Kuva: Patu ManninenKävin tänään Heurekassa tutustumassa helmikuussa avattuun Klima X näyttelyyn. Se on näyttely ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksesta ihmiseen ja ihmisen vaikutuksesta siihen. Suosittelen. Klima X kiteyttää ilmastonmuutoksen hyvin. Laiskakin lukija oppii mistä on kyse kun puhutaan hiilijalanjäljestä. Näyttely on myös rakennettu hyvällä maulla. Päällimmäisenä on ”Apua, näinkö meille käy!” -tunne. Vesi ulottuu nilkkoihin asti, mutta maailmanloppukuvia ei maalailla ärsytykseen asti. Faktat puhuvat.
Meteorologin mieltä lämmittivät erityisesti näyttelyssä pyörivät videot. Kuinka ilmoja ennustetaan on 60-luvulla kuvattu meteorologin työstä kertova pätkä. Nostalginen video esittelee muun muassa laitteen jolla auringon paisteaika on mitattu. Aika jännästi! Videot paljastavat myös ettei ilmastonmuutos ole uusi puheenaihe. Jo vuonna 1984 ympäristökeskustelun aiheeksi ennakoitiin ilmastonlämpenemistä.
Eikä Klima X ole Heurekan ainoa mielenkiintoinen osuus. Osallistuin innolla myös 20X0 – Matka tulevaisuuteen -näyttelyn tehtävärukseille.
Lumipyry 28.2.2012 klo 13Olen ollut useamman päivän vapaalla, enkä siksi juuri seurannut säätä. Eilisten uutisten perusteella tiesin että lumipyry kulkee tänään maan yli itään. Osasin odottaa lunta ja tuulta. Mutta miten paljon!!! Jos minä olen tyrmistynyt lumen määrästä, niin voin vain kuvitella miten lumipyry yllättää autoilijan, joka ei ole meteorologi. Ajakaa varovasti!
Lumisade alkoi Helsingissä klo 8 maissa ja jatkuu yhä. Sakeasta sateesta lunta kertyy muutenkin paljon, mutta kaiken huipuksi tuuli kinostaa lunta tehokkaasti. Kauppamatkan aikana meidän kotikadulle (jota ei muutenkaan ole aurattu kahteen viikkoon!!!) oli kertynyt ainakin 5 cm uutta lunta. Siinä piti kahlata silmät suljettuna tuulen piiskatessa lunta hupun alle. Raju, mutta ihanan raikas ilma.
Nyt on varmaankin yhtä huono ajokeli kuin sinä perjantaina 2.3. Toisin kuin silloin, tämä pyry ei jatku loputtomiin vaan kulkee maamme yli itään. Kuten oli ennustettu! Sakein lumipyry loppuu Helsinki – Jyväskylä -linjalla ihan pian. Pääkaupunkiseudulla ajokeli onkin varmaan kaikista huonoin juuri nyt. Lunta on satanut aamusta alkaen niin että sitä on tienpinnat täynnä ja pyryttää edelleen, niin että näkyvyys on todella huono. Kun lumituisku loppuu näkyvyys paranee, mutta kertyneen lumen takia ajokeli on huono vielä iltapäivän työmatkaliikenteessäkin.
4000 voltin sähkökentässä ihokarvat nousevat pystyyn. Kuva: Mika Toivonen
Kylminä talviaamuina villasukat tuntuvat jalassa suorastaan taivaan lahjalta! Villa on pehmeä, kosteutta sitova ja ihanteellinen materiaali lämmöneristykseen.
Lampaasta sellaisenaan kerittynä ja langaksi kehrättynä villa ei kuitenkaan tahdo kestää voimakkaita pesuaineita tai lämpötiloja. Pesukoneen pimeään syöveriin kadotetulle villapaidalle voi yleensä jättää hyvästit. Ainakin se hetkessä venyy ja vanuu muistuttamaan lähinnä aikuiskoon potkuhousuja.
Villan vahvistamiseksi käytetään keinokuituja, esimerkiksi polymetyylimetakrylaattia, eli akryylia tai tuttavallisemmin pleksimuovia. Keinokuituihin sisältyy kuitenkin piirre, mikä kasvattaa alkujaan niin harmittoman luonnonkuituisen villasukan sähköiset ominaisuudet aivan uudelle tasolle.
Sähköisesti varautunut kampa vetää puoleensa vesimolekyylejä. Kuva: Mika Toivonen
Sopivasti kokolattiamattoa hangatessa voi muodostua useiden tuhansien, jopa 10 kV:n jännitteitä. Onneksi pulssien lyhytkestoisuuden ja pienten virtojen vuoksi tunnemme tämän lähinnä harmittomana kipinöintinä ja nipistelynä.
Ilmiötä kutsutaan nimellä hankaussähkö tai staattinen sähkö. Varomattomasti ajatellen voi saada käsityksen, että kyseessä olisi jollain tapaa kovin eri tyyppistä sähköä kuin mitä kotimme tuttu pistorasiasähkö tai kauppojen hyllyllä AAA- ja AA-koossa myytävä paristosähkö.
On kuitenkin olemassa vain yhtä ja samaa sähköä. Virta ja jännite tietysti vaihtelevat. Virran kulkusuuntakin voi vaihdella sovitulla taajuudella vaihtovirran aikaansaamiseksi, mutta samaa sähköä kaikki.
Hankaussähkön voi katsoa kuvaavan erästä mahdollista sähkön syntymekanismia, triboelektrisyyttä. Sähkönvarauksia siirretään paikasta A paikkaan B fyysisellä työllä kitkan avulla.
Sähkön syntymekanismeja on toki muitakin, tärkeimpänä sähkömagneettinen induktio, minkä voi katsoa luoneen perustan kaikelle nykypäivän sähkönsiirrolle, generaattoreille ja muuntajille. Pietsosähköisessä ilmiössä sähköä syntyy paineen vaikutuksesta. Termoparissa kahden metallin liitoskohdan lämmittäminen tuottaa sähkövirtaa.
Tiesitkö, että hankaussähköä voi varastoida vanhasta viinipullosta valmistettuun Leydenin pulloon? Kuva: Mika Toivonen
Talvisin kylmä ilma kykenee sitomaan itseensä vähemmän kosteutta, kuivattaen myös talojen sisäilmaa. Kuivan sisäilman voi yleensä ajatella toimivan hyvänä sähköisenä eristeenä. Puhutaan väliaineen suhteellisesta permittiivisyydestä, eli käytännössä kuinka sähkökenttä vaikuttaa ja tulee vaikutetuksi väliaineessa.
Ilman sähköiset ominaisuudet kuitenkin muuttuvat lämpötilan, paineen, ilmankosteuden ja sähkökentän voimakkuuden muuttuessa. Käytännössä mitä kuivempi sisäilma, sen voimakkaampia sähkökenttiä muodostuu.
Aivan kuten salama mieluusti lyö nuotioon tai savupiippuun, riittävän voimakas sähkökenttä myös arkielämän askareiden keskellä voi ionisoida ilmaa, saaden sen lopulta käyttäytymään johteen tavoin.
Pienet salamat ovat iso ongelma elektroniikkateollisuudessa. Siellä aivan kaiken saa maadoittaa henkilökuntaa myöten.
Eilisen Hesarissa varoitettiin heikoista jäistä. Sekä rannikolla että sisävesillä jäät ovat edelleen keskimääräistä ohuempia. Etelä- ja Keski-Suomessa järvijäätä on tyypillisesti 20–35 cm, pohjoisessa 30-40 cm. Lukemat ovat edelleen 5-20 cm ajankohdan keskimääräistä ohuempia. Hieman on kiritty, sillä reilu viikko sitten eroa ”normaaliin” oli paikoin jopa 30 cm. Mutta suhteessa viime viikon pakkaslukemiin jäät ovat vahvistuneet vain vähän. Suurin syy siihen on jäälle satanut paksu lumipeite. Kevyt pakkaslumi on paras mahdollinen eriste. Lumen alla pakkasta on tuntuvasti vähemmän kuin sen pinnalla.
Puhuttaessa jään paksuudesta pitää muistaa etteivät yksittäiset mittaukset kerro koko totuutta. Ne eivät kerro kuinka ohutta jää on ohuimmillaan, vaan kuvaavat jäätilannetta mahdollisimman edustavasti. Sekä jään paksuus että laatu vaihtelevat paikallisesti. Virtauskohdat ja suuret selät ovat ainakin paikoin vielä sulia.
Mitä jään laatuun tulee, niin parhaiten kantaa teräsjää. Se on tiivistä jäätä joka kasvaa jään alapinnalta käsin. Lumisohjosta jään pinnalle muodostuva kohvajää on huomattavasti hauraampaa. 20 cm teräsjäätä kannattelee 2 tonnin painoisen ajoneuvon, 20 cm kohvajäätä ei. Mitatuista jäänpaksuuksista kohvajäätä on tavallisesti 10 -50%. Onkohan sitä nyt enemmän kun tavallisesti kun lunta on tullut paljon? Etenkin rannan tuntumassa kohvajään osuus jään paksuudesta voi olla petollisen suuri.
Jos menent jäälle, niin mene varovasti!
Lähteet: www.ymparisto.fi
M. Leppäranta, Rannikkovyöhykkeen jääolot ja niiden ympäristövaikutukset
J. Korhonen, Suomen vesistöjen jääolot
Perustalvea. Nyt on kai jo jäätyneempää? Kuva: Hans A Rosbach/fotocommunity
Suomessa voimistuu lounaistuuli, selvimmin lauantaina, jolloin pakkasen purevuus kasvaa, vaikka itse pakkaslukemat päivällä ovat lännessä ja Lapissa -2 ja -8 asteen välillä. Idässä pakkasta on päivälläkin viitisentoista astetta. Lännestä leviää myös pilviä ja lumisateita: Pohjois-Lappiin jo yöllä, lauantain kuluessa Lappiin ja Pohjanmaalle. Sunnuntaina lumisateet liikkuvat edelleen itäkaakkoon ja painottuvat iltapäivästä alkaen itään. Sunnuntain päivälämpötila on idässä -8…-15, lännessä ja pohjoisessa edelleen -2…-8 astetta.
Maanantaiksi sateet vähenevät ja muuttuvat paikallisemmiksi. Pilvisyys voi aiheuttaa lämpötilaan isoja vaihteluita, mutta ainakin idän pakkanen kiristyy 15…20 asteeseen ja Lapin 10 ja 20 asteen välille.
Jo heti tiistaina lännestä leviää uusia lumisateita, joiden myötä on taas jonkin verran heikomman pakkasen vuoro. Sitä seuraava lumisade olisi tulossa, sekin lännestä, viikon päästä perjantaina.
Pikku pyryistä ei sillä tavalla koskaan tiedä, välillä ne voimistuvat ja kasvavat, toisinaan taas häviävät kesken kaiken. Mutta tämä läjä kylmää ilmaa käytännössä ainakin koko Manner-Euroopassa! Pakkanen Suomessa on ja pysyy. Eikä missään muutamassa asteessa, vaan ihan tuhtina pakkasena, vaikkei se aina ihan kireää olisikaan.
Kävin läpi kaikenlaista, perinnetietoa ja muuta, mikä liittyisi juuri tämän ajan säähän ja sen ennustamiseen, mutta jotenkin tässä on sellainen merkkipäivätön jakso menossa. Ystävänpäivä sentään jo häämöttää ensi viikon tiistaina, ja silloinhan niitä lumia pyryttelee lännestä alkaen. Jospa menisitte ystävän kanssa pulkkamäkeen tai ladulle!
Kuvan linkki: http://www.fotocommunity.com/pc/pc/display/23197834
”Mitä sää on?”, kysyy Forecan päämeteorologi Petri Takala sääluennollaan Venemessuilla. Peten tunnin kestävällä sääkurssilla saa pätevää tietoa säästä ja sääennusteiden tulkitsemisestä. Kurssilla käsitellään tuulia sekä matala- ja korkeapaineita – näitä tavallisia veneilijöitä kiinnostavia asioita. Pete havainnollistaa esitystään monilla esimerkeillä pilvistä ja siitä, miten niitä voi lukea. Pete vastaa myös kysymykseensä: mitä sää oikein on.
Kaiken tämän lisäksi Pete raottaa hiukan salaisuuden verhoa ja näyttää, millaisia uusia veneilysääpalveluita Forecalla tarjolla on tulevaksi kesäksi.
Peten sääkurssi on Venemessuilla Helsingin Messukeskuksessa lauantaina 11. ja sunnuntaina 12. helmikuuta klo 12:30 – 13:30 Halli 3, ohjelmalava.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
