Author: Joanna Rinne

Lumipyry, jihuu!

Lumisade jakaa mielipiteitä, mutta kunnon lumimyräkkä tuulineen ja vaakaviistopystylumisateineen on yksi suosikki-ilmoistani. Lumisade muuttaa normaalisti näkymättömät tuulen hienot pyörteet näkyviksi – vaikea muistaa, että samanlaisia kuvioita liikkuu ympärillämme ilmassa koko ajan! Tietenkään en toivo sään puolesta kenellekään ongelmia; uutiset kolareista, viivästymisistä ja aurausongelmista muistuttavat, että hienolla säällä on aina varjopuolensa.

Tämänpäiväinen lumimyräkkä inspiroi tekemään pienen kokeen aiheesta ”miksi Suomessa ei ikinä käytetä sateenvarjoa lumisateella?”. Otin varjon työmatkalle ja odotin sen vähintään jumittuvan, jäätyvän ja kaatavan päähäni spontaaneja pieniä lumikasoja, mutta yllättäen varjo oli mainio apu tuulesta huolimatta! Näkyvyys parani olennaisesti ja lumisateen ainoa varjopuoli, kasvojen kuorruttuminen sulavalla lumikerroksella, jäi toteutumatta. Tämän kokeilun perusteella suosittelen lämpimästi. (Onko jollakulla teistä huonompia kokemuksia? Yksi testikerta ei vielä ole tieteellisesti järin merkittävä)

 

Asiasta kukkaruukkuun, lumisateiden etenemiseen (erityisesti maan etelä- ja keskiosassa liikkuville suunnattu teksti, pohjoisessa sää on poutainen, monin paikoin selkeäkin):

Lumisadealue on vähitellen painottumassa maan itäosaan, jossa ovat odotettavissa lähivuorokauden voimakkaimmat lumisateet. Ennustekartalla Suomen lumikertymä ensi yöstä huomisiltapäivään näyttää tältä:

Runsaimmat kertymät on siis odotettavissa Pohjois-Karjalan seudulla. Muuallakin lumisade vaikuttaa ajokeliin merkittävästi. Ennuste huomisaamun työpaikkaliikenneruuhkan eli aamukahdeksan ajokelistä näyttää tältä:

Työpaikalle siirtymiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa ja pitää ajonopeudet kelin mukaisena.

Lopuksi vielä animaatio lumisadealueen etenemisestä ensi yön ja huomispäivän aikana.

Viimeksi blogissa kirjoitin sääilmiöistä, joita sula meri ja pakkanen yhdessä saattavat aiheuttaa. Ennakko-odotukset palkittiin, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla viime päivinä on ollut mahdollista bongata koko kolmen sarja. (*meteorologi tuulettaa*)

Rannikkokonvergenssilumisateiden koko voima koettiin toissapäivänä 8.1. Merikarvialla, jossa olosuhteet olivat suotuisat koko päivän kestäneeseen lumisateeseen. Tuuli kävi meren puolella viistosti rannikkoa kohti eli lounaasta päin, maan puolella puolestaan kaakosta osin meren tuulta vastaan. Sulan meren tuottama kuuronauha jumittui juuri Merikarvian ympäristöön koko päiväksi.

Suotuisten olosuhteiden seurauksena sadetta riitti – peräti Suomen mittaushistorian ennätykseen asti! Seuraavan aamun virallisissa havainnoissa mitattiin huima 73 sentin lumikertymä edellisen vuorokauden aikana. Mittaus kertoo mittausaseman kohdalla sataneen lumen määrän, mutta erityisesti höttöisen pakkaslumen sataessa paikalliserot ovat suuret, mittauspisteen ulkopuolella lunta on paikoin tullut aivan varmasti enemmänkin. Tutkakuvan perusteella arvioidun vuorokauden sademäärän kartassa Merikarvia erottuu selvästi (vaikka sademäärä olikin todellisuudessa vielä korkeampi):

Etelärannikolle rannikkokonvergenssisateet parkkeerasivat eilen, tätä kirjoittaessani lunta sataa edelleen. Sademäärästä ei ole vielä tietoa, koska tilanne jatkuu. Tilanne on osapuilleen samannäköinen kuin Merikarvian kohdalla (joskin lunta ei tule yhtä paljoa, auraajien onneksi): pakkasta ja sula meri, tuuli käy merellä kaakosta eli viistosti rannikkoa päin ja maalla koillisesta eli osin meren tuulta vastaan.

Entä mitä lähipäivät tuovat tullessaan?

Maan etelä- ja keskiosaa lähestyy lumisadealue, joka kahisee meille lisää lunta etenkin tiistain ja keskiviikon aikana. Sateen pohjoispuolella sää jatkuu tämänhetkisen kaltaisena eli pilvisyys vaihtelee, pakkasta on ja sää on enimmäkseen poutainen.

Sama tieto kuvin – ensin koko Suomen lähipäivät:

…ja vielä piste-ennusteita. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Talvi on vihdoin saatu koko Suomeen, Forecan toimistollakin talven tulo muutti maisemaa: vielä eilisen työvuoroni aikana sula Keilalahti on yön aikana saanut jääpeitteen (varsin hataran sellaisen – ei kannata lähteä liian aikaisin jäille kävelemään).

Merestä ja tulevan viikon pakkasensinisistä sääennustekartoista inspiroituneena päätin kirjoittaa tänään sääilmiöistä, joita pakkassään ja sulan meren yhdistelmä saattaa aiheuttaa. Oman eteläisen sijaintini takia kerron näistä ilmiöistä lähinnä Suomenlahden näkökulmasta, mutta ne ovat havaittavissa sopivien olosuhteiden vallitessa missä tahansa sulan meren ja pakkassään vallitessa; myös suurten järvien ja jokien yhteydessä.

 

Rannikkokonvergenssilumisade

Tämän yhdyssanahirviön takaa löytyy säätilanne, joka saattaa tuoda merkittäviäkin lumimääriä rannikolle. Suomenlahden ollessa sula samalla, kun ilman lämpötila on selvästi pakkasella, meren yläpuolinen itäinen tai kaakkoinen ilmavirta (kullakin merialueella tarvitaan sille ominainen oikea tuulensuunta) lämpiää ja kerää kosteutta; samalla se alkaa ympäristöään lämpimämpänä nousta ylöspäin. Kohdatessaan rannikon ilmalle käy kuin pulkalle, joka liukuu liukkaalta lumelta paljaalle kalliolle: kitka jarruttaa liikkuvan ilman liikettä. Fysikaalisin termein ilmaistuna syntyy rannikkokonvergenssitilanne. Rannikon saavuttaneen ilman hidastaessa ja takana olevan ilman painaessa vielä täydellä vauhdilla päälle ilmakerroksessa syntyy ruuhka, joka purkautuu ainoaan jäljelle jäävään suuntaan: ylöspäin. Rannikon ylle syntyy pilviä ja pilvien kosteus sataa lumena alas.

Suomenlahden rannikon lähellä tällä mekanismilla syntyneitä lumisateita havaittiin viimeksi eilen ja ne ovat mahdollisia myös ajoittain ensi viikolla. Näin syntyneet lumisateet voivat tuottaa etelärannikolle runsaastikin lunta, parin vuoden takaiset pääkaupunkiseudun runsaslumiset talvet johtuivat osin juuri rannikkokonvergenssilumisateista. Maailmalla sataneet lumimäärät voivat olla vielä runsaampia, lisätietoa ilmiöstä koko maailman näkökulmasta on luettavissa Wikipedian artikkelissa.

Merisavu

Nimestään huolimatta merisavussa ei ole kyse savusta vaan siitä, kuinka avoimen vesialueen kosteus saattaa riittävän kylmällä pakkassäällä (pakkasta tarvitaan vähintään 15 astetta) tiivistyä veden ylle sumukerrokseksi. Etenkin auringon ollessa matalalla merisavu voi olla hyvinkin näyttävän näköinen ilmiö. Siitä saadaan harvoin rannikon lähellä nauttia useana peräkkäisenä päivänä, sillä kylmä ilma jäähdyttää ja jäädyttää meren pinnan ja estää sumun synnyn.

Advektiosumun tuottama kuura

Tässä tilanteessa meri ei ollut enää rannikolle asti sula, mutta menköön samalla; ei poikkea kauas tämän blogitekstin aihepiiristä.

Alkuvuonna 2010 pakkaskorkeapaine oli pitänyt pakkasen kireällä pidemmän aikaa, samalla jäähdyttänyt pinnat. Tähän kylmään ilmamassaan alkoi virrata meren suunnalta kosteampaa ja lauhempaa ilmaa. Viileiden pintojen takia pakkanen ei jaksanut heti hellittää, vaan kosteus tuotti ainakin pääkaupunkiseudulla muutaman päivän kestäneen sumun. Sumun kosteus tiivistyi kylmille pinnoille kuuraksi ja tuotti samalla henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Silloisesta tilanteesta muutama kuva:

Joulu on jo ovella! Forecan blogissa joulun säätä on pohdittu useassa tekstissä, tässä tuorein päivitys tilanteesta. Pitemmittä puheitta itse asiaan:

Aatonaatto ke 23.12.

Maan etelä- ja keskiosan yli liikkuu aamulla ja aamupäivällä sadealue, kuvan iltapäivään mennessä se on edennyt jo varsin pitkälle pohjoiseen. Sade tulee ainakin osin lumena Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, pohjoisempana pelkkänä lumena. Maan etelä- ja keskiosassa sade tulee nyt jo tutuksi käyneessä olomuodossa, vetenä.
Iltaa kohden Lapin osuus sateista kuivahtaa ja Pohjois-Pohjanmaan sateet väistyvät illan ja yön aikana itään.

Etelässä aurinko paistaa paikoin, muualla on enimmäkseen pilvistä; iltaa kohden etelänkin taivas pilvistyy jälleen.

Lämpötilat ovat iltapäivällä kuvan mukaiset, yöllä pari astetta viileämmät.

 

 

 

 

 

Jouluaatto, torstai 24.12.

Jouluaattona sää on koko maassa poutainen, etelässä, lännessä ja Länsi-Lapissa myös selkeä. Idässä pilvisyys vaihtelee, iltaa kohden myös maan länsiosaan kulkeutuu ainakin paikallisia pilviä lännestä. Ulkoilusää siis näyttää hyvältä, vaikka ei lunta maasta löytyisikään! (Olen kuullut viime päivinä metsistä löytyneen suppilovahveroita, ehkäpä joulusienestyksestä tulee uusi hittilaji?)

Päivälämpötilan nollaraja kulkee maan keskivaiheiden yil, korkeimmat lämpötilat maan lounaisosassa ovat +5 asteen paikkeilla; Kainuussa, Koillismaalla sekä Lapissa on muutama pakkasaste.

Jouluyönä sää pilvistyy, lounaistuuli voimistuu ja lämpötilan nollaraja siirtyy pohjoisemmaksi.

 

 

 

Joulupäivä, perjantai 25.12.

Joulupäivänä Perämeren pohjoispuolitse liikkuu matalapaineen keskus kohti koillista. Siihen liittyvä sadealue pyyhkäisee koko maan yli, runsaimmat sateet tulevat tämän hetken tiedon mukaan maan pohjoisosassa. Maan etelä- ja keskiosan sateet tulevat vetenä, pohjoisen sateet enimmäkseen lumena.

Matalapaineen keskukseen liittyy voimakas lounaistuuli. Tämän hetken ennusteen mukaan myräkkä on pahimmillaan Merenkurkun ja Perämeren tienoilla, mutta koko maassa kannattaa varautua tuulen voimistumiseen.

Päivälämpötilat ovat koko maassa nollassa tai plussan puolella, lauhtuminen tulee heikentämään ajokeliä ainakin Lapissa.

 

 

 

 

 

Tapaninpäivä, lauantai 26.12.

Lauantain ennuste näyttää ennustemalleissa vielä varsin erikoiselta. Saman vuorokauden sisään mahtuu voimakas matalapaineen keskus sateineen ja tuulineen, sään äkillinen selkeneminen ja pakastuminen koko maassa. On täysin mahdollista, että ennusteen sää toteutuu sellaisenaan, mutta kokemuksen perusteella tuonnäköiseen ennusteeseen ei kannata suhtautua vielä täysin kirjaimellisena tietona.

Silti, tuleva pakastuminen näyttää tällä hetkellä todennäköiseltä, yksityiskohtia voidaan jäädä odottelemaan.

 

 

 

 

 

Kaikkiaan Suomen tämän joulun säähän mahtuu kaikenlaista: aurinkoa ja tyyntä, pilviä, tuulta ja sateita kaikissa olomuodoissa. Sää edustaa siis ainakin Suomen sään vaihtelevuutta, vaikka ei olisikaan keskiarvoinen joulusää.

 

Tämän blogitekstin myötä toivotan sekä omasta puolestani että Forecan puolesta kaikille oikein hyvää, lämmintä, rauhallista ja onnellista joulua! Tästä tietokoneen ääreltä livahdan itsekin joulupuuhiin, viimeistelemään joululeivonnaisia. Nam.

Tähän aikaan joulukuuta suurinta osaa meistä kiinnostaa säässä erityisesti lumitilanteen kehitys. Tänään jo vain hiukan etelärannikosta pohjoiseen päin, Mäntsälässä, maa oli silminnäkijätietojen mukaan valkoinen, mutta esimerkiksi Helsingin keskustassa maa on lumeton kuin keskikesällä. Myönnettäköön, pari jäätynyttä lätäkköä näin jalkakäytävän reunassa matkan varrella. Tapahtuuko säässä käänteitä parempaan seuraavan viikon aikana?

Ylläolevassa kuvassa nähdään ilmamassojen tämänhetkinen tilanne: punainen viiva kuvaa erittäin summittaista mahdollisten lumisateiden rajaa. Suomi kuuluu talviseen ilmamassaan, jossa mahdolliset sateet tulevat pääosin lumena. Entä seuraavien päivien kehitys? Kurkistetaanpa perjantain tilannetta:

Pahalta näyttää, ainakin eteläisen lumentulon kannalta. Lämmin ilmamassa hivuttautuu Suomea kohti ja vesisateiden mahdollisuus kasvaa etelästä alkaen. Näyttäisikö myöhemmin paremmalta?

Ääk! Tämän hetken ennusteissa maanantain ympäristön sateiden todennäköisen olomuodon tila on vetinen jo suuressa osassa maata.

 

Maanantain ennustetta ei kannata ottaa vielä täysin varmana tietona; ilmamassaennusteet ovat varsin hyvin oikeassa muutaman päivän etukäteen, mutta viikon päässä oleva tilanne saattaa vielä muuttua tulevissa ennusteissa. Tämän hetken oletuksen mukaan ilmamassa Suomen yllä on lämpimillään juuri ensi viikon alkuviikosta, sen jälkeen tapahtuu ainakin jonkinlaista viilenemistä. Mysteeri on vielä, riittääkö viileneminen pakkasilman tuomiseen koko maahan vai kuinka säätilanne kehittyy. Jäämme seuraamaan ennusteiden suunnan kehittymistä jännityksellä.

Itselleni lumisade ei aiheuta lumenluonnin kaltaisia lisätöitä ja lumentulo toisi piristävää valoa tähän etelän tämänhetkiseen pimeyteen, siksi minun puolestani ensi viikon lumitilanne etelässä saisi mielellään näyttää vaikka tältä:

Mukavaa joulukuun puoliväliä ja lumen odotusta (tai lumettomuudesta nauttimista) kaikille!

Tänään juhlitaan Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivää. Tämä on poikkeuksellinen mahdollisuus yhdistää kaksi ammattiani (matkan varrella taskuun ovat ajautuneet maisterin paperit sekä HY:ltä meteorologian opinnoista että Taideyliopiston Sibelius-Akatemialta), siksi juhlapäivän kunniaksi esittelen muutamia Sibeliuksen sääaiheisia sävellyksiä. Jätän tekstit lyhyiksi, musiikki puhukoon puolestaan.

Musiikki Shakespearen näytelmään ”Myrsky” op. 109

Teos ei ole pelkästään luonnonilmiöitä kuvaava, vaan pohjana on Shakespearen näytelmä, jossa yksi merkittävistä hahmoista on tuulenhenki Ariel. Alkuperäisestä näytelmämusiikista koostetut orkesterisarjat I ja II sisältävät kolme selvästi sääaiheista osaa:

Sarja I / 8a Välisoitto

Näytelmässä osa on esitetty nimellä ”Sateenkaari” ja se soi, kun sateenkaari valaisee juhlia sateenkaaren jumalattaren Iriksen kunniaksi.

 

Sarja I / 9 Hirmumyrsky

Näytelmässä tämä musiikki kuullaan, kun Prosperon nostattama hirmumyrsky upottaa laivan.

 

Sarja II / 1 Tuulten kuoro

Musiikki soi, kun Ariel kertoo, miten hän upotti laivan; musiikki kuvaa lempeitä tuulia myrskyn jälkeen.

Lisää tietoa Myrsky-näytelmämusiikista löytyy täältä.

 

Pianoteos ”Sanfter Westwind” Op. 74 No.2

Teoksen nimi kertoo tarvittavan: Pehmeä länsituuli.

 

Öinen ratsastus ja auringonnousu op. 55

Yksi omista Sibelius-suosikeistani, joka tuo kylmät väreet ja nostaa ihon kananlihalle joka kerta, vaikka kuuntelukertoja on takana jo kymmeniä, ehkä jopa kolminumeroinen määrä. Kapellimestari Jussi Jalas on tiivistänyt Sibeliuksen kertoneen teoksen taustasta seuraavaa: ”Öinen ratsastus ja auringonnousu. Ratsain Suojärveltä Värtsilään kuutamossa halki öisen korven.” Lisää tietoja teoksesta ja pohdintaa sen inspiraatiosta löytyy täältä.

 

Koko elämäuransa ajan Sibelius sai musiikkinsa valtavasti inspiraatiota luonnosta, varmasti myös säästä, vaikka sääilmiöiden mukaan nimettyjä teoksia ei valtavasti hänen tuotannossaan olisikaan. Kannattaa kuunnella ja tutustua riippumatta siitä, onko Sibeliuksen musiikki, tai yleensä klassinen musiikki, tuttua tai kiinnostavaa ennestään; musiikki tuo aina uusia tunteita ja ajatuksia, jotka ovat kokemisen ja löytämisen arvoisia, olivat ne minkälaisia tahansa.