Sään takaa

Syksyn pimenevät illat ovat otollista aikaa revontulten seuraamiselle, niitä on tänäkin syksynä nähty eteläisintä Suomea myöten. Mikä loimuavat taivaan värit oikein aiheuttaa?

Revontulet syntyvät aurinkotuulen eli auringosta virtaavien korkeaenergiaisten hiukkasten vuorovaikuttaessa maan yläilmakehän atomien kanssa. Revontulet eivät ole ainoastaan maapallolla tapahtuva ilmiö, vaan niitä on nähtävissä kaikilla aurinkokuntamme planeetoilla, joilla on tarpeeksi tiheä kaasukehä. Allaolevassa kuvassa Saturnuksen revontulia:

Kuten kuvassa Saturnuksella, myös Maassa revontulet näkyvät magneettisten napojen ympärille muodostuvilla osapuilleen pyöreillä vyöhykkeillä. Vyöhykkeiden leveys ja tarkka sijainti vaihtelee, ns. aurinkomyrskyjen aikana revontulia näkyy normaalia etäämpänä navoista. Voimakkain mitattu aurinkomyrsky, vuoden 1859 ”Carringtonin tapahtuma”, vei revontulet peräti Havajille ja Karibianmeren saarille asti! Nykyiselle teknologiasta riippuvaiselle yhteiskunnalle vastaava maahan osuva aurinkomyrsky olisi tuhoisa: merkittävä osa maailman satelliiteista, sähköverkoista  ja -laitteista rikkoutuisi riittämättömän suojauksen takia.

Onneksi valtaosa revontulista ei merkitse haittaa, vaan tuottaa silmäniloa. Revontulia esiintyy useissa väreissä, joista vihreä on yleisin, mutta lisäksi mahdollisia ovat esim. punainen, vihreä, keltainen, pinkki ja sininen sekä ihmissilmälle näkymättämät ultravioletti ja infrapunainen. Väri riippuu auringosta lähteneen hiukkasen energiasta sekä siitä, mihin ilmakehän atomiin tai hiukkaseen se törmää.

Oletko sinä päässyt ihailemaan revontulia tänä syksynä?

 

 

Korkeapaineviikko on ollut meteorologin ja kuulemma monen muunkin mieleen. Etelässä ruska on nyt parhaimmillaan, ja viikonloppuna allekirjoittaneellakin on tarkoitus sukeltaa syksyisen luonnon syleilyyn. Ei tätä autuutta kauaa kestä.

Kuluneella työviikolla minulta on kyselty, josko ne kesäkumit olisi jo syytä vaihtaa talvirenkaisiin ja milloin etelään saadaan ensilumi. Vaikka itse ajelen ja moni muukin ajelee vielä kesärenkailla, suosittelen olemaan tarkkaavainen erityisesti aamuliikenteessä ja käyttämään omaa harkintakykyä. Lämpötila laskee tähän aikaan vuodesta selkeinä öinä herkästi pakkasen puolelle ja mikäli ilmassa on tarpeeksi vesihöyryä, voi se härmistyä tien pinnoille kuuraksi. Näin voi itse asiassa käydä, vaikka ilman lämpötila olisikin plussan puolella, sillä tien pinnat kylmenevät nopeammin ja voivat olla pakkasella. Ei kannata antaa lämpömittarin hämätä: lokakuun edetessä ja myöhemmin syksyllä on syytä olla tarkkaavainen aina, kun taivas on selkeä, vaikka ulkolämpömittari näyttäisikin lämpöasteita.

Atlantin matalapaineet heräävät henkiin

Korkeapaine ohjailee Suomen säätä vielä viikonloppuna: päivät ovat enimmäkseen poutaisia ja varsinkin lännessä ja etelässä myös melko aurinkoisia. Viikonlopun mittaan pilvisyys on kuitenkin lisääntymässä idässä ja pohjoisessa ja sunnuntaina runsaampaa pilvisyyttä voi valahtaa jo etelämmäs. Vuodenaikaan nähden lähipäiviä vietetään 2-5 astetta tavanomaista lämpimämmässä säässä.

Alkuviikon jälkeen korkeapaineemme näyttäisi sanovan sopimuksensa irti. Pohjois-Atlantin yllä ylemmän ilmakehän suihkuvirtausten lasketaan viikonvaihteen jälkeen voimistuvan selvästi, jolloin voimakkaitakin säähäiriöitä on muodostumassa itä-länsi -suunnassa. Atlantin matalapainekausi on aktivoitumassa, ja tämän myötä kunnon syysmyrskyt uhkaavat alkuviikon jälkeen ainakin Skandinavian länsiosaa ja Brittein saaria.

Suurempi muutos Suomen säätilassa saattaa olla edessä ensi viikon puolivälissä, jolloin olemme siirtymässä Atlantin matalapaineiden ohjailemana tuuliseen, epävakaiseen ja sateiseen syysmoodiin. Syysmyrskytkään eivät ole poissuljettuja. Siirtyminen epävakaisempaan säätyyppiin tähän aikaan vuodesta tietää myös lämpeneviä öitä. Mikäli pysymme liikkuvien matalapaineiden reitin etelä- tai itäpuolella, vallitsevat meillä myöhemmin ensi viikolla pääsääntöisesti hyvin leudot lounaisvirtaukset. Matalapaineiden välissä lyhyet kylmänpurkaukset ovat kuitenkin mahdollisia.

Näin ollen etelä- ja keskisuomalaisten ensilumihaaveiden toteutuminen siirtyy tuonnemmas.

Syyssateiden ja -myräköiden saapuminen: kannatatko vai vastustatko?

Suomi on viime päivät kuulunut laajaan korkeapaineen alueeseen. Lähipäivinä säätyyppi jatkuu (ainakin maan etelä- ja keskiosassa, Lapin yli liikkuu ajoittaisia sateita).

Keskikesällä korkeapaine tarkoittaa useimmiten kauniita, aurinkoisia kesäpäiviä; syksyllä, talvella ja keväällä asia ei ole niin yksinkertainen. Tässä lyhyesti kolme asiaa, joiden ennustaminen tämän säätyypin vallitessa syksyllä tuo meteorologeille uusia (virtuaalisia) harmaita hiuksia.

Sumut -> pilvisyys

Syksyisin tienvarsille ja aukeille alueille iltaisin ilmaantuvat paikalliset sumut ovat kaikille tuttuja. Sumut syntyvät maanpinnan jäähdyttyä selkeällä säällä auringon laskettua. Lämmin ilma kykenee sitomaan itseensä enemmän kosteutta kuin viileä, joten viilenevän maanpinnan yllä viilenevä ilma menettää kykyään pitää kosteus näkymättömissä. Kun ilman lämpötila laskee kastepisteen tasolle, ilmankosteus alkaa tiivistyä näkyviksi pisaroiksi eli muodostuu sumua.

Kuten selkeinä syysiltoina maastoa ihaileva katselija tietää, sumun muodostuminen on epätasaista: yhdessä paikassa se voi olla sankkaa, toisessa ilma on täysin kirkasta. Lähempänä kesää sumut jäävät usein vähäisiksi, mutta viileämpinä vuodenaikoina kosteassa ilmassa ne saattavat ehtiä yön aikana peittää laajoja alueita. Tästä alkaa meteorologin haaste: aamulla aurinko alkaa noustuaan hälventää sumua, mutta milloin ja missä sumu hälvenee kokonaan ja missä se jää pysyväksi, jos ei maanpintaan, ainakin sen yläpuolelle sumupilveksi? Meteorologi ennustaa tietotaitonsa pohjalta, mutta onnistuneeseen ennusteeseen tarvitaan taidon lisäksi myös annos onnea.

Pilvisyys -> lämpötila

Epäonnistunut pilvisyysennuste ei harmita ainoastaan kaunista päivää kaipaavia, se vaikuttaa myös lämpötilaennusteeseen. Meteorologille suurimman jännityksen tuottaa tilanne, jossa korkeapainesäällä öinen ohuehko sumupilvikerros peittää suuren osan Suomea, mutta rakoilee paikallisesti. Pilvisillä paikoilla lämpötilaennuste onnistuu useimmiten hyvin, mutta pienikin pilvipeitteen rakoilu sekoittaa pakan. Ääriesimerkit aiheesta löytyvät sydäntalvisesta Pohjois-Suomesta: kahden toisistaan muutaman kilometrin päässä sijaitsevan paikan, joista toisessa taivas on selkeä ja toisessa pilvinen, lämpötilaero voi olla jopa 20-30 astetta! Selkeällä säällä lämpö karkaa niinsanotusti (avaruuden) harakoille, pilvipeite puolestaan toimii villapaidan tavoin; lämpö jää maanpinnan ja pilven väliin.

Tämänhetkisessäkin säätilanteessa pilvipeitteen rakoilu saa öisin lämpötilan putoamaan nopeasti usean asteen verran. Jotta meteorologi saisi lämpötilaennusteen onnistumaan, on myös pilvisyysennusteen mentävä täysin nappiin.

 

Tienpintojen jäätyminen

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: kostea ilma ja paikallisesti pakkaselle laskevat tielämpötilat ovat vaarallinen yhdistelmä. Viime päivinä sen tulokset ovat päätyneet uutisotsikoihin asti aamuruuhkassa ajavien autojen kolaroitua jäätyneillä teillä.

Jäätä muodostuu tienpinnoille, kun tienpintojen lämpötila jäähtyy pakkaselle niiden yläpuolisen ilman ollessa kosteaa. Ilman lämpötilan ei tarvitse laskea pakkaselle asti; riittää, että tienpinnat ovat asteen tai pari pakkasella ja niiden yläpuolinen ilma hieman nollan yläpuolella. Kosteus tiivistyy ilmasta tienpinnoille kuuraksi. Valmiiksi märille tienpinnoille voi syntyä myös mustaa jäätä: tien pintalämpötilan laskiessa pakkaselle kosteus muuttuu autoilijoille petolliseksi jääksi.

Korkeapainesää asettaa meteorologille työhön haasteita, mutta mielenkiintoisia sellaisia. Onnistuneen ennusteen jälkeen voi hyvillä mielin nauttia vähätuulisesta ja ajoittain aurinkoisesta säätyypistä.

Jokaisella ammattiryhmällä on omat painajaisensa ja liuta asioita, joita ei toivoisi kohtaavan työuransa aikana. Ammattiurheilija voi loukata jalkansa, parturi-kampaaja tulla allergiseksi kemikaaleille ja artisti menettää äänensä kesken tärkeän esityksen. Meteorologeillakin on omat painajaisensa – minulla eräs, joka hiipii alitajunnasta uniini säännöllisin väliajoin lähes muuttumattomana.

MTV:n aamuennustusvuorot alkavat meteorologeilla jo ennen aamuviittä, ja ensimmäinen Huomenta Suomen suora säälähetys on n. klo 6:35. Herätyskello soi, tai ainakin sen pitäisi soida minulla aamuvuoropäivinä klo 3:40.

Painajaisunessani kellot eivät soi: ei pihaustakaan Samsungin tai Philipsin iki-ihanista melodioista. Nukun kuin tukki, kunnes saan puhelun: ”Missä sä oikein olet, sulla on nyt lähetys menossa!”

Avaan unessani television. Sääkartta taustalla, tyhjä studio, ei meteorologia.

Meteorologi istuu kauhusta kankeana kotisohvalla katsoen studiota, jossa hänen pitäisi juuri tällä sekunnilla olla:

Uni päättyy nopeasti ja herään todellisuuteen. Painajaisuneni ei ole koskaan toteutunut, kiitos kahden luotettavan herätyskellon.

Sää tulee siis välillä uniin, mutta ei aina negatiivisessa mielessä. Eräänä yönä pääsin ennustamaan unessani niin absurdia jouluaattosäätä, että kyllä pisti hymyksi herättyänikin. Vai mitä sinä tykkäisit tällaisesta jouluaatosta:

Säästä puhuttaessa yksi käytetyimmistä sanoista on ”keskilämpötila”. Se esiintyy yleensä vertailun yhteydessä: kun halutaan verrata vuodenaikojen säätä edeltäjiinsä nähden, vuosia toisiinsa tai esimerkiksi seurata ilmaston muuttumista. Mitä voi päätellä siitä, jos uutisessa kerrotaan tulevan kuukauden olevan keskimääräistä lämpimämpi tai kylmempi?

Vuorokauden keskilämpötilaa laskettaessa lasketaan yhteen vuorokauden lämpimin ja saman vuorokauden kylmin mitattu lämpötila, yhteenlaskun tulos jaetaan kahdella. Lopputulos on siis viileämpi kuin lämpötilahuippu ja lämpimämpi kuin vuorokauden viilein hetki. Vastaavasti, kun lasketaan kuukauden keskimääräistä ylintä lämpötilaa, lasketaan yhteen koko kuukauden kaikki lämpimimmät lämpötilat ja jaetaan kuukauden päivien määrällä. Kuten vuorokauden keskilämpötilan kohdalla, keskiarvo on aina maltillisempi ja tasaisempi kuin todelliset havainnot.

Ihmisiä kiinnostaa, onko esimerkiksi tulevan kuukauden lämpötilat ennustettu keskimääräistä lämpimämmiksi vai kylmemmiksi. Pitkän ajan ennusteet vastaavat juuri tähän kysymykseen; ne kertovat, millä puolella keskiarvoa lämpötilat tulevat olemaan. Tieto antaa viitettä tulevasta, mutta samaan lopputulokseen voidaan päästä usealla tavalla. Tästä alla muutama kuvallinen esimerkki. (Jos käyrät epäilyttävät, ei hätää; asia selviää hyvin myös tekstiä seuraten)

Kaikissa kuvissa pystyakselilla näkyy lämpötila, vaaka-akselilla aika. Jokaisessa kuvaesimerkissä keskilämpötila on 0 Celsiusastetta (kuvissa 3 ja 4 ylä- ja alakäyrien on tarkoitus olla toistensa peilikuvat, mahdolliset poikkeamat johtuvat taiteilijasta). Ykköskuvassa sekä kylmin että lämpimin lämpötila on lähellä nollaa koko jakson ajan, kakkoskuvassa lämpimin pysyttelee reilusti lämpöasteilla, kylmin reilusti pakkasella. Kolmosessa ja nelosessa molemmat muuttuvat, mutta sopivasti samanaikaisesti niin, että keskiarvo pysyy tasaisena. Kuvien perusteella voi siis päätellä seuraavaa:

 

Keskiarvo ei näytä ääriarvoja. Samaan tulokseen, esimerkkinä lämpötilan kuukausikeskiarvoon, päästään sekä silloin, jos lämpötila on tasainen läpi koko kuukauden, että silloin, jos kuukauden aikana on vuoroin hirmuisen kuuma ja hirmuisen kylmä.

Kun luet lehdistä tulevien kuukausien keskilämpötilaennusteista kertovia uutisia, kannattaa muistaa, että niistä ei voi vielä ennustaa varmoja hellekausia tai pitkiä pakkasjaksoja; sama lopputulos voidaan saavuttaa monella eri tavalla. Suomen ilmasto on luonnostaan hyvinkin vaihteleva ja vuodet eivät ole veljeksiä, meidän säähämme kuuluu sekä kuumuus, kylmyys ja kaikki niiden väliltä.

(Aiheesta kiinnostuneet: lisää tietoa Miinan blogitekstissä )

 

 

”Myrskyn jälkeen on poutasää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää”

Legendaarinen Kari Tapion kappale alkoi soida tänään aamulla päässäni, kun vilkaisin herätessäni ikkunasta ulos ja ihastelin aurinkoista ja seesteistä Helsinkiä. Puuskainen tuuli ulvoi vielä perjantaina myöhäisillasta siihen malliin, että korvatulpat tulivat tarpeeseen unen takaamiseksi. Valio-myrsky riepotteli Suomea perjantaina ja vielä lauantaiyönäkin – läntisillä merialueilla ja länsirannikolla mitattiin laajalti myrskylukemia (yli 21 m/s), ja kovin yksittäinen puuska oli peräti 31,1 m/s (Kaskinen Sälgrund). Myös maa-alueilla mitattiin huomattavan voimakkaita puuskatuulia: esimerkiksi Liperi-Tuiskavanluodolla 25,8 m/s ja Jämsän Hallissa 25,7 m/s. Roudattoman ja pehmeän maaperän johdosta puita kaatui huomattava määrä verrattuna normaaliin talvimyrskyyn. Myös ensilumi rekisteröitiin tänään sataneeksi kahdella mittausasemalla Käsivarren Lapissa. Lisää lunta tulee tupaan jo huomenna.

Ruskaa kannattaa nyt ihailla lähipäivinä etelässä. Ensi viikon voimakas kylmeneminen ja pakkasyöt saavat ruskan etenemään nopeasti ja vähitellen hiipumaan. Mikäs sen miellyttävämpää kuin happihyppely luonnon väriloistossa kuulaana ja kirpeänä syyspäivänä!

Talvirenkaita alle pohjoisessa – etelässäkin kylmenee

Sunnuntaina pieni matalapaine liikkuu maan pohjoisosan yli kohti itää. Sateet saapuvat pakkasilman päälle, joten ainakin Keski- ja Pohjois-Lapissa aamun sateet alkavat lumena, mutta muuttuvat myöhemmin osittain rännäksi. Rovaniemen eteläpuolella sataa pääosin silkkaa vettä. Huomisen lumisateet tuovat osaan Lappia syksyn ensimmäiset todelliset keliongelmat lumisten ja sohjoisten tienpintojen myötä. Kaiken kukkuraksi ilma pakastuu ja selkenee sateiden jälkeen nopeasti illalla, joten loska ja vesi pääsevät jäätymään. Talvirenkaat on siis syytä jo laittaa alle Lapissa.

Etelämpänä kylmeneminen tuntuu selvemmin alkuviikolla. Sunnuntaina Etelä- ja Keski-Suomi kuuluvat vielä lämpimämmän ja kosteamman ilman sektoriin, mutta maanantaina matalapaineen jälkipuolella ilmavirtaus kääntyy puhaltamaan suoraan Jäämereltä ja tuo meille tuntuvasti kylmemmät syyssäät. Ilmamassa on ensi viikon aikana asteittain kylmenemässä: siinä missä vielä maanantaina etelässä päästään nipin napin päiväsaikaan +10 asteeseen, voi myöhemmin +5 astettakin tehdä tiukkaa. Lapista löytyy alueita, joilla saatetaan pysyä yötä päivää pakkasen puolella ensi viikolla. Suuressa osassa maata, etelärannikkoa myöden, on öisinkin pakkasta selkeällä säällä.

Korkeapaineen vaikutuspiirissä ilma on pääosin kuivaa ja useampi päivä on melko aurinkoinen. Siitä huolimatta paikalliset kuurosateet ovat koillisvirtauksessa mahdollisia alkuviikolla. Todennäköisimmin kuuroja saadaan idässä, mutta osa niistä voi ajautua eteläiseenkin Suomeen. Ilman ollessa kuivaa ja ilmamassan ollessa selvästi pakkasen puolella kaikki ensi viikon kuurot ovat joko lunta tai räntää, vaikka maanpinnalla lämpötila olisikin useita asteita plussan puolella. Etelässäkin voidaan siis bongata alkuviikolla syksyn ensimmäiset lumihiutaleet!

Mielenkiintoista on seurata Suomenlahden tilannetta: viikon puolivälissä maamme ylle saapuvan ilmamassan ennakoidaan olevan peräti yli 20 astetta Suomenlahden pintavettä kylmempää. Sopivissa olosuhteissa merelle voi syntyä kuurosateita, joiden olomuoto voi olla lunta tai räntääkin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että meren yllä kehittyvät kuurot tulevat ajautumaan Viron rannikolle. Sen sijaan Pohjois-Lappiin voi ensi viikon mittaan ajautua sulalta ja verrattain lämpimältä Jäämereltä sakeitakin lumikuuroja.