Ennusta lähitunnit itse – käytä sadetutkaa!

Julkaistu
Fiksu ennustaa myös itse - sadetutkalla.

Vaikka sääpalvelu kuinka edelleen kehittyy, pitää muistaa, että ennuste on aina ennuste. Juuri toteutumassa oleva tai toteutunut sää on sitä vastoin jo havaittua, usein jopa mitattua, faktatietoa. Näiden välillä on väkisinkin aina jonkinlainen ero. Esim. sadealueella on reunansa, joiden ulkopuolella ei sitten sadakaan.

Lähituntien sade-ennusteen voi usein tehdä helposti itse – sadetutkaa katsomalla. Sadetutkaverkosto nimittäin mittaa lahjomattomasti, missä todennäköisesti satavat pilvet jollain ajanhetkellä ovat – ja minkä muotoisesti. Kun perättäisten ajanhetkien sadejakautumia katsotaan peräkkäin, saadaan selville sadealueen liikesuunta ja -nopeus. Niin ikään se, onko sade voimistumassa vai heikkenemässä.

Kun siis hahmotetaan pohjakartalta, missä ollaan tai minne sade-ennuste halutaan, on usein helppo laskea, milloin sataa tai sade lakkaa.

Perättäisistä mittauksista voi siis usein ennustaa lähitunneille ilman sen ihmeempää tietoa ilmakehästä.

Lisäksi sadetutkan seuraaminen – etenkin suhteessa itse paikan päällä havaittuun sateeseen – voi hyvinkin opettaa jotain tärkeää sääjärjestelmien luonteesta – joskus niiden oikullisuudesta.

Sääpalvelutuotteena pelkkää sadetutkaa voidaan monipuolistaa täydentämällä jo havaittua sadealueiden sijaintitietoa tietokoneista saatavilla sade-ennusteilla.

Näihin vielä melko uusiin sääpalvelutuotteisiin kannattaa tutustua ja opetella käyttämään niitä. Kuva kun tunnetusti kertoo enemmän kuin aika monta sanaa.

http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/radext?zoom=fin

http://www.foreca.com/Finland/Helsinki?map=radsum

Pilvistä

Julkaistu

Taivaan pilvet ovat joskus yhdenkin päivän mittaan sangen monimuotoisia. Niitä ei kannata pitää vain pilvinä: erilaiset pilvet puhuvat ihan omaa kieltään. Ne osaavat usein kertoa myös tulevasta säästä, kunhan niiden kieltä opettelee.

Pilviä luokitellaan nykyisin mm. niiden esiintymiskorkeuden perusteella: on ala-, keski- ja yläpilviä. Pilvilajeja ja niiden alalajeja on pilvin pimein. Tieteen tapa on ollut luokitella. On mitä bongata.

Pilviluokituksen isä on englantilainen farmakologi, apteekkari ja harrastajameteorologi Luke Howard (1772-1864), ”pilvien kummisetä”. Hänen 1803 julkaistu teoksensa oli ”Essay on the Modifications of Clouds”.

Aikalainen, itse Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832), innostui Howardin työstä niin, että Howardin essee alkaa Goethen pilvirunoudella. Esimerkkinä ”Cumulus”-runo:

Und wenn darauf zu höh´rer Atmosphäre
Der tüchtige Gehalt berufen wäre,
Steht Wolke hoch, zum herrlichsten geballt,
Verkündet, festgebildet, Machtgewalt,
Und was Ihr fürchtet und auch wohl erlebt,
Wie´s oben drohet, so es unten bebt.

60-vuotiaan Goethen kerrotaan sanoneen, että jos hän kerran vielä voisi olla nuori, hän tietäisi, mitä tekisi:”Ich würfe mich ganz auf die Meteorologie, da wäre noch etwas zu erreichen!”

Vuonna 1825 Goethe kirjoitti vielä tekstin ”Versuch einer Witterungslehre”, missä hän sukeltaa laajemmin meteorologiaan.

Lähde:
Sommerhalder, Mark: ”Pulsschlag der Erde!”, Die Meteorologie in Goethes Naturwissenschaft und Dichtung. Zürcher germanistische Studien. Verlag Peter Land. Bern 1993. ISBN: 3-906752-16-X

Ja toki Wikipedia.

Tässä vielä linkit näihin herkkuihin sekä yksi valikoitu pilvikuvastolinkki oppaaksi pilvien näytelmästä nauttimiseen.

Howard: Essay on the Modifications of Clouds: http://books.google.fi/books?id=toU-AAAAYAAJ&printsec=frontcover&dq=howard+modification+of+clouds&source=bl&ots=uThzzUtzs9&sig=7G7tQNDpIM11EM0qXLzKRW05KR8&hl=fi&ei=49eSTai1B9HIswb126HQBg&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=4&ved=0CDYQ6AEwAw#v=onepage&q&f=false

J.W. Goethe: Versuch einer Witterungslehre: http://books.google.fi/books?id=wrvCK2AOyf8C&pg=PA247&lpg=PA247&dq=goethe+versuch+einer+witterungslehre&source=bl&ots=QqH0s47Q19&sig=LeMVCTJPZdPJj576UBj56eScQiU&hl=fi&ei=wLaSTayPCtCKswappojQBg&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=7&ved=0CEgQ6AEwBg#v=onepage&q=goethe%20versuch%20einer%20witterungslehre&f=false

Ja edellisen alku ehkä helpompilukuisena: http://www.gah.vs.bw.schule.de/leb1800/witterng.htm

Yksi Internetin pilvikuvastoista on  täällä: http://www.wolkenatlas.de/

 

 

Hidastaako runsasluminen talvi kevään tuloa?

Julkaistu

Kulunut talvi on ollut Helsingissä ennätyksellisen luminen. Lumipeite on ollut noin puolisen metriä keskimääräistä paksumpi. Ja on edelleen! Tavallisesti lumipeite sulaa etelärannikolta maalis-huhtikuun taitteessa. Mutta tänään kinos Kaisaniemessä on 44 cm korkea, ja Helsinki-Vantaalla lunta on jopa 73 cm. Kauanko kestää että lumi sulaa?

Viime talvi on hyvä vertailukohta, sillä sekin oli runsasluminen ja vielä edes jotenkuten muistissa. Vuosi sitten tähän aikaan Helsinki-Vantaalla oli lunta kymmenisen senttiä vähemmän kuin nyt. Lumen sulaminen alkoi näihin aikoihin ja huhtikuun puoliväliin mennessä maa oli sula.

Viime vuonna lumien reipas sulaminen alkoi heti kun vuorokauden keskilämpötila nousi plussan puolelle. Siis heti kun yöt lämpenivät. Tämänhetkisen sääennusteen mukaan niin on käymässä ensi viikolla. Se tietää lumelle lähtöä. Voiko yli puolimetrinen hanki sulaa kahdessa viikossa?

Lähde: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot
Kuva: http://cdn.fmi.fi/legacy-fmi-fi-content/products/snow-depth-observation-graphs/plot.php?station=301&lang=fi

Aurinkoinen ikkunalauta muuttui yrttitarhaksi

Julkaistu

Valoisaa aikaa on jo niin paljon että taitaa olla hyvä aika perustaa yrttiviljelmä.

 

Minä koitan kasvattaa persiljaa, ruohosipulia, tilliä, ja korianteria. Otin oppia Suuresta yrttien kasvatusoppaasta. Sieltä löytyy hyviä vinkkejä ja kasvatus- ja hoito-ohjeita tutuimmille yrteille. Laitoin siemenet itämään kirsikkatomaattirasioihin kodin valoisimmalle ikkunalle. Tästä se alkaa!

Mitä yrttejä sinä kasvatat?

kuva: http://urbangardencasual.com/wp-content/uploads/herb-pot.jpg

Asenna oma peltimeteorologi!

Julkaistu
sääaseman näyttö

Sääasemien ylläpito ei ole enää pelkkää julkisen sääpalvelun huvia, vaan käyttökelpoisia kotihavaintoasemia on markkinoilla pilvin pimein. Oma asemani on hankittu jo vuonna 2007, joten se ei varmaankaan edusta tekniikan uusinta kehitystä. Hyvin se palvelee siitä huolimatta.

Asemaan kuuluu siis ulos asennetut anturit ja sisätiloihin asennettava näyttö. Tietokoneeseenkin tämän voisi kytkeä, jolloin pääsisi tarkastelemaan havainnoista muodostuvia aikasarjoja, mutta itse en ole vielä päässyt siihen vaiheeseen… Asema mittaa tuulen suuntaa ja nopeutta, ulko- ja sisälämpötilaa, kastepistettä/kosteutta, sademäärää ja ilmanpainetta. Lisäksi se ennustaa säätä!

tuuli- ja sademittari

Tosin aseman sääveikkaus perustuu vain ilmanpaineen suuruuteen ja muutoksen suuntaan, joten ihan heti se ei ole viemässä työpaikkaani. Kuvan tilanteessa ilmanpaine on noususuunnassa, joten asema povaa auringon tulevan esiin – ja on tällä kertaa aivan oikeassa. Samalla tavoinhan vanhan ajan rasiailmapuntarit ennustivat ”sadetta”, ”kaunista” tai ”vaihtelevaa”.

Suurimmaksi ongelmaksi näiden kotihavaintoasemien kohdalla muodostuukin sopivan asennuspaikan puute. Viralliset havaintoasemat on yleensä sijoitettu aukeille, alueen säätä hyvin kuvaaville paikoille. Tontillamme taas on paljon puustoa ja itse rakennuskin tietysti vaikuttaa tuuleen ja lämpötiloihin.

anturirasia
anturirasia

Kompromissina tuulimittari on sijoitettu kotitalomme kuistin päätyyn noin 4 metrin korkeudelle. Sen antama tuulitieto on vähän sitä sun tätä ainakin heikommalla tuulella. Sademittari on kiinnitetty samaan tolppaan – se on tuo harmaa rasia tuuliviirin alapuolella. Virallisiin havaintomenetelmiin kuuluu sademittausastian suojaaminen tuulen vaikutukselta – mitään tuulisuojaa meillä ei kuitenkaan ole ellei itse rakennusta oteta lukuun. Lumisateita sademittari ei myöskään kykene mittaamaan. Sen sijaan kun olen joinain kesinä tehnyt vertailua lähistön virallisilta asemilta saatuihin arvoihin, olen havainnut että rajut kesäiset sadekuurot mittari saa yllättävän hyvin kiinni.

Loput anturit on sijoitettu rakennuksen seinään räystään alle suojaan auringon valolta ja muilta häiriöiltä. Yleisin ongelma lämpömittareiden kohdalla onkin, että ne on asennettu aurinkoiselle eteläseinustalle, jolloin itse mittari lämpenee auringon säteilyn vaikutuksesta ja näyttää ennätyshelteitä…

Löytyykö lukijoilta kotisäähavaintoasemia?

Sumusta huolimatta!

Julkaistu
Laaksosumu

Laskettelupäivän aamu Alpeilla oli harmaa. Satoi tai paistoi, mäkeen on mentävä eikä sumusta huolita!
Niin me mentiin, ja kyllä kannatti.
Vuoren rinteellä sää vaihtui kuin veitsellä leikaten. Hiihtohissin noustessa ylöspäin sumu vaihtui auringon paisteeseen.

Laakson harmaus oli matala mutta tiheä sumupilvi, joka ei ylettynyt 100 metriä korkeammalle.

Miten tällainen alppilaakson aamusumu syntyy?

Auringon laskettua maan pinta ja pinnan läheinen ilmakerros alkaa kylmetä säteillessään lämpöä avaruuteen. Sumu muodostuu kun ilma jäähtyy kastepisteeseen ja vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi sumupisaroiksi.

Laakson pinnanmuodot tehostavat sumun syntymistä. Myös vuoren rinteillä jäähtyvä ilma muuttuu ympäristöään kylmemmäksi ja valuu alas laakson pohjalle. Laakso täyttyy kylmästä ilmasta, joka on otollinen sumun muodostumiselle.

Jälkeenpäin ajatellen sumu oli tyypillinen säteilysumu: yö oli kirkas ja heikkotuulinen, jolloin ilma pääsee jäähtymään vapaasti muttei juurikaan sekoittumaan. Tämä sumu hälveni auringon lämmityksen voimalla ennen puoltapäivää, joten after ski oli aurinkoinen!

lähde: Timo Vihma. Rajakerroksen fysiikka II. 2007
kuva: Miina M.