Kevät on edennyt siihen vaiheeseen että kadut ja tienpinnat alkavat olla sulia ja kevään katupölykausi on alkanut. Vielä pientareiden sulamisvedet niitä hetken pidättelevät, kohta niidenkin kuivuessa pöly nousee ilmaan.
Säällä on katupölyn määrään suuri vaikutus. Kunnon kaatosateet huuhtelisivat pölyt teiltä ja pientareilta ojiin ja kaivoihin, ikävä kyllä kevätkuukaudet ovat keskimäärin vähäsateisia. Toki kosteakin sää auttaa pölyn sitomisessa.
Kaikista pahin pölytilanne syntyy keväisissä korkeapaineissa ilmamassan ollessa kylmää. Silloin pilvisyys on hyvin vähäistä ja aurinko säteilystä johtuva lämpötilan vuorokausivaihtelu on suurimmillaan.
Yöllä selkeässä säässä lämpösäteilyä karkaa maanpinnalta ja alimmista ilmakerroksista avaruuteen. Yöllinen ulossäteily jäähdyttää maanpintaa hyvin nopeasti, ja sen seurauksena myös ilmakehän alin kerros, maanpinnalta jonnekin sadan tai muutaman sadan metrin korkeuteen ulottuva kerros jäähtyy alhaalta päin. Syntyy ns. pintainversio, siis lämpötilan pystyrakenne joka on normaaliin nähden käänteinen. Inversiokerroksessa kylmin ilma on maanpinnalla ja ylöspäin mentäessä lämpötila nousee.
Pintainversio toimii tavallaan ilmakehän sisäisenä kantena, pystysuunnassa ilma ei inversiossa juuri liiku. Ylempänä ilmakehässä puhaltava tuuli ei pääse maanpinnalle, ja maanpinnalla sää on useimmiten tyyntä. Kun aamun ruuhkaliikenne nostaa katupölyä ilmaan, jää se leijumaan maanpinnan tuntumaan ilman että tuuli puhaltaisi sen pois.
Aurinkoisessa säässä tilanteeseen tulee kuitenkin nopea muutos jo aamupäivällä. Auringon lämmittäessä maanpintaa tuo yöllä syntynyt pintainversio häviää, ja sopivalla pintalämpötilalla maanpinnan tuntumassa lämminnyt ilma alkaa yhtäkkiä nousta ylöspäin. Maanpinnalla tämä huomataan yleensä aamupäivän ensimmäisenä tuulenpuuskana, sillä kun lämmintä ilmaa nousee ylöspäin, virtaa maanpinnan suuntaisesti uutta ilmaa tilalle. Syntyy siis tuulenpuuska.
Iltapäivällä näitä nousevia, ja yhtä lailla laskevia, ilmavirtauksia esiintyy lämmenneen mantereen päälle jokseenkin kaikkialla. Ne synnyttävät maan pinnalla havaittavan tuulen puuskaisuuden. Kun korkealla kovemmassa tuulessa liikkuva laskeva ilmavirtaus saavuttaa maanpinnan, tuo kovempi tuuli tulee ainakin hetkeksi vierailemaan meidän maanpinnalla asuvien luokse. Katupölyn kannalta iltapäivällä tilanne on siis sellainen, että aamulla maanpinnan lähelle jäänyt pölypatja lähtee kyllä tuulen mukana sekoittamaan, mutta toisaalta nuo voimakkaat tuulenpuuskat nostavat tehokkaasti uutta pölyä ilmaan.
Mistä katupöly sitten koostuu? Katupöly on aika monipuolinen cocktail, siinä on luonnollisesti pölyksi jauhautunutta asfalttia ja hiekoitushiekkaa, siitepölyä, mutta myös metalleja jotka ovat peräisin vaikkapa autojen jarruista. Onneksi sentään meillä katupöly ei sisällä teollisuuden raskasmetalleja, rikkiä ja nokea siinä määrin kuin vaikkapa Intiassa tai Kiinassa. Niin, Intia on kuulemma saavuttanut Kiinan tuossa pienhiukkassaasteiden maailmanmestaruuskisassa.
Usein sanotaan että se kaikista suurin ja näkyvin pöly ei ole vaarallista, ihmisen hengitystiet kun ovat aika hyviä suodattamaan nuo suuret epäpuhtaudet pois ennen kuin ne joutuvat keuhkorakkuloihin. Viime aikoina on tosin esitetty että myös suuremmilla hiukkasilla on terveydellisiä haittavaikutuksia. Tietynlaisena raja-arvona pidetään 2,5 mikrometrin läpimittaisia hiukkasia, niistä käytetään usein lyhennettä PM2.5. Tätä pienemmät hiukkaset pääsevät elimistössämme keuhkorakkuloihin asti, ja kaikista pienimmät jopa verenkiertoon asti, joskus ikävin seurauksin. Elimistömme kun reagoi epäpuhtauksiin jonkinasteisilla tulehduksilla.
Taistelu katupölyä vastaan on hankalaa. Teitä ja risteyksiä joudutaan hiekoittamaan liikenneturvallisuuden nimissä, joten pölyä väistämättä syntyy. Nastarenkaat jauhavat tehokkaasti paljasta asfalttia, jota ainakin etelästä löytyy koko talven ajan. Suuren katuverkon peseminen vie väistämättä aikaa. Toivotaan siis runsaita kevätsateita pesu-urakkaa auttamaan.
