Author: Joanna Rinne

Itsenäisyyspäivää juhlistetaan huomenna ympäri maan. Minkälaisessa säässä juhlapäivää vietetään?

Sään näkökulmasta Suomi on jakaantunut itsenäisyyspäivänä kahteen vyöhykkeeseen: Vaasa-Pohjois-Karjala -linjan eteläpuolella sää on lämmin, jopa myrskyisä ja enimmäkseen sateinen, linjan pohjoispuolella poutainen, mutta pilvisyydeltään vaihteleva.

Etelässä sadetta, tuulta ja lämpöä

Vaasa-Pohjois-Karjala -linjan eteläpuolella päivä on pilvinen ja vesisateita tulee kaikkialla ainakin ajoittain. Sateiden lisäksi on syytä huomioida myös voimakas lounaistuuli: tuuli on voimakkaimmillaan Suomenlahdella sekä etelärannikolla iltapäivällä, jolloin myrskyraja ylittyy yleisesti. Iltapäivällä puuskissa tuulennopeus voi Suomenlahdella lähennellä jopa lukemaa 30 m/s! Lämpötila on vuodenaikaan nähden korkealla: etelärannikon lähellä 8…10 asteessa, maan keskivaiheilla on 4…8 astetta ja Pohjois-Karjalan tuntumassa 1…4 astetta.

(*Itsenäisyyspäivää edeltävän yön päivitys tekstiin – Suomen mittaushistorian joulukuun lämpöennätys rikottiin jo myöhään edellisen päivän iltana, itsenäisyyspäivänä uusi ennätys saattaa hyvinkin ylittyä uudelleen)

Pohjoisessa poutaisempaa

Vaasa-Pohjois-Karjala -linjan pohjoispuolella päivä on pääosin poutainen, tosin Oulun seudulla ja Oulun itäpuolella tulee paikoin lumikuuroja. Aurinko näyttäytyy paikoin, suurin mahdollisuus aurinkoiseen säähän on Etelä- ja Keski-Lapissa, iltaa kohden myös Oulun eteläpuolisella Pohjois-Pohjanmaalla. Päivälämpötila on Pohjois-Pohjanmaalla nollan molemmin puolin, Pääosassa Lappia on muutama pakkasaste, Meri-Lapissa lämpötila pysyttelee nollan vaiheilla.

Itsenäisyyspäivän sää on etelässä dramaattinen – tarjolla on myrskyä, sadetta ja  ennätyksellisen lämmintä säätä. Toisaalta pohjoisempana päästään nauttimaan poutasäästä, paikoin myös auringosta. Toivotan Forecan puolesta onnellista, rauhallista, arvokasta ja juhlallista itsenäisyyspäivää kaikille sekä onnea 98-vuotiaalle Suomelle! Sään kanssa ja siitä huolimatta.

 

Joulun pyhien sää kiinnostaa useimpia – tuleeko valkoinen joulu? Niin kuin meteorologi haluaisikin vastata kiinnostuneille heti, nyt on vielä liian aikaista arvioida joulunajan lumitilannetta. Paikallissääennusteet ovat parhaimmillaan muutaman päivän ennustehetkestä eteenpäin, sen jälkeen niihin kannattaa suhtautua suuntaa-antavina.

Pidempää ennustetta etsiessäni suosin itse sivustomme 15 vuorokauden ennusteita. Ne löytyvät kätevästi vasemman reunan palkista täältä:

15 vuorokauden ennusteissa ei anneta tarkkaa lämpötilaennustetta joka päivälle, vaan sääennustemallien laskujen mukaan mahdollisten lämpötilojen haitari.

Kun sääennustemalli laskee sääennusteita, sille syötetään ennen laskennan aloittamista pohjalle havaintoasemien havainnot. Havaintoasemia ei ole maailmalla niin tiheässä kuin sääennustemallilla laskettavia pisteitä, joten puuttuville pisteille arvataan mahdollisimman realistiset arvot ennen sääennusteen laskennan aloittamista. 15 vuorokauden ennusteita laskettaessa sääennustemalli ajetaan läpi 52 kertaa, joka kerta arvatut pisteet annetaan hieman erilaisina, silti aina realistisina. Lopputuloksena syntyy 52 erilaista ennustetta. Ennusteet ovat yleensä alkupäästään hyvin samankaltaiset, mutta vaihtelua alkaa näkyä muutaman päivän sisällä, kun matala- ja korkeapaineet käyttäytyvät eri alkuarvoilla lasketuissa ennusteissa hieman eri tavoilla. (Lisää aiheesta on kirjoittanut Petri Takala)

Yllä näkyy tämän blogin kirjoittamishetkellä tuorein Helsingin 15 vuorokauden sääennuste. Punainen käyrä näyttää ennustettua korkeinta lämpötilaa, sininen käyrä ennustettua alinta lämpötilaa ja palkit alataulukossa ennustettuja sademääriä.

Lämpötilaennusteissa tummin keskiviiva näyttää 52 ennustemalliajon mukaan todennäköisimmän lämpötilan kunakin ennustepäivänä. Hieman laajempi tummemmalla värillä varjostettu alue näyttää alueen, jolle osuvat puolet kaikkien ajojen kyseisen päivän lämpötiloista, vaaleampi varjostus näyttää kaikkien ennustemalliajojen tulokset päiväkohtaisesti.

Helsingin ennuste näyttää Suomelle varsin tyypilliseltä: kaikki ennustemalliajot ovat melko samanmielisiä parin-kolmen päivän ajan, sen jälkeen ne erkanevat toisistaan eli lämpötilaennusteiden varjostetut alueet laajenevat. Mitä laajemmat varjostetut alueet, sitä epävarmempi ennuste. Sadepalkkeja niin ikään näkyy useimpina päivinä, eli ennusteiden mukaan maamme yli liikkuu useita matalapaineen keskuksiin liittyviä sadealueita. Suomen ollessa liikkuvien matalapaineiden reitillä sääennusteet ovat lyhyemmän aikaa luotettavia kuin pysyvän korkeapaineen tilanteissa.

Verrokiksi ennuste Malediivien pääkaupunkiin, Maléen, jossa lämpötilaennusteissa vaihtelua on huomattavasti vähemmän:

Omasta mielestäni joulun paikallissään (ja ylipäänsä tulevien päivien sään) seurannassa 15 vuorokauden ennuste on yksi hyödyllisimmistä välineistä, ennusteesta kun näkee sekä alueen, jossa lämpötilat ja sademäärät todennäköisesti tulevat liikkumaan sekä sen, kuinka epävakaa säätilanne on eli kuinka todennäköistä on, että ennuste tulee vielä muuttumaan ajankohdan lähestyessä.

Oikein mukavaa joulukuuta kaikille, pidän peukkuja valkoisen joulun puolesta kaikille sitä toivoville!

 

Eilisiltapäivänä paluulentoni Tokiosta laskeutui Helsinki-Vantaalle. Lennon inspiroimana kirjoitan tämänkertaisen blogitekstini siitä, minkälaisiin asioihin meteorologi saattaa kiinnittää huomiota matkustaessaan lentokoneella. (Aiheesta on reilu vuosi sitten kirjoittanut blogitekstissään myös Liisa)

 

1. Lentoa ennen

Ennen siirtymistäni Forecalle työskentelin Helsinki-Vantaan lentokentällä apulaismeteorologina välittämässä säätietoja Finnairin lentäjille. Työn ohessa sain kuulla lentäjiltä tarinoita siitä, miten erilaiset sääilmiöt vaikuttavat lento- ja matkustuskokemukseen. Samalla itselleni jäi kiinnostus lentosäähän – joka kerta matkalle lähtiessäni tarkistan, minkälaista säätä reitille on luvattu ja (mikäli valo ja istumapaikka sallivat) seuraan sääilmiöitä koneen ikkunasta.

Lentäjille ja lentoyhtiöille ilmakehän eri kerrosten tuulitilanteen seuraaminen on ensiarvoisen tärkeää, kunkin matkan lentoreitti on suurelta osin tuulien määrittämä. Kone pyritään saamaan määränpäähänsä toisaalta turvallisesti, toisaalta mahdollisimman taloudellisesti. Tuulet vaikuttavat myös lentoaikaan: vastatuulen vallitessa matka kestää matkan pituudesta riippuen helposti kymmeniä minuutteja myötätuulilentoa pidempään. Tuulen lisäksi lentäjät tarvitsevat tietoa mm. jäätämisestä ja lentoliikenteelle mahdollisesti vaarallisia sääilmiöitä tuottavien kuuropilvien sijainneista.

Lentoliikennettä varten tuotetaan maailmanlaajuisesti neljästi vuorokaudessa SWC (Significant Weather Chart) -sääkarttoja, joilla näytetään ennuste lentäjille merkittävistä sääilmiöistä. Kartat ovat julkista tietoa ja siksi saatavilla useilta eri nettisivuilta, itse käyn katsomassa niitä täältä. Suomen ja Skandinavian lentoja varten löytyy tarkempia karttoja täältä.

Malliesimerkkinä eilinen lento: ennuste lennon aikaiselle säälle näytti allaolevalta. (Kuvan nuolet osoittavat suihkuvirtauksia, niiden yhteyteen piirretyt katkoviiva-alueet mahdollisen turbulenssin alueita. Piparireuna-alueet rajaavat lentoliikenteen kannalta merkittävän pilvisyyden alueita, Japanin kaakkoispuolella näkyvissä myös trooppinen sykloni.) Ennusteen mukaan Tokion yllä oli kuuropilvien ja alkumatkasta turbulenssin mahdollisuus, loppumatkan sääennuste oli miellyttävän tasainen.

SWC-karttojen lisäksi tarkistan yleensä reitin varrelle osuvat SIGMET-varoitukset, joissa kerrotaan yksityiskohtaisemmin lentoliikenteelle mahdollisesti vaarallisista sääilmiöistä. Keskimääräisen matkustajan kannalta varoitukset on kirjoitettu hankalasti lyhennekielellä ja lentokentät, joilla varoitukset on laadittu, on nimetty nelikirjaintunnuksin (esim. Helsinki-Vantaan tunnistaa kirjainyhdistelmästä EFHK). Silti, koodien purkamiseen löytyy ohjeita netistä ja varoituksista löytyvä tieto on usein mielenkiintoista; SEV TURB OBS -ilmoitus omalla reitillä kannustaa pitämään istuinvyön suljettuna (lyhenne sanoista SEVere TURBulence OBServed).

 

           2. Lennolla

Lennolla voi keskittyä nauttimaan maisemista ja vertailla lentokoneen liikkeitä näkemänsä sääkartan tapahtumiin. Eilisellä lennolla kartta piti hyvin paikkansa: heti nousun jälkeen lentokone upposi paksuun sadepilveen, joka ulottui n. 2,5 km korkeudelle asti. Ensimmäisen tunnin aikana tuntui lentokoneen noustua suihkuvirtauskorkeudelle vähäistä tärinää, mutta se ei äitynyt edes istuinvyövaloja vaatineeksi turbulenssiksi. Loppumatka sujui pehmeästi ja täysin tasaisesti.

Muutamia vakiopaikkoja, joissa lentokoneen rungossa voi tuntea vähäistä tärinää (merkkinä ilman pyörteistä) ovat mm. vuoristoja ylitettäessä, maa- ja merialueiden raja-alueilla ja pilvimattojen yläreunassa. Kumpupilvien yhteydessä töyssyt voivat olla isompiakin. Iso osa lennoilla koetusta turbulenssista on ns. kirkkaan ilman turbulenssia eli suihkuvirtauksiin liittyvää ilman pyörteisyyttä. Se ei näy paljaalla silmällä, mutta sen mahdollisia esiintymisalueita voi seurata yllä esitetyillä SWC-kartoilla.

Itse olen lennoilla ollut onnekas, en ole kertaakaan osunut koneisiin, jotka olisivat joutuneet pahaan turbulenssiin tai muihin rajuihin sääilmiöihin. Minkälaisia kokemuksia sinulla on lentosäästä?

Terveisiä Venäjän toiselta puolelta – Tokiosta!

Viime päivinä olen seurannut säätä täältä käsin ja olen siksi Suomen säätilasta auttamattomasti pihalla, siksi esittelen täälläkin lyhyesti Japanille ominaisia sääolosuhteita.

Japani on pohjois-etelä-suunnassa pitkä maa; ilmasto vaihtelee eteläisten saarien trooppisesta palmu – turkoosi meri – valkoiset hiekkarannat -osastosta pohjoisen ja läntisen Japanin vuoriin, joilla talven lumisademäärät ylittävät huimasti suomalaiset ennätyslukemat.

Siinä, missä meillä ilmavirtaukset käyvät keskimäärin vuoden aikana useimmin lännestä, Japanissa liikkuvat matalapaineet tulevat usein, eivät tietenkään aina, etelän puolelta tyyneltä valtamereltä päin. Erityisesti kesän vaara, taifuunit, tulevat lämpimältä mereltä kaakosta.

Koko Japanin säätilasta kertominen alueittain tuottaisi turhan pitkän tarinan, joten tässä lyhyesti kuvaus Tokion alueen eri vuodenajoille ominaisesta säästä.

Talvi

Tokion alueen talvi on viileä mutta vähäsateinen. Päivälämpötilat pysyttelevät muutamassa plusasteessa, sateita on muihin vuodenaikohin nähden melko vähän ja aurinkokin näyttäytyy loppuvuoteen nähden melko usein. Lunta sataa ehkä pari kertaa vuodessa eikä yleensä jää maahan pitkäksi aikaa.

Kevät

Keväällä keskimääräiset päivän ylimmät lämpötilat alkavat lähestyä kahtakymppiä huhtikuun paikkeilla, samalla lisääntyy ilmankosteus, sen mukana pilvisyys ja sateet. Puissa lehdet alkavat kasvaa selvästi Suomea aiemmin.

Kesä

Kesän sää jakaantuu kahteen vaiheeseen: alkukesällä, etenkin kesäkuun paikkeilla, alkavat runsaat sateet. Tämän ns. sadekauden päätyttyä heinä-elokuussa kesä on kuumimmillaan, päivälämpötilat pysyttelevät kolmenkympin maissa; ”helleaalloissa” mittarien lukemat kipuavat jopa lähelle +40 Celsius-astetta! Tilannetta ei auta, että toisin kuin Suomen kesässä, ilma on hyvin kosteaa. Kosteankuuma ilma on (kuulemma, ei ole vielä omaa kokemusta) erittäin tukala ja lämpöön liittyvät ongelmat etenkin huonokuntoisilla ja iäkkäillä ihmisillä yleisiä. Lisäkiusan tuottaa hurrikaanikausi, joka jatkuu koko kesän läpi.

Syksy

Syksyllä ilmankosteus vähenee ja lämpötilat viilenevät, kuitenkin selvästi hitaammin kuin Suomessa. Tällä hetkellä (marraskuun puoliväliä lähestyessä) ilma on hieman keskimääräistä lämpimämpää, päivälämpötilat pysyttelevät enimmäkseen 15-20 Celsius-asteen tietämillä eli pari astetta normaalia korkeampina. Juuri nyt säätyyppi on vaihteleva, sade ja pouta vuorottelevat, aurinko pysyttelee enimmäkseen piilossa. Ruska ei ole vielä Tokion seudulla alkanut, vuoristoisemmilla alueilla puut hehkuvat paikoin jo hienoissa punaisen ja keltaisen sävyissä. Tällä hetkellä linnut laulavat, kukat kukkivat ja ilma on lämpimämpi kuin meillä parina viime juhannuksena.

Vielä en ole ehtinyt ottaa paljoa kuvia hyvällä kameralla, joten tähän esimerkkikuvitukseksi kaksi huonolaatuista kännykkäkuvaa tältä päivältä (mosaiikkiohjelma ei odotetusti arvostanut liikkuneita autoja toisessa kuvassa), esimerkit sekä sateesta että tämänhetkisestä pilvipeitteen rakoilusta. Seuraavassa blogitekstissäni parin viikon päästä toivottavasti vähän edustavampia kuvia.

Terveisiä kaikille sinne kotosuomeen, toivottavasti säät suosivat!

 

 

 

Viime blogitekstissä Markus kirjoitti mahdollisesta tulevasta marraskuun lämpöennätyksestä. Lämpöennätys todellakin rikottiin, peräti kahteen kertaan! Maanantaina 2.11. mitattiin Ahvenanmaan Jomalassa sekä Porvoossa +13,3 Celsiusasteen lämpötila,  tiistaina 3.11. ennätys meni jo uusiksi: Kemiössä havaintoasemalla mitattiin lukema +14,3 Celsiusastetta.

Suomi on kuulunut viime päivät vuodenaikaan nähden erityisen lämpimän ilmamassan alueeseen. Ilma on virrannut meille Norjan vuorten yli aiheuttaen ns. Föhn-ilmiön, jossa vuoret ylittänyt kuivunut ilma lämpenee (föhn-ilmiöstä lisää mm. wikipedia-artikkelissa täällä ). Lisäksi sää on ollut aurinkoinen. Nämä tekijät yhdessä edesauttoivat marraskuisen lämpöennätyksen syntyä.

Lämmin sää ei ole rajoittunut ainoastaan Suomeen: myös Iso-Britanniassa mitattiin sikäläinen marraskuun lämpöennätys sunnuntaina, peräti +22,4 Celsiusastetta! Näin lämpimästä säästä saatiin nauttia maan länsiosassa Walesissa. Samaan aikaan mm. Lontoossa kärsittiin sankoista sumuista, esimerkiksi Lontoon Heathrow’n lentokentällä osa lennoista jouduttiin perumaan.

Nautitko sinä yllättävästä syyslämmöstä vai kaipaisitko jo talvea?

 

 

Syksyn pimenevät illat ovat otollista aikaa revontulten seuraamiselle, niitä on tänäkin syksynä nähty eteläisintä Suomea myöten. Mikä loimuavat taivaan värit oikein aiheuttaa?

Revontulet syntyvät aurinkotuulen eli auringosta virtaavien korkeaenergiaisten hiukkasten vuorovaikuttaessa maan yläilmakehän atomien kanssa. Revontulet eivät ole ainoastaan maapallolla tapahtuva ilmiö, vaan niitä on nähtävissä kaikilla aurinkokuntamme planeetoilla, joilla on tarpeeksi tiheä kaasukehä. Allaolevassa kuvassa Saturnuksen revontulia:

Kuten kuvassa Saturnuksella, myös Maassa revontulet näkyvät magneettisten napojen ympärille muodostuvilla osapuilleen pyöreillä vyöhykkeillä. Vyöhykkeiden leveys ja tarkka sijainti vaihtelee, ns. aurinkomyrskyjen aikana revontulia näkyy normaalia etäämpänä navoista. Voimakkain mitattu aurinkomyrsky, vuoden 1859 ”Carringtonin tapahtuma”, vei revontulet peräti Havajille ja Karibianmeren saarille asti! Nykyiselle teknologiasta riippuvaiselle yhteiskunnalle vastaava maahan osuva aurinkomyrsky olisi tuhoisa: merkittävä osa maailman satelliiteista, sähköverkoista  ja -laitteista rikkoutuisi riittämättömän suojauksen takia.

Onneksi valtaosa revontulista ei merkitse haittaa, vaan tuottaa silmäniloa. Revontulia esiintyy useissa väreissä, joista vihreä on yleisin, mutta lisäksi mahdollisia ovat esim. punainen, vihreä, keltainen, pinkki ja sininen sekä ihmissilmälle näkymättämät ultravioletti ja infrapunainen. Väri riippuu auringosta lähteneen hiukkasen energiasta sekä siitä, mihin ilmakehän atomiin tai hiukkaseen se törmää.

Oletko sinä päässyt ihailemaan revontulia tänä syksynä?