Category: Huomioita säästä

No, pian noita etanoita ei näe enää edes kohmeisia, mutta päivien kylmetessä kohti loppusyksyä on ainakin keskustelu tulevan talven säästä kuumentunut. Toivottavasti mahdollisimman moni aiheesta kiinnostunut tallettaa nyt väitetyt asiat niin, että voi talven kuluessa tai sen jälkeen tarkistaa, mihin oli luottamista ja mihin ei. Tieteenkin kentällä kun voidaan lopulta väittää kaikenlaista, kun tieteen “tieto” loppuu.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) 15. syyskuuta julkaiseman vuodenaikaisennusteen mukaan lokakuusta joulukuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila on selvästi tavanomaista korkeampi. Lapissa on tavanomaista sateisempaa, muualla normaalisateista. lmanpaine on keskimäärin jonkin verran tavanomaista alempi, mikä antaa viitteitä matalapainevoittoisen säätyypin vallitsemisesta. (Lähde: http://ilmatieteenlaitos.fi/pitkan-ennusteen-seuranta )

Pitkän ajan tietokone-ennusteet eivät pyri ennustamaan säätilanteita, vaan antavat viitteitä siitä, onko jollain alueella esim. lämpimämpää ja sateisempaa kuin tavanomaisesti ko. aikaan vuodesta. Tällaiset ennusteet ovat lyhyen ajan sääennusteita alttiimpia tulkinnoile. Edellä mainitulla lähdesivulla kannattaa vierailla, luulisi seuraavan vuodenaikaisennusteen päivittyvän samaan paikkaan.

Tietokonemalli siis olisi kallistumassa alkutalven osalta mielummin vuodenaikaan nähden lauhaan kuin kylmään loppusyksyyn ja alkutalveen. Mutta sitten tähän talven säähän näyttää olevan muitakin näkökulmia. Brittiläinen The Daily Mail – lehti on kirjoittanut tutkimuksesta, jonka mukaan Pohjois-Eurooppaa uhkaisi kylmä talvi, koska auringon aktiivisuus, joka vaihtelee 11 vuoden jaksoissa (mm. auringonpilkkumaksimit), on nyt vuoden päivät ollut vaihtelunsa alimmassa vaiheessa. Aiemmin Nature Geoscience -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kyse on siitä, että ilmakehän stratosfääri (sääilmiöt tapahtuvat alimmassa kerroksessa eli troposfäärissä) olisi tavanomaista viileämpi, mikä vaikuttaisi myös alailmakehän ilmavirtauksiin ja tuuliin sekä siihen, että Pohjois-Eurooppaan virtaisi kylmää ilmaa.

Kuulostaa kieltämättä aika kummalliselta, enkä tiedä ilmakehän tai sään kovin suuressa määrin noudattavan 11 vuoden auringonaktiivisuusjaksoja. Tuon aktiivisuuden isommat, pidempiaikaiset vaihtelut sen sijaan voisivat selittää osan esim. maa-ilmakehä -systeemin lämpötilan noususta, mutta että suunnilleen joka 11. vuosi pitäisi olla erityisen kylmiä talvia, niin… Mutta laitan tähän linkin tuohon julkaisuun: http://www.nature.com/ngeo/journal/vaop/ncurrent/full/ngeo1282.html , josko siitä joku jotenkin valaistuisi.

Minä en usko kenenkään tekemiin liian pitkän ajan sääennusteisiin, mutta onhan sekin eräänlaista sosiaalista peliä näistä keskustella, siis sitä kuuluisaa small talk´ia.

Tätä kirjoitettaessa Perämeren pohjoispuolella on myrskymatalapaineen keskus, jossa ilmanpaine on vajaat 965 hehtopascalia eli millibaaria.  Matalapaine liikkuu itäkoilliseen, huomisaamuna se on jo Kuolan niemimaalla heikentyneenä. Tiedotusvälineidenkin kautta tiedämme, että tässä matalapaineessa on edesmenneen hurrikaani Ophelian ”jämät” ja että juuri siksi tämä meidänkin laaja matalapaineemme saattaa äityä häijyksi. Ja syksyhän on matalapaineiden aikaa. Käsittelin aiemmassa kirjoituksessani (Tuulesta temmattua) jo hieman hurrikaanien ja meidän matalapaineidemme tiettyä samankaltaisuutta ja kuulumista samaan ilmakehän suureen järjestelmään siirtää energiaa, lämpöä, päiväntasaaja-alueelta aina meille asti, tänne kauas pohjoiseen. Nyt en tee niin, vaan otan eri näkökulman ajankohtaiseen asiaan.

Tulin juuri töihin, ja matkalla silmiini osui iltapäivälehtien lööppimainosetusivuja. Niiden mukaan Suomessa on tänään iso Pirkko-myrsky. Ainakin sai myös sen kuvan, että viranomaiset olisivat kehottaneet varaamaan ruokaa ja vettä. Minä tein niin joka tapauksessa ja ostin keskustasta työpaikalle evästä. Kivennäisvettä oli jo ennestään. Voin siis rauhallisin mielin ottaa vastaan tämän koko luonnonmullistuksen, vieläpä tarkkailemalla sitä – aitiopaikalta.

No, sähköjen katkeamiseen ainakin jostain saa varautua aina, kun tuulee lujaa; puita tahtoo kaatuilla sähkölinjojen päälle. Varautuminen kaiketi koskee eniten sähköyhtiöitä, eli valmiutta raivata mahdollisia vahinkoja. Ja ainakin mieleen tulee, että esim. rakennustelineet ja muut suhteellisen irtonaiset rakenteet on myrskymatalapaineen lähestyessä varmistettu. Veneiden kiinnityksessä lienee tuulen ohella merkitystä paljonkin sillä, että meriveden korkeus on noussut Perämerellä arvoon 120 cm. Merkitsevä aallonkorkeus Suomen merialueilla näkyy olevan siinä nelisen metriä, mutta ainakin n. 7 metrin aaltoja on havaittu niin Perämerellä kuin Pohjois-Itämerelläkin.

Tuulesta voin napata tähän klo 15:n säähavainnoista ainakin sen, että Raahen Lapaluoto ilmoittaa länsilounaista tuulta 23 m/s ja Hailuodon Marjaniemi 22 m/s, tosin viimeksi mainitun ilmoitus edellisen kolmen tunnin maksimista on 25 m/s. Tämän matalapaineen keskusta – siis koko ilmapyörteen keskusta, jossa itsessään ei juurikaan tuule, kuten ei hurrikaaninkaan keskellä, myrskyn ”silmässä”- voi siis nimittää myrskykeskukseksi. Tämä terminologia on mielenkiintoista, koska myrskykeskuksessa ei siis tuule, vaan vasta jonkin matkan päässä siitä ja eniten sillä puolella painekeskusta, missä tuuli on matalapaineen itsensä liikkeen suuntainen. Toisaalta tällaisten itään liikkuvien matalapaineiden jälkipuolella lähinnä lännen ja pohjoisen välinen, mutta joskus koillistuuli, voi etenkin puuskaisuuden nousun myötä yltyä aika lailla. ”Myrskyn etenemisen” jollain nopeudella siis pitää tarkoittaa itse painekeskuksen, myrskykeskuksen, liikenopeutta johonkin suuntaan eikä matalapaineenalueessa jossain kohdassa vallitsevaa tuulennopeutta.

Mutta sitten itse otsikkoon: meillä näkyy olevan tapana nimetä myrskyt myrskypäivän nimipäiväsankarin mukaan. Näin muistan sen kuitenkin olleen vasta Mauri-myrskystä (1982) lähtien. Maurin jälkeen lanseerattiin varoitukset vaarallisen voimakkaasta tuulesta maa-alueilla. Merille myrskyjä oli toki ennustettu jo iät ja ajat. Siis meillä on Pirkko (tai Pirjo?), jolla on jollain tavoin mukanaan myös hurrikaani Ophelian jäämistö.

Laitan oheen linkit niille, jotka haluavat paremmin tutustua trooppisten myrskyjen, joista osa kehittyy hurrikaaneiksi,  nimeämisen saloihin. Mutta kullekin vuodelle etukäteen aakkosjärjestykseen laitettujen nimien mukaan se menee. Ophelian jälkeen on jo syntynyt Philippe, josta on myös tullut hurrikaani, mutta sen reitti on kaukana ihmisasutuksesta. Jos se luovuttaa jotain jollekin matalapaineelle, niin tuo lopputulos lienee meillä äkkiä arvioiden ensi maanantain paikkeilla. Philippen jälkeen, jos trooppisia myrskyjä syntyy Atlantilla, tulee Rina, sitten Sean, Tammy, Vince ja Whitney. Ensi vuoden ensimmäisen nimi on tällä tietoa Alberto.

Hauska yksityiskohta ovat vähintään kymmeneksi vuodeksi ”eläkkeelle” siirretyt nimet (retired storm names): ei haluta pelotella ketään antamalla hurrikaanin nimeksi ihan heti vaikkapa Katrina (2005, New Orleans jne.).

Hurrikaanien nimistä:

http://www.ec.gc.ca/ouragans-hurricanes/default.asp?lang=En&n=4468ECBD-1  (Environment Canada, sivusto myös ranskaksi)

http://www.nhc.noaa.gov/aboutnames_history.shtml  (NOAA eli USA:n ilmatieteen laitos)

Missä hurrikaanit nyt:

http://www.weatheroffice.gc.ca/hurricane/track_e.html (Canada)

http://www.nhc.noaa.gov/ (NOAA:n National Hurricane Center)

 

Usein on niin, että kun näin lämmin ilmamassa tulee näin pohjoiseen ja tähän aikaan vuodesta (auringonsäteilyä on jo selvästi vähemmän kuin kesällä), lopputulos on sumua, sumupilveä ja jopa tihkusadetta. Mutta nytpä ilmavirtaus onkin luoteinen ja maanpinnan lähellä läntinen, jolloin ilma virtaa meille Norjan Kölivuoriston yli. ”Luodetuuli on taivaan luuta”, tiesivät jo esi-isämme. Näin voimme lukea hyväksemme kaiken sen auringonpaisteen, mikä on saatavilla. Esimerkiksi täällä Helsingissä taivas on käytännössä pilvetön.

Lämpötila on kohonnut 20 asteen yläpuolelle suunnilleen alueen Salo-Tampere-Lahti-Kouvola sisäpuolella, ja osassa Uuttamaata ja Varsinais-Suomen itäosassa on päästy jopa yli 21 asteeseen. Klo 15 Piikkiön Yltöinen johti 21,5 asteellaan. Jos olisi kesä, tässä ilmamassassa päästäisiin auringon paistaessa helposti n. 25 asteeseen Etelä-Suomessa, mutta Ilmatieteen laitoksen nettisivuillaan 2 viikon välein esittämät lämpötilatilastot kertovat, että 1.10. Vantaan ennätys olisi 19 astetta. Niinpä tämän täytynee olla maan eteläosassa ennätyksellisen lämmin syyskuun viimeinen päivä. Maan keskiosassa on päästy tänään 14…18 asteeseen, mikä ei samassa määrin ole merkittävää. Päivän maksimilämpötilaa näyttävät mittarit tosin luetaan vasta kesäaikaa klo 21- säähavainnon yhteydessä.

Hyvin lämmin ilma poistuu maan eteläosasta jo tänä iltana ja ensi yönä kohti etelää. Ilmakehämallien mielestä kylmä rintama jäisi pelkäksi pilveilyksi, mikä onkin mahdollista näin kuivassa säätilanteessa. Kuitenkin, kun rintama loittonee riittävästi Kölivuoristosta, osa siitä voi yhtä hyvin myös aktivoitua satamaan. Ukkostakin näissä kylmissä rintamissa osaa olla, ainakin kosteammissa tapauksissa.

Huomenna lauantaina pohjois- tai luoteistuuli heikkenee ja sää on aurinkoista, Lappiin kuitenkin leviää illaksi vesisateita lännestä lounaistuulen vähän voimistuessa. Päivälämpötila kohoaa lounaassa n. 15 asteeseen, idässä ja pohjoisessa 10 asteen vaiheille, Lapissa 6…10 asteeseen.

Sunnuntaina hyvin lämmintä ilmaa virtaa tällä kertaa lounaasta Suomeen, tuuli voimistuu. Nyt käynee niin, että pilvisyys on jo päivällä runsasta, vaikka enimmät sateet liikkuvat maan etelä- ja keskiosan yli vasta illemmalla sekä maanantain vastaisena yönä. Lapissa on sateisinta jo sunnuntaina päivällä.  Maanantaiksi tietokone ennustaa aurinkoista poutapäivää, paitsi Lappiin jo lännestä pilviä, luoteeseen heikkoja sateitakin. Tiistaina lännestä leviää sateita, niitä ennen voimistuu etelätuuli…

Suursäätila on siis mitä syksyisin: sää vaihtelee päivästä toiseen paljon. Vaan kylmää tästä säätyypistä ei saa tekemälläkään, päin vastoin jopa hyvin lämpimän ilman yrityksiä Suomeen lounaasta on alustavasti näköpiirissä tämän viikonlopun jälkeen kaksikin: pe 7.10. ja su 10.10. Tietenkin näihin laskelmiin  tulee suhtautua tässä vaiheessa vain suuntaa antavasti.

Kasvukausi (tai terminen kasvukausi) alkaa keväällä, kun lumipeite on sulanut ja vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi +5 asteen yläpuolelle. ”Pysyvästi” tarkoittaa, että tilannetta seurataan 10 päivän ajan, ja jos keskilämpötila käväisee uudelleen kylmempänä, kasvukauden päivien laskeminen alkaa alusta. Pohjoisessa pitkään kestävä routa aiheuttaa, jos tarkkoja ollaan, tässä vielä tulkintaongelmia. Vastaavasti kasvukausi päättyy syksyllä, kun samainen keskilämpötila laskee pysyvästi +5 asteen alapuolelle tai saadaan pysyvä lumipeite.

Lounaisimman Suomen sisämaassa Etelä-Satakunnasta aina Päijät-Hämeen eteläisimpään ja Kymenlaakson lounaisimpaan osaan asti kasvukausi on alkanut keskimäärin (1971-2000) 28.4. mennessä ja päättynyt lounaisrannikolla 25.10. mennessä. Esimerkiksi Sodankylän paikkeilla kasvukausi on vastaavasti kestänyt keskimäärin suunnilleen 20.5. – 20.9.

Mutta riittääkö kaikille kasveille, että vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella (vaikka juuri ja juuri)? No tuskin, siksi itse kasvukaudesta kertookin paljon enemmän tehoisa lämpösumma (tai tehoisan lämpötilan summa). Se saadaan niin, että kasvukauden kunkin vuorokauden keskilämpötilasta vähennetään ensin tuo +5 astetta, minkä jälkeen jäljelle jäävät osat vuorokausien keskilämpötiloista lasketaan yhteen. Siis mitä lämpimämpää on, sitä enemmän se kasvattaa tätä lämpösummaa. Tänä vuonna Ilmatieteen laitos uutisoi jo 14.7., että lämpösumma oli siihen mennessä ennätyksellinen. Syksyn mittaan voimme jännittää lopullista tulosta.

Helsinki-Vantaalla vuosien 1971-2000 keskiarvolämpösumma oli 1356 °Cvrk, mutta esimerkkinä 2000-luvun lämpimistä kesistä vuoden 2006 lämpösumma oli jopa 1760 °Cvrk. Sodankylässä vastaava keskiarvo oli 781 ja vuoden 2005 lämpösumma 1025 °Cvrk.

Jos nyt sitten ihmetellään, miten esim. Etelä-Suomessa kasvaa paikallisesti jopa viiniköynnös, pitää huomioida, että kun esitetään esim. Helsinki-Vantaan säätilastoja, niin lämpötilamittaukset ovat täsmälleen juuri sieltä, mahdollisimman aukealta paikalta, kuten ilmatieteessä lämpötila kuuluukin mitata. On selvää, että jos lämpötila mitataankin siitä kohdasta, missä viiniköynnös menestyy – Suomessa siis todennäköisesti suojaisalta eteläseinustalta, lämpösumma toki on korkeampi. Eli varsinaiset viiniviljelykset eivät edelleenkään menestyne, vaikka yksittäisiä kasveja tavataankin. Ilmastonmuutosskenaariot esittävät Etelä-Suomen kasvukauden saattavan olla vuosisadan lopulla jopa nykyisen Belgian kaltaisen.

Jos kiinnostaa penkoa lisää tietoa termisestä kasvukaudesta tai vaikkapa termisistä vuodenajoista, niin hyvä linkki aloittaa on vaikkapa tässä:

http://ilmatieteenlaitos.fi/termiset-vuodenajat 

Lähde tilastotietojen osalta: Ilmatieteen laitoksen internet-sivuilla oleva ilmastotieto. Luotettavan tiedon kerääminen Suomen ilmastosta kuuluu lain mukaan Ilmatieteen laitokselle, missä se tehdäänkin verovaroin. Ilmastopalvelun ei siis etenkään varsinaisten ilmastotilastojen osalta voi katsoa olevan kilpailutilanteessa, koska ei ole järkeä, että valtakunnassa olisi kahdet ilmastotilastot. Konsultaatiot ja johtopäätökset eri tarpeisiin ovat tarvittaessa eri asia, ja erityisesti sään seuranta ja sääennusteiden laadinta ovat myös Forecan ydinosaamisaluetta ja liiketoimintaa. Tässä siis vähän yritystä selventää sään ja ilmaston käsitteellistä eroa.