Sään takaa

Olemme saaneet tällä viikolla esimakua siitä, kuinka syksy ja talvi kamppailevat keskenään ja kuinka pitkään maahamme mahtuu monenmoista säätä. Lapissa hanki on perjantaiaamuna ollut jo paikoin 40 senttimetrin paksuinen (Pelkosenniemi Kirkonkylä), kun taas etelässä on vietetty leutoja marraskuun päiviä vesisateen ropinassa. Tilastojen valossa termisen talven alkaminen on kuitenkin viivästynyt, samoin myös ensilumen saapuminen. Ensi viikolla syksy joutuu antamaan jalansijaa talvelle, joka yrittää toden teolla valua kohti etelää.

Suurimmat lumensyvyydet perjantaiaamuna olivat:

1. Pelkosenniemi, Kirkonkylä 40 cm
2. Kemijärvi Lentokenttä 39 cm
3. Rovaniemi 34 cm
4. Sodankylä 34 cm
5. Kuusamo Kiutaköngäs 31 cm

Ensilumi on jo satanut monin paikoin maan itä- ja pohjoisosaan, muu Suomi vielä odottelee, mutta ei välttämättä kauaa. Ensilumeksi lasketaan vähintään 1 cm:n paksuinen lumikerros, joka on mitattu kesäaikana klo 9 ja talviaikana klo 8 havaintoasemalla. Joskus tämä asia aiheuttaa hämmennystä, sillä esimerkiksi aamu- tai iltapäivän aikana satanutta suurempaakin lumikertymää ei rekisteröidä ensilumeksi, mikäli se ehtii sulaa seuraavaan aamuun mennessä.

Tyypillisesti ensilumi sataa suureen osaan Lappia jo ennen lokakuun puoltaväliä, maan keskivaiheille loka-marraskuun vaihteessa ja etelärannikolle vasta marraskuun puolivälin jälkeen. Myöhäisimmillään esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemessä ensilunta on talvella 2013-2014 odoteltu tammikuun 12. päivään saakka. Aikaisimmillaan ensilumi on puolestaan saatu niin Helsingissä, Jyväskylässä kuin Sodankylässäkin jo syyskuun puolella.

Talvi lähestyy etelää

Vielä perjantain ja lauantain ajan eteläinen Suomi kuuluu lämpimämmän ilmamassan piiriin, mutta vähitellen lauhojen ilmavirtausten pääseminen Suomeen tyssää matalapaineiden siirtyessä eteläisemmälle reitille. Lauantaina itärajalle ja Lappiin on tiedossa lisää lunta – saa nähdä, kasvaako lumensyvyys jo jossain kohtaa lähemmäs puolta metriä. Sunnuntaina Suomen eteläpuolella oleva matalapaine joutuu nöyrtymään idän kylmän ilmamassan edessä ja sen liike pysähtyy. Samalla matalapaineeseen liittyvä sadealue vääntyy takaisin kohti länttä, ja tässä vaiheessa jo etelässäkin taivaalta voi paikoin leijailla alas jotain kiinteämpää.

Maanantaiaamuna hentoinen lumipeite, ehkä jopa ensilumen määritelmät täyttävä, saattaa olla maassa Lappeenranta-Jyväskylä-Kokkola -akselilla. Ensi viikon puolivälin ja sen jälkeiset ennusteet vaativat vielä seurantaa, mutta tällä hetkellä näyttää jo melko talviselta maan keski- ja pohjoisosan osalta. Eteläisen ja läntisimmän Suomen kohtalo on vielä auki, mutta mikäli matalapaineet ottavat ennakoidusti eteläisemmän reitin, jolloin itäinen kylmä ja mantereinen ilmamassa pääsee levittäytymään paremmin maahamme, on etelässäkin jo syytä varautua lumi- tai räntäsateisiin. Ensi viikolla maan pohjoisosan sijasta suurimmat lumikertymät näyttäisivät kohdistuvan maan keskivaiheille.

Joko odotat lunta ja talvea?

Terveisiä Venäjän toiselta puolelta – Tokiosta!

Viime päivinä olen seurannut säätä täältä käsin ja olen siksi Suomen säätilasta auttamattomasti pihalla, siksi esittelen täälläkin lyhyesti Japanille ominaisia sääolosuhteita.

Japani on pohjois-etelä-suunnassa pitkä maa; ilmasto vaihtelee eteläisten saarien trooppisesta palmu – turkoosi meri – valkoiset hiekkarannat -osastosta pohjoisen ja läntisen Japanin vuoriin, joilla talven lumisademäärät ylittävät huimasti suomalaiset ennätyslukemat.

Siinä, missä meillä ilmavirtaukset käyvät keskimäärin vuoden aikana useimmin lännestä, Japanissa liikkuvat matalapaineet tulevat usein, eivät tietenkään aina, etelän puolelta tyyneltä valtamereltä päin. Erityisesti kesän vaara, taifuunit, tulevat lämpimältä mereltä kaakosta.

Koko Japanin säätilasta kertominen alueittain tuottaisi turhan pitkän tarinan, joten tässä lyhyesti kuvaus Tokion alueen eri vuodenajoille ominaisesta säästä.

Talvi

Tokion alueen talvi on viileä mutta vähäsateinen. Päivälämpötilat pysyttelevät muutamassa plusasteessa, sateita on muihin vuodenaikohin nähden melko vähän ja aurinkokin näyttäytyy loppuvuoteen nähden melko usein. Lunta sataa ehkä pari kertaa vuodessa eikä yleensä jää maahan pitkäksi aikaa.

Kevät

Keväällä keskimääräiset päivän ylimmät lämpötilat alkavat lähestyä kahtakymppiä huhtikuun paikkeilla, samalla lisääntyy ilmankosteus, sen mukana pilvisyys ja sateet. Puissa lehdet alkavat kasvaa selvästi Suomea aiemmin.

Kesä

Kesän sää jakaantuu kahteen vaiheeseen: alkukesällä, etenkin kesäkuun paikkeilla, alkavat runsaat sateet. Tämän ns. sadekauden päätyttyä heinä-elokuussa kesä on kuumimmillaan, päivälämpötilat pysyttelevät kolmenkympin maissa; ”helleaalloissa” mittarien lukemat kipuavat jopa lähelle +40 Celsius-astetta! Tilannetta ei auta, että toisin kuin Suomen kesässä, ilma on hyvin kosteaa. Kosteankuuma ilma on (kuulemma, ei ole vielä omaa kokemusta) erittäin tukala ja lämpöön liittyvät ongelmat etenkin huonokuntoisilla ja iäkkäillä ihmisillä yleisiä. Lisäkiusan tuottaa hurrikaanikausi, joka jatkuu koko kesän läpi.

Syksy

Syksyllä ilmankosteus vähenee ja lämpötilat viilenevät, kuitenkin selvästi hitaammin kuin Suomessa. Tällä hetkellä (marraskuun puoliväliä lähestyessä) ilma on hieman keskimääräistä lämpimämpää, päivälämpötilat pysyttelevät enimmäkseen 15-20 Celsius-asteen tietämillä eli pari astetta normaalia korkeampina. Juuri nyt säätyyppi on vaihteleva, sade ja pouta vuorottelevat, aurinko pysyttelee enimmäkseen piilossa. Ruska ei ole vielä Tokion seudulla alkanut, vuoristoisemmilla alueilla puut hehkuvat paikoin jo hienoissa punaisen ja keltaisen sävyissä. Tällä hetkellä linnut laulavat, kukat kukkivat ja ilma on lämpimämpi kuin meillä parina viime juhannuksena.

Vielä en ole ehtinyt ottaa paljoa kuvia hyvällä kameralla, joten tähän esimerkkikuvitukseksi kaksi huonolaatuista kännykkäkuvaa tältä päivältä (mosaiikkiohjelma ei odotetusti arvostanut liikkuneita autoja toisessa kuvassa), esimerkit sekä sateesta että tämänhetkisestä pilvipeitteen rakoilusta. Seuraavassa blogitekstissäni parin viikon päästä toivottavasti vähän edustavampia kuvia.

Terveisiä kaikille sinne kotosuomeen, toivottavasti säät suosivat!

 

 

 

Viime blogitekstissä Markus kirjoitti mahdollisesta tulevasta marraskuun lämpöennätyksestä. Lämpöennätys todellakin rikottiin, peräti kahteen kertaan! Maanantaina 2.11. mitattiin Ahvenanmaan Jomalassa sekä Porvoossa +13,3 Celsiusasteen lämpötila,  tiistaina 3.11. ennätys meni jo uusiksi: Kemiössä havaintoasemalla mitattiin lukema +14,3 Celsiusastetta.

Suomi on kuulunut viime päivät vuodenaikaan nähden erityisen lämpimän ilmamassan alueeseen. Ilma on virrannut meille Norjan vuorten yli aiheuttaen ns. Föhn-ilmiön, jossa vuoret ylittänyt kuivunut ilma lämpenee (föhn-ilmiöstä lisää mm. wikipedia-artikkelissa täällä ). Lisäksi sää on ollut aurinkoinen. Nämä tekijät yhdessä edesauttoivat marraskuisen lämpöennätyksen syntyä.

Lämmin sää ei ole rajoittunut ainoastaan Suomeen: myös Iso-Britanniassa mitattiin sikäläinen marraskuun lämpöennätys sunnuntaina, peräti +22,4 Celsiusastetta! Näin lämpimästä säästä saatiin nauttia maan länsiosassa Walesissa. Samaan aikaan mm. Lontoossa kärsittiin sankoista sumuista, esimerkiksi Lontoon Heathrow’n lentokentällä osa lennoista jouduttiin perumaan.

Nautitko sinä yllättävästä syyslämmöstä vai kaipaisitko jo talvea?

 

 

Tiettävästi kaikkien aikojen voimakkain läntisellä pallonpuoliskolla syntynyt trooppinen hirmumyrsky, Patricia, iskeytyi lauantaiyönä Suomen aikaa Meksikon länsirannikolle. Patricia voimistui torstain ja perjantain aikana trooppisesta myrskystä 5. luokan hurrikaaniksi, mutta toisaalta myös heikkeni nopeasti rannikolle iskeydyttyään.

Satelliittihavaintojen mukaan tuulen nopeus on ollut jopa yli 90 m/s (325 km/h), ja viisiportaisella hurrikaanien voimakkuutta mittaavalla Saffir-Simpson -asteikolla Patricia täyttää kirkkaasti 5. luokan hurrikaanin määritelmän. Pitää kuitenkin muistaa, että tämä mitattu tuulen nopeus on vain yhden minuutin keskituulen nopeus, joten se ei suoraan ole verrannollinen paremmin tuntemaamme ja käyttämäämme 10 minuutin keskituulen nopeuteen.

Tällä hetkellä käytetty Saffir Simpson -asteikko on viisiportainen, mutta herää kysymys, olisiko Patricia oikeutettu jopa 6. luokan hurrikaanin titteliin. 5. luokan hurrikaanin rajatuulennopeus (1 min) on 252 km/h – Patricia ylittää sen 1,3-kertaisesti.

Patricia jatkaa matkaansa subtrooppisen suihkuvirtauksen ohjaamana kohti Yhdysvaltojen Teksasin etelärannikkoa. Meksikonlahti tulee tarjoamaan heikentyneelle Patricialle suuren lämmön- ja kosteudenlähteen, joten rankkasateet ovat pian ongelmana myös Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden sisämaassa saakka.

Itäisen Tyynenmeren hurrikaanien ja Patrician syntymekanismi

Trooppisista hirmumyrskyistä puhuttaessa monelle tulevat ensimmäisenä mieleen Meksikonlahden tai Atlantin hurrikaanit ja Filippiinien taifuunit. Itäinen Tyynimeri on unohdettu alue, vaikka siellä keskimäärin trooppisten myrskyjen ja hirmumyrskyjen esiintyvyystiheys on suurin heti läntisen Tyynenmeren jälkeen. Useimmiten hurrikaanit ajautuvat Väli-Amerikan länsipuolella syntyessään virtausten mukana kohti luodetta, missä on avomerta, eikä siis välitöntä uhkaa asutukselle. Sen sijaan Patricia-hurrikaanin reitti suuntautuikin suoraan kohti Meksikon rannikkoa, ja yllättävää oli myös Patrician poikkeuksellisen nopea voimistuminen.

Tässä viisi tekijää, jotka vaikuttavat itäisen Tyynenmeren hurrikaanien syntyyn:

1) Itäinen aalto, Afrikan ”siemen”

Poikkeamat Pohjois-Afrikan yllä vaeltavassa suihkuvirtauksessa voivat laukaista nk. itäisen aallon, joka toimii ”siemenenä” useille Atlantin hurrikaaneille. Tämä itäinen aalto etenee troposfäärissä usein Meksikonlahdelle ja on arveltu, että sen vaikutus yltää myös itäisen Tyynenmeren alueelle, jossa se toimii provokaattorina trooppisille myrskyille. Itäinen aalto syntyy pohjoisen Afrikan länsiosan voimakkaan lämpötilaeron seurauksena (rannikko vs. Sahara).

2) Mesoskaalan konvektiiviset järjestelmät, MCS:t

Valtavat, usean sadan kilometrin halkaisijan omaavat mesoskaalan konvektiiviset järjestelmät, ns. monisolu-ukkoskuurot, voivat myös toimia alkulähteenä hurrikaanin syntymiselle. Pitkäikäisiin MCS:hin voi kehittyä pyörteisyyttä ja ikään kuin keskus, jota tuulet alkavat kiertämään matalapaineen tavoin. Hyvin lämpimän merialueen ylle ajauduttuaan pitkäikäinen ja voimakas systeemi voi voimistua trooppiseksi hirmumyrskyksi saakka.

3) Lämmin merivesi

Nykyilmastossa trooppiset myrskyt vaativat syntyäkseen vähintään 27-asteista merivettä tarpeeksi paksussa kerroksessa. Merenpinnasta tapahtuu voimakasta vesihöyryn haihtumista ja kosteudensiirtoa ylemmäs ilmakehään, jossa tiivistymislämmöllä on merkittävä rooli hurrikaanin voimistumisessa. Patricia-hurrikaanin nopean voimistumisen saattoi mahdollistaa El Nino -ilmiön myötä tavanomaista lämpimämmäksi lämmennyt merivesi paksuhkossa pintakerroksessa Meksikon länsipuolella. Satelliittihavaintojen mukaan merivesi alueella on yli 30-asteista.

4) Heikentynyt tuuliväänne

Hurrikaanin synty vaatii myös heikon tuuliväänteen, sillä muutoin lämpö ja kosteus ”tuulettuvat pois” matalapainealueelta. El Nino -vuosina tuuliväänne pienenee itäisellä Tyynellämerellä ja voimistuu keskisellä Atlantilla.

5) El Nino

El Ninolla on todettu olevan suuri merkitys hurrikaanien esiintyvyyteen: voimakkaina El Nino -vuosina Atlantin puolella hurrikaanien määrä vähenee, kun taas itäisellä Tyynellämerellä hurrikaaneja syntyy herkemmin ja osa hurrikaaneista on myös hyvin voimakkaita. Syksyn edetessä hurrikaanikausi kuitenkin hiipuu Väli-Amerikan molemmilla puolilla.