Lumipyry saapuu torstaiksi

Julkaistu

 

Syksyn ensimmäinen lumipyry uhkaa maan etelä- ja länsiosaa keskiviikkoillasta perjantaiyöhön yltävällä ajanjaksolla. Lunta voi enimmillään kertyä sisämaahan yli 15 cm, mikäli tämänhetkinen ennuste toteutuu. Ennusteeseen liittyy vielä kuitenkin epävarmuuksia, tarkastellaan niitä tässä.

Lähipäivien synoptinen tilanne

Atlantilla olevasta laajasta matalapaineen alueesta on erkanemassa keskiviikkona matalapaineen osakeskus, joka liikkuu Etelä-Ruotsin yli kohti Baltiaa. Varsinaisen osakeskuksen etupuolella Suomea lähestyy keskiviikkona Ruotsista vanha rintamarakenne, jonka matalapaineen osakeskuksen yhteyteen syntyvä uusi sadealue ja rintama ajavat kiinni. Suomeen saapuva sadealue voimistuu keskiviikkoillan ja torstaiyön kuluessa ja samalla etelänpuoleinen tuuli voimistuu selvästi, kun matalapaineen osakeskus puskee kohti Venäjän korkeapainetta ja kylmempää ilmamassaa. Pohjoisella Itämerellä tuuli voi yltyä myrskylukemiin. Osakeskus heikkenee nopeasti torstain aikana Baltian yllä ja siihen liittyvän okluusiorintaman sateet jäävät pyörimään maan etelä- ja keskiosan ylle koko torstain ajaksi, joten lumikertymä voi paikoin kasvaa suureksi.

Sadealue saapuu keskiviikkoillaksi

Sadealue on levittäytymässä lounais- ja länsirannikolle myöhään keskiviikkoiltapäivästä, jolloin myös tuulet ovat voimakkaammillaan. Lounaisrannikkoa lukuun ottamatta sateiden olomuoto näyttää olevan yksinomaan lunta, joten lumipyry alkaa kovan tuulen saattelemana lännessä jo aikaisin keskiviikkoiltana. Pääkaupunkiseudulle ja esimerkiksi Tampereelle lumisade näyttäisi yltävän myöhään keskiviikkoiltana. Torstain aikana sateet heikkenevät vähitellen ja siirtyvät kohti Baltiaa. Sadealueen jälkipuolella sää pakastuu ja tienpinnat jäätyvät, joten ajokeli on laajalti huono valtaosassa Etelä- ja Keski-Suomea torstain ja perjantain ajan.

Epävarmuustekijät: sadealueen lopullinen reitti, ilman lämpötila ja lumikertymän suuruus

Aikaisemmat malliajot ovat tuoneet lumisateen pääosin vain läntisen Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Satakunnan ylle, mutta uusimmat mallit ajavat sadealueen huomattavasti idemmäs. Sadealueen edellä on kylmää ja kuivaa ilmamassaa, mikä muuttaa sateen olomuodon Suomen puolella nopeasti lumeksi. On selvää, että tämä skenaario tuo sisämaahan useita senttejä lunta, mutta lounais- ja etelärannikolla lumikertymän suuruus on vielä epävarma. Voi nimittäin olla, että lämpimältä mereltä puhaltava tuuli pitää rannikkokaistaleen reilusti plussan puolella, jolloin valtaosa lumesta sulaa maahan pudotessaan. Osa malleista pitää ilman ja maanpinnan lämpötilan plussan puolella osin myös sisämaassa, mikä pienentäisi maahan jäävän lumen osuutta. Ennustettu lumikertymä ei välttämättä vastaa siis todellisuutta: ennustetusta yli 15 sentin lumikertymästä maahan jää todennäköisesti pienempi osuus, rannikoilla huomattavasti pienempi, mikäli meren lämmittävä vaikutus otetaan huomioon.

Joka tapauksessa keskiviikkoillasta perjantaihin on maan etelä- ja keskiosassa syytä varautua paikoin jopa erittäin huonoon ajokeliin, eikä kesärenkailla ole menemistä liikenteeseen. Mahdollinen lumipeite jää kuitenkin lyhytkestoiseksi, sillä jo lauantain aikana lämpötila kohoaa reilusti plussan puolelle ja odotettavissa on vesisateita.

Ennustettu lumikertymä perjantaiyöhön mennessä ECMWF-mallin perusteella.

Kylmä putki jatkuu jo viidettä kuukautta – milloin tilanne purkautuu?

Julkaistu

Huhtikuussa alkanut kylmä kyyti on jatkunut läpi kesän. Elokuun tilastoja ei vielä ole julkaistu, mutta varovaisten arvioiden mukaan valtaosassa maata elokuukin kallistuisi hieman keskimääristä viileämmälle puolelle. Näin ollen tavanomaista kylmempi sää on jatkunut nyt yhtäjaksoisesti valtaosassa maata viiden kuukauden ajan.

Vuosina 1986-1987 jopa 10 kuukauden kylmä putki

Todennäköisesti tuleva kesä tulee sijoittumaan yhdeksi viileimmäksi kesäksi viimeisen 30 vuoden tarkasteluhistorian aikana, mutta tuskin kylmimmäksi. Koleampia kesiä on ollut 80-luvulla, mutta kokonaisuutena tämän kolean jakson kesto alkaa olla jo harvinaisen pitkä. Vuosina 1986-1987 kylmyys jatkui kuitenkin yhtäkestoisena jopa 10 kuukautta: kylmä putki alkoi joukuussa 1986 ja jatkui syyskuulle 1987 saakka. Sekä kesä että talvi olivat tuolloin poikkeuksellisen kylmiä. Tämän vuoden kolea putki ei vielä siis ole lähelläkään poikkeuksellista.

Pitkän ajan ennusteet syyskuusta: epävakaista, mahdollisesti viileää

ECMWF:n eli Euroopan keskusken lanseerama tuore pitkän ajan ennuste indikoi tavanomaista viileämmän sään jatkumista Suomessa syyskuun puolellekin, tosin signaali heikkenee kuun edetessä. Erityisesti lähipäivinä poikkeama tavanomaista kylmempään suuntaan on huomattavan suuri, jopa 5-10 astetta. Ensi viikon alkupuolella ja syyskuun alussa sää olisi ainakin tilapäisesti lämpenemässä. Hellepäiviä ei näillä näkymin ole tiedossa ennen seuraavaa kesäkautta.

Loppuvuodesta kuitenkin tavanomaista lämpimämpi?

ECMWF:n keskipitkät ja pitkät ennusteet ovat tällä hetkellä vielä kokeiluasteella, ja niihin tuleekin suhtautua varauksella, mutta jos tutkii tilannetta pidemmällä aikatähtäimellä, olisi tämän vuoden kolmesta viimeisestä kuukaudesta tulossa laajalti koko Eurooppaan tavanomaista lämpimämpiä ja Skandinaviaan normaalia sateisempia. Tämä yhdistelmä antaa ymmärtää, että Atlantin matalapainetoiminta käynnistyisi jossain vaiheessa syksyä kunnolla puskien sateita ja lauhaa merellistä ilmaa kohti itää ja Suomeakin. Muutos tavanomaista lämpimämpään suuntaan voisi tapahtua lokakuun aikana, ehkä jo syyskuun puolella.

Pohjois-Atlantti on tällä hetkellä hieman tavanomaista lämpimämpi ja poikkeaman ennustetaan kasvavan lähiaikoina. Voimakkaiden matalapaineiden syntymiseksi tarvitaan tarpeeksi suuria pohjois-etelä -suuntaisia lämpötilaeroja, jotka voisivat jo syyskuun aikana käynnistää yksittäisiä myrskymatalapaineita. Tässä vaiheessa pohjoisen napa-alueen ja keskileveysasteiden ilmamassojen välinen lämpötilaero alkaa olla jo merkittävä, jolloin matalapainetoiminnan voisi olettaa käynnistyvän kunnolla.

On melko epätodennäköistä, että kylmä putki jatkuisi enää kuukausitolkulla. Syksyn saapuminen ja lämpötilaerojen kasvaminen alkaa väkisinkin muovaamaan jumittunutta suursäätilaa, jolloin esimerkiksi yksittäinen voimakas myrskymatalapaine voisi sekoittaa pakkaa kunnolla ja päästää Suomen pois kylmästä kuplasta. Tilanteen purkautumisella on kuitenkin kääntöpuolensakin: syksystä voi tulla pitkä ja harmaa ja talven viivästyminen on mahdollista.

ECMWF:n pitkän ajan ennuste indikoi tavanomaista lämpimämpää loppuvuotta (OCT-DEC TEMP 2m anomaly).
Kuva: ECMWF
Pohjois-Eurooppa näyttää tavanomaista sateisemmalta (precipitation anomaly). Kuva: ECMWF
Elokuinen Vaasa (Kuva: Matti Hietala)

 

Arktinen oskillaatio tuo kylmän pääsiäisen ja huhtikuun?

Julkaistu

 

Tämän hetken sääennusteiden valossa Suomeen ja pohjoiseen Eurooppaan on lankeamassa vuodenaikaan nähden sangen kylmä pääsiäisviikonloppu. Valtaosassa Suomea, Ruotsia ja Norjaa vuorokauden keskilämpötila on jäämässä nollan alapuolelle; Keski- ja Pohjois-Suomessa pääsiäisviikonloppuna on pakkasta yötäpäivää, mikä on tähän aikaan vuodesta melko harvinaista. Kaiken kaikkiaan voidaankin siis puhua jonkin sortin takatalvesta ja talvisesta pääsiäisestä. Mahdolliset sateet, pääsääntöisesti heikot kuuroluonteiset, ovat tulossa yksinomaan lumena alas, mutta pääsiäiseksi povattu lumipyry näyttää tuoreimpien ennusteiden valossa jäävän Suomen eteläpuolelle.

Arktisen oskillaation (AO) vaikutus Suomen säähän

NAO- ja AO-indeksi eli eri leveysasteiden välistä ilmanpaineanomaliaa kuvaavat parametrit kulkevat vahvasti käsi kädessä ja vaikuttavat olennaisesti myös Suomen säähän. Keskitytään tässä tarkastelemaan arktista oskillaatiota (AO) eli pohjoisen napa-alueen ja pohjoisten keskileveysasteiden välistä ilmanpaine-eroa. Negatiivisen AO:n aikana ilmanpaine-ero on pienentynyt, jolloin napa-alueella vallitsee tavanomaista korkeampi ilmanpaine ja keskileveysasteilla matalapainetoiminta voi olla heikompaa. Tällöin keskileveysasteiden suihkuvirtaukseen voi tulla laajempiakin mutkia, ja kuluneen huhtikuun aikana yksi suihkuvirtauksen mutka on muodostunut läntisen Euroopan ylle. Suihkuvirtauksen kylmä kuoppa on asettumassa nyt pidemmäksi aikaa Pohjois- ja Keski-Euroopan ylle, joten kevään eteneminen tyssää erityisesti Skandinaviassa ja Suomessa. Vastaavasti positiivisen AO:n aikoihin arktisilla alueilla ilmanpaine on tavanomaista matalampi ja suihkuvirtaus voimakkaampi ja suoraviivaisempi. Positiivisen AO:n aikoihin myös Atlantin NAO-indeksi on tyypillisesti positiivinen indikoiden lämpimämpiä lännen tai lounaan puoleisia ilmavirtauksia myös Suomeen.

Kuva 1: Mutkitteleva suihkuvirtaus pitää Pohjois- ja Itä-Euroopan tavanomaista kylmempänä pääsiäisen aikana. kuva: Foreca

Kesää kohden mentäessä ilmamassoja jakava suihkuvirtaus pohjoisella pallonpuoliskolla heikkenee, kun napa-alueen ja keskileveysasteiden väliset lämpötilaerot pienenevät. Tällöin matalapaineet ja tuulet keskimäärin heikkenevät, ja arktisen oskillaation vaikutus Suomen ja Euroopan säähän pienenee. Napa-alueen jääpeitteen laajuudella, arktisen meriveden lämpötilalla sekä AO-vaihtelulla on todettu olevan korrelaatio: tällä hetkellä pitkäkestoisempia ja negatiivisia AO-vaiheita saattaa herkemmin syntyä napa-alueen jääpeitteen pinta-alan ollessa lähes ennätyksellisen alhainen.

GFS-malliin pohjautuvien ennusteiden valossa nyt on alkamassa AO:n negatiivinen vaihe, joka on ensi viikkoa kohden voimistumassa. Tämä tietää mutkittelevaa suihkuvirtausta, jossa Pohjois-ja Itä-Eurooppa asettuvat selvästi kylmemmälle puolelle. Ilmamassa Suomen yllä on pääsiäisen ajan niin kylmää kuin tähän aikaan vuodesta vain on mahdollista. Keskitalvella heikkotuulisessa korkeapainetilanteessa pakkanen voisi vastaavassa sääasetelmassa kiristyä yli 30 asteeseen. Merkittäviä lämpimämmän ilman virtauksia ei välttämättä ole tiedossa ensi viikollakaan.

Kuva 3: NOOA:n GFS-ennusteeseen pohjautuva AO-indeksi. Pääsiäisen aikaan indeksi on painumassa selvästi negatiiviseksi. kuva: Climate Prediction Center (http://www.cpc.ncep.noaa.gov)

Pääsiäistä kohden kylmenee

Pääsiäisviikonlopun sään voisi tiivistää muutamaan lauseeseen. Suihkuvirtausakselin kylmemmällä puolella polaarisessa ilmamassassa sää on meillä melko pilvistä, aika ajoin lumikuurot ovat mahdollisia. Pääsiäisen aikoihin maamme ylle asettuva ilmamassa on paikoin lähes arktisen kylmää. Erityisesti yöt ovat hyvin kylmiä, jolloin pakkasta on laajalti 5-20 astetta, pohjoisessa paikoin enemmänkin. Päivisin lähinnä eteläisimmässä ja läntisimmässä Suomessa ollaan plussan puolella, muualla maassa päivälämpötilatkin pysyvät pakkasen puolella, mikä on useamman päivän jatkuessaan huhtikuun puolivälille jo harvinaista. Lämmittäähän meillä aurinko pian jo samalla teholla kuin elokuun loppupuolella.

Laajemmat sadealueet näyttävät kuitenkin jäävän Suomen länsi- ja eteläpuolelle eli pääsiäispäiväksi kaavailtu lumipyry jäänee aluksi Ruotsin ja myöhemmin Baltian asiaksi. Lumikuurot voivat hetkellisesti värjätä maan valkoisemmaksi myös etelässä pääsiäisen aikoihin, joten talvirenkaille on varmasti vielä käyttöä.

Talvisesta säästä huolimatta hyvää pääsiäistä!

Näin ennustetaan sateen olomuoto

Julkaistu

 

Sateen olomuodon ennustaminen aiheuttaa välillä meille meteorologeille harmaita hiuksia. Yleisesti ottaen nyrkkisääntönä pidetään sitä, että plussakelillä sade tulee vetenä ja pakkassäällä lumena, mutta aivan näin yksiselitteistä tämä harvoin on. Sateen olomuotoon nimittäin vaikuttavat ilman lämpötilan lisäksi erityisesti kastepistelämpötila ja ylempien ilmakerrosten lämpötila.

Kastepistelämpötila vaikuttaa sateen olomuotoon eniten

Kastepistelämpötila on se lämpötila, missä ilman näkymätön vesihöyry alkaa tiivistyä esimerkiksi kasteeksi tai kuuraksi maanpinnalla ja ilmassa sumuksi tai pilveksi. Jos ilman lämpötila ja sen kastepistelämpötila saavuttavat saman arvon, on ilman suhteellinen kosteus 100 % eli siihen ei mahdu yhtään enempää vesihöyryä. Talviaikana meteorologit käyttävätkin kastepistelämpötilaa apuna sateen olomuotoa ennustaessa. Mikäli kastepiste on nollan alapuolella, on sade hyvin todennäköisesti lunta ja mikäli se on yli +1 °C, sataa melko varmasti vettä. 0…+1 C välille sijoittuvat arvot ovatkin haasteellisia – tällöin sateen olomuoto voi olla mitä tahansa, useimmiten kuitenkin räntää. Sateen olomuotoon vaikuttaa myös ylempien ilmakerrosten lämpötila. Yleisesti ottaen tiedetään, että mikäli ilman lämpötila on 1,5 kilometrin korkeudella (850 hPa painepinta) alle -4 °C, tulee sade maahan asti lumena. Toisaalta ennusteessa voidaan tarkastella myös vajaan kilometrin korkeutta (925 hPa painepinta): mikäli tällä korkeudella on vielä pakkasta, ei lumisade ehdi sulaa vedeksi maahan sataessaan.

Jäätävän sateen ennustaminen haastavinta

Haastavinta on ennustaa jäätävän sateen ja erityisesti jäätävän tihkusateen saapumista. Jäätävä sade vaatii syntyäkseen lämpötilaoloiltaan erilaisia ilmakerroksia ja vähintään yhden kerroksen, missä lämpötila käväisee nollan yläpuolella. Pilvestä pudotessaan sade on yleensä lunta, mutta alempana sijaitseva lämpimämpi ilmakerros voi sulattaa lumen vedeksi. Jos puolestaan lämpimän ilman alapuolella on pakkaskerros, jossa pisaran lämpötila laskee nollan alapuolelle, syntyy alijäähtynyttä vettä eli jäätävää sadetta. Pinnoille pudotessaan tämä alijäähtynyt vesi jäätyy kiinni nopeasti ja aiheuttaa erityisesti tieliikenteelle haasteita. Jäätävä tihkusade on harvinaisempi ilmiö, mutta sitä voi esiintyä vielä jopa 10-15 asteen pakkasella sumupilvien yhteydessä. Tällöin sateen syntymekanismi poikkeaa olennaisesti muista sateen olomuodoista, sillä sumupilvi ei sisällä lainkaan lumijyväsiä vaan jäätävä tihkusade syntyy suoraan pilvipisaroista.

Tehtävä: Päättele alla olevan kastepistelämpötilaennusteen perusteella mahdollisen sateen olomuoto seuraavissa kaupungeissa: Turku, Jyväskylä, Oulu. Mikä on lopputulemasi?

Kuvassa näkyvät mm. ilmanpaineen samanarvonkäyrät ja ennustetut kastepistelämpötilat. Osaisitko tämän perusteella päätellä, missä olomuodossa mahdollinen sade tulee alas a) Turussa b) Jyväskylässä c) Oulussa ?
Kuvassa näkyvät mm. ilmanpaineen samanarvonkäyrät ja ennustetut kastepistelämpötilat. Osaisitko tämän perusteella päätellä, missä olomuodossa mahdollinen sade tulee alas a) Turussa b) Jyväskylässä c) Oulussa ?

Ps. Forecan nettisivuilta voit kätevästi seurata sateen olomuotoa – klikkaa itsesi tänne!

Atlantin lämpö saapuu Suomeen, miten käy lumelle?

Julkaistu

Ehdin jo tottua aikaiseen talveen ja valoisaan marraskuuhun, mutta viikon päästä siitä taitaa eteläisessä Suomessa olla enää vain muisto jäljellä. Pohjois-Euroopan päällä majaillut kylmä ilmamassa on väistymässä viikonvaihteessa Atlantin matalapaineiden tieltä ja säätyyppi on Suomessa muuttumassa vuodenaikaan nähden tyypillisemmäksi – harmaaksi, tuuliseksi ja verrattain lauhaksi.

Viikonloppu vielä talvinen

Tuleva viikonloppu on vielä talvinen ja pakkasen puolella pääasiassa pysytään lounaisrannikkoa lukuun ottamatta. Lauantaiyöstä on tulossa erittäin kylmä: etelässä saakka voidaan mitata alle -15 asteen lukemia, pohjoisessa luulisi -20 asteen alittuvan useallakin mittauspisteella. Valokuvauksen ja kauniiden talvimaisemien ystävien kannattaa harkita varhain lauantaiaamusta hakeutumista sulien vesistöjen lähettyville: näkymä voi olla henkeäsalpaavan upea, sillä nk. merisavu -ilmiö pääsee todennäköisesti syntymään suuren lämpötilaeron seurauksena. Auringon noustessa voi yrittää bongailla myös haloilmiöitä!

eiranranta
Merisavua Helsingin edustalla tammikuussa 2016. Kuva: Markus Mäntykannas
Viikonlopun ajan Pohjois- ja Itä-Eurooppa kuuluvat vielä kylmän polaarisen ilmamassan piiriin.
Viikonlopun ajan Pohjois- ja Itä-Eurooppa kuuluvat vielä kylmän polaarisen ilmamassan piiriin.

Lauhtuminen alkaa viikonvaihteessa

Tuulet alkavat vähitellen alkuviikolla kääntyä lounaan puolelle. Ensin lauhtuu pohjoinen ja länsi, vähitellen myös muu Suomi. Voimakas lauhtuminen tietää alkuviikoksi myös voimistuvaa tuulta ja sadealueita. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että sisämaan puolella erityisesti maan keskivaiheilla koetaan lauhtumisen yhteydessä lumipyry tiistain-keskiviikon tienoilla, rannikkoalueilla sateet tulevat pääosin vetenä tuulen kääntyessä puhaltamaan mereltä.

Uudet mallit eivät ennakoi lauhtumista aivan yhtä voimakkaana kuin edelliset, ja saattaakin olla niin, että ainakin maan itä- ja pohjoisosassa talvinen sää jatkuu ensi viikollakin, vaikka pakkanen kyllä heikkenee. Lämpöasteet ja vesisateet koskevat enemmänkin aivan eteläisintä ja läntisintä Suomea.

Miten käy lumipeitteelle?

Pääkaupunkiseutu ja maan itäosa ovat tällä hetkellä Suomen lumisinta seutua, lumensyvyys on ollut aamun havainnoissa paikoin yli 20 cm. Etelän ja idän lumipyryistä huolimatta vielä löytyy yksi paikkakunta, Pori, jossa ensilumi ei ole satanut maahan.

Lumipeite alkaa viimeistään keskiviikkona huveta vauhdilla maan etelä- ja länsiosassa. Mitä lähempänä rannikkoja ollaan, sitä voimakkaampana meren lämmittävä vaikutus tuntuu ja sitä nopeammin lumi on sulamassa pois. Todennäköisesti jo viikon päästä esim. pääkaupunkiseutu ja osa Etelä- ja Länsi-Suomesta ovat jälleen lumettomia. Sen sijaan näyttäisi siltä, että laajoilla alueilla maan keski- ja pohjoisosassa lumipeite pääsee ensi viikon aikana vahvistumaan. Kaikki riippuu matalapaineiden lopullisesta reitistä, joten tarkempia ennusteita on syytä seurata lähempänä.

Lämpimämpi ilmamassa kurottautuu kohti Suomea alkuviikolla. Länsi-Eurooppa lämpenee tuntuvasti.
Lämpimämpi ilmamassa kurottautuu kohti Suomea alkuviikolla. Länsi-Eurooppa lämpenee tuntuvasti.

 

 

Maailman suurimmat lumikertymät

Julkaistu

Loskaisten päivien jälkeen lunta tulee taas tupaan eteläisessä Suomessa. Suomen suurin vuorokauden aikana satanut lumikertymä on Merikarvian 73 cm, joka mitattiin tammikuun 8. päivänä. Maapallollamme on kuitenkin useita paikkoja, missä lumikertymät voivat lyhyemmässäkin ajassa kasvaa tätä huomattavasti suuremmiksi. Todennäköisesti suurimman vuorokaudessa mitatun lumikertymän titteliä pitää Italian Capracotta, jossa tuprutti 256 cm lunta 18 tunnissa 5.3.2015.

Suurien lumikertymien resepti

Erittäin suuret lumikertymät ovat ominaisia keskileveysasteiden vuoristoisille seuduille, jotka sijaitsevat lähellä verrattain lämpimiä merialueita. Toisaalta myös suurten ja sulien järvien rannoilla voi syntyä nk. ”lake effect snow” -ilmiö, jolloin kylmän ilman purkaus synnyttää sakeita lumikuuroja. Merikarvian tilanteessa kyse oli juuri vastaavasta ilmiöstä, josta Joanna kirjoitti tarkemmin täällä.

Tiettävästi kaikista suurimmat vuorokautiset lumikertymät ovat kuitenkin osuneet vuoristoisille seuduille, kuten esimerkiksi Keski-Italiaan, Pohjois-Japaniin ja Yhdysvaltojen Coloradoon. Resepti on kaikkialla kuta kuinkin samanlainen – erityisesti muutamat tekijät edesauttavat suurien lumikertymien syntymistä. Ensinnäkin tarvitaan matalapaineen alue, jonka ympäristössä ilma on nousevassa liikkeessä, jotta syntyy pilviä ja sateita. Jos perusvirtaus on hyvin kylmä ja se liikkuu verrattain lämpimän merialueen yli, kuten esimerkiksi Pohjois-Japanissa Siperiasta saapuvat arktiset kylmänpurkaukset, haihtuu merestä runsaasti kosteutta, nousuliikkeet voimistuvat ja lumisade sakenee. Mikäli perusvirtaus vielä tämän lisäksi kohtaa vuoriston, joutuu ilma pakotettuun nousuun, jolloin nouseva liike yhä voimistuu vuoriston merenpuoleisella rinteellä. Matalapaineen alue, lämpimän merialueen yli etenevä erittäin kylmä ilmavirtaus ja  vuoristo antavat hyvät edellytykset erittäin suurille lumikertymille.

Suomea lähinnä oleva paikka, jossa tämä ilmiö tapahtuu toistuvasti talvisin, on Norjan rannikkoseutu. Meren yli puhaltavan ilmavirtauksen ei välttämättä tarvitse olla kovin kylmäkään, mutta mikäli se tempaa mukanaan tarpeeksi kosteutta Atlantin valtamereltä, voimistuvat sateet vuoriston länsirinteellä Norjan rannikolla, kun ilma kohoaa ja kylmenee ja kun kosteus tiivistyy pilviksi ja sateiksi.

Kuva 1: Yhdysvalloissa vuoristo, suuret järvialueet sekä lämpimän Atlantin valtameren läheisyys aiheuttavat monilla alueilla erittäin suuria lumikertymiä. Kalliovuorten alueilla läntiset ja kosteat ilmavirtaukset joutuvat pakotettuun nousuun, jolloin vuoristolla sataa paljonkin lunta. Suuret Järvet aiheuttavat talvisin arktisen ilmamassan purkausten yhteydessä "lake-effect snow" -ilmiön, kun taas itärannikolla voimakkaat sateet saavat enegiansa Golfvirran lämmittämästä Atlantista. (kuva: Markus M/MTV)
Kuva 1: Yhdysvalloissa vuoristo, suuret järvialueet sekä lämpimän Atlantin valtameren välitön läheisyys aiheuttavat paikallisesti erittäin suuria lumikertymiä. Kalliovuorten alueilla läntiset ja kosteat ilmavirtaukset joutuvat pakotettuun nousuun, jolloin vuoristolla sataa paljonkin lunta. Suuret Järvet aiheuttavat talvisin arktisen ilmamassan purkausten yhteydessä ”lake effect snow” -ilmiön, kun taas itärannikolla voimakkaat sateet saavat enegiansa Golfvirran lämmittämästä Atlantista. (kuva: Markus M/MTV)
Kuva 2: Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa talviset lumikertymät voivat kasvaa hyvin suuriksi. (Kuva: Flickr, Creative Commons; käyttäjä: threepinner)
Kuva 2: Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa talviset lumikertymät voivat kasvaa hyvin suuriksi. (Kuva: Flickr, Creative Commons; käyttäjä: threepinner)

Suomessakin pinnanmuodot vaikuttavat sadekertymiin

Suomessa pinnanmuotojen vaikutus sade- ja lumikertymiin on vähäinen, mutta paikoin kuitenkin huomattavissa. Suomessa sataa keskimäärin eniten Uudenmaan länsiosassa ja Varsinais-Suomen itäosassa hieman Suomenlahden rannikon pohjoispuolella. Eteläisin Salpausselkä kohoaa Hangosta kohti Lahtea yltävällä vyöhykkeellä ja vaikuttaa paikallisesti sademääriin. Kostean sekä syksyisin verrattain lämpimän merialueen, Suomenlahden, läheinen sijainti ja maaston pieni kohoaminen voimistavat sateita jonkin verran heti etelärannikon pohjoispuolella. Toisaalta myös Pohjois-Karjalan vaara-alueet lisäävät hieman paikallisesti sademääriä. Lapin tuntureiden vaikutus sademääriin on pieni, sillä täällä ilmasto on selvästi eteläistä Suomea kylmempi, eikä ilmaan mahdu niin paljoa kosteutta.

Kilpisjärven alue muodostaa kuitenkin poikkeuksen, sillä Atlantin valtameri on hyvin lähellä ja Norjan puolella syntyvät ja voimistuvat sateet ajautuvat joskus myös Käsivarren puolelle. Mikäli talvisin tarpeeksi voimakkaat ja kylmät ilmavirtaukset puhaltavat luoteen tai pohjoisen puolelta, voi Norjan rannikolta ajautua Käsivarren Lappiin jatkuvalla syötöllä sakeita lumikuuroja, jotka vuoriston kohdatessaan vielä voimistuvat. Tämän ilmiön myötä lumensyvyys käväisi Kilpisjärvellä lähes ennätyksellisessä (lähellä Suomen joulukuun lumensyvyysennätystä) 110 senttimetrissä joulukuussa 2013.