Nastalenkkarit on taas otettu käyttöön. Kuva: Tiina Asula
Meteorologikollegani Miina kertoi, että on vaihtanut polkupyöräänsä nastarenkaat. Minä taasen kävin eilen ensimmäistä kertaa tänä talvena juoksulenkillä nastalenkkarit jalassa.
Oli ihan nastaa. Juostessani kyllä aprikoin, että ovatko nastat lenkkareissa vielä vähän liikaa. Välillä jalkakäytävät olivat hyvin hiekoitetut, välillä oli jopa asfalttia, mutta etenkin alamäissä oli mukavan pitävä olo. Ei tarvinnut sipsutella.
Aina lenkille lähtiessä katson lähimmät säähavainnot. Etenkin talvella on lämpötilan lisäksi on hyvä tietää tuulen suunta, nopeus ja pakkasen purevuus (”tuntuu kuin” – lämpötila), jotta pystyy hyvällä reitin suunnittelulla välttämään purevimmat viimat ja laittaamaan riittävästi lämmintä päälle.
Eilinen lenkkisää
Seuraavalla kerralla lenkille lähtiessäni jälleen mietin, että nastoilla vai ilman. Entäs sinä?
Vuoden vaihtuminen uuteen on aina tärkeä hetki. Kuva: flickr/marfis75
Uusivuosi on ovella. Koska kalenteri on elämässämme monella tapaa tärkeä ja ikään kuin elämää rytmittävä, näemme uudenvuoden helposti hetkenä, josta on näköala niin menneeseen kuin tulevaankin. Kuluneen vuoden muisteleminen kuuluu uuteenvuoteen, mutta siihen liittyy myös utelias halu ottaa selvää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Entisajan uudenvuodentaioista on jäljellä rippeet: tinaa monet suomalaisetkin edelleen valavat. Tietysti tällaisilla tavoilla on yhä seuraleikinomaisempi luonne. Mutta uusivuosi ja sen sää sisältävät myös lukuisia enteitä, joista ennen tuli ottaa vaarin. Etsin blogin lukijoille mahdollisiman kattavaa esitystä näistä, koska kulttuurihistoria kattaa tässä mielessä myös sään ennustamisen. Löysinkin aivan parahultaisen Kysy mammalta – kyllä äiti tietää -blogin: http://kysymammalta.blogspot.com/2009/12/uudenvuoden-taiat.html . Eli siitä vain selvittämään, mitä itse kutakin kiinnostavaa on mahdollisesti tulossa! Marjavuoden taitaa käydä erityisen köpelösti, jos lunta ei ole uudenvuodenpäivänä lainkaan…
Myös jo aiemmin (maaliskuu 2011) siteeraamani Talon-pojan sää- eli ilma-kirja, taikka Tarpeellisia tietoja maanwiljeliöille ilman-muutteista. Uusi, par. ja lis. p. [Turku]: [Frenckell], 1848 tietää, että ”jos joulupäivä on sunnuntaina, niin tulee sinä vuonna tuulinen ja tuiskuinen talvi (siis ei kylmä), mutta lämmin kesä ja hyvä pellavankasvu (kieli muutettu tässä nykykielelle). Lisäksi joulupäivän sää toteutui uudelleen tammikuussa, Tapaninpäivän eli toisen joulupäivän sää ennusti koko helmikuun säätä ja aiemman kolmannen joulupäivän sää maaliskuuta… Lisäksi: ”Jos taivas ruskottaa uudenvuodenpäivänä, tietää se myrskyjä”. Linkki: http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/index.php?pagename=teokset-nimio&set=1416 .
Mutta nyt mennään siis kohti heikkoja pakkasia myös maan eteläosassa. Lumikuuroista voi lauantaina tulla lunta myös ennestään lumettomalle alueelle. Niin ikään maanantain vastaisena yönä lännestä leviää jo maan länsiosaan sadealue, joka tuo pääosin lunta. Kuitenkin heti tiistaiaamuksi etelästä leviää maan etelä- ja länsiosaan pääosin vesi- ja räntäsade. Suursäätilassa matalapainetoimintaa Pohjois-Atlantilta tänne vielä riittää, joten mitään pitkänajan kovia pakkasia ei vielä ole luvassa. Matalapaineiden sateet voivat edelleen vaihdella olomuodoltaan, eikä ainakaan lounaann mahdollisesti pysyvästä lumipeitteestä välttämättä ole vieläkään suurta tietoa.
Talvirengaspakko alkoi joulukuun alusta. (Ajatella, nyt on jo joulukuu!) Kai ne talvirenkaat ovat olleet hyvät auton alla jo jonkin aikaa. Olethan sinä jo vaihtanut omaasi?
Heti perään pitää tunnustaa että minä en ole vaihtanut. Mutta minä en ajakaan autolla, vaan polkupyörällä. Silloin se ei taida olla rikollista, eihän? Joka tapauksessa minä en aio vaihtaa renkaita ennen kuin talvi on tosissaan tullut Helsinkiin. Lauantaiaamuna ja tänään sai kyllä olla varovainen. Liukasta oli. Epäilin taktiikkaani jo vähän. Mutta en vaihda ennen kuin olen sutinut ja kaatunut ainakin kerran. Kesäasetuksilla on niin paljon kevyempi polkea, ja vähän laiskottaakin.
Jos tämän hetkinen ennuste pitää kutinsa niin lauantaiaamuna taitaa kuitenkin olla paras jättää pyörä talliin.
Minä en muuten suosittele tätä taktiikkaani kenellekään. Tämähän on ihan typerää. Koska aion kaatua, ostin uuden kypärän. Se on pinkki.
Kuva: Patu ManninenTälläiseen päivään sopii Kirsi Kunnaksen runo Määritelmiä kirjasta Tiitiäisen pippurimylly.
Piikkistä oloa, sanoi piikkisika. Vetistä, väitti vesirotta. Tuulista, tuumi tuulihaukka. Pilvistä, sanoi pilvi ja satoi, joten se on ainakin totta mitä sanoi vesirotta.
Totta, vesirotta! Lapissa ja itärajalla tuiskuttaa vielä aamulla lunta. Maan länsipuoliskolla sataa jo vettä, ja pohjoisessakin sateet ovat muuttumassa vedeksi päivän aikana. Totta on sekin mitä tuumii tuulihaukka. Tuulee kovaa etelän puolelta. Läntisillä merialueilla ei olla kaukana myrskylukemista.
Kustaa Vilkunan mukaan keskiviikkona Antin päivänä (30.11.) on aina arvailtu tulevan talven ilmoja. Tässä muutamia sananlaskuja tuosta upeasta Vuotuisesta Ajantiedosta:
– Selkeetä Antin päivää seuraa tasainen talvi, mutta pilvistä epätasainen.
– Antin päivän pakkanen tekee suojatalven ja ruman kevään.
– Jos Antti lotisee, niin joulu komeilee. Tai päin vastoin jos Anttina pakkanen, niin jouluna suojasää.
Myös kirkkaan Antin päivän on sanottu ennustavan vesisadetta jouluksi. Pyryjä, kinoksia ja lumipurkuja, joita tuuli ennen Antin päivää tuo, pidetään hyvän vuoden merkkinä, varsinkin jos ojat peittyvät ja kinokset ulottuvat aitaan saakka. Tämähän viime vuonna oli varsin totta.
Antin päivän tienoo on yleensä koettu tuuliseksi. Jos on ankara itätuuli, talvesta tulee pysyvä: ”Idän kesä, idän talvi, idän ilmat ilkeimmät”. Entisaikaan Antin päivää on pidetty säiden kannalta taitteena kylmempään. ”Antin päivänä tulee talvi viimeistään”.
Katsotaan miten Antin päivän ennusteet tulevat pitämään paikkansa!
Edellisessä kirjoituksessani oli kuvia kuuran koristamasta metsämaasta. Kuurankukkien kääntöpuoli on tietenkin kaikkien suomalaisten suosikkipuuha, kuuran kaapiminen auton tuulilasista eli skrabaaminen.
Kuura muodostuu, kun maan pinta/tuulilasi jäähtyy pakkasen puolelle ulossäteilyn seurauksena. Tyypillisesti tämä tapahtuu selkeänä yönä, jolloin ilman lämpötila on lähellä nollaa. Ilmassa oleva kosteus eli vesihöyry härmistyy jääksi tuulilasin pintaan.
Miksi jäätä kertyy auton laseihin, vaikka lämpömittari näyttäisi plussaa?
Ilman lämpötila voi kuurayönä pysyä plussan puolella. Maan pinnan ja tuulilasin lämpötila on pakkasella, sillä ne lähettävät ilmaa tehokkaammin lämpösäteilyä ulospäin ja jäähtyvät, jos mikään ei lämmitä niitä takaisin.
Matalalta paistavan auringon lämpösäteily sulattaa kuuraa auton sivustalta.
Miksi kuuraa ei kerry kovalla pakkasella?
Kovalla pakkasella ilman sisältämän vesihöyryn määrä on niin pieni, ettei kuuraa kunnolla muodostu. Riittävän kylmässä ilman kosteus saattaa olla jo valmiiksi jään olomuodossa, jolloin se ei enää takerru kuuraksi.
Miksi paksuin jää tuntuu olevan tuulilasissa?
Kaikkein voimakkaimmin jäähtyy se pinta, jonka lämpösäteily karkaa suoraan ylöpäin kohti avaruutta ja joka vastaavasti saa hyvin vähän säteilyä takaisin siltä suunnalta. Toisin sanoen vaakasuorat pinnat jäähtyvät nopeimmin ja siksi kaltevaan tuulilasiin kertyy kuuraa herkemmin kuin lähes pystysuoriin sivuikkunoihin.
Miksi katokseen pysäköidyn auton laseissa ei ole kuuraa?
Ilman lämpötila katoksessa on likimain sama kuin sen ulkopuolellakin, joten siitä kuurattomuus ei johdu. Sen sijaan yläpuolella oleva katto lähettää lämpösäteilyä takaisin tuulilasiin ja lämmittää sitä. Esimerkiksi kuvan tapauksessa kuuraa ei ollut muodostunut lainkaan katoksessa seisovaan autoon. Jos sää olisi pilvistä, pilvipeite toimisi samantapaisena lämpösäteilevänä katoksena koko parkkipaikan autoille, eikä kuuraa muodostuisi.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
