YK:n alaisuudessa toimiva kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi tänään 8. lokakuuta erikoisraportin nimeltään “Special Report on Global Warming of 1.5°C”. IPCC:n näkyvin työ on ollut perustamisestaan lähtien laajojen Assesment Report -julkaisujen kokoaminen. IPCC ei tutki itse mitään vaan ainoastaan kokoaa yhteen julkaistua tietoa. Viimeisin, viides Assesment Report julkaistiin 2014 ja seuraavaa odotellaan vuonna 2022. IPCC julkaisee välillä myös suppeampia erikoisraportteja, sellaisesta tässäkin on kyse.
Kuva IPCC
Mikä sitten on erikoisraportin sisältö? Lyhyesti sanottuna raportista ei mullistavaa uutta löydy. Esiteolliselta ajalta ilmasto on tämän hetken tiedon mukaan lämmennyt noin asteella, ja tähän mennessä ihmisten ilmakehään syytämät kasvihuonekaasut tulevat aiheuttamaan vielä vähintään puolen asteen lämpötilan nousun. Jatkossa lämpötilan nousu riippuu siitä onnistutaanko kasvihuonepäästöjä vähentämään, ja millä aikataululla. Lämpötila näyttäisi nousevan nykymenolla pari astetta esiteollista aikaa korkeammalle ennen kuin tulevaisuudessa tehtävät päästöleikkaukset alkavat purra, ja tämäkin skenaario on hyvin optimistinen. IPCC:n raportti kertoo oleellisesti sen mitä tapahtuu jos ja kun 1,5 asteen tavoitteesta lipsutaan.
Kun on päivittäin tekemisissä sään kanssa, tulee ehkä vähän liiankin pikkutarkaksi sanomisissaan. Joskus vapaa-ajallakin yllätän itseni miettimästä, miten mikäkin asia tulisi sanoa sääkorrektilla tavalla. Toisinaan säätermejä kuulee puhekielessä sekoitettavan tuon tuosta, jolloin niiden perimmäinen tarkoitusperä saattaa jäädä häilyväksi. Kokosin tähän yleisimmin sekoittuvat termit – lukijoidenkin ehdotukset ovat erittäin tervetulleita.
1) Keli
Keli-sanalla viitataan aina jonkin kulkuväylän, kuten tien tai ladun sääriippuvaiseen kulkukelpoisuuteen. Puhekielessä keli-sanaa käytetään usein korvaavana sanana ”säälle” esimerkiksi seuraavaan tapaan: ”Olipa eilen lämmin ja aurinkoinen keli!”
Itsekin olen tähän toisinaan puhekielessä syyllistynyt, mutta todellisuudessa keli-sanaa pitäisi käyttää ainoastaan puhuttaessa kulkuväylien olosuhteista. Keli voi olla huono tai liukas, mutta ei pilvinen tai kylmä.
2) Myrsky (ukkosmyrsky, lumimyrsky, raemyrsky…)
Myrsky-sana on suomen kielessä varattu sääilmiöille, joissa 10 minuutin keskituulen nopeus on vähintään 21 m/s. Myrsky-sanan väärinkäyttö juontaa juurensa englannin kielestä, jossa myrsky-sanaa viljellään laajalti eri sääilmiöiden yhteydessä (thunderstorm, snowstorm, hailstorm), vaikka tuulennopeus ei myrskylukemiin yltäisikään.
Myrsky voidaan useissa tapauksissa korvata esimerkiksi rajuilma-, tai myräkkäilmaisuilla, jolloin tuulennopeuskriteereitä ei ole. Voidaan esimerkiksi puhua voimakkaasta ukkosmyräkästä tai Suomea lähestyvästä rajuilmasta.
Varsinaisia myrskyjä esiintyy Suomessa vain merialueilla ja tuntureilla. Muualla maa-alueilla myrskyjä ei tiettävästi havaintohistoriamme aikana ole esiintynyt.
Myrskypuuskiakaan ei ole syytä sekoittaa myrskyyn: puuskat ovat tuulen hetkellisiä huippuarvoja. Myrskypuuskia esiintyy lähes vuosittain myös maa-alueilla.
3) Syöksyvirtaus, trombi (tornado)
Syöksyvirtaus ja trombi ovat kaksi eri asiaa, mutta molemmat tyypillisesti liittyvät voimakkaisiin ukkospilviin. Syöksyvirtaus on ukkoskuuropilven edelle syntyvä voimakas laskuvirtaus, joka voi kaataa puita laajaltakin alueelta likimain samansuuntaisesti. Sitä vastoin trombi on paikallinen, pienialainen ukkospilvestä työntyvä suppilo, joka koskettaa maanpintaa. Trombin tuhojäljet erottaa syöksyvirtauksesta sillä, että se kaataa puita sikinsokin ja yleensä pienemmältä alueelta. Trombien pyörivä liike voi olla hyvin voimakas (tuulet yli 120 m/s) ja niihin liittyvät nousuvirtaukset ovat vaarallisen voimakkaita myös.
Trombi ja tornado ovat käytännössä sama asia – valtaosassa maailmaa käytetään tornado-nimitystä, mutta useassa Euroopan maassa puhutaan trombista.
Intiaanikesä-nimitystä kuulee joskus käytettävän jo elokuun puolella, jolloin se ei vielä oikein ole oikeutettua. Intiaanikesästä voidaan puhua vasta, kun syksyisen ja viileän sään tilalle saadaan yllättäen kesäisiä lämpötiloja ja aurinkoista säätä. Viime päivien aurinkoinen ja lämmin sää täyttää suuressa osassa maata intiaanikesän määritelmän.
6) Sää, suursäätila, ilmasto
Säällä kuvataan tämänhetkisiä tai lähitulevaisuuden suureita, kuten esimerkiksi pilvisyyttä, lämpötilaa, tuulisuutta jne. Suursäätilalla voidaan puolestaan ilmaista suuremman mittakaavan sääilmiöitä, kuten suihkuvirtausta tai säähäiriöitä laajemalla aikaskaalalla. Ilmasto on sääsuureiden pitkäaikainen keskiarvo, jonka tarkastelujakso on useita kymmeniä vuosia. Sää voi muuttua nopeastikin, mutta ilmasto ei.
7) Halla, yöpakkanen
Halla tarkoittaa sitä, että maanpinnalla lämpötila laskee kasvukauden aikana nollan alapuolelle. Sen sijaan kahden metrin korkeudella, missä viralliset lämpötilamittaukset tehdään, lämpötila voi olla viitisenkin astetta korkeampi. Yöpakkasella lämpötila laskee pakkasen puolelle kahden metrin korkeudessa.
8) Pouta
Sää voi olla poutaista ja pilvistä samaan aikaan, vaikka joskus arkikielessä puhutaankin poutaisesta säästä ainoastaan auringon paistaessa. Poutaisia päiviä ovat ne päivät, jolloin vuorokauden sadekertymä jää alle 0,3 millimetrin.
9) Paikoin, monin paikoin, yleisesti
Näillä termeillä kuvastetaan sateen alueellista todennäköisyyttä:
”Sadekuuroja paikoin” tarkoittaa sitä, että noin kolmasosalla (30 %) alueesta sadekuurot ovat mahdollisia.
”Sadekuuroja monin paikoin” tarkoittaa sitä, että noin 70 % alueesta sadekuurot ovat mahdollisia.
”Sadekuuroja yleisesti” tarkoittaa sitä, että 90 % alueesta sadekuurot ovat mahdollisia.
10) Harvinainen, poikkeuksellinen
Jonkin sääilmiön ollessa harvinainen toistuu se keskimäärin kerran vuosikymmenessä tai harvemmin. Poikkeuksellinen sääilmiö toistuu vain muutamia kertoja vuosisadassa tai harvemmin.
Säätermit saattavat sekoittua arkikielessä. Poikkeukselliseksi luultu ilmiö saattaa ollakin ihan normaali, jokakesäinen ilmiö tai vastaavasti trombi saattaakin paljastua tyypilliseksi ukkospilveen liittyväksi ukkospuuskaksi (kuva: Markus Mäntykannas)
Lakkiaisviikonloppu lähestyy, mutta sääennuste on vielä epävarma. Mitä viikonlopun säästä jo tiedetään? Pitääkö juhlaväen varautua sateisiin vai paistaako päivä? Kysymys on nyt kaikkien huulilla. Minä vastaan.
Mitä tiedetään?
Varmaa on, että viikonloppuna on luvassa vaihtelevaa kevätsäätä, ei hellettä. Atlantilla on laaja matalapaineen alue. Lounaisvirtaus kuljettaa sadealueita Suomen yli koilliseen ja sateiden välissä paistaa aurinko. Mutta missä sataa ja missä paistaa?
Lauantaina Suomessa liikkuu sateita. Kaikkialla ei sada, ei ainakaan koko päivää. Sadealueen liike ja ajoitus ratkaisee pelin. Tämän hetkisen ennusteen mukaan Länsi-Suomeen saapuu lauantaina sadealue, joka liikkuu hiljalleen Suomen yli kohti koillista. Länsi-Suomeen sateet leviävät lauantaipäivän aikana, pohjoiseen lauantai-iltana ja idässä lauantai on poutainen. Sadealueen ajoitus on tietenkin vielä epävarma, tilanteen kehitystä kannattaa seurata sääennusteista.
Sateisilla alueilla lämpötila jää hieman 15 asteen alapuolelle. Sään ollessa poutainen lämpötila vaihtelee 15 ja 20 asteen välillä. Lämpimintä on idässä. Jos sateet eivät ennätä Itä-Suomeen vielä iltapäivällä niin Savon ja Karjalan maakunnissa ollaan laajalti parinkymmenen asteen tuntumassa.
Ennuste on vielä epävarma, mutta tältä se nyt näyttää.
Puutarhajuhlat vai ei?
Jos minä suunnittelisin juhlia Länsi- tai Pohjois-Suomessa, niin varaisin sisätilan, jos ei sateiden, niin ainakin lämpötilan vuoksi. Lännessä ja pohjoisessa sateiden todennäköisyys on suurin ja lämpötila jää varmasti 20 asteen alapuolelle. Itä-Suomessa, ainakin Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, suunnittelisin pihajuhlat, mutta varautuisin siirtymään sisälle. Ehkä varautuisin kaikkeen, paitsi helteeseen, ja seuraisin ennustetta.
Sama lauha säätyyppi on jämähtänyt päällemme ja ote pitää. Matalapaineet Pohjois-Atlantilla kuljettavat meille lauhaa ilmaa lounaasta samaan aikaan kun Venäjän ja keskisen Euroopan yllä makailee korkeapaine. Tällaiset pitkään jatkuvien säätyyppien yleisyys on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina pohjoisella pallonpuoliskolla.
Tällä viikolla lomiaan viettäville ei siis mitään mullistavia uutisia säärintamalta ole. Eikä näy sellaisia ensi viikollekaan, ainakaan tämän hetkisten ennusteiden mukaan. Pohjois-Atlantin matalapaineet tuovat ajoittain sateita mutta ajoittain Venäjän korkeapaine ulottuu Suomeen ja sää on hieman poutaisempaa.
Loppuviikon ajan maan etelä- ja keskiosassa on yleisesti päivisin plusasteita, yöllä voi kuitenkinhieman pakastaa. Pohjoisessa sen sijaan pysytellään pääasiassa koko ajan pakkasen puolella, mutta melko miedoissa luvuissa, pääosin 0… -5 asteen välimaastossa. Lämpötilat ovat viitisen astetta tavanomaista lämpimämpiä. Laajoja yhtenäisiä sadealueita tai myrskyjä ei maan yli kulje, vaan sateet ovat melko hajanaisia. Sää on myös melko pilvistä, täysin aurinkoisia päiviä ei todennäköisesti nähdä tällä viikolla eikä juuri ensi viikollakaan. Seuraava viikkokin näyttää pitkälle siis sään osalta ennusteissa samankaltaiselta.
Lumenyvyys 24.2.
Lumipeite on ehtinyt kadota kokonaan jo paikoin etelä- ja lounaisrannikolta. Pohjoisessa lunta kuitenkin vielä riittää 50-100 cm määrin. Maan keskiosassakin lunta on edelleen kymmeniä senttejä.
Kuvitusta astronomi Camille Flammarionin kirjasta L’Atmosphère, 1888.
Historian opettajani Pongo sanoi aikoinaan, että se, joka ei tunne historiaa, ei voi ymmärtää nykyisyyttä. Kun on töissä sääpalveluyrityksessä, niin on hyvä joskus pysähtyä ja aprikoida, mistä tämäkin oikein alkoi. Tämä sään ennustaminen siis.
Ihmiset ovat aina olleet kiinnostuneita tulevan ennustamisesta. Kerrotaan että muinaiset babylonialaiset yrittivät ennustaa sään muutoksia pilvien tai optisten sääilmiöiden avulla. Tämä tapahtui noin 650 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Eli varsin vanhasta tieteestä tässä on kyse.
Kiinalaiset jakoivat noin 300 eaa kalenterissaan vuoden 24 jaksoon, joista jokaiselle oli omanlaisensa sää.
Tärkein henkilö sään ennustamisen alkuajoilta on kreikkalainen filosofi Aristoteles, joka julkaisi noin vuonna 340 eaa teoksen Meteorologica. Aristoteles esitti ensimmäisenä teorioita siitä miten pilvet, sateet, tuulet, raekuurot, ukonilmat ja rajumyrskyt muodostuvat.
Osa teorioista – kuten esitys veden kiertokulusta – oli yllättävän päteviä. Osa meni täysin metsään: esimerkiksi maanjäristykset olivat Aristoteleen mukaan maanalaisten tuulien tekosia.
Joka tapauksessa Meteorologicaa pidettiin säätieteen teoria-auktoriteettina melkein 2000 vuotta. Vasta 1600-luvulla Aristoteleen teorioita sään ennustamisesta alettiin kyseenalaistaa.
Renessanssin myötä noin 1500-luvulla huomattiin, että perimätieto ja henkilökohtaiset havainnot eivät riitä sään ennustamisessa. Tarvittiin ymmärrystä ja mittauksia ilmakehästä. Tästä jännittävästä käänteestä sään ennustamisessa ennustan kirjoittavani lisää tänä keväänä.
Helsingin lentoasema marraskuussa. Kuva: Tiina Asula, instagram: @forecaweather
Välillä tuntuu siltä, että sää yllättää aina. Esimerkiksi kun muutama viikko sitten sateli lunta tänne pääkaupunkiseudulle, niin liikenne meni sekaisin ja lentoja myöhästyi. Lumisateet olivat kyllä tiedossa, ja niistä kerrottiin etukäteen kaikissa medioissa. Eivätkö ihmiset siis usko sääennusteita? Vai eivätkö he osaa enää varautua lumimyräköihin?
Vuonna 2004 Yhdysvalloissa julkaistiin websivusto Ready, jossa on ohjeita luonnonmullistusten varalle. Websivuston takana on USA:n turvallisuusministeriö (The Department of Homeland Security, DHS) ja valtion hätätilannevirasto (The Federal Emergency Management Agency, FEMA).
Sivuston mukaan talven myrskyihin ja pakkasiin voi varatua tällä tavoin:
hankkimalla suolaa, jolla voi sulattaa lumen jalkakäytäviltä
hankkimalla hiekkaa pitoa lisäämään
hankkimalla lapioita ja muita lumenpoistotarvikkeita
varaamalla riittävästi lämmitysöljyä
hyvillä talvivaatteilla ja huovilla lämpöisenä pysymistä varten
suunnittelemalla, kuinka perhe pitää yhteyttä myrskyn yllättäessä
kuuntelemalla USA:n sääpalvelun (NOAA) sääradiokanavaa
välttämällä matkustamista huonon kelin uhatessa
tuomalla myskyn alla lemmikit sisälle ja varaamalla karjalle juomavettä
Lisäksi sivustolla on ohjelistoja siitä, miten wintertize (laittaa talvikuntoon) autot ja kodit.
Kuvakaappaus Ready.org websivustolta.
No. Amerikassa kaikki on suurta, myös sääilmiöt, kuten viime kuun lumimyrsky Buffalossa osoitti. Kolmen päivän aikana satoi yli kaksi metriä lunta. Siinä olisi ollut suomalaisillakin tekemistä.
Meilläkin neuvotaan syksyisin sanomalehdissä, kuinka talveen kannattaa varautua. Muistutetaan suojaamaan putket pakkaselta ja mökit rosvoilta, mutta tositilanteessa on aika hankalaa ruveta etsimään kaikkia näitä artikkeleita internetin syövereistä.
Olisivatko yhteen paikkaan kootut varustautumisohjeet pahan päivän eli pahan sään varalle tarpeelliset Suomessa? Vai riittävätkö meille vain säävaroitukset, joista Liisa kirjoitti viime viikolla?
Ready.org; http://www.ready.gov/winter-weather
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
