Vuotta 2018 on jäljellä enää vajaa viikko ja sää vaihtelee sinä aikana kireistä pakkasista sateisiin ja jopa myrskytuuliin.
Lue lisää → ”Sateita ja myrskytuulia”Sateita ja myrskytuulia
Category: Huomioita säästä
Valkea joulu
Tänä vuonna lähes koko maassa on jouluaattona lunta ja lämpötila on etelässäkin pakkasen puolella. Pohjois-Eurooppaan saapuu kuitenkin joulun aikana matalapaine ja ajokeli voi olla paikoin huono.
Suomi kuuluu tällä joulunalusviikolla edelleen korkeapaineen alueeseen, mutta vähitellen korkeapaine väistyy itään Venäjälle. Viime päivinä etenkin maan etelä- ja itäosassa on sadellut lunta, ja tänään 20. päivänä lumi peittää jo lähes koko Suomen. Lumipeite on ohuimmillaan maan länsiosassa, jossa on paikoin vain pari senttimetriä korkea kerros lunta.
Lue lisää → ”Valkea joulu”Miksi Suomen talvet ovat niin pilvisiä?
Elämme nyt vuoden pilvisintä ja pimeintä aikaa. Joulukuussa keskimäärinen pilvisyys Suomessa on laajalti 80-85 % ja päivän valoa on niukasti. Kun tarkastellaan leveysasteita 60-70′, joiden väliin Suomikin sijoittuu, voidaan todeta, että Suomi on tämän alueen yksi pilvisimmistä ja harmaimmista kolkista. Suomen harmaudesta keskustelimme jo aikaisemmin tämän linkin takaa löytyvässä blogijulkaisussa, jossa pohdittiin, sijoittuuko Suomi maailman harmaimmaksi maaksi.
Mutta miksi Suomi on niin pilvinen ja harmaa? Miksi esimerkiksi vastaavilla leveyspiireillä Venäjällä ja Kanadassa on vähemmän pilviä tähän aikaan vuodesta? Vastauksen tähän saat alla.
Seuraavat neljä tekijää tekevät Suomen talvista pilvisiä:
1) Pohjoinen sijainti
Suomen sijainti hyvin pohjoisessa leveyspiirien 60 ja 70 välillä tuo meille talvisin niukasti auringonsäteilyä, sillä auringonpaiste lankeaa hyvin matalassa kulmassa ja tällöin sen pinta-alayksikköä kohden kohdistama säteilyenergia on varsin pieni. Auringonsäteilyn tuoma lämpö toimii tärkeänä kosteuden haihduttajana, mutta tämän resurssin puuttuessa kaikki ilmakehässä oleva kosteus tuppaa talvikuukausina tiivistymään pilviksi. Haihdunnan ollessa olematonta pilvisyys pysyy runsaana.
2) Atlantin valtameri
Keskimääräistä tuulijakaumaa tarkastellessa on selvää, että valtaosan vuodesta Suomessa tuuli käy länsilounaasta. Atlantin puolelta kulkeutuvat ilmavirtaukset tuovat mukanaan lauhaa ja kosteaa ilmaa, mikä näyttäytyy Suomen yllä runsaana pilvisyytenä, sateina ja tuulina. Toisaalta ilman Atlantin valtameren läheisyyttä talvi-ilmastomme olisi huomattavasti nykyistä kylmempi (toisaalta myös kuivempi). Lue lisää → ”Miksi Suomen talvet ovat niin pilvisiä?”
Marraskuu: Sekä sateet, lumet että aurinko vähissä
Marraskuusta siirrytään kohti joulukuuta! On siis aika katsoa taaksepäin ja tarkastella, minkälaisessa säässä marraskuuta vietettiin.
Lämpötilojensa puolesta marraskuu jakaantui Oulun eteläpuolella kahteen hyvinkin erilaiseen vaiheeseen: noin 19. marraskuuta asti sää oli vuodenajan keskiarvoa lämpimämpää, mutta sen jälkeen jopa keskiarvoa kylmempää. Kuukausi oli vähäsateinen ja myrskypäivien määrä jäi keskimääräistä vähäisemmäksi. Lumitilanne oli marraskuussa erikoinen. Lunta oli ajankohtaan nähden vähän, jopa Lapissa.
Suursäätila: Loppukuussa talvista
Lue lisää → ”Marraskuu: Sekä sateet, lumet että aurinko vähissä”
Missä salamoi eniten – jopa yli 64 kertaa Suomea enemmän?
Viime kesän vuosilomallani matkasin Pohjois-Italian suuntaan haaveenani päästä valokuvaamaan näyttäviä ukonilmoja. Innostuin myrskybongauksesta jo nuorempana, ja nykyään matkoillani kulkee aina mukana useampikin kamera dokumentointia varten. Uusimmassa Youtube-sarjassamme, Markuksen matkassa, tutustutaan alueisiin, missä voimakkaat ukonilmat ovat yleisiä. Maapallolta löytyy alue, jossa salamoi jopa yli 64 kertaa enemmän kuin keskimäärin Suomessa – mikä selittää näin suuren eron?
Pohjoisilla leveysasteilla salamoi kesäaikana, tropiikissa ympäri vuoden
Keskileveysasteilla ja Suomessa salamointi keskittyy selvästi kesäkauteen. Ukonilmat liittyvät yleensä rintamien ylityksiin tai lämpimiin ja kosteisiin kesäpäiviin. Kesäauringon lämmittämä manner laukaisee nousevia ilmavirtauksia, jotka suotuisissa olosuhteissa muodostavat ukkospilviä. Keskileveysasteilla voimakkaimmat ukonilmat syntyvät yleensä ilmamassojen rajavyöhykkeille, missä rintamat tehostavat nousuliikkeitä ja muodostavat laaja-alaisia, monisoluisia ukkospilviä. Suurimmat salamointimäärät havaitaan mesoskaalan konvektiivisissa systeemeissä, joista Suomessa on saatu esimakua mm. Kiira- ja Sylvi-rajuilmojen yhteydessä. Myös paikallisemmat supersolu-ukkoset aiheuttavat runsasta salamointia ja sen ohella suuria rakeita ja tornadojakin.
Tropiikissa puolestaan salamointi jakautuu useammalle kuukaudelle, miltei ympäri vuoden. Usein on muutaman kuukauden mittainen kuiva kausi, jonka aikana salamointi vähenee, mutta kiihtyy sadekauden alkaessa ja jatkuu pitkään. Tropiikissa salamoi tyypillisesti eniten iltapäiväkuurojen yhteydessä, ja täälläkin enemmän mantereen kuin meren yllä. Myös trooppiset myrskyt voivat laukaista laaja-alaisempaa salamointia. Tropiikin suuret salamointimäärät perustuvat siis ennen kaikkea siihen, että salamointikausi kestää korkeampia leveysasteita pidempään. Lämpöenergiaa ja kosteutta on saatavilla ympäri vuoden, joten ukkospäiviäkin kertyy enemmän.
Euroopan tilastoja johtaa Pohjois-Italia – jää kuitenkin kauas eräästä maasta Lue lisää → ”Missä salamoi eniten – jopa yli 64 kertaa Suomea enemmän?”
Havainnoista ennusteeksi
Taas tuttu palaute: ennuste on mennyt pieleen ja asiakas ehdottaa, että jos asentaisimme sääaseman juuri hänen kotikaupunkiinsa, niin ennusteet varmasti paranisivat. Ajatus ehdotuksen taustalla on varsin looginen, syötetään ennustemalliin enemmän ja tarkempia havaintoja, jolloin ennustekin varmasti paranee.
Mistä ennustemalliin syötettävä havaintoaineisto tarkkaan ottaen koostuu? Aikaisemmin säätä havainnoitiin lähinnä maan pinnalta havaintoasemilla sekä tekemällä radioluotauksia, siis lähettämällä vetypallon varassa ilmakehään luotaimia, jotka mittaavat mm. ilmakehän lämpötilan ja kosteuden pystyjakauman. Nämä perinteiset havaintomenetelmät ovat edelleen käytössä, mutta nykyään 95 % ennustemalliin syötetyistä havainnoista on peräisin sääsatelliiteista. Jokaista ennustemalliajoa varten tarvitaan kymmeniä miljoonia havaintoja, tällaisen tietomassan kerääminen ei onnistu enää perinteisin menetelmin.