjalla.

Riskejä kannattaa kuitenkin osata suhteuttaa. Koko ihmiselämän aikaskaalalla eloonjäämismahdollisuudet usein merkittävästi heikkenevät. Voi osua salama. Voi peräti tukehtua salamiin. Siinä olisi ukkostutkijalle hirvittävä kohtalo!

Valokuvat:
UV-indeksi (c) 2013 Foreca
Kuvaruutukaappaus työasemasta (c) 2013 Foreca

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ohmimakkara

Ei vara venettä kaada – ukkospuuskat kyllä

Julkaistu
Voiko tähän oikeasti varautua? Kuva: comedy_nose, Googlen tarkennettu kuvahaku.

Ja ukkospuuskat saattavat, kuten tiedetään, kaataa vähän muutakin, mutta veneilijä sentään mahtaa asialle omin päätöksin ja hyvin varautuen jotain. Eli tällaisena helle- ja ukkosviikonloppuna kannattaa valita reittinsä vesillä niin, että ukkosen uhatessa ehtii suojaan. Ja siltä varalta, ettei ehdi, pelastusliivit varmasti maksavat itsensä takaisin. Maa-alueella ukkospuuskiin varautuminen voi olla teoreettisempaa: esimerkiksi puita tuskin kannattaa mennä sinne metsään pitelemään pystyssä. Peltikatotkin lentävät, jos ovat lentääkseen. Sen sijaan erilaisten irrallisempien rakenteiden, kuten vaikka rakennustelineiden, perään kannattaa katsoa jo ennakolta.

Voimakkaat tuulenpuuskat lienevät ukonilmojen eniten vahinkoja aiheuttava osa ennen salamaniskuja ja vaikka isojen rakeiden tuhoja. Laajat sähkökatkotkin ukkosen yhteydessä aiheutuvat yleensä sähköjohdoille kaatuneista puista. Näitä katkoja sattui jo aikoja sitten, muistan niitä lapsuudestanikin, mutta nykyään riippuvuus sähköstä on lisääntynyt huimasti.

Suomen kieleen näyttää olevan siirtymässä sana ”ukkosmyrsky”, joka lienee ns. anglisismi eli englannin kielen vaikutusta. Siis ”thunderstorm” on kyseessä. Tähän liittyy sääpalvelumielessä sellainen mahdollinen epätarkkuus, että sanan jälkiosa ”myrsky” tarkoittaa ilmatieteessä ja sääpalvelussa jo ennestään jotain ihan tiettyä ja määriteltyä: tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvoa. Kun se on 25 m/s tai yli, on jo kansainvälisestikin myrsky. Suomessa on sovittu, että täällä myrskyää jo 21 sekuntimetrin tuulella. Mutta siis 10 minuutin keskituulella, joten tämän määritelmän mukaisia myrskyjä on Suomessa käytännössä vain merellä ja tuntureiden laella, kenties joskus suurimpien järvien selillä tai kapeissa ja korkearantaisissa salmipaikoissa.

Puuskat ovat sitten asia erikseen, ja nimenomaan voimakkaat tuulenpuuskat eli aivan hetkelliset rajusti kasvaneet tuulennopeudet voimakkaisiin ukkospilvimuodostelmiin liittyen. Valistunut kansalainen tietää, että sekä salamat että puuskat kuuluvat jo käsitteeseen ”ukkonen”. Varoittamalla ukkospuuskista vielä erikseen tämä puuska-asia siis tullaan sanoneeksi ainakin kahteen kertaan. Silti sääviranomaisen varoitusjärjestelmä on varsin epätarkka ja hitaasti päivittyvä siihen nähden, miten tarkasti nykyään päästään joka ainoaa ukkospilveä seuraamaan.

Tämä kannattaakin tehdä itse, kuten olen jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani todennut. Nyt ukkosviikonlopun kynnyksellä pidän tätä jälleen hyvin tärkeänä. Eikä siis riitä, että aamulla vilkaisee sadetutkaa, vaan seurannan pitäisi olla systemaattista, koska useimmat ukkospilvet syntyvät ja voimistuvat vasta päivällä ja joskus hyvinkin äkisti. Taivasta toki kannattaa myös katsoa ja kuunnella. Ukkospilvet oppii tuntemaan. Myös ne pilvityypit, joilla on ukkosen suhteen ennustusarvoa (Altocumulus castellanus ja floccus).

Mutta vielä yksi varoituksen sana.Varo sääpalvelua ja ole tarkkana! Varmistu, millaista sääpalvelutuotetta käytät ja miten sitä tulkitset. Kun käytettävä sääpalvelu on entistä useammin netissä, ja etenkin silloin, kun se ei ole karttamuotoista, vaan aikajanalle sijoitettuja pilvi-aurinko-tippa -symboleja, on väärän tulkinnan vaara suuri. Tiedän tämän niistä lukuisista kommenteista, joita olen puhelinpalvelua antaessani kuullut ja joutunut oikomaan.

Eli jos vaikka klo 9 aamulla (tietojen ollessa esitettynä 3 tunnin välein) on pelkkä aurinko eli poutaa ja klo 12 pilvi ja salama eli ukkosta, kyseinen palvelu EI millään muotoa esitä, että sade ja ukkonen alkaisivat klo 12. Ei, vaan tällainen ennusteen esitystapa koostuu tietokoneen laskelmiin perustuvista sääsuureiden ajallisista ja paikallisista pistearvoista. Tässä esimerkissämme ukkonen on siis saattanut tietokoneen mielestäkin alkaa vaikka jo heti klo 9:n jälkeen! Ja jos ajatellaan ukkosen usein paikallista luonnetta, niin mitäs jos tietokone ei laskekaan sitä ukkosta juuri siihen kyseiseen pisteeseen mutta jokaiseen naapuripitäjään kyllä? Tuleeko tarkistettua myös lähialueen ennuste vai ainoastaanko yhden pisteen? Tässä on ilmeinen metsään menemisen vaara sen lisäksi, minkä vaaran metsään meneminen ukonilmalla voi aiheuttaa.

Yritän lisätä tähän Forecan sääkameran ottaman kuvan la 23.7. klo 15.55 ukkospilven alaosaan liittyneestä ns. vyörypilvestä. Vyörypilven näkyminen ennakoi usein melko välittömiä ukkospuuskia.

Vyörypilvi (lat. arcus) on ukkospilven etuosassa oleva puuskarintaman yllä oleva pilvi (Wikipedia). Kuva Foreca.

Tässä tapauksessa kyse oli heikkenevästä pilvestä, joka oli juuri lakannut ukkostamasta. Pieni kuuro sentään tuli 10 minuuttia kuvan ottamisesta.

 

 

 

 

Meteorologin kamerasta: kukkakaalipilviä

Julkaistu

Viikon loppupuoli on sujunut lomaillessa Laukaassa, Keski-Suomessa. Eiliseen asti sää oli tukahduttavan helteistä. Sitten taivaalle alkoi kohota lupaavan näköisiä tornicumuluksia – ne tunnistaa kukkakaalimaisesta, vielä teräväreunaisesta yläosasta. Kuitumainen, jääkiteistä muodostuva yläosa on puolestaan jo täysimittaisen ukkospilven eli cumulonimbuksen merkki.

Komeista pilvistä huolimatta ei satanut pisaraakaan. Jyrähtelyä kyllä kuului, mutta salamointia en havainnut. Kuitenkin esimerkiksi parinkymmenen kilometrin päässä Uuraisilla ukkonen oli tehnyt tuhojaan kaatamalla metsää.

Tänään on sitten ollutkin jo ihan eri meininki – päivä on ollut kauttaaltaan pilvinen ja sadettakin on saatu. Lämpötila putosi eilisen +29 asteesta +15:een! Mihin ihmeeseen katosi ”+22 astetta, puolipilvistä”?