Turbulenssi eli pyörteisyys johtuu siitä, että ilman virtaukset eivät ilmakehässä ole koskaan täysin tasaisia eli laminaarisia. Ilman osasten välillä esiintyy kitkaa, joka synnyttää pieniä pyörteitä, jotka puolestaan synnyttävät lisää pyörteitä. Siinä vaiheessa, kun virtaukset ovat suuria ja nopeita, alkaavat pyörteetkin olla ihmisarjen mittakaavassa mielenkiintoisia.
Monelle turbulenssi on tullut tutuksi lentomatkustaamisen kautta. Arkisemmin ilmakuoppina kunnettu ilmiö saattaa heitellä konetta rajun oloisesti. Turvavyömerkkivalo syttyy, henkilökunta katoaa käytäviltä ja matkustajia luonnollisesti harmittaa, kun tarjoilu loppuu ja vessaankaan ei pääse. Varotoimenpide on kuitenkin perusteltu. Yksi turbulenssin suurimmista vaaroista matkustajalentokoneelle on nimenomaan se, että koneessa vapaasti seisovat tai ilman vyötä istuvat voivat loukata itsensä vakavasti, kun kone yllättäen heilahtaa.
Ilma-alukset pyrkivät pois turbulenttisista olosuhteista lentokorkeutta vaihtamalla. Joskus tasaisempaa pintaa ei kuitenkaan löydy tai korkeutta ei voi vaihtaa esimerkiksi muun lentoliikenteen vuoksi. Silloin turbulenttisissa olosuhteissa voidaan joutua lentämään pitkiäkin aikoja.
Turbulenssin kohtaamista pyritään välttämään jo lennonsuunnitteluvaiheessa valitsemalla reitti niin, että se kiertää mahdollisesti höykkyiset alueet. Esimerkiksi Helsinki-Pariisi-lennon reitti voi poiketa päivittäin paljonkin sen mukaan, minkälaiset tuuliolosuhteet Euroopan yläilmakehässä vallitsevat. Tähän tarvitaan sääennusteita. Ilmailua varten laaditaan omia tuotteita, joissa on tuulen lisäksi eritelty suihkuvirtausten akselit ja niihin liittyvät turbulenssialueet.
Tiesitkö, että nämä tuotteet ovat verkossa kaikkien nähtävillä? Mikään ei estä sinua tutustumasta itse lentosäätietoihin ennen seuraavaa lentomatkaasi ja katsomaan, missä on mahdollista kohdata turbulenssia. Lennon reittiin ei valitettavasti pysty vaikuttamaan, mutta voinemme luottaa siihen, että lentoyhtiön intressit reittivalinnassa ovat samat kuin matkustajienkin: mahdollisimman turvallisesti ja taloudellisesti määränpäähän. Kartalle voi kuitenkin vetää viivan likimain lähtöpisteestä kohteeseen ja katsoa, osuuko reitille suihkuvirtauksiin liittyviä ns. kirkkaan ilman turbulenssin alueita.
Otetaanpa esimerkki.
Kuvassa (klikkaa suuremmaksi) on Euroopan SWC eli merkitsevän lentosään kartta. Voimassaoloaika selviää vasemman ylänurkan laatikosta. Paksut mustat viivat väkäsineen ovat suihkuvirtausten akseleita – niissä siis tuulee yläilmakehässä voimakkaimmin. Näetkö katkoviivalla rajatut alueet, jotka sijoittuvat pääasiassa suihkuvirtausten ympärille? Ne kertovat kohdista, joissa kohtalaista tai kovaa turbulenssia todennäköisesti esiintyy. (Alue ei tarkoita, että se olisi kauttaaltaan turbulenttinen – se on alue, jolla turbulenssia voidaan paikoin havaita.)
Kartan perusteella voi päätellä, että lento Helsingistä Lontooseen saattaa tuntua epämiellyttävältä. Sen sijaan lento Helsingistä Malagaan, Aurinkorannikolle onnistutaan todennäköisesti reitittämään niin, että olosuhteet ovat varsin tasaiset.
Ihan näin yksinkertainen asia ei tietenkään ole. Kartoilla olevat turbulenssialueet on maantieteellisen sijainnin lisäksi rajattu myös pystysuunnassa ts. minkä lentopintojen väliin turbulenssialue rajautuu. Tämän selvittäminen menee blogikirjoituksen ulkopuolelle, mutta harrastuneet voivat tutustua siihen kotitehtävänään.
SWC-kartat ovat ilmaiseksi jaeltavaa materiaalia, joten niitä on verkossa nähtävillä useissa osoitteissa. Tässä linkki NOAA:n sivulle, josta löytyy tuoreimmat kartat kaikkialle maailmaan. Euroopan kartta on kohta ”f. Euro Sig WX”. Kotimaan lentoja varten samankaltainen kartta löytyy lentosaa.fi-palvelusta.
Hyvää matkaa!
Twitter @liisarintaniemi
Kiitos toivotuksesta!
Aiomme taas lentää Gran Canarialle kevään viimeisillä matkoilla huhtikuussa Kuopiosta.
Joka kerta, kun lento suuntautuu Biskajan lahden kautta, niin on melkein varmaa, että kone alkaa heittelehtiä, tutista ja tuntuu, että siivetkin irtoavat. Aika epämiellyttävää ja vaikuttaa samalta kuin olisi muutama kymmenen vuotta sitten lentämässä venäläisellä koneella Sotshiin:)
Merikö saa aikaan nostetta ja turbulenssiä?
Ei sitä siipien irtoamista tarvitse pelätä. Ne siivet ”räjähtää” palasiksi ennen kuin irtoavat:
http://www.youtube.com/watch?v=Ai2HmvAXcU0
Ja kuten videon selostuksesta käy ilmi: ne on suunniteltu kestämään 50% enemmän rasitusta, kuin voidaan niiden olettaa kohtaavan koskaan. Eli turbulenssia on turha pelätä, kunhan pidät sen turvavyön kiinni, ettet todella vakavan yllättävän turbulenssin sattuessa lennä päin kattoa ja saa aivovammaa samalla kuin se lentokone ja ne muut 200 matkustajaa lentävät perille vahingoittumattomina.
Ja niistä Sotsin lennoista: Se vanha neuvostoliittolainen Tupolevi tai Iljushini ei reagoi turbulenssiin mitenkään sen enmpää, kuin amerikkalainen Boengi tai eurooppalainen Airbussi. Jos haluat oikeasti vertailla konetyyppien reagointia turbulenssiin, on syytä lentää saman sääilmiön läpi sekä purjekoneella että Hornetilla.
Tuohan oli ”peruskauraa” juttuna. Noita sivuja tulee lähes viikoittain vilkaistua. Muuten lentosäät, METARit ja TAFfit, ainakin muutaman kerran viikossa myös ovat esillä. Jos jotain rajumpaa on menossa, kuten vaikka Britannian ja Tanskan jne myrskyjä, tulee ahkeraan seurattua niitä eri kentillä, missä on luvassa kunnon tuulia. Siihen kun yhdistää flightradar24 näytön ja radioliikenteen kuuntelua netistä(liveatc.net), onkin ”viihde” taattu. Go-aroundit, holdindit ja diversionit on silloin mielenkiinnon kohteena. Myös tarkemmat kartat ylätuulista eri lentopinnoilla on tuttua huttua, ainakin jos joku tuttu on lennoilla tai jopa itse joskus, pitää kaikki sääennusteet katsella läpi. Niistä voi jo itsekin päätellä hieman, mistä päin lennot menee todennäköisesti. Vaikkapa meneekö Kanarian lennot Skotlannin/Irlannin päältä vai jostain Saksan/Ranskan suunnalta. Siinä on äkkiä lähemmäs 1000km sivusuunnassa eroa.
Pidemmille lennoille voi myös em. Flightradarin lisäksi suorimman teoreettisen reitin selvittää esim. Great Circle Mapper-sivulla. Syöttämällä lentokenttien lyhenteet tai nimet näkee miten maapallon pallomuoto vaikuttaa reitteihin. Liisan mainitsemalla HEL-LHR reitillä ei kaareutumista paljoa ole mutta esim. Tukholma (ARN) – San Fransisco (SFO) reitillä selviää miksi lennetään Grönlannin pohjoisosan yli.
Onhan tuota GCM-sivua tullut myös katseltua, ihan mukava juttu. Hyvä on myös jos on karttapallo käytettävissä ja vetää narun eri paikkojen välille. Kunnon pallolla saa melkeinpä paremman ja visuaalisemman kuvan asiasta kuin GCM:n pikkuruisessa karttakuvassa.
Ollaan eukon kanssa lähdössä Kanarialle maaliskuun lopulla Kuopiosta. Toivottavasti silloin ei täristä kun tuota lentopelkoakin hivenen on. Konjakkikaan kun ei maistu.